pienoismalli-harrastajien ikä

Olen 54 v ja olen rakennellut nyt muutaman vuoden messinkisiä suomalaismalleja. Keräilen itänaapurin kaluston Suomessa kulkevaa kalustoa mittakaavassa H0 joista saa helposti paikallisen junan kun laittaa kaupasta ostetun Sr2 vetäjäksi/ vetäjiksi. Aika kuluu varsin nopeasti touhutessa.
Tällähetkellä lähes 5m pitkä yleikäyttöön tarkoitettu piiloratapiha rakenteilla.

Näin se on lelut ja pienoismallit ova hiukan eri asia. Itse olen rakennellut muutaman näköismallin 1:1, mutta niiden kanssa on se säilytysongelma. Oikean skaalatun pienoismallin rakentaminen on yhtä vaativaa puuhaa, kuin vanhan auton entisöinti. Muovimallitkin, kun sen hyvin tekee on ihan hauskaa ja kädentaitoja kohentavaa puuhaa. Kärsivällisyyttä se ainakin parantaa siksi ei sovellukaan alle 14 vuotiaille. Nyt yli 50v. on talossa tyhjiä huoneita ja yksi saa olla verstaana. Viikonlopun askartelusessio voi olla kerralla kuntoon muovimalli Zero hävittäjä. Toiset ratkovat ristisanoja tai muuta. Bleriot XI on kuitenkin tähtäimessä. (Ensimmäinen kanaalin ylittäjä 100V. juhlavuosi muuten). Skaalattu näköismalli puusta, kankaasta ja vaijereista. Katsotaan, vai pitäisikö kuitenkin vielä hankkia Skoda Ocatavia -64 1:1 "malli".

Kannattaa harrastaa just sitä mikä itseä kiinnostaa, vaikka asiasta tietämättömät yrittävät vähätellä harrastusta.
Ite oon 39 v ja harrastan vähän kaikenlaista, minkä suurin osa "aikuisista" pitää leluina ja ei mukamas aikuisten harrastuksina.
Eli erilaisia rc ohjattavia lennokkeja, veneitä ja autoja.
Välillä on ollut pidempiä taukoja edellämainittujen harrastusten osalta, kun välillä kiinnostavat lennokit ja välillä taas laivojen rakentelu.
Nytkin on yks laiva kesken ja kunhan sen saan joskus valmiiksi, niin siihen tulisi rc ohjaus ja sellainen savusysteemi, joka lisää realistisuutta.

Dioramat on myös kiinnostavia, koska niihin voi rakentaa realistisen maiseman pienoismallin ympärille.
Pienoisrautatiet kiinnostaa myös, varsinkin N skaala, jonka mittakaava on 1:160, mutta rakennustilaa ei ole tarpeeksi. Pienen radan saisi toteutettua, mutta haluaisin vähän isomman, jotta vois toteuttaa myös maisemaa enemmän.
Olen yrittänyt päästä selvyyteen myös pienoisrautatien sähköistys jutuista ja muista asiaan liittyen, mutta ainakin minulle tuo radan sähköistys vaikuttaa aikas monimutkaiselta, tarvittavat laitteet aika arvokkailta ja vielä että mitä kaikkea tarvitaan, ettei hanki turhaa ja yhteensopimattomia osia.

Minua kiinnostaa myös metalli automallit mittakaavojen 1:14 - 1:43 väliltä, myös erilaiset traktorimallit ja puskutraktorit, jotka on valmistettu metallista tietenkin.
Tuollaisella isommalla metallitraktorimallilla on jo painoakin lähemmäs 2 kg.

Diorama harrastaja kirjoitti:

Kannattaa harrastaa just sitä mikä itseä kiinnostaa, vaikka asiasta tietämättömät yrittävät vähätellä harrastusta.
Ite oon 39 v ja harrastan vähän kaikenlaista, minkä suurin osa "aikuisista" pitää leluina ja ei mukamas aikuisten harrastuksina.
Eli erilaisia rc ohjattavia lennokkeja, veneitä ja autoja.
Välillä on ollut pidempiä taukoja edellämainittujen harrastusten osalta, kun välillä kiinnostavat lennokit ja välillä taas laivojen rakentelu.
Nytkin on yks laiva kesken ja kunhan sen saan joskus valmiiksi, niin siihen tulisi rc ohjaus ja sellainen savusysteemi, joka lisää realistisuutta.

Dioramat on myös kiinnostavia, koska niihin voi rakentaa realistisen maiseman pienoismallin ympärille.
Pienoisrautatiet kiinnostaa myös, varsinkin N skaala, jonka mittakaava on 1:160, mutta rakennustilaa ei ole tarpeeksi. Pienen radan saisi toteutettua, mutta haluaisin vähän isomman, jotta vois toteuttaa myös maisemaa enemmän.
Olen yrittänyt päästä selvyyteen myös pienoisrautatien sähköistys jutuista ja muista asiaan liittyen, mutta ainakin minulle tuo radan sähköistys vaikuttaa aikas monimutkaiselta, tarvittavat laitteet aika arvokkailta ja vielä että mitä kaikkea tarvitaan, ettei hanki turhaa ja yhteensopimattomia osia.

Minua kiinnostaa myös metalli automallit mittakaavojen 1:14 - 1:43 väliltä, myös erilaiset traktorimallit ja puskutraktorit, jotka on valmistettu metallista tietenkin.
Tuollaisella isommalla metallitraktorimallilla on jo painoakin lähemmäs 2 kg.

Lue lisää

Siitä N-skaalan radasta: Ota yhteyttä N clubiin (ainakin rautatiemuseon sivuilta löytyy) josta saat neuvoja ja ohjeita tehdä lohkorata niin että se sopii yhteen muiden kanssa. Niitä lohkoja voi sitten tehdä useampia jotka voi kasata kokonaisuudeksi tilapäisesti vaikka omaan autotalliin.
Samalta porukalta löytyy ohjeet myös sähköistykseen.
Itse olen selvinnyt toistaiseksi aiemmin mainitsemastani projektista kansalaiskoulun (-69) tiedoilla sekä järkeilemällä.
Toivotan hyviä rakentelu hetkiä.

Rakentelin lapsuudessa (varhaisteininä) kohtalaisen paljon WWII-ajan lentokoneiden muovimalleja ja jopa onnistuin käpistelemään joihinkin melkein laatuisan maalauksen. Sittemmin asia on jäänyt ja kiinnostus siirtynyt kuvataiteiden puolelle. Jossakin taustalla se vanha rakkaus vain sitkeästi lymyilee, ja luulenpa, että vielä löydän itseni värkkäämässä yhden jos toisenkin mallin, yhdestä jos toisestakin kategoriasta (laivat, höyryjunat, xxxx-1950-luvun autot... dioraamat, rakennukset). Jollakin tavalla rinnastan viehätyksen noihin pienoisveistoksiin jne. Erikoisen innostunut tosin olisin todellakin rakennusten ja historiallisten miljöiden mallintamisesta, kun pääsee näkemään jonkin laajan tuollaisen, hahmottaa äärimmäisen palkitsevasti ja helposti jonkin aluen arkitehtonista kokonaisuutta - millaista oli, millaisessa ympäristössä väki eli; ts. fyysinen malli toimii tavattoman hyvänä mielikuvien ja tietämyksen, muistin ja assosiaatioiden "kehyksenä", ihan apukeinona, työkaluna - puhumattakaan esteettisestä kokemuksesta!
Tietoteknisin keinoin saavutetut mallit voivat olla hienoja ja kattavia, mutta ainakaan ilman VR-laseja tms. katsomiskokemus on peräti "lättänä". Ikä on 38 vuotta, ei ole tullut mieleenkään, että pienoismallit olisivat jotenkin "lapsekkaita".

Pikku skidinä 60-luvun alussa tein joitakin lentokoneita rakennussarjoista jotka ei olleet muovia, vaan balsaa ja paperia. Koneet tehtiin melkein kuin aidot puurunkoiset koneet joissa oli kangas pinnoite.
Ne ei vaan ole säilyneet näihin päiviin - valitettavasti, olisi ollut hienoa katsella miten hyvin 10-12v poika on koneensa rakentanut.
Nyt yli 60v ikäisenä olen huomannut kuinka paljon helpompaa on vain hankkia hienoja pienoismalleja suoraan kaupasta - no, vitsi vitsi, tarkoitan lähinnä pienoisrautatiekalustoa jossa N-skaala on nyt tilantarpeen kannalta se tärkein.

hankolainen jo 30v kirjoitti:

Pikku skidinä 60-luvun alussa tein joitakin lentokoneita rakennussarjoista jotka ei olleet muovia, vaan balsaa ja paperia. Koneet tehtiin melkein kuin aidot puurunkoiset koneet joissa oli kangas pinnoite.
Ne ei vaan ole säilyneet näihin päiviin - valitettavasti, olisi ollut hienoa katsella miten hyvin 10-12v poika on koneensa rakentanut.
Nyt yli 60v ikäisenä olen huomannut kuinka paljon helpompaa on vain hankkia hienoja pienoismalleja suoraan kaupasta - no, vitsi vitsi, tarkoitan lähinnä pienoisrautatiekalustoa jossa N-skaala on nyt tilantarpeen kannalta se tärkein.

Lue lisää

41 v. Rakentelin nöösipoikana lentokoneita ja panssareita suhteellisen ahkerasti. Lentokoneet saivat sittemmin käyttöä ilmakivääriharjoittelun maaleina, mutta panssarit säästin. Vajaat kolmekymppisenä sain lahjaksi Junkers Ju 13:n, joka olisi kai lahjan antajan mielestä pitänyt rakentaa paketin mukaisesti Lufthansan väreihin. No, kone löytyi ilmavoimien arsenaalista, joten se sai maastomaalauksen ja sinivalkoiset hakaristit. Kaveriksi piti hankkia Hawker Hurricane ja Bristol Blenheim -pommikone.

Sen jälkeen puuha on jatkunut kausittaisena. Lentokoneet ovat jääneet tila- ja säilytysongelmien vuoksi vähemmälle, joten pääpaino on maakalustossa: vaunuja, autoja, tykkejä, dioraamoja, sarjoista ja scratchina. Myös dioraamoja. Mittakaava on 1:72.

No, onpa tullut lipsuttuakin. Kaapissa on jokunen laivakin ja hyllystä löytyy 1:350-mittakaavaan tehty Hämeen linna mallia 1270, ensimmäisessä rakennusvaiheessaan kokonaan harmaakivisenä kastellina. Siinä piisasi opiskeltavaa, ennen kuin se valmistui. Pari junarataakin löytyy, Märklin ja Piko. Ostin joskus kirpputorilta rikkinäisenä ja korjasin. Lennokeista olen sentään pystynyt pitäytymään melkein irti. Ei ole kuin yksi moottoriliidokki...

Viime syksynä maalasin muuten pitkästä aikaa taulunkin. Aiheena oli suomalainen T-34 panssarivaunu. Sitä ovat sukulaiset ja kylänmiehet ihastelleet, vaikka se onkin ihan paska verrattuna malleihini. Taukkien mielestä taulut ovat vain hienompia kuin mallit.

Egyptin faraot ja Kiinan keisaritkin keräilivät pienoismalleja, miksen siis minäkin.