Olen 55-vuotias ja välit äitiini ovat aina olleet ongelmalliset. Asumme kaukana toisistamme ja taas hän sanoi puhelimessa, että aikoi aikoinaan adoptoida minut pois.
Mitähän hänellä on mielessään, kun hän sanoo niin? Luulisi, että hän on iloinen, että olen elänyt näin vanhaksi.
Vanhan äidin ilkeys
Ollakko vai eikö
29
855
Vastaukset
Joku siellä pohjalla jäynii.
Ehkä nyt ikääntyessä loputkin muodollisen soveliaisuuden rippeet ryhtyvät rapistumaan.
Oma äitini oli rehellinen.
Hän oli ilkeä ja puolueellinen kaiken ikänsä.
Minulle ei suoraan sanottu mutta kuulteni kerrottiin että heidän kaskinäinen kurjuutensa on täysin minun olemassaoloni syytä.
Minä onneton hölmö yritin aikuisikään saakka saada , keinolla millä tahansa, hyväksyntää.
Sitten vihelsin pelin poikki ja otin etäisyyttä.
Lapsena höykkyytti minua kaikin tavoin. Tietenkin kotityöt mutta lisäksi kaikki kesälomat vieraassa työssä ja tilipussit avaamattomina hänen käteensä.
Vanhoilla päivillään ilkesi vielä katkerana hilseillä katuneensa sitä ettei pitänyt minua tiukemmalla!
Vanhempi veljeni oli tietenkin tosiessa asemassa. Hänen ei tarvinnut tehdä mitään eikä häneltä odotettu mitään.
Kun joskus kysyin syytä niin joko tuli selitys tai sitten turpa kiinni!
Sivullisen on mahdotonta tietää syitä ja taustoja.
Itse olen vain katkera siitä että yritin liian pitkään tajuamatta asetelman ehdottomuutta.
Sanonta ettei vainajasta pitäisi puhua pahaa ei mielestäni ulotu myrkkyä tihkuneeseen äitiini.
Hyvin usein,itkiessäni yksin, epäilin vahvasti olenko todella heidän lapsensa.
Täysin varma en ole nytkään vaikka mitään merkkejä adoptiosta ei olekaan.
Eikä kukaan kohtelisi adoptiolastaan kuten minua kohdeltiin.Nittaminax kirjoitti:
kuin minun suulla kerrottu, sillä erotuksella vain että olin ainoa lapsi.
Ei muuta voi sanoa.
Minä olen olleeni se linnun muna jonka käenpoika on työntänyt alas mutta jostain syystä jäänyt henkiin.
Ainoan munan pudotusta en ymmärrä lainkaan!- Sol57
ja oikeus itkuun. Tätä mieltä olen. Haavat parenevat ehkä, ehkä arpeentuvatkin...mutta, tuska ei poistu. Kuitenkin...Lasse ja Nitta myöskin... Älä anna sen katkeruuden tulla tämän kaiken päälle..Vaikka vastausta et saisikaan. Yritä ajatella että, sinun EI ehkä täydy olla se jonka täytyisi ymmärtää...Olit vain lapsi ja nuori...Eikä meiltä kysytty haluttiinko me tänne edes syntyä? Eli syy ei ole sinun mitenkään. Tärkeintä kuitenkin se mitä itse tällä hetkellä pystymme antamaan ja myös ottamaan vastaan..Kaikesta menneisyydestä huolimatta.....Ehkä hiukan rakkautta ehkä hiukan lämpöä..;))
tsau:Friidu Sol57 kirjoitti:
ja oikeus itkuun. Tätä mieltä olen. Haavat parenevat ehkä, ehkä arpeentuvatkin...mutta, tuska ei poistu. Kuitenkin...Lasse ja Nitta myöskin... Älä anna sen katkeruuden tulla tämän kaiken päälle..Vaikka vastausta et saisikaan. Yritä ajatella että, sinun EI ehkä täydy olla se jonka täytyisi ymmärtää...Olit vain lapsi ja nuori...Eikä meiltä kysytty haluttiinko me tänne edes syntyä? Eli syy ei ole sinun mitenkään. Tärkeintä kuitenkin se mitä itse tällä hetkellä pystymme antamaan ja myös ottamaan vastaan..Kaikesta menneisyydestä huolimatta.....Ehkä hiukan rakkautta ehkä hiukan lämpöä..;))
tsau:Friiduantaa rakkautta taikka lämpöä takasin, kun on ollut kuolleena jo kymmenisen vuotta ja mädätköön rauhassa. Niin paljon se eukko teki hallaa viimeiseen hengenvetoon asti ettei edes säälitä sen kuolema niin tuskallinen ku se sille olikin, olisi vaan ollut pidempi.
- Sol57
Nittaminax kirjoitti:
antaa rakkautta taikka lämpöä takasin, kun on ollut kuolleena jo kymmenisen vuotta ja mädätköön rauhassa. Niin paljon se eukko teki hallaa viimeiseen hengenvetoon asti ettei edes säälitä sen kuolema niin tuskallinen ku se sille olikin, olisi vaan ollut pidempi.
rakkautta ja lämpöä omillesi...ja ajatella että, se on nyt tärkeintä. Ei muu. Ja myöskin tämä opetella kaikesta huolimatta ottamaan vastaan..ja rakastamaan mikä tärkeintä myöskin itseäsi...oikein. Olet arvokas juuri sellaisena kun olet omalle perheellesi.... Tämä ei tarkoita kuten ymmärrät mitään pintapuolisesta itserakkautta. Vaan rakkautta. On tärkeää oppia tavallaan rakastamaan itseään. Jos, oma äitisuhde ollut sellainen että, häneltä ei sitä saanut. Älä ole siis liian ankara itseä kohtaan myöskään....ja vaadi itseltäsi liikaa.. Riität juuri sellaisena kun olet....
tsau:Friidu - kohti parempaa
Nittaminax kirjoitti:
antaa rakkautta taikka lämpöä takasin, kun on ollut kuolleena jo kymmenisen vuotta ja mädätköön rauhassa. Niin paljon se eukko teki hallaa viimeiseen hengenvetoon asti ettei edes säälitä sen kuolema niin tuskallinen ku se sille olikin, olisi vaan ollut pidempi.
niin saatan ymmärtää vähän paremmin joitain kirjoittamiasi viestejä. Katkeruuteen on mahdollista hakea ammattiapua. Lapsena kaltoin kohdeltu ei ehkä itsepysty näkemään miten itse kohtelee ympäristöään.
- Sol57
Sol57 kirjoitti:
rakkautta ja lämpöä omillesi...ja ajatella että, se on nyt tärkeintä. Ei muu. Ja myöskin tämä opetella kaikesta huolimatta ottamaan vastaan..ja rakastamaan mikä tärkeintä myöskin itseäsi...oikein. Olet arvokas juuri sellaisena kun olet omalle perheellesi.... Tämä ei tarkoita kuten ymmärrät mitään pintapuolisesta itserakkautta. Vaan rakkautta. On tärkeää oppia tavallaan rakastamaan itseään. Jos, oma äitisuhde ollut sellainen että, häneltä ei sitä saanut. Älä ole siis liian ankara itseä kohtaan myöskään....ja vaadi itseltäsi liikaa.. Riität juuri sellaisena kun olet....
tsau:Friidulisättävä, tiedän itse kuinka vaikeaa on ollut itseni ymmärtää...että, joku mies voisi olla niin höhlä rakastua minuun? Ei voinut olla tosissaan. Ajattelin aina...jos joku kertoi vakavasti tunteistaan...(siis nuorempana varsinkin...)...että, minuahan ei voi kukaan rakastaa..
Vasta nyt tämän ikäisenä vihdoin pystyn hyväksymään...olen sen arvoinen. Mutta, se tie on ollut pitkä;)
tsau:Friidu Leskeydyttyään äitini tilanne oli sellainen että pienimuotoista elinkeinoaan harjoittaakseen hän tarvitsi apua.
Mistään sovun tekemisestähän ei ollut kyse koska ei ollut riitaa. En vaanollut viitsinyt olla kusitoppana.
Nyt kuitenkin päätin auttaa hänet pahimman yli.
Mikään ei riittänyt, mikään ei kelvannut.
Koskaan en kuullut puolta myönteistä sanaa, tunnustuksesta puhumattakaan.
Pelkkää vittuilua palkkiona, ulottuen myös lapsiimme joissa ei ollut muuta vikaa kuin syntyminen väärään perheeseen.
Mitta täyttyi lopullisesti.
Ennen hänen kuolemaansa sairaalasta soitettiin ilmoittaen aikaa olevan niukasti jos haluan nähdä hänet hengissä.
En tuntenut vähäisintäkään tarvetta siihen!!!
Muorin kuoltua penskat kysyivät onko pakko tulla hautajaisiin.
Annoimme heidän päättää itse. Kumpikaan ei tullut.
Me emme olleet manipuloineet heitä. Ei ollut edes tarvetta.
Äitikuvansa kultaisena, hellänä kodin hengettärenä näkevät eivät voi kuvitella millaisia ilkeitä paskoja jotkut saattavat olla.laiska-lasse kirjoitti:
Leskeydyttyään äitini tilanne oli sellainen että pienimuotoista elinkeinoaan harjoittaakseen hän tarvitsi apua.
Mistään sovun tekemisestähän ei ollut kyse koska ei ollut riitaa. En vaanollut viitsinyt olla kusitoppana.
Nyt kuitenkin päätin auttaa hänet pahimman yli.
Mikään ei riittänyt, mikään ei kelvannut.
Koskaan en kuullut puolta myönteistä sanaa, tunnustuksesta puhumattakaan.
Pelkkää vittuilua palkkiona, ulottuen myös lapsiimme joissa ei ollut muuta vikaa kuin syntyminen väärään perheeseen.
Mitta täyttyi lopullisesti.
Ennen hänen kuolemaansa sairaalasta soitettiin ilmoittaen aikaa olevan niukasti jos haluan nähdä hänet hengissä.
En tuntenut vähäisintäkään tarvetta siihen!!!
Muorin kuoltua penskat kysyivät onko pakko tulla hautajaisiin.
Annoimme heidän päättää itse. Kumpikaan ei tullut.
Me emme olleet manipuloineet heitä. Ei ollut edes tarvetta.
Äitikuvansa kultaisena, hellänä kodin hengettärenä näkevät eivät voi kuvitella millaisia ilkeitä paskoja jotkut saattavat olla.myötätuntoa kohtaasi. Lähes noin kävi minullakin paitsi minä soitin sairaalaan ja eukko kielsi minua tulemasta ja myöskin kertomasta missä kunnossa hän on. Tämä lähti sellaisesta asiasta liikkeelle, kun yksi lapseni oli sairaalassa ja ne ei antaneet tietoa muille kun vanhemmille. Se saakutti luuli että olin kieltänyt hoitajia kertomasta sille mitään.
Hän oli kyllä niin mielinkielin edestäpäin, mutta takana puhu niin paljon sontaa kaikille että ihan oksetti. Jokaista miesystäväänikin yritti vokotella, vanha eukko.laiska-lasse kirjoitti:
Leskeydyttyään äitini tilanne oli sellainen että pienimuotoista elinkeinoaan harjoittaakseen hän tarvitsi apua.
Mistään sovun tekemisestähän ei ollut kyse koska ei ollut riitaa. En vaanollut viitsinyt olla kusitoppana.
Nyt kuitenkin päätin auttaa hänet pahimman yli.
Mikään ei riittänyt, mikään ei kelvannut.
Koskaan en kuullut puolta myönteistä sanaa, tunnustuksesta puhumattakaan.
Pelkkää vittuilua palkkiona, ulottuen myös lapsiimme joissa ei ollut muuta vikaa kuin syntyminen väärään perheeseen.
Mitta täyttyi lopullisesti.
Ennen hänen kuolemaansa sairaalasta soitettiin ilmoittaen aikaa olevan niukasti jos haluan nähdä hänet hengissä.
En tuntenut vähäisintäkään tarvetta siihen!!!
Muorin kuoltua penskat kysyivät onko pakko tulla hautajaisiin.
Annoimme heidän päättää itse. Kumpikaan ei tullut.
Me emme olleet manipuloineet heitä. Ei ollut edes tarvetta.
Äitikuvansa kultaisena, hellänä kodin hengettärenä näkevät eivät voi kuvitella millaisia ilkeitä paskoja jotkut saattavat olla.edellinen viestini. Et ollutkaan tätä kohdistanut minulle, mutta vastasin siihen. No haitanneeko tuo mitään. :/
- Kesk. avaaja
Kun kauan sitten muutin pois kotoa, pikkusiskolle hankittiin koira, jota kohdeltiin paremmin kuin minua, kun tulin käymään.
Olen viime päivinä viisastunut paljon. Liian myöhään valitettavasti. - voihitsi
Nittaminax kirjoitti:
myötätuntoa kohtaasi. Lähes noin kävi minullakin paitsi minä soitin sairaalaan ja eukko kielsi minua tulemasta ja myöskin kertomasta missä kunnossa hän on. Tämä lähti sellaisesta asiasta liikkeelle, kun yksi lapseni oli sairaalassa ja ne ei antaneet tietoa muille kun vanhemmille. Se saakutti luuli että olin kieltänyt hoitajia kertomasta sille mitään.
Hän oli kyllä niin mielinkielin edestäpäin, mutta takana puhu niin paljon sontaa kaikille että ihan oksetti. Jokaista miesystäväänikin yritti vokotella, vanha eukko.Äitini livertelee nykyisin kuin teinityttö. kun hänen miehensä on otettu sairaalahoitoon. Hän puhuu rahasta kaiken aikaa ja sanoi, että minun mieheni sopisi paremmin hänelle kuin minulle. Onneksi saan olla tuhannen kilometrin päässä.
Olen estoisempi kuin äitini enkä puhu seksuaalisista haluistani niin vapaasti kuin hän tekee nyt kohta 80-vuotiaana. Hyi, että minua yököttää!
Itselläni ei ole tyttäriä, on vain poikia.
- Sol57
lapsen ja vanhemman välillä on kipeä juttu. Aina. Olen itse ollut aina ns. faijan tyttö. En voi sanoa äidistäni että hän olisi ollut ilkeä...mutta, tiesin kyllä että, olin ns. liikaa..se tehtiin myös minulle murros-iässä selväksi...Joskus, ajatellut että, ilman oman faijani ehdotonta rakkautta en edes olisi edes hengissä. Surinkin ja suren yhtä enemmän omaa faijaani ja hänen poismenoaan...häntä minulla vieläkin ikävä...
Vaikka meilläkin sitten tehtiin sovinto äitini kanssa....joskus, tuntuu että, tuo sovinto tehtiin liian myöhään...Surin kovasti nuorena koska, minulla ei ollut mitään välejä häneen 13 vuoteen...välimme olivat täysin poikki. Yritin kyllä toisinaan mutta se vaan ei onnistunut...Jälkeenpäin olen tuota syytä yrittänyt löytää tuloksetta...vielä täysin en ole sitä löytänyt..Etsin yhä vastausta tämän ikäisenä..... Tuosta iäkkäämmän ihmisen persoonan muutoksesta...niin..itse toivon että, en kovasti muuttuisi kovasti....Tuntuu itsestäni hienolta kun oma kundini joskus, antaa sitä palautta suoraan ja pelkäämättä..mitä minusta ajattelee....Nooh...koska suhde omaan äitiini oli ongelmallinen...En voi muuta kuin halata kundia;)) ja sanoa takaisin:...Rakastan sinua silti aina maailmaan äärin saakka et voi mitenkään estää.....vaikka kuinka nyt vihaisit ja vaikka kuinka olisin ääliö ja tyhmä;))) Yleensä sitten kundi sulaa...viimeistään siinä vaiheessa kun halaan häntä;)))
Jospa kokeilisit käänteistä suhtautumista äitiisi. Mitä enemmän hän ilkeilee ole sitä lempeämpi ja ystävällisempi hänelle... En tiedä auttaako. Mutta, tunnen myötätuntoa sinua kohtaan...Koska, oma suhde nimenomaan omaan äitiin on se elämän tärkein suhde...meille jokaiselle...
tsau:Friidu- Sol57
nämä hymymerkit)) en voinut olla ajatelematta tätä omaa suhdetta omaan nuoreeni tässä samalla kun vastaisin...vähän väärään paikkaan tulivat nuo hymymerkit. Ei mikään naurunasia. Anteeksi.
tsau:Friidu - his sukka
Ei tuo lempeys auta. Päin vastoin. Kova kovaa vastaan. Usein kova komentaja jää sanattomaksi kun sille vastaan pistää. Vaikeata on uhrin nousta asemastaan, mutta se onnistuu kovalla tahdolla. Vanhempia ja sisaruksiaan vastaan nousu on kaikkein vaikeinta. Ehkä omaa lastaan kohtaan vielä vaikeampaa. Mutta pakko se on tehdä jos mielii oman terveytensä säilyttää.
- Adria
Hän on syvästi loukkaantunut sinulle kun et häntä ole aikoinasi tarpeeksi huomioinut, etkä äitinä pitänyt.
Nyt kun hän on ikäihminen kokisi hän, että hänelle maksetaan hieman takaisin niiltä ajoilta kun hän sinua maailmaan saattoi, ruokki, puki ja koulutti ja niissä olosuhteissa, mitä arvaan, että hänellä oli.
Tämä oli minun näkemykseni, eikä ehkä satu teidän kohdalle, eikä ollut tarkoituskaan, mutta tasan jonkun muun kohdalle kolisi. Tiedän, koska tunnen morkkista, etten ehtinyt 'maksaa velkaa' tarpeeksi, enkä ole ainoa kurja. - ,.--.,
Ihmeellinen näkemys täällä, kuin äidit olisivat pyhimyksia. Ihan ihmisiä he ovat, jotkut jopa ilkeitä luonteeltaan. Mikäli, sikäli ilkeys ei ole osa jotain sairautta.
Itse koin tuon jo lapsena, en minuun kohdistuvana, vaan serkkuihini. Mummoni inhosi heidän äitiään, ja levitti inhonsa poikansa perheen lapsiinkin.
Nyt myöhemmin ovat minulle kertoneet, kuinka jopa pelkäsivät mummoamme.
Sopii kysyä, oliko oikein riistää lastenlapsilta normaali suhde isovanhempiinsa, vaikka kuinka itse omissa pirussaan inhosikin heidän äitiään?
Minulle hän oli mummoista parhain, jopa olen siitä tuntenut häpeääkin, kun olen verrannut itseäni serkkuihini.
Oikea elämä on usein raakaa, ei ihannetta, kuin täällä maalaillaan. että jos on omassa elämässä käsittelemättömiä kaunoja, ne tahtoo väkisin siirtyä seuraavalle sukupolvelle. Siinä on kova työ jotta pytstyy pysäyttämään tämän ketjun. Äitisi ei nähtävästi siihen pystynyt mutta sinä ymmärrät joten älä tuomitse häntä vaan ajattele, että toimii sen mukaan mihin omat kyvyt riittää.
Hänellä on saattanut olla erittäin vaikea lapsuus ja se pulpahtelee esiin omien lasten kohdalla, ei siinä ole mitään kummallista.
Pistä huumoriksi ja sano jotta olet sen jo tehnyt mutta taisit unohtaa...Hieno asia on kuitenkin se, minkä ilkeä äiti opettaa, että sitten ainakin itse tietää, mitä virheitä ei missään nimessä itse tee omille lapsilleen.
Ja nykyaikana omat lapset voivat aina pyytää apua yhteiskunnalta, sitä mahdollisuuttahan kun ei ennen ollut. Ajat olivat silloin hyvin erilaiset ja lapset olivat jo kuin aikuisia, kun kouluun lähtivät, varsinkin jos olivat vanhimmasta päästä. Minä ainkin tunnustan "vanhana syntyneeni."
Viimeiseen saakka kuuntelin ystävällisesti äitini ajatukset ja mielipiteet, koskaan en keskeyttänyt tai sanonut, ettei minulla ole nyt aikaa tai en jaksa kuulla. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, hyvinkin joustavasti, parikin tuntia kerrallansa. Ja niitä puheita, mitä milloinkin tuli, en ihmetellyt enkä analysoinut. Vanhan ihmisen ajatukset osasin jättää ihan omaan arvoonsa. Taisi ollakin ainoa kiitos, mitä milloinkaan olen sieltä saanut, kun hän ihmetteli joskus, miksi hän saa minulle, mitä tahansa, koska tahansa puhua, niin kauan kun haluaa.
Joskus hän kysyi, missä sinä olet... sanoin kaupassa... no en sitten voida puhua...sanoin, että voit puhua, kun minua ei häiritse, pystyn tekemään ostoksiani vaikka hän luki runoja tai lauloi toisessa päässä. Ja kaiken arvostelun jätin kokonaan noteeraamatta.
- HTZA
niin moni meistä tekee kuten Frank Sinatra, lausuu viimeiset sanat: oi äiti...
jokunen saattaa huutaa kuten kuoleva sotilas: Äiti auta!
Jollakin saattaa tulla usko mieleen ja pelko siitä, mikä tulee elämästään tuomioksi, mites minä siihen äitiin, oikein, suhtauduinkin? Menikös se ison kirjan mukaan?
H.ja luonnollisesti sitoutunut äitiin. Tämä pätee kaikkien nisäkkäiden valtakunnassa koska he ovat riippuvaisia siitä, että äiti/emo heitä ruokkii.
Tässä ei isoa kirjaa taaskaan tarvita kun vain tietää miten tämä evoluutio toimii. Typerää luulla, että vain äiti voi lasta auttaa, toki siihen pystyy isäkin hiukan erilaisin keinoin, mutta yhdessä se toki olisi mukavampaa...- Sol57
viimeiset sanat: oi isä! Tai huutaa: Isä auta! Riippuen tuosta suhteesta. En muista itse lapsuudestani äitini syliä miltä se oli tuntunut enää...ehkä niin harvoin sain sylissä olla... sen muistan kuinka hätisteli aina pois ja oli vihainen ja turhaantunut. Friidulla kun oli erittäin huono tasapaino enkä pysynyt oikein pystyssä..;)) olin aina pylläni kun yritin varsinkint talvella pysyä pystyssä siis snadina... tämän vihan..ja väsymyksen etkö osaa.....mutta, isäni hellyyden muistan...hän jaksoi istua sänkyni vieressä ja rauhoitella ja hieroa kipeitä lihaksiani......kun en pienä vaan saanut unta;)...Keskoslapset oppivat kaiken vähän myöhemmin..jälkikäteen...jopa sen kävelyn....Olisi pitänyt ehkä oppia heti...niin kuin vanhemmat sisarukseni...Murros-iässä sitten totuus...vasten kasvoja...sinua ei olisi tähän perheeseen tarvittu enää....Joten läksin....pois.....Sisukas kun olin...niin tuota koti-oveamme en hevin avanut uudestaan. Kului 13 vuotta... ja se lopullinen sovinto tuli vasta kun äitini näki pienen kundini ensimmäistä kertaa. Sanoi sitten minulle lepytellen..ja ikään kuin anteeksi pyydellen jopa: Olet minun lapsista se jonka tiedän menevän läpi harmaan kiven...Olet kaikista sisukkain...;) nooh. ehkä hän oli oikeassa ehkä ei...
tsau:Friidu - HTZA
firefox58 kirjoitti:
ja luonnollisesti sitoutunut äitiin. Tämä pätee kaikkien nisäkkäiden valtakunnassa koska he ovat riippuvaisia siitä, että äiti/emo heitä ruokkii.
Tässä ei isoa kirjaa taaskaan tarvita kun vain tietää miten tämä evoluutio toimii. Typerää luulla, että vain äiti voi lasta auttaa, toki siihen pystyy isäkin hiukan erilaisin keinoin, mutta yhdessä se toki olisi mukavampaa...henkisestä puolesta.
Ja kuten, ehkä, huomasit, muustakin kuin isosta kirjasta.
Oli, ihan kolme ajatusta, ja, ymmärtääkseni, kaikki oikeita.
MInä en ole uskovainen.
Kommenttini tarkoitus on huomauttaa, että ilkeä ei kannata olla.
H. - Sol57
firefox58 kirjoitti:
ja luonnollisesti sitoutunut äitiin. Tämä pätee kaikkien nisäkkäiden valtakunnassa koska he ovat riippuvaisia siitä, että äiti/emo heitä ruokkii.
Tässä ei isoa kirjaa taaskaan tarvita kun vain tietää miten tämä evoluutio toimii. Typerää luulla, että vain äiti voi lasta auttaa, toki siihen pystyy isäkin hiukan erilaisin keinoin, mutta yhdessä se toki olisi mukavampaa...ruokkija ihan vauvana. Itse olen oman faijani ruokkima. Äitini palasi töihin. Mutta, faijani kävi ruokkimassa minua keskoshoitolassa tuttipullosta ainakin ensimmäisen elinvuoteni ajan joka päivä...Ehkä tuo suhde sitten meilläkin oli siitä johtuen kiinteämpi;)) Muistan aina kuinka ylpeillen hän kertoi kaikille kun oli jo isompi...kuinka ahkerasti ja hienosti opin jopa syömään;)) Hänestä se oli todella sellainen asia josta, kannatti ylpeillä...
tsau:Friidu - k/k
HTZA kirjoitti:
henkisestä puolesta.
Ja kuten, ehkä, huomasit, muustakin kuin isosta kirjasta.
Oli, ihan kolme ajatusta, ja, ymmärtääkseni, kaikki oikeita.
MInä en ole uskovainen.
Kommenttini tarkoitus on huomauttaa, että ilkeä ei kannata olla.
H.Kattelin sun viimest lausetta ja pikkasen hymyilin sillai väsyneen ihmettelevästi.
sit muistin sanonnan , ei vanha vittuile vanha neuvoo. firefox58 kirjoitti:
ja luonnollisesti sitoutunut äitiin. Tämä pätee kaikkien nisäkkäiden valtakunnassa koska he ovat riippuvaisia siitä, että äiti/emo heitä ruokkii.
Tässä ei isoa kirjaa taaskaan tarvita kun vain tietää miten tämä evoluutio toimii. Typerää luulla, että vain äiti voi lasta auttaa, toki siihen pystyy isäkin hiukan erilaisin keinoin, mutta yhdessä se toki olisi mukavampaa...Meistä vaan toiset osaa ja toiset luulee tietävänsä, mitä tästä maailmasta tulisi jos kaikki kulkisi jonkun uskovaisen perässä. Via Dolorosa on rättikauppakuja, olen sen itse kulkenut. Kaikki on kaupallistettu. Mistä se johtuun no raamatuata kun siinä niin seisoo. Kädet ojossa siellä kerjätään, "iso maha paljo raha" voi prkl.
Minä en koskaan lausu niitä sanoja vaan jotain ihan muuta...
jos teillä todella on noin huonot välit.
Minä rakastan äitiäni aina vain enemmän, nyt kun hän on vanha ja tarvitsee apua ja tukea,
olen hyvilläni, kun voin sitä antaa.- Lääkäritön lapsuus
Äitini ei vienyt meitä lääkäriin, kun olimme lapsia. Kun siskolla murtui käsi luistinradalla, hänet vietiin vasta tarhasta sairaalaan kipsattavaksi. Minä isosiskona sain istui sairaalassa päivän, kun hänen kipsiään otettiin pois. Sairaalassa näyttelivät röntgenkuvia minulle 15-vuotiaalle, aivan kuin olisin niistä jotakin ymmärtänyt.
Nyt hän hoitaa sairasta vanhaa miestään kuin lasta. Hyi olkoon taas!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mieleni harhailee sinussa
Uskon että tykkäät minusta. On vain yksi elämä. Silti jään paikoilleni ja odotan että jokin muuttuu. Menin palasiksi, ei215504- 531555
- 141013
Mitä teet nainen
Jos saat tietää että mies on elänyt yksinäistä ja rauhallista elämää sinua kaivaten, ei ole ollut muiden naisten kanssa,52937- 64920
- 48878
Joko Martinalla uusi aviomies hakusessa
Onko jo Raya sovellukseen laitettu uusi vetoomus vetämään... ja mistähän maasta mahtaa olla seuraava sulhasehdokas. Suom143857Missä olitte kun oli teidän tähän saakka kaunein yhteinen hetki?
Me olimme rannalla erään kiven päällä❤️58828Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle49806Onko oikein? Kaikki naiset "jäivät rannalle" Maajussille morsian -pääsarjasta - He ovat mukana!
JES, Maajussille morsian starttaa ja tiedossa on tuttuun tyyliin kaksi eri ohjelmaa: Maajussille morsian ja Maajussille10785