entäs kun voimia ei enää ole...

Ikävää, että olet joutunut noin vaikeaan tilanteeseen koiran kanssa :/ Turha tässä on kenenkään jälkiviisaastella tai tuomita (vaikka niitäkin viestejä voi sadella..).
Voinko vielä kysyä, kenen kouluttajan luona olet käynyt ja montako kertaa? Jotkuthan vaan antavat sellasia "neuvolatunteja" yhden tai kaksi kertaa, eivätkä jää kunnolla seuraamaan koiran kehitystä ja neuvomaan.. No siis, ymmärsin kyllä viestistäsi, että kaiken olet tehnyt, mutta silti kyselen.. Oletko käynyt Pertti Vilanderin luona, tai muiden hänen koulutustyyliään käyttävien kouluttajien luona? Voisiko joku kouluttaja ottaa koirasi tehohoitoon muutamaksi viikoksi omaan kotiinsa. Joo toki, se on kallista, en epäile, mutta jos joku tälläistä palvelua tarjoaisi, tarttuisin siihen itse.
Ihan jo senkin takia, ettei vain jäisi kalvamaan se tunne "olisinko voinut tehdä enemmän.."

Lopulta koiran lopettamispäätös on tehtävä ilman sitä suurta tunneryöppyä, vaikka se on todella vaikeaa. On punnittava sen koiran elämänlaatua. Jos se on koko ajan stressaantunut ja levoton, eikä helpotusta tähän löydy, on oikea päätös olla lopettaminen. Eli jos se kärsisi vielä lisää kodinvaihdosta, mieluummin itse lopettaisin sen. Kaikkien koirien hermorakenne ei vaan ole tähän maailmaan sopiva. Kaikkia ei voi ikuisesti pitää elossa, jos päivästä toiseen se kamppailee.

Toivon, että löydät ratkaisun ja mielenrauhaa. Koirasi ansaitsee onnellisen elämän ja rauhaa, tavalla tai toisella.

jo mainitsikin Vilanderin. Jos nekään metodit eivät auta, niin piikille vaan. Ei siihen maailma kaadu.

Minkä kokoinen koira? Miten käyttäytyy yksin olleessaan? Entä suhtautuminen muihin koiriin? Sukupuoli?
Muistuttaako ulkoilunne eniten aggressivisuutta, yli-innokkuutta ja -vilkkautta vai pelkoa?

Kouluttaja100 kirjoitti:

Minkä kokoinen koira? Miten käyttäytyy yksin olleessaan? Entä suhtautuminen muihin koiriin? Sukupuoli?
Muistuttaako ulkoilunne eniten aggressivisuutta, yli-innokkuutta ja -vilkkautta vai pelkoa?

Lue lisää

Koirassa on 75 prosenttia pienehköä paimenkoiraa, loput vetokoiraa (huskya). Ominaisuuksiltaan koira on mielestäni aivan kuten paimenkoirat, ja keskikokoiseksi lie luokitellaan ( n.15 kg). Korkeutta polven alapuolelle. Koira on leikattu uros ja kaksivuotias.

Yksin ollessa kotona ei ahdistu, eli se on onneksi ok. Koira haukkuu vimmatusti toisia koiria ulkona ja yrittää loikkia niitä kohti ja minä tietty yritän vaan pitää pään kylmänä. Joskus riittää pelkkä haju toisesta koirasta saamaan aikaiseksi haukkureaktion. En anna haistella lenkillä toisia koiria vaan aina pyritään menemään ohi. Muutenkin lenkillä ollessa kun pyydän jotain koira saattaa alkaa haukkumaan. Esim. kun pyydän koiran tulemaan vierelle saattaa haukkua ja sitten alkaa uikuttamaan ja vinkumaan. Mahdollisesti riskaamista? Samoin jos pyydän lopettamaan haukkumisen -> protesti uikutuksena.

Jos yhtään tunnen koiria, mielestäni koira on epävarma ja yli-innokas. Se ottaa helposti kierroksia ja reagoi todella pieniin asioihin lenkillä. Juoksija saa mennä rauhassa ohi, mutta jos hän sanoo ohi mennessään minulle jotain -> koira alkaa räkyttämään hulluna. En tajua tätäkään käytöstä. Jos pysähdyn juttelemaan jonkun tutun kanssa (jolla ei ole koiraa) koira alkaa riskaamaan ja haukkumaan. Saattaa haukkua joskus myös maassa oleville roskille ym. Tuntuu, ettei koiralla ole yhtään hermoja. Koira peilaa myös vahvasti minun tunteitani, oikeastaan hyvinkin vahvasti. Mutta oikeastaan juuri negatiiviseen suuntaan (silloin kun itse olen hermostunut, koirakin levoton). Mutta rauhallisuutta en ole siihen saanut hirveästi tarttumaan.

Kävin yhden kerran ongelmakoirakouluttajalla, joka ei ollut mielestäni Vilanderin ja hänen koulukuntansa edustaja. Saimme hyviä perusohjeita ja kouluttaja neuvoi käyttämään makupaloja apuna (joita olimme ennenkin käyttäneet). Kontaktiharjoitusten avulla ollaan onnistuttu ohittamaan makupalojen avulla loppuksesästä ensimmäiset koirat. Mutta koira ei saa singahtaa eteeni, muuten en saa sen huomiota enää itseeni. Tuossa makupalahommassa on vielä se, että yleensä minä tulen lenkiltä sormet turvoksissa ja naarmuilla, koska koira ottaa makupalat niin ahnaasti että meinaa mennä sormet mukana.

Arkitottelevaisuusharjoituksissa mentiin kerran ringissä toisten koiren takaa ja yritettiin pitää kontaktia yllä. Koira näykki hermostuksissaan minua housunlahkeista, vaikka välillä sain hetkeksi kontaktin.

Tuntuu, että sitä on jo aika sokeakin tälle tilanteelle.

OT kirjoitti:

Koirassa on 75 prosenttia pienehköä paimenkoiraa, loput vetokoiraa (huskya). Ominaisuuksiltaan koira on mielestäni aivan kuten paimenkoirat, ja keskikokoiseksi lie luokitellaan ( n.15 kg). Korkeutta polven alapuolelle. Koira on leikattu uros ja kaksivuotias.

Yksin ollessa kotona ei ahdistu, eli se on onneksi ok. Koira haukkuu vimmatusti toisia koiria ulkona ja yrittää loikkia niitä kohti ja minä tietty yritän vaan pitää pään kylmänä. Joskus riittää pelkkä haju toisesta koirasta saamaan aikaiseksi haukkureaktion. En anna haistella lenkillä toisia koiria vaan aina pyritään menemään ohi. Muutenkin lenkillä ollessa kun pyydän jotain koira saattaa alkaa haukkumaan. Esim. kun pyydän koiran tulemaan vierelle saattaa haukkua ja sitten alkaa uikuttamaan ja vinkumaan. Mahdollisesti riskaamista? Samoin jos pyydän lopettamaan haukkumisen -> protesti uikutuksena.

Jos yhtään tunnen koiria, mielestäni koira on epävarma ja yli-innokas. Se ottaa helposti kierroksia ja reagoi todella pieniin asioihin lenkillä. Juoksija saa mennä rauhassa ohi, mutta jos hän sanoo ohi mennessään minulle jotain -> koira alkaa räkyttämään hulluna. En tajua tätäkään käytöstä. Jos pysähdyn juttelemaan jonkun tutun kanssa (jolla ei ole koiraa) koira alkaa riskaamaan ja haukkumaan. Saattaa haukkua joskus myös maassa oleville roskille ym. Tuntuu, ettei koiralla ole yhtään hermoja. Koira peilaa myös vahvasti minun tunteitani, oikeastaan hyvinkin vahvasti. Mutta oikeastaan juuri negatiiviseen suuntaan (silloin kun itse olen hermostunut, koirakin levoton). Mutta rauhallisuutta en ole siihen saanut hirveästi tarttumaan.

Kävin yhden kerran ongelmakoirakouluttajalla, joka ei ollut mielestäni Vilanderin ja hänen koulukuntansa edustaja. Saimme hyviä perusohjeita ja kouluttaja neuvoi käyttämään makupaloja apuna (joita olimme ennenkin käyttäneet). Kontaktiharjoitusten avulla ollaan onnistuttu ohittamaan makupalojen avulla loppuksesästä ensimmäiset koirat. Mutta koira ei saa singahtaa eteeni, muuten en saa sen huomiota enää itseeni. Tuossa makupalahommassa on vielä se, että yleensä minä tulen lenkiltä sormet turvoksissa ja naarmuilla, koska koira ottaa makupalat niin ahnaasti että meinaa mennä sormet mukana.

Arkitottelevaisuusharjoituksissa mentiin kerran ringissä toisten koiren takaa ja yritettiin pitää kontaktia yllä. Koira näykki hermostuksissaan minua housunlahkeista, vaikka välillä sain hetkeksi kontaktin.

Tuntuu, että sitä on jo aika sokeakin tälle tilanteelle.

Lue lisää

Taitaa olla ongelman ydin sulla tuossa juuri että yrität mennä ohi, kun toinen haluaisi vain tutustua. Miksi et ota joskus sitä riskiä ja kysy joltain, esim mieshenkilöltä joka taluttaa omaansa että uskaltaisiko hän antaa oman koiransa tutustua koiraasi? Mieheltä siksi että raavas karju kyllä pitää isommankin hauvan aisoissa jos jotain sattuu...

Meillä oli aikanaan kanssa sama ongelma, eli helvetinmoinen älämölö aina ohitustilanteissa. Tätä jatkui kunnes tajusin mistä on kysymys. Haukku halusi vain tutustua toiseen.
Niinpä sitten joskus erään kerran lenkillä kysyin ja luvan saatua annoimme koirien nuuskasta toisiaan. Yllättäen kaikki menikin hyvin. Sen jälkeen pyrin kysymään aina kun mahdollista ja usein saimme. Joskus ei kemiat haukuilla pelannut ja tuli rähinää. Mutta mitä siitä kyllä haukkumista maailmaan mahtuu.
Nyt tänä päivänä yli kahden vuoden jälkeen kun koira on kasvanut aikuiseksi (4-vee), niin useimmiten pääsemme ohi ilman mitään ongelmia. Jotkut tutut haistellaan ohimennen, harvoin mitään pidempiaikaista leikkisessiota muodostuu, vaan ohi mennen haistellaan kuulumiset. Vieraampia koiria saattaa joskus vähän haukkua mutta yleensä pelkällä puheella pystyn pitämään kierrokset matalalla.

Laitan tähän pari huomiota jotka kannattaa ottaa mietintään:
- Lähde lenkille vain kun koira on valmiiksi rauhallinen, suoraan päikkäreiltä tmv silloin ei jaksa niin paljon reuhata.
- Lenkin aikana puhu koirallesi ja kerro sille mitä olette tekemässä, minne menossa ja tee lenkin aikana tottelevaisuusharjoituksia. Opeta siis liikenteessä käyttäytymisen sääntöjä.
- Koirakon lähestyessä ota huomaamatta koira lähellesi, rauhoita sitä puhumalla todella rauhallisella äänensävyllä. Pidä huoli että koira ei huomaa että olet vetänyt hänet lähellesi.
- Kun tutustut ensimmäistä kertaa, älä missään tapauksessa päästä kirsukosketusta lähemmäs, ennenkuin näet kuinka oma ja toinen reagoi. Jos ärähtää heti kauemmas ja tapauksesta riippuen uusi yritys samantein tai seuraavalla kerralla. Koirat tottuu toisiinsa kun totutetaan.
- Kun tavatessa toista lasket koiralle enemmän vapautta, pidä huoli että missään tapauksessa hihnat eivät mene solmuun. Tietää takuuvarmaa rähinää. Koirat vain jostain syystä ahdistuu siitä.
- Kun olet lähdössä tilanteesta, ilmoita koiralle että mennään jo, tee se hyvin rauhallisella äänellä, muuten siitä tulee rähinännostolupa. Älä myöskään nykäse hihnasta lähdön merkiksi, sillä siitä tulee myös helposti rähinälupa.
- Kun koira alkaa haukkua lenkkeiljälle joka huikkaa sinulle jotain, kannattaa vain rauhoitella ja sanoa koiralle että "anna olla" tai "haukkulupa evätty".

Ja lopuksi, kun koirani joka myös on kodinvaihtaja, oli tuon ikäinen niin silloin olin itsekin heikkona hetkenä lähellä luovuttamista. Mutta sitkeästi jatkamalla siitä on nyt tullut todellinen unelmahaukku, liikennevarma kuin mikä... Yllättävintä oli se että muutos tuntui jälkeenpäin tapahtuvan kuin yhdessä yössä. Koiran täytettyä kolme vuotta, aloin ihmetellä että missä se vanha räyhähenki on. Ja nyt siis olemme jo nauttineet kaksi miellyttävää kesää toistemme seurasta, vaikka se vanha räyhäri aina välillä vieläkin ohimennen pulpahtelee esiin. Lähinnä kun useampia narttuja juoksut päällä, niin silloin pitää näyttää kovaa kingiä vastaantulijoille ja laittaa muut omille paikoilleen.

Näin uskon sinullekin käyvän kun jaksat vielä vuoden tuota kouluttaa. Tsemppiä!

ex-räyhähenki täällä kirjoitti:

Taitaa olla ongelman ydin sulla tuossa juuri että yrität mennä ohi, kun toinen haluaisi vain tutustua. Miksi et ota joskus sitä riskiä ja kysy joltain, esim mieshenkilöltä joka taluttaa omaansa että uskaltaisiko hän antaa oman koiransa tutustua koiraasi? Mieheltä siksi että raavas karju kyllä pitää isommankin hauvan aisoissa jos jotain sattuu...

Meillä oli aikanaan kanssa sama ongelma, eli helvetinmoinen älämölö aina ohitustilanteissa. Tätä jatkui kunnes tajusin mistä on kysymys. Haukku halusi vain tutustua toiseen.
Niinpä sitten joskus erään kerran lenkillä kysyin ja luvan saatua annoimme koirien nuuskasta toisiaan. Yllättäen kaikki menikin hyvin. Sen jälkeen pyrin kysymään aina kun mahdollista ja usein saimme. Joskus ei kemiat haukuilla pelannut ja tuli rähinää. Mutta mitä siitä kyllä haukkumista maailmaan mahtuu.
Nyt tänä päivänä yli kahden vuoden jälkeen kun koira on kasvanut aikuiseksi (4-vee), niin useimmiten pääsemme ohi ilman mitään ongelmia. Jotkut tutut haistellaan ohimennen, harvoin mitään pidempiaikaista leikkisessiota muodostuu, vaan ohi mennen haistellaan kuulumiset. Vieraampia koiria saattaa joskus vähän haukkua mutta yleensä pelkällä puheella pystyn pitämään kierrokset matalalla.

Laitan tähän pari huomiota jotka kannattaa ottaa mietintään:
- Lähde lenkille vain kun koira on valmiiksi rauhallinen, suoraan päikkäreiltä tmv silloin ei jaksa niin paljon reuhata.
- Lenkin aikana puhu koirallesi ja kerro sille mitä olette tekemässä, minne menossa ja tee lenkin aikana tottelevaisuusharjoituksia. Opeta siis liikenteessä käyttäytymisen sääntöjä.
- Koirakon lähestyessä ota huomaamatta koira lähellesi, rauhoita sitä puhumalla todella rauhallisella äänensävyllä. Pidä huoli että koira ei huomaa että olet vetänyt hänet lähellesi.
- Kun tutustut ensimmäistä kertaa, älä missään tapauksessa päästä kirsukosketusta lähemmäs, ennenkuin näet kuinka oma ja toinen reagoi. Jos ärähtää heti kauemmas ja tapauksesta riippuen uusi yritys samantein tai seuraavalla kerralla. Koirat tottuu toisiinsa kun totutetaan.
- Kun tavatessa toista lasket koiralle enemmän vapautta, pidä huoli että missään tapauksessa hihnat eivät mene solmuun. Tietää takuuvarmaa rähinää. Koirat vain jostain syystä ahdistuu siitä.
- Kun olet lähdössä tilanteesta, ilmoita koiralle että mennään jo, tee se hyvin rauhallisella äänellä, muuten siitä tulee rähinännostolupa. Älä myöskään nykäse hihnasta lähdön merkiksi, sillä siitä tulee myös helposti rähinälupa.
- Kun koira alkaa haukkua lenkkeiljälle joka huikkaa sinulle jotain, kannattaa vain rauhoitella ja sanoa koiralle että "anna olla" tai "haukkulupa evätty".

Ja lopuksi, kun koirani joka myös on kodinvaihtaja, oli tuon ikäinen niin silloin olin itsekin heikkona hetkenä lähellä luovuttamista. Mutta sitkeästi jatkamalla siitä on nyt tullut todellinen unelmahaukku, liikennevarma kuin mikä... Yllättävintä oli se että muutos tuntui jälkeenpäin tapahtuvan kuin yhdessä yössä. Koiran täytettyä kolme vuotta, aloin ihmetellä että missä se vanha räyhähenki on. Ja nyt siis olemme jo nauttineet kaksi miellyttävää kesää toistemme seurasta, vaikka se vanha räyhäri aina välillä vieläkin ohimennen pulpahtelee esiin. Lähinnä kun useampia narttuja juoksut päällä, niin silloin pitää näyttää kovaa kingiä vastaantulijoille ja laittaa muut omille paikoilleen.

Näin uskon sinullekin käyvän kun jaksat vielä vuoden tuota kouluttaa. Tsemppiä!

Lue lisää

Kukaan pevi kouluttaja ei koskaan käytä koulutuksessa makupaloja, vain silitys ja kehuminen pitää riittaa.
Ota johonkin pevikouluttajaan yhteyttä niin ongelmasi poistuu täydellisesti.

.... kirjoitti:

Kukaan pevi kouluttaja ei koskaan käytä koulutuksessa makupaloja, vain silitys ja kehuminen pitää riittaa.
Ota johonkin pevikouluttajaan yhteyttä niin ongelmasi poistuu täydellisesti.

Lue lisää

....poistuu ja tilalle tulee muutamia uusia ongelmia, miksiköhän?

uunoturhapuro kirjoitti:

....poistuu ja tilalle tulee muutamia uusia ongelmia, miksiköhän?

Tuntuupa todella tutulta aloittajan kirjoitus, Ero on vaan se, että minulla on rotukoira ja pentuna meille otettu. Kasvatuksessa vika ei voi olla, koska meidän toiset koirat eivät käyttäydy niin. Tällä koiralla kaikki opit ovat hetkessä ohi, kun sillä naksahtaa nupissa. Saattaa ponkaista täydestä unesta ja loikata tönimään ja lukuisat kahvit on kaatanut syliin. Ponkaisee sisälläkin ylös ja alkaa vinkumaan ihan turhaan. Ulkona hihnassa kulkiessa halutessaan seuraa hyvin, mutta yht´äkkiä sekoaa ja repäisee voimalla eteenpäin. Rannalla ollessamme kiskaisi jopa meidät molemmat järveen. Menimme aikaisemmin usein lenkille siten, että ajoimme autolla ulkoilureitin alkuun ja lähdimme siitä ulos. Enää ei voi tehdä sitä. heti kun pääsee ulos, pissii ja kakkii ja haukkuu ja ulisee samanaikaisesti ja on ihan hermonsa menettänyt. Sama kun mennään mökille, jumalaton kiljuminen, aivan hävettää, kun kaikki luulevat että rääkätään sitä. Pelkää kaikkia, siis tippuvia lehtiä, ääniä, lapsia, ja jos kysytään mitä ei pelkää, niin ainoa on ruoka. Samanlainen kuin aloittajan koira makupalojen kanssa. Ero on siinä, että joskus odottaa nätisti ja sitten kiskaisee arvaamatta käsistä. Ulkona vapaan ollessa on välillä oikein kiva ja taas toisella kerralla juoksee voimalla suoraan päälle. Tämä koira on jo 6-vuotias ja olemme todella tehneet kaikkemme. Käytetty eläinlääkärillä lukemattomat kerrat ja aina todettu terveeksi. Käytetty useita kertoja ammattiterapeutilla ja ei apuja. Vaihdettu ruokavalio. Vaihdettu uudelle asuntoalueelle. Annettu olla töissä mukana, että saa huomiota. Ja viimeksi tällä viikolla rauhallisesti kävellessä repaisikin tuhannen ravin ja kaatoi tyystin. Sille ei yksinkertaisesti voi mitään. Koulutuskentällä saattaa toisella kerralla räkyttää alusta loppuun ja toisella kerralla toimia todella hyvin. Yhden tokonkin on voittanut, silloin oli hyvä päivä. Mitä vanhempi, sen huonompi. Itse olen päätynyt siihen, että katkeamispiste ei ole kaukana enää ja silloin tämä tapaus lähtee nukkumaan lopullisesti. Missään tapauksessa en anna tätä koskaan kenellekään. Tämä rakastaa meitä niin paljon kuin yleensä voi, mutta syy miksi on lähes toivoton tapaus, siihen ei ole vastausta.

on... kirjoitti:

Tuntuupa todella tutulta aloittajan kirjoitus, Ero on vaan se, että minulla on rotukoira ja pentuna meille otettu. Kasvatuksessa vika ei voi olla, koska meidän toiset koirat eivät käyttäydy niin. Tällä koiralla kaikki opit ovat hetkessä ohi, kun sillä naksahtaa nupissa. Saattaa ponkaista täydestä unesta ja loikata tönimään ja lukuisat kahvit on kaatanut syliin. Ponkaisee sisälläkin ylös ja alkaa vinkumaan ihan turhaan. Ulkona hihnassa kulkiessa halutessaan seuraa hyvin, mutta yht´äkkiä sekoaa ja repäisee voimalla eteenpäin. Rannalla ollessamme kiskaisi jopa meidät molemmat järveen. Menimme aikaisemmin usein lenkille siten, että ajoimme autolla ulkoilureitin alkuun ja lähdimme siitä ulos. Enää ei voi tehdä sitä. heti kun pääsee ulos, pissii ja kakkii ja haukkuu ja ulisee samanaikaisesti ja on ihan hermonsa menettänyt. Sama kun mennään mökille, jumalaton kiljuminen, aivan hävettää, kun kaikki luulevat että rääkätään sitä. Pelkää kaikkia, siis tippuvia lehtiä, ääniä, lapsia, ja jos kysytään mitä ei pelkää, niin ainoa on ruoka. Samanlainen kuin aloittajan koira makupalojen kanssa. Ero on siinä, että joskus odottaa nätisti ja sitten kiskaisee arvaamatta käsistä. Ulkona vapaan ollessa on välillä oikein kiva ja taas toisella kerralla juoksee voimalla suoraan päälle. Tämä koira on jo 6-vuotias ja olemme todella tehneet kaikkemme. Käytetty eläinlääkärillä lukemattomat kerrat ja aina todettu terveeksi. Käytetty useita kertoja ammattiterapeutilla ja ei apuja. Vaihdettu ruokavalio. Vaihdettu uudelle asuntoalueelle. Annettu olla töissä mukana, että saa huomiota. Ja viimeksi tällä viikolla rauhallisesti kävellessä repaisikin tuhannen ravin ja kaatoi tyystin. Sille ei yksinkertaisesti voi mitään. Koulutuskentällä saattaa toisella kerralla räkyttää alusta loppuun ja toisella kerralla toimia todella hyvin. Yhden tokonkin on voittanut, silloin oli hyvä päivä. Mitä vanhempi, sen huonompi. Itse olen päätynyt siihen, että katkeamispiste ei ole kaukana enää ja silloin tämä tapaus lähtee nukkumaan lopullisesti. Missään tapauksessa en anna tätä koskaan kenellekään. Tämä rakastaa meitä niin paljon kuin yleensä voi, mutta syy miksi on lähes toivoton tapaus, siihen ei ole vastausta.

Lue lisää

En itse käyttäisi tollasta namupala koulutusta ohituksissa, en monessa muussakaan tilanteessa.. Luulen, että olet käynyt kouluttajalla, jonka ohjeet eivät ole olleet juuri sinun koirallesi sopivia. Namit sopivat temppujen opettamiseen, eivät perustottelevaisuuteen.
Sinulla on oikeus vaatia koiraltasi hyvää peruskäyttäytymistä. Esim. älä vedä lenkillä, älä hypi päälle, älä varasta ruokaani. Ne eivät ole asioita, joihin koiraa maanitellaan herkuilla.

Myös se, että kävit vain kerran kouluttajan luona, on vähän huono juttu.. Suosittelen vähintään kahta, mieluummin kolmea-neljää käyntiä saman kouluttajan luona, joka paneutuu kunnolla koirasi luonteeseen, kehitykseen, teidän suhteeseenne.
Onhan noita koulutustapoja ja namitemppuja vaikka kuinka paljon, mutta ei kaikki vaan sovi kaikille koirille. Täytyy tehdä koirakohtainen suunnitelma.

Suosittelen usein kouluttajan luokse menoa myös siksi, ettei tarvitse olla niin yksin huolineen. Joku neuvoo ja tukee, ymmärtää turhautumisesi. Joku ulkopuolinen, joka näkee koirastasi piirteitä, joita et itse huomaa. Ja sinun käytöksestäsi. Usein teemme asioita huomaamattamme, ennakoimme.

Missä päin Suomea asut? Pevi (pertti vilanderin metodi) kouluttajia on ympäri Suomea, ota yhteys lähimpään mahdollisimman pian, anna koirallesi vielä yksi mahdollisuus. Kuulisin mielelläni miten teillä menee vaikka 6kk päästä..
Suosittelen tosi vahvasti, että soitat Pevi-kouluttajalle ja keskustelet asiasta. Se ei maksa mitään. Ehkä teillä on vielä edessä yhteinen onnellinen elämä.
Ja jos kouluttaja arvioi, että koirasi hermorakenne on heikko ja se pitäisi lopettaa, tiedät ettet tehnyt päätöstä millään lailla hätiköiden.

nuumelo kirjoitti:

En itse käyttäisi tollasta namupala koulutusta ohituksissa, en monessa muussakaan tilanteessa.. Luulen, että olet käynyt kouluttajalla, jonka ohjeet eivät ole olleet juuri sinun koirallesi sopivia. Namit sopivat temppujen opettamiseen, eivät perustottelevaisuuteen.
Sinulla on oikeus vaatia koiraltasi hyvää peruskäyttäytymistä. Esim. älä vedä lenkillä, älä hypi päälle, älä varasta ruokaani. Ne eivät ole asioita, joihin koiraa maanitellaan herkuilla.

Myös se, että kävit vain kerran kouluttajan luona, on vähän huono juttu.. Suosittelen vähintään kahta, mieluummin kolmea-neljää käyntiä saman kouluttajan luona, joka paneutuu kunnolla koirasi luonteeseen, kehitykseen, teidän suhteeseenne.
Onhan noita koulutustapoja ja namitemppuja vaikka kuinka paljon, mutta ei kaikki vaan sovi kaikille koirille. Täytyy tehdä koirakohtainen suunnitelma.

Suosittelen usein kouluttajan luokse menoa myös siksi, ettei tarvitse olla niin yksin huolineen. Joku neuvoo ja tukee, ymmärtää turhautumisesi. Joku ulkopuolinen, joka näkee koirastasi piirteitä, joita et itse huomaa. Ja sinun käytöksestäsi. Usein teemme asioita huomaamattamme, ennakoimme.

Missä päin Suomea asut? Pevi (pertti vilanderin metodi) kouluttajia on ympäri Suomea, ota yhteys lähimpään mahdollisimman pian, anna koirallesi vielä yksi mahdollisuus. Kuulisin mielelläni miten teillä menee vaikka 6kk päästä..
Suosittelen tosi vahvasti, että soitat Pevi-kouluttajalle ja keskustelet asiasta. Se ei maksa mitään. Ehkä teillä on vielä edessä yhteinen onnellinen elämä.
Ja jos kouluttaja arvioi, että koirasi hermorakenne on heikko ja se pitäisi lopettaa, tiedät ettet tehnyt päätöstä millään lailla hätiköiden.

Lue lisää

Laita huomiosi aivan muualle kuin koiraan. Vaikuttaa siltä että sillä on esiintymiskuumetta. Keskity aivan muihin asioihin ja pidä koiraa kuin käsilaiukkua joka on narun päässä. Jos epäilet että se on ylienerginen käy pyörälenkeillä sen kanssa muutaman päivän ajan joka kolmas tunti. Silloin olet testannut senkin, eli olet oppimassa koko ajan enempi koirastasi.
Koira ei ymmärrä mitä puhut mutta äänensävy voi antaa vääriä signaaleja. Silloin voit valita ainakin muutaman päivän testata myös puhumattomuutta.
Kokeile sitä pyöräjuttua joka on toisessa räyhäketjussa.

OT kirjoitti:

Koirassa on 75 prosenttia pienehköä paimenkoiraa, loput vetokoiraa (huskya). Ominaisuuksiltaan koira on mielestäni aivan kuten paimenkoirat, ja keskikokoiseksi lie luokitellaan ( n.15 kg). Korkeutta polven alapuolelle. Koira on leikattu uros ja kaksivuotias.

Yksin ollessa kotona ei ahdistu, eli se on onneksi ok. Koira haukkuu vimmatusti toisia koiria ulkona ja yrittää loikkia niitä kohti ja minä tietty yritän vaan pitää pään kylmänä. Joskus riittää pelkkä haju toisesta koirasta saamaan aikaiseksi haukkureaktion. En anna haistella lenkillä toisia koiria vaan aina pyritään menemään ohi. Muutenkin lenkillä ollessa kun pyydän jotain koira saattaa alkaa haukkumaan. Esim. kun pyydän koiran tulemaan vierelle saattaa haukkua ja sitten alkaa uikuttamaan ja vinkumaan. Mahdollisesti riskaamista? Samoin jos pyydän lopettamaan haukkumisen -> protesti uikutuksena.

Jos yhtään tunnen koiria, mielestäni koira on epävarma ja yli-innokas. Se ottaa helposti kierroksia ja reagoi todella pieniin asioihin lenkillä. Juoksija saa mennä rauhassa ohi, mutta jos hän sanoo ohi mennessään minulle jotain -> koira alkaa räkyttämään hulluna. En tajua tätäkään käytöstä. Jos pysähdyn juttelemaan jonkun tutun kanssa (jolla ei ole koiraa) koira alkaa riskaamaan ja haukkumaan. Saattaa haukkua joskus myös maassa oleville roskille ym. Tuntuu, ettei koiralla ole yhtään hermoja. Koira peilaa myös vahvasti minun tunteitani, oikeastaan hyvinkin vahvasti. Mutta oikeastaan juuri negatiiviseen suuntaan (silloin kun itse olen hermostunut, koirakin levoton). Mutta rauhallisuutta en ole siihen saanut hirveästi tarttumaan.

Kävin yhden kerran ongelmakoirakouluttajalla, joka ei ollut mielestäni Vilanderin ja hänen koulukuntansa edustaja. Saimme hyviä perusohjeita ja kouluttaja neuvoi käyttämään makupaloja apuna (joita olimme ennenkin käyttäneet). Kontaktiharjoitusten avulla ollaan onnistuttu ohittamaan makupalojen avulla loppuksesästä ensimmäiset koirat. Mutta koira ei saa singahtaa eteeni, muuten en saa sen huomiota enää itseeni. Tuossa makupalahommassa on vielä se, että yleensä minä tulen lenkiltä sormet turvoksissa ja naarmuilla, koska koira ottaa makupalat niin ahnaasti että meinaa mennä sormet mukana.

Arkitottelevaisuusharjoituksissa mentiin kerran ringissä toisten koiren takaa ja yritettiin pitää kontaktia yllä. Koira näykki hermostuksissaan minua housunlahkeista, vaikka välillä sain hetkeksi kontaktin.

Tuntuu, että sitä on jo aika sokeakin tälle tilanteelle.

Lue lisää

tämä selvensikin paljon. Siis hermoilet ja koirakin hermoilee. Oletko valmis vielä yrittämään jotain ihan erilaista? Jotain, joka ei ole perinteistä suomalaista? Jotain joka voisi vaikka auttaa?

Sakemaanikko kirjoitti:

tämä selvensikin paljon. Siis hermoilet ja koirakin hermoilee. Oletko valmis vielä yrittämään jotain ihan erilaista? Jotain, joka ei ole perinteistä suomalaista? Jotain joka voisi vaikka auttaa?

Lue lisää

Riippuu täysin mistä asiasta on oikein kyse.

OT kirjoitti:

Riippuu täysin mistä asiasta on oikein kyse.

Mitä mieltä olisit siitä, että menisitte käymään PEVI-kouluttajalla?

? kirjoitti:

Mitä mieltä olisit siitä, että menisitte käymään PEVI-kouluttajalla?

koska jotenkin ketjun edetessä alkoi tuntua, että nuo "kaikki kokeiltu"-koulutukset ovatkin olleet jotain lässyn lässyä. Jokaiselle koiralle ei naminamikoulutus vain käy.

OT kirjoitti:

Riippuu täysin mistä asiasta on oikein kyse.

olet tutustunut Pertti Vilanderin tai Cesar Millanin metodeihin? Kyse on ihan samasta asiasta, äijät vain ilmaisevat sen hieman eri sanoin ja keinoin.

Kiitoksia vinkeistä!

Itse asiassa pari päivää sitten, aivan sattumalta törmäsin erääseen koiraihmiseen, joka itse asiassa lähestyi minua ja koiraani. Hän mainitsi Millanin ja Jan Fennelin, jonka Kuuntelen koiraani -kirjan omistankin. Olen nähnyt Millania tv:stä vähäsen enkä lainkaan pitänyt hullunpana hänen metodejaan. Niin, ja se ihminen jonka kanssa juttelin, sai koirani rauhoittumaan vajaassa minuutissa. Olin kyllä todella hämmentynyt. Koira vinkui ja kitisi, tyyppi nosti sormen pystyyn, meni koiran eteen ja antoi äänimerkin "tssst". Koira rauhoittui kuin ihmeen kaupalla.

En tiedä, mutta tuntui jonkinlaiselta kohtalolta että tapasin sen ihmisen juuri samana päivänä kun olin itkenyt epätoivoisena omien voimieni riittämättömyyttä ja väsymystäni. Tuli sellainen toivonkipinä tuosta kohtaamisesta että oksat pois! Tämä henkilö kertoi hieman omista koiristaan ja antoi hyödyllisiä neuvoja. Harmi vain, etten tullut kysyneeksi hänen puhelinnumeroaan, jotta olisin voinut ehkä kysyä häneltä vielä lisää. Ja Cesar Millanin opit tuntuvat kyllä hyvin maalaisjärkeen sopivilta, minun olisi pitänyt ottaa hänen opeistaan selvää jo kauan sitten, vaikka osittain esim. ruokailuun liittyvät asiat ja huomioimattomuus -jutut ovat olleet käytössä alusta alkaen.

Olen noudattanut näitä lenkillelähtörutiineja pilkuntarkasti ja lenkkeillyt jäsennellysti koiran kanssa (sitä "vaellusta" ja sitten luvasta pissa- ja haistelutaukoja). Koiran olen pitänyt koko ajan kulkemassa vierellä. Jotain pientä parannusta on kyllä havaittavissa. Esim. koiran korvien asennosta huomaa, että se on rennompi kun kulkee vierellä. Yrittää kyllä uikuttaa ja pitää sellaista matalaa protestimölyä.

Olen pystynyt tekemään koiran kanssa pidempiä lenkkejä kun se on hieman paremmin hanskassa, tänään muun muassa pystyin ensimmäistä kertaa hölkkäämään rennosti sen kanssa, kun repinyt ja kiskonut minua perässään.

Ja koirakuiskaaja: kuvauksesi levottomasta ja yliaktiivisesta lenkillä dominoijasta sopii täydellisesti koiraani! Sisällä on kiltti ja tottelevainen.

Kuristuspannasta sen verran tarkennusta,että jos siitä haluaa jotain hyötyä,enemmän kuin haittaa,niin sitä pitää osata oikein myös käyttää.Ja sitä ei suinkaan kaikki itsestään osaa.Jos halutaan sillä olevan myös koulutuksellisesti eteenpäinvievää,niin vielä tärkeämpää on sen oikea käyttö.
Eli jos kurkkaria käyttää,niin kannattaa hommata sen käyttöön myös oikeat ohjeet.
C M lähinnä käyttää (saa korjata,jos olen väärässä (paljon en ole pätkiä nähnyt),mutta ne pätkät mitä olen nähnyt,ja muistaaksen kirjassa mainittiin) lähinnä näyttelykaulaimen tyyppistä hihnaa.Jolla muuten myös oma tekniikkansa,jos siitä hyötyä haluaa.

Itse en näe huonona vaihtoehtina akuuteissa tilanteissa,siis kun hallittavuus on ihan hukassa,kuonopantaa.Se oikein käytettynä ajaa asiaa jo siinä,että kun koiraa ei tarvi voimalla hallita,niin sen oman itsensä saaminen rauhalliseksi on helpompaa.Joka taas välittyy koiraan.

Ei CM tosiaan hullumpi ole.Harva,joka korostaa niinkin yksinkertaista asiaa,kuin riittävää liikuntaa...
Tietty kannattaa aina muistaa,että kun aletaan työstää varsinkin isoja vahvoja koiria,niin ei olisi pahitteeksi saada kädestä käteen neuvot siinä mitä on tekemässä.Moni kun näyttää helpolta,kun kyseessä on ammattilaisen toimintaa(vahvan koirasilmän omaavan),ja taitavan,kuten CM:n.
Eli kannattaa sisäistää ja opetella perusasioista lähtien sen,mihin ryhtyy.

molossi kirjoitti:

Kuristuspannasta sen verran tarkennusta,että jos siitä haluaa jotain hyötyä,enemmän kuin haittaa,niin sitä pitää osata oikein myös käyttää.Ja sitä ei suinkaan kaikki itsestään osaa.Jos halutaan sillä olevan myös koulutuksellisesti eteenpäinvievää,niin vielä tärkeämpää on sen oikea käyttö.
Eli jos kurkkaria käyttää,niin kannattaa hommata sen käyttöön myös oikeat ohjeet.
C M lähinnä käyttää (saa korjata,jos olen väärässä (paljon en ole pätkiä nähnyt),mutta ne pätkät mitä olen nähnyt,ja muistaaksen kirjassa mainittiin) lähinnä näyttelykaulaimen tyyppistä hihnaa.Jolla muuten myös oma tekniikkansa,jos siitä hyötyä haluaa.

Itse en näe huonona vaihtoehtina akuuteissa tilanteissa,siis kun hallittavuus on ihan hukassa,kuonopantaa.Se oikein käytettynä ajaa asiaa jo siinä,että kun koiraa ei tarvi voimalla hallita,niin sen oman itsensä saaminen rauhalliseksi on helpompaa.Joka taas välittyy koiraan.

Ei CM tosiaan hullumpi ole.Harva,joka korostaa niinkin yksinkertaista asiaa,kuin riittävää liikuntaa...
Tietty kannattaa aina muistaa,että kun aletaan työstää varsinkin isoja vahvoja koiria,niin ei olisi pahitteeksi saada kädestä käteen neuvot siinä mitä on tekemässä.Moni kun näyttää helpolta,kun kyseessä on ammattilaisen toimintaa(vahvan koirasilmän omaavan),ja taitavan,kuten CM:n.
Eli kannattaa sisäistää ja opetella perusasioista lähtien sen,mihin ryhtyy.

Lue lisää

Mulla iso (40kg) koira ja ihan samat ongelmat oli. Niin paha tilanne, että käveltiin lähinnä enää yöllä ettei kukan tullut vastaan. Ihan tosi, kaikkeen sitä rupeaakin....
No, luin sitten Vilanderista ja googlettelin ja menin hänen kouluttamansa ongelmakoira ihmisen luokse. Käyntejä tuli 4 ja maksoi pari sataa yhteensä. Nyt kävelemme keskellä kirkasta päivää vaikka minkä ihmisvilinän läpi. Ilman ongelmia. Kaikki parissa kuukaudessa. Mutta näitä neuvoja on vaikea kirjaopeista tehdä, jokainen koira on omansa tapainen ja kouluttaja tutkii koiran kovuuden ja sen mukaan antaa opit. Voimia sulle ja rupea tutkimaan asiaa.

Molossi ja koirakuiskaaja, olen samaa mieltä kanssanne tuosta, että ei pidä tehdä sellaista mitä ei todella hallitse ja osaa. Pääpiirteittäin olen lähtenyt Millanin ohjeita noudattamaan, lähinnä noiden rutiinien ja perusohjeiden osalta. Esimerkiksi jäsennelty lenkki tuntuu sopivan omalle koiralleni kuin nenä päähän. Se on oiva keino minulle osoittaa myös sille rajoja. Eilen lenkillä haisteltuaan koira alkoi jo itse hidastaa vauhtia jäädäkseen kävelemään vierelle. Tämä oli taas pieni tsemppi itselle jatkoon!

Niin ja vielä siitä koiraihmisestä. Pikaisesti tarkasteltuaan koiraani, hän tuli siihen tulokseen että koira on loppujen lopuksi aika pehmeä. Minä en vain ole osannut olla sen silmissä tarpeeksi vakuuttava ja tyyni. Lisäksi loputtomat analysointiketjut ajatuksissani epäonnistumisien mahdollisuuksista eri tilanteissa koiran kanssa kulkiessa ei varmasti ole ainakaan auttanut. Kun aloin ajatella noita itsevarman ja rauhallisen johtajan elkeitä, tuli huomanneeksi että itse olen lenkillä kulkenut melkein pipo silmillä, takin kaulukseen hautautuneena ja kyyryssä. Lisäksi en ole katsonut eteenpäin lenkillä melkein ikinä, koska olen koko ajana tarkkaillut koiraa. Nyt tietoisesti olen kiinnittänyt huomiota ryhtiin ja siihen että katson eteenpäin lenkillä. Olen koittanut ajatella mukavia ja rohkaisevia asioita, jotta en koiran silmissä näyttäisi sellaiselta epävarmalta ja ihan hukassa olevalta.

Kiitoksia vaan kovasti kannustuksesta ja neuvoista kaikille, kannatti todellakin kirjoittaa tänne. Joskus se, että voi ihan vaan kertoa asioista helpottaa omaa ahdistusta ja mielipahaa. Omassa lähipiirissä on todella hienoja ystäviä, joille voi puhua ja jotka ymmärtävät. Mutta sukulaisissa on niitä, ketkä eivät tajua mitään ongelmakoiran kanssa elämisestä ja sen kasvattamisesta. He ovat jopa ylenkatsoneet minua tyyliin:" on se ihme ettei tuo saa yhtä koiraa käyttäytymään" Tiedän kyllä ettei pitäisi välittää, mutta kun kyse on sukulaisista, on vain pakko niellä ja ajatella etteivät he todella ymmärrä asiaa. Vaikka olen yrittänyt asiaa heille selittää.

Koirakuiskaaja, mehän voisimme vaihtaa välillä koiria niin sinä pääsisit hölkkäämään ja minä lepuuttamaan hermoja rauhalliselle kävelyille sinun vanhuksesi kanssa :)

OT kirjoitti:

Molossi ja koirakuiskaaja, olen samaa mieltä kanssanne tuosta, että ei pidä tehdä sellaista mitä ei todella hallitse ja osaa. Pääpiirteittäin olen lähtenyt Millanin ohjeita noudattamaan, lähinnä noiden rutiinien ja perusohjeiden osalta. Esimerkiksi jäsennelty lenkki tuntuu sopivan omalle koiralleni kuin nenä päähän. Se on oiva keino minulle osoittaa myös sille rajoja. Eilen lenkillä haisteltuaan koira alkoi jo itse hidastaa vauhtia jäädäkseen kävelemään vierelle. Tämä oli taas pieni tsemppi itselle jatkoon!

Niin ja vielä siitä koiraihmisestä. Pikaisesti tarkasteltuaan koiraani, hän tuli siihen tulokseen että koira on loppujen lopuksi aika pehmeä. Minä en vain ole osannut olla sen silmissä tarpeeksi vakuuttava ja tyyni. Lisäksi loputtomat analysointiketjut ajatuksissani epäonnistumisien mahdollisuuksista eri tilanteissa koiran kanssa kulkiessa ei varmasti ole ainakaan auttanut. Kun aloin ajatella noita itsevarman ja rauhallisen johtajan elkeitä, tuli huomanneeksi että itse olen lenkillä kulkenut melkein pipo silmillä, takin kaulukseen hautautuneena ja kyyryssä. Lisäksi en ole katsonut eteenpäin lenkillä melkein ikinä, koska olen koko ajana tarkkaillut koiraa. Nyt tietoisesti olen kiinnittänyt huomiota ryhtiin ja siihen että katson eteenpäin lenkillä. Olen koittanut ajatella mukavia ja rohkaisevia asioita, jotta en koiran silmissä näyttäisi sellaiselta epävarmalta ja ihan hukassa olevalta.

Kiitoksia vaan kovasti kannustuksesta ja neuvoista kaikille, kannatti todellakin kirjoittaa tänne. Joskus se, että voi ihan vaan kertoa asioista helpottaa omaa ahdistusta ja mielipahaa. Omassa lähipiirissä on todella hienoja ystäviä, joille voi puhua ja jotka ymmärtävät. Mutta sukulaisissa on niitä, ketkä eivät tajua mitään ongelmakoiran kanssa elämisestä ja sen kasvattamisesta. He ovat jopa ylenkatsoneet minua tyyliin:" on se ihme ettei tuo saa yhtä koiraa käyttäytymään" Tiedän kyllä ettei pitäisi välittää, mutta kun kyse on sukulaisista, on vain pakko niellä ja ajatella etteivät he todella ymmärrä asiaa. Vaikka olen yrittänyt asiaa heille selittää.

Koirakuiskaaja, mehän voisimme vaihtaa välillä koiria niin sinä pääsisit hölkkäämään ja minä lepuuttamaan hermoja rauhalliselle kävelyille sinun vanhuksesi kanssa :)

Lue lisää

jatkoa siis ja onnellista yhteiseloa. Ja tosiaan, kerro välillä, miten edistytte.