Onko joku teistä niin onnellinen,ettävoi sanoa näin: tässä on sydämeni,tässä on kotini.
On minullakin moni paikka ollut hyvä,varmaan onnellinenkin,koska hyvät muistot menneestä päällimmäisinä.
Mutta vieläkin kuin etsimässä olisin.
Ei ole tämäkään paikka se "oikea" kotini,ei riitä viihtyvyys ja viihtyisyys yksin.Hyvä on näinkin...mutta...
Kaipa toiset sopeutuvat,ovat tyytyväisiä ja onnellisia melkeinpä missä vain.
Olenhan varmaan jossain maininnut,miten monet paikat olen asunut ja kokenut,kerran yritimme laskea muuttojamme,ainakin 30-40 kertaa.
Ei,en ole onneton,onhan ulkonaisesti monikin paikka ollut hyvä koti,mutta missä sydän.
Sydän on muualla.
Onkohan se niin,että rakastamansa ihmisen kanssa jokainen paikka on se oikea paikka,oikea koti.
Olen ihastuksissani seurannut TV:stä näitä Tiettömän taipaleen takana-ohjelmia.Niissä ihmiset ovat olleet rohkeita,jättäneet kylmän kaupunkielämän,lähteneet sinne,mikä on vetänyt puoleensa ja löytäneet paikkansa.
Upeita kertomuksia on ollut erityisesti Norjasta,missä missä toden totta jotkut ovat löytäneet paikkansa nimenomaan tiettömien taipaleitten takaa.
Sellainen elämäntapa sopisi minullekin; itse tehdään oman elämän eteen,ei turhaa maallista mammonaa,kaikenlaisia turhia vempaimia,vaan viljelyä,eläimiä,luonto lähellä,paljon työtä.Mutta yksin ei enää rohkene,jokin raja sentään tulee eteen.
Vieläkö uskallan,kykenenkö vielä lähtemään...
Kun olen niin ehdoton kaikissa asioissa,haluaisin vielä kerran kokeilla sitä "oikeaa" paikkaa. Toisin sanoen,halajan edelleen sitä ehdottomasti oikeaa ihmistä.Onko minulla vielä aikaa. Vai annanko periksi ja olen "vähään" tyytyväinen.
Ei haaveita,vaan toteuttamista on ollut elämäntapani,olen ollut ahne elämälle.
Nytkö alan olla vanha,jos en enää uskalla.
Oletteko te muut jo "kotonanne"...vai mikä olisi ihanne-elämäntapanne elää,jos kuviteltaisiin sen olevan mahdollista?
Siellä on kotisi,missä on sydämesi
17
443
Vastaukset
- Jotain tarttis keksiä juu.
Tunnustan, kateus ja ihailu hiipi sieluun kun heitä katselin.
Minulla ei ole paikkaa moiseen.
Kotini on ollut aina siellä missä tavaratkin, ei siinä mitään. Tyytyväinen olen ollut.
Voisin muuttaa mihin vaan kunhan pääsisinkin vielä, ja mikä estää.
Lapsena muutin perheeni kanssa paljon ja minusta se oli hienoa, tosin vain vispasimme täällä eteläsuomessa edestakaisin.
Sukulaiseni on aina asunut lapsuudenkodissaan siihen asti kunnes sairaus vei palvelutaloon 66 vuotiaana.
Ja aina siitä valittaa kun " ei tää oo miun koti."
Rähisee siellä, jokainen kerta kun soitan niin sama levy alkaa.
Olen hänelle yrittänyt saada keskusteluapua, joka voisi auttaa ajattelun avartamisessa.
Kun ei sairaudelle mitään voi.
Hänen elinaikansakin on kuin muiden, vain tuo toispuoleinen halvaus vei toiseen paikkaan asumaan. - Tepposet
Vanhat krekut: Missä hyvä, siellä isänmaa.
Taitaa sopia minuunkin, tiettyyn rajaan saakka.
Asumismuotoa vaihdoimme jo 6-vuotta sitten.
Kaipaan vaihtelua ja hankin sitä halujeni ja mahdollisuuksieni puitteissa.
Olen nyt ollut 3kk "hapatissa" osoitepaikkakunnallani.
Tiistaina tähän tulee muutos mutta vain kuukaudeksi.
Sen jälkeistä loppuvuotta on hieman suunniteltu.
Elinaikaisia muuttojani en edes yritä laskea.
Perheellisen lukumäärä olisi laskettavissa.
Arvio päätyy parinkymmenen tietämiin, tai hieman yli.
Niistä samalla paikkakunnalla neljä.- Seku
Aloittajaa lainatakseni voin todellakin sanoa : "Tässä on sydämeni, tässä on kotini."
Tosin välttämättämyydestä on helppo tehdä hyve, eli julistautua tyyneksi, ja asuinpaikkaansa, sekä elämäänsä tyytyväiseksi.
Olemme mieheni kanssa tehneet pitkän ja vaiherikkaan lenkin maailmalla, aina ulkomailla asumista myöten.
Nyt on ympyrä sulkeutunut ja tiedän, etten muuta enää muualle kuin korkeintaan johonkin palvelutaloon, tai jos elinpäiviä riittää, mutta kuntoa ei, niin sitten sinne mihin viedään.
"Kaupungin valot" tulee nostalgisesti välillä mieleen, mutta täällä maaseudulla on kotini. Täällä elämänkumppanini, toinen lapsistamme, paljon sukulaisia, sekä tutun ja turvallisen tuntuinen asuinympäristö kaiken kaikkiaan.
Ihminen taitaa olla kuitenkin sillä tavoin henkisesti rakennettu, että kaipaa aina jotain sellaista mikä on kaukana, jossain "aavan meren tuolla puolen", niinkuin Unto Monosen tangossa Satumaa.
- Ramoona*
Tämä on ensimmäinen talo, jonka suunnittelussa sain olla itse mukana ja perustaa myös puutarhan, haluan seurata sen kasvua niin pitkään kuin mahdollista. Peruspalvelut ovat lähellä, samoin lasten perheet ja luonto. En asu synnyinseudullani, mutta lapsuuskodissakin on vielä mahdollista vierailla, koska se on suvulla. Olen juurevaa sorttia, en kaipaa enää minnekään. Toisaalta olen sopeutuvainen, voisin hyvin tuntea kodikseni ihan muunkinlaisen ympäristön. Jollakin tavalla rakkain kotini oli kuitenkin se ensimmäinen asunto, jonne häälahjat vietiin ja jonne sitten esikoinen synnytyssairaalasta kannettiin.
Eräs näkemys kodista on Eino Leinon runossa. olen kuullut sen myös Vesa-matti Loirin laulamana.
Tulkaa kotiin
Kaikki te kiertävät tunteet ja tuskat,
tulkaa kotiin,
myöskin sa saartava kauneuden kaipuu!
Ettekö nää, miten valkeus vaipuu,
varjot pitenee,
elämä lyhenee,
kuoleman jalka vain kulkea jaksaa?
Kaikk' elon etsijät, eksynehetkin,
tulkaa kotiin!
Kohta jo korpien komerot tummuu,
aurinko sammuu,
pimeys peittää maan,
portit suljetaan, eivätkä aukene enää
koskaan.
Kaikki te ystävät harvat ja hyvät,
tulkaa kotiin
kuin valot luojaansa suuret ja pienet!
Kotiinsa kulkevat ihmiset karjat; ilot,
muistot etenee,
toivot vähenee,
kohta ei erota toistaan toinen.Miten iloisesti yllätyin ja piristyin kirjoituksistanne.Olen nimittäin itse "lässähtänyt" viimesen vuoden aikana.Nyt tarttis tehhä jottain,jos aikoo ittellensä hiukan lisävuosia.Harrastukset on harrastettu,ne eivät enää kiinnosta eikä ole yhtään sydänystävääkään näillä seuduin,muuten on tuttuja kyllä.Neljä lastanikin sanovat, just niin, sehän on selvä,että lähdet.
Mulla on se eurooppalainen sairaanhoitokorttikin ja teen sellaisen sopimuksen,eräällä tuttavalla on,ettei maasta tarvitse Suomeen rahdata kuoleman sattuessa.Muutenkin on sellainen hoitotestamentti tehty.
Netissä on ohjeita siitä,jos kiinnostaa.- My name is.....
susmorsian kirjoitti:
Miten iloisesti yllätyin ja piristyin kirjoituksistanne.Olen nimittäin itse "lässähtänyt" viimesen vuoden aikana.Nyt tarttis tehhä jottain,jos aikoo ittellensä hiukan lisävuosia.Harrastukset on harrastettu,ne eivät enää kiinnosta eikä ole yhtään sydänystävääkään näillä seuduin,muuten on tuttuja kyllä.Neljä lastanikin sanovat, just niin, sehän on selvä,että lähdet.
Mulla on se eurooppalainen sairaanhoitokorttikin ja teen sellaisen sopimuksen,eräällä tuttavalla on,ettei maasta tarvitse Suomeen rahdata kuoleman sattuessa.Muutenkin on sellainen hoitotestamentti tehty.
Netissä on ohjeita siitä,jos kiinnostaa.Olen myös ottanut selvyyteen sitä sairaanhoitokortin merkitystä, vaan kun soperran vain jotain "enkkuu", niinkuin lapseni nauraa. Hänellä ällät kielissä, minulla kielissä vain makunystyrät toimivat hyvin.
Amerikoissa tulen toimeen, tasan niinkaunan kun ei tarvitsisi täytettä lomakkeita tai vierailla virastoissa.
Tosin ihan sinne en kaipaile, se oli vaan sellainen sivulauseke :D
Lapsuuskodistani lähdin maailmalle juuri ja juuri 15 vuotiaana.
Vanhempien eläessä oli olemassa koti jonne mennä, heidän vanhentuessaan he tulivat minun luokseni, ympyrä tavallaan sulkeutui, mutta isän kuoleman jälkeen äiti muutti takaisin synnyinpitäjäänsä, eikä koskaan siellä enää sanonut olevansa kotona, hän ei juurtunut uudelleen.
Itselleni koti on ollut siellä missä rakkaat. Koti ja sydän saman katon alla.
Rakensimme mieheni kanssa kodin, jäin yksin ja lopulta minun oli pakko lähteä sieltä etsimään omaa vahvuuttani, minuuttani, sanon itse.
Muutin ihan vieraalle paikkakunnalle, olen löytänyt kanavat joiden kautta oma paikkani yhteisössä on tullut minulle tärkeäksi, mutta, vieläkään en, noin kaksi vuotta tällä asuttuani, olevani kotona.
Riippuuko se, kuten sanot, siitä ettei ole sitä samaa tunnetta kuin puolison kanssa, perhe tekee kodin, rakkaudesta syntyy sen sydän ja lämpö.
Kaipaan sisimmässäni jotain, jotain selittämätöntä rauhaa.
Lapissa, erämaiden hiljaisuudessa olen kuin juurillani, vaikka siellä juureni eivät ole. Tuntisinko sielläkään lopultakaan olevani kotona, vai etsikkö levoton sieluni kotia, kunnes sen liekki lakkaa lepattamasta ja kaipaamasta.
Mitä oikeastaan kaipaan kodilta, mitä sellaista mitä minulla ei nyt ole?
Asun mukavasti omien rakkaiden romujeni keskellä, minulla on ystäviä ja tunnen olevani hyväksytty täälläkin, outojen ihmisten ympäröimänä joista on muodostunut luja yhteisö jossa olen yksi tasavertainen jäsen.
Luulenpa, että yksin asuessa se kodin sydän on niin pieni ettei riitä lämmittämään asujan sydäntä, eli sydän muualla kuin keittiön pöydän vierellä jossa aamulla odottaa tyhjä tuoli pöydän toisella puolella ja vain tyhjää huokuvat seinät ympärillä.
Illalla käperryn lempituoliini, kuuntelen musiikkia ja olen kotona, kotona omassa sismmässäni.
Tarkoittaneeko tuo sitä, missä sydämesi, siellä kotisi. Tämä koti on nyt kotini, huomisista en tiedä, eikä mikään muutto ole poissuljettu, rohkeutta toivottavasti riittää edelleenkin, jos vaikka takaisin sinne missä hyvät ja huonot muistot kohtaavat jo portilla. Olen löytänyt minuuteni, kotinikin toistaiseksi.Täällä on kotini, ja täällä on sydämmeni. Kaikki rakennukset, koko alue ja pihapiiri on yhdessä tänne suunniteltu ja rakennettu. Ja täällä on kaikki niin rakasta, että olisi kovapaikka täältä lähteä. Ja erityisesti suuri piha ja puutarha on minulle hyvin tärkeä. En ikinä tottuisi siihen että olisi pari kukkaruukkua oven edessä.
En ole edes ajatellut, että muuttaisin jonnekkin. Tämähän on minun kotini. Täällä tehdään työtä joka päivä kodin kunnossapitämiseksi, ja kaunistamiseksi.
Ja vaikka ehtivi eloni,
vaikka vanhuutta vapisen,
täällä kaikki on rakasta,
en kaivata voi kaupunkeihin.marja-liisa41 kirjoitti:
Täällä on kotini, ja täällä on sydämmeni. Kaikki rakennukset, koko alue ja pihapiiri on yhdessä tänne suunniteltu ja rakennettu. Ja täällä on kaikki niin rakasta, että olisi kovapaikka täältä lähteä. Ja erityisesti suuri piha ja puutarha on minulle hyvin tärkeä. En ikinä tottuisi siihen että olisi pari kukkaruukkua oven edessä.
En ole edes ajatellut, että muuttaisin jonnekkin. Tämähän on minun kotini. Täällä tehdään työtä joka päivä kodin kunnossapitämiseksi, ja kaunistamiseksi.
Ja vaikka ehtivi eloni,
vaikka vanhuutta vapisen,
täällä kaikki on rakasta,
en kaivata voi kaupunkeihin.saa ihan soittamalla Kelaan,lähettävät kotiin.
Kieli ei kyllä mee silleen oikeesti rullalle,se on muuten kumma juttu ja kykyjuttu sinänsä sekkii.Lapsilla mennee tuosta vaan.heh.
No,kyllä jotensakkii pärjäilen kuudella kielellä,ja jos esimerkiksi Prahaan menisin,saksaa puhuu ainakin vanhempi väestö.
Niin, marja-liisa,oli meilläkin omakotitalo vielä 12 vuotta sitten,ihana piha ja kasvimaa.Mutta täytyy sanoa,että kiva kun on ollut,enhän siihen yksin olisi kuitenkaan jäänyt asumaan.marja-liisa41 kirjoitti:
Täällä on kotini, ja täällä on sydämmeni. Kaikki rakennukset, koko alue ja pihapiiri on yhdessä tänne suunniteltu ja rakennettu. Ja täällä on kaikki niin rakasta, että olisi kovapaikka täältä lähteä. Ja erityisesti suuri piha ja puutarha on minulle hyvin tärkeä. En ikinä tottuisi siihen että olisi pari kukkaruukkua oven edessä.
En ole edes ajatellut, että muuttaisin jonnekkin. Tämähän on minun kotini. Täällä tehdään työtä joka päivä kodin kunnossapitämiseksi, ja kaunistamiseksi.
Ja vaikka ehtivi eloni,
vaikka vanhuutta vapisen,
täällä kaikki on rakasta,
en kaivata voi kaupunkeihin.Tää on mun kotini, täältä en lähe kuin jalat eellä.Tähän Euroopan Wille; elä hyvä ukko, tien päällä on turvallisempaa. Ja. Lähde hyvän sään aikana kulkee - kotiinsa on moni kuollu, kuittasi.
- pilvi*
capt.cöpenick kirjoitti:
Tää on mun kotini, täältä en lähe kuin jalat eellä.Tähän Euroopan Wille; elä hyvä ukko, tien päällä on turvallisempaa. Ja. Lähde hyvän sään aikana kulkee - kotiinsa on moni kuollu, kuittasi.
minäkin olen. Ihan omassa itsessäni. Asuinsijani on yhdessä mieheni kanssa valitsemani, rakas sekin.
Täällä viihdyn,---- ja koen turvaa, minkä hän minulle soi.
tiettömän taipaleen takana-ohjelman otsikkona; ei uskoisi,että sielläkin asutaan.
Norjasta edelleen oli tämänkertainenkin,olikin nyt erityisesti rakastamaani kallioperäistä maastoa ihailtavana. Olen aina sitä kummastellut,muistan jo pienenä olleeni onnellinen tepastellessani kallioilla,pikkukiviä myös keräsin aikoinaan,miten erivärisiä merten rannoilta löytyykään.
Kyllä mieli lepäsi taas ja tuli hyvä olo ohjelmaa katsellessessa.
Suurkaupungeissa elävät ihmiset ovat paljon yksinäisempiä kuin nämäkin 14 ihmistä siellä kaukana.Kaupungeissa moni ei tunne edes lähinaapureitaan,mutta tässäkin yhteisössä vallitsee yhteishenki,apu aina lähellä,kun sitä tarvitsee,oli montakin aika iäkästä henkilöä.
Samoin kuin he,en minäkään ymmärrä,kun urbaani-ihminen sanoo,että kyllä kaikkea saa kaupasta.
Tässä yhteisössä oli vanhoja perinteitä,mm.1891 perustettu naisyhdistys,joka edelleen oli vahvasti mukana lähetystyössä. Haahka on heille kuin kotieläin,sen untuvaa kerätään ja sen puhdistus on tarkkaa työtä.
Jännä tieto oli sekin,kun heillä karjanhoito yksi elinkeino,turismin lisäksi,että siellä kotona valmistettu voi lähetettiin minkkien ruuaksi,kun maitoa ei ollut preparoitu,ei ainakaan vielä tätä ohjelmaa tehtäessä saatu toteutettua.
Hauakaa...mitähän minä silläkin tiedolla teen!!
No kaikenlaista,mutta välittyivätpä ohjelman kautta suunnattoman kauniit maisemat,tyytyväisyys,vapaus ja rauha.Sattui tämä aihe sisääntullessani jostain syystä silmiini, intuitiivisesti, vaistonvaraisestiko, tarkoituksellisesti...tänne kaaoksen keskellä. Luin osanottajien ajatuksia, se aiheutti niin lämmintä, levollista oloa, joten otin tämän uudelleen esille.
Puolisentoista vuotta sitten olen ajatellut noinnikkään, nyt näinnikkään.
Onko "vanheneminen" näin nopeaa...haikaillut olen ennen sen "oikean kodin", oikean sydämen sattumista kohdalleni, etsimiseksi sitä ei voi sanoa. Ei edelleenkään pettymystä mistään menneestä, vaan jonniilaista sopeutumista.
Ovatpa lauserakenteeni vaikeita, kiemuraisia, kyllä tiedän sen itsekin, ei tarvitse kenenkään muistuttaa, mutta korjailemaan en rupea...olkoot niin.
Jos jottain romskua kirjoittaisi, työtä olisi riittämiin tekstin valmiiksi saattamiseksi, ainakin viisi kertaa joutuisi tekstiään uudelleen kirjoittamaan.
Niin, rauhan saavuttaminen en taidakaan olla ihan mahdotonta, myös meille levottomille sieluille.
Paljon on tapahtunut tässä puolentoista vuoden aikana, että taitaa jo "väsymyskin käydä käpälään." Kerkisinhän jopa käydä Prahassa, sieluni kaupungissa, sain kokea Prahan ainutlaatuisen sielun, joka olisi sopinut minulle niin hyvin, nuorempanakin.
Menetysten, luopumisten sijalle tulee uutta, sellaista, mikä ei olisi aikaisemmin ollut mahdollistakaan, näin se on. Joten elämä on yhtä uutta, ja kokemista riittää hamaan ääripisteeseen saakka.
Arvot asettuvat kohdalleen eri tavalla kuin aikaisemmin.
Järki ja tunneko alkavat olla sopusoinnussa....Seestymistä odotellen.
Kyllä kai sekin vaihe joskus tulee?
Nyt, aloitusajankohdan jälkeen on kohdallamme ollut kaksi meno-paluu "muuttoa" ja 7 muuta, korkeintaan kuukauden muutosta.
Viimeinen helmikuun Kuuban kiertely.
Nyt on kaapissa kolmen lennon liput joista kaksi koskee "määräaikaista" muuttoa ja kolmannet pistäytymistä.
Kaksi muuta on tälle vuodelle suunnittelun alla.
Sielultamme olemme rauhallisen tasapainoisia.
Jalkapohjia joskus hiemen kutittelee.
Vaimo on minua herkempi kutiamaan.- susmorsian ek.
laiska-lasse kirjoitti:
Seestymistä odotellen.
Kyllä kai sekin vaihe joskus tulee?
Nyt, aloitusajankohdan jälkeen on kohdallamme ollut kaksi meno-paluu "muuttoa" ja 7 muuta, korkeintaan kuukauden muutosta.
Viimeinen helmikuun Kuuban kiertely.
Nyt on kaapissa kolmen lennon liput joista kaksi koskee "määräaikaista" muuttoa ja kolmannet pistäytymistä.
Kaksi muuta on tälle vuodelle suunnittelun alla.
Sielultamme olemme rauhallisen tasapainoisia.
Jalkapohjia joskus hiemen kutittelee.
Vaimo on minua herkempi kutiamaan.Herraisä sentään....mitenkä voittekaan, osaattekaan, jaksattekaan olla noin virkeitä ja vastaanottavaisia kaikenlaiselle uudelle. Täytyy sanoa varmaan, että on vakka kantensa valinnut. Ihan oon hyvilläin puolestanne...kanssanne...miten senkään nyt sannoo.
Ahaa-elämys tuli: Kun tuolla toisaalla keskustellaan, mietitään kateutta, ja oon miettiny minäkii, ni nyt tuli vastaus....oonha minäkii. Aikasemmin en keksiny, kun ihan tosissain oon aatellu, etten oo...kaikki on omalla kohallain oolrait,siis niinku mulle pittääki. Ainahan sanon...mites muuten toisin voisikaan olla juuri minun elämässäin.
Iloisesti yllätyin ittekkii, että oon positiivisesti, myötäeläen kateellinen. Se ois kai lähinnä kaihomieltä, että on toinen ihminen siinä vierellä, joka on kuin vakka...tai...no kansi.
Kamala sanonta, mut sanon kuiteskii....kivat teille!! susmorsian ek. kirjoitti:
Herraisä sentään....mitenkä voittekaan, osaattekaan, jaksattekaan olla noin virkeitä ja vastaanottavaisia kaikenlaiselle uudelle. Täytyy sanoa varmaan, että on vakka kantensa valinnut. Ihan oon hyvilläin puolestanne...kanssanne...miten senkään nyt sannoo.
Ahaa-elämys tuli: Kun tuolla toisaalla keskustellaan, mietitään kateutta, ja oon miettiny minäkii, ni nyt tuli vastaus....oonha minäkii. Aikasemmin en keksiny, kun ihan tosissain oon aatellu, etten oo...kaikki on omalla kohallain oolrait,siis niinku mulle pittääki. Ainahan sanon...mites muuten toisin voisikaan olla juuri minun elämässäin.
Iloisesti yllätyin ittekkii, että oon positiivisesti, myötäeläen kateellinen. Se ois kai lähinnä kaihomieltä, että on toinen ihminen siinä vierellä, joka on kuin vakka...tai...no kansi.
Kamala sanonta, mut sanon kuiteskii....kivat teille!!Sydämillä eri paikkoja.
Olemme yksilöitä.
Usenkin tuttavamme sydämet ovat vapa-aikana kesämökillä.
Ymmärrän hyvin hiljaisen ja tutun ympäristön rauhoittavan, rentouttavan vaikutuksen.
Onneksemme meidätkin kutsutaan ko. ympäristöön pari kertaa kesässä.
Mekin kokeilimme omaa mökkeilyä kaksi kesää. Ei kolahtanut.
Seuraavaksi kokeilimme tilavalla retkiveneellä lomailua Saimaalla kaksi kesää.
Syksyllä oli tunne että kesä, ja varsinkin loma, oli mennyt hukkaan.
Tuttavissamme on myös vannoutuneita veneilijöitä jotka eivät voi mitään muuta kuvitellakaan.
Tärkeintä mielestäni on että kukin pääsee toteuttamaan mielitekojaan ja tulkee niillä tyytyväisiksi.
Ennen avioitumista arvomaailmassani etusijalla olivat omakotitalo ja kesämökki.
Myös vene siinteli taka-ajatuksena.
Kaikista näistä olemme luopuneet, viimeeksi omakotitalosta 8-vuotta sitten.
On työläs ja liikkumista rajoittava.
Mutta kukin elää tavallaan.
Ei meillä kaikilla ole elämänarvot samassa järjestyksessä.
Mutta siitä kannesta, siinä oli onnea tai vaistoa yhdessä viihtymisessä.
Kansi tärisee hieman useammin kuin vakan kupliminen edellyttäisikään.
Sehän hoituu sillä että vakka porisee kannettomana aika ajoin.
Ei synny turhia paineita.
- 71ghz
Minä olen aina kotiutunut ,mutta en juurtunut. olen käynyt noin 20 asuntoa ,kokeilemassa ,saa nähdä joko alkaa tämä olla viimeisimpiä.3v kulunut ja ikä painaa.matkani on ehkä kuljettu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1397820Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde412009Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251940- 911653
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1801585Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1071040Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik5989- 50945
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28830- 34822