Taidekriitikot

Pelisi on perin juurin ovelaa, nyt kirjoitat vain Lakkatyttökö ja perässä kysymysmerkki.

Koska olet aiemmin paljastanut minun oikean nimeni ja ip-osoitteeni palstalla etkä kenenkään muun, niin annat viestilläsi ymmärtää että minä olisin nimimerkki Lakkatytön takana. Vaikka et sitä suoraan sanokaan, jotta en saisi sinua vastuuseen teoistasi, mutta tarkoituksesi on jälleen kerran peitellysti syyttää minua perättömästi ja aiheettomasti jostakin johon en ole syyllistynyt.

Voi sinua ressukkaa, mutta kiitos viestistäsi se on jälleen loistava esimerkki toiminnastasi.

Kyllä hyvinkin.

nerkitsee kaikista eniten. Tarkoituksena on pärjätä taidekriitikkojen diskurssissa, mahdollisuutena menestyä sen maailman rajaamissa ehdoissa. Neutaalisuuden idea on mahdottomuus, mutta sopivuuden esittäminen täydellinen mahdollisuus, jota pääsääntöisesti taidemaailmassa etsitään. Rautalangasta väännettynä: kehu niitä, joita kehutaan jotta toimit "asiantuntevan" oloisesti. Ja valtaosa yliopistosuorittaneista ei välttämättä ole riittävän pohjan omaavia, eikä taidekoulutksenkaan saaneista. Kysymys kuuluukin: mistä mieltymykset, näkemykset ja niiden esiintuominen kertoo ja miten kriitikko suhtautuu työhönsä, mieltymyksiinsä, esim. yleisen sivistyksen näkökulmasta tarkasteltuna.

Mielestäni keskustelu on aiheellista ja toivottavasti se jatkuu, tosin suomessa ei auktoriteetteja saa kritisoida, koska se osoittaa vain huono "yhteistyö" kykyä. Kuvataiteen puolella tämä on suuri ongelma. Ammaatitaidottomuus ei ole välttämättä se suurin ongelma, sitä voi kehittää, ongelman ydin on suomalinen kulttuurinen ilmapiiri, jossa etuuksien sosiaalinen systeemi, kuten politiikasta olemme viime kuukausina saaneet nähdä, on myös taiteen ja kulttuurin puolella. Toiminnan tavat ovat eturistiriitojen täyttämiä.

Liisaihmetaidemaassa kirjoitti:

nerkitsee kaikista eniten. Tarkoituksena on pärjätä taidekriitikkojen diskurssissa, mahdollisuutena menestyä sen maailman rajaamissa ehdoissa. Neutaalisuuden idea on mahdottomuus, mutta sopivuuden esittäminen täydellinen mahdollisuus, jota pääsääntöisesti taidemaailmassa etsitään. Rautalangasta väännettynä: kehu niitä, joita kehutaan jotta toimit "asiantuntevan" oloisesti. Ja valtaosa yliopistosuorittaneista ei välttämättä ole riittävän pohjan omaavia, eikä taidekoulutksenkaan saaneista. Kysymys kuuluukin: mistä mieltymykset, näkemykset ja niiden esiintuominen kertoo ja miten kriitikko suhtautuu työhönsä, mieltymyksiinsä, esim. yleisen sivistyksen näkökulmasta tarkasteltuna.

Mielestäni keskustelu on aiheellista ja toivottavasti se jatkuu, tosin suomessa ei auktoriteetteja saa kritisoida, koska se osoittaa vain huono "yhteistyö" kykyä. Kuvataiteen puolella tämä on suuri ongelma. Ammaatitaidottomuus ei ole välttämättä se suurin ongelma, sitä voi kehittää, ongelman ydin on suomalinen kulttuurinen ilmapiiri, jossa etuuksien sosiaalinen systeemi, kuten politiikasta olemme viime kuukausina saaneet nähdä, on myös taiteen ja kulttuurin puolella. Toiminnan tavat ovat eturistiriitojen täyttämiä.

Lue lisää

koska sitä se vaikuttaa kun luen kritiikkiä. Toivottavasti itse näet asian paremmin, monipuolisesti kuten asian esität sitä mitenkään perustelematta.

Liisaihmetaidemaassa kirjoitti:

nerkitsee kaikista eniten. Tarkoituksena on pärjätä taidekriitikkojen diskurssissa, mahdollisuutena menestyä sen maailman rajaamissa ehdoissa. Neutaalisuuden idea on mahdottomuus, mutta sopivuuden esittäminen täydellinen mahdollisuus, jota pääsääntöisesti taidemaailmassa etsitään. Rautalangasta väännettynä: kehu niitä, joita kehutaan jotta toimit "asiantuntevan" oloisesti. Ja valtaosa yliopistosuorittaneista ei välttämättä ole riittävän pohjan omaavia, eikä taidekoulutksenkaan saaneista. Kysymys kuuluukin: mistä mieltymykset, näkemykset ja niiden esiintuominen kertoo ja miten kriitikko suhtautuu työhönsä, mieltymyksiinsä, esim. yleisen sivistyksen näkökulmasta tarkasteltuna.

Mielestäni keskustelu on aiheellista ja toivottavasti se jatkuu, tosin suomessa ei auktoriteetteja saa kritisoida, koska se osoittaa vain huono "yhteistyö" kykyä. Kuvataiteen puolella tämä on suuri ongelma. Ammaatitaidottomuus ei ole välttämättä se suurin ongelma, sitä voi kehittää, ongelman ydin on suomalinen kulttuurinen ilmapiiri, jossa etuuksien sosiaalinen systeemi, kuten politiikasta olemme viime kuukausina saaneet nähdä, on myös taiteen ja kulttuurin puolella. Toiminnan tavat ovat eturistiriitojen täyttämiä.

Lue lisää

hyvä jatkaa, kun tarjosit useitakin koukkuja, joista olen toista mieltä.

Täysin vieras ajatus minulle on se, että meillä taiteessa olisi jonkinlainen auktoriteettisysteemi. Kaikki taiteen lajit ovat siinä määrin revenneet eri suuntiin, että kukaan ei kata kaikkea. On niitä, jotka tietävät vähästä paljon ja niitä, jotka tietävät paljosta vähän, generalisteja ei enää ole ainuttakaan. Kriitikot, varsinkin julkisesti, mediassa esiintyvät ammattikriitikot, ovat näiden välissä. He pyrkivät kattamaan mahdollisimman laajan alueen, mutta pystyvät hyvin keskittymään vain vain rajalliseen osaan ao. taiteesta. On kohtuutonta vaatia heiltä enempää kuin mihin on resursseja. Siksiköhän esim. Helsingin Sanomissa on useita kuvataidekriitikkoja, jotta koko kuvataiteen kenttä saataisiin paremmin katetuksi? Mitkä olisivat niitä auktoriteetteja, joita heidän tai taidekentän laajemmin pitäisi kumartaa, ja mistä ne auktorisointinsa saisivat?

Vieras ajatus minulle on myös se, että kriitikot kirjoittaisivat ensi sijassa toisilleen, tai hakisivat "systeemin" hyväksyntää samanmielisyydellä. Median tehtävä on palvella suurta yleisöä, joka maksaa median viulut. Jos se sitä ei tee, on yleisön vika, jos palautetta ei anneta. Sen myönnän, että monet näkemäni kritiikit eivät täytä hyvän kritiikin tunnusmerkkejä. Jos kriitikolla ei ole mitään todellista sanottavaa, hän ei ole ammattinsa edellyttämällä tasolla. En tiedä, miten suuri osuus tähän on käytössä olevalla rajallisella tilalla tai ajalla tai ko. median linjalla, mutta ainakin minä luen mieluummin harvoja hyvin tehtyjä kritiikkejä kuin useita lyhyitä huitaisuja.

"Ammaatitaidottomuus ei ole välttämättä se suurin ongelma, sitä voi kehittää, ongelman ydin on suomalinen kulttuurinen ilmapiiri, jossa , kuten politiikasta olemme viime kuukausina saaneet nähdä, on myös taiteen ja kulttuurin puolella."

Miten tämä voisi olla taidekritiikin ongelma? Kritiikkiä julkaiseva media on käsittääkseni riippumaton tuosta "etuuksien sosiaalisesta systeemistä". Kritiikin tehtävä on arvioida taideteosten ja/tai esitysten sisältöä, ei niitä tekijöitä, jotka ovat mahdollistaneet tai jättäneet mahdollistamatta niiden tekemisen. Kritiikki arvioi tarkastelemansa kohteen vain ja ainoastaan osana taiteen kenttää, ei sen liittymistä laajemmin yhteiskunnan kokonaisuuteen.

Taiteen kritiikkiä ei mielestäni pidä sotkea niihin kuvioihin, jotka ovat taiteen tekemisen takana, tai kuten kirjoitat "Toiminnan tavat ovat eturistiriitojen täyttämiä." Eivät ne merkityksettämiö ole ja niistä on varmasti syytä keskustella, mutta silloin kritisoimme yhteiskunnan tapaa toimia emmekä taidetta sellaisena, jollaisena sen näemme tai kuulemme. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, mutta sillisalaatiksi ei niitä kannata sotkea.

ilpittore kirjoitti:

hyvä jatkaa, kun tarjosit useitakin koukkuja, joista olen toista mieltä.

Täysin vieras ajatus minulle on se, että meillä taiteessa olisi jonkinlainen auktoriteettisysteemi. Kaikki taiteen lajit ovat siinä määrin revenneet eri suuntiin, että kukaan ei kata kaikkea. On niitä, jotka tietävät vähästä paljon ja niitä, jotka tietävät paljosta vähän, generalisteja ei enää ole ainuttakaan. Kriitikot, varsinkin julkisesti, mediassa esiintyvät ammattikriitikot, ovat näiden välissä. He pyrkivät kattamaan mahdollisimman laajan alueen, mutta pystyvät hyvin keskittymään vain vain rajalliseen osaan ao. taiteesta. On kohtuutonta vaatia heiltä enempää kuin mihin on resursseja. Siksiköhän esim. Helsingin Sanomissa on useita kuvataidekriitikkoja, jotta koko kuvataiteen kenttä saataisiin paremmin katetuksi? Mitkä olisivat niitä auktoriteetteja, joita heidän tai taidekentän laajemmin pitäisi kumartaa, ja mistä ne auktorisointinsa saisivat?

Vieras ajatus minulle on myös se, että kriitikot kirjoittaisivat ensi sijassa toisilleen, tai hakisivat "systeemin" hyväksyntää samanmielisyydellä. Median tehtävä on palvella suurta yleisöä, joka maksaa median viulut. Jos se sitä ei tee, on yleisön vika, jos palautetta ei anneta. Sen myönnän, että monet näkemäni kritiikit eivät täytä hyvän kritiikin tunnusmerkkejä. Jos kriitikolla ei ole mitään todellista sanottavaa, hän ei ole ammattinsa edellyttämällä tasolla. En tiedä, miten suuri osuus tähän on käytössä olevalla rajallisella tilalla tai ajalla tai ko. median linjalla, mutta ainakin minä luen mieluummin harvoja hyvin tehtyjä kritiikkejä kuin useita lyhyitä huitaisuja.

"Ammaatitaidottomuus ei ole välttämättä se suurin ongelma, sitä voi kehittää, ongelman ydin on suomalinen kulttuurinen ilmapiiri, jossa , kuten politiikasta olemme viime kuukausina saaneet nähdä, on myös taiteen ja kulttuurin puolella."

Miten tämä voisi olla taidekritiikin ongelma? Kritiikkiä julkaiseva media on käsittääkseni riippumaton tuosta "etuuksien sosiaalisesta systeemistä". Kritiikin tehtävä on arvioida taideteosten ja/tai esitysten sisältöä, ei niitä tekijöitä, jotka ovat mahdollistaneet tai jättäneet mahdollistamatta niiden tekemisen. Kritiikki arvioi tarkastelemansa kohteen vain ja ainoastaan osana taiteen kenttää, ei sen liittymistä laajemmin yhteiskunnan kokonaisuuteen.

Taiteen kritiikkiä ei mielestäni pidä sotkea niihin kuvioihin, jotka ovat taiteen tekemisen takana, tai kuten kirjoitat "Toiminnan tavat ovat eturistiriitojen täyttämiä." Eivät ne merkityksettämiö ole ja niistä on varmasti syytä keskustella, mutta silloin kritisoimme yhteiskunnan tapaa toimia emmekä taidetta sellaisena, jollaisena sen näemme tai kuulemme. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, mutta sillisalaatiksi ei niitä kannata sotkea.

Lue lisää

kritiikittömästi. Kannattaisi perehtyä sosiologiseen kirjallisuuteen niin sosiaaliset suhteet eivät olisi noin yksilökeskeisiä, miltä ne vaikuttaa kirjoituksissasi.

Lakkatyttö kirjoitti:

kritiikittömästi. Kannattaisi perehtyä sosiologiseen kirjallisuuteen niin sosiaaliset suhteet eivät olisi noin yksilökeskeisiä, miltä ne vaikuttaa kirjoituksissasi.

järjestelmään. Media muka riippumaton sosiaalisesta paineesta. Sehän tekee sitä mitä mediamokulit vaatii, eli tyydyttävät markkinoita jotta saavat mainosrahoja.

Lakkatyttö kirjoitti:

kritiikittömästi. Kannattaisi perehtyä sosiologiseen kirjallisuuteen niin sosiaaliset suhteet eivät olisi noin yksilökeskeisiä, miltä ne vaikuttaa kirjoituksissasi.

ole mitään syytä eikä perusteita sotkea sosiologisia teorioita, kyse on vain ja puhtaasti taideteoksen kritiikistä sen taiteellisista lähtökohdista.

ilpittore kirjoitti:

hyvä jatkaa, kun tarjosit useitakin koukkuja, joista olen toista mieltä.

Täysin vieras ajatus minulle on se, että meillä taiteessa olisi jonkinlainen auktoriteettisysteemi. Kaikki taiteen lajit ovat siinä määrin revenneet eri suuntiin, että kukaan ei kata kaikkea. On niitä, jotka tietävät vähästä paljon ja niitä, jotka tietävät paljosta vähän, generalisteja ei enää ole ainuttakaan. Kriitikot, varsinkin julkisesti, mediassa esiintyvät ammattikriitikot, ovat näiden välissä. He pyrkivät kattamaan mahdollisimman laajan alueen, mutta pystyvät hyvin keskittymään vain vain rajalliseen osaan ao. taiteesta. On kohtuutonta vaatia heiltä enempää kuin mihin on resursseja. Siksiköhän esim. Helsingin Sanomissa on useita kuvataidekriitikkoja, jotta koko kuvataiteen kenttä saataisiin paremmin katetuksi? Mitkä olisivat niitä auktoriteetteja, joita heidän tai taidekentän laajemmin pitäisi kumartaa, ja mistä ne auktorisointinsa saisivat?

Vieras ajatus minulle on myös se, että kriitikot kirjoittaisivat ensi sijassa toisilleen, tai hakisivat "systeemin" hyväksyntää samanmielisyydellä. Median tehtävä on palvella suurta yleisöä, joka maksaa median viulut. Jos se sitä ei tee, on yleisön vika, jos palautetta ei anneta. Sen myönnän, että monet näkemäni kritiikit eivät täytä hyvän kritiikin tunnusmerkkejä. Jos kriitikolla ei ole mitään todellista sanottavaa, hän ei ole ammattinsa edellyttämällä tasolla. En tiedä, miten suuri osuus tähän on käytössä olevalla rajallisella tilalla tai ajalla tai ko. median linjalla, mutta ainakin minä luen mieluummin harvoja hyvin tehtyjä kritiikkejä kuin useita lyhyitä huitaisuja.

"Ammaatitaidottomuus ei ole välttämättä se suurin ongelma, sitä voi kehittää, ongelman ydin on suomalinen kulttuurinen ilmapiiri, jossa , kuten politiikasta olemme viime kuukausina saaneet nähdä, on myös taiteen ja kulttuurin puolella."

Miten tämä voisi olla taidekritiikin ongelma? Kritiikkiä julkaiseva media on käsittääkseni riippumaton tuosta "etuuksien sosiaalisesta systeemistä". Kritiikin tehtävä on arvioida taideteosten ja/tai esitysten sisältöä, ei niitä tekijöitä, jotka ovat mahdollistaneet tai jättäneet mahdollistamatta niiden tekemisen. Kritiikki arvioi tarkastelemansa kohteen vain ja ainoastaan osana taiteen kenttää, ei sen liittymistä laajemmin yhteiskunnan kokonaisuuteen.

Taiteen kritiikkiä ei mielestäni pidä sotkea niihin kuvioihin, jotka ovat taiteen tekemisen takana, tai kuten kirjoitat "Toiminnan tavat ovat eturistiriitojen täyttämiä." Eivät ne merkityksettämiö ole ja niistä on varmasti syytä keskustella, mutta silloin kritisoimme yhteiskunnan tapaa toimia emmekä taidetta sellaisena, jollaisena sen näemme tai kuulemme. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, mutta sillisalaatiksi ei niitä kannata sotkea.

Lue lisää

No miten vastaat siihen että 99% taiteesta jota analysoidaan mediassa on paskaa? Mä en todellakaan tajua että miksi jotain kiinnostaa esim. kenenkään noida ars fennica tyyppien taide. Tollastahan voi vääntää aivan kuka vaan. Joku käsivaralla kuvattu video sekoilu ja jättimäinen kangas täynnä sotkua.

BARE kirjoitti:

No miten vastaat siihen että 99% taiteesta jota analysoidaan mediassa on paskaa? Mä en todellakaan tajua että miksi jotain kiinnostaa esim. kenenkään noida ars fennica tyyppien taide. Tollastahan voi vääntää aivan kuka vaan. Joku käsivaralla kuvattu video sekoilu ja jättimäinen kangas täynnä sotkua.

Lue lisää

" No miten vastaat siihen että 99% taiteesta jota analysoidaan mediassa on paskaa? Mä en todellakaan tajua että miksi jotain kiinnostaa esim. kenenkään noida ars fennica tyyppien taide."

Son poka niin että ite kuulut minoriteethin. Sinun tartte ko vähän seurata mitä asiasta kirjotethan myös mailmanlaajusesti.
Lisäksi Ars Fennican tuomari Vincente Todoli, joka sitäpaitti on Tate Modern-museon johtaja sannoopi että "suomi on pieni maa ja odotin että taso olisi ollut heikompi". Sehän ihhailee yli kaiken tuon koko revohkan taitelijoitten tevoksia ja on seki lääpälhän niihin.
Sole poka mikhän! Todoli tuopii näin tuulahuksen sieltä suuremmasta maalimasta missä oikiasti menhän.
Eikhän sinunki poka rukka kannatte tehhä johtopäätöksiä? "Uusklassinen realismi" jo käsithenä on apsurti joka ei ikipäivänä tule toteutumhan ja sie poikapolo senku vain sitä opettelet.
Klassinen realismi vanahojen mestarien tekemänä on unniikkia etkä sie pokarukka ikinä pääse sille tasolle ja sekös sinua vituttaa ja on saanu sinut nuin h-vetin katkeraksi. Herrää jo hyä mies! Juna kulkee. Tehet itestäs ihan pellen!

ilpittore kirjoitti:

hyvä jatkaa, kun tarjosit useitakin koukkuja, joista olen toista mieltä.

Täysin vieras ajatus minulle on se, että meillä taiteessa olisi jonkinlainen auktoriteettisysteemi. Kaikki taiteen lajit ovat siinä määrin revenneet eri suuntiin, että kukaan ei kata kaikkea. On niitä, jotka tietävät vähästä paljon ja niitä, jotka tietävät paljosta vähän, generalisteja ei enää ole ainuttakaan. Kriitikot, varsinkin julkisesti, mediassa esiintyvät ammattikriitikot, ovat näiden välissä. He pyrkivät kattamaan mahdollisimman laajan alueen, mutta pystyvät hyvin keskittymään vain vain rajalliseen osaan ao. taiteesta. On kohtuutonta vaatia heiltä enempää kuin mihin on resursseja. Siksiköhän esim. Helsingin Sanomissa on useita kuvataidekriitikkoja, jotta koko kuvataiteen kenttä saataisiin paremmin katetuksi? Mitkä olisivat niitä auktoriteetteja, joita heidän tai taidekentän laajemmin pitäisi kumartaa, ja mistä ne auktorisointinsa saisivat?

Vieras ajatus minulle on myös se, että kriitikot kirjoittaisivat ensi sijassa toisilleen, tai hakisivat "systeemin" hyväksyntää samanmielisyydellä. Median tehtävä on palvella suurta yleisöä, joka maksaa median viulut. Jos se sitä ei tee, on yleisön vika, jos palautetta ei anneta. Sen myönnän, että monet näkemäni kritiikit eivät täytä hyvän kritiikin tunnusmerkkejä. Jos kriitikolla ei ole mitään todellista sanottavaa, hän ei ole ammattinsa edellyttämällä tasolla. En tiedä, miten suuri osuus tähän on käytössä olevalla rajallisella tilalla tai ajalla tai ko. median linjalla, mutta ainakin minä luen mieluummin harvoja hyvin tehtyjä kritiikkejä kuin useita lyhyitä huitaisuja.

"Ammaatitaidottomuus ei ole välttämättä se suurin ongelma, sitä voi kehittää, ongelman ydin on suomalinen kulttuurinen ilmapiiri, jossa , kuten politiikasta olemme viime kuukausina saaneet nähdä, on myös taiteen ja kulttuurin puolella."

Miten tämä voisi olla taidekritiikin ongelma? Kritiikkiä julkaiseva media on käsittääkseni riippumaton tuosta "etuuksien sosiaalisesta systeemistä". Kritiikin tehtävä on arvioida taideteosten ja/tai esitysten sisältöä, ei niitä tekijöitä, jotka ovat mahdollistaneet tai jättäneet mahdollistamatta niiden tekemisen. Kritiikki arvioi tarkastelemansa kohteen vain ja ainoastaan osana taiteen kenttää, ei sen liittymistä laajemmin yhteiskunnan kokonaisuuteen.

Taiteen kritiikkiä ei mielestäni pidä sotkea niihin kuvioihin, jotka ovat taiteen tekemisen takana, tai kuten kirjoitat "Toiminnan tavat ovat eturistiriitojen täyttämiä." Eivät ne merkityksettämiö ole ja niistä on varmasti syytä keskustella, mutta silloin kritisoimme yhteiskunnan tapaa toimia emmekä taidetta sellaisena, jollaisena sen näemme tai kuulemme. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, mutta sillisalaatiksi ei niitä kannata sotkea.

Lue lisää

tekijä, kuten me tiedämme, joten et tiedä millaista on kahlata taidemaailman keskiössä. Sivustaseuraajan rooli on ihan toista.

et ole kirjoitti:

tekijä, kuten me tiedämme, joten et tiedä millaista on kahlata taidemaailman keskiössä. Sivustaseuraajan rooli on ihan toista.

arvioita kyllä saa lukea, mutta onko niiden taustalla enempää kuin hänenkään arviossaan? Heitot on heittoja.

Susirajan sälli kirjoitti:

" No miten vastaat siihen että 99% taiteesta jota analysoidaan mediassa on paskaa? Mä en todellakaan tajua että miksi jotain kiinnostaa esim. kenenkään noida ars fennica tyyppien taide."

Son poka niin että ite kuulut minoriteethin. Sinun tartte ko vähän seurata mitä asiasta kirjotethan myös mailmanlaajusesti.
Lisäksi Ars Fennican tuomari Vincente Todoli, joka sitäpaitti on Tate Modern-museon johtaja sannoopi että "suomi on pieni maa ja odotin että taso olisi ollut heikompi". Sehän ihhailee yli kaiken tuon koko revohkan taitelijoitten tevoksia ja on seki lääpälhän niihin.
Sole poka mikhän! Todoli tuopii näin tuulahuksen sieltä suuremmasta maalimasta missä oikiasti menhän.
Eikhän sinunki poka rukka kannatte tehhä johtopäätöksiä? "Uusklassinen realismi" jo käsithenä on apsurti joka ei ikipäivänä tule toteutumhan ja sie poikapolo senku vain sitä opettelet.
Klassinen realismi vanahojen mestarien tekemänä on unniikkia etkä sie pokarukka ikinä pääse sille tasolle ja sekös sinua vituttaa ja on saanu sinut nuin h-vetin katkeraksi. Herrää jo hyä mies! Juna kulkee. Tehet itestäs ihan pellen!

Lue lisää

Jos jotkut aivottomat idiootit nauraa mulle, niin ei voi mitään. Eipä pahemmin haittaa.

Klassinen taide tulee aina olemaan paljon aidompaa kuin mikään abstrakti soheltaminen.

"Todoli tuopii näin tuulahuksen sieltä suuremmasta maalimasta missä oikiasti menhän."

Sitten suuressa maailmassa tehdään vaan huonoa taidetta. Oon mä noita tate modernin sivuja joskus selaillu ja ihan roska taidetta sielä näytti olevan. Kuka vaan pystyy vääntämään tollasta sotkua.

ilpittore kirjoitti:

arvioita kyllä saa lukea, mutta onko niiden taustalla enempää kuin hänenkään arviossaan? Heitot on heittoja.

Siinä olet ihan oikeassa. Varmaan ymmärrät mistä on kysymys?

ilpittore kirjoitti:

arvioita kyllä saa lukea, mutta onko niiden taustalla enempää kuin hänenkään arviossaan? Heitot on heittoja.

heitot ovat aina joko nurmella tai pituushyppääjän reidessä. Tosin metaforat ovat aina vaikeita.

HannuÖ kirjoitti:

heitot ovat aina joko nurmella tai pituushyppääjän reidessä. Tosin metaforat ovat aina vaikeita.

mäyttää olevan, mutta en nyt kuitenkaan pistä tikulla silmään. Ehkä se aukeaa muutenkin koska näyt keihäänheiton maailmaa tuntevan.

Äläkä luule että en nää kuka oikeesti olet!

Tiedätkuka kirjoitti:

Äläkä luule että en nää kuka oikeesti olet!

ettet näe ja tiedä mitään.

Tiedätkuka kirjoitti:

Äläkä luule että en nää kuka oikeesti olet!

##Äläkä luule että en nää kuka oikeesti olet!##

No kerrohan kuka nyt on mielestäsi nimimerkki Lakkatytön takana, kun kerran väität näkeväsi sen. Lyön vetoa että lyöt kirveesi kiveen ja syyttelet aivan väärää ihmistä.

Tämänkin palstan ovat valloittaneet nämä surkeat virallisten piirien raukkikset jotka syytelevät muita teoista joita he eivät tee ja syykin on selvä. Vapaita mielipiteitä ei sallita jos ne ovat virallisen mielipiteen vastaisia ja ne vastakkaiset mielipiteet pitää saada keinolla millä hyvänsä näyttämään yhden ja saman kirjoittajan tekemiltä. Tämä tehdään jotta koko surkea totuus ei paljastusi, virallinen propaganda tehdään vaikka syyttämällä pelkuri ja raukkamaisesti nimimerkin suojassa, koska se on ainoa mihin he pystyvät.

##Toi katkeruutesi kriitikkoja kohtaan on niin nähty, mutta kivaa tässä on että vihdoinkin olet järkiintynyt ja suostunut pukeutumaan hameeseen niinkuin on odotettukin. Siitä sinulle pointsit!##

Kirjoittaja tuskin on se keneksi häntä luulet, mutta sehän on sinunlaisellesi raukkiselle sivuseikka. Pääasia on että saat taas nimimerkin suojassa kateellisena syytellä muita teoista joita he eivät ole tehneet. Eikö lahjakkuutesi vieläkään riitä muuhun???

tuota helvetin posetiivia ruveta vääntämään joka keskustelussa? Aloitus oli ihan hyvä keskustelun avaus kirjoittipa sen kuka hyvänsä, mutta pitihän teidän marakattien vääntää kammesta kun ei muuta osaa kuin tuon yhden veisun. Tuollaisessa keskustelujen pilaamisessa ei ole järjen hiventäkään, pysykää siellä puiden latvoissa kirkumassa eikä täällä.

Oot niin naivi ja lapsellinen, uskollinen systeemille loppuunsaakka, aivan kuten ennenkin. Laita ne rannetuet sinne minne ne kuuluu ja kansainvälisesti tunnetutu kriitikot on sun fantasia eikä mitään muuta, mutta ei kai yksinkertaisilta ihmisiltä muuta voi osottaa kuin yksinkertaisia unelmia.