50- vuotinen ystävyys päättyi

läheinen joka pitää kädestä sitten kun se hetki koittaa.

Täälä ruotsissa minusta 6v vanhempi sisareni oli sairaalassa viikon ,ennenkuin hänen loppu tuli.
Onneksi sairaala oli lähellä, että pääsin käymään hänen tykönä joka päivä.
Silloin ensimmäisinä päivinä oli hyvä, että hän sai jutella minulle kuinka hänen asiansa olivat. Lääkäri ei antanut paljon aikaa. Keuhkosyöpä oli jo edennyt muihinkin elimiin.

Mutta järki pysyi,ja hän oli pyytänyt, että ei mitään laitteita laiteta joilla hänen elämäänsä pidennettäisiin ,morfiinia annettiin aina enenemmän
ja enemmän ,2 päivää hän ei enään ollut tässä maailmassa ,mutta sydän oli vahva.
En sitten ollut paikalla sinä yönä kun hän meni pois.

Hän peitteli sairauttaan lähimmäisiltään.me Suomalaiset olemme sellaisia.

Olin kyllä hänen kanssaan paljon ,kun asuimmekin aika lähekkäin ,tiesin, että hän on kovin sairas, mutta siitä ei saanut puhua.

Kesäaikana ainakin ihmiset touhuavat missä milloinkin ja voivat unohtaa pitää yhteyksiä, monestikin kyllä joku sairauskohtaus voi yllättää vaikka perheen keskellä.

Ystävän äkillinen poismeno on kuitenkin niin voimakas muutos että herättää vaikka minkä verran kysymyksiä ja pohtimisia.

Tämä tapaus muistuttaa taas, että ainakin läheisiä on hyvä jututtaa päivittäin, minulla onneksi nuo lapset ja lasten lapset päivittäin soittelevat, minä ystävilleni en ihan joka päivä.

näitä sattuu aika usein että ystävät jättää meidät.

Täälä on minulle tullut ruotsinsuomalaisia ystäviä jotka ovat tulleet tänne nuorena. Nut ovat sitten jo samaa ikää minun kanssa.
Joukko harventuu ,ja eläkeläisissä meillä usein on suruuutinen.

Mutta, tämä on luonnollista, että näin tapahtuu ,vaikka se aina onkin surullista.

Olisi enemmän saatava meille ikäihmisille mahdollisuuksia harrastuksien muodossa olla nuorison kanssa . Näin unohtaa ikänsä ,ja elämä jatkuu.

Elämässä on ystävyys kantava voima jotta jaksaa kulkea. Se on sitä yhä vaikka poistuukin taivaan tarhaan.
On paljon hyvää jäänyt sydämeen ja ystävyys on upea lahja.
7, 7 tulee kolmevuotta ystäväni poistumisesta mutta sydämestä ei poistu koskaan.
Viidenkymmenen vuoden ystävyys on elämänmittainen upea retki. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ystävyys on rikkaus aina. Surussa ei ole sanoja, vain rakkaita muistoja. Auttavat jaksamista. Kaikki lähdemme kerran, niinhän se on.