Voiko Helsingin yliopistolla lukea sivuaineena teoreettista fysiikkaa, ja minkälaiset esim. perusopinnot ovat sisällöltään?
Teoreettinen fysiikka
Kysyjä
91848
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...muistaaxeni voi. Olen myös kuullu että kaikki halukkaat pääsevät sisään. Kutenkin ne kurssit mitä olen itse ottanut, on olleet aika vaikeita. Johtuu sitten varmaan siitä että olen helvetin tyhmä. Tosi älyköt suorittaa kurssit käymättä luennoilla tai laskareissa.
Miten voi suorittaa kurssin käymättä luennoilla tai laskareissa?
Ehkä siten että tekee asiat kotona, vai onko muka oikeasti olemassa sellaisia ihmisiä jolle olisi niinkun jo syntyessään "skannautunut" fysiikan tietämys päähän ja myös muodostuneet tarivittavat hermoverkkokytkennät korvienväliin jotka ovat erikoistuneet ratkaisemaan fysiikan tai matematiikan ongelmia. Eikä siis tarvitsisi harjoitella niiden kytkentöjen syntymiseksi korvien väliin?
Onko oikeasti olemassakaan neroutta, vai onko se vain piiloharjoittelua ja piilo-opiskelua kertomatta muille jolla luodaan illuusio neroudesta.
On tietenkin ihmisiä jotka omaksuvat aluksi asioita nopeemmin kuin muutkin, mutta loppupeleissä epäilen kuitenkin kaikkien olevan samalla viivalla myös sellainen joka joutuu treenaamaan enemmän.
Nerous ilman sen saavuuttamiseksi tehtyä työntekoa kuulostaa mahdottomalta.
Luin tässä kerran erään venäläisen fyysikon elämänkertaa, ja siinä ainakin minulle selvisi miten fyysikoksi opiskellaan mies oli jo nuorena poikana vääntänyt paljon enemmän alaan liittyväiä harjoituksia kuin muut ja kotiopettajat juoksiavat kotona opettamassa.
Jotkut oppivat paremmin / nopeammin lukemalla asiat itse kirjoista kuin kuuntelemalla toisten selityksiä.
Teoreettista fysiikkaa ei opi jos ei nimenomaan tee sen eteen töitä ihan itsekseen kotona tai kirjastossa. Se on huomattavasti tärkeämpi osa opiskelua kuin luennoilla istuminen.
Olen ajatellut samaa, itse asiassa ihmetyttää jatkuva "en lue yhtään" -kehuminen joka jatkuu lukion jälkeen yliopistossa. Eihän sitä usko kukaan! Minä luen ja lasken ja istu perseeni puuduksiin luennoilla, kotona ja kirjastossa. Tätä se on kun ei ole syntyjään nero ;)
Olen juuri niin asian ymmärtänyt sekä fysiikan, että matematiikan suhteen.
Molemmat, myös teorettinen fysiikka on tavallaan käytännön aineita, siis siinä merkityksessä että täytyy tietty tiedollinen perusta hankkia istumalla luennolla ja/tai opiskelemalla asiat kirjoista niin se ymmärtäminen ja osaaminen lopulta saavutetaan tekemällä harjoituksia.
Olen yliopistossa opiskellut vähän matikkaa työn ohessa ja siellä minä ymmärsin mistä on kysymys, siis kovasta työnteosta siis käytännön työskentelystä eli harjoitusten teosta.
Se onkin oikea asenne, tietynlainen nöyryys ja tunnollinen opiskelu, tehtävien tekeminen jne..
Ylimielisyys siis se että luo mielikuvan omasta neroudestaan ettei muka tee paljon mitään ja osaa, se voi kostautua myöhemmin.
Teoreettisen fysiikan historiassa on superlahjakkuuksia jotka ovat omatoimisesti opiskelleet asioita ja tulleet suoraan maailman huipulle. Muistaakseni esim Julian Schwinger 1930-luvulla oli seuraillut tieteellisiä aikakausilehtiä (Physical Review) ja tuli "piireihin" sen ajan keskusten (Princeton jne) ulkopuolelta. Helpoin tapa oppia perusasiat ovat luennot, laskuharjoitukset ja kommunikointi kurssikaverien avulla. Katsoisin että tullakseen teoreettisen fysiikan asiantuntijaksi pitää tehdä varsin kovasti työtä ja elättääkseen itsensä ko alalla pitää olla lisäksi onnea. Teoreettisen fysiikan työpaikkoja kun ei juuri ole yliopistojen ulkopuolella ja virkoihin on kova tunku.
"On tietenkin ihmisiä jotka omaksuvat aluksi asioita nopeemmin kuin muutkin, mutta loppupeleissä epäilen kuitenkin kaikkien olevan samalla viivalla myös sellainen joka joutuu treenaamaan enemmän."
Ei pidä paikkaansa. On oikeasti viisampia ja tyhmempiä ihmisiä, kuten on myös heikompia ja vahvempia. Kovalla työllä se tyhmempi/heikompi saattaa kuitenkin päästä tasoihin tai jopa ylikin viisamman/vahvemman kanssa, mutta eivät ihmiset ihan samalla viivalla ole näissä asioissa.
Kun ratkaisujen määrä alkaa lähestymään ääretöntä riippuen alkuasetuksista, niinkuin teoreettisen fysiikan tapauksessa, niin voidaan hyvin puhua kaiken sallivasta postmodernista humanistisesta tieteestä. On tutustunut moneen teoreettiseen fyysikkoon, ja ei voi muuta sanoa kuin että nyhveröitä kaikki, saattavat porata jotain ihmemalleja jotka ovat vain oman mielikuvituksen tuotetta vailla reaalimaailman sääntöjä. Sitten kun julkaistaan jotain niin refereet ei kuulemma osaa sanoa juuta eikä jaata vaan julkaisevat jutut mukisematta. Kannattaako tällaista pelleilyä valtion muka tukea??