Mistä ammennat elämän iloa?

puen mukavat vaatteet( oloasun) suihkussa käyn aamuisin ja föönaan tukkani. Villasukat jalkaan ja kuppi kuumaa mustaviinimarja mehua hörpiskelen.

Sitten vilkaisen palstalle, nyt on taas konekin kunnossa,oli tyttärenpoika visiitillä ja laittoi sen kuntoon.
Suositteli Linux'in lataamista. Nyt ei muuta kuin kirja mukaan, ja köllöttelemään.

Muuten ei tavallisesti ole aihetta valittamiseen, mutta flunssa tekee vetämättömäksi. Kyllä syksyn pimeys tekee hieman passiivisemmaksi, sen kun nukutaan ja odotellaan taas elämän kirkastuvan :D

Hyvää viikonloppua!

ole koskaan kokenut sellaista tyhmää oloa, ettenkö olisi ovea aukaissut, puhelimeen vastannut, mutta varmaan naamasta kuin puheesta ei kovin iloisen tuntuista ihmistä vastassa ole.

Itsesääliäkös tämä sitten onkin,,,,enhän minä.
Tuo mitä kaupaan menosta kerroit on tavallisesti totta, mutta tänään kyyräilin hyllyjen välissä, onneksi ei tuttuja ollutkaan.
Olisi ollut melkoista näyttelemistä kysyä pirtsakkana "mitä kuuluu", näyttelijän lahjatkin ihan olemattomat.
Ulkoilma se on monasti paras lääke, ja huomenna aivan varmasti menen lenkille;)

Kiitos vaan, piristit, kun viitsit vastata.

Tuttua on..juuri noin se menee..Ei viitsi ostaa kotiin mitään uutta,tulee ajatelleeksi,että on lapsille helpompaa viskata suoraan kaatopaikalle,kun ei ole mitään uutta..On mielessä,että pitää siivota kaikenlaiset paperit roskiin,ettei jälkipolvi ihmettele,miksi niitäkin on säästetty.. Liikaa miettii semmoisia,joilla ei ole mitään merkitystä,kun todella noutaja tulee..Eihän se ole enää oma ongelma silloin..Ihmisten kanssa ei jaksaisi seurustella,tulee ajateltua,eihän ne oikeasti välitä.. Sitten ,kun tällaiset ajatukset tulee mieleen,onneksi alkaa miettiä,että vaikka niin onkin,voin itse sitä välittämistä jakaa..Vielä,olen selvinnyt masennuksesta,mutta kyllä välillä on lujassa.. Minä ,onneksi jaksan vielä lukea,saan muuta ajateltavaa..
On myös sellaisia menoja,jotka pitää hoitaa,kun on luvannut..Onneksi ,olemme sitä ikäluokkaa,jotka aina pitävät sanansa..Ihmeellistä on sekin,kun kaikenlaiset ikävät muistot putkahtavat mieleen,vaikka mielestään, on ne haudannut syvälle,mielen uumeniin..TV-ohjelmiakin,kun katselee,niin tulee mieleen ,omia kokemuksia..On vaikeaa vanheneminenkin,vaikka ei tässä pitäisi mitään,kamalia murheita enää olevan..Mutta ei..nyt murehtii lapsiensa elämää ja lastenlapsien..Miksi pitää olla aina jostain huolissaan..
Muistan,kun aikoinaan sairastin vatsahaavaa (olen vatsahaava- luonne) niin lääkäri sanoi,että en kai valvo ja murehdi.. Sanoin,että juuri niin teen..Hän kysyi: Onko siitä jotain hyötyä.. Jaa'a,hyvä kysymys.. Eipä taida olla..Yksin ei pitäisi olla..Pitää hakeutua ihmisten ilmoille,kun iskee masennus.. Mutta nyt toivottelen;Oikein mukavaa iltaa! t.Irkku

SkillaN kirjoitti:

ole koskaan kokenut sellaista tyhmää oloa, ettenkö olisi ovea aukaissut, puhelimeen vastannut, mutta varmaan naamasta kuin puheesta ei kovin iloisen tuntuista ihmistä vastassa ole.

Itsesääliäkös tämä sitten onkin,,,,enhän minä.
Tuo mitä kaupaan menosta kerroit on tavallisesti totta, mutta tänään kyyräilin hyllyjen välissä, onneksi ei tuttuja ollutkaan.
Olisi ollut melkoista näyttelemistä kysyä pirtsakkana "mitä kuuluu", näyttelijän lahjatkin ihan olemattomat.
Ulkoilma se on monasti paras lääke, ja huomenna aivan varmasti menen lenkille;)

Kiitos vaan, piristit, kun viitsit vastata.

Lue lisää

otan suosiolla "lomaa elämästä" elikkä ihan olen vaan. Kuten yllä todettiin: väkisin vääntämällä ei tule kuin vielä keljumpi ja saamattomampi olo. Kaikilla tunnetiloilla on - onneksi - tapana mennä ohi.

Iloa löytyy nykyisin ihan arjen pikku asioista, hetkistä ja uuden tekemisestä: punarintapari pihamaalla, iltaruskon punerrus, pitkästä aikaa radiosta "Lauantain toivotut" jnpp.

Jotain on aina suunnitteilla ; toteutus on taas sitten toinen juttu, mutta käsiin jää suunnittelemisen toiveikkuus ynnä ilo.

Mielestäni on tärkeää kysyä itseltään: Koska teit viimeksi jotain ensimmästä kertaa elämässäsi?? Riemastuttava ja innostava tunne, kun pystyn vastaamaan: tänään!

irkku-37 kirjoitti:

Tuttua on..juuri noin se menee..Ei viitsi ostaa kotiin mitään uutta,tulee ajatelleeksi,että on lapsille helpompaa viskata suoraan kaatopaikalle,kun ei ole mitään uutta..On mielessä,että pitää siivota kaikenlaiset paperit roskiin,ettei jälkipolvi ihmettele,miksi niitäkin on säästetty.. Liikaa miettii semmoisia,joilla ei ole mitään merkitystä,kun todella noutaja tulee..Eihän se ole enää oma ongelma silloin..Ihmisten kanssa ei jaksaisi seurustella,tulee ajateltua,eihän ne oikeasti välitä.. Sitten ,kun tällaiset ajatukset tulee mieleen,onneksi alkaa miettiä,että vaikka niin onkin,voin itse sitä välittämistä jakaa..Vielä,olen selvinnyt masennuksesta,mutta kyllä välillä on lujassa.. Minä ,onneksi jaksan vielä lukea,saan muuta ajateltavaa..
On myös sellaisia menoja,jotka pitää hoitaa,kun on luvannut..Onneksi ,olemme sitä ikäluokkaa,jotka aina pitävät sanansa..Ihmeellistä on sekin,kun kaikenlaiset ikävät muistot putkahtavat mieleen,vaikka mielestään, on ne haudannut syvälle,mielen uumeniin..TV-ohjelmiakin,kun katselee,niin tulee mieleen ,omia kokemuksia..On vaikeaa vanheneminenkin,vaikka ei tässä pitäisi mitään,kamalia murheita enää olevan..Mutta ei..nyt murehtii lapsiensa elämää ja lastenlapsien..Miksi pitää olla aina jostain huolissaan..
Muistan,kun aikoinaan sairastin vatsahaavaa (olen vatsahaava- luonne) niin lääkäri sanoi,että en kai valvo ja murehdi.. Sanoin,että juuri niin teen..Hän kysyi: Onko siitä jotain hyötyä.. Jaa'a,hyvä kysymys.. Eipä taida olla..Yksin ei pitäisi olla..Pitää hakeutua ihmisten ilmoille,kun iskee masennus.. Mutta nyt toivottelen;Oikein mukavaa iltaa! t.Irkku

Lue lisää

Uskon vakaasti, iän mukana tulee saamattomuuden puuskia, vastatuuleen kömpimistä. Usein mietin kun jatkuvasti on maanantai heti perään perjantai, myötätuulta silloin jokaisen elämässä on kun aika kuluu nopeaan, ei kuitenkaan tarvitse tuulen lailla rynniä, ehtii sitä vähemmälläkin.

Näköjään kannattaa silloin tällöin vaihta kauppaa vaikka vain kerran, löysin ½litran pullon hyvää karpalomehua ilman säilöntäaineita, hinta kohtuullinen maku erittäin hyvä, ruotsalaisen mehutuottajan valmistamaa. Vaihtelu virkistää ja mielialakin kohoaa. Mitä näistä syksyn pimeistä sateisista päivistä, ne loppuu ajallaan ainakin jouluksi, eivät sateet ikuisia ole.

Lorena* kirjoitti:

Uskon vakaasti, iän mukana tulee saamattomuuden puuskia, vastatuuleen kömpimistä. Usein mietin kun jatkuvasti on maanantai heti perään perjantai, myötätuulta silloin jokaisen elämässä on kun aika kuluu nopeaan, ei kuitenkaan tarvitse tuulen lailla rynniä, ehtii sitä vähemmälläkin.

Näköjään kannattaa silloin tällöin vaihta kauppaa vaikka vain kerran, löysin ½litran pullon hyvää karpalomehua ilman säilöntäaineita, hinta kohtuullinen maku erittäin hyvä, ruotsalaisen mehutuottajan valmistamaa. Vaihtelu virkistää ja mielialakin kohoaa. Mitä näistä syksyn pimeistä sateisista päivistä, ne loppuu ajallaan ainakin jouluksi, eivät sateet ikuisia ole.

Lue lisää

Teelusikalla lipitän. Venäläisestä lahjakonjakista tänään pohjalukemat. Vain lääkkeeks. Kun tulee oikein hirmuilma niettä räntää vaakatasossa ja silleen, niin lämmintä riittävästi sadeasun alle
ja ei kun sateeseen.
Tiedän muutaman muunkin rönttäsääsekosekon. Tietyst kirkkaat, kylmätkin poutailmat ovat parempia. Aurinko se parhaiten akkuja lataa. Muista viime joulunaluspäivän.
Aurinko paistaa räkötti. Oli lauhaa, ehkä 0 tienoilla. Eka kevätpäivä, summasin.

Tobias kirjoitti:

otan suosiolla "lomaa elämästä" elikkä ihan olen vaan. Kuten yllä todettiin: väkisin vääntämällä ei tule kuin vielä keljumpi ja saamattomampi olo. Kaikilla tunnetiloilla on - onneksi - tapana mennä ohi.

Iloa löytyy nykyisin ihan arjen pikku asioista, hetkistä ja uuden tekemisestä: punarintapari pihamaalla, iltaruskon punerrus, pitkästä aikaa radiosta "Lauantain toivotut" jnpp.

Jotain on aina suunnitteilla ; toteutus on taas sitten toinen juttu, mutta käsiin jää suunnittelemisen toiveikkuus ynnä ilo.

Mielestäni on tärkeää kysyä itseltään: Koska teit viimeksi jotain ensimmästä kertaa elämässäsi?? Riemastuttava ja innostava tunne, kun pystyn vastaamaan: tänään!

Lue lisää

Kauniit sanat, sydämestä lähteneet, lämmittävät tänne asti. Niin totta haastat.

Tobias kirjoitti:

otan suosiolla "lomaa elämästä" elikkä ihan olen vaan. Kuten yllä todettiin: väkisin vääntämällä ei tule kuin vielä keljumpi ja saamattomampi olo. Kaikilla tunnetiloilla on - onneksi - tapana mennä ohi.

Iloa löytyy nykyisin ihan arjen pikku asioista, hetkistä ja uuden tekemisestä: punarintapari pihamaalla, iltaruskon punerrus, pitkästä aikaa radiosta "Lauantain toivotut" jnpp.

Jotain on aina suunnitteilla ; toteutus on taas sitten toinen juttu, mutta käsiin jää suunnittelemisen toiveikkuus ynnä ilo.

Mielestäni on tärkeää kysyä itseltään: Koska teit viimeksi jotain ensimmästä kertaa elämässäsi?? Riemastuttava ja innostava tunne, kun pystyn vastaamaan: tänään!

Lue lisää

oppisi, että ottaisi lomaa, tyhjentäisi ajatukset kaikesta turhasta, mutta kun ei pysty, siellä ne kiertää aivokopassa.

Todella jo luonnosta sitä voimaa voi ammentaa, mutta tämä ajankohta myös luonnossa melkoista luopumisen aikaa.
Kunhan tässä nyt saadaan lunta maahan pienet pakkaset, uskon että virkeys siitä palaa.
Joulun aika on minulle rakasta aikaa, olenhan joulun lapsi, pakkaseen syntynyt;)

Tuo suunnittelu, sitä tässä juuri etsiskelen, karkuteille on lähtenyt, mutta eiköhän tämä selkene, kiva kuulla toistenkin ajatuksia.
Nyt hyvää yötä.

capt cöpenick kirjoitti:

Teelusikalla lipitän. Venäläisestä lahjakonjakista tänään pohjalukemat. Vain lääkkeeks. Kun tulee oikein hirmuilma niettä räntää vaakatasossa ja silleen, niin lämmintä riittävästi sadeasun alle
ja ei kun sateeseen.
Tiedän muutaman muunkin rönttäsääsekosekon. Tietyst kirkkaat, kylmätkin poutailmat ovat parempia. Aurinko se parhaiten akkuja lataa. Muista viime joulunaluspäivän.
Aurinko paistaa räkötti. Oli lauhaa, ehkä 0 tienoilla. Eka kevätpäivä, summasin.

Lue lisää

tänäänkin hetken, joten kyllä se siellä tallessa on.

Skillan kyseli, kuinka piristää itseään. Voi, tänäänkin tuli niin ihanaa musiikkia radiosta klo 13-14.00 välillä. Minä laittelin ruokaa ja välillä pistin tanssiksi. Ajattelin, että jos joku tämän touhun näkisi, hulluksi varmaan luulisi. Tuli niin nuoruus mieleen, kun noita vanhoja amerikalaisia säveliä kuunteli.
Ukkoni oli pihatöissä, joten voin humeltaa ihan rauhassa.

Sitten kun alkaa tuntua, että happi loppuu, lähden keppien kanssa kävelylle ja heti on pirteämpi olo.

Lapsenlapsi, tuo nuorimmainen, on melkoinen ilopilleri. Ehtii joka paikkaan. Ei tässä oikein ole ehtinyt masentumaan. Enkä muutenkaan ole masentuvaa sorttia. Se on niin, että "surut minä heitän pitkin teitä, ilot minä otan myötä juu".

Kyllä minä ymmärrän, että ykinään ollessa masennus tulee herkemmin, mutta minulla on tuo kumppani vielä, jonka kanssa voi aina välillä "tapella" piristykseksi.DDDD

Atolfia kirjoitti:

tänäänkin hetken, joten kyllä se siellä tallessa on.

Skillan kyseli, kuinka piristää itseään. Voi, tänäänkin tuli niin ihanaa musiikkia radiosta klo 13-14.00 välillä. Minä laittelin ruokaa ja välillä pistin tanssiksi. Ajattelin, että jos joku tämän touhun näkisi, hulluksi varmaan luulisi. Tuli niin nuoruus mieleen, kun noita vanhoja amerikalaisia säveliä kuunteli.
Ukkoni oli pihatöissä, joten voin humeltaa ihan rauhassa.

Sitten kun alkaa tuntua, että happi loppuu, lähden keppien kanssa kävelylle ja heti on pirteämpi olo.

Lapsenlapsi, tuo nuorimmainen, on melkoinen ilopilleri. Ehtii joka paikkaan. Ei tässä oikein ole ehtinyt masentumaan. Enkä muutenkaan ole masentuvaa sorttia. Se on niin, että "surut minä heitän pitkin teitä, ilot minä otan myötä juu".

Kyllä minä ymmärrän, että ykinään ollessa masennus tulee herkemmin, mutta minulla on tuo kumppani vielä, jonka kanssa voi aina välillä "tapella" piristykseksi.DDDD

Lue lisää

uusi päivä, uudet tuulet.
Pienistä asioista ne ilot on otettava, ja otetaankin.
Väliin tulee vaan sellaisia hetkiä, että kokee kaiken turhaksi, kaikkensa tehneeksi.

Ihmisen elämässä olisi aina oltava jotakin tavoiteltavaa, olen varmaan niin ahkerabna elänyt, että nyt jo järki tulee vastaan ja sanoo, mitään et tarvitse.
Siinäpä se, kaikki aineellinen on hankittu, nyt meinaa tyhjiö päälle pukata.

Luonto on se, mikä sitä virikettä antaa, mutta tämä hetki on vain niin alakuloinen, se tarttuu.
Musiikki se on oiva mielen virkistäjä, mutta siinäkin näin loskasiena aikana on mollisointinen rytmi, vai kuvittelenko vaan.
Ihan oikeassa olette, sen ymmärrän itsekin, pieneen on tyytyminen ja siitä on ilo etsittävä, niinpä tässä tehdään, huomenna alkaa arjen touhut ja sieltä puuhastelusta sitä iloa löytyy.

Nyt sataa, mutta huomenna auringo varmaan pilkistelee, ilojen etsintää päiväänne.

SkillaN kirjoitti:

uusi päivä, uudet tuulet.
Pienistä asioista ne ilot on otettava, ja otetaankin.
Väliin tulee vaan sellaisia hetkiä, että kokee kaiken turhaksi, kaikkensa tehneeksi.

Ihmisen elämässä olisi aina oltava jotakin tavoiteltavaa, olen varmaan niin ahkerabna elänyt, että nyt jo järki tulee vastaan ja sanoo, mitään et tarvitse.
Siinäpä se, kaikki aineellinen on hankittu, nyt meinaa tyhjiö päälle pukata.

Luonto on se, mikä sitä virikettä antaa, mutta tämä hetki on vain niin alakuloinen, se tarttuu.
Musiikki se on oiva mielen virkistäjä, mutta siinäkin näin loskasiena aikana on mollisointinen rytmi, vai kuvittelenko vaan.
Ihan oikeassa olette, sen ymmärrän itsekin, pieneen on tyytyminen ja siitä on ilo etsittävä, niinpä tässä tehdään, huomenna alkaa arjen touhut ja sieltä puuhastelusta sitä iloa löytyy.

Nyt sataa, mutta huomenna auringo varmaan pilkistelee, ilojen etsintää päiväänne.

Lue lisää

Harrastukset - voipihan sitä työksikin mieltää - on mielestäni hyvin tärkeä osa elämää ja "hiljaista hiipumistakin." Sehän kuitenkin tapahtuu ja se on hyvä tietää, vaikka sitä ei pakkomielteenä päässään roikottaisi. Eläkettä lähetyessäni kuuntelin vanhempien juttuja, joukossa heitäkin, jotka vaivoin haikailivat mennyttä. Aika kuulemma kävi toivottoman pitkäksi ja turhanpäiväiseksi ilman kykyä tarttua mihinkään. Oli ollut vain työ, se oli täyttänyt kaiken ja eläkkeelle putoaminen oli tuonut täydellisen tyhjiön.

Ainakin yritin tehdä itselleni "ohjelmaa", katkoa ei saisi päästää tulemaan. Piti hakea ne mahdollisuudet, jotka olivat työn vuoksi jääneet käyttämättä. Harrastuksia jotka miellyttäisivät, joista saattaisi nähdä pientä tulostakin. Pitihän uuteen "vapauteen" liittää myös mielenterveyden ylläpito. Suunnitelmien mukaan olen nuhjannut, väliin korjannut tai poistanut sitä, josta en ole tuntenut saaneeni mitään. Fyysisestä kunnostani olen aina yrittänyt pitää huolta, siinä se "kaljukin" pelaa paremmin.Ajoittain olen puuhiini lähes eristäytynyt, koska se tuntuu hyvältä. Pitkät sulkeutumisjaksot eivät ole hyväksi, siksi pitää ilmestyä väliin "ihmisten ilmoille", elää virkistykseksi vaikkapa vähän hullutellen.

Varsinaista tyhjyydentunnetta en ole kokenut. Niinpä myöhäsyntyisesti hankin tiekkarinkin. Työvälineeksi tiekkarin otin: voisi maksaa laskuja, ottaa tarvittavia yhteyksiä, ehkä lueskellakin. No niin...nyt se on johtanut jo tähän harvakseen kirjoitteluunkin. Opiskelen edelleen koneen käyttöä. Kiirettä ei ole, silloin kun sopiva hetki tulee. Jospa ne taidot sitten vanhana ovat ihan tarpeellisiakin.

En oikeastaan odota mitään.Vuodenaikoja olen elänyt pitkälti yli 70 vuotta. Ne tulee ja menee pienin muutoksin. Ehkä sittenkin kevät on mielessä, silloin muuttuu harrastukseni kohteet. Karmeinta on mielestäni se kun vielä ihan hyväkuntoinen ryhtyy odottamaan kuolemaa. Eikä näe enää muuta. Siinä voi aika käydä tuskallisen pitkäksi, varsinkin jos odotuksen pohjana on joku ennustus.

Elän muutenkin aika askeettista elämää. Ei valtavia kohokohtia. Voipihan joku nähdä jopa säälittävää kituuttamista, olen siihen arvioon törmännyt. Kukapa meistä toisen pään sisälle täydellisesti pääsee. Siksi kaikki "ohjeet" on
otettava varauksellisesti. Mielestäni olen kohtuullisen tasapainossa.

ynnämuu kirjoitti:

Harrastukset - voipihan sitä työksikin mieltää - on mielestäni hyvin tärkeä osa elämää ja "hiljaista hiipumistakin." Sehän kuitenkin tapahtuu ja se on hyvä tietää, vaikka sitä ei pakkomielteenä päässään roikottaisi. Eläkettä lähetyessäni kuuntelin vanhempien juttuja, joukossa heitäkin, jotka vaivoin haikailivat mennyttä. Aika kuulemma kävi toivottoman pitkäksi ja turhanpäiväiseksi ilman kykyä tarttua mihinkään. Oli ollut vain työ, se oli täyttänyt kaiken ja eläkkeelle putoaminen oli tuonut täydellisen tyhjiön.

Ainakin yritin tehdä itselleni "ohjelmaa", katkoa ei saisi päästää tulemaan. Piti hakea ne mahdollisuudet, jotka olivat työn vuoksi jääneet käyttämättä. Harrastuksia jotka miellyttäisivät, joista saattaisi nähdä pientä tulostakin. Pitihän uuteen "vapauteen" liittää myös mielenterveyden ylläpito. Suunnitelmien mukaan olen nuhjannut, väliin korjannut tai poistanut sitä, josta en ole tuntenut saaneeni mitään. Fyysisestä kunnostani olen aina yrittänyt pitää huolta, siinä se "kaljukin" pelaa paremmin.Ajoittain olen puuhiini lähes eristäytynyt, koska se tuntuu hyvältä. Pitkät sulkeutumisjaksot eivät ole hyväksi, siksi pitää ilmestyä väliin "ihmisten ilmoille", elää virkistykseksi vaikkapa vähän hullutellen.

Varsinaista tyhjyydentunnetta en ole kokenut. Niinpä myöhäsyntyisesti hankin tiekkarinkin. Työvälineeksi tiekkarin otin: voisi maksaa laskuja, ottaa tarvittavia yhteyksiä, ehkä lueskellakin. No niin...nyt se on johtanut jo tähän harvakseen kirjoitteluunkin. Opiskelen edelleen koneen käyttöä. Kiirettä ei ole, silloin kun sopiva hetki tulee. Jospa ne taidot sitten vanhana ovat ihan tarpeellisiakin.

En oikeastaan odota mitään.Vuodenaikoja olen elänyt pitkälti yli 70 vuotta. Ne tulee ja menee pienin muutoksin. Ehkä sittenkin kevät on mielessä, silloin muuttuu harrastukseni kohteet. Karmeinta on mielestäni se kun vielä ihan hyväkuntoinen ryhtyy odottamaan kuolemaa. Eikä näe enää muuta. Siinä voi aika käydä tuskallisen pitkäksi, varsinkin jos odotuksen pohjana on joku ennustus.

Elän muutenkin aika askeettista elämää. Ei valtavia kohokohtia. Voipihan joku nähdä jopa säälittävää kituuttamista, olen siihen arvioon törmännyt. Kukapa meistä toisen pään sisälle täydellisesti pääsee. Siksi kaikki "ohjeet" on
otettava varauksellisesti. Mielestäni olen kohtuullisen tasapainossa.

Lue lisää

pitkäksi voi käydä aika kuolemaa odottaa, totta, mutta miksi se kumminkin usein mieleen tulee?

Mielialako, vai harmaa päivä, täytettyäni seitsemänkymmentä, on kuin rajapyykki ajatus maailmalleni, usein, ehkä liian usein kuolema mieleen tulee.
Äitini kuoli seitsemänkymmenenkuuden vuoden iässä, olen äitini kaltainen, sitäkö ikää tässä odottelen?
Haihattelua myönnän, mutta mielikuvitus on minun seuralainen, se lentää hyvässä ja pahassa. Voiko sanoa että kuolema pahaksi, todettu, on monelle helpotus.

Tänään paistaakin aurinko, mikä näytti aamulla hyvin epätodelliselta, hetipä mieli virkistyi, tekee mieli tuonne ulos.
Tuo värien loisto. mikä vielä luonnossa on, saa pienet surut unohtumaan, joskin pohjavireenä on alakulo.
Ohi menee ja elämä taas hymyilee, olen tämän kokenut ennenkin.

Olen pitänyt itseäni hyvin optimistisenä, totean nyt että siellä syvällä itää myös pessimistinen väre, ikävä havaita moinen, mutta jos ei näin olisi, ei iloakaan huomaisi;)
Luin juuri lehdestä, taisi olla ET-lehti,"Löydä onni" onnellisuus on taito, johon voi vaikuttaa, siinäpä onkin haastetta tälläiselle haikailijalle, ehkä toisille myös, sitä tässä rupean etsimään;)
Aurinkoa säteitä sinne missä sitä on saatavilla. huomenna voi olla toisten vuoro.

ynnämuu kirjoitti:

Harrastukset - voipihan sitä työksikin mieltää - on mielestäni hyvin tärkeä osa elämää ja "hiljaista hiipumistakin." Sehän kuitenkin tapahtuu ja se on hyvä tietää, vaikka sitä ei pakkomielteenä päässään roikottaisi. Eläkettä lähetyessäni kuuntelin vanhempien juttuja, joukossa heitäkin, jotka vaivoin haikailivat mennyttä. Aika kuulemma kävi toivottoman pitkäksi ja turhanpäiväiseksi ilman kykyä tarttua mihinkään. Oli ollut vain työ, se oli täyttänyt kaiken ja eläkkeelle putoaminen oli tuonut täydellisen tyhjiön.

Ainakin yritin tehdä itselleni "ohjelmaa", katkoa ei saisi päästää tulemaan. Piti hakea ne mahdollisuudet, jotka olivat työn vuoksi jääneet käyttämättä. Harrastuksia jotka miellyttäisivät, joista saattaisi nähdä pientä tulostakin. Pitihän uuteen "vapauteen" liittää myös mielenterveyden ylläpito. Suunnitelmien mukaan olen nuhjannut, väliin korjannut tai poistanut sitä, josta en ole tuntenut saaneeni mitään. Fyysisestä kunnostani olen aina yrittänyt pitää huolta, siinä se "kaljukin" pelaa paremmin.Ajoittain olen puuhiini lähes eristäytynyt, koska se tuntuu hyvältä. Pitkät sulkeutumisjaksot eivät ole hyväksi, siksi pitää ilmestyä väliin "ihmisten ilmoille", elää virkistykseksi vaikkapa vähän hullutellen.

Varsinaista tyhjyydentunnetta en ole kokenut. Niinpä myöhäsyntyisesti hankin tiekkarinkin. Työvälineeksi tiekkarin otin: voisi maksaa laskuja, ottaa tarvittavia yhteyksiä, ehkä lueskellakin. No niin...nyt se on johtanut jo tähän harvakseen kirjoitteluunkin. Opiskelen edelleen koneen käyttöä. Kiirettä ei ole, silloin kun sopiva hetki tulee. Jospa ne taidot sitten vanhana ovat ihan tarpeellisiakin.

En oikeastaan odota mitään.Vuodenaikoja olen elänyt pitkälti yli 70 vuotta. Ne tulee ja menee pienin muutoksin. Ehkä sittenkin kevät on mielessä, silloin muuttuu harrastukseni kohteet. Karmeinta on mielestäni se kun vielä ihan hyväkuntoinen ryhtyy odottamaan kuolemaa. Eikä näe enää muuta. Siinä voi aika käydä tuskallisen pitkäksi, varsinkin jos odotuksen pohjana on joku ennustus.

Elän muutenkin aika askeettista elämää. Ei valtavia kohokohtia. Voipihan joku nähdä jopa säälittävää kituuttamista, olen siihen arvioon törmännyt. Kukapa meistä toisen pään sisälle täydellisesti pääsee. Siksi kaikki "ohjeet" on
otettava varauksellisesti. Mielestäni olen kohtuullisen tasapainossa.

Lue lisää

millä saisimme synkkyyden potkastua pos elämästämme.
Minä en elä ollenkaan minkään ohjelman mukaan.
On niitä tuttavia jotka ovat ohjelmoineet päivärutiinitkin.
Tykkään että on kiva tehdä mitä mieleenjuolahtaa.
Ja jo työssänikin olin sellainen vapaa ei mitään aikarajoituksia ,kunhan tulin ja menin kellon mukaan.
Joskus sovitaan uimahalliin menosta ,muutaman ystäväni kanssa ,mutta sinnekkin menen jo aikaisemmin koska en halua sielläkään kiirehtiä,ja heillä ei ole aikaa itselleen sielläkään ,näitä minä ihmettelen.
Olen aikani ollut lastenlasten kanssa paljon ,muttanyt hekin ovat jo aikuisia ja saaneet omia lapsia,joita en ole luvannut vahtia. On hyvä että nyt olen huomannut että tässäiässä on elettävä vain itselleen ,on viihdyttävä ,ja keksiä voi ihan rajattomasti mukavaa ajanvietettä.
Kaikesta huolimatta hekin ovat huomanneet, että näin onkin oltava, Ulla-mummu on jo tullut järkiinsä viimeinkin.

Minulle on ollut ominaista ajoittain kääntyä niin sanotusti sisäänpäin. Nuorempana kun lapset ja perhe, työelämä, kodinhoito, seurustelu ystävien kanssa, vei suurimman osan aikaani, jäi valvominen omaksi ajakseni.

Nautin yön hiljaisuudesta, jolloin sain ajatella, ja syventyä omaan sielunelämääni. Kesät maalla/ saaristossa lasten kanssa, olivat hedelmällistä aikaa siihen, löysin itseni, viikonloppujen ollessa taas täyttä vilinää perheenpään ja kesävieraiden kanssa.

Nyt eläkkeellä ollessani osaan olla luovasti laiskakin, ilman mitään suorituspakkoa.
Luonnollisesti hoidan ympäristöni, se ei tunnu pakolliselta, en vaan pidä epäjärjestyksestä. No, puutarhan hoito alkaa olla suorituspainetta, mutta se on nyt tehty, ja siitä pääsen eroon halutessani.

Mutta jonkin ajatuksen vallatessa mieleni, saan omistautua sille, etsiä kirjallisuutta, tietoa netistä, usein se viekin tutkimusmatkalle, josta voi haarautua uusiinkin asioihin. Rakastan sitä omaa rauhaa, jolloin saan omistautua mieleisilleni harrastuksille.

Syystauluni on kehystämistä vailla, tyttärenpoikani lupasi valokuvata uusia tauluja ja laittaa galleriani uusiksi.
Se ei enään tule omalla nimelläni, eikä henkilötiedoilla, pelkkä email. Kiitollinen olen tästä ajanjaksosta elämässäni.

pilvi* kirjoitti:

Minulle on ollut ominaista ajoittain kääntyä niin sanotusti sisäänpäin. Nuorempana kun lapset ja perhe, työelämä, kodinhoito, seurustelu ystävien kanssa, vei suurimman osan aikaani, jäi valvominen omaksi ajakseni.

Nautin yön hiljaisuudesta, jolloin sain ajatella, ja syventyä omaan sielunelämääni. Kesät maalla/ saaristossa lasten kanssa, olivat hedelmällistä aikaa siihen, löysin itseni, viikonloppujen ollessa taas täyttä vilinää perheenpään ja kesävieraiden kanssa.

Nyt eläkkeellä ollessani osaan olla luovasti laiskakin, ilman mitään suorituspakkoa.
Luonnollisesti hoidan ympäristöni, se ei tunnu pakolliselta, en vaan pidä epäjärjestyksestä. No, puutarhan hoito alkaa olla suorituspainetta, mutta se on nyt tehty, ja siitä pääsen eroon halutessani.

Mutta jonkin ajatuksen vallatessa mieleni, saan omistautua sille, etsiä kirjallisuutta, tietoa netistä, usein se viekin tutkimusmatkalle, josta voi haarautua uusiinkin asioihin. Rakastan sitä omaa rauhaa, jolloin saan omistautua mieleisilleni harrastuksille.

Syystauluni on kehystämistä vailla, tyttärenpoikani lupasi valokuvata uusia tauluja ja laittaa galleriani uusiksi.
Se ei enään tule omalla nimelläni, eikä henkilötiedoilla, pelkkä email. Kiitollinen olen tästä ajanjaksosta elämässäni.

Lue lisää

Minulla on ollut lapsesta asti taito/taipumus piilottaa aktiivisesta ajattelusta ikävät asiat. Ei se varmaan aina ole edes hyväksi, päinvastoin se jättää joitakin asioita käsittelemättä "valmiiksi", niin että ne saattavat pulpahtaa pintaan vielä vuyosikymmenien päästä ja niitä joutuu työntämään aina vain syvemmälle. Ellei ikävällä asialla ole kovin suurta merkitystä, voi olla hyväksikin painaa se mieltä rassaamasta unholaan.

Aviopuolison kuolema tietenkin on sellainen asia, jota ei pysty painamaan pois mielestä. Se muuttaa elämän tyystin. Luulen, että aloin selvitä kunnolla siitä vasta, kun kahdeksan vuotta tapahtuneen jälkeen muutin uusiin maisemiin. Eli 700 km:n "pako" viimeisestä yhteisestä kodista auttoi orientuitumaan elämään niin, että minulla todennäköisesti on vielä paljonkin aikaa täällä tallaamiseen ja ettei sitä aikaa sitä kannata heittää hukkaan. Tosin tarrauduin moniin harrastuksiin jo ennen muuttoa, mutta sekään ei yksin auttanut.

Joskus huomaan, että jopa puhuminen takeltelee, kun on ollut monta päivää ihan vain yksikseen. On helppo ajatella mielessään ja puhua itselleen pään sisällä, mutta ne sanat eivät tulekaan suusta ulos yhtä jouhevasti. Kieltämättä tämä tietokone monine mahdollisuuksineen on ollut yksi henkireikä maailmaan. Tarkoitan muutakin kuin tätä keskustelupalstaa.

Ennen internetyhteyden saamista käytin tietokonetta kirjoituskoneena. Siinä ei tietenkään kontakteja syntynyt mihinkään suuntaan, mutta kieltämättä sain enemmän aikaiseksi! Molempi parempi? Kumpi oikeasti parempi, en osaa päättää. Se on kuitenkin varmaa, että optimistinen luonteenlaatu ja rakkaus huumoriin auttaa jaksamaan ja jopa uskomaan itseensä.

Vielä minusta johonkin on!

Hintriika* kirjoitti:

Minulla on ollut lapsesta asti taito/taipumus piilottaa aktiivisesta ajattelusta ikävät asiat. Ei se varmaan aina ole edes hyväksi, päinvastoin se jättää joitakin asioita käsittelemättä "valmiiksi", niin että ne saattavat pulpahtaa pintaan vielä vuyosikymmenien päästä ja niitä joutuu työntämään aina vain syvemmälle. Ellei ikävällä asialla ole kovin suurta merkitystä, voi olla hyväksikin painaa se mieltä rassaamasta unholaan.

Aviopuolison kuolema tietenkin on sellainen asia, jota ei pysty painamaan pois mielestä. Se muuttaa elämän tyystin. Luulen, että aloin selvitä kunnolla siitä vasta, kun kahdeksan vuotta tapahtuneen jälkeen muutin uusiin maisemiin. Eli 700 km:n "pako" viimeisestä yhteisestä kodista auttoi orientuitumaan elämään niin, että minulla todennäköisesti on vielä paljonkin aikaa täällä tallaamiseen ja ettei sitä aikaa sitä kannata heittää hukkaan. Tosin tarrauduin moniin harrastuksiin jo ennen muuttoa, mutta sekään ei yksin auttanut.

Joskus huomaan, että jopa puhuminen takeltelee, kun on ollut monta päivää ihan vain yksikseen. On helppo ajatella mielessään ja puhua itselleen pään sisällä, mutta ne sanat eivät tulekaan suusta ulos yhtä jouhevasti. Kieltämättä tämä tietokone monine mahdollisuuksineen on ollut yksi henkireikä maailmaan. Tarkoitan muutakin kuin tätä keskustelupalstaa.

Ennen internetyhteyden saamista käytin tietokonetta kirjoituskoneena. Siinä ei tietenkään kontakteja syntynyt mihinkään suuntaan, mutta kieltämättä sain enemmän aikaiseksi! Molempi parempi? Kumpi oikeasti parempi, en osaa päättää. Se on kuitenkin varmaa, että optimistinen luonteenlaatu ja rakkaus huumoriin auttaa jaksamaan ja jopa uskomaan itseensä.

Vielä minusta johonkin on!

Lue lisää

Hintriikka, sinun tapaasi huumorilla kirjoitella. Siinä on sellaista savolaista jouhevuutta. En muista, oletko Savosta kotoisin, mutta muistaakseni savonmurre onnistuu sinulta.

Sanot, että työnnät surulliset asiat pois mielestäsi. Sellainen minäkin olen. Torjun, jos suinkin on mahdollista murheet kauas pois ajatuksista ja keksin mitä tahansa iloista juttua. Laulelen vaikka, jos en muuta keksi. Saattaa olla, että joskus on pakko niitäkin menneitä murheita ajatella, mutta se hetki ei ole nyt.

Teimme tänään pitkän lenkin. Luonnossa on vielä niin paljon ilon aiheita. Lämpimän syksyn ansiosta kauniin keltaisena heloittavat vielä Pietaryrtit. Siankärsämö vielä kukkii puhtaanvalkoisena ojien pientarella. Pienten pensaitten punaiset lehdet pilkottelevat metsäpolun varrella. Värit ovat vielä mitä moninaisimmat.

Vaikka sää oli pilvinen ja kostea, oli nautinto taivaltaa ja senjälkeen pienet päivänokoset. Siinäpä sitä tälle päivälle oli tuota elämäniloa.

Atolfia kirjoitti:

Hintriikka, sinun tapaasi huumorilla kirjoitella. Siinä on sellaista savolaista jouhevuutta. En muista, oletko Savosta kotoisin, mutta muistaakseni savonmurre onnistuu sinulta.

Sanot, että työnnät surulliset asiat pois mielestäsi. Sellainen minäkin olen. Torjun, jos suinkin on mahdollista murheet kauas pois ajatuksista ja keksin mitä tahansa iloista juttua. Laulelen vaikka, jos en muuta keksi. Saattaa olla, että joskus on pakko niitäkin menneitä murheita ajatella, mutta se hetki ei ole nyt.

Teimme tänään pitkän lenkin. Luonnossa on vielä niin paljon ilon aiheita. Lämpimän syksyn ansiosta kauniin keltaisena heloittavat vielä Pietaryrtit. Siankärsämö vielä kukkii puhtaanvalkoisena ojien pientarella. Pienten pensaitten punaiset lehdet pilkottelevat metsäpolun varrella. Värit ovat vielä mitä moninaisimmat.

Vaikka sää oli pilvinen ja kostea, oli nautinto taivaltaa ja senjälkeen pienet päivänokoset. Siinäpä sitä tälle päivälle oli tuota elämäniloa.

Lue lisää

Kiitos, Atolfia, mutta nyt sain kunniaa, jota en ole ansainnut! Ei minusta savon murteen taitajaksi ole, vaikka suku miehen puolelta onkin Savon sydämestä lähtöisin. Miehenikään ei Oulussa syntyneenä sitä osannut. Jäljellä on vielä yksi hänen tätinsä Kuopiossa. Ai, että minä nautin puhua puhelimessa sen tädin kanssa! Tai oikeammin kuunnella häntä... hänen aitoa savon murrettaan. Ja hänen nauruaan, joka helisee niin sydämen pohjasta, ettei siihen voi olla yhtymättä.

Hintriika* kirjoitti:

Kiitos, Atolfia, mutta nyt sain kunniaa, jota en ole ansainnut! Ei minusta savon murteen taitajaksi ole, vaikka suku miehen puolelta onkin Savon sydämestä lähtöisin. Miehenikään ei Oulussa syntyneenä sitä osannut. Jäljellä on vielä yksi hänen tätinsä Kuopiossa. Ai, että minä nautin puhua puhelimessa sen tädin kanssa! Tai oikeammin kuunnella häntä... hänen aitoa savon murrettaan. Ja hänen nauruaan, joka helisee niin sydämen pohjasta, ettei siihen voi olla yhtymättä.

Lue lisää

olen erehtynyt. Pitäisiköhän pyytää ihan anteeksi. Sanotaanhan sitä, että ei se ole synti syntyä savolaiseksi, mutta jonkinmoinen häpeä se on. Sinussa kuitenkin taitaa olla sellaista kotoista lupsakkuutta, minkä miellän savolaisten ominaisuudeksi.

Savon murretta minäkin kuulen nykyään vain puhelimessa, kun sisareni kanssa kuulumisia vaihdamme. Mieheni on karjalainen, joten ei hänenkään kanssa tuo murre juuri kuonnu.

Huumorisi on kuitenkin sellaista mukavan sorttista, josta paistaa läpi sinun hyväntuulisuutesi. Pipo ei kiristä.

Hyviä kirjoitushetkiä vain sinulle!

periaatteessa minäkin, mutta silti väliin tuntuu, kuin kaikki olisi kulutettu, sitä oikeastaan ihmettelenkin, mikä aina tuo näitä matalia, tummia mielialoja, kun kaikki kertomasi minäkin elelen.

Rauhattomuus, aina uutta ja uutta kaipaava mieleni se on tähän syypää, en millään keksi aina uusia asioita, kun vanhat alkaa tympiä.
Nyt aloitamme taas arjen ja tapaan luovia ihmisiä, hauskoja täynnä elämää olevia, kyllä siinä tapaamisessa taas mieli muuttuu.

Olen tuulella käypä, ei sille mitään mahda, vaikka olen koko ikäni yrittänyt aikuistua, pakko todeta ei se minulta onnistu, heh,heh.

Iloista päivää pilvisyydesta huolimatta, kyllä se siitä;)

SkillaN kirjoitti:

periaatteessa minäkin, mutta silti väliin tuntuu, kuin kaikki olisi kulutettu, sitä oikeastaan ihmettelenkin, mikä aina tuo näitä matalia, tummia mielialoja, kun kaikki kertomasi minäkin elelen.

Rauhattomuus, aina uutta ja uutta kaipaava mieleni se on tähän syypää, en millään keksi aina uusia asioita, kun vanhat alkaa tympiä.
Nyt aloitamme taas arjen ja tapaan luovia ihmisiä, hauskoja täynnä elämää olevia, kyllä siinä tapaamisessa taas mieli muuttuu.

Olen tuulella käypä, ei sille mitään mahda, vaikka olen koko ikäni yrittänyt aikuistua, pakko todeta ei se minulta onnistu, heh,heh.

Iloista päivää pilvisyydesta huolimatta, kyllä se siitä;)

Lue lisää

Liikkeellä ja muiden ihmisten keskuudessa olo , luonto , käsillä tekeminen, taide - tässä minunkin reseptini elämäniloon. Myös minä olen tuollainen askartelija , metsälenkiltäkin tuon aina jotain mukanani, tänä aamuna lehtikuusen käpyoksan. Laittelen metsän tuliaisista piha-asetelmia, sammalesta sain myös kauniin kranssin pohjan. Joka syksy teen lähipiirille vaahteran tai haavan lehdistä uuden seppeleen, joulun ajaksi ne vaihdetaan havupohjaisiin. Touhuaminen lastenlasten kanssa sekä lähisuvun tapaaminen ja kestitseminen on mannaa sielulle, tuntee olevansa tarpeellinen ja ehtoisa emäntä.

Skillanin tapaan tummat pohjasävyt nousevat ajoittain kaikesta huolimatta pintaan, varsinkin näin myöhäissyksyllä, kun pimeys ja kylmyys ahdistaa. Joskus räntäsateisena aamuna haluaisi vain kääriytyä lämpimän peiton alle kuin karhu talvipesäänsä ja nukkua uuteen kevääseen asti, mutta ei auta , koira kirkkain silmin ja häntää iloisesti heiluttaen odottaa lenkkikaverin nousevan ylös. Siitä taas omakin mieli kirkastuu. Kirjoja tulee nyt enemmän luettua kuin kesällä. Ei niitä alakulon tuntemuksia pitäisi kai niin säikähtääkään, ne voivat olla merkki pysähtymisen ja itsensä kuulostelun tarpeesta.

Tuulella käypä sopii minuunkin, Eino Leino sen sanoiksi puki. Iän mukana kremppoja tietysti tulee, mutta perusolemukseltamme säilymme samoina.

Oi, kiitos sa Luojani armollinen
joka hetkestä, jonka ma elin,
kun annoit sa ruumihin tervehen
ja syömen mi sykähteli,
kun annoit sa tervettä kättä kaks,
kaks silmää sieluni ikkunaks,
ja hengen herkän ja avoimen
joka tuutia tuulosen.

Ramoona1 kirjoitti:

Liikkeellä ja muiden ihmisten keskuudessa olo , luonto , käsillä tekeminen, taide - tässä minunkin reseptini elämäniloon. Myös minä olen tuollainen askartelija , metsälenkiltäkin tuon aina jotain mukanani, tänä aamuna lehtikuusen käpyoksan. Laittelen metsän tuliaisista piha-asetelmia, sammalesta sain myös kauniin kranssin pohjan. Joka syksy teen lähipiirille vaahteran tai haavan lehdistä uuden seppeleen, joulun ajaksi ne vaihdetaan havupohjaisiin. Touhuaminen lastenlasten kanssa sekä lähisuvun tapaaminen ja kestitseminen on mannaa sielulle, tuntee olevansa tarpeellinen ja ehtoisa emäntä.

Skillanin tapaan tummat pohjasävyt nousevat ajoittain kaikesta huolimatta pintaan, varsinkin näin myöhäissyksyllä, kun pimeys ja kylmyys ahdistaa. Joskus räntäsateisena aamuna haluaisi vain kääriytyä lämpimän peiton alle kuin karhu talvipesäänsä ja nukkua uuteen kevääseen asti, mutta ei auta , koira kirkkain silmin ja häntää iloisesti heiluttaen odottaa lenkkikaverin nousevan ylös. Siitä taas omakin mieli kirkastuu. Kirjoja tulee nyt enemmän luettua kuin kesällä. Ei niitä alakulon tuntemuksia pitäisi kai niin säikähtääkään, ne voivat olla merkki pysähtymisen ja itsensä kuulostelun tarpeesta.

Tuulella käypä sopii minuunkin, Eino Leino sen sanoiksi puki. Iän mukana kremppoja tietysti tulee, mutta perusolemukseltamme säilymme samoina.

Oi, kiitos sa Luojani armollinen
joka hetkestä, jonka ma elin,
kun annoit sa ruumihin tervehen
ja syömen mi sykähteli,
kun annoit sa tervettä kättä kaks,
kaks silmää sieluni ikkunaks,
ja hengen herkän ja avoimen
joka tuutia tuulosen.

Lue lisää

olen kateellinen sinulle Ramoona tuosta koirasta ja asutkin omakoti talossa( ilmeisesti) voit pihaasi kaikkea kivaa laittaa.

Koira olisi mitä ihanin kumppani kun mieli mustuu, haikeana muistan pienen tipsuni, yhdeksän vuotta sitten jouduin luopumaan.
Kolmetoista vuotta oli iloni, voi sitä riemua kun joskus poissaoloni jälkeen kotiin palasin, ystävä mitä parhain.

Nyt joku voi ajatella, että miksi en uutta koiraa hanki, niinpä,,, koira elää toistakymmentä vuotta ja minä vanhenen koko ajan, järki sanoo että ei.
Kissa olisi toinen vaihtoehto, mutta hoidettava sekin ja samat ikäjutut siinäkin.
Olen aivan "myyty" kun näen pentuja joita voisin itselleni ottaa.

Tuo askartelu kiehtoo minua myös, ehkä siitä on tullut "joskus" mainittuakin, kaikki kaunis silmää kiehtoo.
Ihmettelin kerran, kun tarjosin mökin pihasta kukkia ystävättärelleni, hän sanoi että ei viitsi laittaa, kun ne roskaavat.
Minä taas kotiin tullessa kukkia kannan ja asetelmia teen, no kyllähän ne karisee, totta.
Erilaisia me ihmiset ollaan,,, onneksi.

Tuosta runosta/laulusta, kiitollinen pitäisi olla kaikesta tuosta, pääasiallisesti olenkin, mutta joskus se huono päiväkin tulee, ihmisiä kun ollaan.

SkillaN kirjoitti:

olen kateellinen sinulle Ramoona tuosta koirasta ja asutkin omakoti talossa( ilmeisesti) voit pihaasi kaikkea kivaa laittaa.

Koira olisi mitä ihanin kumppani kun mieli mustuu, haikeana muistan pienen tipsuni, yhdeksän vuotta sitten jouduin luopumaan.
Kolmetoista vuotta oli iloni, voi sitä riemua kun joskus poissaoloni jälkeen kotiin palasin, ystävä mitä parhain.

Nyt joku voi ajatella, että miksi en uutta koiraa hanki, niinpä,,, koira elää toistakymmentä vuotta ja minä vanhenen koko ajan, järki sanoo että ei.
Kissa olisi toinen vaihtoehto, mutta hoidettava sekin ja samat ikäjutut siinäkin.
Olen aivan "myyty" kun näen pentuja joita voisin itselleni ottaa.

Tuo askartelu kiehtoo minua myös, ehkä siitä on tullut "joskus" mainittuakin, kaikki kaunis silmää kiehtoo.
Ihmettelin kerran, kun tarjosin mökin pihasta kukkia ystävättärelleni, hän sanoi että ei viitsi laittaa, kun ne roskaavat.
Minä taas kotiin tullessa kukkia kannan ja asetelmia teen, no kyllähän ne karisee, totta.
Erilaisia me ihmiset ollaan,,, onneksi.

Tuosta runosta/laulusta, kiitollinen pitäisi olla kaikesta tuosta, pääasiallisesti olenkin, mutta joskus se huono päiväkin tulee, ihmisiä kun ollaan.

Lue lisää

tuntee joskus olevansa omakotiasujana, niin mieluisaa kuin puutarhan hoito ja jopa lumityöt (harvoin niitä täällä saa tehdäkään) minulle ovatkin ja onhan tuo siippa apuna raskaimmissa töissä. Koira joskus tuntuu olevan kuin pallo jalassa, vaikka enimmäkseen siitä on iloa ja ennen kaikkea se saa minut lenkille säässä kuin säässä. Koira kulkee kyllä hyvin autossa ja veneessä mukana, matkojen ajaksi se saadaan yleensä lasten perheisiin, joskus pitää koirahoitolaankin turvautua. Täytyy kuitenkin myöntää, että monta menoa on koiran takia pitänyt jättää väliin. Monasti olen ajatellut, että tämä saa olla viimeinen koira, mutta sen näkee sitten. Myös lemmikistä luopuminen on suunnattoman raskasta.

Kukkahöperö minäkin olen, haaveammatti oli lapsena kukkakauppias. On kiva tehdä ennakkoluulotomasti kasveista rönsyäviä, mielikuvituksellisia kattauksia. Kohtahan voi ensimmäiset joulukukatkin ostaa, piristyy mieli niistäkin. Joulukaktus on etuajassa, nuppuja täynnä.Olen innostunut myös valokuvaamaan kukkia , kuten muutakin luontoa. Nyt saa hyviä helppokäyttöisiä kameroita, kohtuuhintaisiakin.

"Paljon on aina mielessä tekemisiä ja ryhtymisiä, mutta saamattomaksi olen tullut." Näin sanoin mutta etten ihan väärää käsitystä antaisi elostani ja elämäni eliksiireistä,pitää pieni lisäys tehdä.
Ulkomaanmatkathan toki pitää muistaa mainita. Ne jos mitkä tuovat sitä elämäniloa ja piristystä ym eläkeläisen koti-ilon lisäksi. Tämä vain on kuulunut jo niin kauan rutiineihin, että meinasi ihan unohtua. Kun on tehnyt matkan Italiaan, käynyt Venetsiassa, Roomassa ja Firenzessä, siitäpä riittää hyvin evästä vuodeksi ja pitemmäksikin aikaa. Pimeästä, märästä ja kylmästä siirtyminen lämpimään paikkaan jonnekin 27 leveyspiirin alueelle tekee myös hyvän vaikutuksen.
Nämä vierailut kotimaisissa teattereissa valmisretkien muodossa ovat myös piristysruiskeita meikäläiselle. Ne sopivat mainiosti minunkaltaiselle saamattomalle. Kuulun myös luentojen kuuntelijoihin työväenopiston ikääntyvien akatemiassa.
Mukavaahan Bloomin gardenin tai Mahjongin pelaaminen on.

Ramoona* kirjoitti:

tuntee joskus olevansa omakotiasujana, niin mieluisaa kuin puutarhan hoito ja jopa lumityöt (harvoin niitä täällä saa tehdäkään) minulle ovatkin ja onhan tuo siippa apuna raskaimmissa töissä. Koira joskus tuntuu olevan kuin pallo jalassa, vaikka enimmäkseen siitä on iloa ja ennen kaikkea se saa minut lenkille säässä kuin säässä. Koira kulkee kyllä hyvin autossa ja veneessä mukana, matkojen ajaksi se saadaan yleensä lasten perheisiin, joskus pitää koirahoitolaankin turvautua. Täytyy kuitenkin myöntää, että monta menoa on koiran takia pitänyt jättää väliin. Monasti olen ajatellut, että tämä saa olla viimeinen koira, mutta sen näkee sitten. Myös lemmikistä luopuminen on suunnattoman raskasta.

Kukkahöperö minäkin olen, haaveammatti oli lapsena kukkakauppias. On kiva tehdä ennakkoluulotomasti kasveista rönsyäviä, mielikuvituksellisia kattauksia. Kohtahan voi ensimmäiset joulukukatkin ostaa, piristyy mieli niistäkin. Joulukaktus on etuajassa, nuppuja täynnä.Olen innostunut myös valokuvaamaan kukkia , kuten muutakin luontoa. Nyt saa hyviä helppokäyttöisiä kameroita, kohtuuhintaisiakin.

Lue lisää

kaikki synkistely kertaheitolla. Minä ainakin olen iloinen jokaisesta alkavasta päivästä. tiedän, että paluuta nuoruuteen, ja terveyteen ei edes ole, mutta haluankin elää ihan tätä päivää. Ja varmaan meillä kaikilla on elämässämme myös jotain hyvää, jospa se on niin lähellä, että emme sitä edes huomaa. Täytyy vain nähdä niitä pieniäkin ilon pilkahduksia, ja keskittyä niihin. Kun löytää ilon pienistä asioista, niin silloin isompikin ilo on helpompi saavuttaa.Lähde reippaasti liikkeelle, tapaa ystäviäsi, jos tuntuu, että niitä ei ole, niin koskaan niiden hankkiminen ei ole myöhäistä. Sinun ei tarvitse esittää mitään, olet vain oma hyvä ja arvokas itsesi, ja hymyile, se riittää, niin kohta ystävyydestäsi kilpaillaan.
Ja avaa se ovesi kun joku kolkuttaa, siellä on jo joku sen askelen ottanut.
Ja touhua joka päivä jotain vointisi mukaan. Pidä kotisi kunnossa, niin siellä on mukava asua. Kaikki tekeminen, ja onnistuminen tekee mielen iloiseksi, ja mielialastahan tässä juuri on kyse. Tulee ajatus, että ei ole enää mitään, ja minä en tarvitse enää mitään, kaikki on turhaa, ja kuolemahan tässä kohta tulee. Ja näinhän se on , ei ole ketään vastaan kävellyt, jotka ois elämästä selvinneet hengissä. Mutta se loppukin elämä on mukavampaa elää, kun rieppuu siinä jotenkin kiini.
Minulle näin talvella kaikki käsityöt, ja askartelu antaa hyvin paljon, on monenlaista aina tekeillä. Ja on ilo saada aina jotain valmiiksi. Nytkin olen lähdössä tuonne hiekkamontulle keräämään kiviä. Teen niistä kivipalloja kesäksi tuonne kukkapenkin laitoihin, kun niille tehtiin laidat oikein muurikivestä syksyllä. Niin sinne teen suuria täysin pyöreitä palloja, kävin jo pohjat ostamassa.
Iltapäivällä käyn kauppareissulla kirjastosta hakemassa kirjoja, kun suunnittelen isoa hyvää kesäkeittiötä kesäksi, eikä vielä ole piirrustuksia, joku nätti pitää suunnitella. Pappa sen kyllä tehdä nakertaa, jos kunnossa on. Se on ahkera, kuin muurahainen. Niin kauan on toivoa, kun on elämää. Olette varmaan kuulleet tarun kahdesta sammakosta, jotka putosivat sinne kermakirnuun, toinen katsoi elämisen mahdottomaksi, lopetti potkimisen, ja valui kuolleena pohjalle. Mutta se toinen ei antanut periksi, ajatteli vaan, että kyllä tässä täytyy joku mahdollisuus olla. potki ja potki. Ja katsos vaan, kerma tuli voille, sammakko hyppäsi voikokkareelle, ja siitä pois, ja pelastui. Juuri näin meidän vanhojenkin pitää elää, aina ei ole kaikki hyvin, mutta se päivä paistaa joskus sinne risukasaankin.
Toivon, että tämä loppuelämä antaisi teille kaikille parastaan.Mistään unelmista ei kannata luopua. Uskalla vain yrittää, jos olet tehnyt parhaasi, tunnet myös tyytyväisyyttä.
Jokainen itse valitsee sen tien, kun se on oma onni, ja oma elämä.
Hyvää elämää teille kaikille!

milloinka voisi olla hapan, sepä saattaakin olla vaikeampaa kuin iloisena olo.

Minulle ainakin, joka en osaa näytellä, kun ärsyttää jokainen näkee, että nyt tuo on pahalla tuulella, , siinähän sitten menee fiilinki koko porukalta, tunne sitten syyllisyyttä.
Hymyn toisesta suupieöestä voi antaa, vaikka ei iloon aihetta olisikaan, jotenkin se onnistuu huonolta näyttelijän lahjat omaavalta.
Mielellään pysyy kotona, kun se paha tuuli ja hapan naama olisi porukan eteen vietävä.
Kyllä se on niin, että kun yhteisiä juttuja on toivoisi kaikkien hyväntuulisia olevan, Makriinan tilanteen hyvin ymmärrän, mene kumminkin mukaan, tiedä vaikka hyvälle tuulelle tulisit;)
Jos tuntuu että ei ole kiva, voit olla hapan ja tiedä vaikka sen toisen happaman naisen kanssa tulisikin kiva juttu tuokio.

Niin kävi minulle, sitä jo vähän enteilinkin, kyllä sai taas nauraa, kun innostuivat muistelemaan ensimäistä alkoholin nauttimis muistojaan, nuoria ja koikeilunhaluisia ovat olleet ennenkin.
Kahvit juotiin, ja kynttilöitä tehtiin, uskomatonta että munakennoista saa niin kauniita, nyt vaan on varret ruusuille suunniteltava.
Uunin sytytykseen alunperin malli tehty, mutta eipä noita raaski tuleen heittää, ainakaan alkuun.
Vanhoista pitsin paloista ja helmistä ihania iso-äidin koruja myös tehtiin, nekin hyvin somia.
Oli oikeikin onnistunut iltapäivä, taas elämä maistuu.

Uskon että M-L ja Ramoonan pihat ovat täynnä upeita yllättäviä kohteita, olisi kiva nähdä, mielikuvituksen voimalla niitä ajattelen.
Unelmia toki pitää olla, kyllä ne vielä kantaa tälläkin iällä, harrastuksia, menoja, matkoja, se on nyt todistettu," että vielä on virtaa".

SkillaN kirjoitti:

milloinka voisi olla hapan, sepä saattaakin olla vaikeampaa kuin iloisena olo.

Minulle ainakin, joka en osaa näytellä, kun ärsyttää jokainen näkee, että nyt tuo on pahalla tuulella, , siinähän sitten menee fiilinki koko porukalta, tunne sitten syyllisyyttä.
Hymyn toisesta suupieöestä voi antaa, vaikka ei iloon aihetta olisikaan, jotenkin se onnistuu huonolta näyttelijän lahjat omaavalta.
Mielellään pysyy kotona, kun se paha tuuli ja hapan naama olisi porukan eteen vietävä.
Kyllä se on niin, että kun yhteisiä juttuja on toivoisi kaikkien hyväntuulisia olevan, Makriinan tilanteen hyvin ymmärrän, mene kumminkin mukaan, tiedä vaikka hyvälle tuulelle tulisit;)
Jos tuntuu että ei ole kiva, voit olla hapan ja tiedä vaikka sen toisen happaman naisen kanssa tulisikin kiva juttu tuokio.

Niin kävi minulle, sitä jo vähän enteilinkin, kyllä sai taas nauraa, kun innostuivat muistelemaan ensimäistä alkoholin nauttimis muistojaan, nuoria ja koikeilunhaluisia ovat olleet ennenkin.
Kahvit juotiin, ja kynttilöitä tehtiin, uskomatonta että munakennoista saa niin kauniita, nyt vaan on varret ruusuille suunniteltava.
Uunin sytytykseen alunperin malli tehty, mutta eipä noita raaski tuleen heittää, ainakaan alkuun.
Vanhoista pitsin paloista ja helmistä ihania iso-äidin koruja myös tehtiin, nekin hyvin somia.
Oli oikeikin onnistunut iltapäivä, taas elämä maistuu.

Uskon että M-L ja Ramoonan pihat ovat täynnä upeita yllättäviä kohteita, olisi kiva nähdä, mielikuvituksen voimalla niitä ajattelen.
Unelmia toki pitää olla, kyllä ne vielä kantaa tälläkin iällä, harrastuksia, menoja, matkoja, se on nyt todistettu," että vielä on virtaa".

Lue lisää

Kuules, sinun ei tarvitse mitään mielikuvituksissa ajatella. Sinähän ajelet tietääkseni tästä kesäisin ohi aika läheltä. Tule ihmeessä katsomaan, esittelen sinulle tämän koko huushollin. Eipä meillä mitään erikoista ole, muuta kuin kukkia tietenkin on vähän reilunlaisesti, ja olen ne kyllä yrittänyt hoitaakin, etteivät ihan turpeesta kurkistelisi. Sitähän ei koskaan tiedä kuinka kauan jaksaa, mutta ihmeesti sitä puhtia keväällä näkyy löytyvän. Joten virallinen vierailu kutsu, ensi kesänä poikkeat, kahvit keitetään, ja kaikki kukkapuskat kurkitaan, varaa sen verran aikaa.

marja-liisa41 kirjoitti:

Kuules, sinun ei tarvitse mitään mielikuvituksissa ajatella. Sinähän ajelet tietääkseni tästä kesäisin ohi aika läheltä. Tule ihmeessä katsomaan, esittelen sinulle tämän koko huushollin. Eipä meillä mitään erikoista ole, muuta kuin kukkia tietenkin on vähän reilunlaisesti, ja olen ne kyllä yrittänyt hoitaakin, etteivät ihan turpeesta kurkistelisi. Sitähän ei koskaan tiedä kuinka kauan jaksaa, mutta ihmeesti sitä puhtia keväällä näkyy löytyvän. Joten virallinen vierailu kutsu, ensi kesänä poikkeat, kahvit keitetään, ja kaikki kukkapuskat kurkitaan, varaa sen verran aikaa.

Lue lisää

pidetään mielessä, kerrot sitten reitin lähempänä ajankohtaa.

Kukista sitä juttua riittääkin ja varmaan yhtä ja toista ihasteltavaa näkee.
Vähän tunnen niitä seutuja, olen käynyt yhden tutun puutöitä tekevän verstaassa, joutsenia mukaan lähti.

Palaillaan keväällä asiaan.

SkillaN kirjoitti:

milloinka voisi olla hapan, sepä saattaakin olla vaikeampaa kuin iloisena olo.

Minulle ainakin, joka en osaa näytellä, kun ärsyttää jokainen näkee, että nyt tuo on pahalla tuulella, , siinähän sitten menee fiilinki koko porukalta, tunne sitten syyllisyyttä.
Hymyn toisesta suupieöestä voi antaa, vaikka ei iloon aihetta olisikaan, jotenkin se onnistuu huonolta näyttelijän lahjat omaavalta.
Mielellään pysyy kotona, kun se paha tuuli ja hapan naama olisi porukan eteen vietävä.
Kyllä se on niin, että kun yhteisiä juttuja on toivoisi kaikkien hyväntuulisia olevan, Makriinan tilanteen hyvin ymmärrän, mene kumminkin mukaan, tiedä vaikka hyvälle tuulelle tulisit;)
Jos tuntuu että ei ole kiva, voit olla hapan ja tiedä vaikka sen toisen happaman naisen kanssa tulisikin kiva juttu tuokio.

Niin kävi minulle, sitä jo vähän enteilinkin, kyllä sai taas nauraa, kun innostuivat muistelemaan ensimäistä alkoholin nauttimis muistojaan, nuoria ja koikeilunhaluisia ovat olleet ennenkin.
Kahvit juotiin, ja kynttilöitä tehtiin, uskomatonta että munakennoista saa niin kauniita, nyt vaan on varret ruusuille suunniteltava.
Uunin sytytykseen alunperin malli tehty, mutta eipä noita raaski tuleen heittää, ainakaan alkuun.
Vanhoista pitsin paloista ja helmistä ihania iso-äidin koruja myös tehtiin, nekin hyvin somia.
Oli oikeikin onnistunut iltapäivä, taas elämä maistuu.

Uskon että M-L ja Ramoonan pihat ovat täynnä upeita yllättäviä kohteita, olisi kiva nähdä, mielikuvituksen voimalla niitä ajattelen.
Unelmia toki pitää olla, kyllä ne vielä kantaa tälläkin iällä, harrastuksia, menoja, matkoja, se on nyt todistettu," että vielä on virtaa".

Lue lisää

Tänään on se tilaisuus, johon minun on niin ehdottoman tärkeä tulla mukaan.
Vaatijat itse EIVÄT tule! He ovat saaneet esteen. VOI voi, kun on kurkkukin kipeä.
Minä olen siis pakkotilan edessä, koska suostuin lähtemään. En rupea soutamaan ja huopaamaan, mutta nyt kyllä päätin, että olen siellä juuri niin kuin mielentilani edellyttää. Ehkäpä viihdynkin, kun seura onkin toinen!

Nyt kuitenkin tuli se hetki, jolloin olen oma itseni ilman hymynhäivää, jos tunnetilani illalla on sama kuin nyt.

Makriina kirjoitti:

Tänään on se tilaisuus, johon minun on niin ehdottoman tärkeä tulla mukaan.
Vaatijat itse EIVÄT tule! He ovat saaneet esteen. VOI voi, kun on kurkkukin kipeä.
Minä olen siis pakkotilan edessä, koska suostuin lähtemään. En rupea soutamaan ja huopaamaan, mutta nyt kyllä päätin, että olen siellä juuri niin kuin mielentilani edellyttää. Ehkäpä viihdynkin, kun seura onkin toinen!

Nyt kuitenkin tuli se hetki, jolloin olen oma itseni ilman hymynhäivää, jos tunnetilani illalla on sama kuin nyt.

Lue lisää

ja uskonkin ettäon kivaa.
Useasti se menee niin, kun lähtee mielialalla ei ole hauskaa, ilta onnistuu yli odotusten.
Kerrohan kuinka kävi?

SkillaN kirjoitti:

ja uskonkin ettäon kivaa.
Useasti se menee niin, kun lähtee mielialalla ei ole hauskaa, ilta onnistuu yli odotusten.
Kerrohan kuinka kävi?

Mennessäni juhlapaikalle olin itse asiassa ihan hyvillä mielin, koska ne vaatijat eivät olisi siellä. Olihan siellä lähes 200 muuta ihmistä.
Ilta sujui mukavasti, koska tutustuin uusiin ihmisiin pöydässä. Juttu luisti kaikenlaisissa aiheissa, ruoka oli hyvää. Ei ollut pakko olla happamalla päällä. Tervehdin muutamia vanhoja tuttavia sisään tullessani, mutta sitten ihan unohdin heidät illan mittaan. Muutaman keittiössä aikanaan puuhannutta rouvaa huomasin, mutta toivoin, etteivät he tuntisi minua. Pysyttelin tiukasti asemissani koko illan.
Mutta sitä ihmettelen, miksi oli niin välttämätöntä minun tulla tilaisuuteen!
Järjestäjät varmaan pelkäsivät, että jäävät tappiolle kustannuksissa.

Olet varmaan nuorempi koska kerrot suunnittelevasi kesäkeittiötä.
Minä olin optimistinen aina 73 vuoteen asti, mutta senjälkeen en oikeastaan suunnittele mitään uutta kotiini. Nyt 76 vuotiaana yritän päästä eroon tavaroista ja olen antanut koruja lapsenlapsille.
Äitini kuoli 73 vuotiaana ja on tutkittu että monen ihmisen elämä päättyy kolmen, neljän vuoden jälkeen vanhemman kuolemasta. Lieneekö tuo tieto vaikuttanut alitajuntaani.
Aika menee nopeasti kaikkea turhaa tehdessä ja tietokonekin vie aikaa kun täältä löytyy niin paljon faktoja etsiessä, silti elämä tuntuu tyhjältä ja pelottavalta kun ei tiedä mitä kärsimyksiä vielä on edessä.
Lähestyessä 80 vuotta voiko yksinelävä olla optimistinen kun kokee monenlaisia vastoinkäymisiä tavallisessa elämässä?

ei helppoa kirjoitti:

Olet varmaan nuorempi koska kerrot suunnittelevasi kesäkeittiötä.
Minä olin optimistinen aina 73 vuoteen asti, mutta senjälkeen en oikeastaan suunnittele mitään uutta kotiini. Nyt 76 vuotiaana yritän päästä eroon tavaroista ja olen antanut koruja lapsenlapsille.
Äitini kuoli 73 vuotiaana ja on tutkittu että monen ihmisen elämä päättyy kolmen, neljän vuoden jälkeen vanhemman kuolemasta. Lieneekö tuo tieto vaikuttanut alitajuntaani.
Aika menee nopeasti kaikkea turhaa tehdessä ja tietokonekin vie aikaa kun täältä löytyy niin paljon faktoja etsiessä, silti elämä tuntuu tyhjältä ja pelottavalta kun ei tiedä mitä kärsimyksiä vielä on edessä.
Lähestyessä 80 vuotta voiko yksinelävä olla optimistinen kun kokee monenlaisia vastoinkäymisiä tavallisessa elämässä?

Lue lisää

Marja- Liisalle osoituit kysymyksen, mutta vastailen minäkin.

Kyllä se tuo tulevan pelko on ikävä seuralainen.
Sitä koettaa pitää itsensä touhussa jos toisessakin, mutta aikaa jää miettimislle ja tulevat ajat kysymysmerkkinä, pelottavana päässä pyörii.
Kaikenlaiset ohjelmat mitä vanhusten kohtelusta esitetään vettä myllyyn lisää.

On myös mukavia esimerkkejä hyvinkiin vanhoista ihmisistä, jotka pirteinä ja innokkaina ovat valmiina uutta oppimaan.
Minun lähipiirissäni on kahdeksankymppinen mies, joka täyttä päätä metsässä raivaa ja touhuaa, jalka reippaasti nousee.
Kunto vaikuttaa paljon vanhan ihmisen elämän haluun, jos aina kolotukset ovat matkassa, ei siinä virkeä jaksa olla.

Vähän samanlaisia mietteitä minun päässäni pyörii mistä kerroit, mutta yritän niitä karistaa pois ja elää päivää kerrallaan.
Eihän se meinaa onnistua, kun on tottunut kauaskantoisia suunnitelmia aina tekemään.
Suuri rikkaus on, jos mieli pysyy virkeänä, siinäpä sitä haastetta on meidän ikäisille, mutta ponnistellaan ja keksitään jotakin kivaa päivämme kuluksi, .
Tuolla aiemmin on kerrottu, miten ihmiset saavat ilon mieleensä, niistä vinkkiä ottaen yritetään ja uskotaan elämän kulkevan mukavia polkuja loppuun asti, turhaa odottelematta.

Toivoa täynnä olevia päiviä sinulle ja meille kaikille "mietiskelijöille" eiköhän me pärjätä, tavalla tai toisella;)
Jospa tänään jotakin kivaa tapahtuu;)

SkillaN kirjoitti:

Marja- Liisalle osoituit kysymyksen, mutta vastailen minäkin.

Kyllä se tuo tulevan pelko on ikävä seuralainen.
Sitä koettaa pitää itsensä touhussa jos toisessakin, mutta aikaa jää miettimislle ja tulevat ajat kysymysmerkkinä, pelottavana päässä pyörii.
Kaikenlaiset ohjelmat mitä vanhusten kohtelusta esitetään vettä myllyyn lisää.

On myös mukavia esimerkkejä hyvinkiin vanhoista ihmisistä, jotka pirteinä ja innokkaina ovat valmiina uutta oppimaan.
Minun lähipiirissäni on kahdeksankymppinen mies, joka täyttä päätä metsässä raivaa ja touhuaa, jalka reippaasti nousee.
Kunto vaikuttaa paljon vanhan ihmisen elämän haluun, jos aina kolotukset ovat matkassa, ei siinä virkeä jaksa olla.

Vähän samanlaisia mietteitä minun päässäni pyörii mistä kerroit, mutta yritän niitä karistaa pois ja elää päivää kerrallaan.
Eihän se meinaa onnistua, kun on tottunut kauaskantoisia suunnitelmia aina tekemään.
Suuri rikkaus on, jos mieli pysyy virkeänä, siinäpä sitä haastetta on meidän ikäisille, mutta ponnistellaan ja keksitään jotakin kivaa päivämme kuluksi, .
Tuolla aiemmin on kerrottu, miten ihmiset saavat ilon mieleensä, niistä vinkkiä ottaen yritetään ja uskotaan elämän kulkevan mukavia polkuja loppuun asti, turhaa odottelematta.

Toivoa täynnä olevia päiviä sinulle ja meille kaikille "mietiskelijöille" eiköhän me pärjätä, tavalla tai toisella;)
Jospa tänään jotakin kivaa tapahtuu;)

Lue lisää

Ja oikein hyvää huomenta!

Tuosta tulevan ajan järjestämisestä jo etukäteen tulikin ( v. 2007 marraskuun eka päivä)
uusi laki tai sääntö.
Ihminen voi tehdä n.s. edunvalvontavaltuutuksen jollekin luottoystävälleen tai omaiselleen,
aivan kirjallisessa ja kahden henkilön todistamassa muodossa.
Siinä voi itse määritellä varojensa käytön ja oman hoitonsa sitten, kun pää ei enää toimi.

Se on tavallaan valtakirja, jonka antaa etukäteen, silloin kun vielä ymmärtää.

Vahinko vain, että saamattomuuttani kaikki tuollaiset asiat aina siirtyvät eteenpäin.
Toivottavasti eivät niin pitkälle, että ovat myöhäistä.

Mutta elellään silti hetkessä, tässä ja nyt, Hyvää lauantaipäivää!
toivottelee Satu.



.

SkillaN kirjoitti:

Marja- Liisalle osoituit kysymyksen, mutta vastailen minäkin.

Kyllä se tuo tulevan pelko on ikävä seuralainen.
Sitä koettaa pitää itsensä touhussa jos toisessakin, mutta aikaa jää miettimislle ja tulevat ajat kysymysmerkkinä, pelottavana päässä pyörii.
Kaikenlaiset ohjelmat mitä vanhusten kohtelusta esitetään vettä myllyyn lisää.

On myös mukavia esimerkkejä hyvinkiin vanhoista ihmisistä, jotka pirteinä ja innokkaina ovat valmiina uutta oppimaan.
Minun lähipiirissäni on kahdeksankymppinen mies, joka täyttä päätä metsässä raivaa ja touhuaa, jalka reippaasti nousee.
Kunto vaikuttaa paljon vanhan ihmisen elämän haluun, jos aina kolotukset ovat matkassa, ei siinä virkeä jaksa olla.

Vähän samanlaisia mietteitä minun päässäni pyörii mistä kerroit, mutta yritän niitä karistaa pois ja elää päivää kerrallaan.
Eihän se meinaa onnistua, kun on tottunut kauaskantoisia suunnitelmia aina tekemään.
Suuri rikkaus on, jos mieli pysyy virkeänä, siinäpä sitä haastetta on meidän ikäisille, mutta ponnistellaan ja keksitään jotakin kivaa päivämme kuluksi, .
Tuolla aiemmin on kerrottu, miten ihmiset saavat ilon mieleensä, niistä vinkkiä ottaen yritetään ja uskotaan elämän kulkevan mukavia polkuja loppuun asti, turhaa odottelematta.

Toivoa täynnä olevia päiviä sinulle ja meille kaikille "mietiskelijöille" eiköhän me pärjätä, tavalla tai toisella;)
Jospa tänään jotakin kivaa tapahtuu;)

Lue lisää

Aloituksesi oli mielenkiintoinen, samoin nämä lukuisat kirjoitukset aiheesta!
Minä olen koko ikäni ollut sellainen touhukas, toisin sanoen aina monta rautaa tulessa, ei juurikaan aikaa ajatella. Otan esimerkin , poikani kommentista,"en kuulema ehi puolikaan ajatella mitä teen, jättäsin kuulema paljo tekemättä jos ehtisin ajatella".
Aina minulla on uusii suunnitelmia, nytki on saunaosastoon, pientä sisustusta ja kahteen huoneeseen ostin uudet verhot.
Mottoni on, vaikka virta vie sinuu mukanaan, älä soutamasta lakkaa.
Virkistyksen saan aina ja takuuvarmasti luonnosta ja eläimistä.
Liikunta on kanssa sellainen joka pitää virkeenä, oli ilma mikä tahansa lenkin teen, toisinaan lyhyenmän jos on jotain muutaki touhuu ja monesti on.
Onhan minullaki ollut surun vuosii, kun olen menettänyt lapseni ja mieheni sekä tietenki vanhempani sekä lukuisii muita läheisii ihmisiä, aina olen jaksanut lähteä lenkille, sillonki kun itkin koko lenkin, koirat ihmetteli vierellä.
Lääkäri koitti tarjota minulle kaikenlaista, tuli vierailulle kun oli kuullut mitä minulle oli sattunut, anoin että uskon luojan minusta huolehtivan kun kerran tään surun minulle salli, ei ihmiselle tule suurenpaa kuormaa kun jaksaa kantaa.
Jaksamistani on varmasti auttanu myöski se että lähelläni on ollut aina ihmisiä tai ainaki yks ihminen joka tarvii mun apuu ja on edelleenki, tässä ei sitte jouda niin omaa napaansa tuijottaa.
Kuolemaa en ole ajatellu, sillo kun mun lapseni oli pienii, lääkäri sanoi että en voi antaa mitään takeita että selviinkö, olin tosi heikko. Rukoilin silloin luojaltani että antaisi minun elää niin kauan että lapseni kerkeen kasvattaa aikuisiksi. Jäin eloo mutta senkin jälkeeen oli viikatemies vierelläni, silloin kiitin luojaani siitä että olin saanut niin paljon lisäaikaa että lapseni kasvatin aikuisiksi, nyt jätän luojani kaiken käsiisi.
Ei ollut silloinkaan aika minun lähteä, näi paljo luojani on minulle eloo antanut ja vielä olen näi hurjan hyvässä kunnossa,ristin käteni hetkoseksi, että en sen enempi kuolemaa ajattele, se tulee aikanaan ja ihan varmasti, se on niitä elämän harvoja tosiasioita.
Mutta mielihyvää koitan pitää yllä, yritän olla positiivinen, tämä loppuaika piotää olla tyytyväinen ja iloinen, ei ole näläkä eikä vilu, mistä murehdimme.
Rauhallista ,iloista ja lämmintä mielialaa kaikille

Saimi kirjoitti:

Aloituksesi oli mielenkiintoinen, samoin nämä lukuisat kirjoitukset aiheesta!
Minä olen koko ikäni ollut sellainen touhukas, toisin sanoen aina monta rautaa tulessa, ei juurikaan aikaa ajatella. Otan esimerkin , poikani kommentista,"en kuulema ehi puolikaan ajatella mitä teen, jättäsin kuulema paljo tekemättä jos ehtisin ajatella".
Aina minulla on uusii suunnitelmia, nytki on saunaosastoon, pientä sisustusta ja kahteen huoneeseen ostin uudet verhot.
Mottoni on, vaikka virta vie sinuu mukanaan, älä soutamasta lakkaa.
Virkistyksen saan aina ja takuuvarmasti luonnosta ja eläimistä.
Liikunta on kanssa sellainen joka pitää virkeenä, oli ilma mikä tahansa lenkin teen, toisinaan lyhyenmän jos on jotain muutaki touhuu ja monesti on.
Onhan minullaki ollut surun vuosii, kun olen menettänyt lapseni ja mieheni sekä tietenki vanhempani sekä lukuisii muita läheisii ihmisiä, aina olen jaksanut lähteä lenkille, sillonki kun itkin koko lenkin, koirat ihmetteli vierellä.
Lääkäri koitti tarjota minulle kaikenlaista, tuli vierailulle kun oli kuullut mitä minulle oli sattunut, anoin että uskon luojan minusta huolehtivan kun kerran tään surun minulle salli, ei ihmiselle tule suurenpaa kuormaa kun jaksaa kantaa.
Jaksamistani on varmasti auttanu myöski se että lähelläni on ollut aina ihmisiä tai ainaki yks ihminen joka tarvii mun apuu ja on edelleenki, tässä ei sitte jouda niin omaa napaansa tuijottaa.
Kuolemaa en ole ajatellu, sillo kun mun lapseni oli pienii, lääkäri sanoi että en voi antaa mitään takeita että selviinkö, olin tosi heikko. Rukoilin silloin luojaltani että antaisi minun elää niin kauan että lapseni kerkeen kasvattaa aikuisiksi. Jäin eloo mutta senkin jälkeeen oli viikatemies vierelläni, silloin kiitin luojaani siitä että olin saanut niin paljon lisäaikaa että lapseni kasvatin aikuisiksi, nyt jätän luojani kaiken käsiisi.
Ei ollut silloinkaan aika minun lähteä, näi paljo luojani on minulle eloo antanut ja vielä olen näi hurjan hyvässä kunnossa,ristin käteni hetkoseksi, että en sen enempi kuolemaa ajattele, se tulee aikanaan ja ihan varmasti, se on niitä elämän harvoja tosiasioita.
Mutta mielihyvää koitan pitää yllä, yritän olla positiivinen, tämä loppuaika piotää olla tyytyväinen ja iloinen, ei ole näläkä eikä vilu, mistä murehdimme.
Rauhallista ,iloista ja lämmintä mielialaa kaikille

Lue lisää

kertomasi oli hienoa luettavaa, sinulla on asiat kunnossa itsesi kanssa.

Tyytyväinen pitäisi olla ja heittää turhat miettimiset sikseen, päivä kerrallaan.
Sitähän tällä v'ähän peräsin, kun väliin tulee sellaisia harmillisia asioita mieleen, miettii tarpeellisuuttaan, kun aina on tottunut siihen, että ohjelmaa riittää.

Riittää sitä nytkin, mutta sellaisia hetkiä tulee että surkutukseen aikaa jää.
Itsesääliä kai se vaan on.
Minullakin on niin paljon aihetta kiitokseen, lapset ovat paikkansa löytäneet ja minä itse olen saanut olla terve.
Vähän häpeänkin, että annan pienen masennuksen mustuttaa mieleni, tänään on kaikki taas hyvin.

Eletään ja pidetään mieli korkealla, juuri sinun kaltaisesi sitä uskoa elämiseen antaa, kiitos Saimi.

SkillaN kirjoitti:

kertomasi oli hienoa luettavaa, sinulla on asiat kunnossa itsesi kanssa.

Tyytyväinen pitäisi olla ja heittää turhat miettimiset sikseen, päivä kerrallaan.
Sitähän tällä v'ähän peräsin, kun väliin tulee sellaisia harmillisia asioita mieleen, miettii tarpeellisuuttaan, kun aina on tottunut siihen, että ohjelmaa riittää.

Riittää sitä nytkin, mutta sellaisia hetkiä tulee että surkutukseen aikaa jää.
Itsesääliä kai se vaan on.
Minullakin on niin paljon aihetta kiitokseen, lapset ovat paikkansa löytäneet ja minä itse olen saanut olla terve.
Vähän häpeänkin, että annan pienen masennuksen mustuttaa mieleni, tänään on kaikki taas hyvin.

Eletään ja pidetään mieli korkealla, juuri sinun kaltaisesi sitä uskoa elämiseen antaa, kiitos Saimi.

Lue lisää

Kävin tänään kirkossa, pappi piti hyvän puheen, kertoili miten profeetta varoitteli aikoinaan, siitä kun tulon jako ei mennyt oikeuden mukaisesti ja osa ihmisistä kärsi puutettaki, sanoi että tää sopii ihan tähänki aikaan, on ajan kohtaista, nuori pappi, mutta aikaansa seuraava.
Olen koko ajan ihmetelly miten Skillan jaksaa ihan joka ikinen päivä, kirjoittaa pitkii kirjotuksia ja vieläpä hyvin pirteitä ja hauskojaki.
Luulenpa että ne alakulosemmat hetkoset on Skillanin kohdallaki hyvin lyhyitä ja ohimeneviä, niitä on kaikilla, ei kukaan voi olla ihan koko ajan sillee iloisella tuulella. Vastoin käymisiiki tulee ihan kaikille jos ei isompii niin teemme pienestä asiasta ison, eli kärpäsestä härkäsen.
Mutta kiva kun jakselet tehä meille näitä aloituksia, ja usko tai älä niin joskus minä kiitän sinuu oikein kädestä pitäen, isojen halien kera.
Muistellaan mukavia, unohdetaan ikävät, tää jälkipolvi on se josta voimme ammentaa voimaa, minäki joka varamummoilen, minuu käy päivittäin moikkaamassa , nätä varamummon kultia.
Viime viikolla tuli ihan Heksinkistä saakka varamummon isompi kulta, katsomaan kuinka voin, sanoo että olen hänelle "muka" yhä korvaamaton, sehän lämmitti.
Sillo kun lähellä ei ole ketä halais haletaan itseemme ja kehutaan itseemme heh heh.
Varokaa romuskaa ja voikaa hyvästi

Saimi kirjoitti:

Kävin tänään kirkossa, pappi piti hyvän puheen, kertoili miten profeetta varoitteli aikoinaan, siitä kun tulon jako ei mennyt oikeuden mukaisesti ja osa ihmisistä kärsi puutettaki, sanoi että tää sopii ihan tähänki aikaan, on ajan kohtaista, nuori pappi, mutta aikaansa seuraava.
Olen koko ajan ihmetelly miten Skillan jaksaa ihan joka ikinen päivä, kirjoittaa pitkii kirjotuksia ja vieläpä hyvin pirteitä ja hauskojaki.
Luulenpa että ne alakulosemmat hetkoset on Skillanin kohdallaki hyvin lyhyitä ja ohimeneviä, niitä on kaikilla, ei kukaan voi olla ihan koko ajan sillee iloisella tuulella. Vastoin käymisiiki tulee ihan kaikille jos ei isompii niin teemme pienestä asiasta ison, eli kärpäsestä härkäsen.
Mutta kiva kun jakselet tehä meille näitä aloituksia, ja usko tai älä niin joskus minä kiitän sinuu oikein kädestä pitäen, isojen halien kera.
Muistellaan mukavia, unohdetaan ikävät, tää jälkipolvi on se josta voimme ammentaa voimaa, minäki joka varamummoilen, minuu käy päivittäin moikkaamassa , nätä varamummon kultia.
Viime viikolla tuli ihan Heksinkistä saakka varamummon isompi kulta, katsomaan kuinka voin, sanoo että olen hänelle "muka" yhä korvaamaton, sehän lämmitti.
Sillo kun lähellä ei ole ketä halais haletaan itseemme ja kehutaan itseemme heh heh.
Varokaa romuskaa ja voikaa hyvästi

Lue lisää

ei luonteeni perustana ole jatkuva alakuloineen fiilis, olen sen verran eläväinen että en ehdi kauaa murehtimaan.
Mutta on se niinkin, että kun väliin sellainen olo tulee, on sitä vaipua sen alle, ei näe valoa mistään.

Tämä kirjoittelu on vähän kuin päiväkirjaa kirjoitteli, on vaan kaikille avoin;)
Puran liiat painolastit kirjoittamiseen, olen aina tykännyt kirjoitella.

Totta puhut, lapsista sitä iloa saa, varsinkin pienistä, minulla alkaa kaikki jo olla isoja. pienimmät ei asu lähellä.

Hyvin on pappi totuudellisesti jutellut, kunpa sitä jakoa osattaisiin tasaisemmin jakaa.
Minä sain kälyltäni sapiskaa, kun olen aina maksamassa kaikkia kotiin tulevia keräyksiä, hän torui, että ei minun kuulu koko maailmaa yllä pitää, tehköön rikkaammat.
Tiedän hyvin, että ne joilla paljon on eivät luovu vähääkään, tietenkin poikkeuksia on siinä, niin kuin kaikissa asioissa.
Minusta olisi kivaa jakaa kaikille tarvitseville, mutta ei se lottovoittokaan tule, että voisi reilusti avustaa, mitäs näillä eläkeläismummon tuloilla pystyy.

Jatketaan tätä elämää, vuoroin iloiten, surullisuuskin sallitaan, sitten osaa ilolle antaa arvon.
Hyvää viikkoa.
Muuten tuohan oli lupaus, tuo kädestä kiittäminen ja halaus, koskahan mahtaa tapahttua?

SkillaN kirjoitti:

ei luonteeni perustana ole jatkuva alakuloineen fiilis, olen sen verran eläväinen että en ehdi kauaa murehtimaan.
Mutta on se niinkin, että kun väliin sellainen olo tulee, on sitä vaipua sen alle, ei näe valoa mistään.

Tämä kirjoittelu on vähän kuin päiväkirjaa kirjoitteli, on vaan kaikille avoin;)
Puran liiat painolastit kirjoittamiseen, olen aina tykännyt kirjoitella.

Totta puhut, lapsista sitä iloa saa, varsinkin pienistä, minulla alkaa kaikki jo olla isoja. pienimmät ei asu lähellä.

Hyvin on pappi totuudellisesti jutellut, kunpa sitä jakoa osattaisiin tasaisemmin jakaa.
Minä sain kälyltäni sapiskaa, kun olen aina maksamassa kaikkia kotiin tulevia keräyksiä, hän torui, että ei minun kuulu koko maailmaa yllä pitää, tehköön rikkaammat.
Tiedän hyvin, että ne joilla paljon on eivät luovu vähääkään, tietenkin poikkeuksia on siinä, niin kuin kaikissa asioissa.
Minusta olisi kivaa jakaa kaikille tarvitseville, mutta ei se lottovoittokaan tule, että voisi reilusti avustaa, mitäs näillä eläkeläismummon tuloilla pystyy.

Jatketaan tätä elämää, vuoroin iloiten, surullisuuskin sallitaan, sitten osaa ilolle antaa arvon.
Hyvää viikkoa.
Muuten tuohan oli lupaus, tuo kädestä kiittäminen ja halaus, koskahan mahtaa tapahttua?

Lue lisää

että sillee

7+20 kirjoitti:

että sillee

tiedosta, yritetään muistaa.

On vaan niin vaikea muistaa, että jotakuta tälläinen harmiton rupattelu häiritsee;)

SkillaN kirjoitti:

tiedosta, yritetään muistaa.

On vaan niin vaikea muistaa, että jotakuta tälläinen harmiton rupattelu häiritsee;)

Onnea antaa hyvän olon tunne, kun kahvikeitin porisee kodikkaasti, kodin lämpö, radiosta tuleva hiljainen musiikki, aamiaisen valmistelu, vilkaisu peiliin, missä omat unenlämpimät kasvot ja pörröinen tukka hymyilyttävät.

Mukavan unen muistelu, ja hämärässä istuminen kahvimuki kädessä. Omasta sisäisestä maailmasta se löytyy, kiitollisesta mielestä, saada olla mukana elämässä, ja kyky nauttia pienistä onnen hetkistä.

Palstaan taas vilkaisu,---- osallistuminen toisten ajatusmaailmaan, antaa myös yhteisöön kuulumisen tunnetta.
Jo osittain tutuksi tulleita kirjoittajia lämmöllä ajatellen, on kiva aloittaa uusi viikko ja toivoa mukavia viihtymisen hetkiä itsekullekin :D

pilvi* kirjoitti:

Onnea antaa hyvän olon tunne, kun kahvikeitin porisee kodikkaasti, kodin lämpö, radiosta tuleva hiljainen musiikki, aamiaisen valmistelu, vilkaisu peiliin, missä omat unenlämpimät kasvot ja pörröinen tukka hymyilyttävät.

Mukavan unen muistelu, ja hämärässä istuminen kahvimuki kädessä. Omasta sisäisestä maailmasta se löytyy, kiitollisesta mielestä, saada olla mukana elämässä, ja kyky nauttia pienistä onnen hetkistä.

Palstaan taas vilkaisu,---- osallistuminen toisten ajatusmaailmaan, antaa myös yhteisöön kuulumisen tunnetta.
Jo osittain tutuksi tulleita kirjoittajia lämmöllä ajatellen, on kiva aloittaa uusi viikko ja toivoa mukavia viihtymisen hetkiä itsekullekin :D

Lue lisää

hyvää mieltä kaikille toivon, mitään minulta ei pois ole, jos toisilla hyvin menee;)

Kiitos ajatuksistasi, tuota samaa tunnetta tässä itse myös tapailen ja kivasti jo sisintä hykertää, mieli tarttua puuhaan kuin puuhaan.
Nämä arkiset askareetkaan ei vaikeilta tunnu, sadesääkin jo ihan hyvältä näyttää;)
Hyvän päivän toivotukset myös sinulle, pilvi;)

SkillaN kirjoitti:

hyvää mieltä kaikille toivon, mitään minulta ei pois ole, jos toisilla hyvin menee;)

Kiitos ajatuksistasi, tuota samaa tunnetta tässä itse myös tapailen ja kivasti jo sisintä hykertää, mieli tarttua puuhaan kuin puuhaan.
Nämä arkiset askareetkaan ei vaikeilta tunnu, sadesääkin jo ihan hyvältä näyttää;)
Hyvän päivän toivotukset myös sinulle, pilvi;)

Lue lisää

miksi siis ei sähköpostissa?

Miettikääpä sitä.

9+3 kirjoitti:

miksi siis ei sähköpostissa?

Miettikääpä sitä.

Äläs nyt eikös meillä kaikilla ole varaa kertoilla masennuksista ja voimattomista oloista,
se vaan että vastauksia voisi jäädä vaille.
Ainoat vastaukset voisivat olla, kehotukset 'ei yksityisasioita' tänne kerrota...
On se niin tasapuolista,,anteeks kirjoitusvirhe po. takapuolista!

Siis jupistaan yksikseen!!

ei vielä masennusta kirjoitti:

Äläs nyt eikös meillä kaikilla ole varaa kertoilla masennuksista ja voimattomista oloista,
se vaan että vastauksia voisi jäädä vaille.
Ainoat vastaukset voisivat olla, kehotukset 'ei yksityisasioita' tänne kerrota...
On se niin tasapuolista,,anteeks kirjoitusvirhe po. takapuolista!

Siis jupistaan yksikseen!!

Lue lisää

itsekseenkin, mutta miksi ei myös tänne, itsestään jupiseminen on väliin hölmöä.

Ei tuo taida niin "yksityisasia " olla, tai ainakaan ei pitäisi ketään loukata jos omia tuntojaan purkaa.
Niitä opastuksia tulee ja menee, välipä noilla;)

Edelliselle sähköpostiin vaativalle, ei ihan tuntemattomien kanssa mielellään ala kirjoittelemaan, kun täälläkin voi asian esittää, ei kai siitä suurta traumaa kenellekään pitäisi tulla, voi jättää lukematta.
Onkos muuten kehumista, jos kiittelee?

SkillaN kirjoitti:

itsekseenkin, mutta miksi ei myös tänne, itsestään jupiseminen on väliin hölmöä.

Ei tuo taida niin "yksityisasia " olla, tai ainakaan ei pitäisi ketään loukata jos omia tuntojaan purkaa.
Niitä opastuksia tulee ja menee, välipä noilla;)

Edelliselle sähköpostiin vaativalle, ei ihan tuntemattomien kanssa mielellään ala kirjoittelemaan, kun täälläkin voi asian esittää, ei kai siitä suurta traumaa kenellekään pitäisi tulla, voi jättää lukematta.
Onkos muuten kehumista, jos kiittelee?

Lue lisää

moneen junaan, ja loput jää asemalle. Minä olen täällä leipomassa sämpylöitä. ensimmäisen satsin jo sain uunista, ja hyviä tuli, maistoinkin jo.
Minulla on ilo omistaa yksi ihana ystävä, joka keksii piristää minua vaikka millä tavalla. Heillä on kotona suuret vehnäpellot, ja olivat käyttäneet omia vehniään myllyssä. Toi minulle kolme muovikassia täynnä jauhoja, ja leseitä, kun tietää, että olen kova leipomaan. Vehnäjauhoista tein jo korvapuusteja, ja nyt leivoin hiivaleipä'jauhoista sämpylöitä, laitoin leseitä ja kaurahiutaleita sekaan, ja hyviä tuli.Jauhavat tuolla myllyssä sopivan karkeaksi, eivät ole niin hienoja kuin kaupan jauhot, parempia oli leipoa. Ja joka syksy saan myös suuret niput kullankeltaisia vehnän tähkiä.
No tänä aamuna tuli jo tekstari, että hän on varannut minulle paikan vieressään käsityömessuille, käski vaan nyt kiireesti käsilaukkua kiillottamaan, holmö, tietää kyllä että kiiltävähän se minun laukkuni aina on, että ei muuta kuin lähdöksi, kun se aika tulee.
Tällä kaverilla on myös taito keksiä vaikka mitä hauskaa, järjestelee kaikkia pikkujuhlia ja tapaamisia. Olen ollut naisten illassa, hemmotteluhetkessä, valon juhlassa. kaamoksen kaatajaisissa, lampaiden laitumille vienti juhlassa, ja vaikka missä.
Sitä lampaiden vientiä minä ihmettelin, kun niillä ei ole muita eläimiä, kuin kissa. Mutta selvisi, että niillä oli kaksi isoa keramiikkalammasta, mitkä vietiin ulos nurmelle.Laitettiin hienot kellot kaulaan ja sitä juhlittiin ja kahviteltiin.
Sitten on käyty kesäteattereissa, mato ongella, lähilaavuilla,mustikkaretkellä, kiivetty vuorilla, ja kaikki hiekkakuopat koluttu. Ei sen vierailun ja tarjoiluiden tarvitse olla mitään niin ihmeellistä, se yhdessä olo, tunnelma, ja yhteyden pito on sitä tärkeintä.
Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun minulla on monta hyvää ystävää. saan tuntea, että minusta välitetään kuitenkin vähän, eikä ole unohdettu tänne mökkiin. Kun niin valitettavasti monelle vanhukselle käy. Pitäkäähän kaikki huolta läheisistänne, ja ystävistänne, heidän arvoaan ei voi rahassa mitata!
Tuon teillekkin, näitä täkäläisen vehnäpellon antimia, oikeaa lähiruokaa, toivottavasti maistuu! Mukavaa päivää kaikille!

marja-liisa41 kirjoitti:

moneen junaan, ja loput jää asemalle. Minä olen täällä leipomassa sämpylöitä. ensimmäisen satsin jo sain uunista, ja hyviä tuli, maistoinkin jo.
Minulla on ilo omistaa yksi ihana ystävä, joka keksii piristää minua vaikka millä tavalla. Heillä on kotona suuret vehnäpellot, ja olivat käyttäneet omia vehniään myllyssä. Toi minulle kolme muovikassia täynnä jauhoja, ja leseitä, kun tietää, että olen kova leipomaan. Vehnäjauhoista tein jo korvapuusteja, ja nyt leivoin hiivaleipä'jauhoista sämpylöitä, laitoin leseitä ja kaurahiutaleita sekaan, ja hyviä tuli.Jauhavat tuolla myllyssä sopivan karkeaksi, eivät ole niin hienoja kuin kaupan jauhot, parempia oli leipoa. Ja joka syksy saan myös suuret niput kullankeltaisia vehnän tähkiä.
No tänä aamuna tuli jo tekstari, että hän on varannut minulle paikan vieressään käsityömessuille, käski vaan nyt kiireesti käsilaukkua kiillottamaan, holmö, tietää kyllä että kiiltävähän se minun laukkuni aina on, että ei muuta kuin lähdöksi, kun se aika tulee.
Tällä kaverilla on myös taito keksiä vaikka mitä hauskaa, järjestelee kaikkia pikkujuhlia ja tapaamisia. Olen ollut naisten illassa, hemmotteluhetkessä, valon juhlassa. kaamoksen kaatajaisissa, lampaiden laitumille vienti juhlassa, ja vaikka missä.
Sitä lampaiden vientiä minä ihmettelin, kun niillä ei ole muita eläimiä, kuin kissa. Mutta selvisi, että niillä oli kaksi isoa keramiikkalammasta, mitkä vietiin ulos nurmelle.Laitettiin hienot kellot kaulaan ja sitä juhlittiin ja kahviteltiin.
Sitten on käyty kesäteattereissa, mato ongella, lähilaavuilla,mustikkaretkellä, kiivetty vuorilla, ja kaikki hiekkakuopat koluttu. Ei sen vierailun ja tarjoiluiden tarvitse olla mitään niin ihmeellistä, se yhdessä olo, tunnelma, ja yhteyden pito on sitä tärkeintä.
Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun minulla on monta hyvää ystävää. saan tuntea, että minusta välitetään kuitenkin vähän, eikä ole unohdettu tänne mökkiin. Kun niin valitettavasti monelle vanhukselle käy. Pitäkäähän kaikki huolta läheisistänne, ja ystävistänne, heidän arvoaan ei voi rahassa mitata!
Tuon teillekkin, näitä täkäläisen vehnäpellon antimia, oikeaa lähiruokaa, toivottavasti maistuu! Mukavaa päivää kaikille!

Lue lisää

Kyllä näin onkin ja uudet monot asettuu asemalaiturille odottamaan seuraavaa kyytiä.
Onhan se samaa jupinaa kui pirtissä eikä mikään auta, kai se stressi iskee kun pitää päivät istua ja yrittää iskeä tarinaa, rauhotu ja lepää välillä!

marja-liisa41 kirjoitti:

moneen junaan, ja loput jää asemalle. Minä olen täällä leipomassa sämpylöitä. ensimmäisen satsin jo sain uunista, ja hyviä tuli, maistoinkin jo.
Minulla on ilo omistaa yksi ihana ystävä, joka keksii piristää minua vaikka millä tavalla. Heillä on kotona suuret vehnäpellot, ja olivat käyttäneet omia vehniään myllyssä. Toi minulle kolme muovikassia täynnä jauhoja, ja leseitä, kun tietää, että olen kova leipomaan. Vehnäjauhoista tein jo korvapuusteja, ja nyt leivoin hiivaleipä'jauhoista sämpylöitä, laitoin leseitä ja kaurahiutaleita sekaan, ja hyviä tuli.Jauhavat tuolla myllyssä sopivan karkeaksi, eivät ole niin hienoja kuin kaupan jauhot, parempia oli leipoa. Ja joka syksy saan myös suuret niput kullankeltaisia vehnän tähkiä.
No tänä aamuna tuli jo tekstari, että hän on varannut minulle paikan vieressään käsityömessuille, käski vaan nyt kiireesti käsilaukkua kiillottamaan, holmö, tietää kyllä että kiiltävähän se minun laukkuni aina on, että ei muuta kuin lähdöksi, kun se aika tulee.
Tällä kaverilla on myös taito keksiä vaikka mitä hauskaa, järjestelee kaikkia pikkujuhlia ja tapaamisia. Olen ollut naisten illassa, hemmotteluhetkessä, valon juhlassa. kaamoksen kaatajaisissa, lampaiden laitumille vienti juhlassa, ja vaikka missä.
Sitä lampaiden vientiä minä ihmettelin, kun niillä ei ole muita eläimiä, kuin kissa. Mutta selvisi, että niillä oli kaksi isoa keramiikkalammasta, mitkä vietiin ulos nurmelle.Laitettiin hienot kellot kaulaan ja sitä juhlittiin ja kahviteltiin.
Sitten on käyty kesäteattereissa, mato ongella, lähilaavuilla,mustikkaretkellä, kiivetty vuorilla, ja kaikki hiekkakuopat koluttu. Ei sen vierailun ja tarjoiluiden tarvitse olla mitään niin ihmeellistä, se yhdessä olo, tunnelma, ja yhteyden pito on sitä tärkeintä.
Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun minulla on monta hyvää ystävää. saan tuntea, että minusta välitetään kuitenkin vähän, eikä ole unohdettu tänne mökkiin. Kun niin valitettavasti monelle vanhukselle käy. Pitäkäähän kaikki huolta läheisistänne, ja ystävistänne, heidän arvoaan ei voi rahassa mitata!
Tuon teillekkin, näitä täkäläisen vehnäpellon antimia, oikeaa lähiruokaa, toivottavasti maistuu! Mukavaa päivää kaikille!

Lue lisää

kehään, kun sanon ja vähän kehunkin, että Sinunlaiselta, ystävälliseltä ihmiseltä ei varmaan ystäviä puutu. Jos olisin lähenpänä, lyöttäytyisin takuulla joukkoon ja ystäväksesi pyrkisin.

No niin, olen muuten sitä mieltä, että kyllähän täällä saa ystävällisiä sanoja toisistaan sanoa ja kiitellä, kun on siihen aihetta. Mitä sydän tuntee, siitä suu puhuu. Lapsista ja lastenlapsistahan me kerromme usein ja heidän saavutuksistaan. Ei se mielestäni ole täällä kielletty, vai onko? Jotkut katsovat sen kerskailuksi, mutta ei se sitä ole.
Kerskailun kyllä huomaa teksistä ja sen kirjoitustavasta sellaisena "pröystäilynä", niin kuin meillä päin sanotaan. Ollaan vaan iloisia toistemme jälkipolvien saavutuksista ja menestymisistä, ovathan he täällä olevien ystäviemme lapsia, puolituttuja hekin.

Meitä vain on niin moneksi täälläkin. Jotkut eivät osaa kuin ilkeillä ja heti rökittävät, kun pikkuisenkin aihetta löytävät.

Oletpa muuten ahkeroinut kovasti noiden leipomuksien kanssa, mutta kun ainekset ovat hyvät ja "pellosta pöytään" periaatteella saat valmistaa kaikenmoista. Oikein kotitekoisen tuntua on. Olisipa tuollainen ystävä mullakin!
Oikein hyvää päivänjatkoa ja oliko ne nyt käsityömessut, joihin tänään menet, niin hyvää päivää sinnekin.

Jatta* kirjoitti:

kehään, kun sanon ja vähän kehunkin, että Sinunlaiselta, ystävälliseltä ihmiseltä ei varmaan ystäviä puutu. Jos olisin lähenpänä, lyöttäytyisin takuulla joukkoon ja ystäväksesi pyrkisin.

No niin, olen muuten sitä mieltä, että kyllähän täällä saa ystävällisiä sanoja toisistaan sanoa ja kiitellä, kun on siihen aihetta. Mitä sydän tuntee, siitä suu puhuu. Lapsista ja lastenlapsistahan me kerromme usein ja heidän saavutuksistaan. Ei se mielestäni ole täällä kielletty, vai onko? Jotkut katsovat sen kerskailuksi, mutta ei se sitä ole.
Kerskailun kyllä huomaa teksistä ja sen kirjoitustavasta sellaisena "pröystäilynä", niin kuin meillä päin sanotaan. Ollaan vaan iloisia toistemme jälkipolvien saavutuksista ja menestymisistä, ovathan he täällä olevien ystäviemme lapsia, puolituttuja hekin.

Meitä vain on niin moneksi täälläkin. Jotkut eivät osaa kuin ilkeillä ja heti rökittävät, kun pikkuisenkin aihetta löytävät.

Oletpa muuten ahkeroinut kovasti noiden leipomuksien kanssa, mutta kun ainekset ovat hyvät ja "pellosta pöytään" periaatteella saat valmistaa kaikenmoista. Oikein kotitekoisen tuntua on. Olisipa tuollainen ystävä mullakin!
Oikein hyvää päivänjatkoa ja oliko ne nyt käsityömessut, joihin tänään menet, niin hyvää päivää sinnekin.

Lue lisää

häiritä

Juuri tuollaisesta sitä elämän iloa saa, ystävät sitä tuottaa.
Aina pientä vipinää elämään, juuri tuollaisilla sanoisko mielikuvitukesen aikaan saannoksilla, aina on syytä kemuja pitää ja jos ei ole niitä keksitään;)

Uskon että siellä missä M-L asut tälläinen toiminta on vilkasta, vaikka olen ymmärtänyt Jatalla myös menemistä riittää, niin pitääkin.
Aloitus oli elämän ilon saannista ja ketjussa niistä mahdollisuuksista on kerrottu ja niistä on ideoita mahdollista laittaa vauhtiin.
Tulin juri kerhosta, siellä jo yhteisestä jouluruokailusta tuumailimme, ajoissa on varaukset jätettävä.
Ruokailu on jo perinne, joululauluja laulamme ja nautimme jouluruuista.
Kiva on kuulla noita touhuja, niistä aina poikii jotakin tänne minunkin maailmaan, kiitos siitä.

Teimme muuten takansytyttämis ruusuja, munakennoista, eipä taida raaskia uuniin työntää;)
Jatketaan päivää ja suunnitellaan, kielloista huolimatta;)

SkillaN* kirjoitti:

häiritä

Juuri tuollaisesta sitä elämän iloa saa, ystävät sitä tuottaa.
Aina pientä vipinää elämään, juuri tuollaisilla sanoisko mielikuvitukesen aikaan saannoksilla, aina on syytä kemuja pitää ja jos ei ole niitä keksitään;)

Uskon että siellä missä M-L asut tälläinen toiminta on vilkasta, vaikka olen ymmärtänyt Jatalla myös menemistä riittää, niin pitääkin.
Aloitus oli elämän ilon saannista ja ketjussa niistä mahdollisuuksista on kerrottu ja niistä on ideoita mahdollista laittaa vauhtiin.
Tulin juri kerhosta, siellä jo yhteisestä jouluruokailusta tuumailimme, ajoissa on varaukset jätettävä.
Ruokailu on jo perinne, joululauluja laulamme ja nautimme jouluruuista.
Kiva on kuulla noita touhuja, niistä aina poikii jotakin tänne minunkin maailmaan, kiitos siitä.

Teimme muuten takansytyttämis ruusuja, munakennoista, eipä taida raaskia uuniin työntää;)
Jatketaan päivää ja suunnitellaan, kielloista huolimatta;)

Lue lisää

Otan sinut ilomielin ystäväksi, vaikka Austraaliassa asuisit! Ystäviä, ja kivoja ystävällisiä ihmisiä ei koskaan ole liikaa. Välimatkathan ei enää nykyään niin paljon merkitse. Yhteyttä voi pitää niin monella tapaa kauaskin. Ja jos ei muuta, niin aina voi lämmöllä ajatella.

marja-liisa41 kirjoitti:

Otan sinut ilomielin ystäväksi, vaikka Austraaliassa asuisit! Ystäviä, ja kivoja ystävällisiä ihmisiä ei koskaan ole liikaa. Välimatkathan ei enää nykyään niin paljon merkitse. Yhteyttä voi pitää niin monella tapaa kauaskin. Ja jos ei muuta, niin aina voi lämmöllä ajatella.

Lue lisää

kuvaus ystäväsi järjestämistä juhlista! :D
Aivan sukulaissielulta tuntui!
Tällaiset leikkimieliset tilaisuudet, joissa syömiset ja juomiset jäävät muun hauskanpidon varjoon eivätkä ole pääasia, niinkuin joskus tuntuu.

Yhdessäolossa on jotain taikaa, se on aina enemmän kuin osanottajiensa summa, tunnelma nousee ja ilo kuplii rinnassa. Mukaan tulisin minäkin mielelläni!

:)

SkillaN kirjoitti:

tiedosta, yritetään muistaa.

On vaan niin vaikea muistaa, että jotakuta tälläinen harmiton rupattelu häiritsee;)

Mukavan ystävällisen tuulahduksen toitte tänne Kahvipirtistä. Tämmöisen vanhemman naisimmeisen on mukavaa lueskella tämmöisistä arkitouhuista. Tässä itse olen nyt kahden päällä, josko tuon sikainfluenssa rokotteen ottaisin kuitenkin sen kausi-infl.rokotteen kanssa. Kun kuitenkin riskiryhmään kuulun minäkin. On kuulema Turussakin jossain päiväkodissa puolenkymmentä lasta sairastunut ja yksi on sairaalahoidossa. Uuutisissa ei kerrota mistä päiväkodista on kyse.

1-Katleija kirjoitti:

Mukavan ystävällisen tuulahduksen toitte tänne Kahvipirtistä. Tämmöisen vanhemman naisimmeisen on mukavaa lueskella tämmöisistä arkitouhuista. Tässä itse olen nyt kahden päällä, josko tuon sikainfluenssa rokotteen ottaisin kuitenkin sen kausi-infl.rokotteen kanssa. Kun kuitenkin riskiryhmään kuulun minäkin. On kuulema Turussakin jossain päiväkodissa puolenkymmentä lasta sairastunut ja yksi on sairaalahoidossa. Uuutisissa ei kerrota mistä päiväkodista on kyse.

Lue lisää

Ihanaa lukea ihmisten arjestakin, ja tavallisesta elämästä. Ei täällä ole kaikki kiinnostuneetkaan mistään monimutkaisista ajatelmista, arkiset aherrukset on niitä parhaita-----lisää tälläista!

tavallinen tallaaja kirjoitti:

Ihanaa lukea ihmisten arjestakin, ja tavallisesta elämästä. Ei täällä ole kaikki kiinnostuneetkaan mistään monimutkaisista ajatelmista, arkiset aherrukset on niitä parhaita-----lisää tälläista!

Lue lisää

Skillanilla on sana hallussa ja on kaikille ystävällinen, siitä se kahvipirtinkin menestys. Minäkin sitä usein luen vaikka en sielä kirjoita. Voihan muutkin näitä arkisia ketjuja aloittaa, mutta ei ne vaan vedä samalla tavalla. Mutta kokeilla aina voi.

sivummasta kirjoitti:

Skillanilla on sana hallussa ja on kaikille ystävällinen, siitä se kahvipirtinkin menestys. Minäkin sitä usein luen vaikka en sielä kirjoita. Voihan muutkin näitä arkisia ketjuja aloittaa, mutta ei ne vaan vedä samalla tavalla. Mutta kokeilla aina voi.

Lue lisää

ei vedä kun pitää olla skillan, tämäkin ketju on kahvipirttiää alusta loppuun amen!

se Amur joki kirjoitti:

ei vedä kun pitää olla skillan, tämäkin ketju on kahvipirttiää alusta loppuun amen!

pidä olla ketjussa kuin ketjussa. Ilman vetäjää kuivuu kuin Aral-järvi. Jossain ristikossa kysyttiin kuivuvan järven nimeä ja siihen sopi tämä Aral. En olisi muuten tiennykkään.

Se elämänilo voi tulla pienistäkin asioista ja yleensä tuleekin. Mulla oli toissailtana sellainen masentunut olo, tuntui, että kaikki menee pieleen ja oli paha olla. Lapsia ja lastenlapsia ikävöin, kun asuvat niin kaukana, että harvoin näkee. Niinpä otin puhelimen ja soitin kaikille kolmelle pojalle pitkät puhelut ja siinä samalla puhuin myös heidän poikiensa kanssa. Tuska ja paino sydämestä oli kuin pois pyyhkäisty.
Kevein mielin menin nukkumaan. Tampereella asuva sanoi, että tulevat marraskuulla käymään.

Kuinka onnekkaita saatte olla, jos lapset asuvat lähellä ja näkee usein.

sivummasta kirjoitti:

Skillanilla on sana hallussa ja on kaikille ystävällinen, siitä se kahvipirtinkin menestys. Minäkin sitä usein luen vaikka en sielä kirjoita. Voihan muutkin näitä arkisia ketjuja aloittaa, mutta ei ne vaan vedä samalla tavalla. Mutta kokeilla aina voi.

Lue lisää

olen ihan samaa mieltä että Skillanin aloitukset ja aiheet ovat nii hyvii etten uskalla etes ajatella että voisin mitään vastaavaa saada aikaseksi.
Olen joskus uteliaana miettinyt onkohan Skillan kirjoittanut kirjojaki, hänellä riittäs kyllä siihen asiaa sekä sana varastoo.
On tuolla kyllä muitaki aika hyviä aloituksia, meinaan tätä 70 lokeroo, mutta kun aika ei riitä kuin mielenkiintoisenpaan.
Joskus otan ihan kaikesta muusta lomaa ja aion lueskella kaikkien aloitukset kirjoituksineen, siihen saakka, heipat

Saimiki kirjoitti:

olen ihan samaa mieltä että Skillanin aloitukset ja aiheet ovat nii hyvii etten uskalla etes ajatella että voisin mitään vastaavaa saada aikaseksi.
Olen joskus uteliaana miettinyt onkohan Skillan kirjoittanut kirjojaki, hänellä riittäs kyllä siihen asiaa sekä sana varastoo.
On tuolla kyllä muitaki aika hyviä aloituksia, meinaan tätä 70 lokeroo, mutta kun aika ei riitä kuin mielenkiintoisenpaan.
Joskus otan ihan kaikesta muusta lomaa ja aion lueskella kaikkien aloitukset kirjoituksineen, siihen saakka, heipat

Lue lisää

kirjoja, kieltämättä joskus olen ajatellut, mutta kärsivällisyys ja tiedot ei riitä, mielikuvitusta kyllä.

Tyttäreni kehotti mieheni kuoleman jälkeen laittamaan tuntojani paperille, mutta jäipä sekin.
Oikeassa olet siinä, että aikaa menee jos ajan tasalla meinaa täällä palstalla olla.

Kiitos kauniista sanoista kaikille, kiitos heillekin joille ei oikein kirjoitukset antanut mitään, mukana kumminkin olette ja se on pääasia.
Kirjoittajia täällä kaivataann, kaikkea sopii sepustaa, vaikka mieluummin myöneisiä lueskelee.