Vauva tulossa uusperheeseen

että kotonanne asuisi kaksi sinun lastasi, tai että miehesi olisi kahden vanhemman lapsensa yksinhuoltaja. Tai ajattelepa, että miehelläsi ja sinulla olisi kaksi vanhempaa yhteistä lasta. Mihin heidät laittaisitte kuopuksen vauva-ajaksi? Joutuisitte huolehtimaan heistä koko ajan, ette vain yhtä kolmasosaa ajasta.

Siinä, että hankkii lapsen sellaisen henkilön kanssa, jolla on ennestään lapsia, on omat ilonsa ja myös ongelmansa. Niitä ei kuitenkaan tulisi maksattaa isommilla lapsilla eikä heidän vanhemmillaan.

Miehesi katsoo varmaan, että kaikki hänen lapsensa kuuluvat hänen ydinperheeseensä. Hän varmaan antaa erittäin mielellään isompien lasten tutustua pieneen sisaruspuoleensa. Ei ihme, että hän tuohtuu, kun ehdotat hänen lapsiaan eristettäviksi.

tehdä lisää riehujia???? Heh... Älä sitten tee enempää lapsia, ettei tarvi viedä niitä omia lapsia muualle siksi aikaa kun olet vauvan kanssa, jos ne häiritsee ja saat totutela oleen vaavin kanssa!

Ajatella, mulla on ollut viisi lasta, enkä koskaan ole vienyt isompia pois siksi että saisin totutella oleen vaavan kanssa. Aina ovat lapset olleet kotona.

Et ole sopiva äidiksi, kun isot lapset ei enää kelpaa.

No tuota...Kieltämättä kiehahti kun luin ketjun aloituksen... oma kantani tähän asiaan on se, että aloittaja on ollut tietoinen siitä, että paketissa tuli mukaan myös miehen lapsia joten minusta on kohtuutonta vaatia/pyytää miestä pitämään omia lapsiaan vähemmän. Kyllä sitä kerkeää totuttelemaan perhe-elämään silloin kun isommat lapset eivät ole isänsä luona. Ihan yhtä tärkeitä isommat lapset ovat isälle kuin tämä tulevakin. Voin kyllä kuvitella, että mies ärtyy jos yrittää puhua asiasta... käännäppä tilanne toisinpäin... kuvittele jos sinä olisit samanlaisessa tilanteessa kuin miehesi. Isommat lapset varmasti haluaisivat myös olla uuden pikkuisen elämässä mukana... suosittelen ottamaan lapset rohkeasti "mukaan" vaikka uusi vauva tuleekin.

2/3 ajasta aikaa totutella yhteiseen perhe-elämäänne.
Mitäs sitten kun haluatte lisää ikiomia yhteisiä lapsia, minnes sitten tämä eka rakkuden hedelmä laitetaan, että saat vauva rauhaa?
Hyvä että miehesi edes ymmärtää asian, eikä sokeasti hyppää tahtoosi mukaan.
Ei ole kohtuullista hyllyttää "vanhoja" lapsia uuden takia, lapset kyllä tottuvat ja rakastavat teidän pientä. Mutta jos he eivät esim. vuoteen saa tavata isäänsä vauvan takia, rakkautta tuskin löytyy.

Menppä nyt kiltisti takasink ouluun, ja tule tänne kun olet vähintään 25 vuotias! Siihen asti kannattaa opetella elämään ja ajatella vasta että perustaisi perheen. Nyt sulla on haaveita, mutta anna olla niiden vielä haave...

Äidit katsot eivät jätä vanhempia lapsia siksi, että tulee uusi vauva... jos itse olet joutunut lapsuudessa sen kokemaan, niinpahoittelen... mutta älä anna sen kiertää sitten kun sulla on perhe ajankohtainen.

Ei, sina et voi pyytaa miestasi pistamaan "ydinperheen etua" minkaan edelle. Teidan taytyy yhdessa aikuisina kommunikoida asia toisillenne: miten parjaatte kahden riehujan kanssa kun kuvioissa on uusi vauva.

Sen sijaan etta kirjoitat palstalle, kirjoita miehellesi vilpiton kirje jossa kerrot huolesi. Mika kaytannon asia sinua huolestattaa? Se, ettei miehesi osaa pitaa paremmin kahta riiviota kurissa?

Synnytit sina lapsen tai et, sinulla ei ole mitaan oikeuksia edes ehdottaa etta miehen lapset tulisivat luoksenne vahemman kuin ennen lapsen synnyttya. Jos jotain tuollaista ehdotat, aiheutat vain ongelmia suhteessasi mieheen. Lapset ovat miehen ydinperhe ja silla selva. Sina tulet aina olemaan kakkonen hanen lastensa ja syntyvan vauvan jalkeen. Olet aikuinen, et lapsi, joten parjaat varmasti itse vahemmalla huomiolla.

Joten nyt seis naiivi sepostelu ja realiteetit peliin. Myos sinulla on oikeus ojentaa miehesi lapsia, olethan heidan tulevan sisarensa aiti. Saannot pitaa olla samat kaikille. Mutta niista pitaa keskustella asiallisesti.

Ymmarran, etta miehellesi nama keskustelut voivat olla kuin punainen vaate. Monet miehet eivat tassa tilanteessa nae enaa kuinka tarkeata on pitaa ylla parisuhdetta JA kuunnella toista, usein melkein kaikki huolet mitatoidaan "aitipuolen itsekkaana kaytoksena" tai miehen lasten "syrjimisena". Miehen taytyy kuunnella sinua aikuismaisesti ja miettia asiaa myos sinun kantiltasi. Kuten sinun taytyy myos ymmartaa, etta on kohtuutonta edes kuvitella etta han EI priorisoisi omia lapsiaan.

Jos haluat, nayta myos tama teksti miehellesi. Minulla on itsellani jokseenkin samalainen tilanne: miehella 12 v teini-ikainen lapsi, yhteinen vauvamme syntyy syksylla jos kaikki menee hyvin. Mies on hyvin arka neuvottelemaan miten sisarpuolen elama muuttuu vauvan myota (han esim. suuttui koska ehdotin, etta uudessa asunnossamme pitaa olla minulle tyohuone, tyttarelle joku henk. koht. tila mutta myos vauvalle oma nurkkaus. hanen mielestaan tyttarella pitaa olla ikioma huone - yksi niista kolmesta koko asunnossa - vaikka han viettaa meilla vain yhden on viikossa....). Eli minunkaan mieheni ei aina kykene isanvaistoltaan miettimaan mika on kohtuullista. Tassa asiassa teimme kompromissin: koska mina tyoskentelen kodista kasin, yksi huone on tyohuoneeni, yksi huone miehen ja tyttaren tavaroille, ja yksi meidan makuuhuoneemme. Vauva nukkuu kanssamme siihen asti kun han on 1-2 v, jonka jalkeen me muutamme miehen kustannuksella isompaan asuntoon TAI sitten vauva saa miehen ja tyttaren "harrastushuoneen" itselleen. Olen aina ollut kovin tyttaren puolesta puhuja, itse myos jarjestin hanelle nykyiseen asuntoon huoneen alakerran kayttamattomaan tilaan - mies kun ei saanut sita aikaiseksi. joten omasta puolestani katta ei vaannetty siita, onko tyttarella meilla huone vai ei (minusta pitaisi olla) vaan siita, meneeko oma tyotilani tyttaren viikottaisen vierailun edelle vai ei. Mies veti asiasta parit raivot eika edes kuunnellut mita minulla oli asiasta sanottavaa. Lopulta kirjoitimme tasta toisillemme pitkat patkat ja saimme aikaiseksi taman kompromissin.

Lycka till. :)

ihmisen vuodatusta! Miksi luulet että sun lapses olis tärkeepi kuin miehen ensimmäiset lapset? Mikä sua pelottaa? Sekö että mies rakastuisi entiseen vaimoon ja sinä jäisit nalli kalliolle? Mies ei kuule sun takii jätä omia ex lapsia, vaikka kuinka sinä haluisit, jos yhtään on mies. Ellei ole en ymmärrä miksi ylipäätään tekeisi uusia kersoja ellei välitä entisistäkään niistä rakkaimmista.

odotuksen johdosta. Itse pyytäisin, että miehen lapset viettäisivät enemmän aikaa oman äitinsä luona ja sinä saisit levätä ja sitten teidän perheen kesken tutustua miehesi kanssa uuteen tulokkaaseen. Vauvasi on ansainnut myös isänsä huomion ja kiintymyksen. Miehen lapsille uusi vauva ei niinkään ole tärkeä, heillä varmaan omat kaveritkin pikkuhiljaa alkaa olemaan. Oman jaksamisesikin suhteen ole itsekäs, lapsi on ensimmäisesi ja tarvitset voimavarasi vain häntä varten, miehesi lapsilla on äitinsä olemaan heille läsnä. Olettaisi miehesi lasten äidin muistavan, millaista on tulla vauvan kanssa kotiin ja omalta osaltaan hänenkin olevan elämäntilanteessanne tukevana osapuolena.
Kiintymyssuhteen luominen uuteen tulokkaaseen on tärkeä isänkin puolelta, muutoin uusi vauva jää sinun vastuullesi.
Olen ollut itse samassa tilanteessa ja isä ei kiintynyt yhteisiin lapsiin kuten edellisen liiton lapseen ja jäin vastaamaan yksin kaikesta. Jos sinulle kaikesta yrityksestäsi huolimatta käy kuten minulle, niin ota sitten vastuu äläkä odota isältä muuta kuin mihin pystyy ja haluaa pystyä. Mahdollisen tulevan eron vuoksi olet siinä vaiheessa vahvoilla. Toivottavasti perheesi pysyy koossa, siinä vaanii kuitenkin vaaroja jos miehesi on keskeneräinen.

että anna miehen lasten äidin hoitaa omat lapsensa, itseppä on ne tehnytkin. Kyllä mies tarvii nyt uutta vaimoa ja uusia lapsia elämäänsä, ja jättää kaikki muu taakseen.
Isot lapset pärjää ilman isää, mutta vauva ei. Kyllä ne isot lapset ymmärtää että isän paikka on vauvan luona, ja jos ei niin huutakoot aikansa. Ex vaimo saa mitä on tilannut.
Eihän niitä menneitä kannata perässään raahata, nyt eletään eteenpäin, eikä siihen kuulu erheet ja virheet. Sano miehelle kova sana, että jos menneitä haikailee niin siitä on tultava loppu kun vauva syntyy.
Ainahan voi muuttaa kauas kauas pois erheistä ja virheistä, että ratkaisuja löytyy.
Jos nämä miehen aikaisemmat kullannuput käy hankalaksi, niin pakkohan se on rajoittaa oloaan teillä. Minusta joka toinen kuukausi muutama tunti kerrallaan on sopiva.

Ajatteleppa asiaa näin; jos joskus sinä ja miehesi joskus eroatte ja löydät uuden miehen, hänen kanssaan tekisit lapsen ja hän vaatisi että olemassa oleva lapsesi (tämä nyt tuleva vauva) vietäisiin pois joksikin aikaa että saisitte rauhassa tutustua vauva-elämään? Miten mahtaisit suhtautua?

Olen varma että vaatimuksillasi tulet tekemään hallaa perheellenne, sillä kun isommat lapset tulevat tuntemaan itsensä hylätyiksi uuden tilalta, he tulevat olemaan aina vain vaikeampia ja näin tulee myös sinun ja miehesi yhteinen aika olemaan vaikeampaa ja haastavampaa.

ja tekee vielä lapsia??? Lapsia lapsille???

Meillä oltiin samassa tilanteessa. Raskausaika meni siinä jännittäessä että miten lapsipuoli suhtautuu kun asuu meillä pääsääntöisesti, joka toinen viikonloppu äidillään. meillä perheen esikoinen taisi olla äidillään tai mummolassa kun käytiin minun esikoistani hakemassa laitoksella. Ensimmäiset jotka vauvan näkivätkin taisivat olla miehen ex-anoppi ja ex-käly.:D
Mutta huoli sulla on kyllä aiheellinen. Sä et saa ydinperhe-unelmaa kasaan uusioperheenä. Tai jos saat täydellisen yhden lapsen perheen hankittua sillä ei enää ole sisaruksia.
Mulla itellä hermot palaa siinä kun haluaisin opetella noi vauvan toiminnot ja viestinnät rauhassa (kun kaikki muut ne jo osaa) ,mutta se aika on sitten joka toinen viikonloppu tai päivällä kun isompi lapsi on päiväkodissa. Itse synnyttämiäni lapset haluan hoitaa toki kotona mutta nyt nautin tästä armopalasta.
Mutta kyllä vauvaperheessä mennään vauvan ehdoilla. Niinhän se menee ydinperheessäkin. Siksi vähä ihmetyttää nuo jotkut kommentit...
Itelle vaikeinta on kun pitää opetella huutamaan ja pitämään sivussa kuria lapsipuolelle että älä tunge sitä naamaa nyt tänne kun vauva ei pysty imeä kun sä häirittet. mutta se kuuluu perheeseen että voi pitää kuria niille miehen lapsillekin jos menee yli ja etenkin että uskaltaa ilmasta ärtymystäkin. Tosi vaikeaa kumminkin kun lapsipuoli on tosi rakas ja niin älyttömän kiltti ja hoivaava isoveli. toisin kun tuo vaativa huutava nyytti tuolla makkarissa... :)

Meillä tilanne oli päinvastainen. Nuorempi lapsistani on isänsä esikoinen ja silmäterä. Oma poikani asuu meidän kanssamme. Jossain vaiheessa sain kuulla vihjailuja mieheltäni siitä että joskus olisi mukava viettää aikaa kolmistaankin. Riitaa asiasta ei tullut mutta aika tiukasti sain sanoa että meni perille etten suostu laittamaan lapsiani eriarvoiseen asemaan. Nyt tilanne on ratkennut siten että isä viettää välillä vauvan kanssa kahdenkeskistä aikaa jolloin poikani saa vastaavasti mun huomion kokonaan. Homma toimii vaikkei mies olekaan täysin tyytyväinen kun "ydinperhehaaveet kaatui". Sellaista se vaan on kun perustaa perheen ihmisen kanssa jolla sellainen on ennestään. Nyt ehkä kannattaisi istua pöydän ympärille (myös lapset) keskustelemaan siitä miten vauvaperheessä eletään.

jos haluaa aloittaa avioliiton ja perhe-elämän puhtaalta pöydältä, on otettava mies/vaimo, jolla ei ole lapsia ennestään. jos ottaa "lapsellisen" puolison, on hyväksyttävä, että lapset ovat osa perhettä.

täältä tuskin saat montaakaan asiallista vastausta...kuten jo huomasit!

Itselläni tilanne oli vähän eri, kun meillä on molemmilla lapset edellisistä suhteista ja molempien lapset asuvat kanssamme, miehen lapsi 24/7, omani käy isällään silloin tällöin. Meillä on lisäksi mieheni kanssa kaksi yhteistä lasta.
Itsekin joskus toivoisin, että oman lapseni ollessa isällään, voisi miehenkin lapsi olla "jossain muualla" ja voisimme "leikkiä oikeaa perhettä..." Näin ei saisi sanoa, mutta silläkin uhalla, että joku itse uusperheetön heittää sontaa niskaani sanon tämän.
Mutta kaikkeen sopeutuu, myös siihen, että vanhin lapseni ei meillä ollessaan saa niin paljon huomiota kuin muut lapset, koska oma aikani menee noiden pienten kanssa. Miehen lapsi osaa paremmin vaatia aikaa itselleen ja ehkä isällä siihen aika riittääkin paremmin, kun mulla on päävastuu noista yhteisistä. (oma vikani, kun olen sen homman itselleni ominut...)
Mutta lohduttaudun sillä ,että isällä ollessaan lapseni saa jakamattoman huomion, isällään ei muita lapsia ole. Ehkä tilanne olisi taas toinen, jos sielläkin olisi pieniä sisaruksia...
Mutta onhan niitä isoja ydinperheitäkin, ei kai niissäkään isommat saa huomiota niin paljon kuin pienet?! Toki jokainen on vuorollaan ollut pinin! Paitsi monikkovauvat... mitähän traumoja niille syntyy...=)

tilanne. Miehen lapset asuvat lähellä ja tulevat ja menevät meillä ja äitinsä lona miten sattuu. Molempiin koteihin on avaimet. Meillä tietysti kauniimpi koti joten täällä ne ovat suuremman osan ajasta.
Olen yrtittänyt kaikin keinoin saada lapset olemaan kotonaan ja sanonut miehellekin, että miksi eivät halua olla äitinsä kanssa? Meillä kun nyt on vauva ja mun lapset ettei liikaa muksuja haluisi ottaa tänne yhtä aikaa. Äitinsä pn niin laiska ettei jaksa omia lapsiaan hoitaa, vaikka ne on tehnyt jotta saisi miehensä pitää. Mutta ei onnistunut se konsti.
En tiiä miten kauniisti voisi sanoa ettei meille tarvii joka päivä tulla.

Ne äänekkäät lapsetkin ovat joskus eläneet ydinperheessä, kunnen hajosi - ja mistä syystä?
Oletko varma, ettei oma viritelmäsi joskus hajoa?

sellaiselle miehelle lapsia, jonka lapsista et pidä ja haluut eroon? Luulisi sun ottavan oppia ettet tykkää miehen lapsista, miten voit tykätä tästä uudesta lapsesta joka on myös sen miehen?

Säälin jo nyt vauvaa, jonka äiti on noin itsekeskeinen, että halveksii pieniä lapsia.

Ymmärrän että olet kokematon ja kaipaat siksi rauhaa opetteluun ym. Toisaalta myös siksi että olet kokematon vanhempana, et ymmärrä että pienikin ehdotus siitä, että miehesi lapset olisivat teillä vähemmän, on hyvin loukkaavaa.

Lapsen näkevät nytkin isäänsä vain 1/3 ajasta! Teillähän on aikaa ilman heitä siis 2/3 ajasta. Se on todella paljon. Jos jonain päivänä joutuisit olemaan erossa omasta lapsestasi 2/3 ajasta, ymmärtäisit miestäsi paremmin.

Valitettavasti tässä asiassa olet auttamattoman väärässä ja todellakin sohit ampiaispesää. Koskaan ei teidän ydinperheenne saa eikä kuulukaan mennä vanhempien lasten edelle, vaan kaikkien kolmen lapsen on oltava samanarvoisia isälleen. Aina. Ei kukaan saa kiilata eteen. Ei ne vanhemmatkaan nuoremman eteen. Ymmärrä miestäsi, joka joutuu ikävöimään lapsiaan 2/3 ajasta.

Ja jonain päivänä oma lapsesi on vaativa ja äänekäs.;)

P.S. Joustakaa muissa asioissa. Mies voi pitää enemmän vanhempainlomia, harrastaa vähemmän tms. Lasten etua ei kuitenkaan saa unohtaa.

Mielestäni ihan kohtuullista jos saisitte (tai sinä saisit) väliaikaisesti pienen hengähdystauon. Kyseessä kuitenkin ensimmäinen lapsi, ensi synnytys, ensi odotus ja ensiharjoittelu vauvan kanssa mitä täällä olevat lähilastenäidit ei tunnu ymmärtävän..itse kun ovat saaneet tutustua äitiyteen ensikerran ihan rauhassa joten miten voisivat edes ymmärtää..:D. Itselläni on 3 nuorempaa sisarusta ja jokaisen sisaruksen syntymän aikoihin me vanhemmat oltiin isovanhempien luona muutama viikko eikä siitä mitään traumoja jäänyt. Tsemppiä jatkoon ja onnea uuden perheenjäsenen tulosta. Minä vaatisin itse samassa tilanteessa oman rauhoittumisajan..jos en muulla keinoin sitä saisi niin muuttaisin mitä todennäköisimmin mökille siksi aikaa jos ei iskä tai lasten äiti olisi halukkaita tulemaan vastaan. Juu..mitäs otit..kikkelis kokkelis..kommenttejahan tulee aina, mutta jos eksiltä kysytään niin entisethän eivät tietenkään saa enään lisääntyä kenenkään kanssa eikä seurustella, eikä tulla onnelliseksi eikä sitä eikä tätä :)

No kuinkas paljon kuukaudesta nuo "leikki-ikäiset riehujat" teillä oikein ovat??
jos useimpien tapaamisten mukaan n.2 viikonloppua kuukaudessa, en menisi mitään yhteistä aikaa pyytämään....
Mitä enemmän näitä miehen lapsia eristää alussa, sitä pahemmalta se lapsesta tuntuu.

Itselläni tasan sama tilanne ja sympatiat on täysin sun puolella. Meillä miehen lapset on joka toinen viikko ja niin toivon että se ns lapsi viikko ei satu synnytyksen kanssa samalle viikolle. Jokaisella ensikertaa äidiksi tulevalla pitäisi olla mahdollisuus tutustua omaan vauvaan rauhassa alku on varmasti paljon uuden opettelua ja vaatii oman rauhan ja miehen tuen ja avun. Tästä ei tule mitään jos miehen on samalla huolehdittava kahden muun lapsen hoidosta! Itse aion pyytää myös mieheni viemään lapsensa 1-2 viikoksi äidilleen jotta voimme olla vauvan kanssa kolmistaan ekat viikot. Tsemppiä aloittajalle ja muille samassa tilanteessa oleville

Hulluja kaikki uusperheeliset ja tuhoon tuomittuja.