Dekkaristi Ari Paulow pohjusti ilmeisesti tulevien vuosiensa poliittisia aikeitaan julkaisemalla syksyllä 2009 sanomalehdessä kolumnin ja mielipidekirjoituksen dekkarien ja dekkaristien puoluepoliittsesta maailmasta. Kolumnissa listattiin vajaat kymmenkunta naapurimaan Ruotsin menestyneintä dekkaristia ja todettiin heidän olevan kommunisteja. Kolumnin pääjohtopäätös oli, että myydäkseen ja menestyäkseen hyvin täytyy dekkaristin puoluepoliittisesti edustaa vasemmistoa. Paulow totesi, että kun hän edustaa demokratiaa (mitä se lienee juuri tässä kohdassa täsmällisesti määriteltynä tarkoittaakaan), hänen dekkarimyyntinsä ei tästä johtuen yllä koskaan suosion huipulle. Kirjallisia taitojansa hän ei kommentoinut.
Dekkariseuran puheenjohtaja Luukinen otti asiaan kantaa ja totesi, että kolumni on sillätavoin räväkkä, kuten sanomalehtikolumneille on tyypillistä ollakin. Hän esitti, että Paulowin tarkoituksena on herättää asiasta keskustelua.
Uusimmassa Ruumiinkulttuurissa 4/ 2009 Dekkariseuran hallituksen jäsen Auvinen päättää pääkirjoituksensa:" Politiikkaa ei tarvitse saada takaisin dekkareihin - se on siellä jo vahvasti ja voi hyvin."
Mikäli politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitoa, on hyvä, että dekkarin avulla voidaan käsitellä eri yhteikunnallisia teemoja ja asioita. Mikäli politiikka tarkoittaa puoluepolitiikkaa, en soisi dekkaria uhrattavan tähän. Siihen se on liian hieno väline. En mitenkään enkä millään tavoin toivoisi joutuvani kirjastotädin ylläpitämien lainaustilastojen pikapsykologisten hömppäanalyysien kohteeksi, että näyttäisinkö dekkarilainausteni perusteella olevani kapitalisti, heinähattu vai sittenkin korpikommunisti.
Ehkä olisi hyvä kutsua keskusteluun mukaan myös dekkaristit ja kustantamot, kuinka ja miten he haluavat asiassa profiloitua. Olen viihtynyt kaksikymmentä vuotta hienojen dekkarien parissa, mutta puoluepoliittisissa kähnäyksissä en halua dekkareita nähdä. Olen laminlyönyt muuta kirjallisuutta dekkarien vuoksi ja on ilo todeta, että kirjastot tarjoavat myös laajasti myös muuta luettavaa.
Muuta
3
453
Vastaukset 3
- ????
yleensä ja varsinkin puoluepolitiikka on omien etujen ajamista yhteisen edun kustannuksella.
Siitä maailmasta ne dekkarit juuri kertovatkin. Ainahan ne rikokset tehdään omien etujen vuoksi.
Demokratia taas on sitä, että kootaan mahdollisimman sopiva joukkio eli yli 50%, näitä oman edun ajajia ja aletaan polkemaan vähemmistön saavutettuja etuja.
Minä en ikinä ole dekkareita lukiessani päätäni vaivannut tällaisilla asioilla, sillä onhan niissä paljon muutakin pähkäiltävää. Dekkari on aina yhteiskunnallista kirjallisuutta oli se kirjoittajan tarkoitus tai ei. Rikoksista ja lainvalvojista ei juurikaan pysty kirjoittamaan sivuamatta samalla yhteiskuntaa ja sen ongelmia. Ja kirjoittaakseen yhteiskunnan ongelmista ei tarvitse olla mikään anarkisti, toisinajattelija tai kommunisti, sillä täysin ongelmatonta yhteiskuntaa ei ole olemassakaan. Ongelmattomassa yhteiskunnassahan ei edes tehtäisi rikoksia jolloin dekkareilta olisi jo pohja poissa.
Minäkään en halua nähdä dekkareita puoluepoliittisena keinona julistaa aatetta. Jostain luin, että Kari Häkämieskin olisi kirjoittanut dekkarin... Onko sekin sitten puoluepolitiikkaa jää nähtäväksi. Onko se tulevaisuutta, että kirjailijat valjastetaan yhä enemmän poliitikan käyttöön... ja, että poliitikot pyrkivät kalastelemaan äänestäjiä kirjoittamalla romaaneja.
Paulowin tuotanto on minulle aukko sisvistyksessä, joten hänestä en osaa sanoa mitään sen syvällisempää sen enempää kirjailijana kuin poliitikkonakaan.- kkv
Paulow, että Suomen menestynein dekkarikirjailija Mäki, jonka nimen Paulow melkein jokaiseen teokseensa on ympännyt, on ehdottomasti myös vasemmistolainen?
Ei varmasti ole.
Eikä ne Paulowin teoksetkaan minkään amerikkalaisihannoinnin takia ostamatta jää, vaan siksi, että markkinointi ei ole hänen kirjoilleen oikein onnistunut, nehän ovat itse asiassa huomattavasti parempia kuin Mäen.
Minulta lentää kyllä dekkari helposti vasemman olkapään yli, jos sitä kovin yhteiskuntakriittiseksi kehutaan. Siksi en aikanaan saaanut luettua Joensuunkaan dekkareita, vaikka se kritiikki pysyi kyllä minulle pimennossa.
Tuossa uudessa Ruumiinkulttuuri lehdessä oli muuten pari mielenkiintoista tietoa. Ensinnäkin se, että Samuli Edelmanista tehdään Tappajan näköinen mies. Lisäksi siinä oli Max Mannerin kuva. Se oli minulle yllätys, että kirjailija olikin mieshenkilö.- Anonyymi
Paulowin täytyy olla pätevä kirjailija, kun omisti räkälän 30 vuotta.
Nähnyt ja kuullut siellä sitä elämää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 3522847
Vaikea löytää samantyylistä miestä
Nyt on pakko avautua. Onko ketään muuta jonka on yksinkertaisesti todella vaikeaa löytää samanhenkistä kumppania kuin i1782294- 361842
Nanna hakkasi Martinan aivot tuusan nuuskaksi!!!
Ihme jos Martina pystyy muodostaa järkeviä lauseita tämän nyrkkisateen jälkeen. Ottelupalkkio tuli, tajunta meni.2801597- 541129
Rasismi ahdistaa.
Tapasin baarissa oikein lupsakan oloisen miehen, mutta arvomaailma on hyvin erilainen omani kanssa. Hän käyttää n-sanaa273954Martina ja Muhis
Aamulenkillä yhdessä valmistautumassa suuren päivään,toivottavasti heräsivät toistensa viekusta.Ihana pariskunta❤248816- 68757
- 46638
Olenkohan tunteideni kanssa yksin?
Salaa toivon, että sinä nainen luotat minuun niin paljon, että uskaltaisit lähentyä kanssani, vaikka tämä on vähän kiell46581