Muuta

yleensä ja varsinkin puoluepolitiikka on omien etujen ajamista yhteisen edun kustannuksella.
Siitä maailmasta ne dekkarit juuri kertovatkin. Ainahan ne rikokset tehdään omien etujen vuoksi.
Demokratia taas on sitä, että kootaan mahdollisimman sopiva joukkio eli yli 50%, näitä oman edun ajajia ja aletaan polkemaan vähemmistön saavutettuja etuja.
Minä en ikinä ole dekkareita lukiessani päätäni vaivannut tällaisilla asioilla, sillä onhan niissä paljon muutakin pähkäiltävää.

Dekkari on aina yhteiskunnallista kirjallisuutta oli se kirjoittajan tarkoitus tai ei. Rikoksista ja lainvalvojista ei juurikaan pysty kirjoittamaan sivuamatta samalla yhteiskuntaa ja sen ongelmia. Ja kirjoittaakseen yhteiskunnan ongelmista ei tarvitse olla mikään anarkisti, toisinajattelija tai kommunisti, sillä täysin ongelmatonta yhteiskuntaa ei ole olemassakaan. Ongelmattomassa yhteiskunnassahan ei edes tehtäisi rikoksia jolloin dekkareilta olisi jo pohja poissa.

Minäkään en halua nähdä dekkareita puoluepoliittisena keinona julistaa aatetta. Jostain luin, että Kari Häkämieskin olisi kirjoittanut dekkarin... Onko sekin sitten puoluepolitiikkaa jää nähtäväksi. Onko se tulevaisuutta, että kirjailijat valjastetaan yhä enemmän poliitikan käyttöön... ja, että poliitikot pyrkivät kalastelemaan äänestäjiä kirjoittamalla romaaneja.

Paulowin tuotanto on minulle aukko sisvistyksessä, joten hänestä en osaa sanoa mitään sen syvällisempää sen enempää kirjailijana kuin poliitikkonakaan.

Paulow, että Suomen menestynein dekkarikirjailija Mäki, jonka nimen Paulow melkein jokaiseen teokseensa on ympännyt, on ehdottomasti myös vasemmistolainen?
Ei varmasti ole.
Eikä ne Paulowin teoksetkaan minkään amerikkalaisihannoinnin takia ostamatta jää, vaan siksi, että markkinointi ei ole hänen kirjoilleen oikein onnistunut, nehän ovat itse asiassa huomattavasti parempia kuin Mäen.
Minulta lentää kyllä dekkari helposti vasemman olkapään yli, jos sitä kovin yhteiskuntakriittiseksi kehutaan. Siksi en aikanaan saaanut luettua Joensuunkaan dekkareita, vaikka se kritiikki pysyi kyllä minulle pimennossa.
Tuossa uudessa Ruumiinkulttuuri lehdessä oli muuten pari mielenkiintoista tietoa. Ensinnäkin se, että Samuli Edelmanista tehdään Tappajan näköinen mies. Lisäksi siinä oli Max Mannerin kuva. Se oli minulle yllätys, että kirjailija olikin mieshenkilö.