Koira puree lasta

Koska lapsi on päässyt vetämään koiraa karvoista ei voi olettaa että koira luottaisi lapseen . Se pelkää ja odottaa kipua myös silloin kun lapsi vain silittää koiraa.

Meillä on useampi lapsi ja kaikki pieniä ja silti koirilla on aina nukkuma ja syömis rauha . Koiria saa silittää mutta vain silloin kun koira itse tulee lähelle ja hyvin on lapset tämän ymmärtäneet . Nuorimmaiseni on tuon 3 vuotta ja kyllä ihan pienestä ollaan kielletty ja vahdittu ettei pääse koiria kiusaamaan .

Se mitä teidän täytyy tehdä on nyt tästä eteenpäin pitää huoli että lapsi ei pääse koiraa kiusaamaan ja koittaa tehdä lapsesta kiva koiran mielestä . Meillä lapset saavat valvotusti heitellä koirille palloa ja antaa nameja.

Kolme vuotiasta lasta ja koiraa ei KOSKAAN saa jättää valvomatta kahdestaan . Ihan hyvin voitte kieltää lasta menemästä ollenkaan koiran lähelle ilman lupaa . 3 vuotias ymmärtää jo yllättävän paljon ,erijuttu on sitten haluaako totella mutta rajat on tehtävä selviksi ;)

Missä kohtaa sanoin että lapsi saa vapaasti koiraa kiusata? Tai ettemme välitä koirasta?
Siis lasta tietenkin opetetaan miten koiran kanssa ollaan, ja kiusaaminen on ankarasti kielletty. Lapset keksivät kaikenlaista, kun eivät vielä ymmärrä kaikkea.
Tottakai koira saa rauhassa syödä, mutta kyllä koiran pitää hyväksyä se, että lapsi voi ruokaillessa tai vaikka luuta syödessä kävellä vierestä. Otin vaan esimerkkejä jo tapahtuneista tilanteista, joihin on heti puututtu lapsen sekä myös koiran osalta. Ja kuten kerroin, koira on purrut lasta myös tilanteissa jossa sitä ei ole lainkaan kiusattu tai provosoitu, vaikka rauhallisesti silittäessä tai vieressä pelkästään istuessa.
Joten onko kellään, mitään hyviä käytännön vinkkejä yhteiselämän rauhoittamiseksi?
Koirasta luopuminen kun ei ole ekana vaihtoehtona kuitenkaan mielessä.

aloittaja.. kirjoitti:

Missä kohtaa sanoin että lapsi saa vapaasti koiraa kiusata? Tai ettemme välitä koirasta?
Siis lasta tietenkin opetetaan miten koiran kanssa ollaan, ja kiusaaminen on ankarasti kielletty. Lapset keksivät kaikenlaista, kun eivät vielä ymmärrä kaikkea.
Tottakai koira saa rauhassa syödä, mutta kyllä koiran pitää hyväksyä se, että lapsi voi ruokaillessa tai vaikka luuta syödessä kävellä vierestä. Otin vaan esimerkkejä jo tapahtuneista tilanteista, joihin on heti puututtu lapsen sekä myös koiran osalta. Ja kuten kerroin, koira on purrut lasta myös tilanteissa jossa sitä ei ole lainkaan kiusattu tai provosoitu, vaikka rauhallisesti silittäessä tai vieressä pelkästään istuessa.
Joten onko kellään, mitään hyviä käytännön vinkkejä yhteiselämän rauhoittamiseksi?
Koirasta luopuminen kun ei ole ekana vaihtoehtona kuitenkaan mielessä.

Lue lisää

Aikuinen on aina vieressä, ja puuttuu alkuun asioiden kulkuun herkästi, esim. siirtämällä lapsi pois. Koira oppii luottamaan pikku hiljaa, että lapsi ei enää satuta. Nimittäin yksi huono komeus syö jo valmiiksi menetettyä luottamusta nopeampaan, kuin sitä on yleensä mahdollista rakentaa. Alkuun itse kyllä rauhoittaisin esim. syömistilanteet ihan eri tilaan, mutta lapsi saisi tarjota välillä nameja :) Koiralle omaa huomiota.

Ja monen lapsen käytös rauhoittuu myös heti, kun on hammas satuttanut. Meillä on aina sanottu, että jos itse menet neuvoista huolimatta, saa koira purra. Kolmevuotias jo kykenee sen ymmärtämään. Koiralla on mahdollisuus mennä itse omalle paikalleen, ja siellä ei kukaan ikinä häiritse. Jos koira menee sinne, sen annetaan olla siellä.

Näillä eväillä aloittaisin, eli alkuun ongelmatilanteet rauhoitetaan täysin. Sen jälkeen rakennetaan luottamusta uudestaan, ja vasta pikku hiljaa palataan entiseen, jos se on välttämätöntä. Itse en kuitenkaan näe, että esim syömispaikan sijaintia tarvitse sijoittaa koskaan ohikulkujen viereen. Luuta meillä lapset jyrsittää ihan kädestäkin. Mutta ei niin, että saavat mennä silloin kun koira jo jyrsii sitä, mutta voivat tehdä itse aloitteen :)

Jossain vaiheessa koira alkaa odottamaan lapseltakin jo hiukan fiksumpaa käytöstä, yleensä vauva-, ja pikkulapsi iän ne sietävät. Itse annan varoitella, ja kerron, lapsille, mitä tapahtui, koska olen kuullut, että joidenkin koirien kohdalla varoittelun kieltäminen on aiheuttanut sen, että koira puree suoraan.

Siis joo, kirjoitin hassusti. Koira on yhteinen, ja kumpikin kouluttaa, ulkoiluttaa, hoitaa koiraa.
Lapsen ja koiran pelkästään valvottu kanssakäyminen on aika vaikea yhtälö. Kuinka moni vanhempi joka sekunti pystyy lapsen perään katsomaan? Tietenkin yritämme, mutta haluaisin luottaa siihen, ettei koira selkää kääntäessäni käy lapsen kimppuun.
No, kiitos vastauksista, kokeilemme kaikkia neuvoja varmasti.

aloittaja.. kirjoitti:

Siis joo, kirjoitin hassusti. Koira on yhteinen, ja kumpikin kouluttaa, ulkoiluttaa, hoitaa koiraa.
Lapsen ja koiran pelkästään valvottu kanssakäyminen on aika vaikea yhtälö. Kuinka moni vanhempi joka sekunti pystyy lapsen perään katsomaan? Tietenkin yritämme, mutta haluaisin luottaa siihen, ettei koira selkää kääntäessäni käy lapsen kimppuun.
No, kiitos vastauksista, kokeilemme kaikkia neuvoja varmasti.

Lue lisää

"Lapsen ja koiran pelkästään valvottu kanssakäyminen on aika vaikea yhtälö. Kuinka moni vanhempi joka sekunti pystyy lapsen perään katsomaan? Tietenkin yritämme, mutta haluaisin luottaa siihen, ettei koira selkää kääntäessäni käy lapsen kimppuun."

Varsinkin tällaisessa tilanteessa kuin teillä, ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pystyä jatkuvasti vahtimaan sekä lasta, että koiraa. Niitä ei missään nimessä tule hetkeksikään jättää kahdestaan, vahtimatta samaan tilaan. Siinä ei nyt selittelyt ja toivomiset auta, jos lapsen turvallisuus ja koiran hyvinvointi on sinulle tärkeää, niin pistäpä asiat tärkeysjärjestykseen, sinun on vain voitava vahtia niitä jatkuvasti. Ainahan voit laittaa vaikkapa koiran eri huoneeseen ja oven kiinni/lapsiportin tms. väliin, jollei muuta keinoa ole. Ja vaikka saisitte koiraanne koulutettua, niin menee luultavasti vielä pitkään (jos onnistuu koskaan) siihen, että voitte jättää lapsen ja koiran kahden vahtimatta.

Mitä tulee tuohon koiraan luottamiseen, niin sitä et valitettavasti voi tehdä koskaan. Koira on eläin ja se toimii vaistojensa varassa, ei miettien ja järkeillen niin kuin me ihmiset. Vaikka sille opettaisit mitä ja miten hyvin, ei siihen silti koskaan voi luottaa 100%, ei tähän koiraan eikä mihinkään muuhunkaan. Sen sijaan voit opetella lukemaan koiran käytöstä, olemusta, ilmeitä ja eleitä, jotta pystyt jo ennalta puuttumaan ei toivottuun käytökseen ja estämään konfliktit lapsen ja koiran välillä.

Aivan ensimmäiseksi kuitenkin, ottakaa yhteys ongelmakoirakouluttajaan, älkää edes yrittäkö lähteä ratkomaan tätä kotikonstein. Te tarvitsette asiantuntevaa apua nyt heti!

aloittaja.. kirjoitti:

Siis joo, kirjoitin hassusti. Koira on yhteinen, ja kumpikin kouluttaa, ulkoiluttaa, hoitaa koiraa.
Lapsen ja koiran pelkästään valvottu kanssakäyminen on aika vaikea yhtälö. Kuinka moni vanhempi joka sekunti pystyy lapsen perään katsomaan? Tietenkin yritämme, mutta haluaisin luottaa siihen, ettei koira selkää kääntäessäni käy lapsen kimppuun.
No, kiitos vastauksista, kokeilemme kaikkia neuvoja varmasti.

Lue lisää

Ette missään nimessä voi jättää noita kahta kahdestaan, usko pois. Äläkä edes haaveile vielä luottamisesta, sen aika ei ole ehkä pitkiin aikoihin, ja edellytys sille kasvaa vasta kun lapsikin kasvaa ja järkevöityy. Meillä ei ole ollut lasten ja koirien yhteiselossa tuollaisia ongelmia, mutta siltikään ei ole koirat ja lepset, edes kouluiässä yhdessä, ilman valvontaa. Eli, ovia kiinni, ja porttien tekoon. Parempi katsoa kuin katua.

Voin kertoa, että minulla on ollut sinkkuna ja nuorena ollessani kodinvaihtajakoira, joka puri ihmisiä. Luottamus oli mennyt, eikä sen saavuttaminen ollut minulle aikuisellekaan mikään pikku homma, vaan se vaati aikaa, hermoja ja ymmärrystä. Ja pikku hiljaa turvallista altistamista. Lasten kanssa en moiseen prosessiin enää alkaisi. En yksinkertaisesti uskaltaisi, jos koiralla on kokoa yhtään enempää. Onnistuin lopulta saamaan koirasta yhteiskuntakelpoisen sekä ulkoisesti kauniisti käyttäytyvän, mutta ikinä se ei päässyt kaikista peloistaan. Toki sen kohtaama kohtelu oli täysin eritasoista kuin teillä, väkivalta oli ollut jatkuvaa ja aikuisen taholta. Mutta en olisi ilman tuota kokemusta varmasti koskaan käsittänyt asiaa ja luottamuksen merkitystä yhtä laajasti. Koiralle ei voi selittää, koira vaatii tekoja. Helpoimmalla vahditte lapsen käytöstä ja muokkaatte sitä, unohtamatta tietysti koiran opettamista.

Mutta Oikeasti, kannattaa asennoitua niin, että edessä ei ole välttämättä helppo urakka. Koiraa näkemättä tietysti. Jokatapauksessa teidän on mietittävä, miten molempien edut turvataan. Jos koira ja lapsi eristetään toisistaan, tehkää se aina niin, että koira ei koe sitä rangaistuksena, vaan mieluiten turvallisena omana reviirinään. Eikä niin, että koira on siellä aina, vaan lyhytaikaisina ja vain tilapäisratkaisuina. Lisäisin vielä sen verran, että kannattaa kiinnittää huomiota koiran virikkeisiin ja ulkoiluunkin, koira tarvitsee edelleenkin huomiotanne, ja liikunnan lisäämisestä ei ole haittaakaan terveen koiran kohdalla. Eli pikku hiljaa vaan lisää liikuntaa, niin sisällä riittää pienempikin huomio!

Ulkopuolinen voisi nähdä kodissanne asioita, joiden avulla voisitte helpottaa yhteiseloa. Ongelmakoirakouluttaja on kyllä myös hyvä, jos hän on oikeasti hyvä. Ihan jokainen ei toimi jokaisen kohdalla oikein. Telkkarin sarjoissakin on hyviä vinkkejä, mutta noitakaan ei sinisilmäisesti pidä katsoa, ne ovat kuitenkin leikattuja sarjoja, ja ihan kaikkea ei tv:ssä näytetä. Joskus sen näkee selvästikin, että ihan kaikki ei tainnut olla tässä :)

Edellinen kirjoitti, että koira on purrut ilman provosointia. Näinhän ei ole, vaan se on oppinut varomaan tai pelkäämään lapsen lähestymistä, aivan kuten joku jo aiemmin mainitsi. Jos koira on ottanut tavakseen näykkiä kaikkia perheenjäseniä, silloin se tekee sen ilman provosointia. Mutta se on oppinut, että lapsi aiheuttaa sille kipua tai uhkaa (häiritsee ruokarauhaa), ja koira saa vielä päällepäätteeksi kuritusta siitä, että yrittää osaamillaan koiramaisilla keinoilla puolustaa itseään. On turha väittää, että koiran pitää osata poistua paikalta, koska se nyt vaan ei kuulu koiramaisiin tapoihin, jotka ovat ainoita, joita koira voi osata. Täällä palstoilla muistetaan monesti mainita, että koirat eivät ole ihmisiä, joten muistetaanpa tällaisessakin tapauksessa, että koiralta ei voi vaatia sellaista, mikä koirien tapoihin ei kuulu. Eri asia on, että koiran voi tosiaan opettaa poistumaan paikalta, mutta se edellyttää, että koiralla on mahdollisuus siihen (se pääsee näykkäämättä irti kiusaajastaan ja sillä on jokin paikka, jonne se voi siirtyä ilman, että lapsi seuraa).

Edellisen kirjoittajan vaatimus, että koiran pitää oppia sietämään, että kolmivuotias kiskoo karvoista, on perusteeton. Missä tahansa nykyaikaisissa koiraoppaissa korostetaan, että koiran pitää saada olla rauhassa, sitä eivät lapset saa päästä kiusaamaan. Samoin korostetaan, että koiran tulee saada syödä ruokansa rauhassa, ja ilmeisesti lapsen käytös (aloitusviestin mukaan syy on monesti ollut lapsessa) on aiheuttanut sen, että koira ärähtää jo siitäkin, että lapsi kulkee ohi sen syödessä.

Oleellista on myös, että lapsella on yhteinen kieli vanhempiensa kanssa ja tämä oppii sitä koko ajan lisää. Lapsi oppii ymmärtämään ihmisten tapoja ja käsitteitä. Lapselle voi olla helpompi opettaa, että jättää koiran rauhaan kuin saada koira ymmärtämään, että lapsen aiheuttamaa kipua pitää sietää. Kunnes lapsi tämän oppii, on tosiaan hyvä pitää huoli, että koira ja lapsi eivät ole valvomatta yhdessä ja että valvottunakaan lapsi ei pääse liian lähelle koiraa. Valvotuissa tilanteissa koiralle pitää uudelleen saada menetetty luottamus lapseen siten, että se saa lapsen läsnäolosta positiivisia kokemuksia, mukavaa yhdessäoloa ja kenties namejakin. Jos niitä ei pystytä valvomaan, voi yhteentörmäyksiä pyrkiä estämään pitämällä lapsi ja koira eri huoneissa vaikka äidin ruoanlaittosession aikana (lapsi- tai koiraportit eivät estä näkyvyyttä tilasta toiseen eivätkä aiheuta koiralle lisärangaistuksen tunnetta kuten suljettu ovi voi tehdä). Edellisen kanssa samaa mieltä olen siitä, että tilanteeseen voi olla hyvä hakea apua ammattilaiselta, kannattaa kysyä neuvoa pätevistä henkilöistä esim. paikalliselta koirakerholta tai eläinlääkäristä (on turha ryhtyä arpomaan vaikka netistä jotain helppoheikkiä ihan ilman suosituksia).

koira ei ole ihminen kirjoitti:

Edellinen kirjoitti, että koira on purrut ilman provosointia. Näinhän ei ole, vaan se on oppinut varomaan tai pelkäämään lapsen lähestymistä, aivan kuten joku jo aiemmin mainitsi. Jos koira on ottanut tavakseen näykkiä kaikkia perheenjäseniä, silloin se tekee sen ilman provosointia. Mutta se on oppinut, että lapsi aiheuttaa sille kipua tai uhkaa (häiritsee ruokarauhaa), ja koira saa vielä päällepäätteeksi kuritusta siitä, että yrittää osaamillaan koiramaisilla keinoilla puolustaa itseään. On turha väittää, että koiran pitää osata poistua paikalta, koska se nyt vaan ei kuulu koiramaisiin tapoihin, jotka ovat ainoita, joita koira voi osata. Täällä palstoilla muistetaan monesti mainita, että koirat eivät ole ihmisiä, joten muistetaanpa tällaisessakin tapauksessa, että koiralta ei voi vaatia sellaista, mikä koirien tapoihin ei kuulu. Eri asia on, että koiran voi tosiaan opettaa poistumaan paikalta, mutta se edellyttää, että koiralla on mahdollisuus siihen (se pääsee näykkäämättä irti kiusaajastaan ja sillä on jokin paikka, jonne se voi siirtyä ilman, että lapsi seuraa).

Edellisen kirjoittajan vaatimus, että koiran pitää oppia sietämään, että kolmivuotias kiskoo karvoista, on perusteeton. Missä tahansa nykyaikaisissa koiraoppaissa korostetaan, että koiran pitää saada olla rauhassa, sitä eivät lapset saa päästä kiusaamaan. Samoin korostetaan, että koiran tulee saada syödä ruokansa rauhassa, ja ilmeisesti lapsen käytös (aloitusviestin mukaan syy on monesti ollut lapsessa) on aiheuttanut sen, että koira ärähtää jo siitäkin, että lapsi kulkee ohi sen syödessä.

Oleellista on myös, että lapsella on yhteinen kieli vanhempiensa kanssa ja tämä oppii sitä koko ajan lisää. Lapsi oppii ymmärtämään ihmisten tapoja ja käsitteitä. Lapselle voi olla helpompi opettaa, että jättää koiran rauhaan kuin saada koira ymmärtämään, että lapsen aiheuttamaa kipua pitää sietää. Kunnes lapsi tämän oppii, on tosiaan hyvä pitää huoli, että koira ja lapsi eivät ole valvomatta yhdessä ja että valvottunakaan lapsi ei pääse liian lähelle koiraa. Valvotuissa tilanteissa koiralle pitää uudelleen saada menetetty luottamus lapseen siten, että se saa lapsen läsnäolosta positiivisia kokemuksia, mukavaa yhdessäoloa ja kenties namejakin. Jos niitä ei pystytä valvomaan, voi yhteentörmäyksiä pyrkiä estämään pitämällä lapsi ja koira eri huoneissa vaikka äidin ruoanlaittosession aikana (lapsi- tai koiraportit eivät estä näkyvyyttä tilasta toiseen eivätkä aiheuta koiralle lisärangaistuksen tunnetta kuten suljettu ovi voi tehdä). Edellisen kanssa samaa mieltä olen siitä, että tilanteeseen voi olla hyvä hakea apua ammattilaiselta, kannattaa kysyä neuvoa pätevistä henkilöistä esim. paikalliselta koirakerholta tai eläinlääkäristä (on turha ryhtyä arpomaan vaikka netistä jotain helppoheikkiä ihan ilman suosituksia).

Lue lisää

Miten olisi jos vaikka kääntyisitte ihan ammattiihmisen puoleen ?

Kuten kirjoitin jo aikasemmin meillä on saatu useasta lapsesta huolimatta pidettyä tilanne niin ettei lapsi ole yhtään ainoata kertaa pääsyt koiria kiusaamaan . Koiran ei tarvitse sietää huono kohtelua edes lapselta ! Sanon vielä uudestaan että tottakai se on lapselle vihainen jos edes yhden kerran lapsi on sitä päässyt satuttamaan . lapsi on nyt koiralle uhka ...asia joka tekee kipeää .

Mutta nyt kannattaa sitten miettiä mikä oikein koiralle ja mikä on oikein lapselle ? Ei ole lapselle kivaa jos alkaa pelätä koiria ja ei ole koiralle oikein että joutuu elämään stressaavass ympäristössä .
Tottakai voitte alkaap urkamaan tilannetta niin että kaikilla olisi hyvä mutta suosittelen lämpimästi että siinä tapauksessa jätä nämä foorumit ja menet jonkun ammattilaisen kanssa puhumaan asiasta .

onnea ja menestystä !

... kirjoitti:

Miten olisi jos vaikka kääntyisitte ihan ammattiihmisen puoleen ?

Kuten kirjoitin jo aikasemmin meillä on saatu useasta lapsesta huolimatta pidettyä tilanne niin ettei lapsi ole yhtään ainoata kertaa pääsyt koiria kiusaamaan . Koiran ei tarvitse sietää huono kohtelua edes lapselta ! Sanon vielä uudestaan että tottakai se on lapselle vihainen jos edes yhden kerran lapsi on sitä päässyt satuttamaan . lapsi on nyt koiralle uhka ...asia joka tekee kipeää .

Mutta nyt kannattaa sitten miettiä mikä oikein koiralle ja mikä on oikein lapselle ? Ei ole lapselle kivaa jos alkaa pelätä koiria ja ei ole koiralle oikein että joutuu elämään stressaavass ympäristössä .
Tottakai voitte alkaap urkamaan tilannetta niin että kaikilla olisi hyvä mutta suosittelen lämpimästi että siinä tapauksessa jätä nämä foorumit ja menet jonkun ammattilaisen kanssa puhumaan asiasta .

onnea ja menestystä !

Lue lisää

että koiraa on aina kuritettu.

Se on väärin, fyysisesti ei pidä kajota koiraan. Koirahan on puolustanut itseään, ruokaansa lapselta tai se on pelännyt, että lapsi taas kiusaa. Kun siihen tartutaan fyysisesti, se yhdistää lapsen kaikkeen ikävään, taas tuotetaan kipua. Lapsesta tulee koiran silmissä kammo, vaarallinen olento.

Panostakaa koiran peruskoulutukseen. Luottamuksen syntyyn kunnolla. Sitä ei saavuteta saati ylläpidetä fyysisesti rankaisemalla. Ja lapselle selvät sävelet miten koiran kanssa ollaan. Tuon ikäisen kanssa ei pitäisi olla ongelmia ymmärtämisen suhteen.

Koira puolustaa itseään kiusaavalta lapselta.

lapselle säännöt kirjoitti:

että koiraa on aina kuritettu.

Se on väärin, fyysisesti ei pidä kajota koiraan. Koirahan on puolustanut itseään, ruokaansa lapselta tai se on pelännyt, että lapsi taas kiusaa. Kun siihen tartutaan fyysisesti, se yhdistää lapsen kaikkeen ikävään, taas tuotetaan kipua. Lapsesta tulee koiran silmissä kammo, vaarallinen olento.

Panostakaa koiran peruskoulutukseen. Luottamuksen syntyyn kunnolla. Sitä ei saavuteta saati ylläpidetä fyysisesti rankaisemalla. Ja lapselle selvät sävelet miten koiran kanssa ollaan. Tuon ikäisen kanssa ei pitäisi olla ongelmia ymmärtämisen suhteen.

Koira puolustaa itseään kiusaavalta lapselta.

Lue lisää

Jos koira käy kunnolla päälle, ei sinulla ole enää lasta. Minulla on koiria ja lapsia ja tälläiseen ongelmaan ei tulla törmäämään jos aikuiset tietävät mitä ovat tekemässä koiran kanssa alunalkaen. Veikkaanpa, että lapsi ei ole miehen, kuten koira, opettelette vasta toistenne tavoille. Älä koskaan jätä vaikka koira olisi kuinka kiltti sitä kahden lapsen kanssa samaan huoneeseen. Koiran ja lapsen eloa ei näillä nettivinkeillä ratkaista, ongelma on jo koiran peruspitämisen tietämättömyydessä. Olen pahoillani mutta alkuperäisen viestin lukeminen teki pahan olon.

nobody321 kirjoitti:

Jos koira käy kunnolla päälle, ei sinulla ole enää lasta. Minulla on koiria ja lapsia ja tälläiseen ongelmaan ei tulla törmäämään jos aikuiset tietävät mitä ovat tekemässä koiran kanssa alunalkaen. Veikkaanpa, että lapsi ei ole miehen, kuten koira, opettelette vasta toistenne tavoille. Älä koskaan jätä vaikka koira olisi kuinka kiltti sitä kahden lapsen kanssa samaan huoneeseen. Koiran ja lapsen eloa ei näillä nettivinkeillä ratkaista, ongelma on jo koiran peruspitämisen tietämättömyydessä. Olen pahoillani mutta alkuperäisen viestin lukeminen teki pahan olon.

Lue lisää

Ois kiva kuulla miten lähitte nyt tilannetta ratkaseen ap