En enää edes pystyisi kunnon töihin

Todellakin, nykyään ei pidä rakentaa elämäänsä työpaikan varaan. Uusliberalistinen riistomentaliteetti ei arvosta ihmistä, vaan pitää häntä tuotantoyksikkönä,jonka voi laittaa hyllylle ja ottaa sieltä,kun tarve vaatii.

Minäkin olen pettymysten kautta kasvanut tasapainoon itseni kanssa ja perustanut elämäni muulle pohjalle, esim. monipulosiin harrastuksiin ja sosiaalisiin kontakteihin.

Työttömyys ei ole häpeä tässä nykyisessä sairaassa yhetsikunnassa,joten turha syyllistää itseään. Voimia ja harkittuja liikkeitä sinulle.

Tervehdys

Tilanteesi kuvaus on yksi esimerkki siitä, miten suuria työelämän muutokset ovat. Aikaisemmin hyvä koulutus itsessään on saattanut varmistaa työnsaannin. Työmarkkinoilla ei ole “koulutusta vastaavaa työtä” tai ”koulutusta vastaavaa palkkaa” – aikaisemmin isot yhtiöt olivat vakaita ja varmoja palkanmaksajia, nyt edes ahkerille ja työnsä hyvin tekeville työntekijöille ei ole takuita mistään; toisinaan heitä palkitaan, toisinaan irtisanotaan. Yritysten pitkän aikavälin vakautta on nykyään hankala ennustaa; suuri määrä työpaikkoja on hävinnyt juuri monista isoista yhtiöistä. Uusia työpaikkoja syntyykin eniten pienyrityksissä.

Koulutuksen antamat valmiudet laahaavat jälkijunassa työmarkkinoiden vaatimuksiin nähden. Työt ovat yhä useammin projekteja, joihin etsitään spesifistä osaamista projektin keston ajaksi. Vaatimuksina saattaa olla tulevaisuuteen suuntautuvien kompetenssien ja henkilökohtaisten ominaisuuksien yhdistelmä ja kyky sietää epävarmuutta ja määräaikaisuutta. Työtä tehdään yli tehtävärajojen, ja vaikka tehtävänimikkeet pysyvätkin samoina, vastuualueet muuttuvat usein. Voidaan myös puhua portfoliotyöskentelystä: työntekijältä edellytetään eri projekteissa – työnantajan tarpeesta ja tilanteesta riippuen – monien eri osa-alueiden tuntemusta. Työntekijän tehtäväksi jää ”tuotteistaa” omaa osaamistaan kulloiseenkin kysyntään. Työntekijän on soitettava arvonsa organisaatiolle kaikissa tilanteissa. Tässä näkemys, älykkyys, luovuus ja ahkeruus ovat varmasti parasta inputtia työelämän muutoksiin ja vaatimuksiin jatkossakin.

Kuten toteat, oman itsetunnon erottaminen työelämän tapahtumista vaatii voimavaroja ja kestävyyttä. Tässä kuvaillun työelämän muutoksen rinnalla kulkee toki toisenlaisiakin skenaarioita, ja Suomessa on voimakkaasti nostettu esille kysymys siitä, millä tavalla työelämää on kehitettävä, jotta tekijät jaksavat ja haluavat olla siinä mukana. Toivottavasti näistä vaihtoehtoisista kehitysnäkemyksistä saadaan tännekin vilkasta keskustelua.

t. Työelämän Guru