Eli asia on niin, että kieltäessäni koiraa se vain innostuu ja luulee että leikin sen kanssa. Koirani on nyt vajaa 5kk. Miten saan siis koiralle opetettua kieltosanan? En haluaisi käyttää fyysistä rankaisua. Olen yrittänyt erilaisia ääneenpainoja ja sävyjä mutta hauvelini ei tunnu ymmärtävän...
Miten opettaa kieltosana?
EELL
24
3263
Vastaukset
- hhhhhhhhmmmmmmm
Se on vaikein sana opettaa koiralle. Koira ymmärtää helpommin kaiken tekemisen, esim istu, tule, ota, irti, yms. EI sana tekeminen ei ole mitään, siksi se on erittäin vaikea koiralle. Myös vaikein omistajalle opettaa, jos esim kiellät juuri sillä hetkellä kun koirasi katsoo sinua silmiin, tms, niin se yhdistää sen siihen, että sinuun katsominen on kielletty, jne.
Kerro vielä mitä koira nyt osaa, on helpompi neuvoa, kun tietää alkaako a:sta vai onko pohjatyö tehty? Kovin nuori vielä ja kaiken opettamiseen kuluu aikaa, yksikään koira ei opi noin vain.- EELL
hhhhhhhhmmmmmmm:
Kiitos vastauksesta! Koiramme osaa nyt istua, mennä maahan, antaa tassun, seisoa ja pysyä paikallaan käskystä.
- perheen isä
EI sana ei kiellä mitään, vaan keskeyttää jo aloitetun tai alkamassa olevan toiminnon. Koira oppii sanan tällä periaatteella ja sen merkityksen. (tilanne ja kokemus)
- grefreaf
koska ajoitus on niin suunnattoman tärkeä!
Eli jos kiellät silloin, kun koira katsoo sinua silmiin, se tulkitsee sen niin, että silmiin katsominen on kiellettyä. Koira yhdistää sanan aina juuri siihen tuhannesosasekunnilla tapahtuvaan toimintoon, joka on päällä eli AJOITUS ratkaisee. Ja toistoja, toistoja, toistoja.
Ja muista, että pennun kanssa tulee aina takapakkia, se on normaalia. - perheen isä
grefreaf kirjoitti:
koska ajoitus on niin suunnattoman tärkeä!
Eli jos kiellät silloin, kun koira katsoo sinua silmiin, se tulkitsee sen niin, että silmiin katsominen on kiellettyä. Koira yhdistää sanan aina juuri siihen tuhannesosasekunnilla tapahtuvaan toimintoon, joka on päällä eli AJOITUS ratkaisee. Ja toistoja, toistoja, toistoja.
Ja muista, että pennun kanssa tulee aina takapakkia, se on normaalia.Mutta ei sanan tueksi tulee aina, tai pitäisi tulla puhe, joka tulee omalla sävyllään.
"Eli jos kiellät silloin, kun koira katsoo sinua silmiin, se tulkitsee sen niin, että silmiin katsominen on kiellettyä"
Tätä en allekirjoita tai edes ymmärrä, vaikka on kirjoitettu selvästi. Kyse on aika pitkälti rakennetusta tai rakenteilla olevasta vaikutusvallasta. (auktoriteetti)
Kyllä itse tapitan koiraa silmiin ja paasaan mitä paasaan tai kiellän ( Ei ). Kerrasta oppii, ja silmiin katsoo, ehkä innokkaammin, kun on halua tehdä varsinkin uusia asioita oikein tai "kysyä" voiko tällä tai miten tehdä. Esimerkkinä omalla pennulla voisi olla jalkapallo kun ensikertaa sen näki.
"Koira yhdistää sanan aina juuri siihen tuhannesosasekunnilla tapahtuvaan toimintoon,"
..Ei sanalla on sama, mihin se yhdistyy ja on toisarvoinen asia. Sen pääasiallinen tarkoitus on keskeyttää mikä tahansa toiminto tai jo alkava. Koira/n pitää siis pystyä ymmärtämään pelkästään sanan keskeytysarvo tai painoarvo. Tämä tuleekin pennulle kokemuksen kautta ei sen oman tulkinnan tai tulkitsemisen kautta.
Jos menee vaikeaksi niin käytetään keskeytykseen yleis sanana HEI. Kun tuon päästät riittävän ytimekkäästin, niin siinä keskeytyy myös naapurinmummon ilta toimet ja ummetus.
- ehkä...
Taitaa tämänkin asian opetus koiralle, taas riippua koirasta (luonne, mitä osaa jo) ja omistajasta eli miten hyvin osaa juuri sitä tiettyä koiraa tulkita ja siten opettaa.
Tarkoitan että hyvin herkkä koira saattaa mennä lukkoon yms, jos karjaistaan ja tuijotetaan liian äksysti ja joku toinen koira, toisen laisella luonteella ja ehkä jo muutenkin vähän koulutettu, saattaa heti oivaltaa mistä on kyse. - vähän vanhempi pentu
Meillä EI-komentoa on opeteltu kaikkien koirien kanssa heti alusta alkaen. Pienimmässä pentuvaiheessahan eniten tulee tilanteita, jotka on pennulle luvattomia, kun kaikki kiinnostaa.
Nykyisen pentu oppi EI-komentoa paitsi hämmästyttävän äänen vuoksi, niin siirtämällä se pois pahanteosta. Seurailin hiljaa vierestä, kun pentu puuhaili omiaan, ja kun se alkoi tehdä jotain luvatonta, sanoin "EI". Kun muuten olin ollut hiljaa ja pentu oli saanut rauhassa keskittyä omiin juttuihinsa, niin EI oli sille jonkinlainen heräte, joka hämmästytti ja aiheutti luonnostaan toiminnan keskeytymisen. Tietysti kehuttiin, kun pentu lopetti puuhan siksi aikaa. Ja sitten tietysti toistettiin sama kuvio kymmeniä kertoja, ennen kuin EI meni varsinaisesti perille. Joissakin tilanteissa pentu siirrettiin pois kielletyn toiminnan luota EIn säestyksellä, esim. työnnettiin kädellä syrjään edelleen yhtä mielenkiintoisesta astianpesukoneen täyttöpuuhasta. Toisinaan taas estettiin pentua menemästä kiinnostavaan puuhaan mukaan lainkaan, esim. toinen piti pennun erossa avoimesta uuninluukusta toisen ottaessa sieltä kuumaa astiaa, jälleen tietysti EI-komennon tukemana.
Pentu on siis harjoitellut EI-käskyä siitä päivästä, kun kotitui meille. Jutun juoni on ehdottomuudessa, pennulle ei annettu tilaisuutta luulla, että EI on valinnainen ja hauska leikki, vaan sitä toistettiin määrätietoisesti ja tarvittaessa otettiin pentu erilleen luvattomasta toiminnasta, esim. hellanluukun tapauksessa. Voi olla vaikeampaa saada tapohinsa jo pinttynyt pentu oppimaan EI-käskyä, jos sitä ei tähän mennessä ole opetettu jatkuvasti.
Kaikki muutkin koirani ovat EIn aikanaan oppineet eli sikäli en allekirjoita tuossa ylempänä esitettyä ajatusta, ettei pentu oppisi asiaa sen käsitteellisen vaikeuden vuoksi. Enemmänkin varmaan on ongelmana, että EI keskeyttää yleensä koiran mielestä mielenkiintoisen tekemisen, ja siksi on luonnollista, että pentu kokeilee yhä uudelleen, josko kielletty puuha sittenkin olisi sallittua.- ......
meillä on nyt 10vk pentu ja se oppi ein helposti. en pulissut turhia vaan seurasin vierestä koiran touhuja ja kun jotain kiellettyä alkoi tapahtua, suihkaus suihkepullosta ja samaan aikaan ei. Ja tietenkin ne kehut perään kun lopetti, sekä yleensä vielä leikkituokio päälle. Kahdessa päivässä kesti jättää suihkepullon pois.
- Kukkahatuton setä
EI tarkoittaa meillä sitä, että nykyinen touhu lopetetaan ILMAN, että täytyy kääntyä katsomaan/kuuntelemaan lisäohjeita siitä, mitä seuraavaksi tehdään. Kun koiria kutsutaan nimellä, niin tekeminen lopetetaan aivan samoin kuin EI:ssä, mutta sillä erotuksella, että koirien tulee ottaa kontakti eli hakeutua paikalle tai ottaa katsekontakti.
EI on opetettu meillä aina pennusta asti siten, että (meidän mittakaavalla) ns. "isommat käytösasiat" kuten ihmisten pureminen aiheuttaa välittömästi sen, että pentu nostetaan kainaloista etukäpälät ilmaan, tuijotetaan läheltä silmiin ja toistetaan painokkaasti EI muutamaan kertaan eikä anneta koiran katsella muualle, vaan vaaditaan katsekontakti. Pienemmissä jutuissa, vaikkapa jonkun ojasta kaivetun tavaran popsimisessa EI yhdistetään aluksi napakkaan nykäykseen remmistä, jonka jälkeen käydään läpi IRTI eli tavara pois suusta.
Pelkkä EI:n huutaminen ei pentukoiralle merkitse mitään (luulee vaan pian omaksi nimekseen), vaan EI-komentoon täytyy aina liittyä välitön ohjaava toimenpide. - perheen isä
Kukkahatuton setä kirjoitti:
EI tarkoittaa meillä sitä, että nykyinen touhu lopetetaan ILMAN, että täytyy kääntyä katsomaan/kuuntelemaan lisäohjeita siitä, mitä seuraavaksi tehdään. Kun koiria kutsutaan nimellä, niin tekeminen lopetetaan aivan samoin kuin EI:ssä, mutta sillä erotuksella, että koirien tulee ottaa kontakti eli hakeutua paikalle tai ottaa katsekontakti.
EI on opetettu meillä aina pennusta asti siten, että (meidän mittakaavalla) ns. "isommat käytösasiat" kuten ihmisten pureminen aiheuttaa välittömästi sen, että pentu nostetaan kainaloista etukäpälät ilmaan, tuijotetaan läheltä silmiin ja toistetaan painokkaasti EI muutamaan kertaan eikä anneta koiran katsella muualle, vaan vaaditaan katsekontakti. Pienemmissä jutuissa, vaikkapa jonkun ojasta kaivetun tavaran popsimisessa EI yhdistetään aluksi napakkaan nykäykseen remmistä, jonka jälkeen käydään läpi IRTI eli tavara pois suusta.
Pelkkä EI:n huutaminen ei pentukoiralle merkitse mitään (luulee vaan pian omaksi nimekseen), vaan EI-komentoon täytyy aina liittyä välitön ohjaava toimenpide.Kyllä. EI sana tarvitsee sen tueksi puheen tai puhe/pakote ohjauksen, jotta sanan tarkoitus (keskeytysarvo) koiralle selviää. Tällä puheen/ puheohjauksen painoarvolla onkin suuri merkitys, sillä miten koira tulee reagoimaan tähän sanaan kulloinkin. Nämä asiat puheen painoarvo (auktoriteetti) rakennetaankin kokonaiskasvatuksen yhteydessä ei yksittäiselle sanalle -EI.
Miksi nykyisin ei koiralle saisi tätä opettaa? Mihin tämä perustuu. Tuleeko koiralle pahamieli vai mitä (heh).
No onko samalla "kieltolistalla" myös sana HEI. Tällä on myös sama painoarvo meillä, joka keskeyttää minkä tahansa toiminnon. Ei sanan negatiivisuus on ainoastaan ihmisen päässä, miksi sitä siis tyrkytetään myös koiralle (negatiivisuus). Koira ei sitä ymmärrä sanan varsinaisessa muodossa, vaan yhdistää sen ainoastaan jonkin asian keskeytykseen, eikä tämä edusta sille muuta, kuten mitä ihmiselle se merkitsee.
EI sanana on ytimekäs ei muuta. Koiralle on sama, mikä se sana on esim. vaikka diudau. Saman lausuntateho tosin voi olla aivan jotain muuta ja tämä ei kuulu ihmisen perus muistisääntöihin, joten myös sen sanan "diudau"n ajoitus ei voisi olla paras mahdollinen, kun ei tule "takaraivosta".
Perustelkaa siis, joku miksi koiralle ei saa sanoa -EI. Mutta tehkää se hyvin.
Jossain joku perusteli sitä sillä, että koiralle tätä ei saa sanoa, vaan tulee koiralle selvittää, miksi niin ei saa tehdä. Viisaita ihmisiä ja itse en moiseen pysty, enkä edes halua, sillä pidän asiat mahdollisimman yksinkertaisina. Taidan siis itsekin tätä olla (yksinkertainen). - Kukkahatuton setä
perheen isä kirjoitti:
Kyllä. EI sana tarvitsee sen tueksi puheen tai puhe/pakote ohjauksen, jotta sanan tarkoitus (keskeytysarvo) koiralle selviää. Tällä puheen/ puheohjauksen painoarvolla onkin suuri merkitys, sillä miten koira tulee reagoimaan tähän sanaan kulloinkin. Nämä asiat puheen painoarvo (auktoriteetti) rakennetaankin kokonaiskasvatuksen yhteydessä ei yksittäiselle sanalle -EI.
Miksi nykyisin ei koiralle saisi tätä opettaa? Mihin tämä perustuu. Tuleeko koiralle pahamieli vai mitä (heh).
No onko samalla "kieltolistalla" myös sana HEI. Tällä on myös sama painoarvo meillä, joka keskeyttää minkä tahansa toiminnon. Ei sanan negatiivisuus on ainoastaan ihmisen päässä, miksi sitä siis tyrkytetään myös koiralle (negatiivisuus). Koira ei sitä ymmärrä sanan varsinaisessa muodossa, vaan yhdistää sen ainoastaan jonkin asian keskeytykseen, eikä tämä edusta sille muuta, kuten mitä ihmiselle se merkitsee.
EI sanana on ytimekäs ei muuta. Koiralle on sama, mikä se sana on esim. vaikka diudau. Saman lausuntateho tosin voi olla aivan jotain muuta ja tämä ei kuulu ihmisen perus muistisääntöihin, joten myös sen sanan "diudau"n ajoitus ei voisi olla paras mahdollinen, kun ei tule "takaraivosta".
Perustelkaa siis, joku miksi koiralle ei saa sanoa -EI. Mutta tehkää se hyvin.
Jossain joku perusteli sitä sillä, että koiralle tätä ei saa sanoa, vaan tulee koiralle selvittää, miksi niin ei saa tehdä. Viisaita ihmisiä ja itse en moiseen pysty, enkä edes halua, sillä pidän asiat mahdollisimman yksinkertaisina. Taidan siis itsekin tätä olla (yksinkertainen).Hyvä pointti. Tuo on todella tärkeä muistaa, mitä "perheen isä" sanoit tuosta EI vs. DIUDAU vs. mitätahansa. Koiralla ei ole Suomen (tai Ruotsin tai minkä tahansa) kielen sanoille mitään esiopittuja tai geeneihin painuneita merkityksiä. Jos itselle tekee pahaa sanoa EI, niin sanan voi valita ihan vapaasti, vaikka PÖH.
Sen verran piti vielä lausua tuosta EI kehuminen -yhdistelmästä, jonka tuossa joku aiemmin toi esille, että siinä kaiken A&O on ajoitus. Jos kehuminen tulee väärään aikaan EI:n jälkeen, niin koira helposti mieltää tapahtuneen leikiksi, jossa kielletyn asian tekemisestä seuraa kehuja ja alkaa tehdä kahta suuremmalla innolla kiellettyjä juttuja.
Itse olen sillä linjalla, että meidän perheessä ehdottomasti kiellettyjen asioiden (hihnassa vetäminen, ihmisten pureskelu, ...) keskyttämisestä en palkitse millään tavoin. Sanon kiellon ja jos ei parin sekunnin sisällä tapahdu mitään, seuraa korjausliike ja sillä siisti. Eli koiralla on oltava aina mahdollisuus toimia oikein, mutta toleranssia näissä asioissa ei sen lisäksi ole lainkaan.
On aivan naurettavaa hölmöilyä inhimillistää koiraa ja selitellä pitkät liirumlaarumit, miksi jotain asiaa ei saa tehdä tai mikä meni pieleen. - perheen isä
Kukkahatuton setä kirjoitti:
Hyvä pointti. Tuo on todella tärkeä muistaa, mitä "perheen isä" sanoit tuosta EI vs. DIUDAU vs. mitätahansa. Koiralla ei ole Suomen (tai Ruotsin tai minkä tahansa) kielen sanoille mitään esiopittuja tai geeneihin painuneita merkityksiä. Jos itselle tekee pahaa sanoa EI, niin sanan voi valita ihan vapaasti, vaikka PÖH.
Sen verran piti vielä lausua tuosta EI kehuminen -yhdistelmästä, jonka tuossa joku aiemmin toi esille, että siinä kaiken A&O on ajoitus. Jos kehuminen tulee väärään aikaan EI:n jälkeen, niin koira helposti mieltää tapahtuneen leikiksi, jossa kielletyn asian tekemisestä seuraa kehuja ja alkaa tehdä kahta suuremmalla innolla kiellettyjä juttuja.
Itse olen sillä linjalla, että meidän perheessä ehdottomasti kiellettyjen asioiden (hihnassa vetäminen, ihmisten pureskelu, ...) keskyttämisestä en palkitse millään tavoin. Sanon kiellon ja jos ei parin sekunnin sisällä tapahdu mitään, seuraa korjausliike ja sillä siisti. Eli koiralla on oltava aina mahdollisuus toimia oikein, mutta toleranssia näissä asioissa ei sen lisäksi ole lainkaan.
On aivan naurettavaa hölmöilyä inhimillistää koiraa ja selitellä pitkät liirumlaarumit, miksi jotain asiaa ei saa tehdä tai mikä meni pieleen.Myös meillä. Eikä meilläkään palkita EI sanasta tapahtuvaa keskeytystä. Se keskeytyy mikä pitää ja elämä jatkuu.
Tälläisiä ja vastaavia asioita tulisikin minusta hoitaa luonnollisesti ja ohimennen. Meillä päin tätä kutsutaan Ohjaukseksi/opastukseksi, joilla haetaan ja osoitetaan näitä tekemisen eri rajoja ilman sen suurempia kommervenkkejä.
Otetaan esimerkki muusta elämästä. Lapsi näpelöi marketissa makeishyllyä sitä ja tota ja tätä sekä ei usko, kun kielletään jatkaa, ehkä protestoi jollain tavalla kieltoa. Saadaan karkkihyllyn hiplaus hallintaan kuitenkin kiellolla (tällä kertaa) joskin pitkin hampain -palkitaan karkilla kun totteli?
Ei kovin johdonmukaista, mutta näin tapahtuu.
Minusta ns.luonnollinen ohjaus ja ja nämä palkkiot kannattaisi pitää erillään ,sillä muuten ne syövät toinen toisensa painoarvoa.
Tätä palkkiota, kun voidaan yleensä tarvita aivan "oikeissakin" tekemisissä koiran myöhemmässä elämässä. Olisiko esimerkkinä ne keskustelut, jossa ihmetellään, kun palkkio ei enää toimi.
Eikä ihme, jos ne annetaan joka asiasta pennusta lähtien. - vähän vanhempi pentu
Kukkahatuton setä kirjoitti:
Hyvä pointti. Tuo on todella tärkeä muistaa, mitä "perheen isä" sanoit tuosta EI vs. DIUDAU vs. mitätahansa. Koiralla ei ole Suomen (tai Ruotsin tai minkä tahansa) kielen sanoille mitään esiopittuja tai geeneihin painuneita merkityksiä. Jos itselle tekee pahaa sanoa EI, niin sanan voi valita ihan vapaasti, vaikka PÖH.
Sen verran piti vielä lausua tuosta EI kehuminen -yhdistelmästä, jonka tuossa joku aiemmin toi esille, että siinä kaiken A&O on ajoitus. Jos kehuminen tulee väärään aikaan EI:n jälkeen, niin koira helposti mieltää tapahtuneen leikiksi, jossa kielletyn asian tekemisestä seuraa kehuja ja alkaa tehdä kahta suuremmalla innolla kiellettyjä juttuja.
Itse olen sillä linjalla, että meidän perheessä ehdottomasti kiellettyjen asioiden (hihnassa vetäminen, ihmisten pureskelu, ...) keskyttämisestä en palkitse millään tavoin. Sanon kiellon ja jos ei parin sekunnin sisällä tapahdu mitään, seuraa korjausliike ja sillä siisti. Eli koiralla on oltava aina mahdollisuus toimia oikein, mutta toleranssia näissä asioissa ei sen lisäksi ole lainkaan.
On aivan naurettavaa hölmöilyä inhimillistää koiraa ja selitellä pitkät liirumlaarumit, miksi jotain asiaa ei saa tehdä tai mikä meni pieleen."Sen verran piti vielä lausua tuosta EI kehuminen -yhdistelmästä, jonka tuossa joku aiemmin..."
Kommentoin vähän, kun juttuuni viittasit. En oikein itsekään osaisi selittää sanallisesti, mikä on just oikea hetki kehuille tai palkkioille. Puolisollenikin homma menee parhaiten perille, kun näytän, miten pennun kanssa pitää toimia (olen meillä päävastuussa pennun opettamisesta). Tärkeintä on, että opettelee tuntemaan oman koiransa. Puhun nimenomaan pennusta asti tapahtuvasta opettamisesta, ja siitä, että tarkkailee avoimin mielin, millainen kulloinenkin pentu näyttää olevan luonteeltaan ja oppijana. Mikä sopii yhdelle pennulle, ei välttämättä sovi toiselle.
Palkkioista en aio luopua. Itselleni on sattunut niin, että jokaiselle pennulle ahneus on ollut paras motiivi, vaikka muuten ovat olleet erilaisia. Tavalla tai toisella pyrin aina palkitsemaan pennun, kun se tekee jotain oikein. Tässä yhteydessä siis oikeintekemistä on kielletyn puuhan lopettaminen. Mutta jos pentu sattuu olemaan herkästi riehaantuvaa lajia, niin paras palkinto on ehkä huomion kiinnittäminen muuhun, kuten hauskaan leikkiin, eikä namit tai kehut. Ja sitten kun EI on jo paremmin hanskassa, niin joka kerta ei tarvitse palkita, vaikka pentu jättäisi kielletyn puuhan. Sen sijaan uskon vakaasti satunnaiseen vahvistamiseen, vielä myöhemmälläkin iällä kannattaa muistuttaa ajoittaisilla nameilla, miksi onkaan niin hyvä juttu totella...
Nykyinen pentukin näyttää oppivan parhaiten palkinnoilla. Sillä oli esim. tapana protestoida räkyttämisellä ISTU-komentoa. Istui kyllä, mutta nalkutti... Otin tavaksi antaa namin, kun istuminen onnistui hiljaa, napisten istumisesta namia ei tietenkään saanut. Oppi sukkelaan ja nyt onnistuu lähes joka kerta, poikkeuksena lähinnä kiire ulkona päästä tekemään yhdellä sekunnilla kaikki miljoonat tekemättömät koiranpentupuuhat... Tämä vain esimerkkinä tilanteesta, jossa EI olisi ollut mahdoton, koska istuminen (jota edellytettiin) onnistui hyvin, mutta sivutoiminto ei ollut suotavaa. En siis voinut EI-komennolla kieltää räksytystä, koska pentu olisi yhdistänyt EIn istumiseen ja sitähän juuri käskettiin tekemään. Mutta kaiken a-ja-o on oman koiransa tunteminen. Siis jokaisen pennun kanssa aina uusi urakka! ;-) - perheen isä
vähän vanhempi pentu kirjoitti:
"Sen verran piti vielä lausua tuosta EI kehuminen -yhdistelmästä, jonka tuossa joku aiemmin..."
Kommentoin vähän, kun juttuuni viittasit. En oikein itsekään osaisi selittää sanallisesti, mikä on just oikea hetki kehuille tai palkkioille. Puolisollenikin homma menee parhaiten perille, kun näytän, miten pennun kanssa pitää toimia (olen meillä päävastuussa pennun opettamisesta). Tärkeintä on, että opettelee tuntemaan oman koiransa. Puhun nimenomaan pennusta asti tapahtuvasta opettamisesta, ja siitä, että tarkkailee avoimin mielin, millainen kulloinenkin pentu näyttää olevan luonteeltaan ja oppijana. Mikä sopii yhdelle pennulle, ei välttämättä sovi toiselle.
Palkkioista en aio luopua. Itselleni on sattunut niin, että jokaiselle pennulle ahneus on ollut paras motiivi, vaikka muuten ovat olleet erilaisia. Tavalla tai toisella pyrin aina palkitsemaan pennun, kun se tekee jotain oikein. Tässä yhteydessä siis oikeintekemistä on kielletyn puuhan lopettaminen. Mutta jos pentu sattuu olemaan herkästi riehaantuvaa lajia, niin paras palkinto on ehkä huomion kiinnittäminen muuhun, kuten hauskaan leikkiin, eikä namit tai kehut. Ja sitten kun EI on jo paremmin hanskassa, niin joka kerta ei tarvitse palkita, vaikka pentu jättäisi kielletyn puuhan. Sen sijaan uskon vakaasti satunnaiseen vahvistamiseen, vielä myöhemmälläkin iällä kannattaa muistuttaa ajoittaisilla nameilla, miksi onkaan niin hyvä juttu totella...
Nykyinen pentukin näyttää oppivan parhaiten palkinnoilla. Sillä oli esim. tapana protestoida räkyttämisellä ISTU-komentoa. Istui kyllä, mutta nalkutti... Otin tavaksi antaa namin, kun istuminen onnistui hiljaa, napisten istumisesta namia ei tietenkään saanut. Oppi sukkelaan ja nyt onnistuu lähes joka kerta, poikkeuksena lähinnä kiire ulkona päästä tekemään yhdellä sekunnilla kaikki miljoonat tekemättömät koiranpentupuuhat... Tämä vain esimerkkinä tilanteesta, jossa EI olisi ollut mahdoton, koska istuminen (jota edellytettiin) onnistui hyvin, mutta sivutoiminto ei ollut suotavaa. En siis voinut EI-komennolla kieltää räksytystä, koska pentu olisi yhdistänyt EIn istumiseen ja sitähän juuri käskettiin tekemään. Mutta kaiken a-ja-o on oman koiransa tunteminen. Siis jokaisen pennun kanssa aina uusi urakka! ;-)En viitannut sinun kirjoitukseesi, vaan tarkoitin yleisesti. Samoin taisin ohjata kirjoituksellani toiseen aiheeseen, joka ei ollut tarkoitus. Itse tarkoitin lähinnä makupalojen antamisessa ja eroissa tapakasvatusta en niinkään koulutusta. Ei sana ja sen tarkoituksen opettaminen kuuluu tapakasvatukseen.
Tapakasvatus: Opetetaan pentua arkielämässä ohjaten mitä saa tehdä ja mitä ei sekä miten (hihna kävely, istu ym.), siis näitä rajojen ohjaamista sekä käytöstä/käyttäytymistä eri tilanteissa ymv.
Koulutus: Opetetaan tiettyjä tehtäviä ja niiden suoritusta toivotulla tavalla jne..
Nyt ollaan jo kolmannessa aiheessa.
"Mutta jos pentu sattuu olemaan herkästi riehaantuvaa lajia, niin paras palkinto on ehkä huomion kiinnittäminen muuhun, kuten hauskaan leikkiin,"...minusta tämä on väistämistä itse asiasta, mutta ymmärrän kyllä sanomasi ja ajamasi pointin. Asia kun ei ole aivan näin yksinkertainen. Tärkeä huomio on rodulla ja sen mukaan tuomalla ominaiskäytöksellä. Yksi käy yhdelle toinen toiselle.
"Mutta kaiken a-ja-o on oman koiransa tunteminen."...juuri näin ja tämä onkin se tärkein koko asialla. Tämä tulisikin huomioida myös siinä, mitä menetelmää sovelletaan mihinkin. Ei saa hirttäytyä aina yhteen ja samaan, tai ei siihen mikä on omasta mielestä oikea tapa.
Erilaisiin tapoihin tulisikin perehtyä ja tutkailla niitä avoimin mielin sekä soveltaa niitä yksilöönsä, jos tuntee asiat ja oman koiransa. Muuten on ihan sama mitä niihin soveltaa jos asiat ei muuten toimi tai ole ymmärrystä mitä tekee. - vähän vanhempi pentu
perheen isä kirjoitti:
En viitannut sinun kirjoitukseesi, vaan tarkoitin yleisesti. Samoin taisin ohjata kirjoituksellani toiseen aiheeseen, joka ei ollut tarkoitus. Itse tarkoitin lähinnä makupalojen antamisessa ja eroissa tapakasvatusta en niinkään koulutusta. Ei sana ja sen tarkoituksen opettaminen kuuluu tapakasvatukseen.
Tapakasvatus: Opetetaan pentua arkielämässä ohjaten mitä saa tehdä ja mitä ei sekä miten (hihna kävely, istu ym.), siis näitä rajojen ohjaamista sekä käytöstä/käyttäytymistä eri tilanteissa ymv.
Koulutus: Opetetaan tiettyjä tehtäviä ja niiden suoritusta toivotulla tavalla jne..
Nyt ollaan jo kolmannessa aiheessa.
"Mutta jos pentu sattuu olemaan herkästi riehaantuvaa lajia, niin paras palkinto on ehkä huomion kiinnittäminen muuhun, kuten hauskaan leikkiin,"...minusta tämä on väistämistä itse asiasta, mutta ymmärrän kyllä sanomasi ja ajamasi pointin. Asia kun ei ole aivan näin yksinkertainen. Tärkeä huomio on rodulla ja sen mukaan tuomalla ominaiskäytöksellä. Yksi käy yhdelle toinen toiselle.
"Mutta kaiken a-ja-o on oman koiransa tunteminen."...juuri näin ja tämä onkin se tärkein koko asialla. Tämä tulisikin huomioida myös siinä, mitä menetelmää sovelletaan mihinkin. Ei saa hirttäytyä aina yhteen ja samaan, tai ei siihen mikä on omasta mielestä oikea tapa.
Erilaisiin tapoihin tulisikin perehtyä ja tutkailla niitä avoimin mielin sekä soveltaa niitä yksilöönsä, jos tuntee asiat ja oman koiransa. Muuten on ihan sama mitä niihin soveltaa jos asiat ei muuten toimi tai ole ymmärrystä mitä tekee."En viitannut sinun kirjoitukseesi, vaan tarkoitin yleisesti"
Enkä minä vastannut sinun viestiisi vaan kukkahatuttoman sedän! Joten tasoissa ollaan?! ;-)))
Kun nyt sitten vastasit just minun juttuuni, niin kommentoidaan sitäkin. En nimittäin ymmärtänyt, mitä tarkoitit tuossa "minusta tämä on väistämistä itse asiasta ... Asia kun ei ole aivan näin yksinkertainen.". Siis miten väistin? En mielestäni, joten ymmärrettiinköhän me toisemme jotenkin aidasta ja aidanseipäistä?
"Tärkeä huomio on rodulla ja sen mukaan tuomalla ominaiskäytöksellä. Yksi käy yhdelle toinen toiselle."
Tällä kai tavallaan selitit jotenkin tuota väistämistä ja yksinkertaisuuden puutetta?, ja olen tuosta ihan samaa mieltä, että roduissa on eronsa. Mutta myös saman rodun pennuissa on eroja, ja siksi korostan jokaisen yksilön tuntemista. Yleisesti puhuin pennuista siksi, että ap. kyseli EIn opettamisesta pennulle. Ja sehän onkin paras lähtökohta, että opetetaan asioita pennusta alkaen. On aina vaikeampaa ryhtyä korjaamaan virheitä, jos koira on jo päässyt oppimaan asioita väärin tai huonoja tapoja, olipa siihen syypää yksi ja sama omistaja tai kodinvaihtajan tapauksessa joku muu. vähän vanhempi pentu kirjoitti:
"Sen verran piti vielä lausua tuosta EI kehuminen -yhdistelmästä, jonka tuossa joku aiemmin..."
Kommentoin vähän, kun juttuuni viittasit. En oikein itsekään osaisi selittää sanallisesti, mikä on just oikea hetki kehuille tai palkkioille. Puolisollenikin homma menee parhaiten perille, kun näytän, miten pennun kanssa pitää toimia (olen meillä päävastuussa pennun opettamisesta). Tärkeintä on, että opettelee tuntemaan oman koiransa. Puhun nimenomaan pennusta asti tapahtuvasta opettamisesta, ja siitä, että tarkkailee avoimin mielin, millainen kulloinenkin pentu näyttää olevan luonteeltaan ja oppijana. Mikä sopii yhdelle pennulle, ei välttämättä sovi toiselle.
Palkkioista en aio luopua. Itselleni on sattunut niin, että jokaiselle pennulle ahneus on ollut paras motiivi, vaikka muuten ovat olleet erilaisia. Tavalla tai toisella pyrin aina palkitsemaan pennun, kun se tekee jotain oikein. Tässä yhteydessä siis oikeintekemistä on kielletyn puuhan lopettaminen. Mutta jos pentu sattuu olemaan herkästi riehaantuvaa lajia, niin paras palkinto on ehkä huomion kiinnittäminen muuhun, kuten hauskaan leikkiin, eikä namit tai kehut. Ja sitten kun EI on jo paremmin hanskassa, niin joka kerta ei tarvitse palkita, vaikka pentu jättäisi kielletyn puuhan. Sen sijaan uskon vakaasti satunnaiseen vahvistamiseen, vielä myöhemmälläkin iällä kannattaa muistuttaa ajoittaisilla nameilla, miksi onkaan niin hyvä juttu totella...
Nykyinen pentukin näyttää oppivan parhaiten palkinnoilla. Sillä oli esim. tapana protestoida räkyttämisellä ISTU-komentoa. Istui kyllä, mutta nalkutti... Otin tavaksi antaa namin, kun istuminen onnistui hiljaa, napisten istumisesta namia ei tietenkään saanut. Oppi sukkelaan ja nyt onnistuu lähes joka kerta, poikkeuksena lähinnä kiire ulkona päästä tekemään yhdellä sekunnilla kaikki miljoonat tekemättömät koiranpentupuuhat... Tämä vain esimerkkinä tilanteesta, jossa EI olisi ollut mahdoton, koska istuminen (jota edellytettiin) onnistui hyvin, mutta sivutoiminto ei ollut suotavaa. En siis voinut EI-komennolla kieltää räksytystä, koska pentu olisi yhdistänyt EIn istumiseen ja sitähän juuri käskettiin tekemään. Mutta kaiken a-ja-o on oman koiransa tunteminen. Siis jokaisen pennun kanssa aina uusi urakka! ;-)No namitäti täällä on ihan samoilla linjoilla ;D
Minä perustan oman toiminnan positiiviseen vahvistamiseen.Itse asiassa sillä ei ole pahemmin merkitystä edes yksilökohtaisesti,vaan toimii ylipäätään,kun oikein tehdään...
Noh,pakotteitakaan en nyt ihan hyljeksi,mutta se on satunnaista,ja vähemmistöä.
Kuten jo olen esiin tuonutkin,niin minusta on ihan paikallaan palkata (vahvistaa toimintaa) ihan normaalielämässäkin.Kaikki positiivinenhan vahvistaa toimintaa ja avittaa halua toimia :).Ja jos oppimispsykologiaa ajatellaan,niin positiivinen nopeuttaa,negatiivinen hidastaa.
Ihan samoin kielloissa,niin minäkin palkkaan (vähintään suullisesti,mutta myös muuten),kun kieltoa noudatetaan.Ja pääpaino tietenkin on siinä,että opetetaan toivottu toiminta,eteei pahemmin kieltoja tarvitse.
Mutta tokihan kieltoakin tarvitaan,joten sen opetuksen kannalla ilman muuta olen.
Jossain asioissa huomioimattomuuskin,kuten ohjaaminen toivottuun kiellon tilalla on ihan hyvä juttu.
Sana painolla "jossain".Noit on vaan asioita,joissa tarvii pelisilmää,eikä se hyvä koirantuntemuskaan ole pahitteeksi.
Juu,ja täti palkkaa ihan myös koko iänkin,toki satunnaisesti.Juuri jonkun aikaa lenkillä lähti kissa parin metrin päässä vapaana olevasta nuorimmaisesta,joka ei sekään lähtenyt perään,vaikka oli melkein päälle astunut...
Palkka,kun sattui olemaan taskunpohjalla (usein jotain nanskurähmäleitä löytyykin),tuli koko jengille :)- perheen isä
molossi kirjoitti:
No namitäti täällä on ihan samoilla linjoilla ;D
Minä perustan oman toiminnan positiiviseen vahvistamiseen.Itse asiassa sillä ei ole pahemmin merkitystä edes yksilökohtaisesti,vaan toimii ylipäätään,kun oikein tehdään...
Noh,pakotteitakaan en nyt ihan hyljeksi,mutta se on satunnaista,ja vähemmistöä.
Kuten jo olen esiin tuonutkin,niin minusta on ihan paikallaan palkata (vahvistaa toimintaa) ihan normaalielämässäkin.Kaikki positiivinenhan vahvistaa toimintaa ja avittaa halua toimia :).Ja jos oppimispsykologiaa ajatellaan,niin positiivinen nopeuttaa,negatiivinen hidastaa.
Ihan samoin kielloissa,niin minäkin palkkaan (vähintään suullisesti,mutta myös muuten),kun kieltoa noudatetaan.Ja pääpaino tietenkin on siinä,että opetetaan toivottu toiminta,eteei pahemmin kieltoja tarvitse.
Mutta tokihan kieltoakin tarvitaan,joten sen opetuksen kannalla ilman muuta olen.
Jossain asioissa huomioimattomuuskin,kuten ohjaaminen toivottuun kiellon tilalla on ihan hyvä juttu.
Sana painolla "jossain".Noit on vaan asioita,joissa tarvii pelisilmää,eikä se hyvä koirantuntemuskaan ole pahitteeksi.
Juu,ja täti palkkaa ihan myös koko iänkin,toki satunnaisesti.Juuri jonkun aikaa lenkillä lähti kissa parin metrin päässä vapaana olevasta nuorimmaisesta,joka ei sekään lähtenyt perään,vaikka oli melkein päälle astunut...
Palkka,kun sattui olemaan taskunpohjalla (usein jotain nanskurähmäleitä löytyykin),tuli koko jengille :)No nyt väistän minä, kun alkuperäinen asia oli EI ja jotain sinnepäin. Samoin lipsuin "nami" aiheeseen, aihe josta jo päätin pysyä poissa..Molossin kanssa siitä jo keskusteltiin muussa topiiskissa
Ja perusteli asian ja sen käytön sekä perusteli miksi, missä, miten, se olisi hänen mielestään tehtävä ja hyvin perustelikin. Ymmärsin hyvin erot lahjomiselle ja palkitsemiselle. Tässä olenkin "avartanut" omaa ajattelua. Hiertää ehkä yleisesti käytetyt sanat nami ja namittaminen (EHKÄ!!!@)
"positiiviseen vahvistamiseen"...Tuo sisältääkin kaiken sen mitä tarvitsee, jos hieman ajatuksella lukee.
Edelleen itse käytän "positiivista pakottamista"...tällä nykyisellä yksilöllä ja rodulla. (spk)
En tiedä mutta uskon, että ainakin molossi huomaa, että nämä ovat kohtuullisen lähellä toisiaan.
On näistä aijemmin niin monta riviä kirjoitettu.
Pahin vihollinen ja ajatuksen rajoittaja kaikissa on, sanojen antama mielikuva. - Ridolis
perheen isä kirjoitti:
No nyt väistän minä, kun alkuperäinen asia oli EI ja jotain sinnepäin. Samoin lipsuin "nami" aiheeseen, aihe josta jo päätin pysyä poissa..Molossin kanssa siitä jo keskusteltiin muussa topiiskissa
Ja perusteli asian ja sen käytön sekä perusteli miksi, missä, miten, se olisi hänen mielestään tehtävä ja hyvin perustelikin. Ymmärsin hyvin erot lahjomiselle ja palkitsemiselle. Tässä olenkin "avartanut" omaa ajattelua. Hiertää ehkä yleisesti käytetyt sanat nami ja namittaminen (EHKÄ!!!@)
"positiiviseen vahvistamiseen"...Tuo sisältääkin kaiken sen mitä tarvitsee, jos hieman ajatuksella lukee.
Edelleen itse käytän "positiivista pakottamista"...tällä nykyisellä yksilöllä ja rodulla. (spk)
En tiedä mutta uskon, että ainakin molossi huomaa, että nämä ovat kohtuullisen lähellä toisiaan.
On näistä aijemmin niin monta riviä kirjoitettu.
Pahin vihollinen ja ajatuksen rajoittaja kaikissa on, sanojen antama mielikuva."vähän vanhempi pentu"-kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä, toisinsanoen itse siis olen opettanut tolla tyylillä pentuni kieltosanaan. Mutta EI-sanan sijaan käytän kovaäänistä äännähdystä "apapap", suhinaääntä (eli suhaisen suullani kovan äänen, tätä käytän vain "vakavissa" tilanteissa, eli ei missään pienissä "virheissä", sillä koirani on hyvin herkistynyt suhinaääneen ja se on pahin kieltoääni mitä voi koiralleni olla) ja matalaa äänensävyä "ä-ää", koska ne ovat selvästi loogisempia ja parempia sanoja, nimittäin Ei-sanaa ihmiset käyttävät jatkuvasti puhuessaan. Esimerkiksi ystäväni on belggariansa Viggoa kieltäessä sanonut aina EI, ja aina kun ihmiset Viggon läheisyydessä puhuvat ja sanovat ei-sanaa, Viggo erottaa kyseisen sanan erittäin hyvin - ja täten luulee, että häntä kielletään. Uskon toki, että hyvin harva koira pystyy puheenpölpötyksen keskeltä tunnistamaan tiettyjä, tietämiään sanoja, mutta tämä koira on hyvin tarkka kuuntelemaan.
Eli, heti kun koira tekee jotain kiellettyä, vaikkapa esimerkiksi puree maton reunaa, heti huudahdan (en tietenkään kovaa) ÄPÄPÄP tms, sillä se saa koiran keskeyttämään puuhansa, koska kyseinen äpäpäp-huudahdus on koiran mielestä hyvin outo ääni, jota se jää ihmettelemään. Ja heti olen kiittänyt koiraa tasaisella äänensävyllä, kun on lopettanut pahanteon. Ikinä en ole koiraani kehunut HYVÄHYVÄHYVÄHIENOSTIUPEAAAKUNETENÄÄPURESITÄJEEE!-tyylillä, sillä se voi saada koiran innostumaan vielä enemmän ja jatkamaan maton reunan puremista. Jos taas koira jatkaakin äpäpäp-sanan jälkeen pahantekoaan, toistan sanan uudelleen ja tarvittaessa työnnän koiran pois pahantekopaikalta tai laitan sille pärstän eteen oman lelunsa, jota se alkaa mutustelemaan. Koirani ei ole kyllä koskaan tuhonnut kotini kalusteita tms, sillä on noita puruleluja sun muita aktiviteettijuttuja aina riittänyt.
Ainakin omalla koirallani nämä kielto"sanat" ovat tehonneet uskomattoman hyvin, ja ne toimivat edelleenkin. Heti, jos koirani yrittääkin koskea vaikkapa lattialle tippuneeseen kinkunpalaan, se ei sitä ota, kun muistutan sitä äännähdyksilläni. Koirani on siis 10kk suomenlapinkoira Rido, eli nuori koira kyseessä. - ölkön
...... kirjoitti:
meillä on nyt 10vk pentu ja se oppi ein helposti. en pulissut turhia vaan seurasin vierestä koiran touhuja ja kun jotain kiellettyä alkoi tapahtua, suihkaus suihkepullosta ja samaan aikaan ei. Ja tietenkin ne kehut perään kun lopetti, sekä yleensä vielä leikkituokio päälle. Kahdessa päivässä kesti jättää suihkepullon pois.
-.- kaikenlaista... suihkupullo....
- l.äölkjhh
mitä jos kokeilisit sitä niin ei tarvihe tuollasia sanoja yrittää opettaa
- mikkomulll
Naurettavaa opettaa ei-sana "positiivisella vahing.. vahvistamisella".
Ei -> nakki
Maassa onkin sisäfilee sisältäen myrkkyä, arvatkaa ottaako sanoessasi Ei sen nakkisi vai sen fileen?
Ei opetetaan pentuna
jämäkkä murahtava Ei. Jos ei tottele, ota etutassujen alta tiukka ote, nosta ilmaan tapita silmiin ja uudelleen Ei. Jos ei lopeta toimintaa, viimeisenä vaihtoehtona Ei ja räväkkä tukkapölly. Tehoaa jos pölläyttää kunnolla.
Tämän jälkeen koirasi onkin yhteiskuntakelpoinen.
- positiivarit
positiivine vahvistus on paras
- Suomi-rodun edustaja
EI! Et tee sitä! (Jaa mitä?)
Jos pystyy, niin voisi kokeilla ajatella koiran jäätävän loogisella tyylillä, että miten se EI:n ymmärtäisi, varsinkin kun koiran ajatus lentää niin äkkäiä asiasta jo toiseen. Ja kun aina hoetaan vaan EI eri yhteyksissä koiralle, niin eikö siitä kasva vähän epävarma kun kielletään milloin mistäkin ja vain kokeilemalla täytyy luovia, että mitä niin kuin saa tehdä tai ainakin mistä ei koko aikaa huudeta EI.
Meillä ei ole koirille ikinä opetettu EI-sanaa. Jos suussa on jotain ei-toivottua, niin sitten sanotaan, että Jätä ja tavara putoaa suusta. Jos pentu hyppii vasten, käsketään sen tehdä jotain muuta. Pentu oli aina hyökkimässä makupalalle tai ruokakupilleen, mutta nyt se vartoo omaa vuoroaan. Ja näin edespäin.
Eli, ei vaan huudeltais EI joka väliin, vaan mietitään, että mitä haluttaisiin mielummin sen koiran tekevän ja pyydetään sitä. "Ei" on aika abstrakti käsite, eikä sitä aina ymmärrä ihmisetkään, että mitä sillä ylipäänsä huutaja tarkoittaa.
(By Tommy Wiren) - canis.familiaris
"(By Tommy Wiren)"...jepjep.
Joo, kyllä EI sanan turha hokeminen koiralle on koomista..
Ei se niin vaikeaa voi olla ymmärtää, että sanaa EI ei koiran tarvitse ymmärtää. Ainoa mikä pitää ymmärtää on sen keskeytysarvo. (alkava tai alkanut toiminto.)
On sama mikä itse sana on ja se voi olla vaikka HIP,
Tässä tapahtuu ihan sama. (jätä) "sitten sanotaan, että Jätä ja tavara putoaa suusta."..eli toiminto keskeytyy..eikö?
Ei koiralle tule paha mieli, EI sanasta, koska se ikinä ei opi mitä sana sinänsä tarkoitaa, mutta äänenpaino on eri juttu, sitä koirat ymmärtää ja reagoi.
"Eli, ei vaan huudeltais EI joka väliin, "...samaa mieltä. silloin pitää käyttää kun on todellinen tarve. Sana (jos se on opetettu) kärsii aika moisen inflaation turhasta käytöstä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Natomaa hyökkäsi Iraniin
Näemme nyt tällä hetkellä Natomaan nimeltä Yhdysvallat, joka toimii aika pitkälti perinteisen kansainvälisen lain ulkopu7202920Trump aloitti III maailmansodan tänään.
Narsisti ja mielipuoli Trump pitäisi saada pois, miten se onnistuisi parhaiten?3602590Suvi Lindenillä 5 366 päivän putki
Täytyy kyllä myöntää vaikka olen itsekin innokas, niin en ole tuollaiseen yli kymmenen vuoden putkeen kyennyt. Välillä o452348Mistä se kertoo
Näin miehen pitkästä aikaa. Samantien iski sellainen paineen tunne rintaan, sitä ei ole ollut vuosiin. Ja nyt olen siitä272332Rakas tiedät, että toivoisin
Kuulevani sinusta. Tiedät, että viestisi tekisi minut ihan onnelliseksi. Että äänesi kuuleminen saisi minut leijumaan ja581898Nyt on sanottava että sattuu kipeästi
Jos, sinä aikana kun olen kaivannut ja odottanut sinua ja olet tiennyt sen, niin jos valitsit toisen miehen. Katsot minu181429Viesti miehelle
Nyt vastaa oikea taa´app. Ainoastaan puhelimitse voidaan selvittää asioita, mutta tuskin sitä haluat kaiken halveeramise121422- 721353
- 561289
Jussi "Mestari" Halal-ahon sotilasarvo?
Minä vuonna Jussille myönnettiin sotilasansiomitali? Vai myönnettiinkö Jussille sotilasansiomitalia lainkaan?141271