kateus

tuntuu epöreilulta? Miksi tämän miehesi lapsen pitäisi kärsiä siitä että teillä ei ole varaa ostaa tai ette osta sitä kaikkea samaa mitä hän saa?!

mahdollisuus viedä muita lapsia silloin sinne uimaan tai mäkkäriin kun miehesi poika on äidillään tai mummulassa?
Se on ihan ymmärrettävää, että lapset purnaavat jos joku muu saa enemmän. Se on ihan sama, että keneltä saa, mutta kuitenkin saa jotain mitä muut eivät.

Moikka!
Ei ole ikäväkyllä vertaistukea ihan tarjota, mutta uusperhe tavara- ja tapahtumaristiriitoineen ollaan silti.

Tuossa on tullutkin jo yksi ehdotus, jota lainaisin itsekin:
Voisitteko joskus viedä loput muksut jonnekin, kun tämä yksi on äidillään? Kyllä se mäkkärinlaskukin edes vähän pienenee kun on yksi suu vähemmän ;)

Mites tällainen yksi lapsi kerran kuussa johonkin- systeemi, jota meillä on joskus sovellettu? Eli idea on että jokainen lapsi saa joskus jotain. Meillä "vähemmistö" eli tytöt pääsevät kerran- pari vuodessa äiti/äitipuolen kanssa mäkkäriin ja "shoppailemaan". Kasaamme tahallaan ne vähätkin uusina tytöille ostettavat listaksi, jota vaivhkaa seuraan kaupoilla ja rahaakin koetan pihistää tätä varten sivuun jo hyvissäajoin pieninä summina. Joskus isot pojat ovat saaneet mennä mäkkäriin jonkun kaverin kanssa, niin että kaveri maksaa omat sapuskat, meidän poika omat.
Ja kerran- pari vuodessa yritetään käydä ulkona syömässä "vakioporukalla", eli niin että mukana on vain nämä, joilla ei kahdesta perheestä elämykset ja rojut tule.
Ja silloin tällöin joko minä tai mies vie jonkun lapsen yksin tai pari kerralla johonkin.
Näin kertasummat pienenevät ja jokainen pääsee joskus johonkin.
Joskus on joidenkin kummit olleet tuttavapiirissä mielissään ,kun on tutut tarjonneet lahjaideaa kummilapselle: vie huvipuistoon tai leffaan. Näin taas joku lapsista pääsi johonkin.

Tohon tunnepuoleen en oikein taida osata auttaa sitäkään vähää, kun tuohon rahan jakamiseen.... Tuskin auttaa ajatellla, ettei poika ole äitiään valinnut?
Voisiko äidille puhua asiasta varoen tai lastenvalvojan kautta? Vaikka toki äidillä on oikeus huomioida lastaan valitsemallaan tavalla, ehkä hän miettisi valintojaan, jos kuulisi nykyisten valintojensa tuottavan pojalleen syrjintäuhkaa ja kateutta arkikodissa?
Ja vaikka lapset haluavat aina kaikkea samaa, eivät he tule sitä elämässä koskaan muutenkaan saamaan, tätä meillä on yritetty selittää aina. Joku vaan on lahjakas matikassa ja saa stipendin. Aina on joku joka saa enemmän tai vähemmän, saa valvoa/ syödä roskaruokaa/käydä ulkona/käydä leireillä enemmän kuin joku toinen. Joku vaan saa isomman palan kakkua tai suuremman kalan ongella. Elämä kun ei vaan ole reilua ja sille kun ei mitään voi, että yhdellä on äiti ja isovanhempi, joilla on millä mällätä.....

olisit onnellinen, että lapsen vanhempi tapaa säännöllisesti lasta ja välittää lapsestaan.
on paljon niitä jotka eivät välitä hivenen vertaa.
vaikka lapsi olisi sovittu/määrätty isälleen, älä sulje häntä äidistään.

Samoja tuntemuksia minulla on kanssa. Mun miehellä on yksi lapsi ennestään 7v. joka on ihan paapottu pilalle ja täysin hemmoteltu. Tämä 7.v on niin,että se saa ihan ilman syytäkin rahaa mummoilta kanssa ja ei välttämättä edes sano sanaa "kiitos", vaikka joka kerta siitä huomautetaan et kuinka sanotaan.

Mun omalle lapselle en halua samaa. Ajattelen sen näin päin. Haluan ,että oma lapsi osaa arvostaa pikku asioita ja saa lahjoja silloin ,kun on aihetta esim. joulu, synttärit yms.Meidän oman lapsen kanssa ollaan puhuttu näitä asioita jo etukäteen ja pidetään asioista kiinni.
Se on totta ,että eri perheistä olevat lapset tulisi saada just samaa huomioo ja siitä kannatta kyllä suuttua. Sinun lapsille tulee paha mieli eikä se saa olla niin. Tottakai sinulla on oikeus sanoa minäkin sanoisin.
En kyllä tiedä miten ton oikein teillä tekisi. Ainut on sanoa asiasta mummuille ja niille ,jotka tätä yhtä lasta hemmottelee.

Uusperheen äiti minäkin, ja vaikkei meillä olekaan ihan vastaava tilanne, niin ymmärrän kyllä tunteesi, ainakin osittain. Meillä ollaan vasta perustamassa uusperhettä, mutta kyllä on tullut jos jonkinlaista tunnetta vastaan, eikä ne kaikki tunteet oikein kestä päivänvaloa. Mutta muista, että olet hyvä äiti kaikille perheenne lapsille, tunteet ja teot on kuitenkin kaksi eri asiaa. Ja toivottavasti voitte puhua miehesi kanssa näistä kipeistäkin tunteista.

Meillä ei siis ole ihan samanlaista ongelmaa, mutta tuttua on kyllä se, että suuressa perheessä lapset joutuvat jakamaan kaiken, sekä maallisen että vanhempien ajan ja huomion. Olemme ratkaisseet asian niin, että jokainen lapsi saa vuorollaan oman illan biologisen vanhempansa, eli minun, kanssa. Sitä edeltään tarrojen kerääminen, jokaisesta hyvin sujuneesta aamusta tai illasta saa yhden tarran, ja kun tarroja on kertynyt sovittu määrä, niin lapsi itse saa päättää, mitä haluaa tehdä kahdestaan vanhempansa kanssa. Takana on vasta ensimmäinen palkintokerta, jolloin molemmat lapset (meillä on myös kolmas lapsi, mutta hän on vielä niin pieni, ettei ymmärrä tätä tarrasysteemiä ja on siis vielä systeemin ulkopuolella, ja lisäksi vielä neljäs lapsi, joka on miehen aikaisemmasta suhteesta, mutta hänkin on vielä niin pieni, ettei varsinaisesti vietä aikaa meillä...) valisivat palkinnokseen dvd:n katselun.

Teidän tilanteessa ei varmaan ole tarvetta tuolle tarrojen keräämiselle, mutta se voisi olla toimiva systeemi, että jokainen lapsi (tätä kultapoikaa lukuunottamatta) saa vuorollaan oman illan (se voi kestää vaan parikin tuntia) jommankumman vanhemman kanssa kahdestaan, ja lapsi saa itse valita, mitä tuona iltana tehdään. Tietenkin pitää ottaa huomioon rahatilanne, mutta ei lapset yleensä mahdottomia vaadi. Yhden lapsen Mäkkärilasku on kuitenkin paljon pienempi kuin koko porukan, tai lapselle voi riittää pari kivaa tukkapampulaa tms. Tärkeintä on kuitenkin se, että hän saa kerrankin vanhemman jakamattoman huomion kokonaan itselleen ja tekeminen voi olla jotain sellaistakin, mikä ei maksa mitään, vaikka pyörälenkki tai kirjastokäynti.

Ja se vois myös olla järkevä ratkaisu, kuten joku jo ehdottikin, että miehesi poika ei ota saamiaan tavaroita mukaan kotiinne, vaan jättää ne äitinsä luokse ja leikkii niillä siellä. Tai sitten jakaa tavaransa koko porukan kanssa, mutta siihen hän ei ehkä itse ole suostuvainen.

..Taitaa laidalle vipattu mutsi kostaa omalla tavallaan! Haluaa aiheuttaa kateutta ja epäsopua uusikoille. Kun ei itte saa,, niin ei toistenkaan tartte saada. Kärsikööt nyt! Biomutsin kakru on käenpoikasen asemassa. Syöttäjät on syöttäjiä ja bio sen vanhemmat "syöttävät" toisten lisäksi.

Vaatii piiitkää pinnaa ja yhteiseen hiileen puhaltelua, että toi tollanen "piikittely" osataan käsitellä oikealla tavalla. Ajastaan se menee ohi ja turhat kaunat sulavat. Eikä missään tapauksessa saa näyttää muille kakruille, että ei nois saa tehdä. Kyllä ne sitten isompana tajuavat, mistä on kyse. On vaan jaksettava ja jaksettava. Muille on osattava selittää, kun selityksen aika tulee. Se tulee siinä vaiheessa, kun rippikoulukä koittaa.

Ei ole kakrun vika, että se on maalimaan pykätty. Ei kakrua siitä saa syyllistää. Wahinko sattuu aivan muille kuin kakrulle. Pikkukakru ei edes itte tajua, mikä on nin väärin..nin väärin... ja mitä isompi haloo nostetaan, sitä hauskempaa ja antoisampaa biolla on. Kyllä se osaa kakrulta utsia kaiken, mitä "uudessa pesässä" tapahtuu. tai on tapahtumatta. Niinkuin Pikku-Kalle amusella ikkunasta kurkistaessaan: "Äit hoe! Eihän oo paita tiellä!" Warottava on, mitä saku-poikia suusta kakrun kuullen latelee... ;-)

Asian tiedostaminen on jo puoli voittoa. Olet fiksu ihminen, kun tiedostat ongelman ja vielä haet ratkaisua siihen.
Lapsille on tärkeä opetus sekin, että aina ei kaikki mene tasan. Joku saa enemmän, epäreiluutta on ja hankalia tunteita täytyy oppia käsittelemään.
Yhdessä vastauksessa tuli jo esille se minkä neuvon minäkin antaisin. Jokainen on joku kerta se joka saa muita enemmän. Yks' kerrallaan jokaiselle lapselle/vanhemmalle päivä jolloin hän saa ylimääräistä, sellainen kingi-päivä.

Voi voi elämä on valintoja miksi olet mennyt uus perheeseen . Sinun täytyy keskustella miehesi kanssa tilanteesta ja että et ole tyytyväinen . Oletko itse miettinyt mistä kateutesi ja mustasukkaisuutesi johtuu .. Sinun täytyy tehdä pelisäännöt miehesi kanssa , lapset kärsivät myös tilanteesta. Huhu Huhu onneks ei samaa tilanettaa!!

Ystävälläni on vastaava tilanne ja olen elänyt mukana kymmenisen vuotta,mutta ystäväni tuntien hän ei keskustelupalstoilla käy ja koetan parhaani mukaan kertoa heidän tilanteensa.

Ystäväni on oikeudenmukainen ja rehellinen ihminen, joten en hänen saati sinun kohdallasi moiti ollenkaan tunteitanne. Paremminkin olen useasti harmitellut tilannetta ystäväni puolesta, jossa olisi ulkopuolisena niin helppo antaa "hyviä neuvoja".

Ystäväni perheessä lapset ovat murkkuikäisiä eli vanhin juuri muuttamassa kotoa pois, joten siellä ei enää ratkaista ongelmia Mäkkäri-reissulla saati pidettäisiin opettavaisia luentoja elämän tosiseikoista. Lapset puhuvat kevareista, skoottereista, ulkomaan matkoista, kalliista kameroista, omista asunnoista jne. He kuuntelevat kavereitaan, eivät vanhempiaan.

Kun yksi saa kaiken ja muut eivät ja neuvotellaan oikeudenmukaisuudesta murkkuikäisten logiikalla on ystäväni ote tilanteesta jo ajat sitten kirvonnut. Pahinta minun mielestäni on se, että ystäväni miehen lapsi kaiken lisäksi uskoo rahan mahtiin ja toteaa aivan järjellisten keskustelujen jälkeen, miten hän sitten hoitaakin tavaran itselleen äitinsä kautta. Ne tavarat parkkeerataan ystäväni kodin autotalliin, niitä pitäisi huoltaa, ostaa bensaa ja maksaa vakuutukset, ajokortit sunmuut. Uusi riita, että tuleeko se bensaraha äidiltä vai ystävältäni,jolla ei oma palkka riitä kuin perheen pakollisiin kuluihin.

Ystäväni mies on jättänyt arjen ongelmat ystävälleni ja vain tiukan paikan tulle päättää olla joko lapsensa tai ystäväni puolella. Ikään kuin ylituomarina,jonka ei tarvitse vastuuta kantaa. En käsitä sitä, mutten voi sanoa sitä ystävälleni suoraankaan. Miestään kun sydämestään rakastaa...

Ystäväni ei tahdo puuttua lapsen ja hänen äitinsä sekä muiden sukulaisten asioihin, koska katsoo sen olevan epäkorrektia ja äitipuolistahan on kautta historian ja satujen kirjoitettu pahana olentona. Miksi lisätä sellaisia paineita elämäänsä?

Sivullisena minä välillä väsyn tukemaan tilannetta. Pyrin jossakin vaiheessa auttamaan taloudellisesti kesästipendien, lahjakorttien yms:n muodossa jokaikisen lapsen kohdalla. Nyt eivät rahani riitä.

Minuakin ystävänä auttaisi järkevät vastaukset, koska voisin sitä kautta tukea ystävääni.

Kirjeesi kosketti rehellisyydellä. On varmasti vaikea tunnustaa tuollainen asia. Pääset vaivasta eroon muuttamalla asennettasi. Jos raha ja tavara on sinulle merkityksellistä, niin luonnollisesti asia harmittaa. Entä jos opettelet ajattelemaan niin, että kaikki muu on tärkeää, eikä rahalla tai materialla onnea osteta? Minä olen itse köyhä äiti ja minulla on lapsia. Yritän priorisoida kaikki vähäiset varani lapsille. Olen asuntovalinnassani huomioinut tämän eli asumme vaatimattomammin, jotta elämiseen jää rahaa. Lapsia harmittaa, että meillä ei ole omakotitaloa ja omaa pihaa, mutta kaikkea muuta heillä onkin siinä missä muillakin, harrastuksia, retkiä, ulkoruokintaa, taskurahaa, leluja jne...Minä en kärsi ollenkaan siitä, että kuljen siskoni vanhoissa vaatteissa, en käytä meikkeja ja voin aivan huoletta olla ostamatta naistenlehtiä. Lapset kasvaa nopeasti ja varmasti tulee aika, kun voin hemmotella itseäni, nyt en koe sitä mitenkään tärkeänä. Minun rahani menevät pääsääntöisesti ruokaan ja siitä en tingi, meillä syödään ravitsevasti ja monipuolisesti kaksi lämmintä ateriaa päivässä, aamu-, väli- ja iltapalat päälle. Hienoimpia hetkiä meidän elämässä ovat yhteiset perheillaliset, jonka aikana kukin pienimmästä suurimpaan kertoo kuulumisiaan ja ajatuksiaan. Vapaa-aika menee luonnossa, kalastaminen on halpa harrastus, sienestäminen vielä halvempaa. Usko pois, lapset nauttii. Mieti, mikä on lopulta tärkeää ja opeta se lapsille. Teidän perheellä on jotain paljon enemmän kuin muilla, teillä on toisenne. Rakkaus on elämässä tärkein asia! Ole armollinen itsellesi ja muille. Viestistäsi päätellen sinä kyllä tiedät tämän ja elät tämän mukaan, sinulla vaan nyt usko horjuu siihen, että teet ja toimit oikein. Itseluottamuksesi on hieman kadoksissa, vedä henkeä, röyhistä rintaa ja muistuta itseäsi siitä, että kuka tahansa ei selviäkään ison perheen äitinä. Voisin kirjoittaa sinulle pitkästi siitä, miten paljon fiksumpaa on kierrättää vaatteita ja olla syöttämättä lapsille roskaruokaa ja opettamalla lapsille, ettei raha kasvaa puissa, mutta sinä tiedät sen jo. Opeta lapsillesi empatiaa ja rakkautta, toisten kunnioittamista ja suvaitsevaisuutta ja ihmettelet vielä miten mahtavia lapsia oletkin onnistunut kasvattamaan. Lapset yllättää aina, tuppaavat olemaan vanhempiaan fiksumpia ja siihen kannattaa panostaa.

Eikös ne tämän kaikkea saavan pojan hienot vaatteet sitten kierrä pienemmille sisaruksille? Ja kaikki voivat lainata leluja toisiltaan leikkeihin? Enemmänhän silloin kaikki saavat tämän pojan ansiosta.

En lähtisi poikaa syyttämään siitä, mitä äidiltään saa, ei kai se pojan vika ole että äidillä on rahaa ja halua ostella tai että vanhemmat ovat eronneet. Rakkautta ei kuitenkaan rahalla saa, ja ehkä etä-äiti yrittää korvata ostelulla huonoa omaatuntoaan? Kyllä lapsi todellisen välittämisen erottaa rahalla ostetusta, ja se kantaa aikuisena paljon pidemmälle kuin mäkkärilelut.

Elämässä ei todellakaan kaikki mene tasan, myöhemmin yksi menee naimisiin rikkaaseen sukuun, toinen saa paremman työpaikan, kolmas joutuu työtapaturman takia työttömäksi... Mutta sen lapset muistavat, jos lapsuuden kodissa isä ja äiti/äitipuoli kohtelivat eriarvoisesti. Eli jos alatte järjestää elämyspäiviä yhdelle kerrallaan, kyllä tämän "kultapojunkin" pitää päästä joskus kahdestaan myös isänsä ja äitipuolen kanssa "laatuajalle" eikä vain etä-äidin kanssa. Muuten voi tulla taas katkeruutta toisinpäin!

Ja jos pojalla on mielestänne liikaa omaa rahaa käytössä äidiltä saatuna, laittakaa se tilille kasvamaan korkoa myöhempää elämää varten ja sopikaa, minkäkokoisia ostoksia saa teidän perheessä lapset tehdä omilla rahoillaan, esim. kummeilta synttärilahjaksa saaduilla ja keskustelkaa, onko kouluikäisellä järkevää olla 50 euroa lompakossa kiskalle mennessä.

Itsekin elän uusioperheen arkea. Minulla kolme lasta jotka asuvat luonamme ja miehellä myös kolme lasta jotka käyvät meillä säännöllisesti. Itse olen työttömänä tällä hetkellä ja mies käy töissä. Tulot eivät ole isot joten jokainen euro täytyy laskea ja miettiä tarkkaan. Mies kustantaa vielä omien lasten kuljetuksen pitkälle matkalle joten siihenkin pitää varata rahaa.
Omat lapseni käyvät isällä säännollisen epäsäännöllisesti, jokaiselta reissulta tulee jotain uutta vaatetta ja on saatu karkkia ja herkkuja jne... Olen tietyllä tapaa katkera koska itselläni ei ole siihen varaa. Lapsetkin valitettavasti oppivat siihen että äiti vaan on se tylsä joka sanoo että ei ole varaa ja ei ole rahaa. Mutta käytän lapsiani harrastuksissa jotka ovat edullisia. Omat vanhempani auttavat liikuntavälineiden hankinnassa mikä helpottaa taloudellista tilannetta huomattavasti. Vietän mahdollisimman paljon aikaa omien lasteni kanssa ja se on paljon palkitsevampaa kuin maallinen mammona. Pidemmällä juoksulla se tulee näkymään monella tapaa.
Kieltämättä on väärin että yksi lapsista "retostelee" saamisillaan ja tekemisillään äidin luona käynnin jälkeen. Ja tottakai muille tulee paha mieli. Keskustelkaa pojan kanssa että laittaisi itsensä toisten asemaan, mitä hän ajattelisi vastaavassa tilanteessa. Ja yrittäkää keskustella etävanhemman kanssa rajat. Muuta keinoa ei ole. Joillekin vain maallinen mammona on tärkeämpää kuin se mitä voi kokea tunnetasolla ja mikä TODELLA on tärkeää.... Valitettavaa mutta niin totta..
Itse olen tiukassa taloustilanteessa pyrkinyt hankkimaan lapsilleni uusiakin vaatteita, olen tosin kirpputorien suurkuluttaja itsekin. Olen lasteni kanssa sopinut niin että en pysty kaikille ostamaan kerralla vaan ostan yhdelle kerrallaan rahapäivien mukaan. Hyvin on toiminut ja lapset ovat asian ymmärtäneet.
Miehen lapset kun ovat täällä elämme normaalia perhearkea ilman mitään ylimääräistä. Rakkautta ja turvaa on tarjolla heillekin, niin minun lapsiltani minulta ja lasten isältä. Joskus käymme mummolassa tai ukkilassa. Mutta aikaa lapset tarvitsevat vanhemmiltaan ei ostettua kiintymystä.

Minkä ikäisiä lapset ovat? Kysyn tätä siksi koska se ratkaisee sen että voidaanko asiasta jutella avoimesti koko perheessä. Hyvin paljon sinun asenteesi ja oma suhtautumisesi asiaan merkitsee paljon. Lapset ymmärtää yllättävän paljon kun heille kerrotaan miksi asia on näin kun kysymyksessä on hänen oma rakas äiti joka rakastaa lastaan! Olen myös vakuuttunut että tämä lapsi joka saa äidiltään rahaa, vaatteita jne ymmärtää myös sen jos hän jää joissakin asioissa paitsi teillä kotona kun muut lapset saa jotain. Tuo oli hyvä idea että tehkää pieniä, teidän budjektille sopivia juttuja slloin kun hän on äidillään. Jutustasi päätellen tämä lapsi ei niillä saatavillaan kersku? Vai? Jos kerskuu, taas on keskustelun paikka. Älä ole kateellinen!Jotenkin tuota juttua luettuani sinun oma kateellinen asenne kuultaa läpi. Ole tyytyväinen , on aivan liikaa vanhempia jotka eivät välitä lapsestaan ollenkaan. Kun keskustelet miehesi kanssa älä syyttele häntä. Olen samaa mieltä jonkun kirjoittajan kanssa siitä että miksi hänen äidiltään kieltää ostamasta mitään?

Hei,

hyvä kun kerroit ajatuksiasi. Meillä miehen teini asuu äidillään ja käy meillä harvemmin (harrastukset, kaverit, menot; teini-iän vauhtia). Minulla on ollut tapana ostella vähän jotakin kivaa ja kalliimpaakin, kun emme tapaa niin usein. Itse olen lapseton.

Lapsen äiti suhtautui minuun usean vuoden ajan todella nyreästi, suorastaan vihamielisesti vaikka oli jo itse perustanut uuden perheen. Minä en siis heidän perhettään rikkonut, he saavat ihan itse kunnian siitä. ;)

Pikku hiljaa äidin taistelutahto on laantunut ja olemme jo ihan asiallisissa väleissä ja minut on hyväksytty ainakin jollakin tasolla yhteisöön kuuluvaksi.

No, minun esimerkkini ostelusta on seuraava: lapsi toivoi taannoin kovasti kannettavaa soitinta ja ostin hänelle synttärilahjaksi pienen sellaisen. No, kuten kaikki tiedämme, seuraavaksi toivomuslistalla oli suurempi malli. Mielessäni ajattelin, että voinhan hankkia lapselle paremman ja voisin ottaa omaan käyttööni tuon aiemman pienen, onhan ihan mukava kuunnella musiikkia sauvakävelyllä.

Mutta tuo aiempi koje siirrettiin heti lapsen sisarpuolelle. ;) Minua vähän sieppaa aiemmin kokemani epäreilu kohtelu äidin taholta, mutta en henno ryhtyä pikkumaiseksikaan. Pitää vain miettiä, mitä ostaa ja mitä lapsen kanssa sopii. Äidin uudella perheellä on työ- ja raha-asiat mallillaan, eivät joudu pihistelemään.

Toivon kyllä, etteivät hänen meiltä saamansa lahjat aiheuta närää pikkusisaruksissa. Hyvä kun otit asian puheeksi, pitää jutella teinin kanssa.

Ja tosiaan, tuo osteleva äiti varmaankin yrittää vain korvata menetettyä aikaa yms, eikä välttämättä ajattele tekojensa vaikutuksia. Ja kun itsellä on varaa eikä muita lapsia ja on tottunut käyttämään reilummin rahaa, sitä ei vain tule ajatelleeksi.

Minäkin suosittelisin keskustelua kultalusikkalapsen kanssa, asiat varmasti järjestyvät. Olen iloinen, että jaksat olla hyvä äiti tiukasta rahatilanteesta huolimatta. Mitkään kojeet ja lahjat eivät aja sen ohi.

Voimia sinulle!

kaikessa on puolensa. Poika saa elämyksiä ja tavaroita etävanhemmallaan, mutta joutuu myös olemaan tästä erossa pari viikkoa kerrallaan. Yhteiset lapsenne saavat molempien omien vanhempiensa läsnäolon koko ajan. Se rihkama ja tavara voi olla pojalle tärkeä muistutus siitä, että oma äiti rakastaa tavallaan, vaikka ei olekaan aina siinä. Tavaroilla voi olla merkityksiä. Oma isäni antoi minulle paljon sellaista, mitä äidilläni ei ollut varaa ostaa (ei tosin ollut sisarpuolia). Olisin kyllä ihmetellyt, jos en olisi sitä saanut jonkun muun takia, kun kyllähän lapset pian ymmärtävät, että etä voisi sitä elintasoa antaa. Mitä teettekin, nin älkää sulkeko poikaa perheen ajan jakamisesta tms. ulkopuolelle, kun nyt jo on sisaruksista ilmeisesti se ainoa, jolla ei ole omia täyssisaruksia. Oletko ajatellut asiaa näinpäin?

Itselläni ei ole vielä uusperhettä, vaan kahden yksinhuoltajana elelen. Olen ottanut käytännön, että poikkeuksia lukuunottamatta lelut ym. pikkutavarat, ovat käyttöönoton jälkeen yhteisiä ja molempien leikittävissä. Oppivat jakamaan ja tosi vähän on ollut leluista kiistaa, kun ohjenuorana on "ei saa ottaa toiselta". Muita ohjeita en osaa antaa kuin sen, että keskustelette lasten kanssa eri lasten tilanteista ja siitä, mitä jollakulla on ja toisella ei, että kaikilla on jotain mitä toisella ei ole, mutta pitää olla tyytyväinen siihen, mitä itsellä on. Tunnepuolella sanoisin, että on varmasti vaikeaa olla äiti lapselle, jolla on toinenkin äiti, meillä äideillä kun on tapana olla kovin vahvoja mielipiteissämme siitä, mitä lapsille pitäisi antaa ja miten heitä pitäisi hoitaa. Jos uusperhekuvio sujuu hyvin, niin anataisin itse arvoa pojan äidille siinä, miten hyvin hän suhtautuu siihen, että toinen nainen kasvattaa hänen lastaan. Onhan pojallekin parasta, että saa kasvaa suuressa sisarusparvessa. Keskustelua kehiin siis ja hyvä idea tuo että te muut teette osissa jotain, kun poika on äidillään. Vois myös ajatella että ryhmäyttä lapsia erilailla esim. tytöt ja pojat, jolloin tuo kuka on kenenkin sisarusjaottelu voisi lieventyä...

puuttellisuuden ja vakavan ongelman, on helppo hakea apua jota on tarjolla. Näin ei riko eikä särre syyttämiä lapsia missään ilanteessa, ja kunnioittaa heitä.

Kun siten olet parantunut niin voi alottaa kaiken alusta sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastaa, eikä halua hänelle pahaa tai lapsileensa.

Hyviä vastauksia on jo paljon tullutkin.

Tänä eronneiden ja uusperheiden kulta-aikana erikoisista asioista uusperheen "äiti" tekeekin asiaa/ongelmaa.

Lapsihan ei mitään sille voi, että hänen vanhempansa ovat eronneet eikä sillekään, että lapsen äidllä on rahaa "käyttää" lapseensa. Eikä myöskään ole lapsen ongelma, että uusperheen muilla lapsilla ei ole samanlaista tilannetta.

Uusperheissä kaikki eivät mitenkään voi olla samanlaisessa taloudellisessa asemassa/tilanteessa juuri siitä syystä, että perheessä on monen suvun lapsia. On täysin käsittämätöntä, että omalle lapselleen ei saisi ostaa jotain, vain siksi että ex-mies ja hänen uusi puolisonsa eivät omille lapsilleen pytsy tarjoamaan samaa.

Voisiko kenties sinulle olla hyväksi käydä juttelemassa asiasta vaikka esim. perheneuvolassa. Sieltä sattaa saada tukea ja ohjausta omille tuntemuksilleen.

Hyvä aloitus.
Muistan itse kuinka lapsena otti päähän se, että pikkusisko sai kaiken ja me muut emme mitään, koska emme olleet isäpuolemme biologisia lapsia. Isäpuolen äiti asui lähistöllä ja hän lahjoi pikkusiskoa kairkeilla ja rahalla ja näytti meille ulkopuolisille millaisia toisen luokan lapsikansalaisia olimmekaan.

Ajan mittaan asiat oikenevat ja paranevat. Tärkeintä on varmaan, että kaikki lapset tuntevat olevansa samaa perhettä. Yksi saa enemmän kuin muut, mutta se ei ole teidän vanhempien vika. Silloin lapset eivät voi syyttää teitä siitä että yksi on muita paremmissa vaatteissa.

käykää te silloin huvittelemassa kun ks. lapsi on etävanhemmalla.

On sullakin ongelmat.. kuka käski tehdä niin pajon lapsia ettei ole varaa niitä elättää. Etä-äiti on hoitanut hommansa mallikkaasti ja voi tarjota ainoalleen kaiken sen mitä itse ja lapsi haluaa/tarvitsee. Todellakin vinkkinä muille: EHKÄISY on keksitty. Tehkää lapsia sen verran että pystytte ne elättämään! Turhaan te omia mokianne tuutte keskustelupalstoille ratkomaan. Mene terapiaan aikuinen nainen!

Totta kai lapset tuntevat itsensä hyljeksityiksi, jos toiset saa eikä itse mitään. Meillä saman tien kun tuli uusi kaikki muuttui.Äidin kanssa elämä oli mukavaa ennen uutta äijää. Varsinkin sen jälkeen kun heille syntyi uusi lapsi. Me emme olleet mitään. Äijä oli aivan kateellinen, jos äiti osoitti meille jotain huomiota. Mitään vaatteita ei saanut ostaa. Hakkasi kännissä minut kun äiti oli töissä. Hakkasi siskon, kun ei antanut opintotukea asumisesta. Eli uudet vanhemmat ovat helvetistä. Saa tuntea vihaa uusia ihmisiä kohtaan. Ja pitää vaatia oikeuksia itselleen.

Ymmärrän sinua hyvinkin, mutta neuvoja en osaa antaa... Mutta neuvoisin niitä etävanhempia, jotka tahtovat ostaa viikonloppulapsilleen kaikkea hyvää, mikä sinänsä on ihan ok, samalla jotain hyvää ja yhteistä lapsen kasvattiperheelle! Esim. yhteinen peli, joku dvd-leffa, karkkia, ym, ym! Silloin ei varmastikaan toiset lapset enää ole niin kateellisia yhdelle lapselle, vaan odottavat että mahtaako nyt tulla jotain kivaa sisaruksen mukana!

Itse olen lapseton sinkkumies, joten nämä termit uusioperheistä on vähän hakusessa, mutta kait tuosta pointin ymmärtää... Ei ole lapsen etu joutua sisarusten kateuden kohteeksi, ei edes vaikka lapsi asuisikin toisen vanhemman luona uusioperheessä!

Kunnes perinnönjako koittaa niin joku saa enemmän. Sekaperheitä perustettaessa pitäisi jo ajatella etukäteen. Jos jollain on vain yksi lapsi niin totta helvetissä hän saa enemmän ja sen lapset joka on niitä ahnehtinut yli varojensa saavat vähiten. Toiset lapset varakkaammasta suvusta ja toiset köyhemmistä.

Sopeudu siihen että ette ole enään ydinperhe ja lapset tasavertoisessa asemassa. Poika on onnellisessa asemassa jos hänen äitinsä on päättänyt tehdä vain yhden lapsen niin hän pystyy varmaankin kustantamaan lapsensa opinnotkin tulevaisuudessa varsinkin kun opintovelkoja ei nykyään uskalla ottaa kun työpaikka ei ole enään itsestäänselvyys. Ei edes kesätyötkään. Poika saa varmaan ajokortit ja moponsakkin ja sun lapset ei mitään jos nyt jo on noin tiukkaa niin mitenkä tulevaisuudessa kun lapset alkavat kuluttamaan? Helppoa vaan tehdä uutta vauvaa ja ajatella ettei se kuluta mitään.

Kalvaa sama kateus, joka hajoitti alkuperäisen perheen. Monesko muuten on menossa? Siis perhe, ei toinen puolisko.

ei olekkaan tarkoitettu ihmisille, jotka ei pidä lapsista tai yleensäkään osaa elää prisuhteessa.

Minusta terve perhe elämä on lapset ja omat vanhemmat. Nykyisin vaan suositaan, tai lapsettomat ihmiset haluaa elää "perheElämää" toisten miehillä ja toisten lapsilla. Se on koeaikaa ja harjoittelua jos joskus tekee omia lapsia, niin osaa sitten elää siinä perheessä. Kun mies opettaa kun on ennestään lapsia, niin lapseton oppii siinä samalla.
Onneksi toiset ovat viisaista, eikä suo moista olomuotoa.

lapsen eikä hänen äitinsä syy, jos teillä on matala elintaso. Harvalla ihmisellä on loppujen lopuksi varaa useampaan kuin yhteen perheeseen.

on ongelmia ei koskaan ydinperheellä. Ongelmat tosiaan syntyy vsta kun joku on rikkonut toisten perheen.

Noh olkaa onnellisia , että ne etävanhemmat ostavat lapsilleen kaikenlaista ! Mulla on yksinhuoltajuus ja lapset tapaavat isäänsä joka toinen vkl, mutta isä ei osta lapsilleen mitään, edes tarpeellist esim. vaatteita. Lasten isä elää uusioperheessä ja hänen rahat kuluvat "uusiin" lapsiin ei omiin! Ei toki ole velvollinen, mutta kun ei maksa elatusmaksujakaan sattuneesta syystä niin joskus voisi ostaa jotain käyttötavaraa...kumpparia ja kurahousua eikä olla minulta ensimmäisenä kinuamassa.....lapsipuolia sitten viedäänkin toiselle puolelle suomea konsertteihin yms...mut omille aikaa ei heru kuin tuo joka toinen vkl...mitään krääsää en kaipaakaan mut esim vaatteeet olisi kiva...olla isän toimesta omat kun ovat isällään !

lapsella oikeus isänsä perheeseen ja kaikkeen sen mukana tuomaan.
kasvahan SINÄ aikuiseksi.

Sinusta tuntuu pahalta, jos miehesi näkee että nuhtelet hänen poikaansa. Siksi hemmottelet häntä.

Tulipa paljon vastauksia, kun vasta nyt pääsin näitä lueskelemaan, kiitos kaikille asiallisesti vasttaamaan vaivautuneesta. Tänne kirjoittaminen on aika terapeuttista. Aloin ajattelemaan tosissani meidän perheen asioita, kun kirjoitin ja vastauksia lukiessani tajusin paljon asioita. Tajusin sen, että uusperheemme on sujunut näin siististi juuri sen takia, että kukaan ei ole sanonut kenellekkään mitään, vaikka jokin asia häiritsisikin. Puhuin mieheni kanssa, ja hänkin ymmärsi että ei ole järkeä/reilua että yksi lapsistamme kantaa lompakossaan 50 e kauppaan mennessämme ja muilla ei ole yhtään. Meillä ei ole viikkoraha yms. systeemiä, vaan ostamme lapsille sen mitä tarvitsevat ja rahapäivinä myös jotain pientä mitä haluavat. Aiomme ottaa puheeksi pojan bioäidin ja isovanhempien kanssa, että laitamme rahat tilille mitä he antavat, tuli sieltä ihan mitä vastausta vaan.. Näistä muotivaatteista pitää sanoa, että poika on 12-vuotias ja hänellä on vanhempia isoveljiä, jotka ovat murrosiässä ja kadehtivat näitä vaatteita, niitä ei oikein voi kierrättää isoveljille.. Onneksi pojat ovat kuitenkin tahdikkaita, eivätkä ole syrjineet velipuoltaan.

Tajusin myös olevani kateuteni olevan jonkinlaista katkeruutta, ettemme ole yhtä rikkaita kuin pojan äiti. Murkkuikäisille on tärkeää olla samanlaisia kuin kaverit, eikä minun pojilla ole hienoja kalliita uusia vaatteita, ymmärrän poikien kateuden. Samalla myös minulle herää sellainen äidin suojeluvaisto, sillä vaikka ajattelen, että kaikki lapset ovat samanarvoisia meillä, niin kyllä näillä minun biologisilla lapsilla on erityinen paikka sydämessäni, yksin heidät olen oikeastaan kasvattanut pienenä. Tunteitani helpotti kuitenkin se, että tajuan tämän olevan oma valintamme, ja uskon että se palkitaan myöhemmin. Olen meidän pienenpien lasten kanssa kotona tällä hetkellä, ollut jo pitemmän aikaa ja aion vielä ollakin, koska haluan tällä kertaa olla lasteni kasvussa mukana, mikä jäi oikeastaan näiden murrosikäisten poikien kanssa kokematta (opiskelua ja töitä). Rakkaudella niitä lapsia kasvatetaan eikä rahalla.

Olemme alkaneet kokeilla tätä vuorosysteemiä, nyt kävin kahdestaan nelivuotiaamme kanssa lelukaupassa (vauva nyt on aina mukana, mutta periaatteessa siis olimme kahdestaan), ja vaikka ostimme vain yhden pienen jutun, se oli kiva reissu molemmille. Tämä on varmasti hyvä tapa jakaa huomiota kaikille.

Uusperheen arvostelijoille tahdon kertoa, että minä en ole rikkonut kenenkään suhdetta, vaan mieheni ex on nimenomaan halunnut eron ja jättää pojan isälleen. Minä taas jäin suhteellisen nuorena leskeksi ja jäin kolmen pienen pojan yksinhuoltajaksi tuosta vaan, ilman koulutusta tai tietoa töistä. Pärjäsin kuitenkin, kiitos omien vanhempieni ja siskojen. Olin sinkkuna pitkän pitkän aikaa. Kun löysin uuden mieherni, koin saavani uuden tilaisuuden ja olen kiitollinen siitä. Pojille oli ihanaa saada miehen malli ja saimme vielä niitä haaveilemiani lapsiakin, tyttöjä. Minusta on typerää arvostella ja haukkua toisten onnea uusperheessä, olisiko minun pitänyt jäädä loppuelämäkseni sitten yksin? Ja jos joku keksii sanottavaa meidän vähävaraisuudesta, niin kertokaapa minulle, mistä löytyy edullinen vuokra-asunto 9 henkiselle perheelle? Kerrostalostako, hehheh? Ja iso auto tarvitaan ja sekin on vanha bensarohmuromu.. En ole ollut töissä, koska haluan kokea tyttöjen lapsuuden, mitä en aiemmin siis saanut kokea. Koen tämän siis uutena tilaisuutena, ja olemme kaikki onnellisia. Typerää ymmärtämättömyyttä arvostella uusperheitä..

myöntää kateuden miehen entistä perhettä kohtaan, se helpottaa omaa oloaan. Mutta lapsi onmiehen ja hänen exän, ja niin se on että parasta ei voi aina saada.