Klassisen musiikin asema nykynuorten keskuudessa

Vitut se mihinkään kuole.

Olin aika yksin klassisen musiikin harrastukseni kanssa, kun kävin koulua 1960-luvulla helsinkiläisessä lähiössä. Pöpiksi ja kummalliseksi nimiteltiin. Mutta ei se klassinen musiikki näköjään siihen kuollut.

Klassinen musiikki on jo pitkään ollut vastakulttuuria vallitseville muodeille. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka jotka haluavat uppoutua tähän hienojen vivahteiden taiteeseen.

Kandee muuten tulla ensi kesänä Kuhmon kamarimusiikkijuhlille tsiigaan omin silmin, onko tämä oikeesti elinvoimainen vastakulttuuri.

Itse olen 15 v. ja ylpeä siitä, että pidän klassisesta musiikista. Koulussakin kaikki tietävät, eikä kyllä kukaan ole tullut asiasta mainitsemaan.

Klassinen musiikki on todellisten muusikoiden kulmakivi. Tavikset ei ymmärrä musiikista hölkäsenpöläystä, paitsi sen, mikä kuulostaa hyvältä nykytrendin hitiltä, jossa on yleensä koukuttava nuotti ja biitti. Klassisen musiikin säveltäjät tuskin enää ikinä nousevat jalustoille kuten Beethoven jne. Mutta kuten näkyy ja kuuluu, klassisen musiikin klassikot ovat ajattomia. Tutut sävelet kajahtaa milloin elokuvissa ja milloin kirkoissa.

ja kuuntelen klassista musiikkia. Esim. hevimetallia en ole koskaan ymmärtänyt ja sen kuuntelu pistää vaan ärsyttämään. En vaan jaksa kuunnella viidessä minuutissa tehtyä musiikkia, joka on tehty viihdyttämistä, remuamista ja rahaa varten. Sellaisessa on paljon melua mutta vain vähän asiaa. Klassisessa tosiaan on paljon erilaisia ilmaisukeinoja ja mielestäni erilaiset tunteet tulevat siinä parhaiten esille. Lady Gagan ja kumppaneiden musiikista puuttuu inhimillisyys. Ideana ei edes ole luoda mitään puhuttelevaa melodiaa vaan sellaista musiikkia, joka uppoaa mahdollisimman moneen mahdollisimman monessa ikäluokassa.

Olen kertonut musiikkimaustani muille ja saan hölmistyneitä katseita muilta nuorilta kera kysymyksin: olenko muka jotenkin muita parempi, sivistyneempi ja varakkaampi. Viimeinen ei pidä paikkaansa, mutta kaksi ensimmäistä varmaan kertoo siitä, minkälaisena minua muut pitävät... ;)

Miksi taiteellinen sivistys ärsyttää niin paljon ihmisiä. On ilmeisesti suurempi synti kuunnella Schubertia kuin opiskella vuosikymmeniä hyvin korkeapalkkaiseen ammattiin.

ne, jotka asian kanssa ovat tekemisissä, ymmärtävät että se mihkään ole katoamassa. Massa nyt vain kuuntelee purkkapoppia ja räppiä, ja jos joku on kultivoitunut sillä saralla vaikka peruskoulussa niin nauravat että tuo on nössö, koska ymmärtää musiikin päälle :)

Kerronpa vähän, miten musiikkimakuni on muuttunut elämäni aikana. Lapsena kuuntelin samaa musiikkia, kuin vanhempanikin. Jossain vaiheessa kun kasvoin, se musiikki oli mielestäni noloa, ja rupesin kuuntelemaan vaan listahittejä. Noh, jossain vaiheessa metallimusiikki varasti sydämeni. Ajattelin, etten ikimaailmassa suostu kuuntelemaan mitään muuta! Noh, nykyään kuuntelen edelleen metallia todella paljon (hei ihmiset, metalli ei ole pelkkää ärjymistä, kuunnelkaapa vaikka Nightwishin Ghost Love Score, siinä vain yksi esimerkkibiisi, missä kyseinen bändi on käyttänyt orkesterimusiikkia. Kyllä toimii!) Mutta metallin lisäksi kuuntelen myös iskelmää, reggaeta, poppia... ja KLASSISTA. Fiiliksen mukaan. Henkilökohtaisesti minun mielestäni parasta musiikkia on ehkä sellainen musiikki, missä on käytetty huomattavasti orkesteria/yksittäisiä klassisen musiikin soitinta/soittimia, mutta missä on myös "nykyaikaista" laulua (ja lisäksi paljon kuorolaulua!), jonka sanoitukset koskettavat minua. En pidä siitä, että esim. jotain poppia tai metallia haukutaan ja sanotaan että se on huonoa ja paskaa ja mitätöntä jne, koska jokaisella on omat mielipiteensä, ja kyllä tällaisestakin musiikista löytyy omat hyvät puolensa. Esim. metallimusiikistakin voi löytyä upeita melodioita.

...mutta klassinen musiikki on aika lailla eliitin harrastus, kuten se oikeastaan aina on ollut. (Nykyään sentään konserteissa käy väkeä kaikista yhteiskuntaluokista, ennen ei ollut toivoakaan talonpojalla päästä oopperasaliin.)

Valitettavasti tästä asetelmasta murtuminen tuntuu vaikealta. Sama pätee muihinkin kulttuurin osa-alueisiin: suuret massat lukevat dekkareita ja sarjakuvia, katsovat Hollywoodin toimintaelokuvia jne. Ylipäänsä korkeakulttuuri ja erityisesti klassinen kulttuuri on huonossa huudossa. Siihen lienee monia syitä. Itse olen miettinyt sitä. kuinka valtakeskuksen siirtyminen Länsi-Euroopasta Yhdysvaltoihin maailmansotien seurauksena muutti kulttuuristandardeja. L-Euroopassa korkeakulttuuri oli ja on paljon esillä, valtion tukemaa ja mediassa rummutettua. Yhdysvalloissa se ei näytä saavuttaneen vastaavaa näkyvyyttä, vaan esimerkiksi Hollywoodin massakulttuuri, viihdekulttuuri on ottanut sen paikan.

Itse asiassa nähdäkseni Yhdysvaltain saavutukset korkeakulttuurissa ovat varsin vaatimattomat valtaviin resursseihin nähden. Heiltä puuttuu esimerkiksi "Sibelius". En oikeastaan osaa nimetä ainoatakaan alaa, jota amerikkalaiset olisivat radikaalisti pohjustaneet/kehittäneet. Ei ole "Shakespearea", "Picassoa", "Wittgensteinia". Einsteinkin oli saksalainen ja teki suurimman löytönsä jo Euroopassa, kuten niin monet Yhdysvaltoihin muuttaneet.

Havainnollinen esimerkki: Yhdysvallat on johtava talousmahti, mutta perustavimmat ideat taloudesta ovat syntyneet muualla: skottilaista Adam Smithiä pidetääm kansantaloustieteen perustajana 1700-luvulla (itse asiassa aiemmin oli vielä suomalainen Anders Chydenius), kehittäjinä olivat englantilaiset Ricardo ja Malthus, saksalainen Marx sanoi oman sanansa, moderni taloustiede syntyi Englannissa (Jevons), Itävallassa (Menger) ja Sveitsissä (Walras). Englantilainen Keynes loi vielä pohjan makrotaloustieteelle. Vasta noin 1950-luvulta amerikkalaiset ovat ottaneet merkittävää roolia alan kehityksessä, pienellä Ruotsillakin oli oma vaikutusvaltainen koulukunta ennen Yhdysvaltoja.

Olen 16-vuotias nuori enkä voisi vähempää välittää mitä hiphop lippalakkipäiset juntit tai Rihannaa Britney Spearsia ihannoivat nuorisomulkerot ajattelevat tai kommentoivat kiintymyksestäni klassiseen musiikkiin. Heillä siinä on pää perseessään, ei minulla. Hartaasti odotan sitä päivää kun skeptiset ja cool-imagoa tavoittelevat bilettäjänuoret vaihtavat mainstream levy-yhtiöiden ylikaupallisen tietokoneella tehdyn äänisaasteen klassiseen musiikkiin, tuskinpa niin nyt tulee käymään nyky-yhteiskunnan nuorison ahdasmielisyyden ja naiiviuden vuoksi mutta ainakin edes osalle. Jotain kannustusta olisi hyvä peruskoulun musiikintunneilta ja vanhemmiltakin saada. (Mikäli he ovat edes vähän klassisen musiikin parissa kasvaneet). Vuosisatoja sitten sitä osattiin olla äärimmäisen syvällisiä ja inspiraatio saatiin kauneista aiheista toisin kuin 50 Centin ja Usherin törkeät naisia alentavat teemat. Monelta paikkaa olen lukenut että monilla heavymusiikin kuuntelijoilla olisi taipumusta myös klassiseen, tunnen monia hevareita joilla paljonkin on. Vähän harmittaa kun valtaväestö luulee sen aina olevan jotain örinärevittelyä.
Rap ja "trenikäs" listapop ovat toivotonta pohjasakkaa jotka ovat nuorten lehdissä ja mediassakin aivan eri arvomaailmoissa oikean ja kunniallisesti tuotetun musiikin kanssa. Taivaasta tippuu kyyneliä kun klassinen taidemusiikki unohdetaan kokonaan.

Nuorison parissa on kyllä hyvinkin klassisen musiikin harrastajia, minä itse mukaan lukien. Olen siis 15 vuotias, ja kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. Minun mielestäni tämän päivän hitit, 1900-luvun alun jazz, 80-luvun punk ja 1800-luvun romanttinen musiikki ovat kaikki yhtä hyvää musiikkia, erilaista keskenään vain. Moni ystävistäni pitää klassisesta musiikista, vaikkei sitä välttämättä kuuntelekaan 24/7. Ja voin sanoa, etten ole koskaan saanut nauruja puhuessani klassisesta musiikista, vaikka en puhukaan siitä sellaisten seurassa, joiden tiedän pitävän sitä naurettavana. Yleisesti ottaen nuoret ovat suhteellisen avoimia kaikenlaiselle musiikille tms. asioille ylipäätänsä. Ihmisten pitäisi olla musiikkia kuunnellessaan avoimempia: oli musiikki millaista tahansa, on sen eteen tehty työtä. Niin tämän päivän hitin kuin ikivanhan barokkisävellyksenkin on joku säveltänyt: kummankin eteen on tehty töitä, ja kummastakin nauttii joku kuulija. Ei voi sanoa, että tuo barokkisävellys olisi parempaa musiikkia vain koska se on klassista. Joka tapauksessa musiikki kulkee aikojen saatossa omia polkujaan ja muovautuu tietysti aikansa mukaan, myös klassinen musiikki. Jokainen kys. musiikinlajiin perehtynyt tietää, että nykypäivän klassinen musiikki saattaa erota totaalisesti vaikka 200-vuotta vanhasta musiikista, mutta nykypäivän klassinen saattaa myös kuulostaa aivan samankaltaiselta kuin tuo 200-vuotta vanha teos (tyyliltään siis.) Klassiseen musiikkiin tulee aina enemmän ja enemmän elektronisia vaikutteita ja raja pop-musiikin ja sen välillä saattaa joskus olla häilyvä. Itse pidän muutosta hyvänä asiana, sillä se antaa taiteilijoille lisää mahdollisuuksia ja niin edespäin. Jokatapauksessa pidän kaikenlaista musiikkia saman arvoisena, pidin siitä tai en (on eria asia, mistä pidän ja mistä en) ja olen sitä mieltä, että ihmisten tulisi olla avoimempia erilaiselle musiikille oli kyse mistä tahansa. En usko että klassisen musiikin suosio olisi katoamassa. Aina on joku, joka on siitä kiinnostunut. Uskon, että se siitä vielä paranee.

Tässä siis yhden nykynuorison edustajan mielipide.

Ei se klassinenmusiikki mihinkään ole kuolemassa. Se vain muuttuu ajan saatossa. Ite oonn 14-v. poika ja soitan kitaralla klassista musiikkia. Monet kaverinikin soittaa klassista musaa. Ja on nykyäänkin elossa TOSI HYVIÄ klassisen musiikin säveltäjiä : esim. John Adams, Korngold, George Crumb...

Kaikki mitä ihminen tekee on inhottavaa roskaa, myös klassinen musiikki.
Vessanpyttyyn!

Ei klassinen musiikki kuole! :)

Itse rakastan klassista musiikkia, olen 18 vuotta.
Ehkä klassinen musiikki ei herätä kiinnostusta massateineissä, mutta Suomessa on runsaasti myös ns. kulttuurillista nuorisoa, erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Nuoret klassisen musiikin harrastajat eivät popita Sibeliusta kaduilla, niin että se olisi enemmän esillä, vaan harrastavat sitä samankaltaisten= ahkerien ja sivistyneiden nuorten kesken musiikkiopistoissa yms

Itse en häpeä klassista musiikkia, vaan olen siitä NIIN YLPEÄ!!!
Maailman ihaninta musiikkia!

Meidän luokalta mun lisäksi tiedän kahdesta henkilöstä, että ne kuuntelee klassista. Se on ajatonta musiikkia eikä kyllä mihinkään häviä.

Hiano asia on klassinen musa on on on! Makuasia tietenki.

Klassinen musiikki ja kaikenmaailman humppaja iskelmä sekä oopperakirkuna ovat kaikki sellasia musatyylejä, jotka ei ole koskaan iskenyt pätkääkään. En pidä noista ollenkaan.

Kunnon rokkia, hard rockia, heviä jne se olla pitää. Pidän kyllä myös popista, bilemusasta ja hip hopista jne. Rockin ja hevin eri muodot on kuitenkin se eniten mieleen. Klassinen musiikki on suoraansanoen kuolettavan tylsää enkä ole ikinä pitänyt siitä. Kyse ei ole siitä ettenkö olisi sitä joutunut kuuleman, en vain pidä siitä ollenkaan. Rock, hardrock, hevi, pop, hip hop, diskomusa ja vastaava on se mistä pidän ja mitä kuuntelen jatkossakin. Toki joku joka pitää klassisesta musasta saa sitä kuunnella, mutta turha olettaa että minä ja moni muu siitä innostuisi pätkääkään.

En pidä klassisesta musiikista, se on tylsää eikä sellasta mitä viitsisi kuunnella. Toinen juttu on se, että klassisen musiikin kehujat pitää sitä jotenkin hienoston musiikkina ja sivistyneiden musiikkina. Lisäksi kuulee noita väitteitä kuten tässäkin ketjussa siitä miten nyt muut musiikkityylit perustuu klassiseeen musiikkiin. suorastaan ällöttävää elitististä hienostelua mikä vähentää pois sen vähänkin kiinnostuksen klassista musiikkia kohtaan mitä jollain voi olla.

Musiikin kuuluu olla sellaista, että se tekeeiloiseksi ja hyvälle tuulelle ja viihdyttää muutenkin. Sen kuuluu antaa iloa ja energiaa elämään ja liikuttaa tunteilta. jne. jne. Klassinen musiikki on vain tylsää eikä vbastaa ollenkaan sitä mitä edellä sanoin. Siitä tulee nimenomaan tunne, että se on musiikkia mitä mennään vakavalla naamalla kuuntelemaan johonkin teatteriin sen sijaan, että pidettäs hauskaa musiikintahdissa ja sen kuuntelun parissa. Klassinen musiikki on jotain mitä vanhukset kuuntelee "hienostuneesti " ja eleettömästi paikallaan tuijottaen. Se ei ole musiikkia, joka tekee iloiseksi, antaa energiaa ja jonka tahdissa voi pitää hauskaa. Miksi siis kuunnella sellasta? Se on muutenkin lähinnä tylsää ja monille vetoaa paljon enemmän rock ja pop musiikki.

Tuntuu, että silloin kun on nuori, niin jos kuuntelee vanhempaa musiikkia ja oli se mitä tahansa, ei pelkästään klassista, niin on outo. Tosin nykyään nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa vanhempi musiikki ja varsinkin populaarimusiikki, esim. kasaripop ja klassinen rock sekä ysärimusiikki ovat suosittuja. Bändit kuten Iron Maiden, Metallica, Queen, AC/DC, Bon Jovi, Rolling stones, Beatles, Pantera, Guns n roses tai sooloartistit kuten Mariah Carey, Whitney Houston, Celine Dion, Madonna, Tina Turner ovat suosittuja. Samoin kasari-ja ysäri elokuvat (joskus vanhemmatkin).

Itse kuuntelin klassista, kun olin teini ja parikymppinen. Nykyisin en enää niin paljon, mutta joskus kuitenkin. Eniten kuuntelin ja kuuntelen yhä vanhempaa klassista, esim. renessanssin ja barokin musiikkia. Teininä yks suosikeista oli Mozart.

Suomirock on varmaan myös suosittua myös nuorten keskuudessa (siis vanhemmat bändit kuten vaikka Eppu Normaali ja Popeda).

Tosin nuoret ja ihan minkä ikäiset tahansa tuppaa kuuntelemaan eniten sellaisia bändejä, sooloartisteja ja kappaleita (vanhempia ja uusia), joita soitetaan paljon radiossa. Samoin varmaan klassisenkin suhteen.

Itse olen etsinyt artisteja ja bändejä ja säveltäjiä netistä ja kirjastosta löytyvien CD-levyjen ja musiikkiaiheisten kirjojen perusteella. Myös sillä tavalla on tullut löydettyä klassista musiikkia ja muuta musiikkia, jos jossain kirjassa/elokuvassa/tv-sarjassa joku henkiköistä kuuntelee jotain tiettyä artistia tai jonkun klassisen säveltäjän musiikkia. Nykyäänkin teen noin, mutta en enää ihan niin paljon kuin ennen.

Kyllä taidemusiikilla aina paikkansa on, ainakin niille, jotka haluavat oikeasti syventyä siihen musiikkiin. Pelkkä vola ja mölä ei riitä aina.

Ns. klassisen musiikin ongelma on, että se on lähinnä museomusiikkia, sellainen retrospektiivinen jäänne nykyajassa.

Metalli kuolee. Ja hyvä niin. Voi sitten ehkä taas herätä virkeämpänä henkiin joskus.