No,enpä ole tällä viikolla tänne juuri kurkannut enkä lueskele nytkään,ei kiinnosta tällä hetkellä.
Aika aikaansa vanha sanonta.Nyt puhun asiaa,luulette moni varmaan,että tyhjänpäiväinen höpöttelijä olen,mutta kaukana siitä,vaikka sen itse sanonkin nyt.Olenhan sanonut,etten omaa todellista minääni kelle tahansa näyttele,mutta se siitä.En tullut itsestäni puhumaan.
Niin,siis lastensuojeluasiat ovat Suomessa ihan retuperällä,kyllä täälläkin on paasattu vanhuksista ihan tarpeeksi jo.Sanokoon kuka tahansa,että,mitäs tänne kirjoitat,mutta niinpähän vaan kirjoitan.
Kyllä meitä isovanhempia,yleensä vanhempia,koskettavat nämä asiat,ovat tärkeämpiäkin kuin vanhusten hoidot.
Kun nyt olen ollut aktiivisesti mukana näissä lasten ja nuorten asioissa nyt viitisen vuotta,niin tiedän toki tarkkaan,mistä puhun ja miten huolissani olen ollut,myös itse yrittänyt parhaani.Kamalinta todeta,ettei yhteiskunta pysty auttamaan.Vnahusten vaipat ovat pikkuasioita näihin verratttuna.
Esimerkiksi emmehän me isovanhemmat,jos lähellekin sattuu tällainen huostaanotto enää jaksa auttaa niin vahvasti kuin haluaisimme,eikä läheisauttaminen olekaan se paras keino.Tukena voi olla voimiensa mukaan.
Erityisesti perheväkivaltatapaukset ovat niin vaikeita asioita,etten sen enmpää niistä puhukaan,vain yleisesti.
Lastensuojelutoiminta on omassa kriisissään,pikaisen uudistuksen tarpeessa.Olen jopa kolmen kansanedustajan kanssa näistä asioista keskustellut,asiat etenevät hitaasti....on muka tärkeämpiäkin,voi hitto.Ajatelkaas,olen jopa joutunut sanomaan joillekin,joilla tällainen huostaanotto olisi tarpeen,että kovasti on harkittava,ennenkuin lastensuojeluun lähtee ilmoittelemaan.Siitä se vasta kierre alkaa.
Usein lasta heitellään paikasta toiseen,laitoksesta toiseen,sijaiskoteja ei ole nimeksikään,vaikka sopiva sijaiskoti olisi paras paikka.
Eikä esimerkiksi ammattiauttajalle,psykiatrille,lapsi tai nuori pääse purkamaan itseään ennenkuin on jo liian myöhäistä...jos sittenkään.
Pakostakin nuori pahassa olossaan ajautuu pikkuhiljaa päihteisiin,huumeisiinkin,rikoksiin,kun hänen asiansa ovat selvittämättä vuosikaudet.Ymmärrätte,miten toivottomassa jamassa ovat nykyisin lasten ja nuorten asiat,kun he vaikkapa perheväkivallan vuoksi ovat joutuneet huostaanotetuiksi.Nuoren täytyy olla ihan loppu,ennenkuin...ehkä...ryhdytään asianmukaisiin auttamistoimenpiteisiin.Mitäpä se enää hyödyttää,elämä voi olla ohi.
Tästä minulla olisi paljonkin puhumista,mutta riittäköön tällä kertaa.Turvanahan voimme olla omille lastenlapsillemme voimiemme mukaan,he tuntevat,että on edes joku,joka rakastaa ja ymmärtää heitä.
Ja tietysti voimiemme mukaan myös ihan vieraille lapsille.Suuri palkinto on,jos vieras nuori sanoo sinulle...olet antanut minulle uskoa elämään.
Lasten ja nuorten huostaanottoasiat
16
171
Vastaukset
Olen huomannut,että asiat eivät ole parantuneet mihinkään suuntaan,minun elämäni aikana..
Meillä kävi,kun olin lapsi,semmoinen sosiaalitäti,harsohatussa,täysin ymmärtämätön,lapsentarpeista..
Muistan hänet ikäni..Kai jotain lappuja antoi,millä sai kengät hankittua..Tunsin itseni aina ,todella kerjäläis-lapseksi,joka elää toisten armoilla.. Olisi pitänyt olla nöyrä ja kiitollinen.Kun siskoni meni valittamaan ,minun huonosta kohtelustani,tämä harsohattu ,tuli kysymään,että mitä täällä sitten on tapahtunut,,Pahensi tilannetta entisestään.. Oli pelottavaa.. Siis, lastensuojelu ,ei vastaa koskaan tarkoitustaan..Ei siinä lapsen edut ole kysymyksessä, ollenkaan..Olen sivusta seurannut,miten nykypäivinä on,,Ei mitään parannusta,huonommin vain menee..Ei ole rahaa,sehän se aina..Olen myös ihmetellyt sitä valtavaa siaiskoti tarvetta??Perheet tarvitsivat apua aijemmin,sillä minusta omama koti olisi lapselle kuitenkin paras!!
- pilvi*
Tuo on ajatus, jota olen myös tähdentänyt. Lapsissa on kansakuntamme tulevaisuus. Se tärkeysjärjestys menee etusijalla.
Tuo mitä sanoit lopussa, jos yksikin lapsi kasvettuaan vaikeuksistaan voi sanoa saaneensa eväitä aikuiselta ihmiseltä, joka häneen on panostanut, on siinä palkkio.
Aikanani, kun vielä olin nuorempi ja jaksoin, oli minullakin Pelastakaa Lapset Ry:n kautta kolmena kesänä kesälapsia, kaksi poikaa Päijät Hämeestä koko kesän. Kiinnyin poikiin, vaikkakin jouduin kokemaan heidän kertomiaan uskomattomia tarinoita kotielämästään. Niihin en puuttunut, pojat saivat rauhallisen maalaiselämän kaikki ainekset mitä oli tarjolla. Mukaan tuli vaikeudet, rahan varastaminen lompakostani,ym.
minkä olivat isoilta veljiltään oppineet.
No, kävimme asian läpi, kerroin heille, miten rangaistus seuraa ensin kotona, miten äiti ja isä pahoittavat mielensä. Sen jälkeen kerroin mikä on yhteiskuntajärjestelmämme, poliisivoimineen, sekä vankila laitos.
Ilahduttavaa oli, että nämä pojat kuuntelivat tarkkaan, olivat muuten fiksuja ekaluokkalaisia.
Vanhempien kanssa keskustelin,äidin ollessa se, joka oli isää viisaampi. Isä vaan meinasi, että tavallistahan tuo heillä on, kun aamulla herää, on vanhemmat pojat vieneet rahat lompakosta. Äiti ja pojat kuuntelivat, ja ilo oli saattaessani pojat autoon, pyysin vielä muistamaan Telle-tädin neuvot:) ja niin kirkkain lapsensilmin he vilkuttivat lähtiessään. Perhe muutti Itä-Suomeen, jolloin olimme puhelinsoiton varassa, enkä ole enään kuullut heistä. Mutta hyvä muisto jäi näistä pikkuvesseleistä, jotka ruokapöytään tullessaan sanoi niin kivasti: Saaánko me syyä! :D Totta kai saivat,ja säännöllisesti. heippa taas- Seku
Aloittajan kanssa pikkuisen eri mieltä siitä, että lastensuojeluasiat olisivat maassamme aivan retuperällä.
Vanhustenhuollossa todella olisi korjaamisen varaa.
En nimittäin usko, että paikoisa missä lapsia hoidetaan, pienet vaippaikäiset joutuisivat olemaan päiväkauden likaisissa vaipoissaan, tai jotain vastaavaa.
Lasten ja nuorten henkinen hyvinvointi, tai pahoinvointi, johtuu useimmiten niistä kotioloista, jotka saattavat hämmentää lapsen ajatus ja arvomaailmaa.
Pienet alakoululaiset juttelevat keskenään, että tänään menen toisen isän luo ja kolmas mummo hakee minut koulusta. Tai sisko, ei se ole oikeesti minun sisko, vaan uuden isän pentu, on oikea paskapää. Äiti ei tykkää, että minun oikea äiti käy meillä, kun ne riitelevät sitten äidin kanssa.
Ydinperhe alkaa olla harvinaisuus. Lapsen kasvattajana joutuu toimimaan usein pelkästään opettaja, tai päiväkodin täti.
En liputa minkään perhemallin puolesta, mutta olen tullut ajatelleeksi, että lapsi ja nuori saattaa joutua monasti ristiriitatilanteeseen, yrittäessään olla lojaali kaikkia äitejä, isiä, mummoja, ja pappoja kohtaan.
Ketään ei voi syyllistää, mutta yhteiskunnan käytössä olevat välineet ovat melko rajalliset ongelmanuorten asioiden suhteen.
Retuperällä maassamme ei kuitenkaan olla, sillä meillä on koulupsykologit, kuraattorit, terveystarkastukset.
Jotkut väittävät, että pikkulasten huostaanottoja on liikaa, ja joskus tarpeettomista syistä.
En osiota syyttävällä sormellani ketään, mutta toivoisin avioparien, joilla on pieniä lapsia, harkitsevan, ja vieläkin harkitsevan, ennenkuin eroavat "ystävinä".
Eri asia on kokonaan jos puoliso juo ja on väkivaltainen, tai elämäntavoiltaan holtiton, sysäten keiken vastuun kodista ja raha-asioista toisen puolison harteille.
Siinäkin olen erimieltä, että lastensuojelumme ei olisi meidän lapsuutemme ajoista edistynyt ja kehittynyt.
Viittaan irkun viestiin.
Verratkaamme entistä lastenkotijärjestelmää nykyisiin sijaiskoteihin. "Sosiaalitätien" kotikäynnitkin ovat saaneet erilaisen ilmeen, kuin 50- vuotta sitten, jolloin he saattoivat nöyryyttävällä tabvalla lähestyä erittäin köyhiä, tai yksinhuoltajaperheitä, tai kotia missä tiedettiin käytettävän liikaa alkoholia.
Asioita voi siis tarkkailla monesta näkökulmasta. - filosofiaa
Lapsilla on tulevaisuus ja siksi lasten hyvinvointi on kaikista tärkein asia Suomessakin. Minusta on tosi surullista kuulla aina jonkun lapsen elämän menneen niin hakoteille, kun Suomessa ei ole varaa sijoittaa lasten terveys-, sosiaali-, koulu.-, lääkäri,- ja harrastusasioihin.
Vanhukset on tietenkin myös tärkeä ryhmä, mutta kuten susmorsian sanoi, se kaikkein tärkein on lasten ja nuorten asioiden hoito, heillä on elämä vielä nupullaan. Onhan myös ollut hyviä selviytymistarinoita esillä, vaikka ihminen on saattanut kokea kauheitakin asioita lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta aika usein myös lapsi sortuu elämässään henkisesti ja fyysisesti. - V. 2009 meillä pitäisi olla jo niin paljon tietoa ja kouluttautunutta väkeä sekä viisaita asiantuntijapoliitikkoja, että oitis ajattelisivat lapsen ja nuoren parasta.
Joskus minusta näyttää siltä, että ne vanhuksen hylkäämät lähimmäiset ovat huutamassa ensimmäisenä vanhojen huonosta kohtelusta. Olisiko myös joskus hyvä käydä sen vanhuksen luona ruoka-aikana ja auttaa häntä syöttämisessä tai kävellä hänen kanssaan voinnin mukaan ulkosalla. Hieman parempikuntoisen vanhemman voi ottaa myös mukaan vaikka torille tai kauppaan. Yksinäisyys on laitosvanhuksillakin kaikista suurin ongelma. - ei asian vierestä
filosofiaa kirjoitti:
Lapsilla on tulevaisuus ja siksi lasten hyvinvointi on kaikista tärkein asia Suomessakin. Minusta on tosi surullista kuulla aina jonkun lapsen elämän menneen niin hakoteille, kun Suomessa ei ole varaa sijoittaa lasten terveys-, sosiaali-, koulu.-, lääkäri,- ja harrastusasioihin.
Vanhukset on tietenkin myös tärkeä ryhmä, mutta kuten susmorsian sanoi, se kaikkein tärkein on lasten ja nuorten asioiden hoito, heillä on elämä vielä nupullaan. Onhan myös ollut hyviä selviytymistarinoita esillä, vaikka ihminen on saattanut kokea kauheitakin asioita lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta aika usein myös lapsi sortuu elämässään henkisesti ja fyysisesti. - V. 2009 meillä pitäisi olla jo niin paljon tietoa ja kouluttautunutta väkeä sekä viisaita asiantuntijapoliitikkoja, että oitis ajattelisivat lapsen ja nuoren parasta.
Joskus minusta näyttää siltä, että ne vanhuksen hylkäämät lähimmäiset ovat huutamassa ensimmäisenä vanhojen huonosta kohtelusta. Olisiko myös joskus hyvä käydä sen vanhuksen luona ruoka-aikana ja auttaa häntä syöttämisessä tai kävellä hänen kanssaan voinnin mukaan ulkosalla. Hieman parempikuntoisen vanhemman voi ottaa myös mukaan vaikka torille tai kauppaan. Yksinäisyys on laitosvanhuksillakin kaikista suurin ongelma.Avioliitto ja ydinperhe ei ole Suomenkaan historiassa niin yleinen malli. Luepa vaikka Kaari Utrion 'Perhekirja' eurooppalaisen perheen historiasta ja myös Suomen maassa.
Ja aika muuttuu siskoseni ja veliseni, mutta jotkut arvot ovat ainaisia.
Mutta itse sanon näin vanhana - lapsi on tärkein, sillä hänessä ja hänellä on tulevaisuus. - Seku
ei asian vierestä kirjoitti:
Avioliitto ja ydinperhe ei ole Suomenkaan historiassa niin yleinen malli. Luepa vaikka Kaari Utrion 'Perhekirja' eurooppalaisen perheen historiasta ja myös Suomen maassa.
Ja aika muuttuu siskoseni ja veliseni, mutta jotkut arvot ovat ainaisia.
Mutta itse sanon näin vanhana - lapsi on tärkein, sillä hänessä ja hänellä on tulevaisuus.Kaari Utrio kertoo kirjoissaan usein keskiaikaisista oloista Euroopassa ja meidän maassamme.
Yhteiskunta, eivätkä yksilöihmisetkään kohdelleet esm. yksinäisiä äitejä kovin ymmärtäväisesti.
Aviottomat lapset olivat äpäriä, eikä heillä ollut mitään oikeuksia.
Se oli aikaa, josta on pitkä matka meidän inhimillisempään lastenhuoltoomme.
Minunkin mielestäni lapsi on tärkein, mutta sen nykyään lapsen omatkin vanhemmat valitettavan usein näyttävän unohtavan.
Taitaa ollakin monasti niin, että antaa yhteiskunnan hoitaa, maksaa ja huolehtia. Mitä väliä! - pilvi*
Seku kirjoitti:
Kaari Utrio kertoo kirjoissaan usein keskiaikaisista oloista Euroopassa ja meidän maassamme.
Yhteiskunta, eivätkä yksilöihmisetkään kohdelleet esm. yksinäisiä äitejä kovin ymmärtäväisesti.
Aviottomat lapset olivat äpäriä, eikä heillä ollut mitään oikeuksia.
Se oli aikaa, josta on pitkä matka meidän inhimillisempään lastenhuoltoomme.
Minunkin mielestäni lapsi on tärkein, mutta sen nykyään lapsen omatkin vanhemmat valitettavan usein näyttävän unohtavan.
Taitaa ollakin monasti niin, että antaa yhteiskunnan hoitaa, maksaa ja huolehtia. Mitä väliä!Tämänpäivän lehdistö tekee suuria otsikoita meidän kauhisteltavaksemme, sentään valtaosa lapsista käyvät nytkin koulutietään normaalisti. Vaikeita aikoja monen perheen kohdalla käydään tällä hetkella, mutta olisko tämä sukupolvi oppinut saamaan yhteiskunnalta apua herkemmin kuin meidän ikäpolvemme?
Muistuu mieleeni riimitys lapsuudestani:
Ei nyt auta jumalauta
kissa täytyy tappaa.
Lapset huutaa makkaraa
ja isä saapasnahkaa! :D
- kalliiksi tulee
Huomattava osa huostaanotetuista on vapaaehtoisesti kotinsa jättäneitä maahanmuuttajanuoria. Kun he alkavat liikaa suomalaistua, elää kuten muut suomalaiset nuoret, tuleekin kotona tenkkapoo kun vanhemmat koettaa saada jälkeläisensä pysymään islamin opissa pukeutumista myöten. Joitakin on takaisin kotimaahankin lähetetty.Asenteiden pitää muuttua, ei siinä rahasta ole niinkään kyse. yhteiskuntaa ei voi aina syyttää, vanhempien on vastuunsa otettava ja pidettävä. Jos ei yhteiskunnan rahaa niin helposti saisi, olisi holtittomuutta vähemmän, pakko olisi työtä tehdä ja asiansa hoitaa. Moni näkee lasten teossa sosiaaliavun , asunnon, lapsilisät, elatustuen, saa viedä lapsen tarhaan ilmaiseksi ja jatkaa holtitonta elämää. Usein on lapsia monen kanssa ja monenvärisiä. liian kauan katsellaan sitä touhua, huumeäidit pakkohoitoon ja lapset adoptioon, ei tarvitse hakea heitä Kiinasta ja Etelä-Amerikasta. Islamin uskossa miehet voivat vain sanoa jättävänsä eukkonsa ja lähteä lätkimään.
- 1-Katleija
Ahdistavinta on nähdä mitä lapsillemme tapahtuu. Lapset on laitettava ensimmäiselle sijalle. Miten yhteiskunta selviää ja pystyy hoitamaan kaikki, pahalta näyttää. Yhteiskunnan hoitoon on kaatumassa aina vaan enemmän ja enemmän. Vasta oli uutisissa tämmöistäkin, pitää opastaa ja tukea kodin hoidossa ja raha-asioiden hoidossa ihan kädestä pitäen. Opetetaan jäsentämään päivän tekemiset, nukkumaanmenot, tiskaukset ja pyykinpesut. Voi vaan kuvitella, että miten se lasten kasvatus näissä oloissa. Kaiken kukkuraksi kun aina vaan enemmän ihmisiä joutuu päihdeköukkuun, niin kyllä toivottomalta näyttää.
Löytyykö noita terapeutteja, joilla itsellä asiat kunnossa ja rahat heidän palkkaamisekseen. Pahinta on tuo räjähdysmäisesti kasvava huolehdittavien joukko. Suurilla prosenttiluvuilla on lisääntynyt myös huostaanotettujan lasten ja nuorten joukko.
Pelkään pahoin turvaverkkojen repeämistä. Tällä hetkellä resurssit menevät seurauksien hoitoon. Mistäpä viisaus paneutua alkusyihin. Harvoin kuulee puhuttavan ja toimittavan siihen suuntaan, että odotettaisi ihmisten itse ryhdistäytyvän ja katsovan peiliin, kun valintojaan tekevät. Missä on raittiusliike ja kansalaisten valistaminen. Televisio sopisi tuohon mainiosti. Muistattehan Pekka Puskan ja tupakasta vieroituksen. Kyllä nyt olisi paljon aiheita, johon voisi tv:tä käyttää. Nuoret parit tarvitsisivat paljon opetusta lasten hoitoon ja arjen pyörittämiseen. Huonoa esimerkkiä ovat BB ym.
Juuri aikuisten vääristä valinnoista kärsivät lapset ja kierre jatkuu. Kun ajattelen tätä kaikkea, aikamoinen suma on silmieni edessä. Syyt ja seuraukset kietoutuvat toisiinsa hyvin laajalla verkolla. Päättäjien toimet ovat hitaita ja sidoksissa lakeihin ja asetuksiin. Kun jotain toimintaa muutetaa, taas on laadittava uusi laki ja sekin on sitten mentävä eu-parlamentin maun mukaan. Byrokratiaa ja byrokratiaa, siltä kaikki näyttää.
Minä voin vaan omalta osaltani hoitaa mamman osani parhaani mukaan, muuta en voi. onhan mielipiteitäkin tullut näköjään,niinhän pitääkin tällaisissa asia-aiheissa,kun ei varsinkaan ole taivaanrannan maalailusta puhe.
Senverran vaan,että nimenomaan henkisestä ja fyysisestä pahoinpitelystä oli kyse.Eikä lainkaan maahanmuuttajien tai pakolaisten asioista,vain suomalaisten.Vaippaikäisten asiat ovatkin aivan erikseen sitten.
Itse olinkin omppuja ja luumuja poimiskelemassa yhden tyttären pihasta.Aika paljon on heillä,ja he vievät omppunsa mehustettavaksi,aivan ihana kellarikin on.Jotenkin ihan rakastan kellareitakin,täynnä mehupulloja ja marjapurkkeja,no onhan niitäkin aikoinaan ollut,ei tarvis enää.- lupa sanoa
ne maahanmuuttajien huostaanotetut maksaa, mitä siinä uhoot mitä saa sanoa. Eikös ne sitäpaitsi ole Suomen kansalaisia muutaman vuoden päästä. Aikamoista käänteistä rasimia harjoitat.
Mitä ne omput ja luumut tähän kuuluu, kun niin tarkka olet muitten sanomisista. lupa sanoa kirjoitti:
ne maahanmuuttajien huostaanotetut maksaa, mitä siinä uhoot mitä saa sanoa. Eikös ne sitäpaitsi ole Suomen kansalaisia muutaman vuoden päästä. Aikamoista käänteistä rasimia harjoitat.
Mitä ne omput ja luumut tähän kuuluu, kun niin tarkka olet muitten sanomisista.sanon,että...ahah...silleen.
Taisit tällä kertaa erehtyä,ensinnäkään en ole uhonnut lainkaan,hyvin maltillinen tässä kirjoituksessa enkä tiiä höykäsenpölläystä pakolaislasten huostaanottotilanteeesta,en ees arvailemaan ruppee.
Jaa,taisitkin suuttua,kun niitä omppuja kävin kerräilemässä,kerräähän siekin.
Lasten ja nuorten asiat nousevat esiin yleensä kriisitilanteissa, kuten koulusurmien yhteydessä. Silloin poliitikot kilvan lupaavat kaiken mahdollisen tuen ja rahoituksen, mutta asia unohtuu saman tien, seuraavien vaalien alla vaalivalttina esiin otettavaksi. Edelliset kirjoittajat ovat jo monia kipukohtia esiin nostaneetkin, vanhempien vastuuta on syytä korostaakin eikä etsiä syitä vain yhteiskunnasta. Yksilön oikeuksia onneen korostetaan, mutta eihän se saa toteutua heikoimman osapuolen kustannuksella.
Kouluterveydenhoidon alasajo on yksi nuorten pahoinvoinnin syistä. Sillä olisi kuitenkin mahdollisuudet tarttua nopeasti oireiluun, ja se kattaa koko ikäluokan. Nyt terkkarilla voi olla montakin koulua, joissa ehtii käydä kääntymässä muutaman tunnin viikossa, lääkärin peruskoululaiset tapaavat pari kertaa kouluaikanaan, mahtaako lukiolaisia enää syynätäkään. Koulukuraattorien ja -psykologien tilanne on sama. Suomen peruskoulu menestyy kansainvälisissä Pisa-tutkimuksissa, mutta millä hinnalla? Taide- ja taitoaineita on vähennetty teoria-aineiden kustannuksella, kerhotoiminta loppui lähes kokonaan, luokkakoot ovat vain suurenemaan päin...Aina ei ole kyse rahasta, myös siitä, mihin kunnanisät kohdentavat verovaroja. samahan se on vanhustenhoidon kohdalla. Eivätkä olleet asiat mallillaan nousukautenakaan. Inhottaa myös vastakkainasettelut : jos kouluruokaa parannetaan, se on vanhusten vaipoista pois.
laitan loppuun lainauksen taannoisesta Unicefin kampanjasta "Ole hetken äiti".
UNICEFin kampanja muistuttaa jokaisen lapsen oikeudesta huolenpitoon ja hyvään elämään. Kehotamme suomalaisia hetken äitiyteen, ja väitämme, että äitiys ei ole vain biologiaa, vaan mielentila, joka ei ole riippuvainen sukupuolesta, elämänkatsomuksesta tai siitä, onko kasvattanut omia lapsia. Äitiys on yleisinhimillinen tunnetila ja asenne, jossa keskeistä on aikuisen halu kantaa huolta lapsesta.tämän aamun uutisissakin näistä sijaisvanhemmista tai jopa yksityisellä henkilölläkin on siihen mahdollisuus.
Mutta motivoitunut pitää asiaan olla,onhan siihen jonkinverran koulutustakin.
Yhden tapauksen otan esille näistä monista,kun kerroin,ettei nuori saa ajoissa apua.
Oli sijoitettuna monet vuodet kotiasioitten takia,viimein sortui huumeisiin,jotka aiheuttivat kaksissuntaisen mielialahäiriön ja hän on nyt ollut mielisairaalassa jo vuoden.
Ramoona hyvin mainitsit näistä koulujen antamasta henkisestä avusta,jota niin moni tarvitsisi,vaikea sitäkin on saada.
Tunnette varmasti asian; jos lapsella on edes yksi turvallinen ja läheinen aikuinen,hän selviää.- Rekkaamattta; Tuoksuvattu.
Lasten asiat ovat, tai niiden pitäisi olla yhteiskunnan tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.
Kouluissa on henkilökuntaa, terveydenhoitajakin, jonka vastuulle oppilas siirtyy jos hänen ongelmistaan koulussa joku tekee huomion, tai lapsi kertoo niistä itse. Mutta eipä ole aikaa kenelläkään hoitaa asiaa siitä kuulemisesta eteenpäin, tai ei ole kanavaa joka olisi heti valmis valmis tarttumaan lapsen ongelmiin, ei aina haluakaan ohjata lasta eteenpäin. Ihmisiä he siellä kouluillakin ovat, joku kykenee auttamaan, joku samaa tehtävää hoitava ei jaksa kuunnella ja ymmärtää.
En kannata huostaanottoja, koska kotia pitäisi tukea, mutta jos ongelmia ei sieltä voi korjata, silloin lapsen on parempi siirtyä sieltä pois.
Aika nuorikin lapsi voi itse, tai osaa kertoa omalta kannaltansa asioita ja toiveita jotka on otettava huomioon, mutta he ovat mestareita myös muuntamaan totuutta mieleisekseen, oman edun mukaan.
Silloin, kun kotona on nuoren mukaan asetettu liian tiukat rajat, hän helposti alkaa kapinoimaan kaikkea vastaan, myös muissa ihmissuhteissaan, kuin vanhempiinsa nähden. Vaikeudet alkavat pienestä, joskus euron lisäyksestä viikkorahaan, kuten eräs nuori minulle avautui.
Vanhemopienkaan tehtävä ei aina ole helppo.
Lapsen ja nuoren elämän tukeminen ei ole vain heidän tukemistaan, vaan tukea tarvitaan kaikkein ensimmäiseksi sinne kotiin. Siihen ei ole voimavaroja koska ongelmien laajuutta ei vain tajuta.
Työttömyys ja toivottomuus kasvattaa yhä enemmän syrjäytyneitä perheitä ja lasten asema vain kurjistuu.
Ongelmia ei ole vain alimmissa yhteiskuntaluokissa, varakkaan perheen lapsikin voi syrjäytyä, olla hyväksikäytetty, kokea väkivaltaa kotona, ihan kuten varattomassakin kodissa.
Yhteiskunnan pitäisi ohjata varoja juuri sinne ensimmäisten oireiden lähteelle kohdistuvaan apuun.
Lasta pitää kuunnella tarkalla korvalla, mutta olen varma, ettei kaikkia ongemakohtia lasten ja nuorten elämässä saa tämäkään sukupolvi korjattua.
Yhä suurempi määrä sairastuu hemkisesti, ja yhä suurempi määrä pienistäkin oireista hoidetaan antamalla rauhoittavia lääkkeitä ainoaksi hoidoksi.
Lääkekierre johtaa sairaalaan, suljettu osasto on monen nuoren koti tälläkin hetkellä. Psyyke ei kestä, se on vain heikompi niiden mielialalääkkeiden kautta.
Lapsikin pitäisi opettaa kohtaamaan kieltoja ja rajoituksia, se kasvattaa vahvuutta ja kantamaan vastuuta itsestä ja muista.
Liian paljon, liian helposti, sekään ei ole hyvää kasvatusta.
Tunnen monta tarinaa, kodissa ei aina ole vika nuoren sairastumiseen tai ongelmiin, yhteiskuntamme vain on kokonaisuudessaan niin suuressa kuohunnassa ettei nuori ehkä kykene ilman vahvoja aikuisia kasvamaan siinä mukana.
Monitahoinen asia joka ei korjaannu puuttumalla yhteen sektoriin, se vaatii kokonaisvaltaista asioiden hahmottamista, syrjäytyvien mukaan vetämistä ja koteihin panostamista silloin, kun syyt ovat siellä.
Ei vain lasta,lapsia ja nuoria, vaan heistä vastuussa olevien aikuisten tukemista suuressa tehtävässään.
Meistä jokainen voi katsoa asiaa ensiksi siitä ihan omasta perpektiivistä, mitä minä voin tehdä.
Vanhukset eivät saa olla edellä tai perässä yhteiskunnan taholta, koska kansan hyvinvointi iästä riippumatta on tämän yhteiskunnan, meidän jokaisen vastuulla.
Yhteiskunta on yksilö, yksilöt luovat yhteiskunnan, eli mehän se olemme, meidän on vastuu.
Päättäjät vain on saatava tajuamaan asioiden tärkeysjärjestys.
Onko moottoritie tärkeämpi kuin lapsen asema yhteiskunnassa, tai vanhuksen hoito hänen loppuvuosinaan?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1012029
Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle
Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti2421658Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2561040Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt78935- 84924
- 7845
- 28781
Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr10775Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.55744IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku38719