Ei imukuppia vaan ongelmatapauksissa sektio

Olen miettinyt itse ihan samaa (tosin en ole raskaana). Pahin kauhuskenaario melkeinpä on minullakin imukuppi. Entä jos neuvolassa sanottaisiin, että joo, joo, saat sektion siinä tilanteessa, niin uskaltaako siihen sitten luottaa? En minä ehkä uskaltaisi...

Käsittääkseni sektio ei ole vauvalle kovin vaarallinen. Komplikaatiot kai liittyvät äitiin sektiossa..? Olen kuullut, että imukuppisynnytys voi olla lapselle haitallinen.

Uskoisin, että tässäkin asiassa yksi suuri syy on nimenomaan raha: onhan imukuppisynnytys toki halvempaa kuin sektio...

ei vedetä vauvaa ylhäältä saakka, vaan yleensä vauva olisi kohta syntymässä, mutta jostain syystä ei onnistu (iso vauva, äiti ei jaksa tai pysty ponnistamaan jne.) Joten siinä tilanteessa turvallisempaa on ottaa imukuppi ja sillä auttaa vauvaa. Tietysti kätilön kanssa voi sopia, että imukuppia käytettäisiin vain viimehädässä. Minuakin alettiin "uhkailemaan" imukupilla, kun supparit oli harvakseltaan ja sydänäänet laski. Kätilö teki kunnon epparin vauhdittamaan ja minä sain uhkailuista uutta pontta ja niin tyttö syntyi ilman imukuppeja.

Imukupin käyttöön ponnistusvaiheen aikana on karkeasti ottaen kolme syytä:
1) synnytyksen nopeuttaminen tilanteessa, jossa sikiön syketaso huononee ja sen pitäisi syntyä mahdollisimman pian
2) ponnistusvaiheen pitkittyessä äidin supistusten auttaminen
3) tarjontavirheen korjaaminen
Kaikki nämä indikaatiot voivat olla yhtäaikaakin voimassa.

Imukupin käyttö on sallittua vain kun kohdunsuu on täysin auki ja tarjoutuva osa laskeutunut "plussan" puolelle eli syvälle lantion loukkoon. Ns. korkeita kuppeja ei enää suositella tehtäväksi ollenkaan. Toisin kuin ihmiset usein kuvittelevat, ei lapsi oikeasti synny "repimällä voimalla ja väkisin", koska imukuppi ei pysy kiinni lapsen päässä jos veto / vastus on liian kova tai vetosuunta väärä. Mukana pitää ehdottomasti olla myös äidin oma työ eli ponnistaminen supistukset. Väsyneelle synnyttäjälle kuppi saattaa olla suorastaan helpottava apu, sillä veto tehdään äidin ponnistuksen aikana ja homma vihdoinkin etenee. Joskus varsinkin ensisynnyttäjän on vaikea löytää ponnistussuuntaa, ja supistuksen mentyä ohi pää vetäytyy takaisin päin ("kaksi askelta eteen, yksi taakse") - tällöin jo pelkkä takaisin liukumisen estäminen imukupilla auttaa. Tai sitten pään ponnistaminen välilihan yli vie aikaa/voimia. Kupin asettamisen sattuminen/tuntuminen riippuu käytetystä kuppityypistä (sen valinta taas riippuu mm. toimenpiteeseen johtaneista syistä) ja siitä, joudutaanko esim. samalla korjaamaan tarjontavirhettä. On muistettava, että kaikki kupit ovat läpimitaltaan pienempiä kuin syntyvän lapsen pää, ja kyllä se on se LAPSI jonka syntyminen tuntuu, ei se imukuppi.

Asianmukaisesti tehtynä lapselle imukuppisynnytys ei ole juuri sen kummempi kuin tavallinenkaan - älkää sekoittako pihtisynnytykseen joita ei Suomessa käytännössä missään enää harrasteta. Imukupista jää aina lapsen päähän pieni punoittava "pahka" ja joskus mustelma, mutta nämä häviävät muutamassa päivässä. Muut imukupista johtuvat vauriot ovat varsin harvinaisia.

Esim. tilanteessa jossa sikiön pää on jo lantion pohjalla venyttämässä välilihaa ja lapsi pitäisi sykelaskun takia saada syntymään mahdollisimman pian, on nopein synnytyksen "lopettamiskeino" imukuppi. Nykyisin on olemassa mm. pienellä käsipumpulla toimivia siroja Kiwi-kuppeja joiden kiinittämiseen ei mene kuin kymmenen sekuntia. Ns. nostokuppi (lapsi syntyy yhdellä supistuksella) ei yleensä vie kuin minuutin pari. Hätäsektioon siirtyminen vie aina useamman minuutin, samoin äidin valmistelu ja anestesian aloitus. Sitäpaitsi, sektiossa lapsen pään kaivaminen syvältä lantion pohjalta on äidille varsin traumaattinen toimenpide (altistaa kohdunkaulan ja virtsarakon repeämille sekä isoille verenvuodolle) ja vie aikaa. Hätäsektioon turvaudutaankin yleensä vain silloin, kun ALAKAUTTA synnyttäminen ei muutaman minuutin sisällä näytä mahdolliselta ja lapsi pitäisi saada syntymään mahdollisimman pian.

Tai ajatellaanpa tilannetta jossa sikiön pään väärä asento pitkittää ja vaikeuttaa ponnistamista. Tietyntyyppisellä imukupilla ja asetuksella tarjontaa voidaan korjata, jolloin saattaa olla jopa mahdollista että äiti sitten ponnistaa käytännössä itse lapsen pään ulos. Kuten joku tuossa edellä kuvasikin, ei synnyttävä äiti aina juuri edes huomaa kupin tekoa. Itse olen monelle synnyttäjälle kuvaillut imukupin käytön olevan "äidin aktiivista auttamista", ja sellaisena erittäin monet omat potilaani sitä ovat jälkikäteen myös pitäneet - ja kiittäneet!

Tietyissä tilanteissa imukuppi on siis erittäin hyvä apu synnytyksen hoidossa, eikä siihen turvauduta syyttä. On myös huomattavaa, että imukupin käytöstä päättää synnytyksestä vastuussa oleva lääkäri, ei kätilö(kätilön kanssa asioista sopiminen ei siis auta, pitää puhua synnytyslääkärin kanssa). Lääkärin tehtävä on aina ennen imukuppia arvioida sen onnistumismahdollisuudet (mm. sikiön koko, lantio, tarjoutuvan osan korkeus, tarjonta, pehmytosavastus jne), eikä lähteä yrittämään toimenpidettä jos sen onnistumismahdollisuudet näyttävät huonolta.

Ap.kirjoittajalle; synnytys on tilanne, jossa kaikenlaista voi tulla vastaan. Kätilöt ja lääkärit ovat koulutettu ottamaan yllättävätkin seikat huomioon, ja aina ei ole aikaa käydä perusteellisia keskusteluja synnytyssalissa. Imukupin ehdoton kieltäminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa voi johtaa lääketieteellisesti huonompaan synnytyksen lopputulokseen sekä äidin että lapsen kannalta, sillä niitä tilanteita voi tulla vastaan vaikka minkälaisia. Mikäli haluat jotakin kieltää, ehdotan seuravaa: Sanot ettet halua imukuppia korkealta varsinkaan jos epäillään tarjontavirhettä. Sillä sinun pitäisi ainakin välttää sellainen toimenpide, jossa on suurin riski repeämiin.

Itsellä eppari ja imukuppi ja olen tosi tyytyväinen että näin tehtiin. Ei tuntunut missään ja terve lapsi pääsi maailman ponnistuksen voimalla vain hieman imukupilla auttaen. Ei edes kuhmua tullut päähän. Eli vähän järkeä päähän eli eihän nyt sektiota voida tehdä, kun pää jo näkyy, mutta imukupilla vain hieman vedetään ja autetaan. Sektiossa joudutaan vetämään muuten takaisin ja jos on sydänäänissä häikkää, aika kuluu ja vauva voi menehtyä. Mieti tarkkaan, jos kieltäydyt!!!!!!!! Eppari voidaan tehdä myös repeämisen ehkäisemiseksi ja helpottamaa synnytystä ja se on pieni leikkaus verrattuna sektioon. Ajattelelisit ensisijassa vauvan parasta!

Olen synnyttänyt kolme lasta ja kahdessa synnytyksessä autettiin imukupilla. Se oli nimenomaan auttamista ja nopeutti lapsen syntymistä. Toisella kerralla oli syynä huonontuneet sydänäänet ja toisella kerralla supistusten heikkeneminen ja väsymiseni.

Ei mitään pahaa sanottavaa imukupista. Laittamista tuskin huomasi ja imukupin apu tuli heti. Ilman imukuppia ponnistusvaiheet olisivat kestäneet paljon pitempään ja ainakin toisessa synnytyksessä lapsi olisi ollut pulassa.

Imukuppeja on kahden tyyppisiä pehmeitä ja metallisia, metallista imukuppia käytetään hankalimmissa tilanteissa ja sellaisissa jossa tarvitaan parempaa imutehoa, pehmeää imukuppia käytetään kun vauvan pää on jo paremmin laskeutunut emättimeen mutta äidin voimat eivät riitä ponnistamiseen tai esim vauvan hartiat junnaa vastaan ja hankaloittaa synnytystä.
Tuo kova imukuppi on se rankempi ja kivuliaampi juttu kun sitä käytettäessä usein vauvan pää ei ole kunnolla emättimeen laskeutunut, ja monesti myös niin käy että sitä lasta ei senkään avulla saada syntymään lantion ahtauden takia ja sektioon menee sitten lopulta. Itse en tuota kovaa imukuppia tahtoisi itseeni käytettävän, ystävällä yritettiin avustaa lasta metalli-imukupilla, revittiin ja vedettiin, ja välilihan tietysti leikkasivat kun lapsi oli sen verran huonosti emättimen puolelle laskeutunut, sektioon meni loppujen lopuks ja huonot fiilikset jäi ystävälle :/
Pehmeää imukuppia pystytään käyttämään ilman välilihan leikkaustakin, jos vauvan pää on jo hyvin laskeutunut emättimen puolella ja on ns. "luukulla" tulossa, joten huomattavasti mukavempi versio ja kun pehmeää imukuppia käytetään se usein on todellakin sitä auttamista varten, eikä väkisin jouduta repimään ja vauva syntyy useimmiten yhdessä hujauksessa :)

Kiwi-kupilla esikoisen ulosauttaminen oli todella helpottavaa ja olin kiitollinen, että sen avulla onnistui, enkä joutunut sektioon. Minulla täyttyi ainakin indikaatiot 1 ja 2, ehkä myös lievä tarjontavirhe. Pieni eppari ja repeämä parantuivat pian, ei valittamista.

No, minä synnytin ekan lapsen niin, että jouduttiin sitä avittamaan imukupilla (kyseessä oli vielä käynnistetty synnytys, syynä yli aikaisuus).. Vauvan sydänäänet laski ja tuli kiire saada vauva ulos, joten imukuppi laitettiin vauvan päähän ja sen avulla vedettiin vauvaa ulos samalla, kun minä ponnistin. Lisäksi jouduttiin tekemään välilihan leikkaus. Ei siinä vaiheessa synnyttäessä tullut mieleenkään kieltää tekemästä näitä asioita, ajattelin vain ja ainoastaan, että vauva pitää saada ulos ja toivoin, että vauva selviää, ja selvishän se, ihana poika syntyi rv 42 0

MInä olen onnellinen siitä, että synnytyksessä käytettiin imukuppia eikä lähdetty kiireelliseen sektioon. Imukuppi irtosi vauvasta kerran niin voimallisesti, että hänen päähänsä jäi kalju kohta (syntyessä oli hiuksia).

Mutta ilman imukuppia poikani tuskin olisi terve. Synnytys oli pitkittynyt niin pahasti, että hänelle olisi ehtinyt tulla paha hapenpuute ja aivovamma.

Minun poikani synnytyksen aikana kyllä käytettiin imukuppia mielestäni väärin. Laitettiin monta kertaa kiinni, revittiin, irtos, verta roiskui ja kipu oli aivan järkyttävä. Kyllä siinä yli puoli tuntia väkisin revittiin kunnes sain synnytettyä poikaani apgar pisteet 3/6/8. Maskiventilaatio 4 minuuttia ja happivaje. Yritin kyllä siinä synnytyksen aikana uikuttaa että ei se tule. Yksi kätilö makasi mun päällä poikittain samalla kun lääkäri repii ja repii.
Nyt olen juuri tänään plussannut ja täytyy myöntää että on käynyt mielessä teettä abortti ihan sen takia etten uskalla synnyttää. Pelkosektion varmaan saisin mutta henkilökunta on muutenkin niin ilkeää synnytyssairaalassa etten tiedä haluaisinko joutua kokemaan paskaa kohtelua pelkosektion takia,,,,