Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mistä löydätte vuosi toisensa jälkeen motivaation maalata? Tarkoitan nyt siis teitä, joilla ei oikein kauppa käy tai ette edes halua myydä, vaan elämä on kädestä suuhun touhua ja koko homma perustuu vain haluun ilmaista itseään maalaamalla.
Monta tällaista, etenkin nuorta taiteilijaa olen viime vuosina tavannut ja joku kitkuttaa virallisesti työttömänä, joku taas tekee jotain pätkätöitä, mutta monikaan ei halua alaa vaihtaa, vaikka nykyinen yhtälö ei oikein toimi. Joskus vain ihmettelen, mistä löytyy se motivaatio tuollaiseen elämään, vai onko kyse sittenkin vaihtoehtojen vähyydestä? tai toivo läpimurrosta ja apurahaputkesta?
Mistä motivaatio?
ehkä alalle
20
644
Vastaukset
- elää just
niin kuin itselle tuntuu parhaalta. Ei kaikki alistu samoihin muotteihin.
Eikä kaikki kuvataiteilijat ole vain maalareita. Suuri osa elättää itsensä opetustyöllä, lisäksi tai päätoimisesti.
Taiteilijan elämä on muutakin kuin taiteilua, taidetta ei vain tehdä työksi, vaan se lävistää koko elämän. Ja voin sanoa että siihen hyppääminen vaatii rohkeutta, sen jälkeen olet kummajainen 'normieläjille'.- !!!
Toi oli hyvin sanottu! "Se lävistää koko elämän"
Itse elätän itseni ammatillani joka on hyyyvin kaukana taiteesta..teen pätkätöitä silloin kun niitä on ja vain niitä minulle tarjotaan (viime vuosina paljoa tarjontaa) Nyt maalaan täysipäiväisesti
Vakiotyöni on potkinut täysillä päähän, joten siksi olen unohtanut nousujohteisen uran "vakkariammatissani". Suku ja sisarukset ovat potkineet pellolle eihän heidän "SUURIIN URIINSA" mahdu maalari.
Olen siis vain maalari. Teen maailman tärkeintä työtä parhaillaan. Suunnittelen sitä tekeväni seuraavat 20 v. Maalaus on elämää tärkeämpä. Minulle.
Tosi taiteilija ei uikuta apurahoista tai kunniasta..tosi maalari tekee hurjasti töitä sen eteen että joku pävä onnistuisi maalaamaan mestariteoksen, sellaisen, jossa on sitä jotakin. - Toinen maalari
!!! kirjoitti:
Toi oli hyvin sanottu! "Se lävistää koko elämän"
Itse elätän itseni ammatillani joka on hyyyvin kaukana taiteesta..teen pätkätöitä silloin kun niitä on ja vain niitä minulle tarjotaan (viime vuosina paljoa tarjontaa) Nyt maalaan täysipäiväisesti
Vakiotyöni on potkinut täysillä päähän, joten siksi olen unohtanut nousujohteisen uran "vakkariammatissani". Suku ja sisarukset ovat potkineet pellolle eihän heidän "SUURIIN URIINSA" mahdu maalari.
Olen siis vain maalari. Teen maailman tärkeintä työtä parhaillaan. Suunnittelen sitä tekeväni seuraavat 20 v. Maalaus on elämää tärkeämpä. Minulle.
Tosi taiteilija ei uikuta apurahoista tai kunniasta..tosi maalari tekee hurjasti töitä sen eteen että joku pävä onnistuisi maalaamaan mestariteoksen, sellaisen, jossa on sitä jotakin.##tosi maalari tekee hurjasti töitä sen eteen että joku pävä onnistuisi maalaamaan mestariteoksen, sellaisen, jossa on sitä jotakin.##
Entäs sitten kun se on tehty??? - Koulutettu
Toinen maalari kirjoitti:
##tosi maalari tekee hurjasti töitä sen eteen että joku pävä onnistuisi maalaamaan mestariteoksen, sellaisen, jossa on sitä jotakin.##
Entäs sitten kun se on tehty???"Entäs sitten kun se on tehty???"
Niinpä niin, sitten vain odotellaan ja tehdään lisää niin kauan kun jaksetaan, koska koskaan ei tiedä olevansa maalissa niinkuin monet luulee, että tämä on jokin kilpailu muiden kanssa, kun se on vain kilpailu itsensä kanssa.
Jotkut taiteilijat vetävät ainavain sen saman kanin hatusta, kun luulevat että heiltä sellaista odotetaan. - veldes
Koulutettu kirjoitti:
"Entäs sitten kun se on tehty???"
Niinpä niin, sitten vain odotellaan ja tehdään lisää niin kauan kun jaksetaan, koska koskaan ei tiedä olevansa maalissa niinkuin monet luulee, että tämä on jokin kilpailu muiden kanssa, kun se on vain kilpailu itsensä kanssa.
Jotkut taiteilijat vetävät ainavain sen saman kanin hatusta, kun luulevat että heiltä sellaista odotetaan.Oikeassa olet pahin kilpailija löytyy peilistä. Jos pitää näyttelyn kerran vuodessa ei siinä ajassa ehdi paljon uudistua. Saman kanin jouttuu kiskasemaan hatusta kuin edellisenäkin vuonna, ehkä vähän lihavamman mutta melkein samanlaisen.
Onneksi nämä samanlaiset sirkustemput toisensa perään luovat kuitenkin ihmisille jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Muuten eivät jaksaisi samaa temppua vuodesta toiseen ihmetellä.
Me asianosaiset olemmekin suurimpia uudistusten vaatijia. Meillä on taide päivittäin aina läsnä. Tavalliset ihmiset ajattelevat elämässään paljon muutakin kuin taidetta. - Neljäs taiteilija
Koulutettu kirjoitti:
"Entäs sitten kun se on tehty???"
Niinpä niin, sitten vain odotellaan ja tehdään lisää niin kauan kun jaksetaan, koska koskaan ei tiedä olevansa maalissa niinkuin monet luulee, että tämä on jokin kilpailu muiden kanssa, kun se on vain kilpailu itsensä kanssa.
Jotkut taiteilijat vetävät ainavain sen saman kanin hatusta, kun luulevat että heiltä sellaista odotetaan.##Jotkut taiteilijat vetävät ainavain sen saman kanin hatusta, kun luulevat että heiltä sellaista odotetaan.##
Ja sitten kun ei ole saanut sitä ensimmäistäkään kania vetäistyä sieltä hatusta, niin tutuksi tullut hyvä keino on väittää tosiosaajien maalauksia digitöiksi. Eivät hekään voi osata, kun minäkään en osaa.
Mitähän ne muuten tuumaisi siellä maailmantaiteen kustantamossa, mikäli tietäisivät mitä täällä palstalla yksi siihen osallistuneista kirjoittelee Firenzeläisen koulunkin taiteilijoiden teoksista. Toivotaan että yksi maamme tunnetuimmista taiteilijoista, (ainakin omasta mielestään,) ei nyt erehtyisi väitteissään.
Olisi erittäin mielenkiintoista saada nimimerkki webmaakarin sinulle esittämiin kysymyksiin vastaukset.
- veldes
ja rakkaus taiteeseen ja maalaamiseen on varmaankin suurin syy. Harva taiteilija pääsee nopeasti pinnalle monenkin on pakko tehdä useampaa työtä. Aluksi itsekin tein näin eikä se minusta niin pahaa ollut. Kulut olivat pienet. Toista se on nyt myynnistä maksetaan ALV- vero, normaali tulovero, yrittäjäeläkemaksu, kirjanpitokulut, ateljeen vakuutukset näyttelyvakuutukset, henki- ja tapaturmavakuutukset, lämpö ja sähkökulut, materiaalikulut, ym..ym..
On aika järkevä vaihtoehto olla vieraan leivissä suuri osa kuluista jää pois. Pystyy keskittymään taiteeseen ilman tressiä kun ei ole näitä pakollisia maksuja niin paljon. Esim. kova velkataakka verottaa luovuutta aika lailla. Mainitsit toivon läpimurrosta mikä se sellainen olisi. Joillekin se on ollut Salmelan näyttelyyn pääsy.
Onko se meillä suomessa ainoa mahdollisuus vai onko muitakin vaihtoehtoja ??- ehkä alalle
En tiedä, mikä se iso läpimurto kullekin on, mutta ehkä joku iso lehtijuttu, vuoden taiteilija tms, jolla saa julkisuutta ja (kai) sitä kautta myyntiä tai apurahoja. Mielestäni aika moni tapaamani taiteilija haaveilee tällaisesta "lottovoitosta", ja sen jälkeisestä putkesta. Se on luonnollisesti yksi hyvä motivaation lähde, siis kunnianhimo.
Itse painin sikäli hankalan asian kanssa, että haluaisin tehdä taidetta laajemmin ja "ammattimaisemmin" näyttelyineen ja arvioineen, mutta en kaipaa yhtään julkisuutta. Se lienee nykyaikana tarkoittaa sitä, että joku sivuammatti on oltava, jotta joten kuten elää. Oma motivaationi kumpuaa ehkä eniten halusta ilmaista, ja välillä sitä on paljon ja välillä ei yhtään. Toisaalta kiehtovaa on myös ajatus, että voisi sanoa omasta työstään (itselleen ja rehellisesti) että tulipa siitä hyvä. Tällaisen taidon saavuttaminen ainakin yhtä itsekriittisellä ihmisellä kuin minä, on jo sinänsä tavoite.
Mutta niinä hetkinä, kun maalaaminen ei yhtään innosta, niin olisi kiva tietää, mistä tuota innostusta voisi lähteä etsimään? Vai onko vain hyväksyttävä tämä aaltoilevuus ja vain elettävä jotenkin noiden apaattisten aikojen yli? - veldes
ehkä alalle kirjoitti:
En tiedä, mikä se iso läpimurto kullekin on, mutta ehkä joku iso lehtijuttu, vuoden taiteilija tms, jolla saa julkisuutta ja (kai) sitä kautta myyntiä tai apurahoja. Mielestäni aika moni tapaamani taiteilija haaveilee tällaisesta "lottovoitosta", ja sen jälkeisestä putkesta. Se on luonnollisesti yksi hyvä motivaation lähde, siis kunnianhimo.
Itse painin sikäli hankalan asian kanssa, että haluaisin tehdä taidetta laajemmin ja "ammattimaisemmin" näyttelyineen ja arvioineen, mutta en kaipaa yhtään julkisuutta. Se lienee nykyaikana tarkoittaa sitä, että joku sivuammatti on oltava, jotta joten kuten elää. Oma motivaationi kumpuaa ehkä eniten halusta ilmaista, ja välillä sitä on paljon ja välillä ei yhtään. Toisaalta kiehtovaa on myös ajatus, että voisi sanoa omasta työstään (itselleen ja rehellisesti) että tulipa siitä hyvä. Tällaisen taidon saavuttaminen ainakin yhtä itsekriittisellä ihmisellä kuin minä, on jo sinänsä tavoite.
Mutta niinä hetkinä, kun maalaaminen ei yhtään innosta, niin olisi kiva tietää, mistä tuota innostusta voisi lähteä etsimään? Vai onko vain hyväksyttävä tämä aaltoilevuus ja vain elettävä jotenkin noiden apaattisten aikojen yli?Itsellä viimeksi alkukesästä kun yritin vaihtaa akvarellimaalauksesta öljyyn. Täältä palstalta sain vinkkejä jos selaat kesäaikaisia topikkeja löytyy sieltä nämä vinkit.
Eikä siihen apatiaan loppujenlopuksi mikään auttanut itsestään loppui kun aloin vaan työhön.
Kai se yleinen mieliala vaikuttaa kaikkeen ja työväsymys tulee vähän työskenteleville ehkä helpommin kuin päivittäin maalaaville. Sitä ei ole vielä niin rutinoitut säännölliseen maalaamiseen. En tiedä se olisi rahamies joka löytäisi konstin miten voisi aina työskennellä luovasti aamusta iltaan. - apaattiset ajat
ehkä alalle kirjoitti:
En tiedä, mikä se iso läpimurto kullekin on, mutta ehkä joku iso lehtijuttu, vuoden taiteilija tms, jolla saa julkisuutta ja (kai) sitä kautta myyntiä tai apurahoja. Mielestäni aika moni tapaamani taiteilija haaveilee tällaisesta "lottovoitosta", ja sen jälkeisestä putkesta. Se on luonnollisesti yksi hyvä motivaation lähde, siis kunnianhimo.
Itse painin sikäli hankalan asian kanssa, että haluaisin tehdä taidetta laajemmin ja "ammattimaisemmin" näyttelyineen ja arvioineen, mutta en kaipaa yhtään julkisuutta. Se lienee nykyaikana tarkoittaa sitä, että joku sivuammatti on oltava, jotta joten kuten elää. Oma motivaationi kumpuaa ehkä eniten halusta ilmaista, ja välillä sitä on paljon ja välillä ei yhtään. Toisaalta kiehtovaa on myös ajatus, että voisi sanoa omasta työstään (itselleen ja rehellisesti) että tulipa siitä hyvä. Tällaisen taidon saavuttaminen ainakin yhtä itsekriittisellä ihmisellä kuin minä, on jo sinänsä tavoite.
Mutta niinä hetkinä, kun maalaaminen ei yhtään innosta, niin olisi kiva tietää, mistä tuota innostusta voisi lähteä etsimään? Vai onko vain hyväksyttävä tämä aaltoilevuus ja vain elettävä jotenkin noiden apaattisten aikojen yli?Painin vähän saman asian kanssa, koska luultavasti sairastuisin jos minun pitäisi olla julkisuudessa.
Mistä innostusta? Yksi keino on vain puskea töitä vaikkei innostakaan, koska jossain vaiheessa se palaa, tai sitten voi lukea vaikka taidehistoriaa yms. alaan liittyvää. - veldes
apaattiset ajat kirjoitti:
Painin vähän saman asian kanssa, koska luultavasti sairastuisin jos minun pitäisi olla julkisuudessa.
Mistä innostusta? Yksi keino on vain puskea töitä vaikkei innostakaan, koska jossain vaiheessa se palaa, tai sitten voi lukea vaikka taidehistoriaa yms. alaan liittyvää.Jos et halua olla fyysisesti ihmisten kanssa tekimisissä niin laita maalauksesi nettiin.
Ja jos haluat oppia ja ohjausta hanki joku vanhempi taiteilija yksityisopettajaksesi.
Netissä maalauksesi leviävät laajalle alueelle ja jos tulee kauppoja pyydä joku hoitamaan tätä puolta pientä korvausta vastaan. Näin saat työskennellä omasa rauhassa kuitenkin maalauksesi on koko ajan kaikkien katseltavana. Ja jos niissä on potentiaalia huomaat sen ajan oloon rahapussissasi. - ehkä alalle
veldes kirjoitti:
Jos et halua olla fyysisesti ihmisten kanssa tekimisissä niin laita maalauksesi nettiin.
Ja jos haluat oppia ja ohjausta hanki joku vanhempi taiteilija yksityisopettajaksesi.
Netissä maalauksesi leviävät laajalle alueelle ja jos tulee kauppoja pyydä joku hoitamaan tätä puolta pientä korvausta vastaan. Näin saat työskennellä omasa rauhassa kuitenkin maalauksesi on koko ajan kaikkien katseltavana. Ja jos niissä on potentiaalia huomaat sen ajan oloon rahapussissasi.Tässä on näemmä taustalla se ajatus, että tekee taidetta myyntiin. Itselläni ei ole näin, vaan haluan ehkä säilyttää työni kokonaisuutena ilman niiden kaupallisen arvon mittaamista. En siis ole ammattilainen siinä mielessä, että tekisin taidetta rahan takia, mutta haluaisin olla siinä mielessä, että tekisin sitä päätoimenani, vaikka raha tulee ihan tietoisesti muusta työstä. Tämä on ehkä outoa nykyaikana, kun kaikki tuntuu olevan kaupan, mutta koen työni aika henkilökohtaisina ja en ehkä halua niitä myydä - ainakaan vielä.
Joku mainitsi jo lukemisen. Se on toki yksi suurimmista inspiraation lähteistäni, mitä muut ovat tehneet, ja erityisesti miten muut ovat eläneet. Siksipä taiteilijoiden elämänkerrat ovat kiehtovia.
Netistäkin kaikenlaista löytää, mutta jollain tavalla netissä julkaisemisen kynnys on niin matala, ettei sieltä juuri erota jyviä akanoista. Kirjoissa asia on hieman toisin (hyvässä ja huonossa) koska kirjan julkaisu suodattaa automaattisesti "huonoimmat" pois.
Yksi hyvä inspiraation lähde olisi myös keskustelu, mutta taidekeskustelu täällä netissä tuntuu olevan aika eipäs-juupas-tasoa ja muuten en tiedä, missä sitä voisi harrastaa. Pitäisi varmaan alkaa etsiä jotain paikallista taiteilijaseuraaa... - samalla linjalla
ehkä alalle kirjoitti:
Tässä on näemmä taustalla se ajatus, että tekee taidetta myyntiin. Itselläni ei ole näin, vaan haluan ehkä säilyttää työni kokonaisuutena ilman niiden kaupallisen arvon mittaamista. En siis ole ammattilainen siinä mielessä, että tekisin taidetta rahan takia, mutta haluaisin olla siinä mielessä, että tekisin sitä päätoimenani, vaikka raha tulee ihan tietoisesti muusta työstä. Tämä on ehkä outoa nykyaikana, kun kaikki tuntuu olevan kaupan, mutta koen työni aika henkilökohtaisina ja en ehkä halua niitä myydä - ainakaan vielä.
Joku mainitsi jo lukemisen. Se on toki yksi suurimmista inspiraation lähteistäni, mitä muut ovat tehneet, ja erityisesti miten muut ovat eläneet. Siksipä taiteilijoiden elämänkerrat ovat kiehtovia.
Netistäkin kaikenlaista löytää, mutta jollain tavalla netissä julkaisemisen kynnys on niin matala, ettei sieltä juuri erota jyviä akanoista. Kirjoissa asia on hieman toisin (hyvässä ja huonossa) koska kirjan julkaisu suodattaa automaattisesti "huonoimmat" pois.
Yksi hyvä inspiraation lähde olisi myös keskustelu, mutta taidekeskustelu täällä netissä tuntuu olevan aika eipäs-juupas-tasoa ja muuten en tiedä, missä sitä voisi harrastaa. Pitäisi varmaan alkaa etsiä jotain paikallista taiteilijaseuraaa...Vastailinkin jo tuolla ylempänä .. mutta lisään vielä koska nyt valotit vähän enemmn aiaasi.
Olet oikeassa tämä palsta ei ole se paikka josta saisi intoa maalata lisää.
Minä olen itse asiassa ihan samalla tavalla liikkeellä. Maalaan itselleni. Raha tulee siis muualta ja harvoin. Nyt huonon työllisyyden aikana pitää elää säästöillä. En käytännössä tee muuta kuin maalaan nyt ja lähivuosina. Aiemmin oli kadoksissa into tarttua siveltimeen ja siksi olinkin paljon töissä tienaamassa. Nyt olen saanut maalaamisen päivittäiseksi rutiiniksi, mikä onkin tavoitteeni. Minulla on kokoajan ja joka päivä ne tietyt mestareiden maalaamat teokset mielessä, joita ihailen, se auttaa eteenpäin ja sitä tavoitetta kohti menen. Käyn itselleni sopivilla maalauskursseilla, joissa opin valtavasti tekniikkaa ja maalaamista yleensäkin, liityin taideyhdistykseen, jotta saisin jotakin lisäsisältöä tähän hommaan..saas nähdä tuoko se mitään. Yhdessä taidenäyttelyssä olin myös mukana. Huomasin että taidenäyttelyt ei ole minua varten. Ok, voihan niitä joskus pitää ja yrittää myydäkin jotta ei ihan huku taulukasaan kotona. Tuo näyttely kuitenkin auttoi näkemään hieman eri valossa taidettani. Huomasin kakenlaista mihin en välttämättä olisi kiinnittänyt huomiotakaan taidetta tehdessäni. Korjattavaa sellaista ..
Kysyit onko järkevää tehdä tuolla kuvailemallasi periaatteella taidetta. On, ja pyhun nyt kokemuksesta. Minun mielestäni tässä nykymaailmassa tuo toimii parhaiten. Muutama vuosi sitten olin tosiaan samassa tilanteessa kuin sinä, jos olisin sen sanoiksi osannut kirjoittaa kuten sinä nyt niin olisin siitä varmaan täälläkin aloittanut keskustelun. Nyt olen päässyt ohi tuosta kuvailemasi kaltaisesta tilanteesta, mistä saada lisä ideaa hommaan, miten tarttua pensseliin, mihin voisi liittyä, mikä on tulevaisuus tämän taiteeni osalta. Kaikki on loksahtanut paikalleen ja maalaukset kehittyneet toivomallani tavalla ja olen oikealla "tiellä" menossa kohti tavoitettani, nyt täysipäiväisesti maalaillen. Päiväkirjan pito auttaa, jonkinlainen itse suunnittelema ohjelma mitä voisi tehdä päivän mittaan .. suunnitelmaa sitten voi aina muuttaa jos inspiraatio iskee johonkin muuhun tauluun, mutta jonkinlainen raaka suunnitelma, että mihin tarttua aamulla kun ei oikein innosta mikään. Minulle toimii tuo hyvin. On viikkoja kun on muuta sähläystä kuten minulla tämä viikko tulee olemaan, mutta sen jälkeen on taas aikaa. - taideyhdistykset
ehkä alalle kirjoitti:
Tässä on näemmä taustalla se ajatus, että tekee taidetta myyntiin. Itselläni ei ole näin, vaan haluan ehkä säilyttää työni kokonaisuutena ilman niiden kaupallisen arvon mittaamista. En siis ole ammattilainen siinä mielessä, että tekisin taidetta rahan takia, mutta haluaisin olla siinä mielessä, että tekisin sitä päätoimenani, vaikka raha tulee ihan tietoisesti muusta työstä. Tämä on ehkä outoa nykyaikana, kun kaikki tuntuu olevan kaupan, mutta koen työni aika henkilökohtaisina ja en ehkä halua niitä myydä - ainakaan vielä.
Joku mainitsi jo lukemisen. Se on toki yksi suurimmista inspiraation lähteistäni, mitä muut ovat tehneet, ja erityisesti miten muut ovat eläneet. Siksipä taiteilijoiden elämänkerrat ovat kiehtovia.
Netistäkin kaikenlaista löytää, mutta jollain tavalla netissä julkaisemisen kynnys on niin matala, ettei sieltä juuri erota jyviä akanoista. Kirjoissa asia on hieman toisin (hyvässä ja huonossa) koska kirjan julkaisu suodattaa automaattisesti "huonoimmat" pois.
Yksi hyvä inspiraation lähde olisi myös keskustelu, mutta taidekeskustelu täällä netissä tuntuu olevan aika eipäs-juupas-tasoa ja muuten en tiedä, missä sitä voisi harrastaa. Pitäisi varmaan alkaa etsiä jotain paikallista taiteilijaseuraaa...ovat hyvä tapa lähestyä taiteilijaporukoita. Yleensä näissä ryhmissä on sekä ammattilaisia että harrastajia. Porukka pitää yleensä yhteisnäyttelyitä ja seurasta riippuen järjestää jopa taide- ja opintomatkoja. Sekaan vain!
- äsg
samalla linjalla kirjoitti:
Vastailinkin jo tuolla ylempänä .. mutta lisään vielä koska nyt valotit vähän enemmn aiaasi.
Olet oikeassa tämä palsta ei ole se paikka josta saisi intoa maalata lisää.
Minä olen itse asiassa ihan samalla tavalla liikkeellä. Maalaan itselleni. Raha tulee siis muualta ja harvoin. Nyt huonon työllisyyden aikana pitää elää säästöillä. En käytännössä tee muuta kuin maalaan nyt ja lähivuosina. Aiemmin oli kadoksissa into tarttua siveltimeen ja siksi olinkin paljon töissä tienaamassa. Nyt olen saanut maalaamisen päivittäiseksi rutiiniksi, mikä onkin tavoitteeni. Minulla on kokoajan ja joka päivä ne tietyt mestareiden maalaamat teokset mielessä, joita ihailen, se auttaa eteenpäin ja sitä tavoitetta kohti menen. Käyn itselleni sopivilla maalauskursseilla, joissa opin valtavasti tekniikkaa ja maalaamista yleensäkin, liityin taideyhdistykseen, jotta saisin jotakin lisäsisältöä tähän hommaan..saas nähdä tuoko se mitään. Yhdessä taidenäyttelyssä olin myös mukana. Huomasin että taidenäyttelyt ei ole minua varten. Ok, voihan niitä joskus pitää ja yrittää myydäkin jotta ei ihan huku taulukasaan kotona. Tuo näyttely kuitenkin auttoi näkemään hieman eri valossa taidettani. Huomasin kakenlaista mihin en välttämättä olisi kiinnittänyt huomiotakaan taidetta tehdessäni. Korjattavaa sellaista ..
Kysyit onko järkevää tehdä tuolla kuvailemallasi periaatteella taidetta. On, ja pyhun nyt kokemuksesta. Minun mielestäni tässä nykymaailmassa tuo toimii parhaiten. Muutama vuosi sitten olin tosiaan samassa tilanteessa kuin sinä, jos olisin sen sanoiksi osannut kirjoittaa kuten sinä nyt niin olisin siitä varmaan täälläkin aloittanut keskustelun. Nyt olen päässyt ohi tuosta kuvailemasi kaltaisesta tilanteesta, mistä saada lisä ideaa hommaan, miten tarttua pensseliin, mihin voisi liittyä, mikä on tulevaisuus tämän taiteeni osalta. Kaikki on loksahtanut paikalleen ja maalaukset kehittyneet toivomallani tavalla ja olen oikealla "tiellä" menossa kohti tavoitettani, nyt täysipäiväisesti maalaillen. Päiväkirjan pito auttaa, jonkinlainen itse suunnittelema ohjelma mitä voisi tehdä päivän mittaan .. suunnitelmaa sitten voi aina muuttaa jos inspiraatio iskee johonkin muuhun tauluun, mutta jonkinlainen raaka suunnitelma, että mihin tarttua aamulla kun ei oikein innosta mikään. Minulle toimii tuo hyvin. On viikkoja kun on muuta sähläystä kuten minulla tämä viikko tulee olemaan, mutta sen jälkeen on taas aikaa.Minullekin sopisi tuollainen elämäntapa, mutta en käsitä mistä saisin sen tulonlähteen että pärjäisin..?
- samalla linjalla
äsg kirjoitti:
Minullekin sopisi tuollainen elämäntapa, mutta en käsitä mistä saisin sen tulonlähteen että pärjäisin..?
..mistä saisit sellaisen tulonlähteen että voisit elää tällaista elämää..no, perinnöstähän sen saa
Toinen vaihtoehto kuten minulla on että oelt korkeasti koulutettu -> saat jo lähtötasoisesti kovempaa palkkaa, jolla tarkoitan että teet töitä puoli vuotta ja tienaat saman kuin jossakin törkyhommassa, joten puolen vuoden palkalla jo kituuttelee maalari yhden kokonaisen vuoden.
Toinen auttava tekijä vaihtoehdossa II on että olet nainen, jolloin sinulle ei tarjota muita kuin pätkätöitä ja olet automaattisesti pulet ajasta taiteilija..
..ettäs näin se onnistuu automaattisesti..mm.syntymällä naiseksi .. katkerakin olin että synnyin naiseksi mutten enää kun täytän tuon tyhjän aukon maalaamalla päivät läpens.ä - NaiKukkonen
samalla linjalla kirjoitti:
..mistä saisit sellaisen tulonlähteen että voisit elää tällaista elämää..no, perinnöstähän sen saa
Toinen vaihtoehto kuten minulla on että oelt korkeasti koulutettu -> saat jo lähtötasoisesti kovempaa palkkaa, jolla tarkoitan että teet töitä puoli vuotta ja tienaat saman kuin jossakin törkyhommassa, joten puolen vuoden palkalla jo kituuttelee maalari yhden kokonaisen vuoden.
Toinen auttava tekijä vaihtoehdossa II on että olet nainen, jolloin sinulle ei tarjota muita kuin pätkätöitä ja olet automaattisesti pulet ajasta taiteilija..
..ettäs näin se onnistuu automaattisesti..mm.syntymällä naiseksi .. katkerakin olin että synnyin naiseksi mutten enää kun täytän tuon tyhjän aukon maalaamalla päivät läpens.äJoopa...niin provoo että naurattaa...kai se oli tarkoituskin.
- samalla linjalla
NaiKukkonen kirjoitti:
Joopa...niin provoo että naurattaa...kai se oli tarkoituskin.
Itse taidat olla copy cat eli kopiokone kun jaksat täällä toistaa tuota provo sanaa.
Naura sinä pois, minua ei ole naurattanut paljoakaan elämäni, kun ensin olen 10 v kouluttautunut ammattiin (miehiselle alalle), sieltä ei saa kuin potkuja perseelle, kun yrittää hakea töitä, työhaastatteluissa haukutaan pelkästään siksi että on nainen jne. Ja tulos vain on että lopulta päädyn maalariksi. Miksi helkkarissa en ryhtynyt jo silloin lukion jälkeen 2-kymppisenä maalariksi, ensin johonkin maalauskouluun ja sitten siitä eteenpäin..
Kerroin miten elämäni on mennyt. Noin se on mennyt monella muullakin koulutetulla nykypäivän Suomessa ja naisella (miksei myös miehellä). Osa koulutetuista vaan jää kotiin kotiisäksi/äidiksi.
Tosin olen onnekas koska minulla on lähi piirissä suuri kannustus maalaaus harrastukseni jatkamiseen, joten sekin auttaa eteenpäin. - ehkä alalle
samalla linjalla kirjoitti:
Itse taidat olla copy cat eli kopiokone kun jaksat täällä toistaa tuota provo sanaa.
Naura sinä pois, minua ei ole naurattanut paljoakaan elämäni, kun ensin olen 10 v kouluttautunut ammattiin (miehiselle alalle), sieltä ei saa kuin potkuja perseelle, kun yrittää hakea töitä, työhaastatteluissa haukutaan pelkästään siksi että on nainen jne. Ja tulos vain on että lopulta päädyn maalariksi. Miksi helkkarissa en ryhtynyt jo silloin lukion jälkeen 2-kymppisenä maalariksi, ensin johonkin maalauskouluun ja sitten siitä eteenpäin..
Kerroin miten elämäni on mennyt. Noin se on mennyt monella muullakin koulutetulla nykypäivän Suomessa ja naisella (miksei myös miehellä). Osa koulutetuista vaan jää kotiin kotiisäksi/äidiksi.
Tosin olen onnekas koska minulla on lähi piirissä suuri kannustus maalaaus harrastukseni jatkamiseen, joten sekin auttaa eteenpäin.Älä suotta murehdi, ettet parikymppisenä lähtenyt maalarin alalle. Se, että on elänyt edes tovin ns. normaalia elämää, antaa valtavasti perspektiiviä asioihin ja varmasti vaikuttaa myös töihin ja niiden aiheisiin, toki hieman tyylistä riippuen. Mielestäni taidetta ei voi oppia vain taidetta opiskelemalla, vaan pitää opiskella myös elämää, ja kokea sitä, muuten jää hyvin pinnalliseksi tulkiksi.
Itselläni on sama tausta, eli akateeminen ura, johon perin pohjin pettyneenä etsin tässä muita vaihtoehtoja. Vaikka maalamisella ei ole helppo nykypäivänä tienata, on se kuitenkin jotain sellaista luovaa hommaa, jota jälkikäteen arvostetaan enemmän kuin akateemista uraa. Ja itse asiassa siksipä näitä juuri kyselen, kun en ole ihan varma kantaako inspiraatioini niin paljon kun sen haluaisin kantavan.
Itselläni käy sisällä suuri "henkien taistelu", jossa vastakkain ovat kuvataiteen "hyödyttömyys" ja (akateemisen) palkkatyön "hyödyllisyys". Nämä lainausmerkeissä siksi, että loppupelissä en ole lainkaan varma, kumpi noista on se hyödyllisempi asia, se riippuu niin kovasti omasta maailmankatsomuksesta. Nykyajan materialismi kumartaa rahaa ja tehokkuutta, mutta kirjastossa on varsin vähän lääkäreiden, lakimiesten tai insiöörien elämänkertoja. Kirjasto taas kuvastaa mielestäni hyvin sitä, mikä on ihmisten "laajempi" arvomaailma. Olikohan Umberto Eco, joka sanoi, etä kirjasto on kansakunnan muisti.
Joten tsemppiä sinulle valitsemmallasi tiellä, äläkä välitä provoista!
- YrittäjäksiköSitten
Täällä olen samassa tilanteessa kuin aloittaja. Akateemista koulutusta ei harmi kullä ole. Vsstoinkäymisiä ollut kylliksi viime aikoina niin ei ole pensseliin voinut tarttua. Ja "tuleeko minusta kuitenkaan mitään"? Liian vähän kun maalaa, niin tuntuu, ettei kehity. Mitään tuloa ei ole tiedossa, ei työtä, ja koulutus? Sekin olisi pakkopullaa asteikolla "pitäisikö". Yrittäjyys kiinnostaisi jos olisi toimiva liikeidea.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1145925Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta324037- 823342
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182976Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2522034Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?881994- 1431775
Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui421763Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81686Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881559