Dekkaristi Ari Paulow pohjusti ilmeisesti tulevien vuosiensa poliittisia aikeitaan julkaisemalla syksyllä 2009 sanomalehdessä kolumnin ja mielipidekirjoituksen dekkarien ja dekkaristien puoluepoliittsesta maailmasta. Kolumnissa listattiin vajaat kymmenkunta naapurimaan Ruotsin menestyneintä dekkaristia ja todettiin heidän olevan kommunisteja. Kolumnin pääjohtopäätös oli, että myydäkseen ja menestyäkseen hyvin täytyy dekkaristin puoluepoliittisesti edustaa vasemmistoa. Paulow totesi, että kun hän edustaa demokratiaa (mitä se lienee juuri tässä kohdassa täsmällisesti määriteltynä tarkoittaakaan), hänen dekkarimyyntinsä ei tästä johtuen yllä koskaan suosion huipulle. Kirjallisia taitojansa hän ei kommentoinut.
Dekkariseuran puheenjohtaja Luukinen otti asiaan kantaa ja totesi, että kolumni on sillätavoin räväkkä, kuten sanomalehtikolumneille on tyypillistä ollakin. Hän esitti, että Paulowin tarkoituksena on herättää asiasta keskustelua.
Uusimmassa Ruumiinkulttuurissa 4/ 2009 Dekkariseuran hallituksen jäsen Auvinen päättää pääkirjoituksensa:" Politiikkaa ei tarvitse saada takaisin dekkareihin - se on siellä jo vahvasti ja voi hyvin."
Mikäli politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitoa, on hyvä, että dekkarin avulla voidaan käsitellä eri yhteikunnallisia teemoja ja asioita. Mikäli politiikka tarkoittaa puoluepolitiikkaa, en soisi dekkaria uhrattavan tähän. Siihen se on liian hieno väline. En mitenkään enkä millään tavoin toivoisi joutuvani kirjastotädin ylläpitämien lainaustilastojen pikapsykologisten hömppäanalyysien kohteeksi, että näyttäisinkö dekkarilainausteni perusteella olevani kapitalisti, heinähattu vai sittenkin korpikommunisti.
Ehkä olisi hyvä kutsua keskusteluun mukaan myös dekkaristit ja kustantamot, kuinka ja miten he haluavat asiassa profiloitua. Olen viihtynyt kaksikymmentä vuotta hienojen dekkarien parissa, mutta puoluepoliittisissa kähnäyksissä en halua dekkareita nähdä. Olen laminlyönyt muuta kirjallisuutta dekkarien vuoksi ja on ilo todeta, että kirjastot tarjoavat myös laajasti myös muuta luettavaa.
Muuta
3
339
Vastaukset
- ????
yleensä ja varsinkin puoluepolitiikka on omien etujen ajamista yhteisen edun kustannuksella.
Siitä maailmasta ne dekkarit juuri kertovatkin. Ainahan ne rikokset tehdään omien etujen vuoksi.
Demokratia taas on sitä, että kootaan mahdollisimman sopiva joukkio eli yli 50%, näitä oman edun ajajia ja aletaan polkemaan vähemmistön saavutettuja etuja.
Minä en ikinä ole dekkareita lukiessani päätäni vaivannut tällaisilla asioilla, sillä onhan niissä paljon muutakin pähkäiltävää. Dekkari on aina yhteiskunnallista kirjallisuutta oli se kirjoittajan tarkoitus tai ei. Rikoksista ja lainvalvojista ei juurikaan pysty kirjoittamaan sivuamatta samalla yhteiskuntaa ja sen ongelmia. Ja kirjoittaakseen yhteiskunnan ongelmista ei tarvitse olla mikään anarkisti, toisinajattelija tai kommunisti, sillä täysin ongelmatonta yhteiskuntaa ei ole olemassakaan. Ongelmattomassa yhteiskunnassahan ei edes tehtäisi rikoksia jolloin dekkareilta olisi jo pohja poissa.
Minäkään en halua nähdä dekkareita puoluepoliittisena keinona julistaa aatetta. Jostain luin, että Kari Häkämieskin olisi kirjoittanut dekkarin... Onko sekin sitten puoluepolitiikkaa jää nähtäväksi. Onko se tulevaisuutta, että kirjailijat valjastetaan yhä enemmän poliitikan käyttöön... ja, että poliitikot pyrkivät kalastelemaan äänestäjiä kirjoittamalla romaaneja.
Paulowin tuotanto on minulle aukko sisvistyksessä, joten hänestä en osaa sanoa mitään sen syvällisempää sen enempää kirjailijana kuin poliitikkonakaan.- kkv
Paulow, että Suomen menestynein dekkarikirjailija Mäki, jonka nimen Paulow melkein jokaiseen teokseensa on ympännyt, on ehdottomasti myös vasemmistolainen?
Ei varmasti ole.
Eikä ne Paulowin teoksetkaan minkään amerikkalaisihannoinnin takia ostamatta jää, vaan siksi, että markkinointi ei ole hänen kirjoilleen oikein onnistunut, nehän ovat itse asiassa huomattavasti parempia kuin Mäen.
Minulta lentää kyllä dekkari helposti vasemman olkapään yli, jos sitä kovin yhteiskuntakriittiseksi kehutaan. Siksi en aikanaan saaanut luettua Joensuunkaan dekkareita, vaikka se kritiikki pysyi kyllä minulle pimennossa.
Tuossa uudessa Ruumiinkulttuuri lehdessä oli muuten pari mielenkiintoista tietoa. Ensinnäkin se, että Samuli Edelmanista tehdään Tappajan näköinen mies. Lisäksi siinä oli Max Mannerin kuva. Se oli minulle yllätys, että kirjailija olikin mieshenkilö.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta812077Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231788- 161654
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211480Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu651413hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo201344- 761338
Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61292En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121274Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää111245