Tytöt talleilla ilmaista työvoimaa

Samaa mieltä. Järkyttävää lasten ja nuorten hyväksikäyttöä tuo tallitouhuilu. Onneksi oma tyttö tajusi lopettaa kun huomasi, että maksettujen tuntien lisäksi vaativat vielä tekemään julmetusti töitäkin.

Onhan se totta että tallilla teettävät ilmaista työtä. Itse kävin nuorempana ravitallilla ja tein viikonloppuisin 6-17 täysin ilmaista työtä. viidentoista vanhana saatoin olla viikonlopun yksin tallilla ilman että omistajat edes saapuivat paikalle. putsasin 20 hevosen karsinat ja la ajoin puolet hevosista ja su muutaman sekä vastasin ruokinnasta ja tarhauksesta. pakko sanoa että kunto oli tosi hyvä ja sai raitista ilmaa. vanhempani pitivät tästä harrastuksesta koska siinä oikeasti oppi tekemään raskasta työtä ja enpähän ollut teininä kaupungilla tekemässä tuhoja ja juomassa päätä täyteen niin kuin moni ikäiseni teki.

Vapaaehtoisestihan ne lapset siellä hoitelevat hevosia. Ei siihen heitä kukaan velvoita, joten mitään palkkaakaan ei tarvitse maksaa.
Minä nautin hevosten kanssa puuhastelusta, eikä lapsena tullut mieleenkään siitä mitään palkkaa saada. Se oli jo hyvin paljon että sain hoitaa niitä.
Tänäkin päivänä hoidan hevosia ilmaiseksi. Se on minulle harrastus ja eihän harrastuksesta mitään rahaa saa.
Palkaksi saan hyvän mielen niin kuin harrastuksesta kuuluukin saada.


Jos kyseessä SRL hyväksymä talli, on tallilla myös tapaturmavakuutus.
Monilla muillakin yleisillä talleilla on jonkinmoinen vakuutus ja tallin seinällä kyllä on ilmoitus sellaisesta(jos sellainen löytyy) ja tieto siitä mitä se kattaa.

Ja vanhemmillahan on vastuu siitä mitä heidän lapsensa tekevät. Jos lapset käyvät tallilla jossa ei vakuutusta ole niin silloin se on täysin vanhempien vastuulla mitä lapsille siellä käy. Joko pitää itse hoitaa vakuutusasia, kieltää käymästä tällaisella tallilla, tai sitten vain toivoa parasta ettei lapsille mitään käy.

Ja se hevostenhoito on edelleenkin harrastus siinä missä ratsastuskin. Lapsi hoitaa hevosta, mikäli itse niin tahtoo ja jos hoitohevosen saa. Vanhemmat voivat toki kieltää hevosten hoitamisen jos sen katsovat parhaaksi lapselleen.
Turhaan te osoitatte hevosten omistajia syyttävällä sormella. Eivät he teetätä ilmaista lapsityövoimaa vaan tarjoavat palvelun joista moni jopa maksaisi.

Jos lapsesi haluaa kilpailla seuratasolla ja sitä ylemmällä tasolla on oltava srl:n jäsen. Tähän pitäisi riittää yhden ratsastusseuran jäsenyys (ei voi edustaa kahta seuraa samana vuonna). Seuran jäsenenä olet myös vakuutettu niin tallimatkoilla kuin myös tallilla.

Mikään ei velvoita tallia vakuuttamaan toimintaa. Se vain on sitten omistajan pussista pois jos jotain sattuu (mikäli tallin sääntöjä ollaan noudatettu).

Ei se ihan halpaa ole pitää hevosta. Miksi siis pitäisi saada kilpailla ilmaiseksi? Yleensä kisamaksu menee järjestävälle seuralle tai kuka sen järjestääkin. Useilla ratsastustalleilla saa vuokrata hevosen kisoihin maksua vastaan.

Kaikki ratsastuskoulut eivät käytä lapsia hyväkseen teettämällä tallitöitä tai vastaavia. Usein lapset itse haluavat niitä tehdä.

kilpailemisesta pitää maksaa. Kilpailumaksut, seuran- ja liiton jäsenmaksut tai lisenssit. Lähteekö valmentaja mukaan? Päivärahat yms. bensakulut? Itse harrastin kilparatsastusta ja raadoin kuin orja päästäkseni tallinomistajan suosioon, koska halusin kilpailla.
Vanhempani maksoivat kiltisti tunnit, kuukausimaksut ja kaikki. Ja he todellakin kurvasivat pois autoillaan tallilta perjantaina ja hakivat sunnuntaina kotiin. Ja minä parin muun likan kanssa asuttiin tallin vieressä olevassa mökissä, herättiin viideltä säässä kun säässä kantamaan viidelletoista hevoselle vedet kaivosta ja luotiin lannat yms. yms. Lopetin ratsastuksen 14-vuotiaana, kun alkoi muut jutut kiinnostamaan. Opin joojoo työntekoa... Ei jäänyt suuria traumoja, mutta kyllä me pikkulikatkin jo silloin tajuttiin kuka teki työt ja kuka keräsi rahat. Ei saatu edes kilpailuista voitettuja ruusukkeita itse pitää, vaan ne piti laittaa tallin seinälle, jossa vieläkin lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen roikkuvat (kävin pyörähtämässä hallilla muisteloimassa muutama vuosi sitten).
Omat lapset harrastavat toista lajia ja täytyy kyllä sanoa, että vanhempani pääsivät helpolla, kun vaan mukisematta pulittivat mitä pyydettiin ja minä hoidin työt. Meillä maksetaan aivan tähtitieteellisiä summia kuukausittain, lisenssit, kisamaksut, kaikki. (kaksi lasta = 10 000 € /vuodessa). Ja sen lisäksi vielä pitäisi illat tehdä talkoita ja myydä tiesmitä saippuaa ja suklaata. Huh.
Nämä ovat valintoja. Tallimaailman meininki on oma lukunsa, ja omien lasteni lajivalinta omansa. Mutta se on varma että kaikki maksaa. Ostarilla tai netissä hengailu on ilmaista...

Olen samaa mieltä siitä, että talleilla käytetään harrastajia hyvinkin helposti ilmaisena työvoimana. Osaksi johtuu varmasti siitä, että ei ole oikein rahaa maksaa tallityöntekijälle ja töitä on paljon.
Itsekin olen tallilla töitä tehnyt, mutta saanut siitä kyllä ilmaisia ratsastustunteja enemmän kuin uskalsin toivoakaan.
Töitä tekemällä oppii ja kyllä tuo työskentely kasvattaa kuntoa ja luonnettakin. Vakuutus kannattaa hankkia ehdottomasti. Lajissa on riskinsä, mikä pitää myös vanhempien sisäistää. Joku päivä tyttö saattaa tulla tallilta kotiin käsi murtuneena kun on esimerkiksi jäänyt hevosen väliin. Tosin ammattilainen on kyllä valinnut talliinsa vieraiden käsiteltäväksi kilttejä, hyvin käsiteltäviä hevosia, mutta jopa niiden kanssa vahinkoja voi tapahtua. Se on fakta, eikä siitä voida syyttää tallinpitäjää.
Itselläni ainoat vakuutukset on ollut tapaturmavakuutus, joka kattaa urheiluvammat, sekä Green Card.

Se mistä minä olen huolestunut on se, että kuinka nuoria päästetään niitä töitä tekemään. Itse on joutunut välillä olemaan tallilla paimentamassa nuorempia, kun kukaan muu ei ole sitä tehnyt. Nuorempien pitäisi aina olla vanhempien tallilaisten valvonnassa työskennellessä. Tietäisivätpä vanhemmat mitä kaikkea lapset tallissa yksin touhuaisivat, ei sitä voi aina luottaa siihen, että tallinpitäjä valvoo. tse olen jopa alle 10-vuotiaita päästänyt tekemään töitä - valvovan silmän alla tosin. Voi kun voisi luottaakin tallinpitäjien ammattimaisuuteen.

Sitten kun jotain tapahtuu, eikä lapsilla ole vakuutusta, niin kysymyshän siitä tulee että kuka on vastuussa.

Moikka. Varmasti kuulostaa melko "karmealta" mutta tosiasia on , että tytöt todennäköisesti pitävät työskentelystä tallilla. Onhan se mukavaa kun saa hevosten kanssa työskennellä , ja tietenkin auttaminenkin on mukavaa :)

Olen YKSI niistä tallitytöistä, meidän tallilla saa ainakin leipää ja vettä joskus. Kun on tehty leipätilaus!!!

Moi haluaisin isona hevosten omistajaksi ja maatilan mitenköhän se onnistuisi?

ainakin meillä meijän vanhemmat vihaa hevosen hajuu mutta kun lapset oli kinunu 2 vuotta vanhemmilta ne rupes harkitsemaan ratsastus tunteja onneksi naapurisa oli hevosia niin tytöt kävi siellä laukkaamassa ja auttamassa! ei kä kyllä minun mielestäni saa kiroilla!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

On toi kyllä aika järjetöntä valittaa tollasesta aiheesta.
Lapset haluaa auttaa,ne saa auttaa ja vanhemmat istuu kotona tietokoneen ääressä ja valittaa.
Jos pelotta turvallisuus mene ite lapsia tallille paapomaan niin tajuat että lapset tekee sitä huvin vuoksi!

Kävin tallilla ikävuosina 8-16. Kun sai ruveta tekemään tallitöitä, tunsi itsensä todella tärkeäksi. Kunniatehtävä oli putsata hoitoponin varusteita ja se oli hirmu kivaa puuhaa.

Hieman isompana tehtiin enempi tallitöitä, putsattiin karsinoita, syötettiin hevosia, oltiin pienten tunneilla taluttamassa ym..

Koskaan ei tullut sellainen olo että hyväksikäytetään. Me poni ja heppatytöt tykätään kun saadaan tehdä hommia ja harmittaa jos ei saada. Uskokaa pois mutta esim karsinoiden siivous on mukavaa puuhaa. Tai se kun harjailee heppoja ja saa tuntea samalla niiden lämmön ja läheisyyden.

Meidän tallinpitäjä kielti jossain vaiheessa meiltä tallitytöiltä karsinoiden siivoukset kun ajatteli että voi olla liian raskasta ja sekös harmitti :(

Tallitöissä pysyi älyttömän hyvässä fyysisessä kunnossa ja voi henkisestikin hyvin. Ei siellä tallilla kukaan pakota tekemään hommia vaan niistä oikeasti nautitaan ja niitä halutaan tehdä. Mitä siellä tallilla sit tekis jos ei hommia, istuis ja tuijottas?

Toki vanhempien näkökulmankin ymmärrän, olenhan itsekin vanhempi. Ratsastus ei ole harrastuksena halpa. Mutta antakaa lastenne harrastaa ja touhuta tallilla. Siinä oppii vastuuntuntoa, vastuullisuutta..

Itsellä oli tallilla todella ihanaa ja parhaat teinimuistot on sieltä tallilta. Meillä oli hurjan hauskaa ja hyvä porukka siellä!!

Jos on suomen ratsastusseuran (jonkin yhdistyksen) jäsen, niin siihen sisältyy vakuutus kaikessa hevostouhussa, myös tallitöissä. Itse olen aloitellut ratsastelut 3-vuotiaana ja tallityöt 5-vuotiaana, nyt yli kaksikymppisenä sama meno jatkuu ja todellakin olen tyytyväinen :) Hevostelu on työtä, työtä ja työtä, vain vähän ratsastelua. Se on totuus tästä lajista ja se on vain hyväksyttävä.

Itse olen sellainen ahkera 70-luvun tallityttö. 30 vuotta on ollut omia hevosia. Töitä on tehty hevosten eteen 7 päivänä viikossa vaihtelevia tuntimääriä. Ikävä kyllä sanoisinko, että joudun käymään muualla töissä, että hevosille löytyy leipä. JOskus on ollut palkattu tallityöntekijä. Joka kesä ilmestyy tallinpihalle uusia innokaita hoitajia. Joka vuosi entistä kädettömämpiä ja (voimattomampia ja tietämättömämpiä). Mielelläni ohjaisin ja opettaisin, mutta ei kannata. Jos opetan hevosten hoitoa (hevosen puhtaanapito, ruokinta ym.) tai ratsastusta (jolloin en tallitytöiltä ota maksua ajastani= opetuksesta ja hevosen käytöstä), tulee pian joko tyttö kertomaan, että vanhempien mielestä pitäisi saada palkkaa jos kerran JOUTUU VIETTÄMÄÄN (???) pitkiä aikoja tallilla. Tässä vaiheessa toivotan tytölle hyvää jatkoa - jossain muualla. Omat rahani menevät hevosten rehuihin, kengityksiin, eläinlääkärikuluihin, tallin korjaamiseen, kuljetuksiin, maneesivuokriin, valmennusmaksuihin, vakuutuksiin jne.. rahareikiä rittää. Omapa on harrastukseni, ja jos joku haluaa vapaaehtoisesti tulla auttamaan, hän ei tule olemaan palkattua työvoimaa. Sellaiseksi pääsee täysi-ikäinen, jolla on pitkä kokemus ja mielellään alan koulutus.

Mustilaiset osaavat ottaa.

Itse olen harrastanut hevostelua 7 vuotta, viimeiset 3 yksityisellä ravitallilla. Tallilla käy lisäkseni kaksi muuta tyttöä, toisella niistä on oma hevonen tallissa. En tiedä tuota nykyistä käytäntöä ratsastuskouluissa, mutta myö ainakin saamme ajaa ilmaiseksi (hevosten/tallin omista on mukana, paitsi joskus saamme käydä keskenään tunnin lenkin heittämässä) mutta ratsastuksesta maksamme joko 12 euroa (KOKO TUNTI TEHOKASTA!) taikka teemme talli töitä (siivotaan karsinoita, laitetaan heiniä, vettä, puruja, pehkuja, valjastetaan hevosia jne) ja pääsemme mukaan esim, raveihin apuvoimiksi, kengityksiin (tallin omistaja myös käy kengittämässä) päästään monesti mukaan katselemaan ja kuuntelemaan, koska olemme monesti tallilla lomilla tyyliin 9-23, (joskus ollaan kotiuduttu vasta 3 jälkeen yöllä, ja seuraavana päivänä omasta tahdosta 7 takas tallille!) ja joskus jäämme tallin omistajan luo yöksi, saamme ruokaa ja kaikkea, että ei se mene ihan niin että tallitytöt on pelkkää työ voimaa:) Tietysti ratsastuskeskuksissa voi olla eriasia, mutta tallilla jossa minä käyn, käyn puhtaasti OMASTA halusta kehittyä, saada olla uskomattomien eläinten seurassa, nähdä muutakin kuin koulun alueet ja oman koti pihan, ja itse olen myös hankkinut ratsastuskokemukseni, mutta vanhemmat maksavat yleensä tuntini, mutta joskus maksan itse:) Että sanon vaan, jos noin paljon jurppii et oma lapsi tekee muille "ilmaiseksi" töitä, ostakaa nyt herran tähen siihen pihaan seisomaan se oma hevonen, ja katsokaa, onko se nyt niin halpaa:) Ja olen 14-vuotta, tyttö, ja todella iloinen, että minulla on näinkin monipuolinen harrastus!:)

Jäin miettimään sitä, että minkäköhän hintaista ratsastus olisikaan, jos tallityttöjen hommatkin teetätettäisi normaalina työsuhteisena hommana. Minusta ratsastus on jo nyt kipurajoilla, että pystynkö kustantamaan tyttäreni ratsastusharrastusta. Moni talli sinnittelee kannattavuuden rajoilla jo muutenkin.

Itse aikoinaan 80-luvulla kävin talleilla ja se oli itsestäänselvyys, että alussa ensimmäiset pari vuotta meni opetellessa eläinten käsittelyä, voimaa hankkiessa käsivarsiin jne. Se oli etuoikeus, että sain tehdä sitä työtä, mitä rakastin.

Nyt tyttäreni harrastaa ratsastusta. Olen itse yleensä aina mukana talleilla ja käyn kysäisemässä, että tarvitseeko apua, joten haen poneja laitumelta, satuoin ja suitsitan seuraavaa aloittelijaa varten valmiiksi jne. Ne vanhemmat, jotka arvostelevat kovin sanoin ratsastusta, voisivat olla sen verran kiinnostuneita tyttärensä harrastuksesta, että menisivät itse mukaan katsomaan, että millaista hommaa se on.

Viimeistään kouluikäinen lapsi kannattaa tapaturma- ja vapaa-ajanvakuuttaa harrastipa hän sitten mitä tahansa. Harrastukset ovat hyvä asia eikä pidä takertua vain negatiivisiin asioihin.

Mun tyttö aloitti ratsastuksen kun koulua edeltäneenä keväänä. Alkuun isutin katselemassa talutusratsastusta ja sittemmin kun hän jo yksin "hallitsi" isoa hevosta. Muistan mikä palo oli hevosenhoitajaksi ja sittemmin kävi jonkun kurssinkin että pääsi hoitamaan. Kun ikää ja pituutta karttui sai sitten aikanaan oman hoitohevosen, minä en ollut enää toivottu vieras tallilla kun joskus. Hyvä harrastus ajattelin hänen tulevaa murrosikää että nyt tiedän missä hän on kun on tallilla esim. viikonloppuisin. Mutta sitten 13vuotiaana yhtäkkiä lopetti oko harrastuksen ei kuulemma kiinnostanut enää hevoset eikä niiden hoito, olin aika ymmälläni ja suruissani kun hyvä harrastus jäi eikä uutta ole tullut tilalle. Kuulin kyllä että monet murkut lopettavat ja jatkavat myöhemmin ei tietenkään kaikki. Joskus tietty säälitti tallipäivän jälkeen oli tosi väsynyt kun oli juossut hevosten sivulla alkeisratsastustunneilla ja siivonnut pilttuita, harjannut ja satuloinut ja purkanut hevosia tunneille ja jälkeen. Vienyt laitumelle ja hakenut pois. Suihkutellut kavioita, kantanut vettä laitumille ja niihin talleihin joissa ei ollut vesiautomaatteja. Eipä juuri kiitelty omistajan taholta,ratsastaa sai joskus. Kiitos olisi ollut kiva jos josus olisi mennyt tallitupaan ja kiittänyt näitä nuoria tyttöjä siitä panoksesta jonka sydämestään hevosille antavat. Olivahan he mukana myös kun hevosia myytiin ja kuoli kaikki surivat varsinkin ne omat hoitajat. Hyvä harrastus siitäkin huolimatta, koska se oli eläinten kanssa,toivon että joskus ratsastaa, vaikka sitten aikuisena ihan vaan huvin vuoksi.

Uskomatonta mitä settiä ihmiset täällä jauhaa.. Jos ei halua tehdä töitä, niin ei kukaan siihen pakota. Mutta todellisuus on kuitenkin se, että tallille ei tulla vaan sillä mielin, että siellä on kaverit ja sitten istutaan porukalla jossakin ja käydään välillä vähän rapsuttelemassa hevosia. Ehei.. Tallilla ollaan hevosten takia, ei kavereiden. Itse rakastan tehdä töitä tallilla ja olen sitä viimeiset 6 vuotta tehnytkin koulun ohella. Lähes joka viikonloppu aamu 6 ilta 8. HOX vapaaehtoisesti! Ja kyllä siitä kiitosta saa ja kehittyy jatkuvasti hevosenkäsittelijänä. Sitten saa ratsastaakkin paljon ja kehittyy siinäkin todella hyvin. En tajua, mikä teitä vaivaa.. Jos on niin kamalaa, että teidän pienet lapset joskus joutuu karsinaa siivoamaan, niin eiköhän riitä sitten se, että naperonne käy tallilla vain sen kerran viikossa tunnilla. Tosin, kehittymällä hitaasti ja loppupeleissä ei opi tuntemaan hevosia ja niiden käytöstä lainkaan. Tämä on vain niin totta, koska itse en ole katunut päivääkään! Joskus väsyttää, mutta saanpa olla myös onnellinen siitä, että olen niin hyvässä kunnossa kokoajan. Ikää on nyt se hehkeät 17, jos jotaki kiinnostaa. 11 vuotiaasta olen hommia alkanut tekemään. MIKÄ ON ONGELMA?! hevosia reippaasti päälle 30.

Muutama tarkentava kysymys;

Kahden yhdityksen jäsenmaksut? Nykyisin pitää kuulua johonkin ratsastusseuraan, jotta voi kilpailla. Ratsastusseuran kautta olet SRLän eli suomen ratsastajain liiton jäsen, jota kautta saat vakuutuksen, joka korvaa KAIKKI vahingot, eli esim. tallitöissä tai kisoissa sattuneet tapaturmat.

Kisoja järjestetään vapaaehtoistyönä, kenenkään ei ole pakko osallistua kisoihin tai talkoisiin, mutta jos talkoolaisia ei ole, ei ole myöskään kisoja.

Eli meidän tallilla ainakin voi vain käydä ratsastustunnilla ja lähteä pois tekemättä mitään tallihommia tms, mutta jos haluaa enemmän vapauksia(kuten esim.kisata ) pitää ottaa myös vastuutakin.

Vielä kisoista sen verran, että meillä ainakin jokainen kisaaja huolehtii itse oman ratsunsa "kisakuntoon", eli pesee,letittää hevosen, putsaa varusteet ja hoitaa hevosen myös kisojen jälkeen pois. Hevonen on elävä ja tunteva, sitä ei voi ottaa vain autotallista ja ajella takaisin kun kisat on ohi.

Ratsastusta voi harrastaa vain tunneilla käymällä.
Mutta jos haluaa pitää tallia lasten päivähoitopaikkana, niin saa varautua että lapset joutuvat vähän jotain tallilla auttamaankin.

Meidän tallilla aloittelija eivät työtä todellakaan saa tehdä ja kaikki muut saavat tehdä jos haluavat. He myös saavat palkaksi siitä ratsastus tunnin. Ratsastuksen opettaja tarjoaa ainoastaan vettä jos lapsella on jano. Kisapäivänä tyttöjen ja poikien on harjattava, puhdistettava kaviot ja hoitaa hevonen. Siinä saattaa mennä jopa kolme tuntia.

Jestas... Hevosten hoitaminen on juuri se, mitä he haluavat. Se on heidän juttu. Se ei tunnu heidän mielestään työltä. Hevosten hoitaminen on hauskaa. Älä ole noin ymmärtämätön äiti!

Eksyin tänne vanhaan ketjuun.
Olen aikuinen 50v koko ikäni ratsastus harrastuksessa mukana ollut.
On totta että ratsastus tunnista maksetaan, ei hevosen hoitamisesta.
On myös totta että hevonen on kookas, satoja kiloja painava lauma-ja saaliseläin.
On edesvastuutonta olla totuttamatta ja opettamatta ratsastajia hevosen maasta käsittelyyn sekä hoitamiseen.
Antakaahan ratsastajien hoitaa ja höpötellä heppojen kanssa. Taidot sekä ratsastajien ja hevosten turvallisuus kasvaa.
Harrastus on hieno, ei oteta niin vakavasti ei hepatkaan ota😍😍

Tallitöiden teko on kivaa ette älyy jos ette ees haluu ja ette ratsasta