"mitään"...
Eli "ohjattua", "tavoitteellista" "valmennettavaa" harrastusta...
Käydään perheenä uimahallissa, hiihdetään, luistellaan, pyöräillään...oleillaan sohvalla, tuijotellaan
teeveetä, leivotaan, laiskotellaan...
Kasvaako meidän nuori ihan kieroon..kun ei esim. missään "urheiluseurassa...?
Mitä jos 13v. ei harrasta
Äitiä mietityttää
17
2571
Vastaukset
- lapella 1 harrastus
kasva kieroon. Perheenne dynamiikka vaikuttaa oikein hyvältä. Mua ainakin ärsyttää sellainen 10 harrastusta lapsella, aina jonnekin menossa. Jos lapsi tai nuori on itse tyytyväinen niin asia ok. Voithan kysyä, onko kiinnostusta johonkin.
- monta ja monta
miks sua ärsyttää ne paljon harrastavat?
kiinnostaa siksi, kun meillä harrastetaan paljon. lapsilla (10 vee ja 13 vee) molemmilla 7 harrastusta, joista suurin osa kilpaurheilusta, rytmittyvät tosin toiset kesään, toiset talveen. viikossa ollaan 1-4 krt menossa, viikonloput useimmat kilpareissuilla. meillä toimii, lapset tykkää, heillä on tavoitteita ja aikaa jää kavereillekin. koulu on ykkösjuttu, molemmilla 8-10 on koenumeroiden skaala.
eli miksi sua ärsyttää? olen itse huomannut että useimmiten se kateus laittaa ärsyttämään... - leilaqq
monta ja monta kirjoitti:
miks sua ärsyttää ne paljon harrastavat?
kiinnostaa siksi, kun meillä harrastetaan paljon. lapsilla (10 vee ja 13 vee) molemmilla 7 harrastusta, joista suurin osa kilpaurheilusta, rytmittyvät tosin toiset kesään, toiset talveen. viikossa ollaan 1-4 krt menossa, viikonloput useimmat kilpareissuilla. meillä toimii, lapset tykkää, heillä on tavoitteita ja aikaa jää kavereillekin. koulu on ykkösjuttu, molemmilla 8-10 on koenumeroiden skaala.
eli miksi sua ärsyttää? olen itse huomannut että useimmiten se kateus laittaa ärsyttämään...Anna olla harrastamatta, ei siinä mitään pahaa ole. Itse en kestäisi ilman harrastuksia yms, mutta jos ei lapsi halua, niin mikäs siinä.
nimimerkille monta ja monta, meillä hiukan samantyylinen tilanne, itse treenaan lentopalloa 4krt/viikko, joka viikko myös vähintään yksi peli/turnaus. Pelaamme vielä kahdessa sarjassa. lisäksi soitan orkesterissa klarinettia, apuvalmennan liikuntaleikkikoulua sekä lentopallossa joskus F-junioreita. Lisäksi käyn MLL:n lastenhoitokurssia, isoskoulutusta ja mitä vielä. Koulussa numerot 9-10, ja kavereiden kanssa olemiseenkin jää tarpeeksi aikaa. Siskolla hiukan samanlainen tilanne. Olen muuten 15, sisko 13 - Paska maailma
Siis voi vittu, yhtä hyvin sekin voi olla harrastus jos lukee vaikka kirjoja tai keräilee jotain juttua.
Kyllä tää maailma ryntää kohti loppuaan jos harrastus on vaan jotain maksullista, ohjattua ja ties mitä.
- huonontuu
Lapset on erilaisia, ne kun on ihmisiä nekin. Jotkut tykkää harrastaa vaikka mitä ja toiset ei. Molempi parempi niin kauan kuin lähtökohtana on lapsen oma halu. Eikö tuo lie ihan sama kökitäänkö jossain urkkakentän laidalla tai leivotaanko pullaa, kunhan on jotain yhteistä ja pysytään puheväleissä.
Meillä riennettiin pitkin Suomea milloin mitäkin peliä pelaamassa ja kivaa oli. Jääkaapin ovessa oli aikataulu ja välillä ois tarvittu sivupersoonaa kyytimieheksi, mutta hetkeäkään en antaisi pois.
Murkkuiästä selvittiin varmaan vähemmillä yhteentörmäyksillä, kun oli mahdollisuus harrastuksen kautta osallistua nuorten touhuihin. Toinen hyvä puoli oli kavereiden vanhempiin tutustuminen talkoiden puitteissa, nuorten touhuja pidettiin silmällä monissa miehin hyvässä hengessä ja pelisäännöt oli aika samat joka perheessä. Silti en olisi tuputtanut mitään harrastusta, jos eivät ite olisi halunneet.
Jokainen taaplaa tyylillään ja eläköön se erilaisuus! - janina****
Minusta tuo alkuperäisen kirjoittama viesti kertoo, että yhteistä toimintaa perheen kesken on.. ja sehän on varmasti parasta mitä vanhemmat voi lapselleen antaa. Ei minun mielestä lapsella tarvitse olla aina niin tavoitteellista ja valmentavaa harrastusta.
Itse en ole vielä äiti, mutta ollessani pieni, perheeni asui syrjässä (5 km Venäjän rajalle, 20 km lähimpään kyläkauppaan) joten säännöllistä harrastusmahdollisuutta ei ollut. Kahden viikon välein kävin kirjastoauto pihassa kääntymässä, josta haettiin sylillinen kirjoja joita luettiin vanhempien kanssa. Isän kanssa kävin suunnistamassa, kalassa ja metsällä kahdestaan.. hirvenmetsästys aikaan istuttiin passissa kylkikyljessä ja juotiin kahvia. Minulla on kolme sisarusta, joiden kanssa laskettiin mäkeä talvisin ja tehtiin hyppyreitä isoon mäkeen talon takana. Pyöräiltiin, rakennettiin majoja metsiin, kiipeiltiin puihin ja tarkkailtiin luontoa (ollaan nähty karhuja jne..). Jokaisella meistä oli omat harrastukset: isosisko piti leipomisesta, isoveli tietotekniikasta, minä lukemisesta ja pikkuveljeni perhokalastuksesta. En osannut kaivata ohjattua harrastustoimintaa kun sellaista ei ollut saatavilla, mutta tarjolla oli paljon parempaa: perheen yhteinen aika, tuki ja turva.
Kirjoja olen lukenut varmasti tuhansia kuten kaikki sisarukseni, ollaan aktiivisia liikkujia ja meillä on terveelliset elämäntavat. Meistä kaikista lapsista kasvoi järkeviä, itsenäisiä ja suoraselkäisiä ihmisiä, jotka kunnioittavat vanhempiaan ja rakkaimpiaan. Eikös se ole tärkeintä?
Jos lapsi haluaa harrastaa, niin silloinhan lapselle mielestäni pitäisi antaa mahdollisuus itsensä toteuttamiseen ja tukea siinä. Toiset haluaa, mutta ei kaikki.. ei meitä voi samaan muottiin pakottaa. - hande-56
Itse olen just sellaisen perheen kasvatti jossa ei kärvistelty ,joka suunan harrastusen perässä. Yhdessäolo on jäänyt parhaiten mieleen vaikka ei olut kun just löhöilyä ja muuten jutustelua. Yhdessä oleminen ulkona tai itsekseen on jäänyt positiivisesti mieleen.Ihmetyttää tää nykyajan moninainen harastusten kirjo ja kiire,ei paikallaan oloa tuntuu olenkaan.No jokainenhan sitä oman kohtansa katselee,mutta kannataa kysyä lapselta itseltään ja perehtyä hänen ajatus maailmaansa ja mielipiteeseensaä kyseisistä harastuksista.
- ....
Kuullostaa hyvältä. Se, että vietetään perheen kanssa paljon aikaa, lisää varmasti teidän välistä luottamusta ja yhteishenkeä. Ei missään urheiluseuroissa välttämättä edes kannata käydä, niistä tulee vain turhaa stressiä, kun tiettyyn aikaan on treeniä ja peliä.
- Voutilainen
Ei kasva. Itsekkään en pahemmin lapsena harrastanut mitään pysyvää. Kaikenlaista kokeilin hetken verran, mutta se aina vain jäi.
- Kukin tyylillään
Miksi sinua mietityttää? Podetko kenties huonoa omaatuntoa siitä ettei teillä harrasteta mitään ohjattua yms? Tämmöinen tuli vain mieleen kun täällä kyselet.
Itse olen huomannut, että nämä "ollaan-hiljaa-vaan" -perheet ovat usein sellaisia että haluttaisiin (tai lapset haluais) harrastaa vaikka nyt kilpaurheilua mutta kun vanhemmat haluavat sitä leipomista ja teeveen töllöttelyä "harrastuksena".
Meillä kun käy lasten kavereita he ensimmäiseksi ihastelevat itsekunkin palkintokaappia, vaikka meillä lapset pitävät jo niitä pyttyjä riesana ja ottaisivat palkinnoksi jotakin käyttökelposempaa. Sitten halutaan ihmetellä kisavideoita ja hyvin usein kuuluu suusta huokaus, että "voi ku mäkin saisin, mutta ei äiti/isä anna". Ja kun varovaisesti kysyy että miksi ei anna, niin ei kuulemma ole aikaa viedä harkkoihin, kisoihin jne...´Kun sille äidille se töllö ja leivonta on niin tärkeetä...
Meillä on koti huiskin haiskin kun ei kukaan jouda sitä siistimään. Kaupan pulla maistuu ja kukaan ei tunne huonoa omaatuntoa vaikkei koti sitä pullalta tuoksukaan. Joskus jopa sorrun ostamaan valmisruokia! Enkä tunne hiukkaakaan huónoa omaatuntoa siitä. Yhtään enempää aikaa ei ole minullakaan mutta sen vähän aikani mieluummin kuskaan lapsia heille tärkeisiin harrastuksiin kuin leivotan väkisellä piirakoita tai katsotan töllöä.
Voi olla että eillä ei olla urheilu/kilpahenkisiä mutta tuli vaan mieleen että äiti vaan ei oo...- ...
Meillä harrastetaan kilpaurheilua kuutena päivänä viikossa kisat leirit yms. ja silti ehdimme pelaamaan lautapelejä, lukemaan kirjoja, olemaan yhdessä ja JOPA KATSOMAAN TELEVISIOTA! Uskomatonta, mutta joskus ollaan ihan oikeasti leivottukin... Jännää on että saa aina olla puolustelemassa sitä että harrastetaan ja sitä "vaan olemista" pidetään jotenkin niin ylevänä ja hienona. Jos lapset ei halua harrastaa, asia on eri, mutta kyllä meidän perheellä on sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja avoimmuutta, yhteenkuuluvaisuutta jne. jne. Eikä meillä ole kiire. Oikeastaan ikinä. Mihin ihmeeseen käytätte aikaanne?
- Kaikki ei aina mene
... kirjoitti:
Meillä harrastetaan kilpaurheilua kuutena päivänä viikossa kisat leirit yms. ja silti ehdimme pelaamaan lautapelejä, lukemaan kirjoja, olemaan yhdessä ja JOPA KATSOMAAN TELEVISIOTA! Uskomatonta, mutta joskus ollaan ihan oikeasti leivottukin... Jännää on että saa aina olla puolustelemassa sitä että harrastetaan ja sitä "vaan olemista" pidetään jotenkin niin ylevänä ja hienona. Jos lapset ei halua harrastaa, asia on eri, mutta kyllä meidän perheellä on sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja avoimmuutta, yhteenkuuluvaisuutta jne. jne. Eikä meillä ole kiire. Oikeastaan ikinä. Mihin ihmeeseen käytätte aikaanne?
No eihän se, että TE osaatte/pystytte käyttää aikanne niin, että reissujen ja harrastusten lisäksi jää aikaa vaikka mihin, tarkoita, että kaikilla asiat olisivat samalla tavalla:D
On erilaisia töitä, pitkät välimatkat kodin ja harrastuksen välillä, erilaisia elämäntilanteita ja perhetilanteita...
EI kannata katsella asioita niin mustavalkoisesti, eihän? - Kuski/äiti/valmentaj
Kaikki ei aina mene kirjoitti:
No eihän se, että TE osaatte/pystytte käyttää aikanne niin, että reissujen ja harrastusten lisäksi jää aikaa vaikka mihin, tarkoita, että kaikilla asiat olisivat samalla tavalla:D
On erilaisia töitä, pitkät välimatkat kodin ja harrastuksen välillä, erilaisia elämäntilanteita ja perhetilanteita...
EI kannata katsella asioita niin mustavalkoisesti, eihän?Kellään ei voi olla pidempi treeneihin kuin meillä. Yhteen suuntaan tulee 60 kilsaa ja sinne mennään 2-3 krt viikko. Lisäksi 1-2 krt viikko 30 kilsan päähän "sivulajin" treeniin. Olen yh, asutaan maalla kaukana. Kukaan muu kuin minä ei huolla lumitöitä, talon lämmitystä, ruokia, siivousta ym. No onneksi lapsille, 11 ja 12 vee voi jo antaa vastuuta.
Joskus vielä tuuraan vuorossa, mutta sitten huolehdin kyydit muutoin, Tai lapset tekevät jotakin korvaavaa kotona; hiihtolenkin, juoksua, luistelua, uintia jne...
Mustan ja valkoisen välillä on paljon sävyjä, totta. Mutta, jos on tahtoa, löytyy aikaakin. Useimmilla sitä tahtoa ei ole. Minä pidän lasteni harrastuksia tärkeämpänä kuin tiptop kotia, vierailuja tai omia menojani. - pitkiäkin matkoja
Kuski/äiti/valmentaj kirjoitti:
Kellään ei voi olla pidempi treeneihin kuin meillä. Yhteen suuntaan tulee 60 kilsaa ja sinne mennään 2-3 krt viikko. Lisäksi 1-2 krt viikko 30 kilsan päähän "sivulajin" treeniin. Olen yh, asutaan maalla kaukana. Kukaan muu kuin minä ei huolla lumitöitä, talon lämmitystä, ruokia, siivousta ym. No onneksi lapsille, 11 ja 12 vee voi jo antaa vastuuta.
Joskus vielä tuuraan vuorossa, mutta sitten huolehdin kyydit muutoin, Tai lapset tekevät jotakin korvaavaa kotona; hiihtolenkin, juoksua, luistelua, uintia jne...
Mustan ja valkoisen välillä on paljon sävyjä, totta. Mutta, jos on tahtoa, löytyy aikaakin. Useimmilla sitä tahtoa ei ole. Minä pidän lasteni harrastuksia tärkeämpänä kuin tiptop kotia, vierailuja tai omia menojani.Esim. Jyväskylässä käy poikia pelaamassa jääkiekkoa Saarijärveltä ja sen tuppukyliltä. Matkaa on n. 70 kilometriä. Ja harkkoja lähes päivittäin.
Mutta ihanteellistahan se on,kun lapsi harrastaa. Vanhemmallekin helppoa, kun ei tarvitse pähkätä missä vekara on, tietää sen olevan siellä harkoissa. Ja autoileminen on mukavaa ja helpppoa.
Lisäksi talkoohommissa tutustuu toisiin aikuisiin:) Myöskin yksinhuoltajana koen sen rikkaudeksi, että saa samalla aikuiskontakteja.
Samalla myös lapset oppivat, että myös talkoilla voi tehdä asioita, kaikesta ei tarvitse saada rahaa. - HJKll
... kirjoitti:
Meillä harrastetaan kilpaurheilua kuutena päivänä viikossa kisat leirit yms. ja silti ehdimme pelaamaan lautapelejä, lukemaan kirjoja, olemaan yhdessä ja JOPA KATSOMAAN TELEVISIOTA! Uskomatonta, mutta joskus ollaan ihan oikeasti leivottukin... Jännää on että saa aina olla puolustelemassa sitä että harrastetaan ja sitä "vaan olemista" pidetään jotenkin niin ylevänä ja hienona. Jos lapset ei halua harrastaa, asia on eri, mutta kyllä meidän perheellä on sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja avoimmuutta, yhteenkuuluvaisuutta jne. jne. Eikä meillä ole kiire. Oikeastaan ikinä. Mihin ihmeeseen käytätte aikaanne?
Maanantai: Herään klo 05.00, lenkitän koiran, siivoan, laitan iltapäivän ruokaa valmiiksi, herätän lapset kouluun. Lähden töihin klo 7.30, saavun klo 16.30. Äkkiä jotakin hätäistä ruuaksi, onneksi vanhin lapsi on keittänyt perunat valmiiksi. Klo 17.15 istumme autossa ja ajamme 25 km:n matkan keskustaanm Lapsi A ehtii juuri ja juuri klo 17.30 alkaviin harjoituksiin. Lapsi B:n harjoitukset alkavat klo 18.00, matkaa sinne vielä 40 kilsaa lisäksi. Onneksi ehdimme sinnekin... Lapsi B:n harkkojen aikana käyn kaupassa, otan B:n kyytiin klo 19.30, olemme klo 20.00 A:n harjoittelupaikalla ja ajamme kotiin. Pesu, iltapala, nukkumaan, onneksi läksyt on tehty koulun jälkeen.
Tiistai: Lapsi C ajetaan harjoituksiin. lähtö klo 17.40 , onneksi vain 25 kilsan päähän, olemme kotona "jo" klo 20.00. sitähän ehtii halutessaan vaikka katsoa töllöä, mikä sivumennen sanoen on täysin turha kapistus meillä.
Keskiviikkona toistuu maanantai ja torstaina toistuu tiistai. Perjantaina siivotaan ja laitetaan viikonlopun kisakamppeita kuntoon. La ja Su kisoissa sen mukaan kellä lapsilla niitä on....
Te ilmeisesti asutte keskustassa, jolloin lapset hujauttavat itse sen 10 minuutin matkan harjoituksiin ja sinä ehdit kotiin jäävien kanssa leipoa, pelata lautapelejä ja katsoa teeveetä...
Ja meillä on kiire, minulla ainakin, hirveä kiire koko ajan. Mutta hetkeäkään en vaihtaisi!
- jun.valm.
Tuossa iässä harrastuksissa touhuilu pitää olla jo täysin oma-aloitteista. Jos 13-vuotiasta ei kiinnosta, niin sit ei. Suuri virhe on pakottaa lapsi harrastamaan jotain urheiluseurassa vasten tahtoaan. Tämä koskee myös pienempiä lapsia. Olen työskennellyt urheiluseurassa lasten valmennuksen parissa, ja niitä pakotettuja tapauksia tuli vastaan aina toisinaan. Niiden touhuiluista tuli harmia lähes jokaiselle: heille itselleen, kavereilleen ja valmentajalle.
- Hikitreenit
Musta vapaa-aika pitää viettää siten mistä sitä energiaa itseensä parhaiten saa. Toisille se on nypläys ja toisille rankat urheilutreenit. 13-vuotiasta voisi kyllä avittaa harrastuksen pariin jos sellaista kaipaa. Tuossa iässä voi mieli haahuilla laidasta laitaan eikä mistään oikein saa kiinni ellei vähän apua tule kotooltakin. Mulle on jostain syystä syöpynyt aivokoppaan se että jotakin urheilullista olisi hyvä viikottain tehdä jotta liikkuminen jäisi lapselle luonnollisena osana elämää mutta teillä näytti sekin olevan kunnossa. Eli turhaan hätäilet.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel103010- 1172184
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei431594- 2601408
- 731057
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47921Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77890- 55884
- 44805
Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä
Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to93746