Olen kolmekymppinen ainoa lapsi. Rakas äitini nukkui pois jokin aika sitten ja jäljellä on nyt alkoholisoituva isä johon minulla on viileät välit koska vanhempani erosivat.Olen hänelle hyvin katkera koska hän ei millään tavalla muista lapsenlapsiaan vaikka aina maistissa vannoo että he tärkeimpiä hänelle.Hoitoapua on turha pyytää tietenkään häneltä ja tapaamisilla hän on aina lievästi maistissa.
Hän on varakas ja tekstailee aina terveiset hienoista ravintoloista. Mutta jouluna häneltä tulee vain halpiskortti, ei koskaan lahjaa.Samoin lasten synttäreinä. Tämä EI ole mitään materian kinuamista isovanhemmilta, kaikki ollaan ostettu lapsille itse ja jatkossakin ostetaan. Mutta joululahjan verran olisi kiva edes saada jotain.Eikö hän halua ilahduttaa lapsia mitenkään... On hän tapaansa selitellytkin, hän ei kannata materialistista kulttuuria. Mutta onhan muitakin lahjavaihtoehtoja kuin leluroina, lehden tilaus tai hyvä kirja...Ei siihen tarttisi missään nimessä laittaa kuin 20-30e.Äitini antoi pojalle aikoinaan jouluna 10e maksaneen tukkirekan jota lapsi toivoi, vieläkin se rakkaana muistona mummosta.
Isäni tuntien tiedän että hän ei mitenkään talleta salaa lapsille rahaa yhtään mihinkään, kaikki menee ylelliseen elämään ja uusiin naisystäviin.
Anopilta ei sen kummepaa tule, hän ostaa kaikille lapsenlapsilleen hammasharjan ja jotain kirpputorivaatetta. Vaikka matkustelevat ulkomailla ja ajelevat upealla autolla, joulunaikaan he kannattavat myös yllättäen kierrätyskulttuuria. Haluavat opettaa lapset kierrättämään kuulemma näillä kirppislahjoilla. Pitääkö jouluna ja synttärinäkin olla tuollainen tiukkapipo, en tajua.Olisiko niin vaikea ottaa vastaan joku pieni lelutoive jos lapsi vaikka kerää jotain lelu tai kirjasarjaa?
Mitä mieltä olette muut isovanhemmat, onko kuuluvatko lahjat hyviin tapoihin vai ihailetteko tälläisiä isovanhempia?
isovanhemmilta ei joululahjaakaan
63
2711
Vastaukset
- näiden "huru-ukkojen"
..että jokainen sukupolvi elättää omat jälkikasvunsa, sanoi oma isäni. Äitini kuoli 5 vuotta sitten, tosin olivat eronneet . Olen kuullut monilta, jos mummot kuolevat aikaisemmin, alkavat vaariosastot huseeraamaan. Olen isäni kanssa riidoissa, kun väitti, että olen ilmoittanut lastensuojeluun hänestä.
Naapurit ilmoittivat epäsopuisasta ja kovaa meteliä pitävästä pariskunnasta isännöitsijälle, josta sitten ilmoittivat eteenpäin. Eli miehet vasikoi.
Vuonna 2007 isäni oli 65vuotias, paukautti kunnon joululahjan sanoen, että tule vastaan lentoasemalle. Tuliainen tulikin, pattajan pimu (29v) ja vatsa pystyssä. Jee....
Kuulemma nyt on tosi rakkautta, no vauva sitten syntyi . Asustelivat 31:n neliön asunnossa. Lastensuojelu perässä, jopa niin, että minun ja mieheni pitäisi tarjota pikkuveljelleni sijaiskoti. Isääni ei kiinnosta pätkääkään hoitaa omaansa saati sitten lapsenlastaan 8v. Emme rupea sijaisvanhemmiksi.
Nyt on sitten rva lähtenyt oman maamiehensä ravintolaan töihin (suomessa) ja isäni hoitaa poikaa, tosin vkl:sin. Viikot sijaisperheessä.
Sen takia isäni ei halua muistaa poikaamme, kun sinä olet ainut ja miehesi on ainut näin tyttärenpojan omaisuushan tulee olemaan jossain elämän kiertokulun jälkeen lähes 2,5 milj.euroa.
Isälläni on 3 osaketta, kaikki helsingissä,lisäksi lohkottu kotitila Saimaan rannalla. Meillä rivarin pätkä, mutta velkaa on. Anoppilla ja appiukolla lähes 500 000 e. edestä omaisuutta.
Emme tule tekemään enempää lapsia, sillä meidänkin iät ovat minä 44v ja mies 45v.
Älä välitä anna isäukkosi häseerätä omaa elämää, sillä hän on rahansa tienannut.
Ymmärrän, että närhentää, mutta koita kestää, meillä täällä jatkuu "kauniit ja rohkeat". Rva:n lakimies otti yhteyttä, kun isäni ei hurmospäissään tehnyt avioehtoa, niin kaikki menee puoliksi, tosin minuakin kuullaan lakiosan saamisesta.
Rva on lähdössä takaisin kotimaansa, kun saa nämä käytännön asiat kuntoon ja poika lähtee myös. Tottakai pyytää hyvät elatusrahat. Näin on jo ilmoittanut ja maamiehensä lähtee täältä mukaan ja aloittavat kuulemma todella hyvän ja tuottoisan ravintolabisneksen.
Ainut ketä ei ymmärrä, on isäni. Luulee, että hän on voittaja. - mutta äiti kuitenkin
ja omat vanhempani(naimisissa ovat eikä ole noita alkoholi tms ongelmia) ovat melkein tuollaisia. Joulu- ja synttärirahan sentään laittavat mutta eivät soittele kuin pari kertaa vuodessa eivätkä tietäisi lapsenlapsestaan mitään ellen minä soittelisi joka kuukausi(miten koulussa menee jne).
Eivätpä he minun tekemisistäni ole olleet koskaan kiinnostuneita. Mutta kyllä kun veljeni sai tytön,kannetaan sinne lahjoja vähän väliä,ostellaan vaatteita ja soitellaan ja käyvät kylässä. Meillä vanhempani ovat käyneet kaksi kertaa 10 vuoden aikana. Olen kyllä sanonut että ovat tervetulleita useamminkin.
Meillä on ollut omat hankaluutemme aikoinaan vanhempien kanssa ja niistä on juteltukin joskus ja haluaisin lähemmät välit heihin,ja luulinkin että välimme muuttuisivat kun saivat ensimmäisen lapsenlapsensa mutta ei.
Olkoon minusta mitä mieltä tahansa,miksi siitä pitää rankaista lastenlastakin? Hänellä on kuitenkin oma kännykkä ja heilläkin numero tiedossa ja voivat soittaa suoraan lapselleni jos eivät minun kanssani kiinnosta olla väleissä. - onkin sinulle opetus?
Rivien välistä paistoi hirveä ahneus, ja mielestäni on oikein etteivät isovanhemmat muista tai ostavat ns. halpaa tavaraa kirppareilta. Ja onhan hammasharja käytännöllinen! Tavarallako se rakkaus osoitetaan? Oletko jotenkin katkera siitä, miten isäsi käyttää rahansa? Itse hän on ne tienannut, käyttäköön miten itse tahtoo.
- äitijatytär
on sitten ahnetta ajatella että joululahjat kuuluvat kohteliaaseen käytökseen. Itse ainakin lähetän kummipojalleni ja sukulaislapsille jotain uutta ja MIELUISAA maksakoon 10-60e.Hello Kittyä keräävä teinityttö ilahtuu sarjan pyyhkeestä, meikkipussista, juomakupista jne ikihyviksi.
Ei olisi ikinä tullut mieleen ettenkö olisi äidille jotain antanut joka synttäri, nimppari ja joulu. Karua olla antamatta mitään niinkuin isäni on.Itse haluan opettaa poikaani antamaan ilolla lahjoja.Eikö lahjan tarkoitus ole ilahduttaa saajaa, viisivuotias ei kyllä hammasharjasta ilahdu mutta vaikka kiva lastenlehti 7,90 e todella piristää. Ovatko isovanhemmat sitten lasten jutuista niin out että eivät halua toiveita ottaa vastaan?Ylpeyttäkö se on sitten...
Isäni käyttää rahansa viinaan ja sen kylkiäisiin. Kyllä se ärsyttää mutta sille en mitään voi että hän tuhoaa itsensä. - vaimot hoiti lahjat
äitijatytär kirjoitti:
on sitten ahnetta ajatella että joululahjat kuuluvat kohteliaaseen käytökseen. Itse ainakin lähetän kummipojalleni ja sukulaislapsille jotain uutta ja MIELUISAA maksakoon 10-60e.Hello Kittyä keräävä teinityttö ilahtuu sarjan pyyhkeestä, meikkipussista, juomakupista jne ikihyviksi.
Ei olisi ikinä tullut mieleen ettenkö olisi äidille jotain antanut joka synttäri, nimppari ja joulu. Karua olla antamatta mitään niinkuin isäni on.Itse haluan opettaa poikaani antamaan ilolla lahjoja.Eikö lahjan tarkoitus ole ilahduttaa saajaa, viisivuotias ei kyllä hammasharjasta ilahdu mutta vaikka kiva lastenlehti 7,90 e todella piristää. Ovatko isovanhemmat sitten lasten jutuista niin out että eivät halua toiveita ottaa vastaan?Ylpeyttäkö se on sitten...
Isäni käyttää rahansa viinaan ja sen kylkiäisiin. Kyllä se ärsyttää mutta sille en mitään voi että hän tuhoaa itsensä.Tunnen monta avioparia, niin vanhoja kuin nuoriakin, ja melkein useimmiten vaimo hoiti/hoitaa tuon lahjan ostamisen ja jopa merkkipäivän muistamisen. Monille miehille se vaan on niin vaikeata mennä kauppaan ostamaan mitään lahjaksi toisille. Ei se aina ole edes rahasta kiinni. Tietenkin kaikista helpointa on ostaa silloin lahjakortti tai antaa vaikka rahalahja edes jouluna. Ja, jos on monia 'lahjottavia', niin harva mies tai nainenkaan edes muistaa merkkipäiviä ajallaan, ellei ne ole muistikirjassa kirjattu ylös. Jotkuthan ei todella edes vietä tai välitä mistään merkkipäivistä, joten sellaiset ihmiset ei kyläile eivätkä pidä minkäänlaisia kutsujakaan. Asia on niin henkilökohtaista.
- lahjaton?
äitijatytär kirjoitti:
on sitten ahnetta ajatella että joululahjat kuuluvat kohteliaaseen käytökseen. Itse ainakin lähetän kummipojalleni ja sukulaislapsille jotain uutta ja MIELUISAA maksakoon 10-60e.Hello Kittyä keräävä teinityttö ilahtuu sarjan pyyhkeestä, meikkipussista, juomakupista jne ikihyviksi.
Ei olisi ikinä tullut mieleen ettenkö olisi äidille jotain antanut joka synttäri, nimppari ja joulu. Karua olla antamatta mitään niinkuin isäni on.Itse haluan opettaa poikaani antamaan ilolla lahjoja.Eikö lahjan tarkoitus ole ilahduttaa saajaa, viisivuotias ei kyllä hammasharjasta ilahdu mutta vaikka kiva lastenlehti 7,90 e todella piristää. Ovatko isovanhemmat sitten lasten jutuista niin out että eivät halua toiveita ottaa vastaan?Ylpeyttäkö se on sitten...
Isäni käyttää rahansa viinaan ja sen kylkiäisiin. Kyllä se ärsyttää mutta sille en mitään voi että hän tuhoaa itsensä.Meillä on luovuttu ihan tyystin tuosta älyttömästä ja stressaavasta tavasta haalia roinaa ja tavaraa jokaiselle siskontytönkumminkaimalle.
Vain ydinperheen jäsenille ja niillekin kohtuudessa, vähän mutta tarpeellista.
Lahja toiveet kysellään hyvissäajoin, ja hankinnat tehdään ennen Joulu-fryysiksen alkamista.
Kierrän kaikki tavaratalot kaukaa lähes koko Joulukuun ajan.
Jouluterveiset hoidan kaunein kortein ja henk.koht. puheluin.
Tiedän useampiakin työkavereitani jotka manaavat joka Joulunalus ajan tuota ostomaniaa.. pakko ostaa sille tälle ja tuolle... ja laajenee kuin veteen heitetyn kiven rengas... nyt siskontytöllä on uusi sulhanen, sitäkin pitää muistaa... nyt siskontyttö sai vauvan jne... mitähän niille nyt taas sitte... ei voi olla ostamatta ku niiltä kumminki sitte tulee lahjapaketti, joku rompe joka menee kaapin perälle tai kierrätykseen heti kohta Joulun jälkeen.
Ja sama stressi siellä toisessa päässä.
Väsyneenä rohnustavat tavaratalosta toiseen haalimassa turhaa tavaraa kun vielä pitäisi keritä siivotaki ja leipoa jne.
Onneksi meidän suvussa ymmärrettiin sanoutua irti tuosta stressistä jo alkuunsa. - lahjaton?
lahjaton? kirjoitti:
Meillä on luovuttu ihan tyystin tuosta älyttömästä ja stressaavasta tavasta haalia roinaa ja tavaraa jokaiselle siskontytönkumminkaimalle.
Vain ydinperheen jäsenille ja niillekin kohtuudessa, vähän mutta tarpeellista.
Lahja toiveet kysellään hyvissäajoin, ja hankinnat tehdään ennen Joulu-fryysiksen alkamista.
Kierrän kaikki tavaratalot kaukaa lähes koko Joulukuun ajan.
Jouluterveiset hoidan kaunein kortein ja henk.koht. puheluin.
Tiedän useampiakin työkavereitani jotka manaavat joka Joulunalus ajan tuota ostomaniaa.. pakko ostaa sille tälle ja tuolle... ja laajenee kuin veteen heitetyn kiven rengas... nyt siskontytöllä on uusi sulhanen, sitäkin pitää muistaa... nyt siskontyttö sai vauvan jne... mitähän niille nyt taas sitte... ei voi olla ostamatta ku niiltä kumminki sitte tulee lahjapaketti, joku rompe joka menee kaapin perälle tai kierrätykseen heti kohta Joulun jälkeen.
Ja sama stressi siellä toisessa päässä.
Väsyneenä rohnustavat tavaratalosta toiseen haalimassa turhaa tavaraa kun vielä pitäisi keritä siivotaki ja leipoa jne.
Onneksi meidän suvussa ymmärrettiin sanoutua irti tuosta stressistä jo alkuunsa.Mummit ja Papat on meidän perheessä aina laskettu kuuluvan ydinperheeseen.
- muista isä, eikä kummit
äitijatytär kirjoitti:
on sitten ahnetta ajatella että joululahjat kuuluvat kohteliaaseen käytökseen. Itse ainakin lähetän kummipojalleni ja sukulaislapsille jotain uutta ja MIELUISAA maksakoon 10-60e.Hello Kittyä keräävä teinityttö ilahtuu sarjan pyyhkeestä, meikkipussista, juomakupista jne ikihyviksi.
Ei olisi ikinä tullut mieleen ettenkö olisi äidille jotain antanut joka synttäri, nimppari ja joulu. Karua olla antamatta mitään niinkuin isäni on.Itse haluan opettaa poikaani antamaan ilolla lahjoja.Eikö lahjan tarkoitus ole ilahduttaa saajaa, viisivuotias ei kyllä hammasharjasta ilahdu mutta vaikka kiva lastenlehti 7,90 e todella piristää. Ovatko isovanhemmat sitten lasten jutuista niin out että eivät halua toiveita ottaa vastaan?Ylpeyttäkö se on sitten...
Isäni käyttää rahansa viinaan ja sen kylkiäisiin. Kyllä se ärsyttää mutta sille en mitään voi että hän tuhoaa itsensä.mutta eipä tuo haittaa. enpä ole minäkään laittanut. nykyään tuota roinaa kertyy aivan älyttömästi nurkkiin ja eipä lapsi niillä kauaa leiki tai ei satu olemaan mieluinen lahja, joten jää käyttämättä. sen verran olen käytännöllinen, että annan ne siinä tapauksessa eteen päin.
jaa, kyllä meillä on lapsi ilahtunut hammasharjasta. on 6-vuotias. tuumasi että kiva kun muistaa. meillä taas ei lehtiä lueta, mutta kirjoja kyllä ja niitä saa vaikka kirjastosta lainaan.
oma isäni on myös alkoholisti, tuhlaa rahansa viinaan ja mulle on ihan sama. tienaa huikeita summia, mutta on silti rahaa meiltä lapsiltakin vailla lainaan. ei kyllä lainata, me ei toisten sairauksia edistetä. - Unohdettu 50 v.
vaimot hoiti lahjat kirjoitti:
Tunnen monta avioparia, niin vanhoja kuin nuoriakin, ja melkein useimmiten vaimo hoiti/hoitaa tuon lahjan ostamisen ja jopa merkkipäivän muistamisen. Monille miehille se vaan on niin vaikeata mennä kauppaan ostamaan mitään lahjaksi toisille. Ei se aina ole edes rahasta kiinni. Tietenkin kaikista helpointa on ostaa silloin lahjakortti tai antaa vaikka rahalahja edes jouluna. Ja, jos on monia 'lahjottavia', niin harva mies tai nainenkaan edes muistaa merkkipäiviä ajallaan, ellei ne ole muistikirjassa kirjattu ylös. Jotkuthan ei todella edes vietä tai välitä mistään merkkipäivistä, joten sellaiset ihmiset ei kyläile eivätkä pidä minkäänlaisia kutsujakaan. Asia on niin henkilökohtaista.
Kultahäät on vietetty, mutta mies ei tiedä, koska on syntymäpäiväni. Ikinä ei ole ostanut joululahjoja, marisee aina, kun kutsutaan vieraita. Ei lähtisi mihinkään, jos pitää panna siistimpää vaatetta päälle.
Mies nyt vain on sellainen. Ei tulisi minun ukolleni mieleenkään lähetellä tekstiviestejä, sillä eihän hän muista kenenkään merkkipäiviä.
Kun tämä tiedetään, niin ei pidä odottaakaan mitään. Ei nyt siitä kannata toiselle taakka tehdä, on niitä murheita muitakin.
Ja kun vanhasta henki lähtee, niin onhan sitten perikunnalla mahdollisuus jakaa perintö niin, että jokaiselle tulee jotakin. Parempi se niin on kuin että vanhukset paapoisivat enemmän yhtä lasta kuin muita, jolloin keskinäinen kateus ja katkeruus olisi valmiina jokaisen mielessä.
- ihmisarvo materiassa
Joululahjat
Varakkaimmissa suomalaisissa perheissä joululahjoja on annettu 1700-luvulta lähtien. Joululahjan mukana seurasi runo, jota pidettiin yhtä tärkeänä kuin lahja itse. Runossa ei saanut mainita lahjaa nimeltä, vaan vihjeen avulla voi yrittää arvata lahjan sisältöä. Maaseudulla ja työläiskodeissa lahjoja annettiin vasta 1800-luvun lopulla. Aluksi joululahja oli yleensä ruokaa tai jotain pientä itse tehtyä.
Myöhemmin lahja saattoi olla vauraimmissa perheissä jokin ylellisyystarvike, muilla hyötyesine. Varsinainen tavarajoulu alkoi 1960-luvulla kun perheen molemmat vanhemmat alkoivat yleisemmin käydä töissä. Varsinkin lapset saattavat saada nykyisin yhteensä kymmeniä joululahjoja vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan, kummeiltaan ja sukulaisiltaan. Suomalaiset ovat aina arvostaneet lahjoissa omatekoisuutta, joten nykyisinkin rakkain lahja on se itse tehty. Joissakin perheissä lahjat kootaan kuusen alle jouluaattona, joissakin Joulupukki tai tontut tuovat lahjat tai osan niistä.- Mummi minäkin
Suvun ainokainen lapsenlapsi ihmetteli vähän kummisaan joululahjojaan 3-vuotiaana. "Kyllä minä olen varmaan ollut kamalan kiltti, kun sain noin paljon lahjoja", hän tuumi.
Ajattelin silloin, että en enää hanki kuin pari pakettia vastaisuudessa, koska lapsi ei edes iloinnut niin suuresta määrästä.
Sittemmin onkin jo suvussa useampia lahjan saajia, joten ne hajaantuvat sentään eri suuntiin. Mutta kahden paketin säännöstä pidän kiinni edelleen.
Kyllä lahjoja tulee joka muksuille kasapäin edelleenkin, joten enempää ei minulta edes odoteta.
- äitijatytär
että isäni on MIES ja siksi tosiaan lahjat eivät ole niin tärkeitä. Äitini eläessään muisti kaikkien naapureiden nimpparitkin jollainen pikkuruisella lahjalla,marimekon patalapulla, tuikulla tms.Pikku lahjojen huseeraus kuului lapsuuteeni ja oli tosi jännää kun mietittiin että murkkuikäinen serkkupoika käyttää sitä ja sitä partavettä ja kummitädille voisi löytää jotain kissa-aiheista. Siksi isäni käytös tuntuu niin kylmältä.Mutta miehet eivät ole ehkä sitten niin usein lahjojen antajia(vaikka isäni kyllä nyt ei ole juuri mitään koska on alkoholisti ja sekaisin).
Ajatus rakkauden ostamisesta materialla on mulle ihan vieras ja kamalan kyyninen. Rakkauden OSOITTAMISTAHAN se on kun mieheni antaa mulle jouluna vaikka toivomani kirjan (ei hammas- tai juuriharjaa, kiitos!) ja minä hänelle vaikka uuden lompakon hajonneen tilalle tai anopille mietitään jotain hänen lempikuosistaan tai seurapelejä rakastavalle serkulle joku matkapeli.Tuskin he ajattelevat että kamalia ihmisiä kun yrittävät ostaa rakkautemme.
Jos rakkautta pitäisi isovanhemman rahalla ostaa, on suhteessa alunperinkin jotain tosi pielessä. Ja jos mulla on jotain pielessä isäni ja kanssa ja jos vaikka sitten olenkin se ahne akka, miksi kostaa se pienille lapsille?Jotkut isovanhemmat ostavat oikean kalliin lahjapinon, sekin on tosi kiusallista.
Kiinnostava tuo joululahjojen historia. Runon laitan aina kummipoikani lahjaan mukaan koska haluan että lahjassa on jotain henkistäkin. Jos myöhemmin haluaa opettaa lapsenlapsia ei-materialismiin, voi ostaa vaikka teatterilippuja, kausikortin puuhapaikkaan tms. tms. Vaihtoehtoja on monia.Ei kaikkien tartte ostaa muotileluja vaikka ne lapsille mieluisimpia on. Kirjoja en sillä lailla pidä materiana, klassiseset lastensadut on huippulahjoja!
Kyselyjeni mukaan kyllä kaikkien isovanhemmat antavat jonkun lahjan lapsenlapsille jouluna ainakin tuttavapiirissä.- äitijatytär
Niin kaikille saitureille vielä muistutus siitä milloin tytärtä ja miniää myös kuuluisi muistaa pienellä lahjalla:synnytyksen jälkeen. Silloin on väsynyt, runneltu, herkillä.
Oma isäni,se josta tässä on valitettu koko ajan, ei ole kahteenkymmeneen vuoteen antanut mulle lahjaa missään yhteydessä. Kun valmistuin yliopistosta, hän tarjosi pienelle seurueelle aterian ravintolassa ja hoki koko ajan että tämä oli sitten lahja (joo, kävi selväksi).Eli hän on kyllä tietoinen että lahja olisi korrekti mutta saituus estää ostamsta.Välimme ovat siis olleet aina muodollisesti kunnossa, ei riitoja, mitä nyt jonkun kerran olen lopettanut puhelun jos aamuyöllä baarista soitetaan.
En kyllä kaipaisikaan mitään lahjaa isältä koska hän ei tiedä mitä harrastan tai mistä tykkään (eli ei välitä minusta). Mutta synnytyksen jälkeen tuli naapureiltakin pieniä nyssyköitä, vauvalle tossut, peitto tms. Itkin liikutuksesta kun niin moni muisti ja välitti. Isältä ei mitään vaikka vauvalle on maailman helpoin ostaa jotain pientä
Niin että seuraavan kerran kun miniänne tai tyttärenne synnyttää, saidoimmatkin papparaiset liikkeelle!Ei se ole kuin kerran tai kaksi elämässä. Mutta ehkä tämäkin on sitten niitä naisten juttuja.Helpompi on siellä tuopin edessä istua kuten joka päivä. - tuntuisi
äitijatytär kirjoitti:
Niin kaikille saitureille vielä muistutus siitä milloin tytärtä ja miniää myös kuuluisi muistaa pienellä lahjalla:synnytyksen jälkeen. Silloin on väsynyt, runneltu, herkillä.
Oma isäni,se josta tässä on valitettu koko ajan, ei ole kahteenkymmeneen vuoteen antanut mulle lahjaa missään yhteydessä. Kun valmistuin yliopistosta, hän tarjosi pienelle seurueelle aterian ravintolassa ja hoki koko ajan että tämä oli sitten lahja (joo, kävi selväksi).Eli hän on kyllä tietoinen että lahja olisi korrekti mutta saituus estää ostamsta.Välimme ovat siis olleet aina muodollisesti kunnossa, ei riitoja, mitä nyt jonkun kerran olen lopettanut puhelun jos aamuyöllä baarista soitetaan.
En kyllä kaipaisikaan mitään lahjaa isältä koska hän ei tiedä mitä harrastan tai mistä tykkään (eli ei välitä minusta). Mutta synnytyksen jälkeen tuli naapureiltakin pieniä nyssyköitä, vauvalle tossut, peitto tms. Itkin liikutuksesta kun niin moni muisti ja välitti. Isältä ei mitään vaikka vauvalle on maailman helpoin ostaa jotain pientä
Niin että seuraavan kerran kun miniänne tai tyttärenne synnyttää, saidoimmatkin papparaiset liikkeelle!Ei se ole kuin kerran tai kaksi elämässä. Mutta ehkä tämäkin on sitten niitä naisten juttuja.Helpompi on siellä tuopin edessä istua kuten joka päivä.omituiselta, jos vanha isä rupeaisi hankkimaan ja tuomaan varpajaislahjaa tyttärensä lapselle. Se on tosiaankin yksi nykyään harvinaisista naisten jutuista. Ja väittäisin, että yksinäiselle ikämiehelle ei ole maailman helpointa ostaa vauvalle lahjaa.
Ei lahjaa pidä vaatia. Se annetaan jos annetaan, ja se otetaan kiitollisena vastaan. En ole koskaan saanut naapureilta lahjoja, vaikka olen kolme lasta synnyttänyt, eikä koskaan ennen ole tullut mieleenkään, että heidän olisi pitänyt lahjoja antaa. Parempi näin, ei tarvitse muistaa, kenelle pitää hankkia vastalahja ja millainen. - katkeruudessa??
äitijatytär kirjoitti:
Niin kaikille saitureille vielä muistutus siitä milloin tytärtä ja miniää myös kuuluisi muistaa pienellä lahjalla:synnytyksen jälkeen. Silloin on väsynyt, runneltu, herkillä.
Oma isäni,se josta tässä on valitettu koko ajan, ei ole kahteenkymmeneen vuoteen antanut mulle lahjaa missään yhteydessä. Kun valmistuin yliopistosta, hän tarjosi pienelle seurueelle aterian ravintolassa ja hoki koko ajan että tämä oli sitten lahja (joo, kävi selväksi).Eli hän on kyllä tietoinen että lahja olisi korrekti mutta saituus estää ostamsta.Välimme ovat siis olleet aina muodollisesti kunnossa, ei riitoja, mitä nyt jonkun kerran olen lopettanut puhelun jos aamuyöllä baarista soitetaan.
En kyllä kaipaisikaan mitään lahjaa isältä koska hän ei tiedä mitä harrastan tai mistä tykkään (eli ei välitä minusta). Mutta synnytyksen jälkeen tuli naapureiltakin pieniä nyssyköitä, vauvalle tossut, peitto tms. Itkin liikutuksesta kun niin moni muisti ja välitti. Isältä ei mitään vaikka vauvalle on maailman helpoin ostaa jotain pientä
Niin että seuraavan kerran kun miniänne tai tyttärenne synnyttää, saidoimmatkin papparaiset liikkeelle!Ei se ole kuin kerran tai kaksi elämässä. Mutta ehkä tämäkin on sitten niitä naisten juttuja.Helpompi on siellä tuopin edessä istua kuten joka päivä.oletko jäänyt jostain paitsi, kun et saa tavaraa`? tai lapsesi? haetko sillä jotain rakkauden korviketta itsellesi? määrääkö materia sen, mitä olet?
huom. kyllä lapsikin on tyytyväinen siihen hammasharjaan, se on ihan susta itsestäsi kiinni, millaisen mallin annat lapsellesi. meillä tuolle vanhimmalle lapselle (6 v.) hampaat ovat tärkeät ja haluaa pitää niistä huolta. ainoa toive, jonka on esittänyt, on se että saa itse valita millaisen haluaa.
mikset osta itse näitä tavaroita, jos jotain kaipaat?? - kylläkin
katson nuo lahjakortit, kirjat ym ihan "materiaaliseksi".
Ei-materiaalista olisi antaa esim omaa aikaa
vievä juttu "piknikki puistossa" tms. Lapselle
se voi olla hankala keksiä? Vanhemmille taas kävisi
"lastenhoitoa 2h" "3 maton pesu kesällä" ym.... - Muistan
kylläkin kirjoitti:
katson nuo lahjakortit, kirjat ym ihan "materiaaliseksi".
Ei-materiaalista olisi antaa esim omaa aikaa
vievä juttu "piknikki puistossa" tms. Lapselle
se voi olla hankala keksiä? Vanhemmille taas kävisi
"lastenhoitoa 2h" "3 maton pesu kesällä" ym....ilahtuvat ei-materiaalisista lahjoista todella paljon. Retki isovanhemman kanssa lähimetsään tai vaikka kauppakeskukseen, bussi- tai junamatka, leipominen, satuhetki, tähtien katseleminen tms. on lapselle iso elämys.
- ystäväni kanssa
kummiudesta. valittii, kun hänen lastensa kummit eivät muista mitenkään eli lahjoin. meillä oli puhetta tuolloin, että alkaisimme molemmat toisten lasten kummeiksi ja päätin, että minä muistan kummilastani.
joka vuosi olen laittanut synttäri- ja joululahjan. en halunnut että kummilapseni jää jostain paitsi, kun nämä vanhemmat lapset ovat kuulemma jääneet vaille. eivätkä lahjani mitenkään edullisia ole olleet, ovat olleet vielä aika hintavia.
no, miten kävikään: ystäväni, joka valitti etteivät kummit muista hänen toisia lapsiaan, ei muistakaan kummilastaan eli poikaani jolle on kummina. ei minua haittaa, vaikka ei muista, mutta ärsyttää se, että valitetaan kun muut kummit eivät muista mitenkään hänen muita lapsiaan. puhuu, että laittaa sitten sellaista ja tälläistä, mutta ei sitä näykkään ja ollaan sitten itse ostettu omalle lapselle, jos on haluttu. onneksi tuo oma lapsi on vielä pieni, ei ymmärrä eikä ole vailla. jopa kortti olisi ollut mieluinen.
päätin, että nyt saa muistamiset jäädä. on sen verran mennyt huonoksi oma talous ja kieltämättä ärsyttää sen verran tuo valitus, mutta itse ollaan sitten samanlaisia. voinhan olla kummi jatkossa erilailla eli viettää aikaani kummilapsen kanssa jota teen kyllä mielelläni.- jos annat lahjan,
Lahja ei ole mieleinen tai saaja nyrpistää nenäänsä. Lahjan antaja näkee selvästi, että lahjan vastaanottaja ei ole tyytyväinen lahjaansa ja pitää sitä aivan mitättömänä.
- tämäkin nnnnn
... meillä on tapana nykyään ostaa kiltisti lahjoja miehen veljen perheelle.
Ensinnä se oli vain kummitytölle (niinkuin olen aikaisemmin tottunut
muuallakin kun on monta lasta kyseessä) mutta anoppi valisti (onneksi?) että kyllä meidän täytyy ostaa
muillekin perheen lapsille joululahjat ja synttärilähjat kun "sukulaisia" ollaan?
Hänhän ei olisi asiasta tiennyt mitenkään, joten on melko selvää
mistä asiasta suht materiatietoinen veljen perhe on valittanut käydessään anopilla. Asumme kaikki eri puolella Suomea emmekä näe kuin muutama kerta vuodessa. Lahjatoivomukseen alle 3v lapsille oli tietty määrä rahaa jokaisen tilille, johon en kuitenkaan ole vielä suostunut enkä suostu. Ehotetulla yhdellä joulurahasummalla saan jo kaikille kolmelle pienet paketit.
Heiltä taas esim. jouluna ei tule kertakaikkiaan mitään - ei edes parin euron joulukukkaa. Kummina (3 muuta) olemme tottuneet saamaan kummilahjan jouluna - esim kirjan/elokuvalippuja/pöytäliinan ja lapsen piirustuksen. Jotain, jolla, yhden kummilapsen äitiä lainatakseni "osoitetaan että lahjavirta ei ole vain koko ajan kummilapseen päin"!
Jos huomauttelua lahjoista ei olisi ollut heidän puoleltaan, tämä olisi ok mutta nyt asia "kismittää". - baketti
tämäkin nnnnn kirjoitti:
... meillä on tapana nykyään ostaa kiltisti lahjoja miehen veljen perheelle.
Ensinnä se oli vain kummitytölle (niinkuin olen aikaisemmin tottunut
muuallakin kun on monta lasta kyseessä) mutta anoppi valisti (onneksi?) että kyllä meidän täytyy ostaa
muillekin perheen lapsille joululahjat ja synttärilähjat kun "sukulaisia" ollaan?
Hänhän ei olisi asiasta tiennyt mitenkään, joten on melko selvää
mistä asiasta suht materiatietoinen veljen perhe on valittanut käydessään anopilla. Asumme kaikki eri puolella Suomea emmekä näe kuin muutama kerta vuodessa. Lahjatoivomukseen alle 3v lapsille oli tietty määrä rahaa jokaisen tilille, johon en kuitenkaan ole vielä suostunut enkä suostu. Ehotetulla yhdellä joulurahasummalla saan jo kaikille kolmelle pienet paketit.
Heiltä taas esim. jouluna ei tule kertakaikkiaan mitään - ei edes parin euron joulukukkaa. Kummina (3 muuta) olemme tottuneet saamaan kummilahjan jouluna - esim kirjan/elokuvalippuja/pöytäliinan ja lapsen piirustuksen. Jotain, jolla, yhden kummilapsen äitiä lainatakseni "osoitetaan että lahjavirta ei ole vain koko ajan kummilapseen päin"!
Jos huomauttelua lahjoista ei olisi ollut heidän puoleltaan, tämä olisi ok mutta nyt asia "kismittää".Voit varsin hyvin ilmoitella, että olet sitä mieltä, että kummilahjat vähenevät iän myötä. Rippilahja tulee tämän lahjan jälkeen, sitten koulunlopettamislahja, jotain, kun muuttaa omilleen jne. häälahja.
Ei enää syntymäpäivälahjoja ja muita kun lapsi on esim 12 vee. puhumattakaan muista sisaruksista.
Eihän kummius ole lahojen antamista, vaan osallistumista lapsen kristilliseen kasvatukseen. Kuinka olet siitä selvinnyt? :)
- joululahjat
Asun ulkomailla ja lapseni ovat myös syntyneet siellä. Isovanhemmillansa ei ollut koskaan tapana lähettää minkäänlaista joululahjaa, eikä lapsemme sitä ikinä kaivanneetkaan.
Lapsemme eivät koskaan viettäneet joulua isovanhempiensa seurassa eivätkä myöskään sitä osanneet vaatia. Kehitimme oman jouluvieton.
Lapsemme eivät myöskään tavanneet isovanhempiaan heidän eläessään kovinkaan usein välimatkasta riippuen. Minun puolen isovanhempia vain 3-4 kertaa, mieheni puolen useammin.
Osallistumme kuitenkin lahjoihin joko lähettämällä lahjan itse, tai rahoituksena, jos joku lähisukulaisista täyttää pyöreitä, menee naimisiin, pääsee ylioppilaaksi, kuolee, jne. Vastaavasti myös isovanhemmat/tädit /sedät ovat lähettäneet kortteja ja pieniä lahjoja kun lapsemme ovat päässeet ripille/ylioppilaaksi/ menneet naimisiin.
Itse kyllä hemmottelemme lapsenlapsiamme lahjoin myös muulloinkin kuin vain jouluna ja syntymäpäivinä. Ja he myös meitä pienin omin käsin tehdyin piirustuksin, kortein, joita sitten olen laittanut sinne tänne kaappeihin ja laatikoihin, joskus aina tupsahtavat esiin ja näin on taas iloinen mieli.
Koetappas sinäkin lähettää lapsesi tekemiä pieniä kirjoituksia, piirustuksia isällesi, miehesi puolen isovanhemmille. Huomenna voi olla jo liian myöhäistä. - Miksi odotetaan?
Kun he ovat omissa oloissaan ja omia rahojaan kuluttavat, ja sinä sen tiedät, itsekin toimeen tulet omillasi, niin mikä on ongelma?
Kun ei lahjoja, ei lahjoja. Piste.
Ei nuorilta perheiltäkään varmaan kanneta paketteja sekä väärällään isovanhemmille joulun aikoina? Jos kannetaan, tyhmäähän se on. Heillä on varaa hankkia mieleisensä tavarat ja asiat.
Pyytävätkö he teiltä jotain?
Ei pidä antaa lapsenlapsille sitä kuvaa, että heiltä jotain puuttuu, kun mummu tai pappa ei ostele. Kyllä lapselle pitää kotoa tulla kaikki tarpeellinen ja pienoiset yllätykset jouluna. Ei siihen pidä toivoa muun suvun tukea.
Omat lapset ja oma perhe. Se on suomalainen asenne.
Voittehan kukin kohdallanne yrittää sitä muuttaa sitten kun olette itse isovanhempia. Mutta saattaa olla, että perinne jatkuu, vaikka ei sitä nyt ymmärretä.- 2 lastenlasta
vuosituloista laskettu eläketulo 1191 € /kk BRUTTO. - veroa 22 %
= Netto 928 €/kk
Lastenlasten perhe:
Mies/isä 41500 €/v. = keskipalkka 2008 - veroa 27,5 % 2759€/kk
Nainen/äiti 31250 €/v. = keskipalkka 2008- veroa 25,5 % = 1705 €/kk lapsilisä 210,50€/kk. YHTEENSÄ 4674,5 €/kk. NETTOTULO
Molempien "perheiden" asumuksissa; sähkö vesi Tv vakuutukset lehdet netti puhelin ja yhtiövastike, nämä kulut ei kertaannu asukas määrän mukaan.
Tuosta ei ole mitään oikeutta alkaa vaatimaan mitään lahjoja.
Mitäs jos ihan itse ostelisitte mitä tarvitsette ja
HUOMATKAA ruokailut; ruoka ostetaan kaupasta.
Yksi isovanhempi syö yhden aterian, lapset heidän puolisonsa ja lapsensa syövät jokainen > yhden aterian.
Ihanaa mennä mummolaan syömään, ei kuluja, tiskiä, eikä muuta työtä. Mummolla on aikaa rahdata tarvikkeet kaupasta. Mummo on liian vanha tarvitakseen itse mitään edes apua. - minimipalkka
2 lastenlasta kirjoitti:
vuosituloista laskettu eläketulo 1191 € /kk BRUTTO. - veroa 22 %
= Netto 928 €/kk
Lastenlasten perhe:
Mies/isä 41500 €/v. = keskipalkka 2008 - veroa 27,5 % 2759€/kk
Nainen/äiti 31250 €/v. = keskipalkka 2008- veroa 25,5 % = 1705 €/kk lapsilisä 210,50€/kk. YHTEENSÄ 4674,5 €/kk. NETTOTULO
Molempien "perheiden" asumuksissa; sähkö vesi Tv vakuutukset lehdet netti puhelin ja yhtiövastike, nämä kulut ei kertaannu asukas määrän mukaan.
Tuosta ei ole mitään oikeutta alkaa vaatimaan mitään lahjoja.
Mitäs jos ihan itse ostelisitte mitä tarvitsette ja
HUOMATKAA ruokailut; ruoka ostetaan kaupasta.
Yksi isovanhempi syö yhden aterian, lapset heidän puolisonsa ja lapsensa syövät jokainen > yhden aterian.
Ihanaa mennä mummolaan syömään, ei kuluja, tiskiä, eikä muuta työtä. Mummolla on aikaa rahdata tarvikkeet kaupasta. Mummo on liian vanha tarvitakseen itse mitään edes apua.Jäi mieleeni Paavo Arhinmäen ilmoitus tv:ssä. että Suomessa minimipallkka on 1300 e kuussa. Mikä on minimieläke?
Moniko saa edes minimipalkan kokoisen eläkkeen kuukausittain, ja se summa pitäisi Arhinmäen mukaan maksaa jokaiselle ensi työpaikassaan työntekoa opettelevalle koululaisellekin.
Selitys epätasa-arvoon kyllä kuullaan: asuntolainat, kodinperustamiskustannukset, koulutukset, välttämätön auto, mieluummin kaksi, lasten jääkiekkoharrastus on kallista, samoin tennis ja pyöräily.
Ei mummolla ole näitä murheita ollut, olkoon iloinen, kun voi edes kerran kuussa ruokkia nälkäisen nuoren perheen, (seuraavalla viikolla toisen, ja kolmannella...) Mummolla on esim. 4 lasta, kaikki perheellisiä. :)
Kerran 4:ssä vuodessa mummo sitten kutsutaan joulupöytään (tuothan sinä sitten lanttulooran, sen osaat vain sinä tehdä niin ihanaksi, ja tortut kaikille, ihanat lapsuuden ajan tortut...) Ennen joulua kiivaat keskustelut lasten kesken, kenen vuoro se onkaan tänä vuonna. - viimeinkin
minimipalkka kirjoitti:
Jäi mieleeni Paavo Arhinmäen ilmoitus tv:ssä. että Suomessa minimipallkka on 1300 e kuussa. Mikä on minimieläke?
Moniko saa edes minimipalkan kokoisen eläkkeen kuukausittain, ja se summa pitäisi Arhinmäen mukaan maksaa jokaiselle ensi työpaikassaan työntekoa opettelevalle koululaisellekin.
Selitys epätasa-arvoon kyllä kuullaan: asuntolainat, kodinperustamiskustannukset, koulutukset, välttämätön auto, mieluummin kaksi, lasten jääkiekkoharrastus on kallista, samoin tennis ja pyöräily.
Ei mummolla ole näitä murheita ollut, olkoon iloinen, kun voi edes kerran kuussa ruokkia nälkäisen nuoren perheen, (seuraavalla viikolla toisen, ja kolmannella...) Mummolla on esim. 4 lasta, kaikki perheellisiä. :)
Kerran 4:ssä vuodessa mummo sitten kutsutaan joulupöytään (tuothan sinä sitten lanttulooran, sen osaat vain sinä tehdä niin ihanaksi, ja tortut kaikille, ihanat lapsuuden ajan tortut...) Ennen joulua kiivaat keskustelut lasten kesken, kenen vuoro se onkaan tänä vuonna.Eli miksi pienipalkkaisen tai pientä eläkettä saavan pitäisi olla suurinpiirtein syömättä ja ostamatta itselleen vaatetta, lääkettä tai tilaamatta lehtiä.
Ehei, ne rahat pitäisi työntää aikuisten lasten perheisiin.
Kumma luulo ettei vanha ihminen tarvitse mitään.
Varsinkin jos vanha asuu yksin, hän maksaa kulut, asumisen ym kalleimman mukaan, eihän hänellä ole lapsikorotusta tai vastaavaa.
Asumistukea saa jos on todella pienet tulot, ja tukikaan ei ole mikään päätähuimaava.
Jos pitää lahjaa odottaa tällaiselta vanhukselta, eikö kelpaa joku pieni halpa ja käytännöllinen.
Itse ainakin olen onnellinen jos vanhus muistaa kortilla, se merkitsee että hän on muistanut ja ajatellut minua kun on kirjoittanut nimeni ja vienyt kortin postiin. - äitijatytär
viimeinkin kirjoitti:
Eli miksi pienipalkkaisen tai pientä eläkettä saavan pitäisi olla suurinpiirtein syömättä ja ostamatta itselleen vaatetta, lääkettä tai tilaamatta lehtiä.
Ehei, ne rahat pitäisi työntää aikuisten lasten perheisiin.
Kumma luulo ettei vanha ihminen tarvitse mitään.
Varsinkin jos vanha asuu yksin, hän maksaa kulut, asumisen ym kalleimman mukaan, eihän hänellä ole lapsikorotusta tai vastaavaa.
Asumistukea saa jos on todella pienet tulot, ja tukikaan ei ole mikään päätähuimaava.
Jos pitää lahjaa odottaa tällaiselta vanhukselta, eikö kelpaa joku pieni halpa ja käytännöllinen.
Itse ainakin olen onnellinen jos vanhus muistaa kortilla, se merkitsee että hän on muistanut ja ajatellut minua kun on kirjoittanut nimeni ja vienyt kortin postiin.auttavat köyhempiä vanhempiaan myös taloudellisesti. Usein nappaavat laskut maksettaviksi. Itsekin aina sujautin äidille viisikymppisen jos joskus oli tiukkaa. Ja saattohoidin kun syövän sai. Auttamista ja ilahduttamista puolin ja toisin, kyllä sitäkin näkee...Eivät kaikki ajattele tuolla tavalla että jokainen pitäköön vain huolen itsestään, ei kenellekään tarvitse koskaan antaa mitään.
- jos ja kun
äitijatytär kirjoitti:
auttavat köyhempiä vanhempiaan myös taloudellisesti. Usein nappaavat laskut maksettaviksi. Itsekin aina sujautin äidille viisikymppisen jos joskus oli tiukkaa. Ja saattohoidin kun syövän sai. Auttamista ja ilahduttamista puolin ja toisin, kyllä sitäkin näkee...Eivät kaikki ajattele tuolla tavalla että jokainen pitäköön vain huolen itsestään, ei kenellekään tarvitse koskaan antaa mitään.
näin on.
Minusta tuollainen on ollut aina luonnollista toimintaa. Siksi sen puuttuminen (vietien perusteella) pistääkin niin pahasti silmään.
- vastaan:
Isäsi on ilmeisesti alkoholisti. Se on se syy, miksei hän ostele lahjoja. Jos hän tosiaan vastustaisi materialistista kulttuuria, hän antaisi lapsillesi lahjaksi aikaansa materian sijaan. Häneltä tuskin kannattaa lahjoja odottaakaan, eikä siitä kannata katkeroitua. Alkoholistille se alkoholi on aina ensimmäinen rahareikä ja se hallitsee ajatuksia. Se ei tarkoita sitä, etteikö alkoholistikin voisi lapsiaan ja lapsenlapsiaan rakastaa. Hänellä vain on sairautensa takia rajoittunut kyky osoittaa rakkauttaan kuten sitä yleensä osoitetaan. Helpommalla pääset itse ja helpotat myös lastesi oloa, jos et anna tämän asian enää häiritä itseäsi.
"Anopilta ei sen kummepaa tule, hän ostaa kaikille lapsenlapsilleen hammasharjan ja jotain kirpputorivaatetta. Vaikka matkustelevat ulkomailla ja ajelevat upealla autolla, joulunaikaan he kannattavat myös yllättäen kierrätyskulttuuria."
Oletko ajatellut, että anopillasi on ehkä ylimääräiset rahat aika tiukalla? Onko hän ehkä jo eläkkeellä? Minulla on kuusi lapsenlasta, ja esimerkiksi jouluna harrastan halpoja lahjoja. Jouluunhan menee rahaa ruokineen, kaikkine lahjoineen ja muine valmisteluineen päivineen muutenkin enemmän rahaa kuin normaalisti. Jo pelkästään alle parinkympin lahjat jokaiselle lapsenlapselle tekee yli satasen loven lompakkoon. Se on aika iso raha eläkeläisen kukkarossa, ja kun ainakin itse eläkeläisenä haluan muistaa muitakin kuin lapsenlapsiani. Minullakin on ystäviä, jotka ovat tulleet entistäkin tärkeimmiksi näin elämän ehtoopuolella. Pidän erittäin tärkeänä, että saan edes kauniilla kynttilällä tai joulukukalla muistaa monen vuosikymmenen takaisia rakkaita ystäviäni, joilla ei heilläkään ehkä enää montaa vuotta ole elinaikaa jäljellä. Tässä iässä rupeaa ikätovereita kuolemaan ympäriltä. Siksi haluaa muistaa edes jouluna niitä kaikkein rakkaimpia, jotka vielä elossa ovat.
Ulkomaanmatkasta tai autosta kommentointiasi en oikein ymmärtänyt. Toivoisitko että anoppisi jättäisi oman ulkomaanlomansa tekemättä tai ajaisi vanhalla ja myöskin turvattomammalla autolla, jotta sinun lapsesi saisivat kalliimpia lahjoja? Minä käyn kerran vuodessa lomailemassa ulkomailla, enkä tosiaan aijo siitä ilosta luopua! katson ansainneeni hieman luksusta itsellenikin kun elämäni ruuhkavuodet olen keskittynyt vain perheeseeni ja lapsiini.
Jos et tykkää kirpputoritavarasta, niin oletko puhunut anoppisi kanssa asiasta? Jospa laatisit lastesi kanssa vaikkapa "kirjeen joulupukille", jossa lapsesi esittäisivät omia joululahjatoiveitaan ja antaisit sellaisen anopillesi. Sinä voisit itse opastaa lapsiasi siinä, että kaikki lahjatoiveet olisivat kohtuuhintaisia ja listalta löytyisi myös jotain kierrätysarvoihinkin sopivaa, esim. lippu elokuviin tai teatteriin, cd tai dvd-levyjä joita voisi löytää myös divareista ja kirppiksiltä, tai Anttilan alekorista muutamalla eurolla. Jospa se anoppisi ei oikein tiedä, mitä lapsenlapsilleen lahjaksi ostaisi, jos ei saa hyviä vihjeitä?
"Mitä mieltä olette muut isovanhemmat, onko kuuluvatko lahjat hyviin tapoihin vai ihailetteko tälläisiä isovanhempia?"
Minusta lahjan antaminen on mukava tapa. Hyviin tapoihin minusta kuuluu olla kiitollinen niistä lahjoista jotka saa, siitä että toinen ihminen on muistanut minua.- äitijatytär
isovanhempi fiksusta viestistä, monet muut olivat turhan ilkeämielisiä.Kiva nähdä että niitä viisaita ja seesteisiäkin ikäihmisiä löytyy jotka eivät ajattele kovin tuomitsevasti!Monilla näyttää olevan aivan sairaalloinen kuvitelma että nuoret yrittävät kyniä vanhukset putipuhtaiksi vaikka kuten kirjoitinkin, olen nähnyt paljon auttamista molemmin puolin.Kyllä monet nuoretkin kantavat selkä vääränä vanhuksille ruokaa kaupasta.Kun ihmiset rakastavat toisiaan, auttaminen ja välittäminen tulevat luonnostaan!
Isäni on tosiaan alkoholisti ja minun on vain totuttava siihen että häneltä ei saa mitään, ei asiallista seuraa tai mitään muutakaan.Pullo menee kaiken edelle.raskas taakka minulle että hän on niin moniongelmainen.
Anoppi on hyvin itsepintainen ja opettavainen ihminen ja selvästi haluaa osoittaa mieltään lahjoillaan, ei muotileluja vaan jotain hyvin pientä ja käytännöllistä. Hyvähän se että on erilaisia ihmisiä ja tapoja!Rahaa heillä on kyllä, sen tiedän, mutta silti anoppi on jotenkin kamalan kateellinen kun toisten lastenlasten toiset isovanhemmat ostavat juuri jotain 20-30e:n lahjoja. mumisee että niin kalliita kirjoja ostellaan, ei hän vain...Hän myös kauhistelee että jos nuoret perheet syövät fileitä arkena, ei hänen nuoruudessaan vain...Ehkä köyhä lapsuus ja nuoruus on leimannut hänet sellaiseksi lopuksi ikäänsä.Kyllähän maailma on muuttunut ja lapsilla on kaikkea niin paljon enemmän kuin 40-luvulla että sitä eivät isovanhemmat enää halua pönkittää.Ja hyvä että lapset saavat kuulla ja tietää menneestä maailmasta!
- kauppa on auki
myytävänä vaikka mitä!
Tuli nähtyä nälkää useammin, jo lapsena, sitten ensimmäisinä vuosina työelämässä.
Olisikohan isäsi tyhmä tai kalkkis kun ei tajua tallentaa lapsen lapsilleen pankkitilejä?
Voi voi vieläkö sillä seisoo vai mihin se naista tarvitsee?
Niin lieväkin alkoholismi on sairaus, mutta käsi tai jalka kipsissä olisi ainoa syy jolloin ei lapsenlasta tarvitse hoitaa.
Keräily on ihan hyvä asia, kun sen alkaa jo alle kouluiässä ehtii kerätä tarpeeksi.
Ikää myöten nuoruus ja aikuisuus unhoittuu lapsuus säilyy kirkkaanpana muistoissa, jospa ei olla totuttu lahjoihin eikä niitä sitten tajua antaa..
Tämä Riisitautinen kansa ei opi mitään nykyajasta ja historia oli nälkää ja kurjuutta. - mutta mulla
ahdistaa, kun lapseni saavat kalliita lahjoja. Olen sanonut, että pienikin lahja riittää, tärkeintä että muistaa. Esimerkiksi autohullulle 2 v. pojalleni ei ole tärkeää lahjan kalleus, vaan se että saa auton, pienen pieni autokin on paljon. Silti äitini ostelee kalliita lahjoja ja sitten ahdistaa kuulla jatkuvasti, kun lahjoihin menee niin ja niin paljon, ja ettei hänellä ole rahaa. Ahdistaa. Olen huomannut että hänelle tuntuu olevan tärkeää se, että saa näyttää että hän ostaa lapsen lapsilleen mahdollisimman kallista, koska mieheni vanhemmat ostavat aina (kompensoivat sitä, kun eivät vietä aikaa lasten lastensa kanssa) melko hintavia lahjoja. Muutenkin äidilleni maine tuntuu olevan tärkeämpää kuin se, miten toiset voi.
Nyt 7-vuotias lapseni on alkanut vinkumaan niitä ns. parempia lahjoja. Itselleni on tärkeää mm. kierrättäminen ja kuljen aika paljon kirppareilla, joista tekee välillä mielettömän hyviä löytöjä. Vähän vaikeaa siinä on toiselle opettaa kierrättämisen jaloa taitoa, kun mummit ja papat ostelee kaikkea kännykästä lähtien. Ei minulla niinkään häiritse miehen vanhempien ostelu, koska he eivät tee asiasta suurta numeroa, mutta äitini tekee aina! Sitten valitetaan kun ei ole rahaa.- äitijatytär
joo, saman olen siis minäkin huomannut että jotkut isovanhemmat jotenkin kilpailevat keskenään kaikessa, kenestä lapsenlapset tykkää, kenen kanssa on eniten ja sitten myös noissa lahjoissa. Etkö voisi sanoa äidillesi jonkun lahjatoiveen, pienen sellaisen?
Jos rakastaa jotain ihmistä, hänen pienetkin lahjansa ovat mieluisia. Mieheni rakastaa äitiään kovasti ja siksi mummo saa ylenpalttiset kiittelyt hammasharjalahjoista (että ei meidän lapsia kiittämättömiksi opeteta).
Kurja jos isovanhemmista paistaa katkeruus, minä olin riisitautinen, en saanut mitään, kukaan muukaan ei tarvitse mitään.Näissä keskustelupalstoissa menee jotenkin usko ihmiseen, ilkeitä ja katkeria on paljon.Muutama suloinen isoäiti vastasi minulle yrittäen nähdä molemmat näkökulmat, kiitos teille!
Jotenkin tuntuu että nämä "materialismia vastustavat" isovanhemmat ovat vähän ulkokultaisia. Mitä heillä on antaa henkistä sitten, onko uskonnollinen vakaumus tai harvinaisen jalo ja herttainen luonne tai joku kiehtova taideharrastus jonka jakaa lapsenlapsen kanssa.Hurskaiden puheiden sijaan voisivat näyttäää sitä henkisyyttä jonka puolesta liputtavat!!Tekoja suunsoittamisen sijaan pitäisi meidän kaikkien harrastaa, minäkin voisin lähetellä mummolle enemmän lasten piirrustuksia ja kirjeitä.
Pokemon-korttien sun muiden keräily kuuluu lastenkulttuuriin, kaikki päiväkodissa osallistuvat siihen.Mutta kyllä kierrätyskin on ajatuksena läsnä nykylasten elämässä lastenohjelmista ja tarhasta lähtien, heistä kasvaa paljon tiedostavampia kuin meistä aikoinaan!opitaan tilaamaan mieluummin kirjoja ja leluja huutonetistä käytettyinä kuin ostamaan uusina.
Meidän kaikkien pitäisi varmaan löytää tasapaino, kultainen keskitie itsekkyyden ja läheisten välillä. Että auttaisimme vanhoja vanhempia ja huomioisimme lapsiperheitä mutta omaa elämää uhraamatta (joo, en ole kieltämässä isältäni naissuhteita enkä anopilta ulkomaanmatkoja tai autoajeluita)
isäni alkoholismi aiheuttaa että tuntuu että hän ei tipan tippaa välitä lapsenlapsista ja minusta tuntuu että en tipan tippaa välitä hänestä. Olen yhteydessä sen mitä omatuntoni käskee mutta pakkopullalta se tuntuu....Äitini saattohoidin, isäni kanssa en jaksa toimia samoin sen tiedän..
Useimmilla ihmisillä on varmaan kuitenkin terveet ja tasapainoiset suhteet niin jälkikasvuun kuin vanhuksiinkin, annetaan ja saadaan ja kaikki ovat onnellisia ja haluavat sydämestään toisten onnea!Kaikki tämä lähtee siitä ydinperheestä missä aikanaan rakastettiin ja ymmärrettiin.... - tukevatsukupolvet
äitijatytär kirjoitti:
joo, saman olen siis minäkin huomannut että jotkut isovanhemmat jotenkin kilpailevat keskenään kaikessa, kenestä lapsenlapset tykkää, kenen kanssa on eniten ja sitten myös noissa lahjoissa. Etkö voisi sanoa äidillesi jonkun lahjatoiveen, pienen sellaisen?
Jos rakastaa jotain ihmistä, hänen pienetkin lahjansa ovat mieluisia. Mieheni rakastaa äitiään kovasti ja siksi mummo saa ylenpalttiset kiittelyt hammasharjalahjoista (että ei meidän lapsia kiittämättömiksi opeteta).
Kurja jos isovanhemmista paistaa katkeruus, minä olin riisitautinen, en saanut mitään, kukaan muukaan ei tarvitse mitään.Näissä keskustelupalstoissa menee jotenkin usko ihmiseen, ilkeitä ja katkeria on paljon.Muutama suloinen isoäiti vastasi minulle yrittäen nähdä molemmat näkökulmat, kiitos teille!
Jotenkin tuntuu että nämä "materialismia vastustavat" isovanhemmat ovat vähän ulkokultaisia. Mitä heillä on antaa henkistä sitten, onko uskonnollinen vakaumus tai harvinaisen jalo ja herttainen luonne tai joku kiehtova taideharrastus jonka jakaa lapsenlapsen kanssa.Hurskaiden puheiden sijaan voisivat näyttäää sitä henkisyyttä jonka puolesta liputtavat!!Tekoja suunsoittamisen sijaan pitäisi meidän kaikkien harrastaa, minäkin voisin lähetellä mummolle enemmän lasten piirrustuksia ja kirjeitä.
Pokemon-korttien sun muiden keräily kuuluu lastenkulttuuriin, kaikki päiväkodissa osallistuvat siihen.Mutta kyllä kierrätyskin on ajatuksena läsnä nykylasten elämässä lastenohjelmista ja tarhasta lähtien, heistä kasvaa paljon tiedostavampia kuin meistä aikoinaan!opitaan tilaamaan mieluummin kirjoja ja leluja huutonetistä käytettyinä kuin ostamaan uusina.
Meidän kaikkien pitäisi varmaan löytää tasapaino, kultainen keskitie itsekkyyden ja läheisten välillä. Että auttaisimme vanhoja vanhempia ja huomioisimme lapsiperheitä mutta omaa elämää uhraamatta (joo, en ole kieltämässä isältäni naissuhteita enkä anopilta ulkomaanmatkoja tai autoajeluita)
isäni alkoholismi aiheuttaa että tuntuu että hän ei tipan tippaa välitä lapsenlapsista ja minusta tuntuu että en tipan tippaa välitä hänestä. Olen yhteydessä sen mitä omatuntoni käskee mutta pakkopullalta se tuntuu....Äitini saattohoidin, isäni kanssa en jaksa toimia samoin sen tiedän..
Useimmilla ihmisillä on varmaan kuitenkin terveet ja tasapainoiset suhteet niin jälkikasvuun kuin vanhuksiinkin, annetaan ja saadaan ja kaikki ovat onnellisia ja haluavat sydämestään toisten onnea!Kaikki tämä lähtee siitä ydinperheestä missä aikanaan rakastettiin ja ymmärrettiin....että nämä nyt kasvamassa olevat pikkuiset saisivat tulevaisuudessa SEKÄ matkustella ja nauttia työnsä hedelminä tulleista autoista ja muusta materiasta ETTÄ oppisivat kunnioittamaan ympäristöä ja antamaan yhtä mieluusti kuin saamaan ja etsimään materian rinnalle muuta sisältöä.Ja olemaan suvaitsevaisia!Olisikohan tämä mahdollista,pidetään peukut pystyssä!Pojasta polvi paranee, näin toivotaan.
- vastaa...
äitijatytär kirjoitti:
joo, saman olen siis minäkin huomannut että jotkut isovanhemmat jotenkin kilpailevat keskenään kaikessa, kenestä lapsenlapset tykkää, kenen kanssa on eniten ja sitten myös noissa lahjoissa. Etkö voisi sanoa äidillesi jonkun lahjatoiveen, pienen sellaisen?
Jos rakastaa jotain ihmistä, hänen pienetkin lahjansa ovat mieluisia. Mieheni rakastaa äitiään kovasti ja siksi mummo saa ylenpalttiset kiittelyt hammasharjalahjoista (että ei meidän lapsia kiittämättömiksi opeteta).
Kurja jos isovanhemmista paistaa katkeruus, minä olin riisitautinen, en saanut mitään, kukaan muukaan ei tarvitse mitään.Näissä keskustelupalstoissa menee jotenkin usko ihmiseen, ilkeitä ja katkeria on paljon.Muutama suloinen isoäiti vastasi minulle yrittäen nähdä molemmat näkökulmat, kiitos teille!
Jotenkin tuntuu että nämä "materialismia vastustavat" isovanhemmat ovat vähän ulkokultaisia. Mitä heillä on antaa henkistä sitten, onko uskonnollinen vakaumus tai harvinaisen jalo ja herttainen luonne tai joku kiehtova taideharrastus jonka jakaa lapsenlapsen kanssa.Hurskaiden puheiden sijaan voisivat näyttäää sitä henkisyyttä jonka puolesta liputtavat!!Tekoja suunsoittamisen sijaan pitäisi meidän kaikkien harrastaa, minäkin voisin lähetellä mummolle enemmän lasten piirrustuksia ja kirjeitä.
Pokemon-korttien sun muiden keräily kuuluu lastenkulttuuriin, kaikki päiväkodissa osallistuvat siihen.Mutta kyllä kierrätyskin on ajatuksena läsnä nykylasten elämässä lastenohjelmista ja tarhasta lähtien, heistä kasvaa paljon tiedostavampia kuin meistä aikoinaan!opitaan tilaamaan mieluummin kirjoja ja leluja huutonetistä käytettyinä kuin ostamaan uusina.
Meidän kaikkien pitäisi varmaan löytää tasapaino, kultainen keskitie itsekkyyden ja läheisten välillä. Että auttaisimme vanhoja vanhempia ja huomioisimme lapsiperheitä mutta omaa elämää uhraamatta (joo, en ole kieltämässä isältäni naissuhteita enkä anopilta ulkomaanmatkoja tai autoajeluita)
isäni alkoholismi aiheuttaa että tuntuu että hän ei tipan tippaa välitä lapsenlapsista ja minusta tuntuu että en tipan tippaa välitä hänestä. Olen yhteydessä sen mitä omatuntoni käskee mutta pakkopullalta se tuntuu....Äitini saattohoidin, isäni kanssa en jaksa toimia samoin sen tiedän..
Useimmilla ihmisillä on varmaan kuitenkin terveet ja tasapainoiset suhteet niin jälkikasvuun kuin vanhuksiinkin, annetaan ja saadaan ja kaikki ovat onnellisia ja haluavat sydämestään toisten onnea!Kaikki tämä lähtee siitä ydinperheestä missä aikanaan rakastettiin ja ymmärrettiin.......joo, olen sanonut nätisti ja vähemmän nätisti, ettei tarvitse laitella kalliita lahjoja. Vain sitä, mitä lapsi toivoo eli tällä kertaa oli pikkuauto. Ei kaksi vuotias tarvitse sen kalliimpaa, mutta olikin ostanut pyöräilykypärän - joka olikin sitten aika hintava, kun ei lapselle voinut halvempaa laittaa. Meillä on kyllä jäänyt vanhemmilta lapsilta pyöräilykypäriä, jotka eivät ole edes kuluneen näköisiä, kun eihän niitä esim. vedellä pitkin maita vaan ne ovat päässä.
- tullut
vastaa... kirjoitti:
...joo, olen sanonut nätisti ja vähemmän nätisti, ettei tarvitse laitella kalliita lahjoja. Vain sitä, mitä lapsi toivoo eli tällä kertaa oli pikkuauto. Ei kaksi vuotias tarvitse sen kalliimpaa, mutta olikin ostanut pyöräilykypärän - joka olikin sitten aika hintava, kun ei lapselle voinut halvempaa laittaa. Meillä on kyllä jäänyt vanhemmilta lapsilta pyöräilykypäriä, jotka eivät ole edes kuluneen näköisiä, kun eihän niitä esim. vedellä pitkin maita vaan ne ovat päässä.
ajatelleeksi, että jotkut ihmiset haluavat itse päättää, mitä antavat lahjaksi tai antavatko mitään? Ei minusta ole välttämätöntä hankkia aina sitä, mitä lapsi - kaksivuotias! - toivoo.
Sanotaanhan, ettei lahjahevosen suuhun saa katsoa. - vasta elokuu
tullut kirjoitti:
ajatelleeksi, että jotkut ihmiset haluavat itse päättää, mitä antavat lahjaksi tai antavatko mitään? Ei minusta ole välttämätöntä hankkia aina sitä, mitä lapsi - kaksivuotias! - toivoo.
Sanotaanhan, ettei lahjahevosen suuhun saa katsoa.Mitä ihmettä sä siellä poraat, eihän nyt ole vielä edes joulu, onhan vasta elokuu!
- käskevä
äitijatytär kirjoitti:
joo, saman olen siis minäkin huomannut että jotkut isovanhemmat jotenkin kilpailevat keskenään kaikessa, kenestä lapsenlapset tykkää, kenen kanssa on eniten ja sitten myös noissa lahjoissa. Etkö voisi sanoa äidillesi jonkun lahjatoiveen, pienen sellaisen?
Jos rakastaa jotain ihmistä, hänen pienetkin lahjansa ovat mieluisia. Mieheni rakastaa äitiään kovasti ja siksi mummo saa ylenpalttiset kiittelyt hammasharjalahjoista (että ei meidän lapsia kiittämättömiksi opeteta).
Kurja jos isovanhemmista paistaa katkeruus, minä olin riisitautinen, en saanut mitään, kukaan muukaan ei tarvitse mitään.Näissä keskustelupalstoissa menee jotenkin usko ihmiseen, ilkeitä ja katkeria on paljon.Muutama suloinen isoäiti vastasi minulle yrittäen nähdä molemmat näkökulmat, kiitos teille!
Jotenkin tuntuu että nämä "materialismia vastustavat" isovanhemmat ovat vähän ulkokultaisia. Mitä heillä on antaa henkistä sitten, onko uskonnollinen vakaumus tai harvinaisen jalo ja herttainen luonne tai joku kiehtova taideharrastus jonka jakaa lapsenlapsen kanssa.Hurskaiden puheiden sijaan voisivat näyttäää sitä henkisyyttä jonka puolesta liputtavat!!Tekoja suunsoittamisen sijaan pitäisi meidän kaikkien harrastaa, minäkin voisin lähetellä mummolle enemmän lasten piirrustuksia ja kirjeitä.
Pokemon-korttien sun muiden keräily kuuluu lastenkulttuuriin, kaikki päiväkodissa osallistuvat siihen.Mutta kyllä kierrätyskin on ajatuksena läsnä nykylasten elämässä lastenohjelmista ja tarhasta lähtien, heistä kasvaa paljon tiedostavampia kuin meistä aikoinaan!opitaan tilaamaan mieluummin kirjoja ja leluja huutonetistä käytettyinä kuin ostamaan uusina.
Meidän kaikkien pitäisi varmaan löytää tasapaino, kultainen keskitie itsekkyyden ja läheisten välillä. Että auttaisimme vanhoja vanhempia ja huomioisimme lapsiperheitä mutta omaa elämää uhraamatta (joo, en ole kieltämässä isältäni naissuhteita enkä anopilta ulkomaanmatkoja tai autoajeluita)
isäni alkoholismi aiheuttaa että tuntuu että hän ei tipan tippaa välitä lapsenlapsista ja minusta tuntuu että en tipan tippaa välitä hänestä. Olen yhteydessä sen mitä omatuntoni käskee mutta pakkopullalta se tuntuu....Äitini saattohoidin, isäni kanssa en jaksa toimia samoin sen tiedän..
Useimmilla ihmisillä on varmaan kuitenkin terveet ja tasapainoiset suhteet niin jälkikasvuun kuin vanhuksiinkin, annetaan ja saadaan ja kaikki ovat onnellisia ja haluavat sydämestään toisten onnea!Kaikki tämä lähtee siitä ydinperheestä missä aikanaan rakastettiin ja ymmärrettiin....vastaukset ovat sen mukaisia.
Eiköhän tuo keskiverto eläke ole 900-950 € /kk käteen siitä kun maksaa asumisen lääkkeet ja ruoan muut talous ja vaate menot pakko siitä on jäädä lastenlasten tukemiseen ja auttamiseen. - ???????
tullut kirjoitti:
ajatelleeksi, että jotkut ihmiset haluavat itse päättää, mitä antavat lahjaksi tai antavatko mitään? Ei minusta ole välttämätöntä hankkia aina sitä, mitä lapsi - kaksivuotias! - toivoo.
Sanotaanhan, ettei lahjahevosen suuhun saa katsoa.Lueppas uudelleen tuo kirjoittamani teksti.
a) ilahtuuko 2-vuotias enemmän siitä toivomastaan autosta kuin pyöräilykypärästä?
1. auto on halvempi kuin kypärä
2. valitetaan kun pitää ostaa kalliita lahjoja
3. se auto tulee lapselle, ei mummolle tms.
4. mummo itse kysyi, mitä olisi hyvä ostaa lapselle ja mikäpä muukaan pöllössä mielessäni liikkuu kuin auto, koska poika on niihin hulluna
b) kypäröitä meidän perheessä riittää
1. niitä on useita
2. ovat hyvässä kunnossa
3. niitä on useampi koko
4. lapsi käyttää jo yhtä kypärää
Mielestäni on todellakin tärkeää ostaa juuri sitä, mitä lapsi toivoo ja en ymmärrä, miksi ostaa uusi kypärä kun vanhoja on vaikka kuinka paljon ja tavara määrä lisääntyy ympärillä. Vai pitääkö minun alkaa vaihtelemaan vaikka vaatetuksen mukaan kypärää?? - käytännön
??????? kirjoitti:
Lueppas uudelleen tuo kirjoittamani teksti.
a) ilahtuuko 2-vuotias enemmän siitä toivomastaan autosta kuin pyöräilykypärästä?
1. auto on halvempi kuin kypärä
2. valitetaan kun pitää ostaa kalliita lahjoja
3. se auto tulee lapselle, ei mummolle tms.
4. mummo itse kysyi, mitä olisi hyvä ostaa lapselle ja mikäpä muukaan pöllössä mielessäni liikkuu kuin auto, koska poika on niihin hulluna
b) kypäröitä meidän perheessä riittää
1. niitä on useita
2. ovat hyvässä kunnossa
3. niitä on useampi koko
4. lapsi käyttää jo yhtä kypärää
Mielestäni on todellakin tärkeää ostaa juuri sitä, mitä lapsi toivoo ja en ymmärrä, miksi ostaa uusi kypärä kun vanhoja on vaikka kuinka paljon ja tavara määrä lisääntyy ympärillä. Vai pitääkö minun alkaa vaihtelemaan vaikka vaatetuksen mukaan kypärää??lvinkkiä kahteen suuntaan - mitä lapsesi saa lahjaksi kummeiltaan ja mitä te ostatte joululahjaksi kummeille?
- ----------------------
käytännön kirjoitti:
lvinkkiä kahteen suuntaan - mitä lapsesi saa lahjaksi kummeiltaan ja mitä te ostatte joululahjaksi kummeille?
Yhdeltä kummilta ei tule koskaan lahjan lahjaa kummilapselleen, ei edes onnittele. Itse olen hänen lapsensa kummi ja olen muistanut milloin mitenkin: alussa käytännöllisellä lahjalla kuten vaatteilla, myöhemmin lapsen kasvaessa hänen toivomallaan tavallaan eli lelulla tms. Joskus saatan antaa rahaa. Harmittaa vain, etten ole ehtinyt viettämään hänen kanssaan aikaa, mutta toisaalta, ei ole tämä toinenkaan kummi viettänyt aikaansa kummilapsensa kanssa.
Muut kummit ovat ostaneet käytännöllisiä lahjoja, myöhemmin sellaista mitä lapsi on toivonut. Nyttemmin antavat sellaisia lahjoja, joita ovat itse tehneet, kuten piirustuksia, askarteluja, tekemiään mukeja, kukkaistutuksia jne. Me vanhemmat emme ole ostaneet lapsemme puolesta lahjaa kummeille, koska se ei ole meidän velvollisuus. Kuvia toki olemme antaneet, muistoksi kummilapsista. Toki niille kummeille olemme antaneet lahjan, joka on meidän vanhempien sisko, veli tai heidän puolisonsa.
Ei se lahjan arvo, vaan se ajatus. - ei
---------------------- kirjoitti:
Yhdeltä kummilta ei tule koskaan lahjan lahjaa kummilapselleen, ei edes onnittele. Itse olen hänen lapsensa kummi ja olen muistanut milloin mitenkin: alussa käytännöllisellä lahjalla kuten vaatteilla, myöhemmin lapsen kasvaessa hänen toivomallaan tavallaan eli lelulla tms. Joskus saatan antaa rahaa. Harmittaa vain, etten ole ehtinyt viettämään hänen kanssaan aikaa, mutta toisaalta, ei ole tämä toinenkaan kummi viettänyt aikaansa kummilapsensa kanssa.
Muut kummit ovat ostaneet käytännöllisiä lahjoja, myöhemmin sellaista mitä lapsi on toivonut. Nyttemmin antavat sellaisia lahjoja, joita ovat itse tehneet, kuten piirustuksia, askarteluja, tekemiään mukeja, kukkaistutuksia jne. Me vanhemmat emme ole ostaneet lapsemme puolesta lahjaa kummeille, koska se ei ole meidän velvollisuus. Kuvia toki olemme antaneet, muistoksi kummilapsista. Toki niille kummeille olemme antaneet lahjan, joka on meidän vanhempien sisko, veli tai heidän puolisonsa.
Ei se lahjan arvo, vaan se ajatus.taida olla kummienkaan velvollisuus - se on tainnut tulla
kaupallisuuden myötä mukaan kuvioon?? Vastavuoroisuus
on hyvä idea tässäkin!
Täytyy sanoa, että meillä kyllä kummeja ilman muuta muistetaan
jouluna lahjalla sekä lasten piirustuksin. He muistavat myös lapsia.
Se on mielestäni hirveän hyvä tapa, koska kummit kuitenkin tuovat
lahjoja sekä jouluna että syntymäpäivisin. Kyse ei ole meillä
velvollisuudesta (eikä kummeillakaan sellaista ole). Me saamme samoin
omilta kummilapsilta lahjat jouluna.
Homma menee meillä näin: vuorojouluin kummatkin osapuolet joko
ostavat tai askartelevat itse. Jos on askartelujoulu, lapset
askartelee kummeille lahjansa ja kummit askartelee lapselle lahjan.
Jos taas "kauppajoululahja", lapset säästävät omista kuukausi-
rahoistaan tai muista vastaavista.
Kuinka paljon lahja saa maksaa, ei ole määritelty. Systeemi toimii
hyvin!
- että otti
silmään:
"Isäni tuntien tiedän että hän ei mitenkään talleta salaa lapsille rahaa yhtään mihinkään, kaikki menee ylelliseen elämään ja uusiin naisystäviin."
Nyt tipuin kärryiltä - miksi isäsi tarvisi tallettaa rahaa sinun lapsillesi?
Miksi hän ei saisi käyttää rahojaan "ylelliseen elämään ja uusiin
naisystäviin"? Puhutko sinä nyt omana itsenäsi vai onko nämä
avioeron jälkeisissä mainingeissa äitisi puheita? Vanhempani
ovat eronneet ja puhe kuulostaa kovin eronneen osapuolen puheilta.
Isäsi on alkoholisti ja sinä olet huolissasi siitä että hän ei osta lahjoja
lapsillesi eikä hoida lapsiasi?? No johan on ...- täti24*
siis aika kummallista olettaa että ei isovanhemman tarvi lapsenlapsiaan muistaa..
vai onko se niin että mitä rikkaampi isovanhempi, sen vähempi tarvii muistaa.."kuluttakoon rahansa mihin tykkää"!..
kyllä meillä minun äitini, joka on vähävarainen mutta töissä, muistaa AINA lapsenlapsiaan(siskoni lapsia). hän taisi jopa avata lapsille säästötilit, ja joka synttärinä ja varmaan joskus jouluisin laittaa molemmille sen 10e tilille säästöön, ja muistaa joskus ihan kivoilla lahjoillakin, jos lapsilla on toiveita lahjan suhteen, tai sitten hän välittää lahjatoiveet eteenpäin muille perheenjäsenille.
on todella itsekästä isovanhemmalta olla muistamatta lapsenlastaan edes jollain tapaa.
itse tätinäkin muistan lapsia edes pienellä lahjalla vaikka opiskelenkin.
on se ihme että nykyään viina ja erilaiset yhden yön suhteet ajavat isovanhempien ja joidenkin ihmisten mielessä lapsenlapsen tärkeyden edelle. kun ajattelette tarkemmin tuota niin kyllä huomaa itsekkyyden määrän ajattelutavassa "miksi pitäisi muistaa?, mä käytän rahani mihin mä itse haluan"..
näköjään se menee edelleenkin niin että rikkaimmat ihmiset välittää vähiten ja köyhemmässä perheessä on rakkautta sitäkin enemmän, ja rakkaudella en tarkoita pelkkää lahjojen ostamista, vaan sitä että ajatellaan muitakin kuin vain itseä ja omia rahoja.
itsekin miellytin äitiäni jouluna tekemällä hänelle sienisalaattia koska hän ei saanut mistään lähistöltä suolasieniä, ja itse tiesin äitini tykkäävän sienisalaatista. toki hänelle ostin hauskan lahjankin joka ei edes maksanut paljoa, mutta itse HALUSIN ostaa juuri kyseisen lahjan äidilleni.
itse ostan aina lahjat sillä perusteella mistä kyseinen läheiseni voisi tykätä, ja joskus saatan kysyäkin että onko mitään erityistoiveita.
itse tykkään antaa kivoja lahjoja, ja aina jännittää kun joku avaa ostamani lahjan ja ilahtuu. se on lahjan antamisessa ja saamisessa kivaa, lahjan saaja ja antaja ilahtuvat sekä tulee se tunne että hän ajatteli juuri minua ostaessaan tämän.
lahjan ei tarvitse olla kallis, mutta sitä ostettaessa täytyy olla mielessä lahjan saaja, jotta lahjaan liittyisi myös välittämisen tunne.
- ei sen kummempaa
Itse olen huono muistamaan mm. kummilasten syntymäpäivälahjoja... Joululahjat muistaa, kun kaikilla on joulu samaan aikaan.
Kyllä se tapoihin kuuluu että isovanhempia, vanhempia, lapsia ja lapsenlapsia muistetaan merkkipäivinä, mutta jos joku ei niistä piittaa, niin siihen on sitten vaan sopeuduttava.- on
... uusi näkökulma lahjoihin - luin juuri, että perheet eivät ole muistaneet lastensa kummeja ollenkaan edes pienellä joulupaketilla vaikka
kummi kantaa joka vuosi synttäri ja joulupaketit! - oikeesti...
on kirjoitti:
... uusi näkökulma lahjoihin - luin juuri, että perheet eivät ole muistaneet lastensa kummeja ollenkaan edes pienellä joulupaketilla vaikka
kummi kantaa joka vuosi synttäri ja joulupaketit!vanhemmat ostaa lapsilleen lahjoja ja kummit kummilapsille, ei toisinpäin...
- toinen näkökulma.
on kirjoitti:
... uusi näkökulma lahjoihin - luin juuri, että perheet eivät ole muistaneet lastensa kummeja ollenkaan edes pienellä joulupaketilla vaikka
kummi kantaa joka vuosi synttäri ja joulupaketit!ostaako se kummi myös vanhemmille lahjan?
- lahjasuhde on
toinen näkökulma. kirjoitti:
ostaako se kummi myös vanhemmille lahjan?
kummien ja kummilapsen välinen, ei vanhempiin.
Kummilapsi saa toki joululahjarahansa vanhemmilta mutta
hän päättää mitä "omilla" rahoilla ostaa.
Pienillä vanhemmat hankkivat pientä muistamista
(kukkaa, suklaata ym) lapsen puolesta - sekä ne piirustukset ym!
Tätä tapaa tietenkään ei muodostu jos sitä vanhemmat eivät osaa
ajatellakaan. Mielestäni kuuluu hyviin tapoihin, että muistetaan
lapsen ympärillä olevia henkilöitä (jos lapsi vielä pieni) -
kummeja nyt tietenkin mutta esim mahdllisia hoitajia, opettajaa
tai kerhon vetäjää.
Tätä ei pidä sekoittaa siihen paljonko se lahja maksaa. - yksipuolista
oikeesti... kirjoitti:
vanhemmat ostaa lapsilleen lahjoja ja kummit kummilapsille, ei toisinpäin...
... no nyt tältä perustalta ymmärrän miksi ihmiset haukkuu
vanhempia lahja-ahneiksi kun haalivat eemmän kuin 2 kummia!
Tai miksi kummit valittaa että lahjaa lahjan perään tarvii ostaa.
Olen ilman muuta ajatellut että kummeille hankitaan edes
joululahja - ihan nyt kuten muillekin.
Rehellisesti - taitaisi kyllä itsellä olla
erilainen fiilis kummilahjojen ostoon jos olisin 10v lahjoja ostellut
eikä muuten olis muistettu kuin joulukortilla! No, onpahan sitten
kummilasteni vanhemmat olleet fiksuja - ja minäkin sen hyvän tavan
heiltä olen oppinut. - keskustella
on kirjoitti:
... uusi näkökulma lahjoihin - luin juuri, että perheet eivät ole muistaneet lastensa kummeja ollenkaan edes pienellä joulupaketilla vaikka
kummi kantaa joka vuosi synttäri ja joulupaketit!vain isovanhempien jutuista.! ei saa kirjotella
muita valituksia. - vain ne
keskustella kirjoitti:
vain isovanhempien jutuista.! ei saa kirjotella
muita valituksia.jotkaon itse isovanhempia. muille on
muita palstoja. nuoret ei ymmärä ennenkuin tulee
lisää ikää. - jo isovanhempi,
vain ne kirjoitti:
jotkaon itse isovanhempia. muille on
muita palstoja. nuoret ei ymmärä ennenkuin tulee
lisää ikää.täytyy sinun olla samaa mieltä eikä esittää muista eriäviä
mielipiteitä.
- Lahjaton :D
Ilmeisemmin olet itse kuitenkin saanut lahjoja, kun osaat niitä vaatia.
En tiedä isoisän tilanteita, enkä motiiveitaan niihin on myös Hänen näkemyksensä.
Olen ehkä sellainen kyrsiinnyttävä mummu?
Koska!
Ostelen lapsenlapsille vaateita, alle neljä vuotiaista, vain esim. tuliaiseksi. Samoin vain Ale-myyneistä, jos kohdalle sopiva osuu. Leluja en osta koska niitä kantaa kaikki muut ihan riittävästi.
Avasin kyllä tilit joilta ei voi nostaa kuin tilinomistaja täytettyään 18v. Tilille mene, juustohöylä systeemillä, PIENIsumma joka kuukausi maksupalvelusopimuksella.
Kudon/neulon tarvittavat neuleet, toistaiseksi terveys antaa mahdollisuuden siihen.
Kun olemme kahden kesken, se aika on täysin meidän yhteistä.
Kun olen vierailulla, jossa on myös muita vieraita, istun sivussa ja innostan lasta toisten isovanhempien kanssa olemiseen.
Minun ei tarvitse kasvattaa lapsenlasteni, me vain olemme yhdessä.
Omat lapseni eivät ole malli esimerkkejä, onnistuneesta kasvatuksesta, mutta näin matkan päästä ihan ilman paineita osaan hieman kriittisesti todeta tulosta omista virheistäni.
(\ /)
( . .)
c(")(")
Aloin miettiä, etkö saanut äitisi jälkeen perintöä?
Oletatko isäsi hukkaava sinun perintösi, myös äidiltäsi jääneen?
Tuo olisi ainoa syy, miksi ymmärtäisin tuon tuskasi katoavasta omaisuudesta.
Uskon että on ja olen tavannut huonosti käyttäytyviä vanhempia ihmisiä, mutta se on puhetta ja toimia ei tavaraa ja rahaa.
Vastoin hyviä tapoja elävä mummu ;C - Materialistinen maailma
Oma äitini on aina ollut pihi ja en muista koska olisi viimeksi antanut minulle itse maksamansa lahjan. Kyllä isä ne kaikki lahjat aina osti ja maksoi. Äiti itse kyllä aina odotti lahjoja. Syntymäpäivä, nimipäivä, Joulu, Aitienpäivä... Ei hän ostanut aina isällekään (eli miehelleen) lahjaa. Äiti ostaa joskus lapsenlapsilleen lahjan, joskus ei. Kyllähän tuota ihmettelee, mutta omapa on asiansa ja olen kuitenkin ostanut hänelle aina lahjan. Ja kutsun esim. Jouluna kylään. Sitä en ymmärrä, että jotkut lapsista kutsuivat mielellään vanhemmat kylään, kun isä oli elossa. Koska hän antoi aina lahjojen lisäksi hyvin rahaa. Äidiltä ei tipu mitään, joten hänet kutsutaan nihkeästi nyt kun isä on kuollut. Isä oli kyllä todella mukava ihminen, ei häntä varmasti vaan lahjojen ja rahan takia kutsuttu. Äiti ei ehkä ole niin mieluinen vieras muutoinkaan. Mutta jos rahaa ja lahjoja tulisi, hän varmasti olisi mieluisa vieras. Kyllä se vaan niin on.
Asetat jonkun rahasumma rajan. "siihen tarttisi missään nimessä laittaa kuin 20-30e". Eikö esim. 10-15 euron lahjaa saa antaa, jos lahja on mieluinen (esim. pieni lelu/kirja tms.)? Ja onko eri asia onko antaja varakas vai vai vähemmän varakas? Ja lapsia voisi ilahduttaa muutenkin kuin rahalla? Etkö kaipaa muuta ilahduttamista? Se, että on alkoholisti, eikä välitä lapsistaan/lapsenlapsistaan ja ei vietä heidän kanssaan aikaa ei korvaudu sillä, että muistaa silloin tällöin lahjalla. Moni lapsi kun ei edes juuri arvosta niitä lahjoja nykyään. Lahja aukaistaan äkkiä ja sysätään syrjään. Jos ei sitten ole huippuhieno. Ehkä lapsesi ovat erilaisia.
Itseäni ärsyttää lapsille lahjoja ostaessa se, että jotkut lapset ei ole tyytyväisiä siihen mitä saavat. "Taas pehmeä paketti" ,"höh, onpa ruma paita", "ihan tyhmä lelu mä toivon sitä ja tätä". No lapset on lapsia, mutta... Joskus aikuisetkin arvostelevat lahjoja. Siskoni anoppikin ihmettelee ääneen, että kuka tämmösenkin toi? Joillakin lapsilla on hirmuinen määrä leluja ja he leikkivät uudella hetken ja sitten jo kyllästyvät. Halutaan hirmu kalliita leluja. Itse kyllä yritän kysellä vanhemmilta mitä lapset toivovat, että toisin mieluisan lahjan. Mutta joskus valitsen sen itse. Itse muistan koulusta tapauksen, kun erään lapsen vanhemmat oli köyhiä ja lapsi sai vain vähän rahaa lahjaan. Lapsi parka sai kuulla siitä sitten koulussa jälkeen päin. Synttärisankari oli kertonut kaikille millaisen lahjan sai tältä koulukaveriltaan. Ja lapselta tultiin kysymään, että toitko tosiaan sellaisen lahjan? - kylään tullaan
"Isäni tuntien tiedän että hän ei mitenkään talleta salaa lapsille rahaa yhtään mihinkään, kaikki menee ylelliseen elämään ja uusiin naisystäviin."
Kai kaikki saa laittaa omat rahansa mihin tykkää? Ei kai aikuisille ihmisille tarvitse alkaa rahaa säästämään/perintöä jättämään? Vanhemmat saa hassata vaikka kaikki rahansa. Vaikka oishan se kai kivaa, jos vanhemmat lahjottas rahaa...
Ehkä olet pikkaisen muutenkin katkera vanhemmille, etkä vain lapsiesi puolesta? Itse kyllä tykkään antaa ihmisille lahjoja (nimipäiviä en kyllä ikinä muista!). Mutta jotkut vain ovat erilaisia, he eivät koe antamisen iloa. Onhan se kohteliasta ainakin silloin tuoda lahja, kun tulee kylään syntymäpäivänä/Jouluna. Ja ymmärrän hyvin, että aikuiset ei ostele lahjoja toisilleen, mutta kyllä lapsille voisi ostaa. Lapselle ne lahjat on niin tärkeitä. Tietysti ei kannata mennä liiallisuuksiin. Ja täytyy muistaa myös se, että jos lapsenlapsia ja kummilapsia on paljon niin rahaa menee aika lailla esim. Jouluna lahjoihin. Ja lahjojen osto voi stressatakin, kun kiertelet ympäri kauppoja ostamassa isolle joukolle lahjat.
Oletko yrittänyt jotenkin vihjata, että jos ette keksi mitään joululahjaa niin meidän lapset toivoisi/tarvitsisi tämmöisen ja tämmöisen...?- äitijatytär
tässä aloittaja. Olen ollut äitini kuolemasta aika hajalla ja siksi isän kylmyys ja ilkeät sanatkin ovat niin kovasti satuttaneet. Jäin kovin yksin äitini kuoltua ja odotin isältäni enemmän kun hän pystyi antamaan. Näin jälkeenpäin hänen sanansa ja tekonsa äidin kuoltua olivat todella julmia.
Nyt olen saamassa elämää taas raiteilleen ja olen miettinyt mihin ihmissuhteisiin haluan panostaa:isä ei kuulu niihin. Velvollisuudentunnosta puhun hänelle jos hän soittaa, muuten hän on minulle pelkkää ilmaa.En kunnioita hänessä oikeastaan mitään luonteenpiirrettä. Piheyden ja pahasuisuuden lisäksi ikäviä piirteitä löytyy tosi paljon,mm. väkivaltaisuus.Mitä minä hänestä välitän!Yritän vain olla hänen vastakohtansa, ystävällinen ihmisille ja antelias! Joskus omaa vanhempaa ei rakasta tai arvosta vaikka haluaisi ja se on hyvin raskasta.Kukaan ei koskaan ole sanonut minulle isästäni mitään hyvää. Keskustelin juuri hänen veljensä kanssa ja hän sanoi että isäni on kyllä ahnein ja itsekkäin ihminen jonka hän tuntee
Äiti aina sanoi että jos ei halua antaa toisille materiaa, ei anna useimmiten henkisestikään mitään. Jään miettimään onko tämä totta,onko pihi ihminen pihi myös rakkauden suhteen,ajatteleeko vain itseään. - meitä on moneksi
äitijatytär kirjoitti:
tässä aloittaja. Olen ollut äitini kuolemasta aika hajalla ja siksi isän kylmyys ja ilkeät sanatkin ovat niin kovasti satuttaneet. Jäin kovin yksin äitini kuoltua ja odotin isältäni enemmän kun hän pystyi antamaan. Näin jälkeenpäin hänen sanansa ja tekonsa äidin kuoltua olivat todella julmia.
Nyt olen saamassa elämää taas raiteilleen ja olen miettinyt mihin ihmissuhteisiin haluan panostaa:isä ei kuulu niihin. Velvollisuudentunnosta puhun hänelle jos hän soittaa, muuten hän on minulle pelkkää ilmaa.En kunnioita hänessä oikeastaan mitään luonteenpiirrettä. Piheyden ja pahasuisuuden lisäksi ikäviä piirteitä löytyy tosi paljon,mm. väkivaltaisuus.Mitä minä hänestä välitän!Yritän vain olla hänen vastakohtansa, ystävällinen ihmisille ja antelias! Joskus omaa vanhempaa ei rakasta tai arvosta vaikka haluaisi ja se on hyvin raskasta.Kukaan ei koskaan ole sanonut minulle isästäni mitään hyvää. Keskustelin juuri hänen veljensä kanssa ja hän sanoi että isäni on kyllä ahnein ja itsekkäin ihminen jonka hän tuntee
Äiti aina sanoi että jos ei halua antaa toisille materiaa, ei anna useimmiten henkisestikään mitään. Jään miettimään onko tämä totta,onko pihi ihminen pihi myös rakkauden suhteen,ajatteleeko vain itseään.nyt itse vähäsen mitä kirjoittelet :
"Äiti aina sanoi että jos ei halua antaa toisille materiaa, ei anna useimmiten henkisestikään mitään. Jään miettimään onko tämä totta,onko pihi ihminen pihi myös rakkauden suhteen,ajatteleeko vain itseään."
eikö sinulla edes tässä vaiheessa herää minkäänlaista kritiikkiä tuota äskeistä äitisi ajatusta
kohtaan? Ettei eronnut äitisi nyt vaan ole siirtänyt omia outoja katkeria ajatuksiaan sinun lapsiparan päähän?
Henkistä välittämistä ei tarvi todistaa missään nimessä materialla - kyllähän sinäkin nyt
aikuisena sen tajuat?
Minä välitän todella paljon monista ihmisistä mutta en liitä siihen mitenkään materialistisia
lahjojen antamista ym. Äitisi ja isäsi erosivat ilmeisemminkin epäsovussa - se tilanne ei
korjaannu kuten elokuvissa kuoleman vuoksi, joten en ymmärrä miksi ylipäätään yhtäkkiä
loit itsellesi illuusion, että isäsi käyttäytyisi kuten sinä haluaisit. Eihän hänen mielipteensä entisestä
vaimostaan eli äidistäsi hänen kuoleman takia miksikään muutu. Kasvahan nyt aikuiseksi
ja ota oma tilasi varsinkin jos sinulla on jo oma lapsikin.
Älä turhaa aseta isällesi edelleen ja jatkuvasti vaatimuksia (esim lahjojen antaminen), jos se ei
kertakaikkiaan ole hänen tapaistaan. Pidä realiteetit mielessä (jotka olet jo tiennyt vuosikausia!!!) ja
koita sen sijaan sopeutua tilanteeseen jo vihdoinkin. Anna isäsi nauttia omista rahoistaan ja
seuralaisistaan (ym mistä kerroit tuolla aluksi) ilman että sinä niitä mielessäsi tai sukulaisten
kanssa kyräilet - käytä sekin energia johonkin muuhun! - Eijavaan
meitä on moneksi kirjoitti:
nyt itse vähäsen mitä kirjoittelet :
"Äiti aina sanoi että jos ei halua antaa toisille materiaa, ei anna useimmiten henkisestikään mitään. Jään miettimään onko tämä totta,onko pihi ihminen pihi myös rakkauden suhteen,ajatteleeko vain itseään."
eikö sinulla edes tässä vaiheessa herää minkäänlaista kritiikkiä tuota äskeistä äitisi ajatusta
kohtaan? Ettei eronnut äitisi nyt vaan ole siirtänyt omia outoja katkeria ajatuksiaan sinun lapsiparan päähän?
Henkistä välittämistä ei tarvi todistaa missään nimessä materialla - kyllähän sinäkin nyt
aikuisena sen tajuat?
Minä välitän todella paljon monista ihmisistä mutta en liitä siihen mitenkään materialistisia
lahjojen antamista ym. Äitisi ja isäsi erosivat ilmeisemminkin epäsovussa - se tilanne ei
korjaannu kuten elokuvissa kuoleman vuoksi, joten en ymmärrä miksi ylipäätään yhtäkkiä
loit itsellesi illuusion, että isäsi käyttäytyisi kuten sinä haluaisit. Eihän hänen mielipteensä entisestä
vaimostaan eli äidistäsi hänen kuoleman takia miksikään muutu. Kasvahan nyt aikuiseksi
ja ota oma tilasi varsinkin jos sinulla on jo oma lapsikin.
Älä turhaa aseta isällesi edelleen ja jatkuvasti vaatimuksia (esim lahjojen antaminen), jos se ei
kertakaikkiaan ole hänen tapaistaan. Pidä realiteetit mielessä (jotka olet jo tiennyt vuosikausia!!!) ja
koita sen sijaan sopeutua tilanteeseen jo vihdoinkin. Anna isäsi nauttia omista rahoistaan ja
seuralaisistaan (ym mistä kerroit tuolla aluksi) ilman että sinä niitä mielessäsi tai sukulaisten
kanssa kyräilet - käytä sekin energia johonkin muuhun!Mun lasteni isä kuoli reilut puoli vuotta sitten ja hänen äitinsä sitten, joka ei juurikaan ole ollut poikansa lasten kanssa tekemisissä on unohtanut ne nyt tyystin. Jotenkin mä toivoin, että nyt kun
lapset on ainoa side ainoaan poikaansa, että se eukko jotenkin pitäis yhteyttä, mutta ei kait sitä ihminen pysty muuttumaan. Vanhemmalla lapsella on pian synttärit, katsotaan muistaako se ne, vaikka tuskin, kun ei tähänkään mennessä ole muistanut. Mutta ei kait tässä voi muuta kuin ihmetellä, että eukko unohtaa tietyt lapsenlapsensa, muut se kyllä muistaa... Vaikka maantieteellinen välimatka on
näillä lapsenlapsilla paljon pidempi kuin muilla niin samassa maassa asutaan ja samaa kieltä puhutaan, mutta silti ei mitään yhteyksiä koskaan. Minä en sitä voi mitenkään ymmärtää, vaikka miltä kantilta asiaa ajattelisin, mutta lapset ei oikeastaan enää edes piittaa, ne on tottuneet siihen.
- Hammasharjan omistaj
Mitä ihailua toivot? Tämähän ei voi olla kuin provo, koska rikas ihminen ei käy kirpputorilla.
Jos ihminen kiertää maailmaa ja käyttää omia rahojaan miten itselle parhaaksi näkee, niin onko se moitittavaa? Saattaa olla, että on koko ikänsä saanut natkuilla, ja nyt on millä mällätä.
Kukapa ei siitä iloitsisi.
Tästä mummosta en puhu nyt, kun kerron, että sota-ajan lapset ja nuoret kulkivat kolmeen kertaan väännetyissä vaatteissa, jatketuissa ja epämukavissa palttoissa, paperikengissä, laihoina ja vitamiininpuutostaudeissa. Naimisiin mentyään he taistelivat jokapäiväisestä leivästään ja koska ehkäisyä ei noin vain nuorille annettu, olivat perhekoot isot, leipä tiukassa. Lasten koulutus maksoi, jollei tyytynyt pelkkään kansakouluun. Töitä sai, mutta millä palkalla! Lastentarhoihin ei päässyt, se olisi ollut kuin lottovoitto. Vauvana jo kersat naapurin eukolle hoitoon aamukuudelta.
Asuntopula oli kova, asunto oli ostettava, arvaan pääsi käsiksi, mutta se maksoi maltaita joka kuukausi.
Lainaa sai pankista, kunhan oli säästänyt puolet tarvittavasta määrästä. Inflaatio laukkasi ja siitä oli vähän apua asuntovelallisillekin.
Automaatio heitti yht´äkkiä puolet toimistohenkilöistä pellolle 70-80-luvuilla. Tietokoneet ja muut automaatit veivät leivän monelta. Työttömyys, lama jne. Oliko asuntolaina jo maksettu siinä vaiheessa? Ei kaikillta.
Milloin luulet, että nämä ihmiset oikein keräsivät ne suuret säästönsä, joita nuorempi väki nyt niin kadehtii? Tuon tuostakin saa lukea "rikkaista" isovanhemmista, jotka eivät anna lapsenlapsilleen kuin hammasharjat. Moni edellisen polven vanhempi olisi ollut siihenkin ihan tyytväinen, koska hammashoito makso.
Viinakin oli kortilla. Mikä ilo alkoikaan, kun se säännöstely poistui! Moni mummu ja ehkä pappakin voisi kertoa paljonkin niistä ajoista.
Edellisten polvien ihmiset eivät odottaneet vanhemmiltaan mitään, päin vastoin, monet joutuivat ottamaan heidät luokseen ja huolehtimaan heistä pienissä ja ahtaissa asunnoissa.
Ei elämä ennen ollut yhtään sen leveämpää kuin tänäänkään. Mutta ei sitä osattu valittaa ja tuskailla, koska kaikilla oli sama tilanne. Suomi oli kehitysmaa sotien jälkeen.
Nyt on tilanne se, että toisilla on aina enemmän kuin minulla. Niillä on isompi asunto, uudempi auto, isompi laina. Niiden isovanhemmat jelppivät kaiken aikaa. Lapsia hoitavat, rahaa syytävät, muttá meidän mummi sanoo iloitsevansa vapaudestaan ja juoksevansa ulkomaat nyt kun jaksaa.
Unohtakaa nyt ne joululahjat. Lapsille riittää vähempikin. He eivät vielä hinnoista tiedä.- 1947
asiatekstiä.
Me mummoikäiset kävimme ulkohuusissa ja pyyhimme sanomalehteen, peseydyimme keittiön nurkassa kunhan olimme kantaneet veden kaivosta tai rikkoneet jään vesiämpäristä, hakeneet puut, sytyttäneet tulen ja lämmittäneet pesuveden hellalla. Me käytimme kuukautissuojina kangasrättejä ja pesimme ne käsin kuten muunkin pyykin. Tukka pestiin mäntysuovalla ja hampaat - jos oli se harja - suolavedellä. Me silitimme vaatteemme hellalla kuumennettavalla raudalla. Koulu- ja muut matkat taittuivat kävellen, pyörällä tai suksilla.
Emme tuhlanneet energiaa emmekä saastuttaneet maailmaa. Emme tupakoineet emmekä ryypänneet. Annoimme lapsillemme perinnöksi nykyistä puhtaamman maailman ja terveemmän ruumiin.
Meillä ei ollut opintotukea eikä opintolainan valtiontakausta, ei kotihoidontukea, ei subjektiivista päivähoito-oikeutta lapsillemme, ei työmarkkinatukea eikä mitään avointa rahahanaa. Meillä ei ollut kännykkää, internettiä eikä muita vempaimia, mutta sivistimme itseämme ja hankimme usein suurin uhrauksin itsellemme hyvän koulutuksen. Me tiedostimme, osallistuimme ja vaikutimme. Meidän aikanamme ja meidän työllämme - sekä edellisten polvien raadannalla - Suomi nousi kehitysmaasta maailman kilpailukykyisimmäksi valtioksi. Nuukasti eläen on nykypäivänä jokaisella suomalaisella vanhemmalla varaa lapsensa joululahjoihin. Tulevaisuudessa voi olla toisin, jos nykymeno jatkuu.
Olemme itse tienanneet eläkerahamme. Jos joku ehtii niistä nauttia, ennenkuin ne hassataan, suon sen hänelle koko sydämestäni. Itse jatkan vielä romahtavan lintukotomme pystyssä pitämistä työpanoksellani, verorahoillani ja vapaaehtoistyölläni.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
- Venlukka-mummi
Itselläni on neljä lastenlasta ja tuntuu todella oudolta kuvaamasi isovanhempien toiminta. Lahjat kuuluvat tietysti jo hyviin tapoihin, mutta ennenkaikkea se on RAKKAUDEN OSOITUS.
Sitä vain haluaa antaa iloa ja hyvää mieltä lastensa lapsille.
"Antaessaan saa"..
Huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen isoäitinä, sen anteliaammaksi olen tulossa. Ei ole enää se oma napa keskipisteenä. Osaa jotenkin laittaa minuutensa sivuun. Lapsenlapsen ilo on suurin lahja maan päällä.
Isovanhemmuus ei tee kuitenkaan muuta ihmisen persoonaa ja elettyä elämää. Vanheneminen pohjautuu elettyyn ja koettuun. Näyttää siltä, että isälläsi on henkinen kasvu pysähtynyt alkoholismin vuoksi. Nykyinen kulttuuri suosii vanhojen ihmisen riekkumisen ja itsekkyyden.
Surullista. Vanhenemista ei sallita.
Se aiheuttaa sen, että moni jättää mummon ja papan roolin väliin, koska se muistuttaa siitä, että ollaan sukupolviketjussa seuraava hautaan vajoava.
On taito, että osaa hyväksyä sen, että toinen jalka on haudassa.
Iäkkäiden kaljoittelu on yleistynyt juuri siksi, että ei osata vanheta arvokkaasti. Mummut ja vaarit elävät keinotekoista teinielämää, joka näyttää irvokkaalta.
Tämä vauhdikas, trendikäs maailma ei salli vanhuutta, anteliaisuutta, epäitsekkyyttä, vaan suosii ihmistyyppiä, joka elää hetken huumassa ilman historiaa. - paii
Mielensä pahoittajia on näissä toisen muistamiseen liittyvissä tavoissa ihan tarpeeksi. M ikä sitten olisi parasta? Olisiko se että kukaan ei koskaan muistaisi ketään ettei sitten kaduttaisi jälkeenpäin kun sukset menee ristiin jossain vaiheessa kuitenkin.. Yritettäs vaan muuten tulla toimeen toistemme kanssa ja sietää toisiamme enemmän.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän402052Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p461591Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,291471- 201451
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61431Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11415Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21377Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11310Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21240Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51227