Haluan kertoa teille päätöksestäni, jota olen hiljalleen kypsytellyt mielessäni jo pitkään ja joka on nyt selkiintynyt. Tuntuu että on pakko päästä purkamaan tätä jossakin, koska kavereilleni en voi kertoa.
Aion jättää poikaystäväni, sen olen nyt vihdoin päättänyt. Aion tehdä sen syksyllä. Ja ihmeen kevyt ja myönteinen olo on, kun se on selvinnyt minulle. Mikään meidän suhteen ongelma ei tällä hetkellä masenna eikä tunnu kestämättömältä, koska tiedän että tulen pääsemään tästä vielä omaan elämääni ja kaikki kääntyy lopulta hyväksi. Uskon että kun pääsen sisustamaan omaa kotia ja katselemaan maailmaa eri kantilta, tulen paljon onnellisemmaksi kuin nyt.
En halua tehdä eroa vielä nyt kesän kynnyksellä, koska haluan vielä nauttia tästä kesästä mieheni kanssa. Itsekästä, myönnän, mutta en myöskään halua pilata mieheni kesää eroamalla nyt. Vai onkohan tämä viivyttely jälleen kerran yksi esimerkki päättämättömyydestäni ja typerää jahkailua joka johtaa siihen että mitään eroa en loppujen lopuksi saakaan tehtyä...
Mieli on kuitenkin helpottunut, vaikka joudunkin kantamaan tätä salaisuutta vielä pitkän aikaa sydämessäni ennen kuin kaikki on selvää. Mieheni, kaikesta huolimatta, taitaa rakastaa minua ja sydäntäni särkee ajatus siitä että satutan häntä... mutta uusi elämänohjeeni on: sinulla on vain yksi elämä elettävänä, elä se hyvin. Ja elämä on liian lyhyt siihen että sen kuluttaa jonkun kanssa joka ei tee sinua onnelliseksi. En rakasta miestäni niin kuin poikaystävää pitäisi rakastaa, vaan hän on minulle läheinen ystävä, kumppani ja tuki ja turva. Kuitenkin kaipaan enemmän.
Uskon ja toivon että ystävyytemme ei rikkoutuisi, vaan säilyisimme hyvinä ystävinä eronkin jälkeen. Se jää nähtäväksi.
Toivon myös että löydän elämääni jossain vaiheessa uuden ihmisen, jonkun joka tekee minut onnelliseksi kaikillla niillä tavoilla jotka nykyisessä suhteessani ovat jääneet puuttumaan, ja jotka ovat tehneet minusta onnettoman. Ehkäpä vihdoin saan mahdollisuuden tutustua paremmin erääseen mieheen, johon nykytilanteessa en ole syystä tai toisesta voinut tehdä lähempää tuttavuutta?... Sekin jääköön nähtäväksi.
Kävi miten kävi, aion levittää ensi kertaa omat siipeni ja kokeilla elämää ilman avomiestäni. Toivon vain voimaa ja vahvuutta jaksaa vaikeiden hetkien yli, koska tiedän ratkaisun olevan lopulta paras sekä minulle että miehelleni.
Kiitos teille jotka jaksoitte lukea pitkän viestini. Oloni tuntuu hyvältä. Joskus ero on paras ratkaisu.
Jätän mieheni
28
5420
Vastaukset
- maija
pelle olet. hauskaa loppuelämää. osta koira.
- miia
jopas kuulostaa fiksulta..
- Muija78
Myös minä päätin jättää avomieheni ja jahkailin asialla puoli vuotta, en tosin harkitusti kuten sinä..
En kyennyt esittämään rakastavani, vaan en suostunut seksiinkään sen puolen vuoden aikana ja olin muutenkin etäinen, joten erokaan ei tullut poikaystävälleni yllätyksenä.
Mielestäni sinunkin kannattaisi ottaa etäisyyttä jo kesän aikana, teidän molempien parhaaksi.
Kannattaa myös hankiia unilääkkeitä etukäteen, sillä itse en ainakaan nukkunut moneen yöhön, vaikka olinkin helpottunut ja onnellinen että vihdoin sain sen tehtyä!
Tuska oli kuitenkin sanoin kuvaamaton, olimmehan olleet vuosia yhdessä ja rakastimme toisiamme, mutta vain ystävinä, joita edelleenkin olemme.
Joskus on tosiaan pakko erota, ei ole järkeä olla yhdessä jo eletään kuin kämppikset eikä tehdä muuta kuin tuijotetaan telkkaria, syödään ja lihotaan.. - Matkustaja
Jaahas...taas yksi nainen,joka haluaa erota aivan liian helposti.Ilman järkevää syytä.Kun ei oikein tunnu hyvältä..huhhuh.Vittu te naiset ootte tylyjä!!
Toivottavasti saat oikein pahat sydänsurut ja podet huonoa omatuntoa koko loppuelämäs,senkin kylmä tunteeton nainen!
Jos ruoho tuntuu vihreemmältä aidan toisella puolen,niin ole hyvä ja kurkkaa sinne.Mutta silloin menetät sen mikä sulle on tärkeintä maailmassa ja kenet tunnet parhaiten.Eli sen miehes,joka rakastaa sua. Yrittäkää nyt jumalauta keskustella järkevästi asioista.Ehkäpä te löydätte ratkaisun ongelmiinne. Ja tuleva kesähän voi kääntää kaiken vielä hyväksi jos elätte sen oikein!! Mieti nyt tarkkaan mitä haluat!!!Ettet tule katumapäälle jälkeenpäin...- sini
Siinä on taas niin typerä mies, kuin voi olla. Onneksi muut eivät ajattele samalla tavalla, kuin sinä.
Jos toinen ihminen kyllästyttää ja suhteesta on jo aikaa kadonnut romantiikka, mitä muuta järkevää syytä eroamiselle pitäisi olla? Pitäisikö molempien jatkaa selibaatissa ja olla onnettomia?
Sinä toteat "jos ruoho tuntuu vihreemmältä aidan toisella puolen, niin ole hyvä ja kurkkaa sinne". Eli pettäminen on ok? Se pelastaa suhteen vai? Pettämisen jälkeen on hyvä jatkaa yhdessä eteen päin????
Mitäs jos hankkisit vähän enemmän elämänkokemusta ja sen jälkeen alat neuvomaan ihmisiä. - Matkustaja
sini kirjoitti:
Siinä on taas niin typerä mies, kuin voi olla. Onneksi muut eivät ajattele samalla tavalla, kuin sinä.
Jos toinen ihminen kyllästyttää ja suhteesta on jo aikaa kadonnut romantiikka, mitä muuta järkevää syytä eroamiselle pitäisi olla? Pitäisikö molempien jatkaa selibaatissa ja olla onnettomia?
Sinä toteat "jos ruoho tuntuu vihreemmältä aidan toisella puolen, niin ole hyvä ja kurkkaa sinne". Eli pettäminen on ok? Se pelastaa suhteen vai? Pettämisen jälkeen on hyvä jatkaa yhdessä eteen päin????
Mitäs jos hankkisit vähän enemmän elämänkokemusta ja sen jälkeen alat neuvomaan ihmisiä.Minä en kehoittanut pettämään! Sanoin,vaan että olkoonsa hyvä ja kiipee sinne aidan toiselle puolelle! Omapa on virheensä jos rupee jälkeenpäin kaduttamaan!!
Äläkä rupea minua arvostelemaan elämän kokemuksen puutteesta..takuulla löytyy enemmän kokemusta kun sinulta,joten jätänpä tuollaiset kommentit omaan arvoonsa!
Ole sinä sitten joku parisuhdeguru,jos siltä tuntuu..ihan rauhassa vaan!!
- oona
Teet todella tylysti jos sinulla on "suunnitelmissa" jättää miehesi vasta syksyllä, niikuin sanoit, olet itsekäs, etkä ansaitse miestäsi!!!
Miltä sama tuntuisi itseäsi kohtaan, oletko kentis ajatellut? Jos sinulla ei ole hyvä olla suhteessa niin hyvä lapsi, pistä suhde nyt poikki. "haluan nauttia vielä tästä kesästä", tekstistäsi huomaa jo, että olet vielä kovin nuori ja ajattelematon.
Jos toisesta oikeasti välittää ja rakastaa niin kertoo kyllä ajatukset jo tässä vaiheessa toiselle. Mieheesi sattuu paljon vähemmän kun paljastat aikeesi jo tässä vaiheessa. Minua alkoi suututtamaan kirjoituksesi, ei kukaan voi olla noin kylmä toista kohtaan!
Tulet kyllä huomaamaan, että ei se ruoho aidan toisella puolella sen vihreämpää ole...ja haikailet nykyisen miehesi perään, joka toivottavasti on jo löytänyt uuden ja paremman!!! - pipari
satutat miestä kaikista eniten kun pidät tälläistä salaisuutta. hän saa tietää että olet suunitellut tätä kauan niin hän ei varmasti halua olla tekemisissä sinun kanssasi!
ja "haluan viettää kesän mieheni kanssa" kuulostaa siltä että silti haluat olla hänen kanssaan vaikka olet muka jättämässä. jätä heti jos kerran olet jo päättänyt.- minävaan
Toivottavasti miehelläs ei ole aseita.
Se ampuu sut ja se on sulle ihan oikein. - Anonyymi
Ap trollin tekstiä! Älkää uskoko sanaakaankoko kirjoituksesta!
- äää
Reilua olis antaa toiselle vielä mahdollisuus korjata tai vaikuttaa asioihin ennenkuin eroaa.
Paitsi jos toinen on väkivaltainen tms niin silloin tuskin on vaihtoehtoja.
"Ja elämä on liian lyhyt siihen että sen kuluttaa jonkun kanssa joka ei tee sinua onnelliseksi."
Ihminen tekee itse itsensä onnelliseksi, jos ei itse osaa olla onnellinen niin tuskin toisen kanssakaan.
"vaan hän on minulle läheinen ystävä, kumppani ja tuki ja turva."
Eikö sunkin silloin pitäisi olla läheinen ja tuki ja turva, eikö läheiselle voi puhua jos joku on huonosti ja miettiä miten sais asiat paremmiksi? - Kaisa
olen jättämässä poikaystäväni neljän vuoden seurustelun jälkeen samoista syistä kun sinäkin.Poikakaverini rakastaa minua suunnattomasti mutta minä en tunne häntä kohtaan enää mitään muuta kuin ystävyyttä,mutta seksi hänen kanssaan ei innosta enkä tunne sellaista tunnettta että kun toisen näkee niin sydän alkaa pomppimaan ja ihana tunne alkaa levitä ympäri vartaloa,tajuathan mitä tarkoitan.Tiedän että sinkkuelämä on välillä aika perseestä,mutta otan riskin ja jos sattuisin löytämään henkilön jota rakastan ja jonka kanssa voisin jopa suunnitella perheen perustamista ja naimisiinmenoa(olen aika perinteinen ja romantikko) Nykyisen kanssa ajatus vain kauhistuttaa.Tunnen kyllä itseni joksikin Brooke Loganiksi (kauniit&rohkeat sarjasta)joka toisesta välittämättä seuraa vain tunteitaan,mutta se on pakko tehdä tai elän koko loppuelämäni onnettomana.Tasan kaksi vaihtoehtoa ja minä haluan olla onnellinen,se on sitten eri asia kumman puolen sinä valitset.
- Pegasus
Hei sinä edellisen viestin kirjoittaja! Olen aivan samassa tilanteessa paitsi etten tiedä mitä tekisin! Poikaystäväni rakastaa minua yli kaiken, mutta minusta tuntuu että suhde on jotenkin "väljähtynyt". Ongelmalliseksi tilanteen tekee se että meillä menee hyvin, rakastan häntä mutta silti mietin jatkuvasti onko tämä oikein...Ei kai minun tarvitsisi miettiä jos kaikki olisi hyvin? En vain tunnu pääsevän ratkaisuun, se on aivan mielettömän vaikeaa.
- Ihmettelijä
Pegasus kirjoitti:
Hei sinä edellisen viestin kirjoittaja! Olen aivan samassa tilanteessa paitsi etten tiedä mitä tekisin! Poikaystäväni rakastaa minua yli kaiken, mutta minusta tuntuu että suhde on jotenkin "väljähtynyt". Ongelmalliseksi tilanteen tekee se että meillä menee hyvin, rakastan häntä mutta silti mietin jatkuvasti onko tämä oikein...Ei kai minun tarvitsisi miettiä jos kaikki olisi hyvin? En vain tunnu pääsevän ratkaisuun, se on aivan mielettömän vaikeaa.
Mistä noita vitun tyhmiä ämmiä riittää tänne noin monta. Se ei muka ole oikeata elämää jos vain ollaan yhdessä ja syödään ja katsellaan telkkaria. Mitä se elämä pitäisi sitten olla? Samanlaistako kuin Kauniissa ja Rohkeissa? Te tulette näkemään, että ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella. Se saattaa olla sitä uuden seurustelusuhteen alkuvaiheessa, mutta se ei kuitenkaan voi olla sitä seuraavaa viittäkymmentä vuotta.
Tuollaisia kirjoituksia kirjoittavat juuri te, jotka olette oppineet elämää ja vastoinkäymisiä ainoastaan Kauniista ja Rohkeista. Joku tuolla jo ehtikin verrata itseään varsin osuvasti johonkin Kauniiden ja Rohkeiden henkilöhahmoon. Se kuvastaa hyvin teidän ajatusmaailmaanne.
Se on todella hyvä, että miehenne pääsee tuollaisista haihattelevista ääliöistä eroon. Toivottavasti he löytävät jostain itselleen uudet mukavat elämänkumppanit, jotka kykenevät käsittelemään myös arkea ja vastoinkäymisiä hiukan paremmin kuin te. - Näimpä
Ihmettelijä kirjoitti:
Mistä noita vitun tyhmiä ämmiä riittää tänne noin monta. Se ei muka ole oikeata elämää jos vain ollaan yhdessä ja syödään ja katsellaan telkkaria. Mitä se elämä pitäisi sitten olla? Samanlaistako kuin Kauniissa ja Rohkeissa? Te tulette näkemään, että ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella. Se saattaa olla sitä uuden seurustelusuhteen alkuvaiheessa, mutta se ei kuitenkaan voi olla sitä seuraavaa viittäkymmentä vuotta.
Tuollaisia kirjoituksia kirjoittavat juuri te, jotka olette oppineet elämää ja vastoinkäymisiä ainoastaan Kauniista ja Rohkeista. Joku tuolla jo ehtikin verrata itseään varsin osuvasti johonkin Kauniiden ja Rohkeiden henkilöhahmoon. Se kuvastaa hyvin teidän ajatusmaailmaanne.
Se on todella hyvä, että miehenne pääsee tuollaisista haihattelevista ääliöistä eroon. Toivottavasti he löytävät jostain itselleen uudet mukavat elämänkumppanit, jotka kykenevät käsittelemään myös arkea ja vastoinkäymisiä hiukan paremmin kuin te.Toi on sitä perinteistä akkojen kitinää..ensin maristaan kun mun poikaystävä on niin tyly ja paha ja juoppo pettäjä ja kaikkee..sitten kun on hyvä ja turvallinen ja kiltti mies niin se ei kans sitte kelpaa millään..
- Kaisa
Ihmettelijä kirjoitti:
Mistä noita vitun tyhmiä ämmiä riittää tänne noin monta. Se ei muka ole oikeata elämää jos vain ollaan yhdessä ja syödään ja katsellaan telkkaria. Mitä se elämä pitäisi sitten olla? Samanlaistako kuin Kauniissa ja Rohkeissa? Te tulette näkemään, että ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella. Se saattaa olla sitä uuden seurustelusuhteen alkuvaiheessa, mutta se ei kuitenkaan voi olla sitä seuraavaa viittäkymmentä vuotta.
Tuollaisia kirjoituksia kirjoittavat juuri te, jotka olette oppineet elämää ja vastoinkäymisiä ainoastaan Kauniista ja Rohkeista. Joku tuolla jo ehtikin verrata itseään varsin osuvasti johonkin Kauniiden ja Rohkeiden henkilöhahmoon. Se kuvastaa hyvin teidän ajatusmaailmaanne.
Se on todella hyvä, että miehenne pääsee tuollaisista haihattelevista ääliöistä eroon. Toivottavasti he löytävät jostain itselleen uudet mukavat elämänkumppanit, jotka kykenevät käsittelemään myös arkea ja vastoinkäymisiä hiukan paremmin kuin te.Ensiksi selvitän etten todellakaan elä missään fantasiamaailmassa ja kuvittele että olisi olemassa sitä ikuista rakkautta, mutta et taida oikein tajuta että jos tässä vaiheessa ei tunne enää oikeastaan mitään toista kohtaan niin mitä helvetin järkeä on jatkaa?Vanhempani ovat olleet yhdessä jo yli 20 vuotta ja he edelleen nauttivat toistensa seurasta vaikka on ollut suuriakin vaikeuksia. Ehkä heistä voi sanoa että he ovat löytäneet sen ihmisen jota rakastaa vielä niinkin pitkän avioliiton jälkeen.Niin mäkin tahdon löytäväni,mutta sä et taida oikein tajuta elämästä yhtään mitään VITUN TYHMÄ ÄIJÄ!
- niinpä
niih.
- Kaisa
oot naurettava PELLE
- vittu joo!
Kaisa kirjoitti:
oot naurettava PELLE
ja mikäs se sinä sitten oot? Ihmiseksi tuskin voi kutsua ja apinaki on liian viisas joten eiköhän kana täytä kaikki lisättynä hivenen nautaa ku iso perseinen oot kuiteski
- Heikko ihminen
Minulla oli ihan samat suunnitelmat kuin sinulla. Toteutin suunnitelmani, oli toisaalta virhe mutta toisaalta valaiseva kokemus. Monet ihmiset jotka ovat vastanneet kirjoitukseesi, ovat oikeassa siinä että miestäsi sattuu todella. Mutta myös sinua sattuu.
Itse olen asunut avoliitossa yli 6 vuotta. Syy päätökseeni oli se että, mieheni pitää minua itsestäänselvyytenä. Hän olettaa että minä teen töitä ja hoidan vielä kodinkin,valittamatta mistään. Hänen ei tarvitse töistä tullessa kun istua valmiiksi katettuun pöytään, sen jälkeen ottaa tunnin unet ja herättyään lähteä ystävien luokse, yksin.
Aluksi luulin että naisen velvollisuus on hoitaa työnsä ja kodin kun asutaan avo- tai avioliitossa ja että miehen kuuluu vain käydä töissä ja tuoda rahaa taloon. Kunnes vihdoin aloin ajattelemaan omilla aivoilla ja ymmärsin ettei tällainen elämä tee ketään onnelliseksi saati pidä ketää ihmistä täysijärkisenä. Tuonhan minäkin rahaa taloon samoin kun mieheni. Onneksi emme ole vielä onnistuneet saamaan lasta.
Kun olin tarpeeksi pohtinut asiaa mielessäni, ilmoitin päätökseni miehelleni. Aioin jättää hänet. Hän suhtautui asiaan niin kun kuvitella voi, niin kun jokainen ihminen suhtautuisi tällaiseen asiaan.
Juteltuamme asioista monta päivää ja monta yötä, mihelleni tuli terveydellisiä ongelmia. Ehdimme kuitenkin sopia ja jutella kaikki asiat selviksi.
Kului viikko ja kului toinen. Kaikki näytti sujuvan oikein hyvin. Tunsin itseni taas ihmiseksi ja osaksi tätä parisuhdetta, jopa tärkeäksi osaksi.
Kahden kuukauden kuluttua huomasin erään asian joka ei miellyttänyt minua. Kaikki vanhat ongelmat oli palannut omille paikoilleen. Minä hoidin työni ja kotimme. Ja taas tuli se tunne etten kuulu tähän parisuhteeseen, että olen vain se joka pitää kaikki järjestyksessä ja muuten on vain tiellä ja pyörii jaloissa.
Kaikesta huolimatta en voi sanoa etten rakastaisi miestäni. En vain tiedä rakastanko häntä avomiehenä vai ystävänä. Nykyään pohdin ja puntaroin asioita joka päivä, ja suunnittelen eroa. En tiedä uskallanko jättää häntä. Entä jos hänelle tulee taas niitä terveydellisiä ongelmia. Jos hänelle jää pysyviä vammoja. En voi ottaa sitä sydämelleni loppuelämäkseni. Jotenkin alitajuisesti alan jo uskomaan että tämä on kohtaloni, ja että joudun elämään elämäni loppuun näin. En vain tiedä kauanko pysyn vielä täysijärkisenä. Näköjään asioista punuminen on turhaa jo tässä vaiheessa. Kunpa minulla olisi rohkeutta ja voimaa tehdä se suuri päätös, ja pysyä myös siinä.
Tarkoitukseni on siis kertoa sinulle ja muille samaa suunnitteleville naisille omista kokemuksistani. Ja neuvoa että, miettikää ja puntaroikaa tarkasti mitä elämältänne haluatte ja mikä teidän parisuhteessanne oikeasti on vialla. Itse olen vasta 24 vuotias (ja olen muuten elänyt todella rankan elämän, eli ei tarvitse tulla sanomaan etten ole kokenut vastoinkäymisiä!!) ja aion vielä jonain päivänä tehdä parannuksen elämääni, kunhan keksin miten. Ehkä jo pian.
Hyvää kevään jatkoa sinulle ja saman kokeneille! :) - ankeli
Tiedän tunteen... mietin eroa joka päivä... rakastan miestäni, mutta olemme kuin yö ja päivä. Meillä ei ole MITÄÄN yhteistä. Inhoan hänen arvomaailmaansa ja hänen harrastuksiaan, vaikka hän onkin hyvä ihminen. Luulen, että olisi hänellekin parempi, jos hän löytäisi jonkun, jolla olisi samat arvot & intressit. Hän on kuulemma onnellinen kanssani juuri sen takia, että olemme erilaisia.
Minäkin aluksi uskottelin rakastavani miestäni juuri erilaisuutemme vuoksi, mutta nyt olen tajunnut että tämä on minun elämäni! Haluanko todella, että elämänkumppanini on sellainen, jonka kanssa en voi tehdä mitään mistä itse pidän ja rakastan??!
Pahinta on, että todella rakastan häntä...ja vielä pahempaa, että hän rakastaa minua paljon enemmän. Meillä ei ole mitään muuta syytä pysyä yhdessä... Kaiken lisäksi tuntuu, että käytän häntä hyväkseni, olen ihana hänelle vain silloin kun tarvitsen tukea ja turvaa. Sitten kun itselläni menee hyvin, hän on vain tiellä. Osaksi olen hänen kanssaan syyllisyydestä, olen todella velkaa hänelle -ehkä jopa sydämeni.
Mielestäni tuollainen sopeutumisaika on hyvä juttu, ettei erota hetken mielijohteesta, vaan "otetaan etäisyyttä" vaikka puolen vuoden ajan. Itsekin olen ajatellut syksyn olevan hyvä ajankohta lopulliselle erolle, sitä ennen täytyy vaan kylmän viileästi etääntyä toisesta. Luulisi, että niin se sattuu vähemmän ja ehtii vielä harkita asiaa moneen kertaan.
Pelottaa mielettömästi miten pärjään ja miten hän pärjää erillään, mutta yhtälailla pelottaa ajatus siitä, että olemme lopunikäämme tässä loukussa. Tiedän, etten tule koskaan löytämään yhtä hyvää ja rakastavaa miestä kuin hän on, mutta toisaalta olen mieluummin yksin kuin petän itseäni...
Viimeksi kun rakastelimme, itkin... se tuntui niin pahalta, ihan kuin olisin pettänyt jotain. Ennen sentään seksi piti suhteemme hengissä, nyt sekin on kadonnut. Olemme kuin sisko ja veli, vaikka eihän sekään huono asia ole... Tahtoisin kuitenkin enemmän, olen intohimoinen kaikilla osa-alueilla ja kyllästynyt tällaiseen tasaisuuteen...Toisaalta tasaisuus tuo turvaa, jota joskus kaipaan. Ihan sekaisin olen, enkä yhtään varma mistään... Ollaan 4,5v. oltu yhdes...
Toivotan voimia sulle, toivottavasti teet oikean päätöksen! Itse oon varmaan niin turtunut ja paatunut, etten enää kuule mitä sydämeni sanoo... - hankkisit elämän
sähän oot täys pelle, jos haluaa erota toisesta ei sitä tulisi tolla lailla pitkittää.... arvaa vaan sattuuko siihen ku se saa tietää ettet sä ole halunnu olla sen kaa enää pitkään aikaa! lapsellista ja edes vastuutonta
- Anonyymi
Aökuperäinen hyvä !
- Anonyymi
Jos olet alle 55 v, hyvä ratkaisu.
- Anonyymi
Miksi joku on kaivanut lähes kaksikymmentä vuotta vanhan viestin esiin, sanoakseen että heh heh vai?
- Anonyymi
Naisille nää erot on aika helppoja, kun uusia miehiä saa keskivertonainenkin tosi helposti, melkein jonoksi asti. Sen sijaan keskivertomiehelle naisen löytyminen ei ole mikään itsestäänselvyys ollenkaan. Jossainhan oli joku tutkimuskin tästä.
- Anonyymi
Minulle - nainen- ei kelpaa kuka tahansa.
Sinä - mies - olet läheisriippuvainen.
Pystyn elämään ilman rakkaussuhdetta. Rakkaus tulee kohdalle pari-kolme kwrtaa elämässä. Lahjana.
Muutoin voi olla elää itsenäisenä, rakasteltuna, omaa elämää. - Anonyymi
Älä ryssi mies. Ole mies. Tosissasi.
Kosi ja mene naimisiin.
... Jotkut eivät tee niin.
Baareissa jännämiehet sitten keskenään. Ja varsinkin kotimatkalla poikkeavat keskenään. Siitä voi tulla tapa.
Terv. Nyrkkikyllikki
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1202603
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi672400- 162071
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa191727"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla211648Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O141470Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak161423Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu271403Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.161377Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.61302