Kysymys lukijoille ja kriitikoille

kestotilaaja

Jännityskirjallisuuden lukijoiden ja kirjallisuuskriitikoiden kirjoittamissa arvosteluissa vilahtaa usein termi uskottavuus; kuinka jokin romaani joko on tai ei ole uskottava, tarina on realistinen tai epärealistinen.

Mikä on sinun mielipiteesi jännityskirjallisuuden (kaikki genren tyypit ja alalajit mukaan lukien: trilleri, poliisiromaani, salapoliisiromaani jne.) viihteellisyyden ja uskottavuuden keskinäisestä suhteesta?

Esimerkki: vaikka päähenkilöä ammutaan päähän, ja hänet haudataan parin metrin syvyyteen, hän kaivautuu esiin ja selviytyy sankarina tarinan loppuun.

Onko kyseinen esimerkki otettu uskottavasta jännitysromaanista vai ei? Ellei ole, miksi kirjaa/kirjasarjaa on myyty miljoonia? Saako jännitysromaani olla vähemmän uskottava aikuisten satu, kunhan sen parissa viihtyy, vai riippuuko näkökulma sittenkin romaanityypin alalajista? Mihin sinä vedät uskottavuuden/viihteellisyyden rajat?

4

338

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Uskottavuus ja viihdyttävyys eivät sulje pois toisiaan, välttämättä. Totta kai jännityskirjallisuudessa toiminta on aina reaalimaailmaa vauhdikkaampaa ja rikokset todellisuutta dramaattisempia. Kirjassa rikokselle (yleensä murhalle) on aina myös jokin järjellinen motiivi. Jos motiivia ei ole, lukijat syyttävät kirjaa epäuskottavaksi vaikka todellisuudessa kunnon motiivia tappamiselle ei välttämättä löydetä.

      On aika hauskaa, että me kyllä luemme sujuvasti amerikkalaisia vauhdikkaita rikostarinoita, joiden uskottavuus on usein aika matalalla, mutta jos samanlainen tarina olisi sijoitettuna Suomeen, me nauraisimme sen epäuskottavuudelle.

      Tarinan ei varsinaisesti tarvitse olla realistinen ollakseen uskottava. Uskottavuuden voi luoda muilla keinoin. Uskottavuutta tuo jos mukana on jotain realismia. Esimerkiksi tapa, jolla kuvataan poliiseja ja lainkäyttöä. Jos suomalaisdekkarissa poliisi ryhtyisi lukemaan pidätetylle oikeuksia ja hakemaan tuomarilta kotietsintälupaa, niin uskottavuus olisi sen verran hukassa, että muutkin käänteet tuntuisivat korneilta. Jos tarinan puitteet, tapahtumapaikat, ihmiset ja ympäristö ovat uskottavia, silloin epärealistisempikin tarina voi tuntua riittävän uskottavalta.

      Hyvänä esimerkkinä tästä on Stephen King. Hän sijoittaa yleensä yliluonnollisella tavalla epärealistiset tarinansa hänelle itselleen tuttuihin ympäristöihin ja kirjoittaa ihmisistä joidenkaltaisia itse tuntee. Jos hän ei tunne jotain, hän ottaa selvää. Esimerkiksi kirjoittaessaan romaania Buick 8 King haastatteli Pennsylvanian osavaltion poliiseja ja vietti pari iltaa partioauton takapenkillä jotta osasi kuvata Pennsylvanian osavaltion poliisilaitosta uskottavasti. Buick 8 on tarinana aika villi ja lennokas, mutta sen sitoo uskottavuuteen realistiset ykstyiskohdat elävästä elämästä.

    • booky

      Olen tullut siihen lopputulokseen elävää elämää ja sen tapahtumia seuratessani ja sitä itse eläessäni, että mitä uskomattominkin voi olla mahdollista. Ihmeellistä, mutta totta on usein enemmän kuin todellisuus. Siis mitä on uskottavuus? Mitä se on dekkarissa, jos elävän elämänkin uskottavuus on usein uskomatonta. Dekkarissa on hyvin paljon muitakin elementtejä kuin uskottavuus, minkä suhteen sitä arvioida. Proosakin on monesti satua. Ainakin niissä uskottavimmissakin vilahtaa usein termi vahvasti omaelämänkerrallinen. Mikä niissä tuolloin on siis sadun, värityksen ja todellisuuden suhde?

      • Todellisuus on hyvin usein tarua ihmeellisempää. Jos esim. WTC-isku olisi tapahtunut romaanissa tai elokuvassa, sitä olisi pidetty liioitteluna ja epärealistisena.


      • Howwqe
        j.ellroy kirjoitti:

        Todellisuus on hyvin usein tarua ihmeellisempää. Jos esim. WTC-isku olisi tapahtunut romaanissa tai elokuvassa, sitä olisi pidetty liioitteluna ja epärealistisena.

        Tähän sopii ote roomalaisten filosofiasta. Hehän mielellään istuttavat antiikinaikaisten raunioidensa ympärille mitä villeimpiä tarinoita. "Ei ole niinkään väliä onko ne totta, jos vain uskoo niihin riittävästi."


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Milloin olet viimeksi nähnyt

      Kaivattusi ja missä? Onko ikävä vastaa rehellisesti.
      Ikävä
      132
      2061
    2. Onpas punavihreät taas ärhäkkäinä

      😺 Ihan tuntuu kuin syyttäisitte meikäläisiä/meikäläistä Oulun puukotuksesta. Tapaus on hyvin ikävä ja tuomittava. En
      Luterilaisuus
      375
      1538
    3. Hauskaakin jopa...

      Että moni nainen olettaa, että kyse on vaan siitä kaanustinloukusta, kun mies jotain ehdottaa. 😄 Ja miettiikö monikaan
      Sinkut
      227
      1146
    4. Nainen, minkä kappaleen laittaisit nyt miehelle

      kuunneltavaksi tietäen, että hän ikävöi sinua ja kipuilee päästäkseen yhteyteen kanssasi. Jotain, joka kertoo...
      Ikävä
      108
      952
    5. Koen, että minua tavallaan vainotaan

      Kyllä minä vain satun tietämään, että täälläkin on joitain serkun kaiman kummeja jotka kiusaavat minua. Lisäksi sairas n
      Ikävä
      126
      949
    6. Toivottavasti vielä kohdataan mies

      Ja aloitetaan juttelu. Nyt olisin valmis.
      Ikävä
      92
      923
    7. Vanhemmalle naiselle

      Aikataulu muutos. Ensi viikolla pistetään asia vireille. Ei juhannukseen asti aikaa. Kannatti valehdella!
      Ikävä
      55
      898
    8. Herätänkö minä sinut itkullani nainen

      Kysyn tässä kun kaipuun aallot lyövät ylitseni ja ihmettelen missä olet toivoessani, että olisit tässä vierelläni. On va
      Ikävä
      25
      848
    9. Vastaa nyt kun kuitenkin valvot!

      Vai pelkäätkö että miehesi herää? Ppm:lle 😉
      Ikävä
      111
      788
    10. Seksuaalinen halukkuus ja kyvykkyys

      Tulee mieleeni kysyä, onko palstalla enää ihmisiä joilla olisi se voimakas seksuaalinen halukkuus vastakkaiseen sukupuol
      Sinkut
      99
      691
    Aihe