oon seurustellut mun tyttöystävän kanssa 2,5 vuotta ja nytten yhtäkkiä hän haluaa erota joka ikinen päivä hänen kanssaan oli elämäni paras mutta nytten hän tahtoisi omaa aikaa mutta minä pelkään että se vaihe jää hänelle päälle eikä ota minua takaisin en tiedä yhtään mitä tekisin ilman häntä 3 päivää ollut pelkkää valvomista ja itkemistä ja olo vaan pahenee mitä kauemmin oon erossa hän ei oikeen ees halua et olen hänen lähellään elikkä pitäisikö minun antaa hänen olla vai yritää jotakin olen itse niin sekaisin kaikesta ei oikein vieläkään voi uskoa mutta ilman häntä en tiedä mitä minun pitaisi elämälleni tehdä.
auttakaa kiitos, en halua menettää elämäni raukkautta.
Tyttöystävä haluaa erota
Yksinäinen91
11
5030
Vastaukset
- ja käytä välimerkkejä!
Anna tytön olla omissa oloissaan. Jos jatkuvasti yrität kamalasti kaikkea, tyttö ärsyyntyy lisää ja menettää hermonsa sinuun lopullisesti.
Jokainen tarvitsee parisuhteessa myös omaa aikaa, toiset enemmän, toiset vähemmän. Ei joka hetki voi olla halimassa ja hempeilemässä.
Jos kuitenkin välttämättä haluat ottaa tyttöön yhteyttä, niin älä ruinaa häntä ottamaan sinua takaisin tai joka toisessa lauseessa kuuluta rakastavasi häntä. Keskustele mielummin ihan asiallisesti siitä että mikä teidän suhteessa mättää hänen mielestään ja etenkin kuinka sen voisi korjata.
Valitettava tosiasia kuitenkin on, että vähintään 99% teini-iässä alkaneista suhteista päättyy eroon. Vaikka se onkin klisee, niin aika parantaa haavat. Itsekin itkin ensimmäiseestä "tosi rakkaudesta" eroamisen jälkeen lähes kuukauden yhteen menoon, mutta sitten se alkoi helpottamaan. Näin vanhempana ja viisaamapan voin todeta jälkeen päin, ettei tuolla suhteella edes ollut mitään mahdollisuuttta kestää, vaikka se silloin äärimmäisen pahalta tuntuikin.
Jos teille kuitenkin nyt lopullinen ero tulee, niin nyt ei ole ehkä paras hetki miettiä mitä haluat elämälläsi tehdä. Sure nyt rauhassa aikasi ja kun suru alkaa helpottamaan, mieti vasta sitten. Keskity vaikka harrastuksiisi tai opiskeluun. Uusia naisia on maailma pullollaan ja kyllä sieltä vielä yksi "niistä oikeista" osuu sinunkin kohdallesi. :)- s i n ä
puhutsillesamallatavallakunkirjoitattänneeiseolemikäänihmeettäsehaluaaerotajostyyppieiedesosaakirjoittaasuomea
- madame vm59
Äiti-ihmiselle tuli ihan myötätunnon kyyneleet simiin, kun luin vuodatustasi.
Tiedän, mitä tuskaa tunnet, sillä olin sinun ikäisesi kun ensirakkauteni kuoli syöpään. Olisin tuhannesti mieluummin eronnut hänestä, kuin menettänyt kokonaan, olisihan silloin jäänyt mahdollisuus aloittaa joskus myöhemmin uudestaan.
On hienoa, että osaat itkeä. Sinusta tulee vielä upea mies jollekin. Se voi olla nykyinen tyttöystäväsi tai joku toinen, sitä ei voi ennalta tietää. Monihan aloittaa uudestaan pienen tauon jälkeen, joten toivoa on!
Suuri osa pojista hukuttaa murheensa alkoholiin, valitsee tietoisesti sen tien helppona keinona selvitä, kun eivät osaa tai ilkeä näyttää suruaan. He eivät tiedä, etteivät murheet sillä tavoin häviä mihinkään, menevät vain uppeluksiin ja pullahtavat surtaviksi jonkun toisen menetyksen yhteydessä... ja taas on entistä suurempi tuska poisjuotavaksi jne. Kierre on valmis! Meille kaikillehan sattuu elämän kiertokulussa paljolti samat murheet eteen, kenelle ennemmin, kenelle myöhemmin. Eli sinulla on tuhansia kohtalotovereita tälläkin hetkellä, vaikka tunnet nyt suurta yksinäisyyttä.
Sinusta näyttäisi tulevan ihan täysipäinen mies, joten itke ja sure, mutta tee se kuormittamatta tyttöystävääsi. Tämä suru on nimenomaan sinun henkilökohtainen tunteesi, eikä hänen. Hän ei kenties ymmärtäisi sitä lainkaan, vaan alkaisi tosiaan karttaa sinua, kuten joku tuossa taisi mainitakin. Toiseen ripustautuessa eivät ihmisestä tule suinkaan ne parhaat puolet esille, vaan nimenomaan ne, mitä kumppani lähtee "karkuun". Ethän halua hänen muistavan sinua niistä, vaan nimenomaan hyvistä puolistasi. Sinä itse voit tulevalla käytökselläsi vaikuttaa siihen, miten hän sinusta jatkossa ajattelee. Rakkaus sammuu jos on sammuakseen, mutta sen kohdetta voi myöhemmin muistella kauniisti.
Teillä on nyt kasvattava elämänvaihe menossa ja voin lohduttaa sinua; pääset paljon nopeammin jaloillesi kuin sellainen, joka ei päästä surua ulos. Tässä vaiheessa sinun kannattaa suremisen lisäksi tehdä sellaisia asioita, mistä nautit ja mitä jaksat harrastaa. Yksikin säännöllinen toiminta/ kavereiden tapaaminen tms. päivässä antaa sinulle edes hetkellisesti muuta ajateltavaa.
Jokainen ero on kuin pieni kuolema. Kun tarpeeksi vanhaksi elää, niin huomaa, että eroista selviää joka kerta lyhenevässä ajassa. Siihen pätee sanonta "mikä ei tapa, se vahvistaa". Huomaat sen aikuistuessasi. Onnea elämääsi. Vanhempasi ovat onnekkaita kun heillä on sinut. Olisin ylpeä kaltaisestasi pojasta!- kolmekymppisenä miehenä
"Monihan aloittaa uudestaan pienen tauon jälkeen, joten toivoa on!"
Juu, niin tekee. Tosin suurin osa ei aloita uudestaan, joten tuollainen on turhaa toiveajattelua, joka ei lopulta johda mihinkään muuhun kuin siihen, että ei osaa päästää irti.
"Suuri osa pojista hukuttaa murheensa alkoholiin, valitsee tietoisesti sen tien helppona keinona selvitä, kun eivät osaa tai ilkeä näyttää suruaan"
Ja sinä varmaan kerrot, mikä on se "oikea keino" käsitellä murheitaan? Siinä olet tosin oikeassa, että alkoholi ei ratkaise mitään, vaan kaikki nousuhumalan mukanaan tuoma helpotus haihtuu pois ja muuttuu entistä kovemmaksi tuskaksi krapulassa.
"He eivät tiedä, etteivät murheet sillä tavoin häviä mihinkään, menevät vain uppeluksiin ja pullahtavat surtaviksi jonkun toisen menetyksen yhteydessä."
Tai sitten asioista voi vain yksinkertaisesti päästää irti? Vaikka se vaikealta tuntuukin, aloittaja voisi yrittää ottaa sellaisen "don't give the prick the satisfaction" -asenteen ja puskea täysillä eteenpäin.
Aloittaja: toisin kuin terapiayhteiskunnan tuotokset kehottavat, pyri tunkemaan suurin suru taka-alalle. Keskity siihen kaikkeen, mikä elämässäsi on hyvin (työ, harrastukset, ystävät jne. jne.) ja yritä täyttää päiviesi tyhjät hetket jollain mielekkäällä tekemisellä. Pura aggrea salilla, sauno suurin sappi pois.
"joten itke ja sure, mutta tee se kuormittamatta tyttöystävääsi. Tämä suru on nimenomaan sinun henkilökohtainen tunteesi, eikä hänen. Hän ei kenties ymmärtäisi sitä lainkaan..."
Aloittajalle toistan vielä; don't give the prick the satisfaction. Käännä ajatus niin päin, että exäsi ei ole sen arvoinen, että rikkoisit itseäsi. Ai niin, ja älä todellakaan ole missään yhteyksissä häneen, vaikka kuinka tekisi mieli.
"Teillä on nyt kasvattava elämänvaihe menossa ja voin lohduttaa sinua; pääset paljon nopeammin jaloillesi kuin sellainen, joka ei päästä surua ulos."
Ja katinpaskat. Ihmisessä ei ole mitään "surusäiliötä" joka täyttyy, ja josta täytyy tyhjentää tietty määrä surua pois. Oleellista on ymmärtää, että elämä jatkuu.
"Jokainen ero on kuin pieni kuolema."
Ero on vain ja ainoastaan sen kyseisen suhteen kuolema. Aloittaja: Suhteen raunioihin ei kannata jäädä tuijottelemaan, vaan nousta sieltä kuin feeniks entistä vahvempana. Nyt tiedät, että selviät vaikka rakas ihminen lähtee viereltäsi. - hmm...
kolmekymppisenä miehenä kirjoitti:
"Monihan aloittaa uudestaan pienen tauon jälkeen, joten toivoa on!"
Juu, niin tekee. Tosin suurin osa ei aloita uudestaan, joten tuollainen on turhaa toiveajattelua, joka ei lopulta johda mihinkään muuhun kuin siihen, että ei osaa päästää irti.
"Suuri osa pojista hukuttaa murheensa alkoholiin, valitsee tietoisesti sen tien helppona keinona selvitä, kun eivät osaa tai ilkeä näyttää suruaan"
Ja sinä varmaan kerrot, mikä on se "oikea keino" käsitellä murheitaan? Siinä olet tosin oikeassa, että alkoholi ei ratkaise mitään, vaan kaikki nousuhumalan mukanaan tuoma helpotus haihtuu pois ja muuttuu entistä kovemmaksi tuskaksi krapulassa.
"He eivät tiedä, etteivät murheet sillä tavoin häviä mihinkään, menevät vain uppeluksiin ja pullahtavat surtaviksi jonkun toisen menetyksen yhteydessä."
Tai sitten asioista voi vain yksinkertaisesti päästää irti? Vaikka se vaikealta tuntuukin, aloittaja voisi yrittää ottaa sellaisen "don't give the prick the satisfaction" -asenteen ja puskea täysillä eteenpäin.
Aloittaja: toisin kuin terapiayhteiskunnan tuotokset kehottavat, pyri tunkemaan suurin suru taka-alalle. Keskity siihen kaikkeen, mikä elämässäsi on hyvin (työ, harrastukset, ystävät jne. jne.) ja yritä täyttää päiviesi tyhjät hetket jollain mielekkäällä tekemisellä. Pura aggrea salilla, sauno suurin sappi pois.
"joten itke ja sure, mutta tee se kuormittamatta tyttöystävääsi. Tämä suru on nimenomaan sinun henkilökohtainen tunteesi, eikä hänen. Hän ei kenties ymmärtäisi sitä lainkaan..."
Aloittajalle toistan vielä; don't give the prick the satisfaction. Käännä ajatus niin päin, että exäsi ei ole sen arvoinen, että rikkoisit itseäsi. Ai niin, ja älä todellakaan ole missään yhteyksissä häneen, vaikka kuinka tekisi mieli.
"Teillä on nyt kasvattava elämänvaihe menossa ja voin lohduttaa sinua; pääset paljon nopeammin jaloillesi kuin sellainen, joka ei päästä surua ulos."
Ja katinpaskat. Ihmisessä ei ole mitään "surusäiliötä" joka täyttyy, ja josta täytyy tyhjentää tietty määrä surua pois. Oleellista on ymmärtää, että elämä jatkuu.
"Jokainen ero on kuin pieni kuolema."
Ero on vain ja ainoastaan sen kyseisen suhteen kuolema. Aloittaja: Suhteen raunioihin ei kannata jäädä tuijottelemaan, vaan nousta sieltä kuin feeniks entistä vahvempana. Nyt tiedät, että selviät vaikka rakas ihminen lähtee viereltäsi.Ihan vaan erityistapauksena.
Rakastuminen on hyvin verrattavissa lapsi/vanhempi -suhteeseen.
°°°päästää irti? Vaikka se vaikealta tuntuukin, aloittaja voisi yrittää °°°
Ihmisestä voi hädin tuskin päästä irti, mutta on kiinni prosessissa, jumittaa pahasti.
°°°Keskity siihen kaikkeen, mikä elämässäsi on hyvin, yritä täyttää päiviesi tyhjät hetket jollain mielekkäällä tekemisellä. °°°
Voi tuntua ettei mikään ole hyvin, eikä mielekästä.
°°°Käännä ajatus niin päin, että exäsi ei ole sen arvoinen, °°°
Kotoaan karannut lapsi ei ollut vanhempiensa arvoinen?
°°°Nyt tiedät, että selviät vaikka rakas ihminen lähtee viereltäsi.°°°
Tuntuu lähinnä siltä että elämä pakenee ja jättää jäleensä pystyynkuolleen ruumiin.
°°°Pura aggrea salilla, °°°
Ei taida onnistua sekään. Vihaisiko hylätty lapsi vanhepiaan, kaikessa turvattomuudessan?
°°°pyri tunkemaan suurin suru taka-alalle. °°°
No jos kekkaa missä sitä ei jo ole, niin koittaa sulloa.
Keinot käyneet vähiin ja olo avuton, niin kai se menee.
Tuntuu ettei ole enää mitään hävittävää. Se viimeinen kortti...
°°°älä todellakaan ole missään yhteyksissä häneen, vaikka kuinka tekisi mieli. °°°
"Hanki elämä! Soita ja tilaa heti niin voit saada lisäetuna onnellisuuden!"
- .....
mennä. Tulee takaisin jos tulee. Ripustautumalla vain pahennat tilannetta.
- äitee on
niin iloinen! "On hienoa, että osaat itkeä. Sinusta tulee vielä upea mies jollekin." "Suuri osa pojista hukuttaa murheensa alkoholiin, valitsee tietoisesti sen tien helppona keinona selvitä, kun eivät osaa tai ilkeä näyttää suruaan."
Se on kuulkaa tässä maailmassa niin, että miehet ei itke. Sellainen mies, joka sitä porua on vääntämässä, kun salkkareiden joku menettää oletetun jonkun vaikka kolarissa, ei ole mies. Perkele ei ne asiat poraamalla tule miksikään!
Joka jannun pitäisi ulista joka kerta, kun kimuli tekee jotain. Sen tietää, mitä siitäkin tulisi. Ei näissä hommissa tarvitse alkaa lyömään, mutta kyllä meidän tulevaisuus on kuralla, jos kaikki miehet alkavat vollottamaan, kun asiat eivät menekään viimeisen päälle.
OLE MIES edes kerran!!! - madame vm59
äitee on kirjoitti:
niin iloinen! "On hienoa, että osaat itkeä. Sinusta tulee vielä upea mies jollekin." "Suuri osa pojista hukuttaa murheensa alkoholiin, valitsee tietoisesti sen tien helppona keinona selvitä, kun eivät osaa tai ilkeä näyttää suruaan."
Se on kuulkaa tässä maailmassa niin, että miehet ei itke. Sellainen mies, joka sitä porua on vääntämässä, kun salkkareiden joku menettää oletetun jonkun vaikka kolarissa, ei ole mies. Perkele ei ne asiat poraamalla tule miksikään!
Joka jannun pitäisi ulista joka kerta, kun kimuli tekee jotain. Sen tietää, mitä siitäkin tulisi. Ei näissä hommissa tarvitse alkaa lyömään, mutta kyllä meidän tulevaisuus on kuralla, jos kaikki miehet alkavat vollottamaan, kun asiat eivät menekään viimeisen päälle.
OLE MIES edes kerran!!!Nyyh, nyyh itsellesi! Hammasta tunnut sinä purevan pahassa paikassa. Sitä kutsutaan hammaslääkäripiireissä stressipurennaksi. Se on myös vihantunteiden kääntämistä itseen, sillä tyylillä et ole vahingoksi toisille.
Olen työssäni tekemisissä alkoholin suurkulutuksen sairastuttamien ihmisten kanssa. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja vankilasta vapautuneiden, useisiin törkeisiin pahoinpitelyihin syyllistyneiden tai taparikollisten kanssa. Miesten, joilla vielä järki pelaa selvinpäin ollessa, yhteinen nimittäjä on se, ettei lapsena ja nuorena ole saanut olla oma itsensä. Itku on kielletty, etenkin isät ovat käskeneet purra hammasta tai käskeneet lähteä vaikka hevon ..... kuuseen pillittämästä tai naukumasta, kuka nyt milläkin sanoin on tätä "kasvattamista " kuvannut. Äiti on saattanut halata ja lohduttaa, mutta sekin on tuomittu "painu vaan äitis helmoihin itkemään, kun et ole mies etkä mikään"-tyyppisellä tokaisulla.
Sinä viljelet tätä ikiaikaista kierrettä asenteellasi. Ei ihme. että suomalaiset keikkuvat kärkipäässä itsemurhatilastoissa tai tunnetaan sulkeutuneena, väkivaltaisena kansana, koska tämä on valitettavan laaja "miehinen" suhtautumistapa. Eteläisissä maissa voi raavas mies itkeä niin hyvässä kuin pahassa, halata ja lohduttaa siinä missä nainenkin, eikä sitä pidetä heikkoutena vaan kulttuuriin kuluvana.
Olikohan se pastori Matti J. Kuronen, joka jossain radio-ohjelmassa vuosia sitten puhui suomalaismiestä vammauttavasta kotikasvatuksesta. Hän mainitsi, että pojat haluaisivat olla isiensä hyväksymiä sellaisina kuin ovat ja haluaisivat kuulla isänsä joskus nauravan. Ainut nauru, jonka he isästään saavat irti on ivanauru silloin kun poika on epäonnistunut tai tehnyt jotain väärin. Se nauru on parempi kuin ei mitään, joten sitä on saatava lisää, että edes joku kontakti säilyisi. Siksi sitten tehdään rikoksia, mitä enemmän, sitä enemmän maine kasvaa ja tulee huomatuksi. Kuka näkee sen pienen pojan, joka haluaisi olla hyväksytty omana itsenään?
Minun tuntemani naiset arvostavat tunteensa näyttävää miestä. Sinunkin elämäsi olisi keveämpää, iloisempaa ja helpompaa, jos ei tarvitsisi ketään ivata, mitään kiroilla eikä ottaa mistään vitutusta. Kokeile. Vai onko vieras ajatus? Sorry, sitt ei voi mitään!
- hmm...
Yksipuolisen rakastumisen oireyhtymä, jälleen kerran.
°°°joka ikinen päivä hänen kanssaan oli elämäni paras °°°
Rakastuneen vuorovaikutus ja koko olemus viestii tarpeesta koskettaa, tulla kosketetuksi ja saada huomiota, kiinnittää huomiotansa, haluta jatkuvasti olla kiinteässä yhteydessä.
Ilma voi olla sakeanaan erilaisia lähestymisen odotuksia, tunnelmahuokuja, aavistuksia, liikehdintää.
Syntyy helposti sielullista liikakuormitusta, sellaiselle joka ei ole rakastunut.
°°°ei oikeen ees halua et olen hänen lähellään°°°
Läheisyyden yliannoksesta johtuva vastareaktio.
°°°hän tahtoisi omaa aikaa °°°
Yritys palauttaa läheisyyden annostelu terapeuttiselle tasolle.
Rakastuneelle luonteenomaista käyttäytymistä:
°°°yhtäkkiä hän haluaa erota °°° ei oikein vieläkään voi uskoa °°°
Pelästyminen, shokki.
°°°pelkään että se vaihe jää hänelle päälle eikä ota minua takaisin °°°
Järkyttyminen, ylireagointi.
°°°sekaisin kaikesta, 3 päivää ollut pelkkää valvomista ja itkemistä°°°
Kriisiytyminen, paniikki.
°°°en halua menettää elämäni rakkautta. °°°
Uhkakuvat, kauhut, (mustasukkaisuus).
Rakastuneelle tyypillistä ajattelua, kokemista:
°°°ilman häntä en tiedä mitä minun pitaisi elämälleni tehdä.°°°
°°°en tiedä yhtään mitä tekisin ilman häntä ja olo vaan pahenee mitä kauemmin oon erossa °°°
°°°pitäisikö minun antaa hänen olla vai yritää jotakin °°°
Kyllä ja kyllä! Annat hänelle rauhallisen ympäristön ja yrität hillitä ja hallita itsesi.
Ehdoton edellytys on antaa hänen säädellä tilanteita ja tapahtumia oman läheisyydentarpeensa mukaan. Pahinta mitä voi tapahtua on että hänelle muodostuu käsitys ettet osaa pysyä nahoissasi vaan pyrit sinnikkäästi hengittämään koko ajan samaa ilmaa.
Hän ahdistuu, eikä tunne voivansa valita omaa olotilaansa jolloin riski realisoituu:
°°°Tyttöystävä haluaa erota°°°
Suhtaudu vakavasti, mutta realistisemmin! Käytä järkeä niin paljon kuin voit! Tee pakeneminen tarpeettomaksi niin turvallisuus on saavutettu. - Anonyymi
Mun tyttöystävä aina, suuttuu kun sanon että onko sinulla kaikki hyvin. Tuntuu että olen ihan yksin:(
- Anonyymi
Minullakin, on sama ja pelkään että se jättää minut:(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1072675Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302365Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen202245Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631001797- 1141590
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1661318Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2751130- 711014
- 80984
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha178920