Tähän ketjuun kirjoitan aika ajoin lastenkasvatukseen liittyvistä asioista.
Aloitan eri kasvatustavoista, joita on neljä peruslinjaa. Tunnistatko omasi?
1. Ohjaava kasvatus (autoritatiivinen)
Autoritatiiviset vanhemmat ovat sekä vaativia että responsiivisia (eli vastaavat lapsen tarpeisiin). He ovat kontrolloivia, asettavat lapsilleen rajoja ja kypsyysvaatimuksia, mutta myös perustelevat toimintansa. He ovat kasvatuksessaan jämäköitä, mutta eivät tunkeilevia tai rajoittavia. He myös rohkaisevat lapsiaan avoimeen kommunikaatioon ja kunnioittavat lapsen yksilöllisyyttä. He toivovat, että heidän lapsensa ovat toiminnassaan sekä jämäköitä ja itsesääteleviä, että sosiaalisesti vastuullisia ja yhteistyökykyisiä. Autoritatiivisen kasvatustyylin hyväksyminen ilmenee mm. myönteisenä kannustuksena ja ehdotuksien tekemisenä suorien käskyjen antamisen sijaan. Sen sijaan fyysinen pakottaminen tai lapsen toiminnan kieltävä keskeyttäminen eivät näytä kuuluvan autoritatiivisen kasvatustyylin valinneiden toimintaan.
2. Tottelevaisuuten perustuva kasvatus (autoritaarinen)
Autoritaariset vanhemmat ovat puolestaan vaativia, mutta eivät responsiivisia. Näille vanhemmille on tyypillistä tiukan kurin ylläpitäminen ja vähäinen tunteiden osoittaminen. Autoritaariset vanhemmat eivät autoritatiivisten vanhempien tavoin rohkaise avointa ajatusten vaihtoa, vaan ovat sitä mieltä, että lapsen tulee totella ja kunnioittaa vanhempiaan ja hyväksyä heidän päätöksensä ilman vastustamista. Autoritaarisen kasvatustyylin hyväksyminen ilmenee mm. suorina käskyinä, nuhteluna, fyysisenä pakottamisena ja kieltävänä lapsen toiminnan keskeyttämisenä. Autoritaariset vanhemmat tarjoavat lapsilleen järjestyksellisen ympäristön, asettavat selvät rajat ja kontrolloivat lastensa toimintaa tarkasti.
3. Vapaa kasvatus (permissiivinen)
Sallivan kasvatustustyylin vanhemmat ovat permissiivisiä, mutta eivät vaativia. He eivät edusta perinteistä vanhemmuutta, vaan ovat toiminnassaan hellävaraisia ja hemmottelevia. Sallivilla vanhemmilla on lämmin ja hyväksyvä asenne lasta kohtaan; he suhtautuvat myönteisesti lapsen mielitekoihin eivätkä rankaise häntä. He eivät myöskään vaadi lapseltaan kypsää käyttäytymistä, mutta antavat hänen silti toimia itsenäisesti.
4. Välinpitämätön kasvatus
Välinpitämättömät vanhemmat eivät ole vaativia eivätkä responsiivisia. Tyypillistä välinpitämättömille vanhemmille on sekä kontrollin että tuen puute ja yleinen osallistumattomuus vanhemmuuteen. He saattavat joko aktiivisesti hyljeksiä tai muuten laimin lyödä kasvatusvelvollisuutensa.
Ensimmäinen kasvatustapa on tutkimusten mukaan lasten kehityksen kannalta paras, jälkimmäinen taas kaikkein huonoin. Autoritaarisen kasvatuksen saaneet ovat usein hyväkäytöksisiä, mutta kärsivät sisäisistä ongelmista (mm. huono itsetunto) ja voivat ryhtyä kapinaan murrosiässä. Vapaan kasvatuksen saaneilla voi esiintyä kypsymättömyyttä, esim. vaikeuksia kontrolloida omaa käytöstä ja kantaa sosiaalista vastuuta.
Lastenkasvatus
14
2183
Vastaukset
- lapsi.on.peili
Edellisestä viestistä unohtui lähde:
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/10878/anukuosm.pdf?sequence=1
Se on paras löytämäni suomenkielinen selostus eri kasvatustyyleistä. - 1977
Pystyn puhumaan kasvattamisestani vain työelämässä, omia kasvatetavia lapsia ei vielä ole.
Tavoite/unelma/päämäärä tottakai on ykköskohta, mutta psykiatrista työtä tekevällä se vain käytännössä aina lipsahtaa tuohon komennus linjalle. Siinä vaiheessa tietenkin kun lapsi on jo asiakkaana, niin on pakko fyysisestikin lopettaa se mitä lapsi tekee. Ja johtuen siitä, että kyseessä on työsuhde se tunteiden osoittaminenkin jää vähemmälle kuin aivan taatusti pitäisi, varsinkin omista tunteista puhuminen on varsin harvinaista, vaikka lapselta varmasti tunteita kysytään enemmän kuin keskimääräisessä kodissa.
Mutta onneksi tällaisia tekstejä, kuten aloitus, tulee aina aikaajoin vastaan, se muistuttaa aina siitä missioista mikä olisi, tarkoituksenani ei olisi olla pikku Hitler, vaan se välittävä kasvattaja...
Mutta pidän jo sitä jonain, että vilpitön tarkoitus olisi olla parempi ihminen monessakin suhteessa. Sehän olisi kauhistuttavaa, että jos jo lähtökohtaisestikin hyväksyisi omassa käytöksessäänkin natsimeininkiä... Esimerkiksi väkivallan käyttäminen kasvatuksessa ei ole lainkaan mielestäni niin pahaa kuin väkivallan hyväksyminen osaksi kasvatusta. Eli jos hermo kärähtää ja tulee läimäistyä, niin pääasia on, että siitä tulee lyöjälle pahempi mieli kuin lyödylle, eli omatunto soimaa ja tietää tehneensä väärin. - marja-mummi
Kuuden lapsen äitinä ja 14 lapsen isoäitinä sanoisin, että kasvatustapani riippui ja riippuu lapsen synnynnäisistä ominaisuuksista, luonteesta ja tempperamentista. Yksi lapsi tarvitsee autoritaarisuutta kun toinen lapsi selviytyy autoritatiivisellä kasvatuksella. Kolmatta lasta voi kasvattaa permissiivisesti. Kasvatustyyli ei ole vanhemman valinta, vaan vanhemman terve reagtio lapsen perusluonteeseen. Voi olla, että nykyaikaisissa pienperheissä ei ymmärretä sitä, kuinka paljon perimä lopulta lasta kasvattaa. Kun perheissä on yksi tai kaksi tai kolme lasta, niin elämänkirjon kokonaisuutta ei nähdä eikä lähtökohtien hämmästyttävän suuria merkityksiä ymmärretä. Me ihmiset voimme kuvitella hallitsevamme kaiken ja pystyvämme melkein mihin vain kasvatuksessakin, mutta lopulta se on kuitenkin Luoja tai luonto, joka meidät aikuisuuteen muokkaa. Olemme tiukasti kiinni siinä, mitä synnyinlahjaksi saamme.
- 1977
...ymmärsinkö viestisi oikein, että siis kasvatusmetodeja toteutetaan lapsen ominaisuuksien mukaan?
Jos tuollainen ajattelu olisi yleisempää, niin minua alkaisi pelottamaan mm. kaikkien autisminkirjoon kuuluvien ja muuten neurologisesti käytöshäiriöisten lasten puolesta. "Terve" aikuinen (empatiaan kykenevä) siis taantuisi omissa sosiaalisssa taidoissaan kyseisen lapsen tasolle kasvattaessaan häntä? Eli kun lapsella on käytöshäiriötä, häneen sovelletaan natsimaisempaa kasvatusta kuin terveen normeihin asettuvalle rauhalliselle ja kiltille lapselle? Ok, mä tiedän että tuo on kyllä yleistä. Haastavasti käyttäytyvät lapset ovat erittäin paljon suuremmassa vaarassa joutua perheväkivallan kohteeksi kuin persoonallilta ominaisuuksiltaan terveet lapset... Mutta olen olettanut tämän olevan sellainen epäkohta josta kaikki ovat samaa mieltä: näin ei pitäisi tapahtua, sillä lapsi ei mahda ominaisuuksilleen mitään... Ymmärsinkö siis, että sinusta tämä on juuri oikea tapa toimia; muuttaa kasvatusta lapsen ominaisuuksien mukaan? - sivustaseuraaja
1977 kirjoitti:
...ymmärsinkö viestisi oikein, että siis kasvatusmetodeja toteutetaan lapsen ominaisuuksien mukaan?
Jos tuollainen ajattelu olisi yleisempää, niin minua alkaisi pelottamaan mm. kaikkien autisminkirjoon kuuluvien ja muuten neurologisesti käytöshäiriöisten lasten puolesta. "Terve" aikuinen (empatiaan kykenevä) siis taantuisi omissa sosiaalisssa taidoissaan kyseisen lapsen tasolle kasvattaessaan häntä? Eli kun lapsella on käytöshäiriötä, häneen sovelletaan natsimaisempaa kasvatusta kuin terveen normeihin asettuvalle rauhalliselle ja kiltille lapselle? Ok, mä tiedän että tuo on kyllä yleistä. Haastavasti käyttäytyvät lapset ovat erittäin paljon suuremmassa vaarassa joutua perheväkivallan kohteeksi kuin persoonallilta ominaisuuksiltaan terveet lapset... Mutta olen olettanut tämän olevan sellainen epäkohta josta kaikki ovat samaa mieltä: näin ei pitäisi tapahtua, sillä lapsi ei mahda ominaisuuksilleen mitään... Ymmärsinkö siis, että sinusta tämä on juuri oikea tapa toimia; muuttaa kasvatusta lapsen ominaisuuksien mukaan?"Marja-mummi" taisi tarkoittaa, että jokainen lapsi on yksilö, ja saman perheen sisälläkin toiset lapset ovat "tottelevaisempia" kuin toiset. Jos perheen kaikkia lapsia puhuttelee samalla lailla, yksi voi ottaa puhuttelun ankarana, toinen arkipäiväisenä ja kolmatta moitteet eivät hetkauta lainkaan.
- 1977
sivustaseuraaja kirjoitti:
"Marja-mummi" taisi tarkoittaa, että jokainen lapsi on yksilö, ja saman perheen sisälläkin toiset lapset ovat "tottelevaisempia" kuin toiset. Jos perheen kaikkia lapsia puhuttelee samalla lailla, yksi voi ottaa puhuttelun ankarana, toinen arkipäiväisenä ja kolmatta moitteet eivät hetkauta lainkaan.
...mutta sinä taas puhuit siitä miten minäkin Marja-mummin tekstin ymmärsin; eli että kasvatus tyyliä tulee vaihdella lapsen persoonallisten ominaisuuksien mukaan. Juuri siitä mistä minä järkytyin... Eihän oikeasti kukaan ajatele noin? Pelottaa niiden "kovakorvaisempien" lasten puolesta... He tarvitsevat Hitlerin ja se kiltti lapsi vain ohjeistajan? Monesti se neurologisesti häiriintynyt lapsikin on jonkun perheen sisällä jossa on eritasoisia lapsia... Ja todellakin edelleen sanon, että tiedän, että käytännössähän näin on, monissa perheissä sitä haastavasti käyttäytyvää pieksetään ja ne ns persoonallisilta ominaisuuksiltaan normaali ei koe perheväkivaltaa mahdollisesti koskaan... Mutta, että tämäkö on siis jonkun mielestä ihan suositeltavaakin?
- neuvo sitten
1977 kirjoitti:
...mutta sinä taas puhuit siitä miten minäkin Marja-mummin tekstin ymmärsin; eli että kasvatus tyyliä tulee vaihdella lapsen persoonallisten ominaisuuksien mukaan. Juuri siitä mistä minä järkytyin... Eihän oikeasti kukaan ajatele noin? Pelottaa niiden "kovakorvaisempien" lasten puolesta... He tarvitsevat Hitlerin ja se kiltti lapsi vain ohjeistajan? Monesti se neurologisesti häiriintynyt lapsikin on jonkun perheen sisällä jossa on eritasoisia lapsia... Ja todellakin edelleen sanon, että tiedän, että käytännössähän näin on, monissa perheissä sitä haastavasti käyttäytyvää pieksetään ja ne ns persoonallisilta ominaisuuksiltaan normaali ei koe perheväkivaltaa mahdollisesti koskaan... Mutta, että tämäkö on siis jonkun mielestä ihan suositeltavaakin?
kuka täällä nyt puhui peksämisestä mitään häh?
sinä taidat sitä soveltaa, koska kukaan muu täällä ei lapsen lyömisestä ole puhunut.
on mielestäni ihan suositeltavaakin että vanhemmat tutustuisivat lastensa perusominaisuuksiin.
esim. jotkut lapset tottelevat helpommin kuin toiset. jotkut lapset vaativat vanhemmalta enempi kekseliäisyyttä ja auktoriteettia kuin nämä toiset "herrantertut".
ei pojillekaan opeteta välttämättä samoja asioita kuin tytöille..
ideahan tuossa "marja-mummin" tekstissä oli juuri se että vanhempi tietää miten lasten kanssa toimii. jos lasta pitää rangaista esim. siitä että on lyönyt veljeä tai siskoa niin että toinen itkee, niin joillekin lapsille se jäähy ei ole mitään saati anteeksipyyntö, joillekin pitää pitää "saarna"asiasta ja laittaa pitemmäksi aikaa arestiin.tai jos ei totella kotiintuloaikoja, niin jotkut lapset on niin temperamenttisia että vaikka kuinka yrität rangaista arestilla niin lapsi livahtaa ulos ja tekee taas mitä tykkää.sellaiselle lapselle pitää määritellä ns. oma sopiva rangaistus, mikä ei nyt taas omien sanojesi mukaan tarkoita lapsen pieksämistä ja naama punaisena huutamista...
eli ihmiset jotka tulette arvostelemaan niitä jotka ovat kasvattaneet enempi lapsia kuin te elämänne aikana, mitäs jos pitäisitte suutanne soukemmalla ja hankkisitte ensin kokemusta ennenkuin tulette neuvomaan, koska luulenpa että "1977" on lapseton moralisti jolle kuria pitävät vanhemmat ovat "lapsen kiduttajia". - Hertta-Liisa
neuvo sitten kirjoitti:
kuka täällä nyt puhui peksämisestä mitään häh?
sinä taidat sitä soveltaa, koska kukaan muu täällä ei lapsen lyömisestä ole puhunut.
on mielestäni ihan suositeltavaakin että vanhemmat tutustuisivat lastensa perusominaisuuksiin.
esim. jotkut lapset tottelevat helpommin kuin toiset. jotkut lapset vaativat vanhemmalta enempi kekseliäisyyttä ja auktoriteettia kuin nämä toiset "herrantertut".
ei pojillekaan opeteta välttämättä samoja asioita kuin tytöille..
ideahan tuossa "marja-mummin" tekstissä oli juuri se että vanhempi tietää miten lasten kanssa toimii. jos lasta pitää rangaista esim. siitä että on lyönyt veljeä tai siskoa niin että toinen itkee, niin joillekin lapsille se jäähy ei ole mitään saati anteeksipyyntö, joillekin pitää pitää "saarna"asiasta ja laittaa pitemmäksi aikaa arestiin.tai jos ei totella kotiintuloaikoja, niin jotkut lapset on niin temperamenttisia että vaikka kuinka yrität rangaista arestilla niin lapsi livahtaa ulos ja tekee taas mitä tykkää.sellaiselle lapselle pitää määritellä ns. oma sopiva rangaistus, mikä ei nyt taas omien sanojesi mukaan tarkoita lapsen pieksämistä ja naama punaisena huutamista...
eli ihmiset jotka tulette arvostelemaan niitä jotka ovat kasvattaneet enempi lapsia kuin te elämänne aikana, mitäs jos pitäisitte suutanne soukemmalla ja hankkisitte ensin kokemusta ennenkuin tulette neuvomaan, koska luulenpa että "1977" on lapseton moralisti jolle kuria pitävät vanhemmat ovat "lapsen kiduttajia".Olen 50 -kymppinen ja lapsenlapseni on puolitoistavuotias. Sanoisin, että lapsen vanhemmat käyttävät kasvatusmenetelmänä tuota autoritatiivista kasvatusmenentelmää, mutta minä, joka silloin tällöin olen lapsenvahtina jopa joskus koko viikonlopun lasten vanhempien vuorotyön johdosta, koen olevani jotenkin sellainen häilyvä isoäiti. Lapsi on ajoittain vilkas ja ei leiki kauan aikaa yksin, vaan kulkee perässäni ja tekee kaikenlaisia tepposia; päästelee kylpyhuoneen hanasta vettä, heittää yhtäkkiä vessanpönttöön mitä kädessä nyt sattuu sillähetkellä olemaan, päästelee vessanpöntöstä vettä mennen tullen jne.
Vaikka yritän kuinka kieltää ja selostaa rauhallisesti, myönnettäköön, että tuskastun kyllä välillä, enkä tiedä mitenkä toimisin, että saisin lapsen uskomaan.
Lapsi on silloin kaikkein hyvimmällä tuulella, kun keskityn kokonaan häneen ja leikimme kaikkea mukavaa, mutta ei pidä siitä, jos rupean esim. ruuanlaittoon, vaan
seuraa perässä ja osoittaa mieltään.
Romuttuuko lapsen kasvatus minun takiani?
Olen jutellut tästä "ongelmasta" lapsen vanhempien kanssa, mutta minkäs teet, kun olen mieleltäni herkkä, epävarmakin enkä jämäkkä!! - sivustaseuraaja
1977 kirjoitti:
...mutta sinä taas puhuit siitä miten minäkin Marja-mummin tekstin ymmärsin; eli että kasvatus tyyliä tulee vaihdella lapsen persoonallisten ominaisuuksien mukaan. Juuri siitä mistä minä järkytyin... Eihän oikeasti kukaan ajatele noin? Pelottaa niiden "kovakorvaisempien" lasten puolesta... He tarvitsevat Hitlerin ja se kiltti lapsi vain ohjeistajan? Monesti se neurologisesti häiriintynyt lapsikin on jonkun perheen sisällä jossa on eritasoisia lapsia... Ja todellakin edelleen sanon, että tiedän, että käytännössähän näin on, monissa perheissä sitä haastavasti käyttäytyvää pieksetään ja ne ns persoonallisilta ominaisuuksiltaan normaali ei koe perheväkivaltaa mahdollisesti koskaan... Mutta, että tämäkö on siis jonkun mielestä ihan suositeltavaakin?
Näet asian vähän turhan mustavalkoisesti. Kysehän ei ole varsinaisesti "kasvatustyylin" vaihtamisesta lapsen mukaan, vaan keinoista miten esim käytöskasvatuksen sisällön saa menemään lapsille perille. Yhdessä perheessä lapsethan ovat useimmiten eri ikäisiä ja joku on aina esikoinen ja joku kuopus jne. Lapsen ikä ja ymmärrys, temperamentti ja myös äly vaikuttaa siihen miten yksittäistä lasta voi ja pitää kasvattaa.
Neurologisesti häiriintynyt lapsi saa tietenkin hänelle sopivaa kasvatusta. Koulun parhaiten suorituva älykkö saa hänelle sopivaa kasvatusta. Perheen rasavilli saa hänelle sopivaa kasvatusta. Eikä ketään tietenkään pahoinpidellä kasvatuksen nimissä!
Päämäärä on tietenkin kaikkien lapsien kasvatuksessa sama.
Kun kohtaat tilanteen jossa saat komentaa jukuripäistä lasta oikein tosissaan, kysy jonkun ajan kuluttua lapsen tuntemuksia. Lapsi tuskin kokee, että olet komentanut häntä pitkään ja paljon, vaan hän kokee että olet komentanut häntä vain kerran, juuri silloin kun hän totteli. Kaikki muu komentaminen on hänelle vain sanahälinää, johon hän ei reagoi. Jos haluat jatkossa lyhentää komentamiseen käyttämää aikaasi, otat seuraavalla kerralla jukuripäätä kädestä kiinni ja komennat silmiin katsoen. Jos silläkin tavalla kestää kauan saada lapsi lopettamaan hölmöily, voit säästää aikaa entisestään ja kantaa jukuripään toiseen huoneeseen rauhoittumaan.
Vaikka kannat jukuripään pois tilanteesta, et ole "Hitler" vaan osoitat lapselle että hölmöily loppuu nyt. Tuo viesti on kaikilla muilla lapsilla mennyt perille puheella, mutta tälle yhdelle se pitää ilmaista muulla tavalla. - 1977
neuvo sitten kirjoitti:
kuka täällä nyt puhui peksämisestä mitään häh?
sinä taidat sitä soveltaa, koska kukaan muu täällä ei lapsen lyömisestä ole puhunut.
on mielestäni ihan suositeltavaakin että vanhemmat tutustuisivat lastensa perusominaisuuksiin.
esim. jotkut lapset tottelevat helpommin kuin toiset. jotkut lapset vaativat vanhemmalta enempi kekseliäisyyttä ja auktoriteettia kuin nämä toiset "herrantertut".
ei pojillekaan opeteta välttämättä samoja asioita kuin tytöille..
ideahan tuossa "marja-mummin" tekstissä oli juuri se että vanhempi tietää miten lasten kanssa toimii. jos lasta pitää rangaista esim. siitä että on lyönyt veljeä tai siskoa niin että toinen itkee, niin joillekin lapsille se jäähy ei ole mitään saati anteeksipyyntö, joillekin pitää pitää "saarna"asiasta ja laittaa pitemmäksi aikaa arestiin.tai jos ei totella kotiintuloaikoja, niin jotkut lapset on niin temperamenttisia että vaikka kuinka yrität rangaista arestilla niin lapsi livahtaa ulos ja tekee taas mitä tykkää.sellaiselle lapselle pitää määritellä ns. oma sopiva rangaistus, mikä ei nyt taas omien sanojesi mukaan tarkoita lapsen pieksämistä ja naama punaisena huutamista...
eli ihmiset jotka tulette arvostelemaan niitä jotka ovat kasvattaneet enempi lapsia kuin te elämänne aikana, mitäs jos pitäisitte suutanne soukemmalla ja hankkisitte ensin kokemusta ennenkuin tulette neuvomaan, koska luulenpa että "1977" on lapseton moralisti jolle kuria pitävät vanhemmat ovat "lapsen kiduttajia".1977 on lapseton moralisti, jolle todellakin kuria pitävät vanhemmat ovat "lapsen kiduttajia". 1977 siis työskentelee psykiatrisesti oirehtivien lasten ja nuorten parissa laitosolosuhteissa, eli yrittää korjata niitä kidutettuja lapsia ja niiden itsetuntoa edes jonkinlaiseen kuosiin, jotta pärjäävät jatkossa elämässään.
Usempia lapsia kasvattaneena varmasti kuin keskivertoinen Marja-mummi, 1977 siis sanoo, että yhtäkään lasta ei pidä kasvattaa kurilla. Lapsen kasvatus perustuu ohjaamiseen, välittämiseen sekä tarpeista huolehtimiseen, ei rangaistuksiin. Ja siinä ei vaikuta pätkän vertaa lapsen omat henkiset ominaisuudet, vaan jokaisella lapsella tulee olla taattuna oma henkinen ja fyysinen koskemattomuus, eli yhtäkään lasta ei kasvateta rankaisuilla. Jos lapsella on jokin neurologinen ongelma, niin se ei tarkoita, että tarvitsee kovempaa kuria, vaan tarvitsee vaihtoehtoisia keinoja hänen ohjaamiseensa ja tarpeiden tyydyttämiseensä.
Kaiken pohjanoteeraus kyllä on jos vanhemmat eivät edes tutustu lastensa perusominaisuuksiin... Mutta se ei saa vaikuttaa kasvatusmetodiin.
"ideahan tuossa "marja-mummin" tekstissä oli juuri se että vanhempi tietää miten lasten kanssa toimii."
Ai oli? Hänhän kai sanoi, että aikuisella ei tarvitse olla käsitystä siitä miten lasten kanssa toimii, vaan säveltää sitten lapsen ominaisuuksien mukaan sen kuinka toimii.
"sellaiselle lapselle pitää määritellä ns. oma sopiva rangaistus"
Juuri näin minäkin oivalsin alkuperäisen tekstin. Eli että aikuisella ei ole selvää linjaa kuinka kasvattaa lasta, vaan määrittelee tilanteiden mukaan... Juuri tämä ideahan Marja-mummon tekstissä oli, ei se että aikuinen tietää kuinka toimii lasten kanssa.
Mutta joku sanoi, että olin ymmärtänyt Marja-mummon tekstin väärin, siitä olen onnellinen jos näin on... - 1977
Hertta-Liisa kirjoitti:
Olen 50 -kymppinen ja lapsenlapseni on puolitoistavuotias. Sanoisin, että lapsen vanhemmat käyttävät kasvatusmenetelmänä tuota autoritatiivista kasvatusmenentelmää, mutta minä, joka silloin tällöin olen lapsenvahtina jopa joskus koko viikonlopun lasten vanhempien vuorotyön johdosta, koen olevani jotenkin sellainen häilyvä isoäiti. Lapsi on ajoittain vilkas ja ei leiki kauan aikaa yksin, vaan kulkee perässäni ja tekee kaikenlaisia tepposia; päästelee kylpyhuoneen hanasta vettä, heittää yhtäkkiä vessanpönttöön mitä kädessä nyt sattuu sillähetkellä olemaan, päästelee vessanpöntöstä vettä mennen tullen jne.
Vaikka yritän kuinka kieltää ja selostaa rauhallisesti, myönnettäköön, että tuskastun kyllä välillä, enkä tiedä mitenkä toimisin, että saisin lapsen uskomaan.
Lapsi on silloin kaikkein hyvimmällä tuulella, kun keskityn kokonaan häneen ja leikimme kaikkea mukavaa, mutta ei pidä siitä, jos rupean esim. ruuanlaittoon, vaan
seuraa perässä ja osoittaa mieltään.
Romuttuuko lapsen kasvatus minun takiani?
Olen jutellut tästä "ongelmasta" lapsen vanhempien kanssa, mutta minkäs teet, kun olen mieleltäni herkkä, epävarmakin enkä jämäkkä!!...että lapsi hakee huomiotasi. Hän on myös oppinut parhaat konstit joilla huomiosi saa. Useinhan on niin, että kun tekee jotain hölmöä saa aikuisen täydellisen huomion kaikella räjähtävällä voimallaan. Aivan taatusti loppuu kiinnostuksesi perunoihin, kun vaihtoehtona on lapsen aiheuttama vesivahinko...
Jos et halua vinkkejä, lopeta lukeminen...
Kysehän on sinun linjan vedostasi: sinä olet päättänyt kasvattaa lasta tietyllä tyylillä.
Voit nytkin valita uuden linjan lapsenlapsen kanssa ja tie on todellakin rankaiseminen tehdyistä hölmöilyistä tai ohjaaminen hyväksyttävään käytökseen.
Sanoit, että olet herkkä, joten rankaiseminen ei ehkä ole sinun tiesi. Olet ehkä pyrkinyt sitä käyttämään tähän asti, muttet siihen kykene omien ominaisuuksiesi takia, niin kuin pitäisi. Rankaisun periaatehan, että seuraus tehdystä jutusta on niin epämiellyttävä, ettei tee toiste mieli tehdä. Kun olet herkkä, sinä et kykene aiheuttamaan lapselle sellaista mielipahaa että hän kokisi kannattomattomaksi tehdä toiste. Olet mahdollisesti laspsesta jopa huvittava kun huudat, joka tapauksessa lapsi sai huomiosi, eikä se ole hänestä epämiellyttävää, näin pitää tehdä toistekin...
Toinen tie on taas kehu ja ylistäminen. Lapsi kuin lapsi kasvaa kehuista. Alat tekemään ruokaa, laitat lapsen sillä välin tekemään jotain itselleen mieleistä juttua, vaikka maalaamaan ja ruuan laiton yhteydessä keskustelet hänen kanssaan ja kehut ja ylistät kaunista käytöstä ja syntyvää taideteosta, rohkaiset jatkamaan. Jos hän lähtee hölmöilemään, käännät selkäsi, etkä anna minkäänlaista huomiota. Käyt siivoamassa vessan sotkun ilman minkäänlaista reakointia lapsen olemassa oloon, kannat hänet takaisin paikoilleen ja heti kun istuu tai on paikalla jossa toivot olevan alat kehua ja ylistää. Laula lapsen kanssa, kerro loruja, käytä siis ääntäsi mikä on vapaana käsiesi sijasta kun laitat ruokaa. - Anonyymi
1977 kirjoitti:
...ymmärsinkö viestisi oikein, että siis kasvatusmetodeja toteutetaan lapsen ominaisuuksien mukaan?
Jos tuollainen ajattelu olisi yleisempää, niin minua alkaisi pelottamaan mm. kaikkien autisminkirjoon kuuluvien ja muuten neurologisesti käytöshäiriöisten lasten puolesta. "Terve" aikuinen (empatiaan kykenevä) siis taantuisi omissa sosiaalisssa taidoissaan kyseisen lapsen tasolle kasvattaessaan häntä? Eli kun lapsella on käytöshäiriötä, häneen sovelletaan natsimaisempaa kasvatusta kuin terveen normeihin asettuvalle rauhalliselle ja kiltille lapselle? Ok, mä tiedän että tuo on kyllä yleistä. Haastavasti käyttäytyvät lapset ovat erittäin paljon suuremmassa vaarassa joutua perheväkivallan kohteeksi kuin persoonallilta ominaisuuksiltaan terveet lapset... Mutta olen olettanut tämän olevan sellainen epäkohta josta kaikki ovat samaa mieltä: näin ei pitäisi tapahtua, sillä lapsi ei mahda ominaisuuksilleen mitään... Ymmärsinkö siis, että sinusta tämä on juuri oikea tapa toimia; muuttaa kasvatusta lapsen ominaisuuksien mukaan?En tiedä miksi tätä nykyistä kasvatustyylia kuvailisi.
Puhutaan että kasvatus ei saisi olla liian vaativaa sääntöjä liikaa. Vanhemmat vaativat lapsilta velvollisuuksia.
Onko tämä nykyinen hyvä ei ole. Mihin tämä täysin lepsu asenne on johtanut. Opettajat koulussa pelkäävät turvallisuutensa puolesta. Yritykset kauppakeskuksissa tappelevat näiden nuorten kanssa. Kaikenlainen rikollinen käyttäytyminen sekä tekojen määrä on lisääntynyt. Kuuntelin kerran tätä vartijan ja nuoren välistä keskustelua. Vartija vaati nuoria poistumaan ilmeisesti häiriköinnin takia. Tähän nuoret vastasi näin sä et meitä määrää me saadaan olla täällä. Me saadaan tehdä mitä meitä huvittaa. Onko kotona sama meininki ilmeisesti on. Sama ongelma on koulussa kun ei tehdä läksyjä ja lintsataan koulusta. Sitten kokeissa ei pärjätä. Mitä tekee vanhemmat ne tulee opettajan kimppuun että on väärin kohdeltu. Heidän lapsi on hyvä mutta opettaja tekee vain vääriä arviointeja. Siis puolustetaan omaa kakaraa joka on toiminut väärin. Mistä lapsi oppii oikean ja väärän toiminnan kun hyväksytään tällainen. Rehellisyys sekin on opittua jos kotona saa valehdella ja toimia niin lapsi oppii että se on oikein. Lapsen pitää saada kasvatusta niin että on rakastettu arvostettu mutta on myös opittava tietyt säännöt. Sääntöihin törmää elämässään aika usein. Tarhassa on säännöt kotona on säännöt koulussa on säännöt ja on ne työelämässäkin
Yhteiskunnassakin on lait. Pärjätäkseen täällä lapsi siis tarvitsee sääntöjä ne eivat ketään vahingoita. Vanhemmat opettakaa lapsianne käytöstavat on tärkeät osata - Anonyymi
Hertta-Liisa kirjoitti:
Olen 50 -kymppinen ja lapsenlapseni on puolitoistavuotias. Sanoisin, että lapsen vanhemmat käyttävät kasvatusmenetelmänä tuota autoritatiivista kasvatusmenentelmää, mutta minä, joka silloin tällöin olen lapsenvahtina jopa joskus koko viikonlopun lasten vanhempien vuorotyön johdosta, koen olevani jotenkin sellainen häilyvä isoäiti. Lapsi on ajoittain vilkas ja ei leiki kauan aikaa yksin, vaan kulkee perässäni ja tekee kaikenlaisia tepposia; päästelee kylpyhuoneen hanasta vettä, heittää yhtäkkiä vessanpönttöön mitä kädessä nyt sattuu sillähetkellä olemaan, päästelee vessanpöntöstä vettä mennen tullen jne.
Vaikka yritän kuinka kieltää ja selostaa rauhallisesti, myönnettäköön, että tuskastun kyllä välillä, enkä tiedä mitenkä toimisin, että saisin lapsen uskomaan.
Lapsi on silloin kaikkein hyvimmällä tuulella, kun keskityn kokonaan häneen ja leikimme kaikkea mukavaa, mutta ei pidä siitä, jos rupean esim. ruuanlaittoon, vaan
seuraa perässä ja osoittaa mieltään.
Romuttuuko lapsen kasvatus minun takiani?
Olen jutellut tästä "ongelmasta" lapsen vanhempien kanssa, mutta minkäs teet, kun olen mieleltäni herkkä, epävarmakin enkä jämäkkä!!Helppo homma otat lapsen pois vessasta vesiä lotraamasta kerrot napakasti että nyt riitti. Jos homma jatkuu korotat ääntä ja kiellät. Jos homma ei mee perille suljet ovet niin ettei lapsi pääse sinne. Omani opetin aikoinani näin. Kun hän oppi kävelee opetin et on omat lelut ja tavarat. Kirjahyllyjä ei pöytiä meillä tyhjennetty. Hyvin nopeasti hän oppi mikä on äidille kuuluvaa ja mikä on omia leluja. Kun mentiin kylään kaikki ihmetteli et onpa erikoista kun lapseni ei revi kaikkea tavaraa alas. Hänellä oli oma kassi jossa kuljetin hänen leluja ja tavaroita. En tyhjentanyt koko asuntoani sen takia että lapsi saa tehdä ihan mitä huvittaa. Lapseni on aikuinen ja on elämässään hyvin pärjännyt. Pienikin lapsi ymmärtää kyllä mikä on ei ja mitä tarkoittaa kyllä
- Anonyymi
Hei, suosittelen luettavaksi seuraavaa kasvatusopasta:
Carolyn Webster-Stratton, Ihmeelliset vuodet - Ongelmanratkaisuopas 2-8-vuotiaiden lasten vanhemmille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1159194- 402698
- 1502484
- 222019
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141766- 111560
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151527"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla101458- 71320
- 141316