Ei sinne ...

Olipa hieno runo,oikein nätti..
Rakkaastaan kiinnipitäminen ,on kai vaikeaa..
Mikähän siinä on..
Juuri,kun tuntuu,että kaikki on ihanaa ja ikuista,
toinen katoaa,kuin tuhka tuuleen..
Onko elämä mennyt niin pinnalliseksi ja nopeatempoiseksi,
ettei mikään ole pysyväistä..
Mutta,kiitos runostasi,oli oikein hyvä..
Mukavaa viikonloppua ja Juhannusta,tottakai!
Iloa! t.Irkku

Rakas, on tämä ollut kaunista ja
aikamme yhdessä on kulkenut
elävin siivin. Olen, olen
minä nauttinut.

Mutta voisimmeko kulkea eteenpäin
ja jättää tämän tutun puun, penkin
ja puistotien. Tutut isemme ja
kolutut säkeemme.

Kulkea kiihkossa eteenpäin. liikkua
sielut auki ja sydän uteliaana.
Tarvitsemme kasvua, kypsymistä
ja tervettä avioliittoa.

Kultaseni, unohdetaan puistotie, antaa
sen vieriä muistoihin. Astutaan kadulle,
elämään, todellisuuteen. Elämäkin on
romanttinen seikkailu meissä.

Polvistun edessäsi ja tiedät, mitä
minä sinulta pyydän.

http://www.youtube.com/watch?v=-FKgO6wQPFU

Kiitos Runostasi.

Aika muuttaa Rakasta ja
Rakkautta.

Hän tulee aina lähemmäksi ja
lämpimämmäksi, pehmeämmäksi.

Tuskin hänen särmät hioutuu, eikä
se ole tarkoituskaan.

Rakkaus vain kasvaa, tulee suvaitsemista,
Rakkauden ravitsevaa energiaa, lisää.

Ihminen kypsyy Rakkaudessaan.

Jälleen hieman uudenlaista kerrontaa
Rakkaurunosi.

Ajateltua, tunteella kirjoitettua,
tekstiä, Runoa.

Hyvä aihe ja taitava toteutus.

Tunne ja tunnelma eli ja säilyi.

Kovasti hyvä Runosi kaikilta
osin.

Hienoa ja iloista lomapäivää
sinulle hyvä Ystävä.

on runosi tänään Jouni.

Mitä poimisin siitä ylös, kun kokonaisuus on
kauniilla lauseilla täytetty.

' kuinka päivien virrassa kullaksi muutut
sydämeni hiljaisen puistotien varteen
rakkauden riemukaaren alta '

Kolmen kärki, ehdottomasti kohottamisen arvoiset lauseet.

Kukapa meistä ei haluaisi sen rakkauden kestävän, pysytellä riemukaarien
alla ja tuntumassa. Joskus kuitenkin Kohtalo päättää toisin, ja meille jää
silloin vain sisäisiä haavoja, arpeumia ja muistoja.

Onnitteluni, runosi on kiehtova - aitoa ja täyteläistä tekstiä.
Toivottavasti Sinulla on tänään ollut nautinnollinen päivä tuntureilla.

ei rakkaus Midasta olla saa, sen hienosti oivalsit, jos kullaksi nainen muuttuu, patsaaksi, pokaaliksi muistojen komeroon tai puistotien ojaan, ei muistoihin jää tunteiden häivää, vain valloittamisen ohut henkäys. Käsikynkkää kanssa rakkaan, vaikka jalka on raskas ja varsi on hauras, harmaata hapset niin sydämet ikinuoret ja sanat; sielujen sointi niin somasti tuulessa väräjää: sinä ja minä, minä ja sinä, me kaksi kuin yksi: olemme rakkaus. Tietoisuuden täyttää hellyden sinfonia joka päivä päivältä saa uusia sointeja, uutta pehmeyttä.

Kiitos sinulle kauniista runosta :-)