Itsekkäitäkö?

Kerro lapsillesi tuo sama minkä kirjoitit.Luulen että he ymmärtävät tilanteesi.Meillä on myös neljä ihanaa lastenlasta 1v. 3v. 6.v ja 8v. Olemme molemmat myöskin työelämässä ja itse teen töitä viikonloppuisinkin,joten kovin usein en voi heitä hoitoon edes viikonloppusin ottaa. Mutta kun olen vapaalla , itse usein soitan ja pyydän näitä lapsia luoksemme. Minusta tuntuu että se aika minkä kerkeän olla heidän kanssaan on niin kovin lyhyt.Se on totta että jos nämä "vierailijat "ovat kaksikin yötä peräkkäin, ei mummon tarvitse seuraavana yönä unta odotella:) Ovat he sen verran eläväisiä ja mummon Barbie-nukke rooli on kovassa käytössä.Meillä on lapsiemme kanssa tosi hyvt ja avoimet välit . Jos emme jostain syystä voi ottaa lapsia luoksemme , asia on ok.Sinä olet hoitanut elämässäsi lapsia jo oman osasi joten nyt on aika elää itsellesi. Toki silloin tällöin varmasti jaksat heitä hoitaa, jos hoidontarve ei ole joka viikonloppuista.
Hyvää jatkoa sulle .

Kyllä mielestäni pidätte isovanhempiin aika paljon yhteyttä. Enempi alkaisi olla jo liikaa. "Muutaman kerran vuodessa" on mielestäni enemmän kuin 3, "muutaman kerran kuussa" on enemmän kuin 3 eli n. joka viikko, ja sitten vielä kerran parissa kuukaudessa lapsi jää mummulle muutamaksi tunniksi.
Minä osaan sanoa, että paljon se on. Mummulla saattaa olla ihan järkeviä harrastuksia ja menoja, joiden sovittaminen on hankalaa, sillä lapsihan ohittaa kaiken muun.
Mummulla on ehkä eläkkeensä, ja siitäkö hän sitten hankkii tarjottavat teille viikottain ja lapselle niiksi päiviksi, jotka lapsi on yökylässä? Moni vaari on vanhan liiton miehiä, jotka eivät osaa lasten kanssa olla yksikseen tuntiakaan.
Eläke riittää yhdelle, mutta tarjoiluun menee varmasti monen päivän ruokaraha, vaikka pienestikin yrittäisi pöydän kattaa.

Vanhemmat ovat tietysti kiinnostuneita lapsesta ja mielellään häntä seuraavat, mutta nuoret ihmiset eivät käsitä, kuinka näännyttävää lapsenhoito voi olla, vaikka siinä ei ehkä tarvitse juosta tai kanniskella painavaa lasta. Pelkästään se elämänriemu, joka lapsessa on, väsyttää ikäihmisen aivan uuvuksiin. Eri asia on ihmisillä, jotka elävät lasen kanssa samassa kodissa. Silloin ovat paremmin sopeutuneet.

Nuorten pitää itse tajuta, ettei vanhempia saa käyttää hyväksi vuosia. Väsymys koetaan usein laiskuudeksi tai vähättelyksi, sanomista tulee helposti ja nirppanokkaillaan, ja niin pidetään "totaalista taukoa". Saattaako olla, että vanhemmat huokaisevat helpotuksesta?

Isovanhempi kirjoitti:

Kyllä mielestäni pidätte isovanhempiin aika paljon yhteyttä. Enempi alkaisi olla jo liikaa. "Muutaman kerran vuodessa" on mielestäni enemmän kuin 3, "muutaman kerran kuussa" on enemmän kuin 3 eli n. joka viikko, ja sitten vielä kerran parissa kuukaudessa lapsi jää mummulle muutamaksi tunniksi.
Minä osaan sanoa, että paljon se on. Mummulla saattaa olla ihan järkeviä harrastuksia ja menoja, joiden sovittaminen on hankalaa, sillä lapsihan ohittaa kaiken muun.
Mummulla on ehkä eläkkeensä, ja siitäkö hän sitten hankkii tarjottavat teille viikottain ja lapselle niiksi päiviksi, jotka lapsi on yökylässä? Moni vaari on vanhan liiton miehiä, jotka eivät osaa lasten kanssa olla yksikseen tuntiakaan.
Eläke riittää yhdelle, mutta tarjoiluun menee varmasti monen päivän ruokaraha, vaikka pienestikin yrittäisi pöydän kattaa.

Vanhemmat ovat tietysti kiinnostuneita lapsesta ja mielellään häntä seuraavat, mutta nuoret ihmiset eivät käsitä, kuinka näännyttävää lapsenhoito voi olla, vaikka siinä ei ehkä tarvitse juosta tai kanniskella painavaa lasta. Pelkästään se elämänriemu, joka lapsessa on, väsyttää ikäihmisen aivan uuvuksiin. Eri asia on ihmisillä, jotka elävät lasen kanssa samassa kodissa. Silloin ovat paremmin sopeutuneet.

Nuorten pitää itse tajuta, ettei vanhempia saa käyttää hyväksi vuosia. Väsymys koetaan usein laiskuudeksi tai vähättelyksi, sanomista tulee helposti ja nirppanokkaillaan, ja niin pidetään "totaalista taukoa". Saattaako olla, että vanhemmat huokaisevat helpotuksesta?

Lue lisää

Saattaa olla, että huokaisevat helpotuksesta - ja silloinhan tilanne on hyvä näin. Itse en varsinaisesti viitsisi välejä vanhempiini pitää lainkaan. Tyttö on tänä vuonna ollut yhden kerran yökylässä ja muuten on kyläilty viimeksi elokuussa. Voi olla totta, että se on sinun lisäksesi myös minun vanhempieni mielestä paljon - olisi vaan niin mukavaa, jos itse sanoisivat. En halua myöskään, että heille tulee sellainen olo, että en halua viedä tyttöä sinne kyläilemään.

No, en tiedä, mutta sanokaa hyvät isovanhemmat, jos me 30 -kymppiset mielestämme rasitamme teitä liikaa ettekä halua lapsenlapsianne nähdä kuin pari kertaa vuodessa. Se ei ole meille ongelma ja ymmärrämme toki, että ette enää jaksa. On vaan niin hakalassa tilanteessa, kun jos lasta vie kylään mummilaan seuraa olo, ettei ole toivottu ja jos ei vie, sitten ihmetellään, että mitä ihme nirppanokkailua...


Vaikeaa - helpompaa olisi kai katkaista välit kokonaan....

akösdfåäfds kirjoitti:

Saattaa olla, että huokaisevat helpotuksesta - ja silloinhan tilanne on hyvä näin. Itse en varsinaisesti viitsisi välejä vanhempiini pitää lainkaan. Tyttö on tänä vuonna ollut yhden kerran yökylässä ja muuten on kyläilty viimeksi elokuussa. Voi olla totta, että se on sinun lisäksesi myös minun vanhempieni mielestä paljon - olisi vaan niin mukavaa, jos itse sanoisivat. En halua myöskään, että heille tulee sellainen olo, että en halua viedä tyttöä sinne kyläilemään.

No, en tiedä, mutta sanokaa hyvät isovanhemmat, jos me 30 -kymppiset mielestämme rasitamme teitä liikaa ettekä halua lapsenlapsianne nähdä kuin pari kertaa vuodessa. Se ei ole meille ongelma ja ymmärrämme toki, että ette enää jaksa. On vaan niin hakalassa tilanteessa, kun jos lasta vie kylään mummilaan seuraa olo, ettei ole toivottu ja jos ei vie, sitten ihmetellään, että mitä ihme nirppanokkailua...


Vaikeaa - helpompaa olisi kai katkaista välit kokonaan....

Lue lisää

"Tytär on nyt 4 ja on muutaman kerran vuodessa ollut mummilassa yökylässä. Muutaman kerran kuussa kyläilemme mummilassa ja ehkä noin kerran kuussa tai kahdessa tytär on hoidossa muutaman tunnin."

Sekö on kaksi tapaamista vuodessa? Paljonko on "muutama kerta"?

Miksi noin katkera ja salavihainen asenne? Ihmisillä on oma elämänsä, teillä omanne ja heillä omansa.
Aikuiseksi pyritään, ja kiireesti kotoa pois. Kun sitten ollaan omillaan, ovat vanhemmat kuitenkin tärkeät, monille kovinkin tarpeelliset. Monet vanhemmat olisivat valmiit elämään elämänsä loppuvuodet ilman lasten tuomia velvollisuuksia.
Miksi se pitäisi jotenkin erikseen selittää. Nuori voi kysyä, väsyttääkö, ja sanoa, ettei halua rasittaa isovanhempia.

Oikein sekin on kirjoitti:

"Tytär on nyt 4 ja on muutaman kerran vuodessa ollut mummilassa yökylässä. Muutaman kerran kuussa kyläilemme mummilassa ja ehkä noin kerran kuussa tai kahdessa tytär on hoidossa muutaman tunnin."

Sekö on kaksi tapaamista vuodessa? Paljonko on "muutama kerta"?

Miksi noin katkera ja salavihainen asenne? Ihmisillä on oma elämänsä, teillä omanne ja heillä omansa.
Aikuiseksi pyritään, ja kiireesti kotoa pois. Kun sitten ollaan omillaan, ovat vanhemmat kuitenkin tärkeät, monille kovinkin tarpeelliset. Monet vanhemmat olisivat valmiit elämään elämänsä loppuvuodet ilman lasten tuomia velvollisuuksia.
Miksi se pitäisi jotenkin erikseen selittää. Nuori voi kysyä, väsyttääkö, ja sanoa, ettei halua rasittaa isovanhempia.

Lue lisää

Siis olemme aikaisemmin kyläilleet pari (eli noin joka toinen viikko) kertaa kuukaudessa ja joskus (kerran parissa kuukaudessa) ovat isovanhemmat katsoneet tyttöä muutaman kerran esim. viimeksi kesällä, kun kävin hammaslääkärissä. Mutta vanhempiani en siis lapsenvahdiksi tarvitse - minulla on MLL:ltä oikein pätevä ja mukava opiskelijatyttö, joka joskus iltaisin katsoo tyttöä, jos vaikka työt venyvät tai pitää istua jossain kokouksissa....

Minulle on jäänyt olo, että vanhempani eivät jaksaisi vierailuja, joten nyt olemme jättäneet ne käymättä. Eivät ole siis suoraan sanoneet, mutta on tullut sellainen fiilis. En edes haluaisi, että sellaiset ihmiset viettävät aikaa tyttäreni kanssa, joille se on pakkopullaa. Minä tai tyttäreni emme halua olla rasite kenellekään. Ongelma on siis se, että en tiedä, minkä verran vanhempani haluaisivat tyttärentytärtään nähdä - vai haluavatko ollenkaan. Jos he haluavat tyttäreni kanssa olla, ehdottomasti! Jos eivät - en tyrkytä! Äidiltäni tuli joku aika sitten viesti, jossa kysyi, mitä tyttäreni haluaisi joululahjaksi - vastasin, että ei mitään muuta kuin yhteisiä hetkiä isovanhempien kanssa. Pallo on siis ihan heillä.

Minusta on järkyttävää kuulla, että jotkut isovanhemmat kokevat, että heidät "pakotetaan" lapsenvahdeiksi. Se on kyllä tosi väärin ja harmillista! Niin ei missään nimessä pitäisi olla! En toisaalta voi ymmärtää, miten voidaan muka pakottaa - tulevatko lapset vanhempiensa luo ja tyrkkäävät lapsenlapsen väkisin sisään?

Ainoa asia, mitä minä olen viesteilläni ajanut takaa on se, että kertokaa hyvät isovanhemmat, mitä haluatte. Teillä on vapaus valita! En halua myöskään, että vanhempani ajattelevat, että en anna heidän tavata tytärtäni :-(.

Ja vielä sen verran, että on myös paljon isovanhempia, jotka viettävät mielellään lapsenlastensa kanssa aikaa - jopa viikoittain. Tiedän jopa isovanhempia, jotka hoitavat päivittäin lastensa lapsia. Ihan vapaaehtoisesti! Lähin kollegani töissä (60 -vuotias isoisä) kertoo hoitavansa tyttärensä kahta lasta oikein mielellään joka viikko.

Lastenlasten tulisi olla suuri ilo - jokaisen ihmisen tulisi olla suuri ilo jollekulle! Minua rakasti ihana mummo, jonka kanssa vietin kesäisin joskus kaksikin viikkoa putkeen ja siltä ajalta on jäänyt mahtavat muistot. Minä olin hänelle aidosti rakas ja hän minulle. Kaikki isovanhemmat eivät jaksa tuollaista rakkautta antaa eikä tarvitsekaan.

edellinen....... kirjoitti:

Siis olemme aikaisemmin kyläilleet pari (eli noin joka toinen viikko) kertaa kuukaudessa ja joskus (kerran parissa kuukaudessa) ovat isovanhemmat katsoneet tyttöä muutaman kerran esim. viimeksi kesällä, kun kävin hammaslääkärissä. Mutta vanhempiani en siis lapsenvahdiksi tarvitse - minulla on MLL:ltä oikein pätevä ja mukava opiskelijatyttö, joka joskus iltaisin katsoo tyttöä, jos vaikka työt venyvät tai pitää istua jossain kokouksissa....

Minulle on jäänyt olo, että vanhempani eivät jaksaisi vierailuja, joten nyt olemme jättäneet ne käymättä. Eivät ole siis suoraan sanoneet, mutta on tullut sellainen fiilis. En edes haluaisi, että sellaiset ihmiset viettävät aikaa tyttäreni kanssa, joille se on pakkopullaa. Minä tai tyttäreni emme halua olla rasite kenellekään. Ongelma on siis se, että en tiedä, minkä verran vanhempani haluaisivat tyttärentytärtään nähdä - vai haluavatko ollenkaan. Jos he haluavat tyttäreni kanssa olla, ehdottomasti! Jos eivät - en tyrkytä! Äidiltäni tuli joku aika sitten viesti, jossa kysyi, mitä tyttäreni haluaisi joululahjaksi - vastasin, että ei mitään muuta kuin yhteisiä hetkiä isovanhempien kanssa. Pallo on siis ihan heillä.

Minusta on järkyttävää kuulla, että jotkut isovanhemmat kokevat, että heidät "pakotetaan" lapsenvahdeiksi. Se on kyllä tosi väärin ja harmillista! Niin ei missään nimessä pitäisi olla! En toisaalta voi ymmärtää, miten voidaan muka pakottaa - tulevatko lapset vanhempiensa luo ja tyrkkäävät lapsenlapsen väkisin sisään?

Ainoa asia, mitä minä olen viesteilläni ajanut takaa on se, että kertokaa hyvät isovanhemmat, mitä haluatte. Teillä on vapaus valita! En halua myöskään, että vanhempani ajattelevat, että en anna heidän tavata tytärtäni :-(.

Ja vielä sen verran, että on myös paljon isovanhempia, jotka viettävät mielellään lapsenlastensa kanssa aikaa - jopa viikoittain. Tiedän jopa isovanhempia, jotka hoitavat päivittäin lastensa lapsia. Ihan vapaaehtoisesti! Lähin kollegani töissä (60 -vuotias isoisä) kertoo hoitavansa tyttärensä kahta lasta oikein mielellään joka viikko.

Lastenlasten tulisi olla suuri ilo - jokaisen ihmisen tulisi olla suuri ilo jollekulle! Minua rakasti ihana mummo, jonka kanssa vietin kesäisin joskus kaksikin viikkoa putkeen ja siltä ajalta on jäänyt mahtavat muistot. Minä olin hänelle aidosti rakas ja hän minulle. Kaikki isovanhemmat eivät jaksa tuollaista rakkautta antaa eikä tarvitsekaan.

Lue lisää

Siis miksi isovanhempien tulisi katsoa lapsesi perään kun olet ylitöissä taikka kokouksissa. Eikö sinulla ole puolisoa joka huolehtii lapsestaan?
Ja voisithan itsekin muuttaa asenteesi lastasi kohtaan. Hänhän on varmaankin 8-9 tuntia päivässä muiden hoidossa tarhassa, hälyssä ja melussa, kun sinä olet töissä. Eikö itsesi kuuluisi olla enempi lapsesi kanssa hänen valveilla olonsa aikana?. Kyllä varmasti viikonloput lapselle äitinsä ja isänsä kanssa kotona ovat antoisempia kuin olla isovanhempiensa luona . Vai onko sinulle rasittavaa tutustua lapseesi?

kysyn vaan kirjoitti:

Siis miksi isovanhempien tulisi katsoa lapsesi perään kun olet ylitöissä taikka kokouksissa. Eikö sinulla ole puolisoa joka huolehtii lapsestaan?
Ja voisithan itsekin muuttaa asenteesi lastasi kohtaan. Hänhän on varmaankin 8-9 tuntia päivässä muiden hoidossa tarhassa, hälyssä ja melussa, kun sinä olet töissä. Eikö itsesi kuuluisi olla enempi lapsesi kanssa hänen valveilla olonsa aikana?. Kyllä varmasti viikonloput lapselle äitinsä ja isänsä kanssa kotona ovat antoisempia kuin olla isovanhempiensa luona . Vai onko sinulle rasittavaa tutustua lapseesi?

Lue lisää

No jos vuodessa on suurinpiirtein 52 viikonloppua,niin en usko että lapsi vallan vieraantuu vanhemmistaan,jos kaksi tai kolme yötä on isovanhempien hoivassa.Kyse on kai vaan nyt siitä,paljonko kukakin isovanhempi on halukas olemaan lastenlasten kanssa ja haluaako edes läheiset suhteet tähän sukupolveen.Meillä on lapsenlapsia uusperheessä 6 alle kouluikäistä ja aika monta yökyläreissua tänne tekevät vuoden mittaan.Joskus on kaikki ,joskus ovat kukin vuorollaan,omaa "spesiaalimummola-aikaa" jokaiselle.
Tämä on oma valinta.Haluan läheiset välit lapsenlapsiin.He ovat jatke tässä sukupolvien ketjussa,niitä,jotka tänne jäävät kun me vanhemmat lähdetään ja minulle erittäin tärkeitä ja rakkaita.Saan iloa ja voimaa siitä,kun kylään mennessä pikku jalat tepsuttavat vastaan ja kiljutaan "mummo tuli,mummo on kiva."Siitä saan enemmän energia itselleni päin,kuin mitä kuluu
lasten kanssa touhutessa.

Ei ole kiva sinun tilanteesi, että olet katkera äidillesi. Kyllähän me äidit ollaan äitejä hautaan asti ja ollaan lastemme tukena aina kun voidaan. Joku juttu siinä täytyy olla, että hän ei halua auttaa eikä tavata lapsiasi. Oma äitini auttoi kyllä kun jäin yksinhuoltajaksi jo heti vauvan synnyttyä, mutta hirvittäviä yhteenottoja oli, niin että äitini kävi minuun käsiksi ja veti niin sanotusti turpaankin, eikä osannut koskaan selittää miksi. Omia elämänsä katkeroitumisia purki.

Nyt oma aikuinen tyttäreni ottaa asiakseen aina silloin tällöin vetää päänsä täyteen viinaa ja haukkua minut aivan alhaiseksi alkoholistiksi. Kuitenkaan alkoholin käyttöni ei ole koskaan vaikeuttanut lasteni elämää eikä vienyt heiltä mitään, se on ollut vaan oma tapani rentoutua joskus. Pitäisikö minun aikuisen ihmisen kysellä joltain, esim. lapsiltani mitä saan tehdä ja mitä en ? Olen ollut aina niin kiltti, että kaikki ovat kävelleet ylitseni ja väheksyneet minua, mutta tämähän ei taida jatkua näin. Ylitseni ei enää kävellä.

Mummina olen sitä mieltä, että ei ole minun asiani hoitaa heidän lapsiaan, hätätilanteessa tietenkin hoidan, muuten järjestäköön itse hoitonsa. Tapailen usein lapsenlastani ja laulan ja leikin hänen kanssaan, mutta en vielä halua niin pientä kitisemään luokseni yökylään. Sitten kun hänen kanssaan voi oikeasti tehdä jotain järkevää on kiva viettää pidempiäkin aikoja yhdessä.

Mutta kun se ei auta vaikka rautalangasta koitettaisiin vääntää. Omilla seitsenkymppisillä vanhemmillani jo sairauksia eivätkä jaksa mutta ihan väkisin pakotetaan pienten lasten hoitajiksi eikä kolmen päivän putken jälkeen niitä haettaisi poiskaan kun pitkin hampain kiukutellen. Mikään ei ole auttanut vaikka muutkin ihmiset ovat sanoneet ihan suoraan että onko ihan oikein. Jopa olivat vanhempani vieneet heille lehti- ilmoituksen jossa nuori neito tarjosi lapsenhoito palveluja sopivaa korvausta vastaan mutta ei käy kun ei pääse niistä riesoistaan eroon koko viikonlopuksi. Samalla pitää hankkia niille ruuat, vaatteet ja maksaa vanhemmille siitä ilosta ja mennä vielä siivoon heidän kotinsa. Eikä ole ainoa tapaus, näitä täystyöllistettyjä isovanhempia näkee pilvin pimein. Toisekseen lapset eivät ole mitään helppoja kun kotikasvatuskin on laistettu siis isovanhemmista imetään kaikki irti vaikka toinen jalka olisi jo haudassa.

Mitä se auttaa??? kirjoitti:

Mutta kun se ei auta vaikka rautalangasta koitettaisiin vääntää. Omilla seitsenkymppisillä vanhemmillani jo sairauksia eivätkä jaksa mutta ihan väkisin pakotetaan pienten lasten hoitajiksi eikä kolmen päivän putken jälkeen niitä haettaisi poiskaan kun pitkin hampain kiukutellen. Mikään ei ole auttanut vaikka muutkin ihmiset ovat sanoneet ihan suoraan että onko ihan oikein. Jopa olivat vanhempani vieneet heille lehti- ilmoituksen jossa nuori neito tarjosi lapsenhoito palveluja sopivaa korvausta vastaan mutta ei käy kun ei pääse niistä riesoistaan eroon koko viikonlopuksi. Samalla pitää hankkia niille ruuat, vaatteet ja maksaa vanhemmille siitä ilosta ja mennä vielä siivoon heidän kotinsa. Eikä ole ainoa tapaus, näitä täystyöllistettyjä isovanhempia näkee pilvin pimein. Toisekseen lapset eivät ole mitään helppoja kun kotikasvatuskin on laistettu siis isovanhemmista imetään kaikki irti vaikka toinen jalka olisi jo haudassa.

Lue lisää

joo,tuollainen ei kyllä ole reilua.Periaatehan on se,että lapsiaan voi tukea ja auttaa,myös aikuisia lapsia.Mutta isovanhemmat määrittää apunsa rajat eikä sitä millään tavalla vaadita.
Otan omia lapsenlapsia ja avomiehen lapsenlapsia myös välillä hoitoon,olen vielä nuori mummo,alle 50 v ja tunnen hyvin jaksavani.Lapset kasvaa koko ajan ja näiden 3-6 vuotiaiden hoito on selvästi helpompaa kuin vuoden ikäisen.
Haluan olla läheinen näiden pikkuihmisten kanssa ja mielestäni se vaatii sen,että vietän aikaa heidän kanssaan ja tutustun heidän persooniinsa,Aivan ihania ja erilaisia luonteita.
Mutta olemme sopineet avomiehen kanssa että me isovanhemmat päätämme jaksamisemme rajat.Alusta asti on ollut selvää,että hoitoon otto on sopimusasia,ei sitä voi vaatia eikä siitä voi suuttua,jos meille ei sovi.Olen myös puhunut lasteni kanssa,että veisivät joskus lapset vaikka kavereilleen ja he vastavuoroisesti toisivat lapsensa heille,jos on jotain menoja.Hyvä puoli tässä on se,että lapset saavat kaverit kylään.Tätä on noudatettukin välillä,

Mitä se auttaa??? kirjoitti:

Mutta kun se ei auta vaikka rautalangasta koitettaisiin vääntää. Omilla seitsenkymppisillä vanhemmillani jo sairauksia eivätkä jaksa mutta ihan väkisin pakotetaan pienten lasten hoitajiksi eikä kolmen päivän putken jälkeen niitä haettaisi poiskaan kun pitkin hampain kiukutellen. Mikään ei ole auttanut vaikka muutkin ihmiset ovat sanoneet ihan suoraan että onko ihan oikein. Jopa olivat vanhempani vieneet heille lehti- ilmoituksen jossa nuori neito tarjosi lapsenhoito palveluja sopivaa korvausta vastaan mutta ei käy kun ei pääse niistä riesoistaan eroon koko viikonlopuksi. Samalla pitää hankkia niille ruuat, vaatteet ja maksaa vanhemmille siitä ilosta ja mennä vielä siivoon heidän kotinsa. Eikä ole ainoa tapaus, näitä täystyöllistettyjä isovanhempia näkee pilvin pimein. Toisekseen lapset eivät ole mitään helppoja kun kotikasvatuskin on laistettu siis isovanhemmista imetään kaikki irti vaikka toinen jalka olisi jo haudassa.

Lue lisää

Ei se puhuminen ja asiasta kertominen niin vain onnistu.
Moni ihminen torjuu keskustelun pelätessään, että siitä tulee syyttelevä tai eripurainen.
Mieluummin sitten heti paiskatan hanskat tiskiin ja lopetetaan yhteydenpito. Se on helpompaa.

Jos osapuolet pitävät toisiaan itsekkäina tai laiskoina, niin ei "keskustelusta" kukaan ota selvää.
Lapsista voi tulla riitakapuloita, joille kotona sanotaan ilkeästi, että mummu ei huoli teitä enää kun olette niin hankalia, ja mummulassa mummu mutisee toisesta poskesta, että vanhemmat ovat niin itsekkäitä, että vain bailaavat ja hylkäävät lapset mummulle.

Lapsi syyllistää itsensä. Hän uskoo molempia. Lapsi kaipaisi mummua, mutta ei enää halua sinne mummun vaivoiksi, kotona vanhemmat ihmettelevät, mitä on tapahtunut, kun mummula ei enää kelpaa.

Lapsen paikka on kotona. Mummula on kyläpaikka eikä sijaiskoti.

Kullan kallis.. kirjoitti:

Ei se puhuminen ja asiasta kertominen niin vain onnistu.
Moni ihminen torjuu keskustelun pelätessään, että siitä tulee syyttelevä tai eripurainen.
Mieluummin sitten heti paiskatan hanskat tiskiin ja lopetetaan yhteydenpito. Se on helpompaa.

Jos osapuolet pitävät toisiaan itsekkäina tai laiskoina, niin ei "keskustelusta" kukaan ota selvää.
Lapsista voi tulla riitakapuloita, joille kotona sanotaan ilkeästi, että mummu ei huoli teitä enää kun olette niin hankalia, ja mummulassa mummu mutisee toisesta poskesta, että vanhemmat ovat niin itsekkäitä, että vain bailaavat ja hylkäävät lapset mummulle.

Lapsi syyllistää itsensä. Hän uskoo molempia. Lapsi kaipaisi mummua, mutta ei enää halua sinne mummun vaivoiksi, kotona vanhemmat ihmettelevät, mitä on tapahtunut, kun mummula ei enää kelpaa.

Lapsen paikka on kotona. Mummula on kyläpaikka eikä sijaiskoti.

Lue lisää

ja hoidan heitä omassa kodissaan tai mummolassa silloin tällöin ja tarpeen vaatiessa. Mutta lapseni ymmärtävät ja ottavat huomioon myös minun mummoelämäni ihmissuhteet, harrastukset ym tekemiset.
Mummola ja pappala on lapsille oma 'kyläpaikka' , jossa lastenlapset huomioidaan ja heitä rakastetaan. Tottahan hoitaminen on rankkaa jo vanhemmalle ihmiselle, mutta kaikki osapuolet nauttivat myös yhdessäolosta. Tietenkin minun on helppo puhua, olen jo eläkkeellä ja luppoaikaa on paremmin kuin työikäisillä mummoilla ja papoilla. Mutta ikinä ei ole ollut puhettakaan, että lapseni pitäisivät meitä vanhuksia laiskoina tai itsekkäinä, jos meille ei jostain syystä sovi lastenhoito. He kuitenkin tietävät, että me aina joustamme mahdollisuuksien mukaan. Lapseni ovat aika sosiaalisia ja heillä kaikilla on oma suunnilleen samanikäinen ystäväpiiri, jossa vuoroin hoidetaan myös kavereittenkin lapsia tai heidän yhteiset rientonsa ovat aika lapsiystävällisiä. Tuo ystäväverkosto on oivallinen ja näin pienet lapsetkin nivoutuvat ja kasvavat luontevasti eri sukupolvien kesken. - Tottakai autamme omien lastemme lastenlasten hoidossa, jos vanhemmilla on kahdenkeskistä menoa jne. Olemme suht'koht' terveitä isovanhempia ja haluamme lastenlasten tuntevan ja luottavan myös meihin vanhuksiin. (Lastenlapsilla on tietenkin vanhempien työn takia vakituiset hoitopaikat ja päiväkodit, joissa he käyvät mielellään ja kehittyvät muiden ikäistensä tavoin).

Mitä se auttaa??? kirjoitti:

Mutta kun se ei auta vaikka rautalangasta koitettaisiin vääntää. Omilla seitsenkymppisillä vanhemmillani jo sairauksia eivätkä jaksa mutta ihan väkisin pakotetaan pienten lasten hoitajiksi eikä kolmen päivän putken jälkeen niitä haettaisi poiskaan kun pitkin hampain kiukutellen. Mikään ei ole auttanut vaikka muutkin ihmiset ovat sanoneet ihan suoraan että onko ihan oikein. Jopa olivat vanhempani vieneet heille lehti- ilmoituksen jossa nuori neito tarjosi lapsenhoito palveluja sopivaa korvausta vastaan mutta ei käy kun ei pääse niistä riesoistaan eroon koko viikonlopuksi. Samalla pitää hankkia niille ruuat, vaatteet ja maksaa vanhemmille siitä ilosta ja mennä vielä siivoon heidän kotinsa. Eikä ole ainoa tapaus, näitä täystyöllistettyjä isovanhempia näkee pilvin pimein. Toisekseen lapset eivät ole mitään helppoja kun kotikasvatuskin on laistettu siis isovanhemmista imetään kaikki irti vaikka toinen jalka olisi jo haudassa.

Lue lisää

joskus olisi isovanhempien syytä muistaa kuka on kenet kasvattanut.
olette itse kasvattanut kohtuuttoman aikuisen, johon ette ole pystynyt luomaan keskusteluyhteyttä.
sitä niittää mitä kylvää

sepä se kirjoitti:

joo,tuollainen ei kyllä ole reilua.Periaatehan on se,että lapsiaan voi tukea ja auttaa,myös aikuisia lapsia.Mutta isovanhemmat määrittää apunsa rajat eikä sitä millään tavalla vaadita.
Otan omia lapsenlapsia ja avomiehen lapsenlapsia myös välillä hoitoon,olen vielä nuori mummo,alle 50 v ja tunnen hyvin jaksavani.Lapset kasvaa koko ajan ja näiden 3-6 vuotiaiden hoito on selvästi helpompaa kuin vuoden ikäisen.
Haluan olla läheinen näiden pikkuihmisten kanssa ja mielestäni se vaatii sen,että vietän aikaa heidän kanssaan ja tutustun heidän persooniinsa,Aivan ihania ja erilaisia luonteita.
Mutta olemme sopineet avomiehen kanssa että me isovanhemmat päätämme jaksamisemme rajat.Alusta asti on ollut selvää,että hoitoon otto on sopimusasia,ei sitä voi vaatia eikä siitä voi suuttua,jos meille ei sovi.Olen myös puhunut lasteni kanssa,että veisivät joskus lapset vaikka kavereilleen ja he vastavuoroisesti toisivat lapsensa heille,jos on jotain menoja.Hyvä puoli tässä on se,että lapset saavat kaverit kylään.Tätä on noudatettukin välillä,

Lue lisää

Minulla on myös useita lastenlapsia.Niin ihania persoonia kaikki,,omia ittejään.Käyn vielä töissä (60v) mutta haluan elää henkisellä tasolla lahellä lapsia ja se ei onnistu jos ei pienestä asti ole läsnä.On ihana kuunnella kun he kirkkain silmin selittää heille tärkeitä asioita mummulle.Olen niin onnellinen heistä kaikista.Mikä voisi olla rikkaampaa elämää kun olla läsnä lastenlapsille.Joku on onnistuneesti sanonut että JOS OLISIN TIENNYT KUINKA IHANIA LASTEN LAPSET ON OLISIN HALUNNUT NE ENSIN :)