Olin aina kuvitellut läheisen kuoleman lähentävän perhettä, kunnes äitini kuoli viime viikolla ja niin kovat riidat pystyssä, etten tiedä saako niitä sovittua koskaan. Ainoat minua ymmärtävät ihmiset ovat ystäviäni, jotka ovat saman ikäisiä ja empaattisesti pystyvät ainakin jossain määrin ymmärtämään tuskani ja menetykseni. Hautajaiskuluista on jo nyt tullut kärhämää ja näyttää siltä, että saan maksaa kaiken omasta pussistani, sillä ketään muuta ei kiinnosta muu, kuin se, että rahaa kuluu mahdollisimman vähän. Haluan äidin kokonaisena arkkuun omalle paikalleen, jossa voin hänen luonaan käydä niin kauan kuin elän, vaikka sitten kuolisinkin yhtä äkisti kuin äitini, vaikka jo ensi vuonna, tai tänä vuonna. En halua äitiäni tuhkakasana kahvipurkkiin, jossa hän on ikuisesti. Haluaisin ihan sydämeni pohjasta hänet arkkuun matojen syötäväksi.. niin hirvittävältä kuin se kuulostaakin. Toivoisin ymmärrystä aikuisilta ihmisiltä, ei ole helppoa menettää vanhempaansa ja asiaa ei todellakaan helpota helvetillinen kyynisyys ja minun syyttäminen siitä, että tarvitsen äidin selkeään paikkaan, kokonaisena... "Jätetäänhän Intiassakin varattomat ihmiset kadulle koirien syötäväksi"... Onneksi minulla on ystäväni ja isäni, muuten varmaan itsekin heittäisin pyyhkeen kehään.
Äidin kuolema ja riidat rahasta
17
1140
Vastaukset
- toiveet?
äitisi toivomuksen miten toimia kuoleman kohdattua? Itse olemme keskustelleet tyttäreni kanssa käytännön toimista ja tytär kuin minäkin haluamme tuhkauksen. Tuhkat voi ripotella rakkaaseen paikkaan ja itse tuhkauurnan=muistopaikan ottaa kirkkomaalta. Edesmennyttä voi muistella muistopaikalla, eikä tarvitse ajatella missä vaiheessa maatuminen mahtaa olla...? Otan osaa menetykseesi;)
- milla-äiti
Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. hautaamistapa on hyvin henkilökohtainen asia. Itse halusimme omalle lapsellemme hautapaikan ja kiven siihen. Toisille käy tuhkaus.
Toivottavasti ajatukset selkiintyy ja pääsette sopuun. Raha on vaan raha. Kaverikin hautasi äitinsä muistolehtoon rahallisista syistä, mutta kaipaa nyt hautapaikkaa. Surussa moni asia tuntuu hyv'ltä' heti mutta asiat voi muuttua ajan kanssa. Jotain asioita olisin itsekkin tehnyt toisin. A) Olisin miettinyt kauemmin hautakiven kanssa. Silloin vaan tuntui että piti kaikki hoitaa mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä.
Onnellinen olen siitä miten muut asiamme päätettiin. Sain purkaa hoiva viettiäni haudalla kunnen muuta enää poikani hyväksi voi tehdä..- hauta on tyhjä
en ole koskaan tajunnut, sitä varustekilpailua, mitä toiset pitävät haudoilla. Kannattaisiko kohdistaa se hoivavietti niihin, jotka ovat vielä hengissä?
- milla-äiti
hauta on tyhjä kirjoitti:
en ole koskaan tajunnut, sitä varustekilpailua, mitä toiset pitävät haudoilla. Kannattaisiko kohdistaa se hoivavietti niihin, jotka ovat vielä hengissä?
hoidin poikaani koko hänen elämänsä aikana, vauvana vauvan tarpeet, ja koko iän lapseni tason mukaan, meillä oli hyvin läheiset välit, mistä olen kiitollinen. Ehkä juuri siksi tyhjyys tuntuikin niin suuurelta kunnen enää vpoinnut halia, soittaa, neuvoa , kertoa, iloita , ym ym ..Rakkaus ja huolehtiminen jatkuu edelleen mutta koska elämääni kuului yksi poika joka nyt makaa haudassa , enkä valitettavasti pysty unojtamaan ja kaipaan , hoidan hänen hautaansa ilomielin, ei se ole keneltäkään toiselta pois..niin kun ei ole kenekään elävien lasten elämästä pois jos äiti pyyhkii yhden nenän ..jos tajuut mitä edes yritän sanoa..sinunalaisille ihmisille kun ajatteölen..en voi kun ihmetellä ja pelottaa oikein puolestasi, että toivon todellakin mitä tänne kirjoitat, koska joku päivä ehkä' joudut ymmärtämään mitä kirjoitat..ja takaan että häpeät itseäsi..ja kärsit tuplasti...
- carmelisa**
hauta on tyhjä kirjoitti:
en ole koskaan tajunnut, sitä varustekilpailua, mitä toiset pitävät haudoilla. Kannattaisiko kohdistaa se hoivavietti niihin, jotka ovat vielä hengissä?
"en ole koskaan tajunnut, sitä varustekilpailua, mitä toiset pitävät haudoilla. Kannattaisiko kohdistaa se hoivavietti niihin, jotka ovat vielä hengissä?"
Sinulta ei ilmeisesti ole kuollut omaa lasta koskaan...tai sitten olet todella kylmä ja kyyninen ihminen.
Ensinnäkin tietysti, sinunhan ei tarvitse asiaa ymmärtääkään, koska asia ei sinua mitenkään koske.
Meiltäkin kuoli poika kesällä ja kyllä me perheenä ollaan hänen hautaa käyty hoitamassa aika ahkerasti. Se on osa surutyötä, vaikka toki tiedämme ettei poikamme enään siellä ole,(eikä velikään kuvittele veljensä olevan enään siellä haudassa).
SE on kuitenkin meille tärkeää että saamme edes käydä siellä haudalla ja jollain lailla siinä aina kuitenkin kokee ikäänkuin olevansa jollain tapaa lähempänä rakastamme. SE kuitenkin on hänen viimeinen leposijansa, eikä se ole keltään pois jos omaiset käy rakkansa haudalla. KYllä meiltä silti on riittänyt huolenpitoa myös muille, sikäli kun muuten tämän surun keskellä on siihen voimia. Kun surutyö on vasta alussa niin eipä sitä hoivaa ja huolenpitoa niin kauheesti JAKSA mihinkään jakaa muualle, kun vaan yrittää selvitä raskaista päivistä ikävänsä kanssa aina päivästä toiseen. Kyllä ne haudalla käymisetkin siitä harvenee ajan kanssa...(olen huomannut. siitä kertoo ne monet haudat joilla ei ole käyty varmaan vuosiin) en usko että kuitenkaan koskaan hylkäämme sitä hautaa...onhan se perhehauta ja jokainen me siihen vuorollamme päädymme. Mutta, nyt kun surutyö on alussa vasta, niin se on hirveän tärkeää käydä siellä haudalla viemässä kukkia ja kynttilöitä. Nyt on lyhdytkin jo laitettu haudalle kun saimme kiven siihen. Ei se tietääkseni ole mitään "varustekilpalua" tuskin kukaan niin ajattelee...paitsi sinä.
Toivon ettet koskaan joudu kokemaan sitä tuskaa mitä oman lapsen kuolema tuottaa, mutta toisaalta, vasta siinävaiheessa sinultakin EHKÄ löytryy inhimillisyyttä.
Otan osaa Milla-äidin menetykseen ja toivon voimia suuren surusi keskelle
- Majni
Minun äitini kuoli syyskuun alussa ja poikani kuoli toukokuussa. Olen haudannut molemmat arkkuhautauksena. Itselleni tuntui luontevalta heidät näin haudata, en halunnut heitä polttaa. Minun oma siskoni on ilmoittanut tahtonsa hautaustavasta lapsilleen ja minulle, hän haluaa itsensä tuhkattavan ja ei halua hautapaikkaa vaan korkeintaan muistokilven hautausmaan yhteiseen kiveen.
Äitini hautajaiset olivat nyt viime viikonloppuna. Niistä jäi kauniit muistot, oli mukava nähdä sukulaisia. Osaa sukulaisista en ollut nähnyt kahteenkymmeneen vuoteen. Vielä ainakaan ei ole tullut siskoni kanssa mitään riitoja äitini omaisuudesta, jota ei kyllä paljon olekaan. Äitini kuoli 88-vuotiaana, pitkän elämän eläneenä.
Toivottavasti te sukulaisten kanssa pääsette sopuun. Jos muita ei kiinnosta, kuinka äitisi haudataan, niin pidä sinä mielipiteesi ja hautaa hänet arkkuhautauksena ja käy hänen haudallaan niin paljon kuin haluat. Hautapaikka on muistamista varten, ainoa maanpäällinen paikka jossa hän on konkreettisesti. Muistoissasi hän on koko ajan ja kulkee mukanasi. Sävelinä sielussasi, voimanlähteenä lähellä. - Rane-R
Tervehdys.
Osanottoni äitisi poismenosta.
Usein läheisen kuolema saa aikaan myös riitoja. Riidat syntyvät tietysti rahasta ja omaisuudesta,mutta jopa hautapaikasta tai tavasta haudata .
Itselläni on runsaasti henkilökohtaista kokemusta viimevuosilta,läheisten poismenoista ja riidoistakin.
Äitini kuolemasta tulee kohta 5 vuotta. Isäpuoleni,joka oli minulle 30 vuotta isänä,kuoli reilu vuosi sitten. Vanhin veljistäni kuoli 3 viikkoa sitten,uurnan laskin eilen.
Toimin äitini ja isäpuoleni omaishoitajana lähes 20 viimeistä vuottaan. Vanhin veljeni,(ikäeroa minuun 18 v.) oli myös sairaalloinen,joten tarvitsi myös säännöllisesti apua.
Sisarusjoukkomme on suuri, kaikkiaan oli 7 sisarusta, minä joukon nuorin ja vanhin on nyt poismennyt lopullisesti.
Erimielisyydet sisarusten kesken alkoivat heti äitini kuolemasta. (Biologinen isäni kuoli ollessani 2 vuotias, joten mahdollisista vuosikymmenten takaisista riidoista en onnekseni tiedä).
Yllätyksenä ei varmaankaan tule se, että niinkauan kuin itse tekee pyyteetöntä lähimäistyötä lähiomaistensa parhaaksi,suurin osa sisaruksista ei tee heidän hyväkseen mitään. Vanhenevat ja monisairaat lähimäiset on helppo unohtaa kokonaan niiden kontolle , jotka lähimäisistään ja heidän terveydestään välittää ja asioistaan huolehtii.
Liian usein se lähimäinen muuttuu 'rakkaaksi' , vasta kun kuolema koittaa ja ahneus herää. Vuosikymmeniä kestänyt, lähiomaisten eteen tehty omaistyö unohdetaan ja hyväntekijöistä pyritään likaisinkin konstein tekemään valheellisesti mustamaalaamalla rikollisia.
Minun kohdallani erimielisyydet sisarusteni kanssa ovat johtaneet siihen, etten kolmea sisarustani enää tunnusta sisaruksikseni .
Lopultakin tärkeää on kuitenkin vain se, että on kyennyt tekemään itse parhaansa lähimäisen eteen, silloin on helppoa unohtaa ahneet sisaruksetkin ja jättää heille omantunnontuskansa ahneutensa loiseksi.
Kaikkea hyvää jatkossa. ter. R.R.- wxbcgdz
Meillä on lähes kaikki sukulaiset jotka ovat kuolleet 20 vuoden sisällä on tuhkattu. Äitini kuoli 2 vuotta sitten ja on myös muistolehdossa. Kyllä siellä voi ihan samnlailla käydä kun haudallakin. Hänen nimi on pienessä laatassa, mutta pakko ei ole nimeä laittaa ollenkaan. Itse olen myös lapsille tehnyt selväksi että minut tuhkataan ja sitten muistolehtoon ilman nimiä. Maailma voi viedä lapseni pois tästä kaupungista kenties ulkomaille asti, sitä kun ei voi tietää. Minusta olisi kauheaa jos mulla olisi hauta jossa kivi ja nimi ja kukaan ei sitä hoitaisi ei kukkia ei kynttilöitä. Muistolehdossa saavat kaikki kukkia ja kaikille loistavat kynttilät. Mutta tietysti se on jokaisen oma asia, näistä pitäisi puhua eläessä että tietäisi kunkin toiveen.
- pesienhoitaja..
wxbcgdz kirjoitti:
Meillä on lähes kaikki sukulaiset jotka ovat kuolleet 20 vuoden sisällä on tuhkattu. Äitini kuoli 2 vuotta sitten ja on myös muistolehdossa. Kyllä siellä voi ihan samnlailla käydä kun haudallakin. Hänen nimi on pienessä laatassa, mutta pakko ei ole nimeä laittaa ollenkaan. Itse olen myös lapsille tehnyt selväksi että minut tuhkataan ja sitten muistolehtoon ilman nimiä. Maailma voi viedä lapseni pois tästä kaupungista kenties ulkomaille asti, sitä kun ei voi tietää. Minusta olisi kauheaa jos mulla olisi hauta jossa kivi ja nimi ja kukaan ei sitä hoitaisi ei kukkia ei kynttilöitä. Muistolehdossa saavat kaikki kukkia ja kaikille loistavat kynttilät. Mutta tietysti se on jokaisen oma asia, näistä pitäisi puhua eläessä että tietäisi kunkin toiveen.
hautakiven voi pystytyttää sinne minne uurnakin on haudattu...ja kuka ihme nyt kahvipurkissa tuhkaa säilyttäisi?!
Aloittajalle osanotto, isäsi kaiketi (jos vanhempasi olivat yhdessä) on se joka lähiomaisena nämä asiat päättää..
Ja mitä tulee hautauskuluihin, ne otetaan kyllä vainajan säästöistä, ei niitä kenenkään läheisen tarvitse omasta pussistaan maksaa.
- Anonyymi
Meillä alkoi syyttely kun äiti on osaa sisaruksista auttanut taloudellisesti eläessään ja täysin pyytämättä ja vapaaehtoisesti. Tämän takia en edes mene hautajaisiin. Kaikki menneet asiat kaivettiin,jopa minun lapsiin liittyvät. 🤧
- Anonyymi
Jos äiti auttaa jotain taloudellisesti niin ilmeisesti siihen on ollut tarve. Miksi tuollaisista asioista tehdään aina juttua. Usein äidit haluavat auttaa juuri sitä lasta jolla ehkä ei aina mene niin hyvin . Silti äiti rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon.
Rahalla ei mitata asioita mitenkään ,
Miettinyt usein miten sisarukset yleensä laittavat välejään poikki rahan vuoksi ja kadehtivat jos vanhempi on auttanut jotain lastansa jolla on ollut vaikeaa väliaikaisesti.
Itse aina ainoana lapsena toivoin sisaruksia , tänään olen kiitollinen ettei minulla niitä ollut , kamalaa olisi jos olisi sisarus lauma jolla ei ole muuta kun suuri kateus toisiaan kohtaan , ja lasketaan rahassa niin kovasti kaikki asiat perheen kesken ja rikotaan sisarus suhteet muuttamisen lanttien vuoksi. Epäkypsää sinänsä . Luulin aina että rakkaus sisarusten välillä on aitoa, nyt kun olen nähnyt näitä juttuja lähipiirissä niin näen että niin ei ole . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos äiti auttaa jotain taloudellisesti niin ilmeisesti siihen on ollut tarve. Miksi tuollaisista asioista tehdään aina juttua. Usein äidit haluavat auttaa juuri sitä lasta jolla ehkä ei aina mene niin hyvin . Silti äiti rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon.
Rahalla ei mitata asioita mitenkään ,
Miettinyt usein miten sisarukset yleensä laittavat välejään poikki rahan vuoksi ja kadehtivat jos vanhempi on auttanut jotain lastansa jolla on ollut vaikeaa väliaikaisesti.
Itse aina ainoana lapsena toivoin sisaruksia , tänään olen kiitollinen ettei minulla niitä ollut , kamalaa olisi jos olisi sisarus lauma jolla ei ole muuta kun suuri kateus toisiaan kohtaan , ja lasketaan rahassa niin kovasti kaikki asiat perheen kesken ja rikotaan sisarus suhteet muuttamisen lanttien vuoksi. Epäkypsää sinänsä . Luulin aina että rakkaus sisarusten välillä on aitoa, nyt kun olen nähnyt näitä juttuja lähipiirissä niin näen että niin ei ole .Aivan totta. Täysin ventovieras kuvotus.. Itsekäs, kova-arvoinen, katkera ahne paska.
Mitä sellaisella tekee? Parempi olisi ettei olisi ollenkaan olemassa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos äiti auttaa jotain taloudellisesti niin ilmeisesti siihen on ollut tarve. Miksi tuollaisista asioista tehdään aina juttua. Usein äidit haluavat auttaa juuri sitä lasta jolla ehkä ei aina mene niin hyvin . Silti äiti rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon.
Rahalla ei mitata asioita mitenkään ,
Miettinyt usein miten sisarukset yleensä laittavat välejään poikki rahan vuoksi ja kadehtivat jos vanhempi on auttanut jotain lastansa jolla on ollut vaikeaa väliaikaisesti.
Itse aina ainoana lapsena toivoin sisaruksia , tänään olen kiitollinen ettei minulla niitä ollut , kamalaa olisi jos olisi sisarus lauma jolla ei ole muuta kun suuri kateus toisiaan kohtaan , ja lasketaan rahassa niin kovasti kaikki asiat perheen kesken ja rikotaan sisarus suhteet muuttamisen lanttien vuoksi. Epäkypsää sinänsä . Luulin aina että rakkaus sisarusten välillä on aitoa, nyt kun olen nähnyt näitä juttuja lähipiirissä niin näen että niin ei ole .Ei siihen edes kateutta tarvita, mieheni oli hyvin sairas vuosia, viimmeiset vuodet hoidin hänet kotona sänkyyn, ja sisarukset tekivät yhteisvoimin töitä, ettei toisen vanhemman kuoltua hän saisi edes laillista perintoosuuttaanbkohtalaisen mitättömästä kuolinpesästä. Näytös oli todella raadollinen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei siihen edes kateutta tarvita, mieheni oli hyvin sairas vuosia, viimmeiset vuodet hoidin hänet kotona sänkyyn, ja sisarukset tekivät yhteisvoimin töitä, ettei toisen vanhemman kuoltua hän saisi edes laillista perintoosuuttaanbkohtalaisen mitättömästä kuolinpesästä. Näytös oli todella raadollinen.
Ainoa mikä suretti, niin se henkinen puoli ja järkytys hänellä vaikutti ratkaisevasti myös mieheni sairauden pahenemiseen. Hän tai minä emme olisi koskaan voineet kuvitella vastaavaa tapahtuvan. Näin ja koin jotakin, mitä en olisi uskonut edes maailmassa olevan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos äiti auttaa jotain taloudellisesti niin ilmeisesti siihen on ollut tarve. Miksi tuollaisista asioista tehdään aina juttua. Usein äidit haluavat auttaa juuri sitä lasta jolla ehkä ei aina mene niin hyvin . Silti äiti rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon.
Rahalla ei mitata asioita mitenkään ,
Miettinyt usein miten sisarukset yleensä laittavat välejään poikki rahan vuoksi ja kadehtivat jos vanhempi on auttanut jotain lastansa jolla on ollut vaikeaa väliaikaisesti.
Itse aina ainoana lapsena toivoin sisaruksia , tänään olen kiitollinen ettei minulla niitä ollut , kamalaa olisi jos olisi sisarus lauma jolla ei ole muuta kun suuri kateus toisiaan kohtaan , ja lasketaan rahassa niin kovasti kaikki asiat perheen kesken ja rikotaan sisarus suhteet muuttamisen lanttien vuoksi. Epäkypsää sinänsä . Luulin aina että rakkaus sisarusten välillä on aitoa, nyt kun olen nähnyt näitä juttuja lähipiirissä niin näen että niin ei ole .Juurikin näin. Pistin nyt lopullisesti välit poikki sisaruksiini.
- Anonyymi
Veljeni kuolema pani minut viimein huomaamaan kuin kettumausia roistoja voi suku sisältää Panin välit jäihin , en vihaa , mutta käytän omaa vapaudenvalintaani valita itse oma seurani -.
- Anonyymi
Kannattaa jättää perättömiä syyttelevät omaan arvoonsa. Lohduttaa lukea,että en ole ainut,joka on joutunut perkeleellisten hyökkäysten kohteeksi,perättömiä jopa. Itse uskon Jeesuksen ja omatunto puhdas.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801897Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181719- 161584
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201306En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121244Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61242hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121206Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101182Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291171Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu441166