Emme pääse sopuun lasten lukumäärästä. Nainen haluaa ehdottomasti yhden lapsen, se kuulemma riittää. Itse haluaisin isomman perheen, 3-4 lasta olisi ihanteellinen. Olen itse ollut perheen ainut lapsi ja vanhempani erosivat pian syntymäni jälkeen. Toivoin aina, että minulla olisi sisaruksia, koska olin hyvin yksinäinen ja vieläpä koulukiusattu. En haluaisi omalle lapselleni sellaista lapsuutta ja lisäksi rakastan lapsia.
Miten tästä pääsisi sopuun, kun molemmat ovat ehdottomia omassa kannassaan? Ennen avioliittoa puhuimme aina tulevista lapsista monikossa, joten ajattelin, että meistä molemmat haluavat enemmän kuin yhden lapsen. Nyt sitten lähempänä oikeaa ajankohtaa olemme alkaneet keskustelemaan (lue: tappelemaan) asiasta ja olemme huomanneet, että olemme ihan eri linjoilla tässä asiassa.
Lasten lukumäärä
66
3749
Vastaukset
- ...
Onko sinulla todellakin mielestäsi oikeus vaatia naistasi kokemaan raskaus kolme tai neljä kertaa?
Synnytys ja yhdeksän kuukauden odotusaika, ovat kuule HIEMAN kovempi rasitus naisen fysiikalle kuin orgasmin saaminen miehen fysiikalle. Sinun neljä orgasmiasi eivät todellakaan vastaa sitä panostusta, mitä vaimosi tuon pesueen hankkimiseksi joutuu kärsimään.
Hankkikaa vaikka adoption kautta ne loput sisarukset esikoisellenne.- kolmen lapsen äitiä
tuo juttusi. Tuolta sen täytyy tuntua sellaisesta joka suunnittelee raskautensa ja aikatauluttaa elämänsä vuosia eteenpäin.
- aloittajaa
Totta kai adoptio kelpaa. En edes välttämättä tarvitse biologisesti omia lapsia, pystyn pitämään adoptiolapsiakin yhtä omina ja rakkaina.
Entä jos tämä tilanne olisi päinvastoin ja nainen haluaisi enemmän lapsia? Miten ongelma voitaisiin silloin ratkaista, koska hänhän haluaa "kärsiä" ja synnyttää.
En haluaisi aluksi vain yrittää sitä yhtä ja katsoa sen jälkeen. Mitäs jos se jääkin siihen? Tulen varmasti olemaan koko loppuelämäni katkera ja vailla lisää, koska tämä on niitä ydintoiveita, joista en ole valmis luopumaan. - ...
aloittajaa kirjoitti:
Totta kai adoptio kelpaa. En edes välttämättä tarvitse biologisesti omia lapsia, pystyn pitämään adoptiolapsiakin yhtä omina ja rakkaina.
Entä jos tämä tilanne olisi päinvastoin ja nainen haluaisi enemmän lapsia? Miten ongelma voitaisiin silloin ratkaista, koska hänhän haluaa "kärsiä" ja synnyttää.
En haluaisi aluksi vain yrittää sitä yhtä ja katsoa sen jälkeen. Mitäs jos se jääkin siihen? Tulen varmasti olemaan koko loppuelämäni katkera ja vailla lisää, koska tämä on niitä ydintoiveita, joista en ole valmis luopumaan.Siinä tapauksessa vaihdat naista.
Sinulla ei ole oikeutta vaatia naista luopumaan periaatteistaan, ja katkeroitumaan sen takia. Sinun on hankittava itsellesi sellainen nainen, joka myöskin haluaa suurperheen. Toiveen on oltava YHTEINEN. Kummallakaan ei ole oikeutta katkeroittaa toisen mieltä. - eiLapsia
Tämä on niin totta. Miehet ovat aina vaatimassa lapsia ajattelematta sen kummemin sitä mitä nainen joutuu käymään läpi. Itse en ole valmis yhteenkään lapseen ja olen täysin onnellinen näin.
- Ööööö, no tota
Toivottavasti saatte edes sen yhden...
Pientä rajaa!!!
"Montako sukkaparia ostetaan tänään Prismasta.." Hei, eilen lupasit, että siniset ja punaset. Nyt haluatki vaan keltaset. - Mallymelooni
Ei niitä lapsia niin vain saada. Voi olla, että ei kovasta yrittämisestä huolimatta tule yhtään. Pitäisikö teidän kokeilla tehdä se yksi eka ja miettiä seuraavia sitten. Ihan turha etukäteen alkaa tapella asiasta, josta ei mitenkään voi olla varma.
Mitä jos hellittäisit hieman. Hanki muuta sisältöä elämään kun lapsiluvun ajattelu. Aina ei saa mitä haluaa, se yksikin lapsi on hieno asia, jos se toteutuu. Ja voihan vaimosi vaihtaa mielipidettään kun se yksi on tehty tai sinä. Ehkä se lapsiperheen arki ei olekaan niin kivaa, kun olet vaaleanpunaisissa unelmissasi ajatellut. - kyllä...
aloittajan tuntemukset tuota yksinäisen taustaa vasten. Itsekin olin perheessäni tavallaan "ainut" lapsi omana lapsuusaikana, koska sisarellani ja minulla on sen verran ikäeroa, että olemme lähentymässä vasta nyt samalle tasolle siskon ollessa teini-ikäinen, itse olen nuori aikuinen. Olin tottunut olemaan ja leikkimään yksin, koska en käynyt esim. perinteisessä päivähoidossa, joten sopeutuminen kouluaikana oli hankalaa ujouden takia, olin koulukiusattu jne. (Tuokin kannattaa muistaa, että ei se yksi lapsi tarkoita automaattisesti sitä, että hän olisi yksin, kyllähän hän voi saada hyviä kavereita 3-vuotiaasta asti päiväkodissa ja harrastuksissa. Monet ovat toisten kanssa tekemisissä jo aiemminkin. Alle 3-vuotiaat taas elävät niin omassa universumissaan, että he eivät edes kaipaa vielä ikätovereita vaan lähinnä aikuista leikkikaveriksi.)
Kuten edellisetkin vastaajat, komppaan sitä, että elämää ei voi suunnitella noissa asioissa etukäteen. Voi olla, ettei biologisten lasten saanti onnistu lainkaan, mikä on yleistymään päin länsimaisten terveystottumusten jne. vuoksi. Itse suhtaudun onnekseni (vaikka olenkin nainen) lasten hankkimiseen siten, etten pidä hankkimista "pakkopullana" jossakin vaiheessa niin ja niin monta, vaan katson, mitä elämä tuo tullessaan...- tärkein..
lisäys, joka edellisestä viestistä unohtui: Älä ajattele negatiivisesti, että lapsesi joutuu kokemaan samoja ikäviä asioita kuin sinä! Itse voit kasvatuksella ainakin osittain vaikuttaa siihen, miten lapsi pärjää muiden kanssa ja elämässä muutenkin! Toimi lapsen temperamentin mukaan ja kannusta ujoa lasta osallistumaan, kehu hyvin tehdyistä asioista.
- Ei nimimerkkiä
Isoissa asioissa pätee sääntö: ei-ääni voittaa jaa-äänen.
Jos et voi tyytyä tähän, hae toinen puoliso. Tämä syy on parhaita mahdollisia. Älä kuitenkaan missään nimessä kiristä vaimoasi äläkä anna hänelle mahdollisuutta "pelastaa" liittoa taipumalla tahtoosi. Harkitse vain itsenäisesti ja tee lopullinen päätös.
Kun ensimmäinen lapsi on pantu alulle, mieltä ei voi enää muuttaa vaan vaimon kanta voittaa. - päivikki.
voitte olla onnellisia, jos nyt saatte yhdenkään..tänä päivänä ei ole niin sanottua onnistua ollenkaan ja luonnollisin keinoin. Jos rakastat vaimoasi ja hän sinua, niin ette anna moisen asian tulla väliinne (erityisesti jos teillä ei vielä ole sitä yhtäkään lasta..?). Aika näyttää miten teille käy, ehkä vaimosi taipuu useampaan, ehkä ei. Sinä taas voit päättää haluatko ehkä sittenkin lapsia jonkun toisen kanssa, sen kolme kpl. Sinulla ei ole ollut sisaruksia? No et voi sitten tietää varmaan sitäkään kuinka hankalaa monen lapsen kanssa eläminen ja niiden kasvattaminen todella on. Kokeilkaa nyt ensin yhden kanssa niin näette haluatko ehkä itsekään enää enempää. Jos adoptio passaa sinulle, niin eihän sinun ole koskaan liian myöhäistä hankkia vaikka yksin ne muut kaksi jos teille ero vaikka aikanaan tulee..
Sitä paitsi nykyisin kaikki eroaa niin ymmärrän tuskan ajatuksesta, että joskus jäisi vaikkapa nyt neljän lapsen yksinhuoltajaksi..Kyllä naisten pitää sellastakin nykysin ajatella. Miehet lähtee kävelemään kun se perhe-elämä ei ollutkaan sitä mitä he kuvittelivat. Voi naisetkin lähteä, ei siinä mitään, onhan niitä yh-isiäkin..että jos rakastatte toisianne niin menkää eteenpäin siten, että vastaan tulee mitä tulee, kestätte sen tai ette. Voithan toisaalta tavata uuden naisen, joka ei voi saada yhtäkään lasta vaikka kuinka haluaisit.
Minä halusin ison perheen myös, monta lasta. Olen kohta 40v eikä minulla ole yhtäkään. En ole löytänyt sellaista miestäkään, jonka uskoisin kestävän lapsiperheen arjen ja parisuhteen pyörityksen. Jos vain rahaa jostain saan niin yritän keinohedelmöityksen keinoin saada edes yhden pienokaisen. Olisin todella kiitollinen yhdestä pienestä omasta kääryleestä, josta ei tarvitsisi koskaan riidellä että kuka hänet eron tullen saa ja kuka joutuu hänet ottamaan..on kamalaa seurata vierestä näitä eroperheitä ja lapsista riitelyä, että ihan mieluiten olisin vain itse vastuussa omista pienokaisista..- aloittajaa
Tällä ei varmasti ole mitään merkitystä, koska harva tietää mitä sisämmässäni tunnen, mutta olen täysin varma siitä mitä haluan. Ei minulla ole kokemusta oikeastaan perhe-elämästä, mitä nyt joka toinen päivä vahdin neljää lasta. Kaikesta huolimatta se halu on paljon syvemmällä, se ei ole mikään pintapuolinen ja kokeilunhaluinen. Halu lapsiperheeseen on niin pitelemätön, ettei sitä voi kukaan kuvitella.
Jos joskus ero tulee, niin minä olen valmis ottamaan lasteni yksinhuoltajuuden. En koskaan ole valmis luopumaan lapsista, jos ja kun sellaisia siunaantuu. - hiiiihjjkkk
aloittajaa kirjoitti:
Tällä ei varmasti ole mitään merkitystä, koska harva tietää mitä sisämmässäni tunnen, mutta olen täysin varma siitä mitä haluan. Ei minulla ole kokemusta oikeastaan perhe-elämästä, mitä nyt joka toinen päivä vahdin neljää lasta. Kaikesta huolimatta se halu on paljon syvemmällä, se ei ole mikään pintapuolinen ja kokeilunhaluinen. Halu lapsiperheeseen on niin pitelemätön, ettei sitä voi kukaan kuvitella.
Jos joskus ero tulee, niin minä olen valmis ottamaan lasteni yksinhuoltajuuden. En koskaan ole valmis luopumaan lapsista, jos ja kun sellaisia siunaantuu.Kyllä minä muistan itsekkin ajan jolloin vahdin melkein joka päivä oman sisareni lapsia.
Antoisaa oli, mutta aina kun väsytti tai muuten ei jaksanut oli mukava sanoa sisarelle "heippa huomiseen" ja kyse ei todellakaan ollut siitä ettenkö olisi rakastanut näitä lapsia. Yleensä kaikki muut saivat jäädä, jos lapset tarvitsivat hoitajaa. Peruin eräänkin kerran hammaslääkärin tai muun vastaavan. Kerran laitoin aivan upean miehenkin kävelemään sen vuoksi, koska minulla ei ollut muka hänelle aikaan. Lapset siis voittivat miehenkin silloin.
Nämä hoitamani lapset olivat silloin 1 ja 3 vuotiaita ja erittäin vilkkaita. Aina sattui ja tapahtui... Yleensä toisen löysi aina jostain korkealta ja ei päässyt itse pois. No, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nostaa pois, vaikka jo silloin tiesin, että seuraavana yönä ei taas saa kunnolla nukkua kipujen vuoksi. Olen satuttanut itseni kaattumisonnettomuudessa.
Nyt olen onnellinen siitä, etten ole hankkinut omia lapsia, vaikka olenkin nainen ja olisin halunut edes yhden lapsen. Lensin sillon aikoinaan niin hyvin, ettei kyseille vauriolle voida tehdä mitään, vauriot ovat kaularangassa. Ja enään en jaksaisi tai pystyisi hoitaa vauvaa tai pientä alle 4 vuotiasta lasta. Vaikka sisarillani on juuri tuo ikäisiä en voi ottaa heitä hoitoon, kun korkeintaan 2 tunniksi kerran viikossa.
Minulla on kipuja, joiden vuoksi valvon todella paljon, joten en todellakaan aina pysty nostamaan tai saati sitten kantamaan. Jotkut liikkeet tai kotityöt vielä lisäävät kipuja, joten yritän vältää niitä tarpeen mukaan. Aina ei vaan kerta kaikkiaan elämä mene niin kuin haluaisi.
Onneksi nykyinen mieheni ymmärtää asian, ettei tarvitse siittä käydä isompia keskusteluja. Hän on muutaman kerran joutunut tilanteeseen, jossa ei tiedä, kuinka miä tehdä, jotta kivut helpottaisi niin paljon, että nukkuisin edes yhden yön viikolla kunnolla.
Kyllä sitä joskus meikälänen näyttää aikas räjähtäneeltä... - ...._.......
aloittajaa kirjoitti:
Tällä ei varmasti ole mitään merkitystä, koska harva tietää mitä sisämmässäni tunnen, mutta olen täysin varma siitä mitä haluan. Ei minulla ole kokemusta oikeastaan perhe-elämästä, mitä nyt joka toinen päivä vahdin neljää lasta. Kaikesta huolimatta se halu on paljon syvemmällä, se ei ole mikään pintapuolinen ja kokeilunhaluinen. Halu lapsiperheeseen on niin pitelemätön, ettei sitä voi kukaan kuvitella.
Jos joskus ero tulee, niin minä olen valmis ottamaan lasteni yksinhuoltajuuden. En koskaan ole valmis luopumaan lapsista, jos ja kun sellaisia siunaantuu.:)
En edes koko ketjua nyt jaksa lukea kun on niin pitkä.
Hienoa että löytyy myös tuollaisia miehiä!!!!! pointsit siitä sulle! vaikutat vastuuntuntoiselle rehdille miehelle, joka myös osallistuisi lasten elämään, eikä jättäisi kaikkea vaimon harteille! täälä käy luultavasti kommentoimassa ne katkeroituneet kotiäidit jotka ovat hankkineet (luultavasti) omasta tahdostaan sen 4 lasta (pakottanut miehensä siihen) ja nyt valittavat kuinka rankkaa se on.
Raskausaika on naiselle rankka, tai sitten ei. Oma raskauteni meni vihellellen ja voisin koska vaan ryhtyä uudelleen hommaan.
Keksustelkaa asiasta, keskustelkaa keskustelkaa ja keskustelkaa. Jos et kykene antamaan periksi eikä vaimosikaan, ansaitset silloin naisen joka haluaa useamman lapsen ja naisesi miehen joka tyytyy vähempään. en usko että haluat vanhuksena istua kiikustuolissa toivoen, että voi kun lapseT tulisivat käymään, tai että voi kun olisi edes lapsenlapsia :)
Tsemppiä ihan hirmuisesti :)
- rakkaus annetaan
Minulla oli samanlainen tilanne. Tehtiin se lapsi. Vaimo patisti vasektomiaan kun ei lapsia enempää tule, itse ei ollut valmis munanjohtimien sulkemiseen klipseillä. Vaimo osoittautui vuodessa narsistisesti persoonallisuushäiriöiseksi. Lopulta erosin kestämättömien vaatimusten ja syyllistämisen vuoksi.
Lapsi joutui kärsimään. En saanut yrityksestäni huolimatta lähihuoltajuutta. Sopua ei erossa ollut, ex ajoi kaiken kalleimman kautta koko prosessin. Kosto jatkuu yhä esim. lapsen kouluasioiden kautta. Pakko pitää jonkinlaista yhteyttä, että lapsi edes kerran kk näkisi isäänsä.
Sopua ei teilläkään näytä olevan tiedossa. Joudut lopulta luopumaan itsetunnostasikin tuossa riitelyssä. Oletko "syyllinen" teidän tilanteeseen (hänen mielipide)?
Suosittelen EROA. Löydät varmasti paremman puolison. Puolison joka oikeasti keskustelee, puolison joka ei lupaa saadakseen vaan antaakseen, antaakseen rakkautensa. Vaimon tulee kunnioittaa miestään sanoi pappi avioliiton vihkimisen yhteydessä. Onko kunnioittamista kun huutamalla 'keskustelee'.
"Narsku tietää miltä rakkaus näyttää, hän osaa käyttää sitä hyväkseen"- kajhdksjhd
nyt maalaile piruja seinille. Suurin osa ihmisistä on ihan normaaleita eikä mitään narskuja.
Parisuhde on aina kompromissien tekoa, ja ehdottomuus on perusteltavissa ainoastaan terveydellisistä tai muista todella painavista syistä.
Aloittajalle suosittelisin kasvamista aikuiseksi ja uuden naisen katselua. Niin kauan kuin et ole tavannut naista joka olisi tärkeämpi kuin unelma isosta perheestä, et ole todella rakastanut. Lasten paras koti on vanhempien rakastava suhde. - vbhnijokpi
kajhdksjhd kirjoitti:
nyt maalaile piruja seinille. Suurin osa ihmisistä on ihan normaaleita eikä mitään narskuja.
Parisuhde on aina kompromissien tekoa, ja ehdottomuus on perusteltavissa ainoastaan terveydellisistä tai muista todella painavista syistä.
Aloittajalle suosittelisin kasvamista aikuiseksi ja uuden naisen katselua. Niin kauan kuin et ole tavannut naista joka olisi tärkeämpi kuin unelma isosta perheestä, et ole todella rakastanut. Lasten paras koti on vanhempien rakastava suhde.Mitä kasvamista aloittajalla on aikuiseksi? Itse olen nainen ja halusin aikanaan useamman lapsen. Rakastin silloista eksääni, mutta hän ei ollut kovin lapsirakas ja perhekeskeinen, se yksikin lapsi olisi hänelle riittänyt. Itse halusin ehdottomasti miehen, joka pitää lapsista, osaa käsitellä niitä ja haluaa viettää aikaansa mieluummin perheen kanssa kuin töissä ja kavereilla.
Ero oli meille oikea ratkaisu. Löysin sen jälkeen nykyisen mieheni, jonka kanssa ajattelemme samalla tavalla. Perhe-elämä on nyt helppoa, kun on kaksi aikuista, jotka molemmat haluavat panostaa siihen täysillä. Enkä ole edes katkera, koska nyt meidän perhekoko on meille ihanteellinen. Jos joku lapsista puuttuisi, niin elämässä olisi aukko.
Yksi elämä meillä on vain elettävänä, joten miksei elettäisi sitä täysillä. Kannattaa toteuttaa nimenomaan niitä omia, tärkeitä unelmia. Kyllä loppupeleissä löytyy sellainen kumppani vierelle, jolla on samanlaiset unelmat. Mikäs sen parempaa, kun rakentaa ja toteuttaa niitä unelmia yhdessä. Älä siis tyydy vähään, jos teidät haluavasi enemmän. - _Nai-nen_
"Vaimo patisti vasektomiaan kun ei lapsia enempää tule, itse ei ollut valmis munanjohtimien sulkemiseen klipseillä."
Eivät ole vertailukelpoisia asioita, vaikka tulos onkin sama.
Vasektomia tehdään paikallispuudutuksessa. Toimenpide on yksinkertainen ja nopea. Naisen sterilisaatio tehdään tähystysleikkauksella nukutuksessa. Toistan: LEIKKAUKSELLA. - Narsistin kohdannut
_Nai-nen_ kirjoitti:
"Vaimo patisti vasektomiaan kun ei lapsia enempää tule, itse ei ollut valmis munanjohtimien sulkemiseen klipseillä."
Eivät ole vertailukelpoisia asioita, vaikka tulos onkin sama.
Vasektomia tehdään paikallispuudutuksessa. Toimenpide on yksinkertainen ja nopea. Naisen sterilisaatio tehdään tähystysleikkauksella nukutuksessa. Toistan: LEIKKAUKSELLA.Tiedän tapauksen, jossa narsistisesti persoonallisuushäiriöinen mies pakotti vaimonsa leikkaukseen, kun halusi vaimostaan ilmaisen piian ja kilven kiilloittajan itselleen. Mies ei halunnut lisä "kakaroita", "paskoja pentuja", "idiootti ipanoita". Huom. mies ei niitä lapsia halunnut. Nussiminen aina halun sattuessa riitti miehelle.
Kuitenkin vaimon tietämättä liehitteli avoimesti toisia naisia. Olisi pannut ilman kortonkiakin, jos nämä toiset olisivat antaneet. Eipä vaimo tiennyt. Vaimo otti lopulta eron tästä äärimmäisen itsekkäästä valehtelijasta. Ero oli miehen mukaan toisten miesten syytä, etenkin sen miehen josta nainen puoli vuotta eron jälkeen kiinnostui. Mies oli syytön kaikkeen olihan hän toimiltaan lähes aatelinen.
Sinä vertailet leikkauksen kalleutta verrattuna nopen puudutuksen operaatioon. Toiset ihmiset vertailevat tunteettomuutta ja rakkautta. Kummassa vertailussa suurempi ero? Kummassa suurempi kärsimys? - _Nai-nen_
Narsistin kohdannut kirjoitti:
Tiedän tapauksen, jossa narsistisesti persoonallisuushäiriöinen mies pakotti vaimonsa leikkaukseen, kun halusi vaimostaan ilmaisen piian ja kilven kiilloittajan itselleen. Mies ei halunnut lisä "kakaroita", "paskoja pentuja", "idiootti ipanoita". Huom. mies ei niitä lapsia halunnut. Nussiminen aina halun sattuessa riitti miehelle.
Kuitenkin vaimon tietämättä liehitteli avoimesti toisia naisia. Olisi pannut ilman kortonkiakin, jos nämä toiset olisivat antaneet. Eipä vaimo tiennyt. Vaimo otti lopulta eron tästä äärimmäisen itsekkäästä valehtelijasta. Ero oli miehen mukaan toisten miesten syytä, etenkin sen miehen josta nainen puoli vuotta eron jälkeen kiinnostui. Mies oli syytön kaikkeen olihan hän toimiltaan lähes aatelinen.
Sinä vertailet leikkauksen kalleutta verrattuna nopen puudutuksen operaatioon. Toiset ihmiset vertailevat tunteettomuutta ja rakkautta. Kummassa vertailussa suurempi ero? Kummassa suurempi kärsimys?"Sinä vertailet leikkauksen kalleutta..."
Mitä ihmettä selität?! Missä kohdalla tekstiäni luki: Hinta... euroa... kallis...?
Miehelle tehdään pieni viilto pusseihin. Vasektomia on nopea, kivuton, tehokas ja riskitön operaatio. Mies pääsee heti kotiin. Naiselle tehdään viilto vatsaan nukutuksessa (johon liittyy aina omat riskinsä). Kipua ja viikko sairaslomaa.
Kerrohan: Kumman sterilisaatio on helpompi? - on, kun
_Nai-nen_ kirjoitti:
"Sinä vertailet leikkauksen kalleutta..."
Mitä ihmettä selität?! Missä kohdalla tekstiäni luki: Hinta... euroa... kallis...?
Miehelle tehdään pieni viilto pusseihin. Vasektomia on nopea, kivuton, tehokas ja riskitön operaatio. Mies pääsee heti kotiin. Naiselle tehdään viilto vatsaan nukutuksessa (johon liittyy aina omat riskinsä). Kipua ja viikko sairaslomaa.
Kerrohan: Kumman sterilisaatio on helpompi?se tehdään toiselle.
Oletko narsku.
Uhraatko aikaasi. - fsfsdfmmmm.
Koska toinen puoli ei halua kuin yhden lapset, päättelet nerokkaasti siitä että sen pitää olla narsisti?
Jooh, kyllä, näinhän sen pitää mennä! - lapsellinen olen
_Nai-nen_ kirjoitti:
"Sinä vertailet leikkauksen kalleutta..."
Mitä ihmettä selität?! Missä kohdalla tekstiäni luki: Hinta... euroa... kallis...?
Miehelle tehdään pieni viilto pusseihin. Vasektomia on nopea, kivuton, tehokas ja riskitön operaatio. Mies pääsee heti kotiin. Naiselle tehdään viilto vatsaan nukutuksessa (johon liittyy aina omat riskinsä). Kipua ja viikko sairaslomaa.
Kerrohan: Kumman sterilisaatio on helpompi?Miksei sitä suurempaa leikkausta tehdä sinulle?
Oletko lähtökohtaisesti itse valmis menemään leikkaukseen?
Oletko itse valmis leikkaukseen (vasektomia/sterilisaatio) tiettyjen ehtojen täyttyessä? Mitkä ovat ehdot?
Milloin mielestäsi aviopari on valmis harkitsemaan kumpi menee leikkaukseen (vasektomia/sterilisaatio)?
Kumpikin on leikkaus! Joten perustelusi on ainoastaan leikkausten riskiprosenttien varassa. Niitäkö prosenttiosia aviopari sitten arvottaa mielestäsi. Muu onkin sitten vain mutu tietoa, laita referenssiä tutkimuksiin jos muuta tiedät.
Kysyn jotta tyhmempikin tajuais. - Kyyninen mies
_Nai-nen_ kirjoitti:
"Vaimo patisti vasektomiaan kun ei lapsia enempää tule, itse ei ollut valmis munanjohtimien sulkemiseen klipseillä."
Eivät ole vertailukelpoisia asioita, vaikka tulos onkin sama.
Vasektomia tehdään paikallispuudutuksessa. Toimenpide on yksinkertainen ja nopea. Naisen sterilisaatio tehdään tähystysleikkauksella nukutuksessa. Toistan: LEIKKAUKSELLA.Noin minullekin selitettiin. Vasektomia kesti 4 tuntia ja jälkeenpäin olin 7 viikkoa sairaslomalla.
Taisi kokemattoman kirurgin puukko vähän lipsahtaa. Keskimäärin on helpompi toimenpide miehelle. Onneksi en antanut sille hullulle naiselle kuin yhden lapsen:-) Sitä en kadu.
Ja tuolle alapuolella narsismista (mikähän diagnostikko sinäkin olet) kirjoittavalle. Minä taas tiedän naisen, joka pakotti miehensä vasektomiaan, koska ei halunnut lapsia ollenkaan. Kun mies oli sterilisoitu, nainen erosi miehestä ja heti hankki lapsen seuraavan miehensä kanssa.
Eli me miehet ja te naiset ollaan varmaan yhtä paskoja keskimäärin. Tai te naiset vielä vähän paskempia;-( - huhhuijakkaajatuota
_Nai-nen_ kirjoitti:
"Vaimo patisti vasektomiaan kun ei lapsia enempää tule, itse ei ollut valmis munanjohtimien sulkemiseen klipseillä."
Eivät ole vertailukelpoisia asioita, vaikka tulos onkin sama.
Vasektomia tehdään paikallispuudutuksessa. Toimenpide on yksinkertainen ja nopea. Naisen sterilisaatio tehdään tähystysleikkauksella nukutuksessa. Toistan: LEIKKAUKSELLA.milläs se vasektomia tehdään? Kaulimellako? Toistan: KAULIMELLAKO?
- blaaaaaaaaaahhh
_Nai-nen_ kirjoitti:
"Vaimo patisti vasektomiaan kun ei lapsia enempää tule, itse ei ollut valmis munanjohtimien sulkemiseen klipseillä."
Eivät ole vertailukelpoisia asioita, vaikka tulos onkin sama.
Vasektomia tehdään paikallispuudutuksessa. Toimenpide on yksinkertainen ja nopea. Naisen sterilisaatio tehdään tähystysleikkauksella nukutuksessa. Toistan: LEIKKAUKSELLA.että se joka EI halua lapsia lisää, menee toimenpiteeseen! niin yksinkertaista! jos molemmat on sitä mieltä, ettei lisää, niin sitten voidaan yhdessä päättää, kumpi menee. ajatellaas tilanne, että mies on naisen halun takia sterilisoitu...no, he eroavan ja mies haluaiskin uuden naisen kanssa lapsen, mutta ei voi, koska ex-vaimo halusi aikanaan sterilisaation. sama toimii tietenkin myös toisinpäin. ja itse olen nainen.
- herkkä +
blaaaaaaaaaahhh kirjoitti:
että se joka EI halua lapsia lisää, menee toimenpiteeseen! niin yksinkertaista! jos molemmat on sitä mieltä, ettei lisää, niin sitten voidaan yhdessä päättää, kumpi menee. ajatellaas tilanne, että mies on naisen halun takia sterilisoitu...no, he eroavan ja mies haluaiskin uuden naisen kanssa lapsen, mutta ei voi, koska ex-vaimo halusi aikanaan sterilisaation. sama toimii tietenkin myös toisinpäin. ja itse olen nainen.
Niillä jotka ei tätä periaatetta 'ymmärrä' on narsistisen persoonallisuushäiriön piirteitä. Narsku on itsekäs eikä välitä tai osaa millään tasolla asettua toisen asemaan.
- __________
vaihda naista. Sit kun teette muksun, niin se on liian myöhäistä.
- NoBabysAnymore
Ymmärrän kyllä tuon tilanteesi, koska ensimmäisen lapsen jälkeen meilläkin riideltiin tuosta lasten lukumäärästä. Miehelle riitti yksi, minä olisin halunnut enemmän. Asumuseron ja vuosien taistelun jälkeen minä luovutin ja luovuin lapsihaaveista. Yhdessä jatketaan nyt kolmistaan. Yritän keskittyä tähän lapseen jonka olen saanut (ja josta olen erittäin onnellinen) ja antaa hänelle kaikkeni. Yritän olla katkeroitumatta ja ajatella asian hyviä puolia. Välillä kuitenkin on vaikeaa kun näkee vauvoja ja tutut tulee raskaaksi.
Sinulla tietysti on siinä mielessä eri tilanne ettei teillä ole vielä sitä ensimmäistäkään. Nämä on vaikeita tilanteita joihin ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Neuvoni sinulle on, että jos rakastat vaimoasi niin paljon että olet valmis luopumaan lapsihaaveistasi, niin sitten kannattaa tehdä se yksi ja katsella jos naisen mieli muuttuu. Mutta jos olet satavarma että haluat enemmän kuin yhden lapsen, niin ero tässä vaiheessa kun lapsia ei vielä ole on varmasti helpompaa kaikkien kannalta. Kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan ennen kuin tekee hätiköityjä päätöksiä. - 1+6
Mitä jos nyt tekisitte ensin sen yhdenkin lapsen. Mieli saattaa naisellasikin muuttua myöhemmin. Jos ei, niin mitä sitten?
- haloo..
Mieshän sanoo suoraan, että suurperhe on hänelle tätä kyseistä naista tärkeämpi asia. Kyllä silloin on erottava ennen kuin yhtään lasta on pariskunnalle siunaantunut. Miehen on etsittävä itselleen kumppani, jonka haaveena myöskin on suurperhe. Nainenkin saa mahdollisuuden löytää kumppani, joka ei painosta häntä sellaiseen, mihin hän ei ole valmis.
- roskapostirobo
En halua edes kuvitella tilannetta, ettette voisi edes saada lapsia! Mitä jos vika on naisessa? Haukut varmaan mahoksi lehmäksi ja menet levittelemään siementäsi muualle.
Ja entä, jos sinä oletkin steriili? Tuhkamuna?
Nyt oikeesti se pää taas pois perseestä. Onhan se kiva suunnitella isoa perhettä ja laskelmoida että "minä haluan neljä lasta - kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, tytöt mielellään kaksoset. Ja ikäeroa korkeintaan 2 vuotta kullakin." Ei se ihan oikeassa elämässä mene koskaan noin. EI KOSKAAN.
Olet todella itsekäs ihminen.- Voitsiisus
Ihme vateja tälläkin pallolla seilaa..."Emme pääse sopuun" ei tarkoita NYRKIT VERELLÄ TAPPAMISTA SAATANA !!!
Yksinkertaisesti, jotta ÄÖ 80 pysyy mukana. Hän haluaisi ison perheen, vaimo pienen...Tässä tapauksessa vaimon ääni ratkaisee...Kyllä hän tekee kaiken työn ja synnyttää lapsen..Lässyn lässyn, mies makaa sängyllään ja katselee forumoilta.
Vaimon ääni ratkaisee, sama jos hän haluaisi ison perheen ja sinä et, niin sinulla olisi päätösvalta asiassa. Toista henkilöä ei voi pakottaa tekemään lasta/Lapsia vasten tahtoaan. Kunhan saatte ensimmäisen lapsen maailmaan ja opitte arjen hänen kanssaan...Sitten kannattaa tunnustella asiaa uusiksi ja miettiä, että haluaako toisen.
Iso perhe, tai pieni perhe...Väliäkö sillä loppujen lopuksi. Rakastettu ja hyvinvoiva lapsi löytää itselleen sisaruksensa kaverien muodossa...He eivät ehkä omaa saman mallista verta, mutta ainakin saa pitämään jostain kiinni.
- ota vaimo
jota voit oikeasti rakastaa ja joka rakastaa sinua. Kirjoituksesi viittaa pahempaan ristiriitaan kuin mitä kirjoitat.
- Mies9897
Hei,
Olet ehdootomasti oikeassa. Teidän tulee hankkia 3-4 lasta. Vaimosi voi ihan hyvin synnyttää useammankin lapsen. Ei siinä ole mitään ongelmaa. Mikäli vaimosi kieltäytyy kuitenkin tästä voit hankkia lapsia jonkun toisen naisen kanssa. Jos vaimosi sinut tämän takia jättää, voi hän syyttää itseään. Nainen ei päätä tällaisia asioita! Vaikuttaa siltä että kun ylipäätänsä tästä "tappelet" olet toivoton tossumies. Hanki selkäranka.- "isoäiti"
Se,joka tekee suuremman työpanoksen, päättää myös enemmän.Ällöttävää oloa noin 3kuukautta Jatkuvasti raskaapi olo 9kuukautta,joiden aikana teet leipätyöt ja kotityöt.Sitten lapsen maailmaantulo. Voin kokemuksesta sanoa,ettei isompaa tuskaa voi olla olemassakaan.Seuraavat 20 vuotta sinulla on huollettava, jos isä on tehtäviensä tasalla, niin hyvä.Montako sellaista isää on. On pesäpallo ja jalkapallo ja punttisali, ja mahdolliset työmatkat! Eivät miehet valvo öitä, kun eivät imetä! En silti kadu yhtään, 5 ihanaa nuorta miestä ja mitä kaunein nuori nainen pyörii ympärillä, kun ovat kotosalla.Minä päätin,ja 13 vuotta olin yksinhuoltaja ja selvisin ihan hyvin. Nyt tulisi mieskin takaisin,vaan ei käy! Neuvot toista hankkimaan selkäragan, se pitäisi hankkia sinunkin! Vai että hanki lapsia toisen kanssa. Siirry muslimien leiriin,saat ottaa 4vaimoa. Suometarten kanssa se ei käy!
- Ihan oikeasti
Kuinka ehdottomasti haluat jatkaa naisen kanssa ja kuinka tärkeää on saada enemmän kuin yksi lapsi. ( jos on pakko valita)
Naista ei voi pakottaa, valitan.
Toinen totuus on että äidinvaisto ei ole mikään synnynäinen mutta tilanne saattaa muuttua sen ensimmäisen jälkeen tai sitten ei ( usein myös kuinka vaikea raskaus/synnytys/ ensimmäisen lapsen hoito vaimon mielestä on ratkaisee) mutta tilanne ei ole automaatti....
Lakkaa tappelemasta ja mieti omaa kantaasi kumpi on tärkeämpi nykyinen vaimosi vai paljon lapsia. Ratkaisu on yksin sinun. Jos päädyt ratkaisuun paljon lapsia tulisi tämä saattaa vaimon tietoon jolloin hän joutuu päättämään kumpi on tärkeämpi pitää sinut ( ja saada useampi lapsi ) vai menettää sinut ja pitää kiinni omasta kannasta. Kolmas vaihtoehto on tehdä se yksi ja ottaa riski että se jää ainoaksi.
Mutta jos teillä on asiasta riitaa niin sille ainokaisellekin se on erittäin huono kasvuympäristö ja vaikuttaa erittäin negatiivisesti lapsen elämään eikä se myöskää kehtiä teidän parisuhdetta muuta kuin huonoon suuntaan ( jolloin kehoitan mitettimään kannattaako lasta edes harkita suhteeseen jossa on noin isoja ristiriitoja) - Äitsykkä1983
Ehkä nyt kannattas "tehdä" se yksikin lapsi eka. Itse ajattelin esikoisen saatuani, että tää yks riittää, mutta hups keikkaa! Iski vauvakuume ja nyt on se toinenki! :)
Ja onhan se yksikin lapsi parempi ku ei ollenkaan, jos kerran lapsia haluat :)- Iso-Paavo
Tuo asiahan on niin, et lasten lukumäärä on sovittava ennen tiiviimpää yhteenmenoa. Kuten viestin aloittaja kertoi, että aluksi puhuttiin lapsista, tarkoittaa se ainakin kahta lasta.
Tuohan on jo huijausta, jos toinen huijataan parisuhteeseen valheellisilla lupauksilla... osoittaa jo jotakin siitä naisesta ...
Ei muuta kuin nainen vaihtoon mahdollisimman pian !!!!!!!
Itse haluaisin lapsia, vähintään se kaksi, mut täl hetkel tapailen naista, joka ei halua lapsia. Molemmat tietää sen, et yhteen ei mennä, just tään takia, vaikka parisuhteelle olisi muuten mitä loistavammat mahdollisuudet... - kystä kyllikille
Iso-Paavo kirjoitti:
Tuo asiahan on niin, et lasten lukumäärä on sovittava ennen tiiviimpää yhteenmenoa. Kuten viestin aloittaja kertoi, että aluksi puhuttiin lapsista, tarkoittaa se ainakin kahta lasta.
Tuohan on jo huijausta, jos toinen huijataan parisuhteeseen valheellisilla lupauksilla... osoittaa jo jotakin siitä naisesta ...
Ei muuta kuin nainen vaihtoon mahdollisimman pian !!!!!!!
Itse haluaisin lapsia, vähintään se kaksi, mut täl hetkel tapailen naista, joka ei halua lapsia. Molemmat tietää sen, et yhteen ei mennä, just tään takia, vaikka parisuhteelle olisi muuten mitä loistavammat mahdollisuudet...Isolle paavolle,miten niin mitä loistavammat mahikset sähän puhut aidasta ja nainen aidan seipäistä!
Äly hoi älä jätä.
"En haluaisi omalle lapselleni sellaista lapsuutta"
Tässä neuvo: Älä tee YHTÄKÄÄN lasta. Silloin lapset eivät varmasti koe "sellaista" eikä mitään muunkaanlaista lapsuutta.- Ainut
Jos toinen ei halua lasta tai sitä yhtä enempää niin et voi pakottaa hankkimaan. Sääliksi käy suurin osa nykyajan lapsista koska heidät on hankittu ajattelematta tulevaisuutta, huonossa parisuhteessa jne.. Yksinhuoltajien määrä vaan kasvaa koska vanhemmat vaan ajattelee itseään ja parisuhteen eteen ei tehdä juurikaan mitään. Tosin ei sekään reilua lapsia kohtaan että suhdetta pitkitetään sillä perusteella että he ovat vielä pieniä. Kyllä lapset huomaavat millaista tunne-elämä perheessä. Eikä kaikki halua sisaruksia, monikin toivoo että olisi ainut. Ja sisarukset eivät takaa sitä etteikö olisi yksinäinen tai koulukiusattu.
- Ainut
Ainut kirjoitti:
Jos toinen ei halua lasta tai sitä yhtä enempää niin et voi pakottaa hankkimaan. Sääliksi käy suurin osa nykyajan lapsista koska heidät on hankittu ajattelematta tulevaisuutta, huonossa parisuhteessa jne.. Yksinhuoltajien määrä vaan kasvaa koska vanhemmat vaan ajattelee itseään ja parisuhteen eteen ei tehdä juurikaan mitään. Tosin ei sekään reilua lapsia kohtaan että suhdetta pitkitetään sillä perusteella että he ovat vielä pieniä. Kyllä lapset huomaavat millaista tunne-elämä perheessä. Eikä kaikki halua sisaruksia, monikin toivoo että olisi ainut. Ja sisarukset eivät takaa sitä etteikö olisi yksinäinen tai koulukiusattu.
Ja jäipä edellisessä viestissä sanomatta että ajattelettekohan te osa edes yläpäällä ollenkaan koska esim. ehkäisypillerit on ollut olemassa jo 60-luvulta lähtien... Muinaisessa roomassa taidettiin käyttää eläinten suolia ennenkuin kumitellisuudesta tuli päätekijä kondomien osalta. Ei aina ole pakko mennä äärimmäisyyksiin kuten tekemään vasektomiaa..
- Kompromissi
Ainut kirjoitti:
Ja jäipä edellisessä viestissä sanomatta että ajattelettekohan te osa edes yläpäällä ollenkaan koska esim. ehkäisypillerit on ollut olemassa jo 60-luvulta lähtien... Muinaisessa roomassa taidettiin käyttää eläinten suolia ennenkuin kumitellisuudesta tuli päätekijä kondomien osalta. Ei aina ole pakko mennä äärimmäisyyksiin kuten tekemään vasektomiaa..
Voisitteko ajatella kompromissia, ettei ihan sentään neljää mutta kuitenkin edes 2?
- Barlajevsk
Ainut kirjoitti:
Ja jäipä edellisessä viestissä sanomatta että ajattelettekohan te osa edes yläpäällä ollenkaan koska esim. ehkäisypillerit on ollut olemassa jo 60-luvulta lähtien... Muinaisessa roomassa taidettiin käyttää eläinten suolia ennenkuin kumitellisuudesta tuli päätekijä kondomien osalta. Ei aina ole pakko mennä äärimmäisyyksiin kuten tekemään vasektomiaa..
Voi vaan kuvitella tuon ensimmäisen vastanneen reppanan mielentilaa ja kykyä ajatella "aikuisten" asioita... outo tyyli purkaa tunnepatoutumiaan.
Nainen tottakai kärsii - voihan helvetti vieköön - niitähän jopa kuolee siihen raskauteen, ja miehet saatana vain ruiskii spermoja naisiin ilman mitään vastuuntuntoa ? - Niinkö ? No ei todellakaan ole asianlaita näin vaan miettikääpä sitä, että raskaus on myös sellainen onnellinen kokemus, jota mies alkuperäisessä biologisessa olomuodossaan ei koskaan tule tuntemaan ja kaikenlisäksi se raskausaika synnytyksineen on yhteistä ponnistelua. Itse ainakin tiedän neljän pojan isänä, että lasta ei tehdä sen orgasmin takia perkele, ja tiedän kyllä mitä tämä raskausaika tarkoittaa miehelle. Noukit joka ikisen roskan, avaat jopa autonovet, siivoat ja pitkälti pyykkäät (vaatteita en viikkaa, vaimo eia anna) kannat jokaisen yli kilon painoisen esineen, haet keskellä yötä grilliltä grilliruokaa jos pitää (älä luule et terveysvaikutuksista en tiedä..) kuuntelet ihan ihme syytöksiä; olet maailman ahkerin ja huomioon ottavin ja samalla vittumaisin maanpäällä elävä kaksijalkainen, "joudut" panemaan eukkoasi neljä kertaa päivässä tai sitten et saa pitkiin aikoihin (loppuvaiheessa ihmisen kehon tilan huomioon ottaen aika järkevä asia ottaa rauhallisesti jos ei halua tietein tahtoin esim nopeuttaa synnytyksen alkamista...)teet ruuat ja viet muksut kouluun, käytät niitä lääkärissä jne. ja tämä ainoastaan sen takia, koska nainen "saa vain olla raskaana" ja kärsiä ainoastaan ne synnytyskivut, koska raskausaika menee aina niin hyvin ja mikä vittumaisinta, lopen niitä ponnistusvaiheen kipujakaan ei ole juuri lainkaan, koska epiduraalit ja spinaalit vai mitä ne oli saa aina jos vaan sen haluaa ja saavat vielä kaikenlisäksi synnyttää kännissä, impata ilokaasua ja huutaa ja noitua ja haukkua miestään aina kun supistukset iskee - jos puudutuksia ei ole vielä otettu. Sitten kun muksu syntyy, keksit itsellesi tissin jostain, jos et keksi olet melko saamaton nahjus, kerran et mulkku mies etes imetä, niin valvot sitten yöt ja hyssytät koliikkilasta koko yön ja vaimosi vain imettää, ja kun armahtava aamu koittaa, kömmit taas keittiön - laitat kahvit tippumaan ja kuuntelet vaimon mussutusta siitä, että kahviakaan hän ei saa juoda kun se taasen lisää vauvelin vatsakipuja - tämän aamunavusvirren kuunneltuasi herätät kossit ylös, huomaat että pojilla olisi tänään koulussa koe ja olisikait pitänyt isänä etes tuo asia hoksata ottaa huomioon edellis päivänä koska kokeeseen ei varmasti ole luettu, kiroilet mielessäs omaa tyhmyyttä ja lasten vastuuntunnottumuutta ja kannat niistäkin tunnontuskia...
Ja mikä vähäarvoisinta - selvittyäsi lastenhoidosta ja pyykinpesusta, ruuanlaitosta, nurmikon leikkuusta ja kaikesta muusta omakotitalon vaatimista vittumaisuuksista joudut lähtemään töihin, ja siitä taasen saat palkkaksi vaimon vittuilut että "saat" olla töissä ja minä imetän huutava muksua vaan - töissä kuuntelet aamulla ensiksi esimiehen haukut muuten vaan ollessasi hänen tunnepurkauksen kohteena koska firma ei saa tilauksia ja kaikki on vituillaan, löntystelet sorvin ääreen, väännät radiopeltoreista Novan päälle ja kuuntelet miten mahtavaa voi joillain toimittajillakin elämä olla - vituttaa se iloisuus ja yltöpositiivisuus - väsyneenä ja masentuneena kaikesta paskasta senkin perkeleen sperman heittäjä, tuplaorkkuista nautiskeleva töihin pakoileva vastuuntunnoton nilkki perkele, munaton mulkkuaivo mietiskelet silti vain sitä, että helvettiäkö tämän elämän pitää olla näin perkeleen vaikeeta - viinakaan ei auta, joisin vaan jos massia ois ja pystyis siihen, että pilais lasten ja vaimon elämän, suunnittelet hetken itsemurhaa, kiroat sitä kun unohdit horiskona veroilmoitukseen tehdä etes kilometrioikasut, laskuja on maksamatta ja kunnalliseen paskviemäriverkostoon pitäis liittyä ja hakea siihenkin lainaa, pyöriskelet mustissa ajatuksissa kunnes heräät tähän maailmaan kun kännykkään pärähtää tekstari; " Anteeksi rakas käytökseni, en vain jaksa pidättää tunteitani kun olen niin väsynyt - onneksi sinä kulta jaksat minua, etkä lähe vastaväittelyyn ja vittuileen mulle takas, saanko anteeksi ? " Vastaan, että saat. Ja perkele ku tekis mieli itkeä, niin väsyttää fyysisesti ja helpottaa kun vaimokin pyytelee anteeksi.
Ja perkeles kun on taas hieno olo ja on ikävä sitä uutta pikkupoikaa, niin isänsä silmät ja posket, mut hymy ja suunympärys juuri kuin äitillä - ihana nuppuni.
Ja vaimoki on niin superihana ja sexy ja lopen aika sävyisä tyyppi.
Ehkä se sitenkin on niin, että tämä miehen rooli kuitenkin sen naisen roolin voittaa vaikka hankala osa se miehen osa on, mut jos naisen elämä kerran kaatuu synnytykseen, niin pitäkööt naiset tunkkinsa ja kärsikööt sitten, me miehet kuitenkin osataan elää vaikeissakin hetkissä jos kerran nainen ei pysty ;) - ...
Barlajevsk kirjoitti:
Voi vaan kuvitella tuon ensimmäisen vastanneen reppanan mielentilaa ja kykyä ajatella "aikuisten" asioita... outo tyyli purkaa tunnepatoutumiaan.
Nainen tottakai kärsii - voihan helvetti vieköön - niitähän jopa kuolee siihen raskauteen, ja miehet saatana vain ruiskii spermoja naisiin ilman mitään vastuuntuntoa ? - Niinkö ? No ei todellakaan ole asianlaita näin vaan miettikääpä sitä, että raskaus on myös sellainen onnellinen kokemus, jota mies alkuperäisessä biologisessa olomuodossaan ei koskaan tule tuntemaan ja kaikenlisäksi se raskausaika synnytyksineen on yhteistä ponnistelua. Itse ainakin tiedän neljän pojan isänä, että lasta ei tehdä sen orgasmin takia perkele, ja tiedän kyllä mitä tämä raskausaika tarkoittaa miehelle. Noukit joka ikisen roskan, avaat jopa autonovet, siivoat ja pitkälti pyykkäät (vaatteita en viikkaa, vaimo eia anna) kannat jokaisen yli kilon painoisen esineen, haet keskellä yötä grilliltä grilliruokaa jos pitää (älä luule et terveysvaikutuksista en tiedä..) kuuntelet ihan ihme syytöksiä; olet maailman ahkerin ja huomioon ottavin ja samalla vittumaisin maanpäällä elävä kaksijalkainen, "joudut" panemaan eukkoasi neljä kertaa päivässä tai sitten et saa pitkiin aikoihin (loppuvaiheessa ihmisen kehon tilan huomioon ottaen aika järkevä asia ottaa rauhallisesti jos ei halua tietein tahtoin esim nopeuttaa synnytyksen alkamista...)teet ruuat ja viet muksut kouluun, käytät niitä lääkärissä jne. ja tämä ainoastaan sen takia, koska nainen "saa vain olla raskaana" ja kärsiä ainoastaan ne synnytyskivut, koska raskausaika menee aina niin hyvin ja mikä vittumaisinta, lopen niitä ponnistusvaiheen kipujakaan ei ole juuri lainkaan, koska epiduraalit ja spinaalit vai mitä ne oli saa aina jos vaan sen haluaa ja saavat vielä kaikenlisäksi synnyttää kännissä, impata ilokaasua ja huutaa ja noitua ja haukkua miestään aina kun supistukset iskee - jos puudutuksia ei ole vielä otettu. Sitten kun muksu syntyy, keksit itsellesi tissin jostain, jos et keksi olet melko saamaton nahjus, kerran et mulkku mies etes imetä, niin valvot sitten yöt ja hyssytät koliikkilasta koko yön ja vaimosi vain imettää, ja kun armahtava aamu koittaa, kömmit taas keittiön - laitat kahvit tippumaan ja kuuntelet vaimon mussutusta siitä, että kahviakaan hän ei saa juoda kun se taasen lisää vauvelin vatsakipuja - tämän aamunavusvirren kuunneltuasi herätät kossit ylös, huomaat että pojilla olisi tänään koulussa koe ja olisikait pitänyt isänä etes tuo asia hoksata ottaa huomioon edellis päivänä koska kokeeseen ei varmasti ole luettu, kiroilet mielessäs omaa tyhmyyttä ja lasten vastuuntunnottumuutta ja kannat niistäkin tunnontuskia...
Ja mikä vähäarvoisinta - selvittyäsi lastenhoidosta ja pyykinpesusta, ruuanlaitosta, nurmikon leikkuusta ja kaikesta muusta omakotitalon vaatimista vittumaisuuksista joudut lähtemään töihin, ja siitä taasen saat palkkaksi vaimon vittuilut että "saat" olla töissä ja minä imetän huutava muksua vaan - töissä kuuntelet aamulla ensiksi esimiehen haukut muuten vaan ollessasi hänen tunnepurkauksen kohteena koska firma ei saa tilauksia ja kaikki on vituillaan, löntystelet sorvin ääreen, väännät radiopeltoreista Novan päälle ja kuuntelet miten mahtavaa voi joillain toimittajillakin elämä olla - vituttaa se iloisuus ja yltöpositiivisuus - väsyneenä ja masentuneena kaikesta paskasta senkin perkeleen sperman heittäjä, tuplaorkkuista nautiskeleva töihin pakoileva vastuuntunnoton nilkki perkele, munaton mulkkuaivo mietiskelet silti vain sitä, että helvettiäkö tämän elämän pitää olla näin perkeleen vaikeeta - viinakaan ei auta, joisin vaan jos massia ois ja pystyis siihen, että pilais lasten ja vaimon elämän, suunnittelet hetken itsemurhaa, kiroat sitä kun unohdit horiskona veroilmoitukseen tehdä etes kilometrioikasut, laskuja on maksamatta ja kunnalliseen paskviemäriverkostoon pitäis liittyä ja hakea siihenkin lainaa, pyöriskelet mustissa ajatuksissa kunnes heräät tähän maailmaan kun kännykkään pärähtää tekstari; " Anteeksi rakas käytökseni, en vain jaksa pidättää tunteitani kun olen niin väsynyt - onneksi sinä kulta jaksat minua, etkä lähe vastaväittelyyn ja vittuileen mulle takas, saanko anteeksi ? " Vastaan, että saat. Ja perkele ku tekis mieli itkeä, niin väsyttää fyysisesti ja helpottaa kun vaimokin pyytelee anteeksi.
Ja perkeles kun on taas hieno olo ja on ikävä sitä uutta pikkupoikaa, niin isänsä silmät ja posket, mut hymy ja suunympärys juuri kuin äitillä - ihana nuppuni.
Ja vaimoki on niin superihana ja sexy ja lopen aika sävyisä tyyppi.
Ehkä se sitenkin on niin, että tämä miehen rooli kuitenkin sen naisen roolin voittaa vaikka hankala osa se miehen osa on, mut jos naisen elämä kerran kaatuu synnytykseen, niin pitäkööt naiset tunkkinsa ja kärsikööt sitten, me miehet kuitenkin osataan elää vaikeissakin hetkissä jos kerran nainen ei pysty ;)ja kykysi ajatella "aikuisten asioita"?
Vaimo on mielestäsi suunnilleen lepokodissa loikoilemassa, kun hän on synnyttämässä. Miesparka sen sijaan joutuu suorastaan itsemurhan partaalle kaikkien (raskauden, synnytyksen ja perheen huollon aiheuttamien) tuskien ja vaikeuksien keskellä. Vaimolla ei ole niistä aavistustakaan, hänen elämänsä kun on niin helppoa. Synnytyskin on suoranainen nautinto miesparan tuskiin verrattuna. Joopa joo, varsin "realistista"!
Erityisesti pisti silmään se supistuskipujen vähättelysi. Kyllä tekisi hyvää itse kullekin miehelle päästä "nauttimaan" niistä. Monet miehet kun pelkäävät jopa hammaslääkäriäkin. Ihmetyttää, kuinka sellainen kestäisi synnytystä. No, ei varmaan mitenkään: kuolisimme sukupuuttoon jos miehet synnyttäisivät.
Sitäpaitsi: harva mies pyörittää perheensä arkea kuvailemallasi tavalla. Yleensä nuo sinun kokemat "tuskat" joutuu vaimo kokemaan raskauden ja synnytyksen lisäksi. - satiiria ymmärrä
... kirjoitti:
ja kykysi ajatella "aikuisten asioita"?
Vaimo on mielestäsi suunnilleen lepokodissa loikoilemassa, kun hän on synnyttämässä. Miesparka sen sijaan joutuu suorastaan itsemurhan partaalle kaikkien (raskauden, synnytyksen ja perheen huollon aiheuttamien) tuskien ja vaikeuksien keskellä. Vaimolla ei ole niistä aavistustakaan, hänen elämänsä kun on niin helppoa. Synnytyskin on suoranainen nautinto miesparan tuskiin verrattuna. Joopa joo, varsin "realistista"!
Erityisesti pisti silmään se supistuskipujen vähättelysi. Kyllä tekisi hyvää itse kullekin miehelle päästä "nauttimaan" niistä. Monet miehet kun pelkäävät jopa hammaslääkäriäkin. Ihmetyttää, kuinka sellainen kestäisi synnytystä. No, ei varmaan mitenkään: kuolisimme sukupuuttoon jos miehet synnyttäisivät.
Sitäpaitsi: harva mies pyörittää perheensä arkea kuvailemallasi tavalla. Yleensä nuo sinun kokemat "tuskat" joutuu vaimo kokemaan raskauden ja synnytyksen lisäksi.,
- Jeesus-
Kompromissi kirjoitti:
Voisitteko ajatella kompromissia, ettei ihan sentään neljää mutta kuitenkin edes 2?
Miten olisi 1,5 lasta noin kompromissina? Keskustelusäikeen aloittajan suhde tuskin tulee kestämään kovin kauaa jos välit meinaavat mennä lasten lukumäärän vuoksi joten parempi erota samantien.
- tarja...
ongelma täällä.olen nainen ja haluaisin toisen lapsen.mutta niin ei ole käynyt ja olen jo lähellä neljääkymppiä.niin ne miehet vaan määrää..kaiken!lapsemme on myös kysynyt miksei hän saa sisaruksia..niin se elämä on vain kohta ohi...koskaan en anna anteeksi miehelleni hänen temppuaan.rahaakin olisi ollut perinnöksi kahdelle lapselle.raha ratkaisee= valta ja alistaminen.
- on.
Varsin yksinkertainen. Tekee niitä lapsia kahden eri henkilön kanssa,pian on mieleinen määrä lapsia ja kummallakin on tyytyväinen mieli. Ja ennenkaikkea,kummankaan ei tarvitse antaa periksi,parisuhdehan on juuri sellainen instituutio,jossa kumpikin pitää tiukasti kiinni omasta näkemyksestään,oli sitten väärässä tai oikeassa. En ihmettele yhtään,miksi niin monet parisuhteet päättyvät pian eroon.
- Psykologian oppilas
on. kirjoitti:
Varsin yksinkertainen. Tekee niitä lapsia kahden eri henkilön kanssa,pian on mieleinen määrä lapsia ja kummallakin on tyytyväinen mieli. Ja ennenkaikkea,kummankaan ei tarvitse antaa periksi,parisuhdehan on juuri sellainen instituutio,jossa kumpikin pitää tiukasti kiinni omasta näkemyksestään,oli sitten väärässä tai oikeassa. En ihmettele yhtään,miksi niin monet parisuhteet päättyvät pian eroon.
Ruveta käymään vieraissa?Onko vaimosi pihtari?Voit aivan hyvin runkata väliajat.
- jh,lgj
Jokainen lapsi on liikaa!
- kylki
tehkää ja rakastakaa toisianne..... laskekaa tulos sit ku olette eläkkeellä!!!!
Ihan oikeasti hei, missä ihmeen utopiassa luulet eläväsi??? Kun itse synnyin en ehtinyt täyttää edes yhtä kun vanhempani erosivat! Kun olin pari vuotias, äitini tapasi uuden miehen, sai hänen kanssaa 2 siskoa minulle, menivät naimisiin ja siihen tuli vielä velikin. Kuitenkin vaikka minulla onkin 2 pikkusiskoa ja yksi pikkuveli, ei se koskaan vaikuttanut siihen, että minuakin koulukiusattiin. Myös sisaruksiani on koulukiusattu. Sisarukset eivät myöskään vaikuta siihen oletko yksinäinen vai et! Olin joskus hyvinkin yksinäinen, kunnes tajusin olla hieman sosiaalisempi ja näin sain ystäviäkin.
Sitä paitsi tuollaisista asioista kannattaisi sopia ENNEN naimisiin menoa. Sitä paitsi vaimosi mieli voi muuttua ensimmäisen raskauden jälkeen. Se, että vaadit naistasi kestämään 3-4 raskautta on lähstulkoon yhtä loukkaavaa kun vaimosi painostaisi sinua vasektomiaan (miehen siemenjohtimien katkaisu). Miettisit vähän ennen kuin alat uikuttaa, aikuinen ihminen!MUSTAKAA IHMISET RAKKAAT MYÖS TÄMÄ: olkaa onnellisia, että teillä on edes yksi lapsi, jos olette lapsen saaneet, sillä kaikki jotka niitä haluavat ja yrittävät eivät välttämättä voi saada ainuttakaan koskaan!
- drtcfyguhi
Hohhoijaa, taas näitä, jotka ottaa asiat kirjaimellisesti. Eihän missään ole edes väitetty, että jos sinulla on sisaruksia, et ole missään tapauksessa koulukiusattu.
Täälläkin on vanhemmat eronnut suunnilleen meikäläisen syntymän jälkeen eikä ole sisaruksia. Vaikka minulla on aina ollut laaja ystäväpiiri, niin perheenjäseniä ne eivät ole olleet. Kyllä niillä kavereillakin on ollut omat kotiintuloajat jne. Sen sijaan sisarusten kanssa jakaa sen kodin. Itse olen siis yksin kotona jo 6-vuotiaasta lähtien, kun yksinhuoltajaäiti on tehnyt vuorotyötä. Voin sanoa, että pelottavaa oli niin pienelle lapsille, mutta kyllä siitä on selvitty. Menin noin pienenä lähes joka ilta yksin nukkumaan, kun muut lapset peiteltiin.
Voin sanoa, että ainut lapsikin voi elää rakastavassa ympäristössä, mutta omassa tilanteessani en olisi ikinä kaivannut mitään muuta niin paljon kuin edes yhtä sisarusta, ettei minun olisi tarvinnut viettää joka iltaa ja yötä yksin. - ?
drtcfyguhi kirjoitti:
Hohhoijaa, taas näitä, jotka ottaa asiat kirjaimellisesti. Eihän missään ole edes väitetty, että jos sinulla on sisaruksia, et ole missään tapauksessa koulukiusattu.
Täälläkin on vanhemmat eronnut suunnilleen meikäläisen syntymän jälkeen eikä ole sisaruksia. Vaikka minulla on aina ollut laaja ystäväpiiri, niin perheenjäseniä ne eivät ole olleet. Kyllä niillä kavereillakin on ollut omat kotiintuloajat jne. Sen sijaan sisarusten kanssa jakaa sen kodin. Itse olen siis yksin kotona jo 6-vuotiaasta lähtien, kun yksinhuoltajaäiti on tehnyt vuorotyötä. Voin sanoa, että pelottavaa oli niin pienelle lapsille, mutta kyllä siitä on selvitty. Menin noin pienenä lähes joka ilta yksin nukkumaan, kun muut lapset peiteltiin.
Voin sanoa, että ainut lapsikin voi elää rakastavassa ympäristössä, mutta omassa tilanteessani en olisi ikinä kaivannut mitään muuta niin paljon kuin edes yhtä sisarusta, ettei minun olisi tarvinnut viettää joka iltaa ja yötä yksin.Entäs jos sinulla olisikin ollut isoveli, joka sen muun pelon lisäksi olisi vielä kiusannut ja pelotellut sinua lisää? Jos hän olisi lukinnut sinut iltaisin komeroon, tai ulos itkemään. Äidille et olisi uskaltanut kannella, koska kosto olisi ollut sitä julmempi. Sisarusten kanssa eläminen ei nimittäin aina ole mitään auvoa sekään. He voivat nimittäin olla hyvinkin julmia toisilleen. Harvinaista tietysti, mutta simputusta tapahtuu yhtä lailla sisarusten kuin koulukavereiden kesken.
- ratkaisu 68
Siinä tapauksessa sinun täytyy hankia Venäläisen tai Taimaalaisen vaimon,... :))
- yxäxä
ja katsokaa sitten tilanne. varmaan hyvä kompromissi olisi hankkia kaksi lasta ja se toinen adoption kautta ellei vaimosi jaksa raskautta.
Siitä olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa, että raskaus on naiselle kova fyysinen ja psyykkinen rasite. Pelottavuudessaan verrattavissa jopa sotatilan aiheuttamaan poikkeustilaan. Ne ajat jolloin nainen odotti kotona 9 kk. lapsen syntymää ovat olleet ja menneet. Nykynainen tekee 2-3 työtä päällekkäin ja siihen valtava raskauden aiheuttama psykofyysinen muutos on sellainen yhdistelmä, että sitä ei voi kuvitetella. Se pitää kokea, että pystyy edes kuvittelemaan.
Toivon, että löydätte kompromissiratkaisun ongelmaanne. - realismia kehiin
yxäxä kirjoitti:
ja katsokaa sitten tilanne. varmaan hyvä kompromissi olisi hankkia kaksi lasta ja se toinen adoption kautta ellei vaimosi jaksa raskautta.
Siitä olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa, että raskaus on naiselle kova fyysinen ja psyykkinen rasite. Pelottavuudessaan verrattavissa jopa sotatilan aiheuttamaan poikkeustilaan. Ne ajat jolloin nainen odotti kotona 9 kk. lapsen syntymää ovat olleet ja menneet. Nykynainen tekee 2-3 työtä päällekkäin ja siihen valtava raskauden aiheuttama psykofyysinen muutos on sellainen yhdistelmä, että sitä ei voi kuvitetella. Se pitää kokea, että pystyy edes kuvittelemaan.
Toivon, että löydätte kompromissiratkaisun ongelmaanne.Älkää nyt hyvät ihmiset ehdottako aloittajalle sitä lapsen hankkimista tämän naisen kanssa!!!
Lasten kannalta on PALJON parempi että vanhemmat eroavat tässä vaiheessa, eikä vasta sitten kun se yksi lapsi on hankittu ja mies katkeroitunut (tai useampi lapsi hankittu ja nainen katkeroitunut).
Kyseinen mies ei rakasta vaimoaan niin paljoa, että haluaisi jakaa juuri hänen kanssaan kaiken mitä kohtalo tuo (myös mahdollisen lapsettomuuden). Hänen unelmansa suurperheestä voittaa rakkauden vaimoon. Hänen on siis etsittävä sellainen nainen, jolla on myöskin haaveena suurperhe. (Lapsettomuuden riskin minimoimiseksi kannattaisi ehkä etsiä joku useamman lapsen yksinhuoltaja.)
- juttutuokiot
Tehkää ensin yksi ja kattokaa sen jälkeen, ihmisen mieli on muuttuvainen;)
- justjoo...
Ja lapsiparastako ei mitään väliä? Hänetkö pitäisi vain tehdä näihin aikuisten leikkeihin nappulaksi, kun aikuiset "katsovat" muuttuuko se mieli vaiko eikö? Sen jälkeen lapsesta riidellään, jos toinen "aikuinen" ei haluakaan hänelle sisaruksia, ja toisen on pakko niitä saada. Sekö on lapsen elämälle ihanteellinen alku???
- ... nainen
> En haluaisi aluksi vain yrittää sitä yhtä ja katsoa sen jälkeen. Mitäs jos se jääkin siihen? Tulen varmasti olemaan koko loppuelämäni katkera ja vailla lisää, koska tämä on niitä ydintoiveita, joista en ole valmis luopumaan.
Suosittelen eroa ja etsimään naisen, jolla on enemmän yhteistä kanssasi elämän suurissa asioissa.
Entä, jos teille tulee yksi lapsi ja haluat erota saadaksesi enemmän jonkun toisen kanssa? Silloin ensimmäisestä tulee automaattisesti erolapsi. Ei ole takeita siitä, että saat yksinhuoltajuuden, vaikka olisit parempi vanhempi.
Jos olet jo koulukiusattu, sinun olisi hyvä huomata, että suhteesi on menossa suuntaan, johon et halua. Sinun on taivuttava, jos toinen ei ole samaa mieltä lapsiluvusta. Hyväntahtoisuuttasi on käytetty hyväksi tähän saakka, nainen on varmasti tiennyt, että haluaa vain yhden lapsen.
Äitini oli ainoa lapsi. Meitä sisaruksia on useita. Elämän suola, voisi sanoa :)
Sen taisi äitinikin tietää !
Ja kyllä, itselläni on enemmän kuin yksi lapsi, ja mukavaahan on ollut, että lapsilla on ollut seuraa toisistaan. - hyvä näin
Olen 29-vuotias nainen, minulla on kaksi reippaasti nuorempaa veljeä, en ole koskaan edes asunut heidän kanssaan saman katon alla (muutin kotoa pois 15-v), joten tuppaan mieltämään itseni ainoaksi lapseksi. Meillä on ukkokullan kanssa yksi poika ja olen selvin sanoin ilmoittanut että se on siinä. En tosiaankaan halua enempää lapsia, piuhat poikki vaan ku 30 tulee täyteen (alle 30-vuotias ei suomessa saa sterilisaatiota). Ai miksi? Maailma on nyt jo ylikansoitettu. Poikani on upea, suloinen, fiksu, jatkuvasti hyväntuulinen, ihana. Täydellinen. Riittävä. Aikaa ja rahaa riittää paljon paremmin yhdelle lapselle kuin esimerkiksi kolmelle. Serkkuja ja pikkuserkkuja piisaa, ja lapsen on muutenkin hankittava omat ystävänsä, oli sisaruksia tai ei.
Ei mihinkään ole kirjattu että sisarukset edes pitäisivät toisistaan.
Totta sekin, että inhosin raskaana olemista, vaikka odotus hyvin sujuikin. Keho vaan tuntui niin kovin vieraalta. Toiset naiset säteilevät ja puhkeavat kukkaan raskaana ollessaan, minä en valitettavasti kuulu heihin.
Mies haluaisi kovasti lisää, adoptiota olen tosissani ehdottanut, mutta se ei hänelle ole edes vaihtoehto, joten yhden lapsen perheeksi jäämme. Piste.
:) - älä vielä huoli
Minäkin ajattelin kuusi vuotta sitten että en varmasti synnytä enempää kuin tasan yhden lapsen. Mieheni halusi enemmän. Viisi vuotta sitten syntyi rakas poikamme ja poikani oli kaksivuotias kun hänelle syntyi sisko. Nyt odotan kolmatta. Kukaan lapsista ei ollut vahinko. Minä vain halusinkin sisaruksen ja sitten toisen lapsellemme
- me2/4...
Minä aina sanoin miehelleni,etten lapsia halua.(hänellä oli jo avioliitto takana ja siitä lapsi).Kunnes tuli se päivä,että arvelin,että olin raskaana,vaikkei olisi pitänyt,kun oli se ehkäisykin.Esikoisen synnytys oli niin vaikea ja sattui tosi paljon,ajattelin,ettei koskaan enään...tulin taas raskaaksi,kun eka oli vielä vaipoissa...ja taas ja taas.nyt lapsia on neljä...kaikki ok!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Orpo hiiri kadoksissa, Marin jo kommentoi
Kuinka on valtiojohto hukassa, kun vihollinen Grönlantia valloittaa? Putinisti Purra myös hiljaa kuin kusi sukassa.1076241Lopeta jo pelleily, tiedän kyllä mitä yrität mies
Et tule siinä onnistumaan. Tiedät kyllä, että tämä on just sulle. Sä et tule multa samaan minkäänlaista responssia, kosk3685906Nuori lapualainen nainen tapettu Tampereella?
Työmatkalainen havahtui erikoiseen näkyyn hotellin käytävällä Tampereella – tämä kaikki epäillystä hotellisurmasta tie625282Tampereen "empatiatalu" - "Harvoin näkee mitään näin kajahtanutta"
sanoo kokoomuslainen. Tampereen kaupunginvaltuuston maanantain kokouksessa käsiteltävä Tampereen uusi hyvinvointisuunni3373880Ukraina, unohtui korona - Grönlanti, unohtu Ukraina
Vinot silmät, unohtui Suomen valtiontalouden turmeleminen.42315Lidl teki sen mistä puhuin jo vuosikymmen sitten
Eli asiakkaat saavat nyt "skannata" ostoksensa keräilyvaiheessa omalla älypuhelimellaan, jolloin ei tarvitse mitään eril1432287Orpo pihalla kuin lumiukko
Onneksi pääministerimme ei ole ulkopolitiikassa päättäjiemme kärki. Hänellä on täysin lapsellisia luuloja Trumpin ja USA1121354- 121151
- 178987
- 56813