Isomummu lapsenvahtina

Minulla on aina silloin tällöin vajaan vuoden ikäinen vkl-hoidossa ja olen noiden hoitojaksojen jälkeen väsynyt kuin "tapettu mato". Väsymys tulee ihan siitä etten uskalla antaa itseni vaipua syvään uneen, pelkään etten heräisi lapsen itkuun.
Myöskin se jatkuva skarppina olo väsyttää, tässä iässä kun tuo luonnollinen vireystaso tuppaa olemaan jo erilainen kuin nuorempana. Nuoret ymmärtää nämä asiat vasta sitten kun ovat itse mummi-iässä.

Me olemme sopineet että hoidan kyllä tarvittaessa ja ihan mielellänikin mutta vain n. kerran kuussa, tosin ihan joka kuukausi ei ole ollut tarvettakaan.

Tuon aloituksen täytyy olla provo, yksikään normaali vanhempi ei jättäisi noin pientä lasta yli 80v vanhuksen hoidettavaksi, se on jo lapsen heitteille jättöä.

Mummu on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa, perusterve joten hoitaa itse lääkkeensä. Seurakunnasta käy joku naisihminen välillä katsomassa. Minä mieheni kanssa hoidetaan siivoukset, kevyemmät askareet mummu tekee itse.

Eihän noin pienen lapsen mummo voi olla 87-vuotias, eikä kukaan jättäisi pikkuista hoitoon noin iäkkäälle. Annetaan tämän jutun unohtua mappi ööhön.

Sen sijaan voin kertoa, että tyttäreni käyttää surutta tai sitten ihan pakosta anoppiaan hyvin usein lapsenvahtina ja hoitajana. Olen usein sanonut, että jaksaako hän vuorotyönsä ohella aina olla lapsenvahtina. Mummi tietenkin rakastaa lasta ja hoitaa aina kun pyydetään. Mielestäni on pyydetty ihan vaan huvittelun vuoksikin, että päästään bailaamaan. Minä toisena mummina asun kyllä lähellä, mutta toisessa kaupungissa, enkä ottaisi mielelläni yökylään huonosti nukkuvaa tyttöä. Onneksi ei ole pyydettykään. Tapaan lapsen joka viikko ja leikin, laulan ja luen, mutta on ihanaa kun he lähtevät kotiinsa. Olen omat lapseni kasvattanut, enkä halua pikkuista yökylään, paitsi jos on jokin hätätilanne. Sitten kun hän on isompi, otan mielelläni hänet kotiini yöksi ja vaikka pidemmäksikin aikaa, mutta hoitakoon vanhemmat itse pikkuisensa. On ihan kauheaa, että isovanhemmista tehdään vain lapsenvahteja, aika itsekästä puuhaa, joku muu hoitaa lapseni kuin minä itse. Huhhuh...

Isomummu ja mummu on sama asia. Eli tämän lapsen isomummu oli oli minun ja mieheni luona yökylässä tämän lapsen kanssa.

Tarkennus kirjoitti:

Isomummu ja mummu on sama asia. Eli tämän lapsen isomummu oli oli minun ja mieheni luona yökylässä tämän lapsen kanssa.

miehesi äiti (joka olisi siis lapsesi mummu) niin tarkoitit miehesi äidin äitiä, isomummua?

kun kirjoitit kirjoitti:

miehesi äiti (joka olisi siis lapsesi mummu) niin tarkoitit miehesi äidin äitiä, isomummua?

Mieheni äiti on tämän lapsen isomummu. Olemme menneet naimisiin muutama vuosi sitten aikuisiällä, meillä ei ole yhteisiä lapsia. Eli minä en ole mitään sukua tälle hoidettavalle lapselle.

Lapsi on hänen tyttären tyttären lapsi. 'Heillä' kirjoitin siksi, koska meillä päin sanotaan noin, oli huushollissa sitten yksi tai useampi asukas.

87v on mieheni äiti, eli anoppini.En ole mitään sukua lapselle. Olemme menneet naimisiin aikuisiällä, eli meillä ei ole yhteisiä lapsia, eikä varmaan tulekaan olemaan tällä iällä.

Toivoisin itsekkin, että tämä olisi huono provo mutta kun ei ole. Olen lapsen äidille yrittänyt puhua, että miettisi lapsen hoitoa muuallakin, mutta kun en häntäkään tunne kovin hyvin niin aika pintapuoliseksi se keskustelu jää. Mitään viranomaisia en halua tähän sekoittaa, siitä seuraisi vaan huonot välit anopin kanssa.

Olemme myös yrittäneet ehdottaa, että toisi lapsen välillä meille, kun tuntui ihan hyvin meidän kanssa viihtyvän. Ei vaan ole tuonut, tiedä sitten miksi.

Päivähoito ei ilmeisesti ole vahtoehto siksi, että kotihoidontuki loppuu samalla.

En ole sukulainen kirjoitti:

87v on mieheni äiti, eli anoppini.En ole mitään sukua lapselle. Olemme menneet naimisiin aikuisiällä, eli meillä ei ole yhteisiä lapsia, eikä varmaan tulekaan olemaan tällä iällä.

Toivoisin itsekkin, että tämä olisi huono provo mutta kun ei ole. Olen lapsen äidille yrittänyt puhua, että miettisi lapsen hoitoa muuallakin, mutta kun en häntäkään tunne kovin hyvin niin aika pintapuoliseksi se keskustelu jää. Mitään viranomaisia en halua tähän sekoittaa, siitä seuraisi vaan huonot välit anopin kanssa.

Olemme myös yrittäneet ehdottaa, että toisi lapsen välillä meille, kun tuntui ihan hyvin meidän kanssa viihtyvän. Ei vaan ole tuonut, tiedä sitten miksi.

Päivähoito ei ilmeisesti ole vahtoehto siksi, että kotihoidontuki loppuu samalla.

Lue lisää

sinun miehesi tulisi puuttua tuohon tilanteeseen, koska kysymys on hänen iäkkäästä äidistään jota ilmiselvästi hyväksi käytetään todella törkeästi.

Tuo vanhus on tehtäväänsä väsynyt vaikka ei sitä jostain kumman syystä myönnä, se tulee ilmi jo siitä hänen teillä vierailun yhteydessä antamastaan lomalla olo kommentista.

Yhtäkään noin iäkästä EI SAA laittaa tuollaiseen hoitovastuuseen ja tuo on asia johon jokaisen täyspäisen VELVOLLISUUS on puuttua.

Ilmeisesti tämä tosiaankaan ei ole provo, koska ketjun aloittaja tuntuu seuraavan tätä keskustelua ja antavan aivan järkevää tarkennusta kirjoittajille, jotka kyselevät (epäolennaisiakin) asioita. Minunkaan mielestäni tärkeintä tässä ei ole se, kenen lapsi tai mummu on kyseessä.

87-v ei voi päiväkausia hoitaa näin pientä lasta. Jos mummulla on pää ja jalat kunnossa (niin kuin ilmisesti on), minusta voi hoitaa lasta jos äiti lähtee vaateostoksille/lääkäriin/kampaajalle eli pari-kolme tuntia. Tuollaisiin paikkoihin kun on hankala pienen lapsen kanssa lähteä.

Olisin ehdottanut keskustelua lapsen äidin kanssa (isästä et puhunut mitään, onko hän kuvioissa?) mutta kun kysymys on 'uusista sukulaisista' muutaman vuoden avioliiton jälkeen niin ymmärrän, että et voi kovin isoilla kirjaimilla hänen kanssaan keskustella.

Kirjoitit, että kotihoidon tuki loppuu jos lapselle haetaan kunnallinen päivähoitopaikka. Ilmeisesti siis perheessä on tiukkaa rahasta? Kelan sivuilta nopeasti katsoin, että kht on 314 ensimmäisestä lapsesta ja tulojen mukaan hoitolisä 168 euroa kunnes lapsi täyttää 3.

Oma tyttöni on 4-6 vuotiaana ollut mummullani päivähoidossa. Mummu oli silloin 75 ja oli ikäisekseen sekä päästään että fyysisesti hyvässä kunnossa (reunahuomautus: nyt mummu on 93 ja edelleen ikäisekseen hyvässä kunnossa, mitä nyt näkö ja kuulo on mitä on). Itse olin töissä, ja kun tyttö oli kipeä, hoisin sitä kotona tietysti niin kauan kun se oli sairas. Mummulle vein sitten 'varmuuden vuoksi' vielä päiväksi tai pariksi. Muistaakseni yhden kerran tyttö oli mummulla yön yli niin, etten itse ollut paikalla. Eli mentiin mummulaan illalla, oltiin siellä yötä ja lähdin aamulla töihin. Työmaalta soitin pariin kertaan, että kaikki on ok.

Kai lapsen äiti tarkistaa tilanteen puhelimella muutaman kerran päivässä? Tuonikäinen lapsi ei vielä osaa hakea apua jos jotain tapahtuu.

Kirjoitit, että et halua viranomaisia sekoittaa asiaan ja ymmärrän sen hyvin. Siinä menee kaikkien välit sekaisin. En oikein osaa antaa mitään neuvoa mitä pitäisi tehdä. Ainut mitä tulee mieleen, että opettakaa lapsi vastaamaan puhelimeen kun se soi. Jos mummulle sattuu jotain, niin 2,5 varmaan puhuu jo? Todella olematon neuvo, mutta keksikää muut parempia.

Lapsen äiti ei halua lasta teille hoitoon, onko mummu lähempänä? Muuten en voi ymmärtää miksei tuo olisi vaihtoehto? Kirjoitit, että teillä ei ole yhteisiä lapsia, eli lapsia kuitenkin on? Eli että jommallakummalla on kokemusta lastenhoidosta?

marella kirjoitti:

Ilmeisesti tämä tosiaankaan ei ole provo, koska ketjun aloittaja tuntuu seuraavan tätä keskustelua ja antavan aivan järkevää tarkennusta kirjoittajille, jotka kyselevät (epäolennaisiakin) asioita. Minunkaan mielestäni tärkeintä tässä ei ole se, kenen lapsi tai mummu on kyseessä.

87-v ei voi päiväkausia hoitaa näin pientä lasta. Jos mummulla on pää ja jalat kunnossa (niin kuin ilmisesti on), minusta voi hoitaa lasta jos äiti lähtee vaateostoksille/lääkäriin/kampaajalle eli pari-kolme tuntia. Tuollaisiin paikkoihin kun on hankala pienen lapsen kanssa lähteä.

Olisin ehdottanut keskustelua lapsen äidin kanssa (isästä et puhunut mitään, onko hän kuvioissa?) mutta kun kysymys on 'uusista sukulaisista' muutaman vuoden avioliiton jälkeen niin ymmärrän, että et voi kovin isoilla kirjaimilla hänen kanssaan keskustella.

Kirjoitit, että kotihoidon tuki loppuu jos lapselle haetaan kunnallinen päivähoitopaikka. Ilmeisesti siis perheessä on tiukkaa rahasta? Kelan sivuilta nopeasti katsoin, että kht on 314 ensimmäisestä lapsesta ja tulojen mukaan hoitolisä 168 euroa kunnes lapsi täyttää 3.

Oma tyttöni on 4-6 vuotiaana ollut mummullani päivähoidossa. Mummu oli silloin 75 ja oli ikäisekseen sekä päästään että fyysisesti hyvässä kunnossa (reunahuomautus: nyt mummu on 93 ja edelleen ikäisekseen hyvässä kunnossa, mitä nyt näkö ja kuulo on mitä on). Itse olin töissä, ja kun tyttö oli kipeä, hoisin sitä kotona tietysti niin kauan kun se oli sairas. Mummulle vein sitten 'varmuuden vuoksi' vielä päiväksi tai pariksi. Muistaakseni yhden kerran tyttö oli mummulla yön yli niin, etten itse ollut paikalla. Eli mentiin mummulaan illalla, oltiin siellä yötä ja lähdin aamulla töihin. Työmaalta soitin pariin kertaan, että kaikki on ok.

Kai lapsen äiti tarkistaa tilanteen puhelimella muutaman kerran päivässä? Tuonikäinen lapsi ei vielä osaa hakea apua jos jotain tapahtuu.

Kirjoitit, että et halua viranomaisia sekoittaa asiaan ja ymmärrän sen hyvin. Siinä menee kaikkien välit sekaisin. En oikein osaa antaa mitään neuvoa mitä pitäisi tehdä. Ainut mitä tulee mieleen, että opettakaa lapsi vastaamaan puhelimeen kun se soi. Jos mummulle sattuu jotain, niin 2,5 varmaan puhuu jo? Todella olematon neuvo, mutta keksikää muut parempia.

Lapsen äiti ei halua lasta teille hoitoon, onko mummu lähempänä? Muuten en voi ymmärtää miksei tuo olisi vaihtoehto? Kirjoitit, että teillä ei ole yhteisiä lapsia, eli lapsia kuitenkin on? Eli että jommallakummalla on kokemusta lastenhoidosta?

Lue lisää

Pariskunta on eronnut, lapsen isä tekee keikkatöitä ympäri Suomea. Lapsi on isällä vkl kerran-kaksi kuukaudessa.

Vähistä rahoista tässä varmaan on periaatteessa kysymys. Lapsen äidiltä on luottotiedot menneet ja on hakenut velkajärjestelyyn. Kaikki töistä tuleva raha menee asuntolainaan ja kulutusluottojen maksuun.

Meille matkaa on muutama kilometri, mummulle 15 km. Minulla on yksi lapsi, joka on jo muuttanut pois kotoa. En voi sanoa, että olen mikään mahdottoman hyvä lapsenhoitaja yhden lapsen perusteella. Mutta minulla on tämän lapsen kanssa mennyt kaikki riittävän hyvin. On syöty, nukuttu, piirrelty ja vaihdettu vaippoja. Viimekertainen kakkapesu kylppärissä oli aika huutosessio - lapsi pelkää suihkua syystä tai toisesta. Huuto loppui heti kun tultiin pois kylppäristä ja oltiin taas niin neiti-aurinkoista:)

että isomummusi saa seuraa kouluikäisistä lapsista. Perimäntiedon siirtäminen on asia, jota on vaikea korvata millään muulla kuin tällaisella kontaktilla.

Oleellinen ero kuitenkin aloittajan tekstiin on, että sinun lapsesi ovat kouluikäisiä, eivät tarvitse fyysisitä hoitoa, ymmärtävät isomummun olevan iäkäs jne. 2,5 vuotiaan ikiliikkujan hoitaminen ja perään katsominen on aivan eri asia. Tuon ikäinen ei vielä ymmärrä isomummun ikää, eikä iäkäs ihminen välttämättä pysy tuon ikäisen perässä. Tai jos isomummulle tapahtuu jotain, niin tuon ikäinen on avuton

opopop kirjoitti:

että isomummusi saa seuraa kouluikäisistä lapsista. Perimäntiedon siirtäminen on asia, jota on vaikea korvata millään muulla kuin tällaisella kontaktilla.

Oleellinen ero kuitenkin aloittajan tekstiin on, että sinun lapsesi ovat kouluikäisiä, eivät tarvitse fyysisitä hoitoa, ymmärtävät isomummun olevan iäkäs jne. 2,5 vuotiaan ikiliikkujan hoitaminen ja perään katsominen on aivan eri asia. Tuon ikäinen ei vielä ymmärrä isomummun ikää, eikä iäkäs ihminen välttämättä pysy tuon ikäisen perässä. Tai jos isomummulle tapahtuu jotain, niin tuon ikäinen on avuton

Lue lisää

Olet aivan oikeassa. En lukenutkaan aloitusta niin tarkasti, jotta olisin huomannut lapsen olevan noin pieni. Muistan itse kyllä ne vauva-ajat ja vuodet sen jälkeen. Kyllä ne sen verran raskaita olivat, ettei itsekään meinannut lasten perässä pysyä. Varsinkin kun vanhemmalla pojallani on ADHD.

Aloittajan tapauksessa avainasemassa ovat tietysti lapsen vanhemmat. Heidän tehtävänsä on päättää uudelleen lapsen hoitojärjestelyistä. Varmasti isomummonkin on tässä tapauksessa vaikea myöntää, että voimat ovat vähentyneet. Sehän on tavallaan kunniatehtävä, että saa vanhempien luottamuksen hoitaa lasta. Ja sitten myös yksinäisiä senioreita on niin paljon, että kyseinen ihminen varmasti kokee elämäniloa pienestä lapsesta.

Itse olen aina kysynyt mummoltani, että jaksaako ja haluaako ottaa lapset luokseen. Ilomielin on aina suostunut. Samalla lapsista on hänelle apuakin vähän, koska ovat jo sen verran isoja.

Woman37v kirjoitti:

Olet aivan oikeassa. En lukenutkaan aloitusta niin tarkasti, jotta olisin huomannut lapsen olevan noin pieni. Muistan itse kyllä ne vauva-ajat ja vuodet sen jälkeen. Kyllä ne sen verran raskaita olivat, ettei itsekään meinannut lasten perässä pysyä. Varsinkin kun vanhemmalla pojallani on ADHD.

Aloittajan tapauksessa avainasemassa ovat tietysti lapsen vanhemmat. Heidän tehtävänsä on päättää uudelleen lapsen hoitojärjestelyistä. Varmasti isomummonkin on tässä tapauksessa vaikea myöntää, että voimat ovat vähentyneet. Sehän on tavallaan kunniatehtävä, että saa vanhempien luottamuksen hoitaa lasta. Ja sitten myös yksinäisiä senioreita on niin paljon, että kyseinen ihminen varmasti kokee elämäniloa pienestä lapsesta.

Itse olen aina kysynyt mummoltani, että jaksaako ja haluaako ottaa lapset luokseen. Ilomielin on aina suostunut. Samalla lapsista on hänelle apuakin vähän, koska ovat jo sen verran isoja.

Lue lisää

Olet siis yksi näistä isovanhempien hyväksikäyttäjistä, adhd-lapsi lykätään 90v vastuulle. Tietenkään sinä et näe aloittajan kertomassa tilanteessa mitään omituista, kun itsekin kykenet menettelemään tasan samoin. Eikö sitä perinnettä voi siirtää isovanhempia rasittamatta liiallisella vastuulla?

seli seli seli kirjoitti:

Olet siis yksi näistä isovanhempien hyväksikäyttäjistä, adhd-lapsi lykätään 90v vastuulle. Tietenkään sinä et näe aloittajan kertomassa tilanteessa mitään omituista, kun itsekin kykenet menettelemään tasan samoin. Eikö sitä perinnettä voi siirtää isovanhempia rasittamatta liiallisella vastuulla?

Lue lisää

Olet ilmeisen katkera ja haluat vuodattaa katkeruutesi ihmisten päälle, joita et edes tunne. En tiedä mitä yksityiselämässäsi on tapahtunut ja totta puhuen, eipä voisi kiinnostaakaan. Sinunkaltaisesi kommentit jäävät omaan arvottomuuteensa.

Millä tavalla olen muka isovanhempien hyväksikäyttäjä, kun yhteisessä sopimuksessa on päätetty, että autetaan toinen toisiamme? Meillä on perheessä kaikilla neljän sukupolven kesken erittäin lämpimät välit. Myös ex-mieheni perheen kanssa on nykyisin hyvät välit. Kukaan ei käytä toistaan hyväksi. Jos vanhempani tai mummoni sanoisivat, että eivät jaksa ottaa lapsia luokseen niin silloin järjestäisin asiat toisella tavalla. On lapsilla myös kummeja ja muita tuttuja, joiden luokse mennä sellaisessa tilanteessa. Miten voit väittää minun rasittavan mummoani tai lapseni muita isovanhempia liiallisella vastuulla, kun et edes tiedä mitään tilanteestamme, et tunne meistä ketään tai varsinkin poikani ADHD:n ilmenemisestä et tiedä yhtikäs mitään! Kirjoitat kuin poikani sairautensa takia olisi jokin rasite. Tuo on todella loukkaavaa.

Voin kertoa, että vanhemmalla lapsellani on ADHD:seen lääkitys, joka auttaa häntä tarkkaavaisuuden ongelmien kanssa ja myös hypomaanisiin jaksoihin. Hän tarvitsee tekemistä ja ennen kaikkea rakkautta paljon kaikilta meiltä läheisiltä. Hän käy myös hyvässä terapiassa. Väkivaltainen hän ei ole koskaan ollut eikä saa impulsiivisuuspuuskia isomummonsa luona. Hän kunnioittaa isomummoaan paljon, ja hänelle riittää se huomio, jonka häneltä saa. Mummoni rakastaa lapsia eikä todellakaan rasitu heidän seurastaan. Päinvastoin, sanoo piristyvänsä. Hän tykkää paljon nykyajan asioista ja kokee juuri siksikin lasteni elämän mielenkiintoisena.

Isoäitini ei myöskään ole sellainen karkkimummo, joka vain lahjoisi lapsia makealla. Hän on hyvin tiukka tällaisista asioista. Minulle on suuri kunnia, että hän on mukana kasvattamassa minun lapsiani. Varsinkin, kun ovat jo niin isoja, ettei perässä tarvitse koko ajan juosta. Erään sananlaskun mukaanhan lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä. Näin myös on monessa kulttuurissa, että monta sukupolvea kuuluu samaan perheeseen, vaikka ei yhdessä asuttaisikaan. Meilläkin on näin edelleen: soitellaan puolin ja toisin vanhempieni ja äitini äidin siis mummoni kanssa. Kesät vietetään yhteisellä kesäpaikalla. Itse autan mummoani esimerkiksi käyttämällä häntä kaupassa etempänä joskus. Vanhempiani autan myös kuten he minua. On hyvin surullista lukea isovanhemmista, jotka eivät esimerkiksi saa olla lastenlastensa kanssa Suomessa.

Olen myös työssä hoitoalalla vaativalla vakavasti sairaiden osastolla, ja meillä siellä usein ulkomaalaiset työntekijät tai ulkomaalaiset harjoittelijat ihmettelevät, että miksi Suomessa niin vähän näkee omaisia sairaalassa. Minullekin on sanottu, että jos omainen sattuu kuolemaan niin laittakaa vain tekstiviesti, ei tarvitse soittaa. Olen ollut todella järkyttyny tällaisesta välinpitämättömyydestä. Suomessa perhe- ja sukuarvot eivät ole monellekaan tärkeitä. On hirveää nähdä työssäni yksinäisiä vanhempia ihmisiä, joilla ei ole ketään. Olen asunut aikoinaan vaihto-oppilaana Espanjassa ja tiedän, että siellä esimerkiksi asiat ja perhearvot ovat aivan toisin. Minulle, sisaruksilleni ja lapsilleni perhe on suuri voimavara. Lojaalisuus oman perheen kesken ja omaa perhettä kohtaan.

Mummoni on mielestäni parhaimpia mahdollisia esikuvia 12-vuotiaalle pojalleni ja myös hänen 9-vuotiaalle veljelleen. Mummoa ei rasita lasten käyminen hänen luonaan. Hänen ei tarvitse tehdä paljon ja eniten hän pitääkin heille seuraa. Hän laittaa heille koulun jälkeen välipalaa ja juttelee. Kyselee, miten koulussa on mennyt ja hän tykkää katsoa läksyjä lasten kanssa. Varsinkin kun lapset olivat nuorempia, mummoni luki heille paljon ääneen ja lapset rakastivat sitä. Kerran mummoni oli myös kertomassa rikkaasta elämänkokemuksestaan poikani luokalle koulussa, ja kaikki tykkäsivät. Opettaja kiitti minua jälkeenpäin hirveästi tästä, että lapset saavat kuulla tällaisia asioita, koska kaikilla ei ole isomummoa eikä mahdollisuutta kuulla ajasta, kun ihminen ei ollut vielä onnistunut tuhoamaan maailmaa niin kuin nyt.

Woman37. kirjoitti:

Olet ilmeisen katkera ja haluat vuodattaa katkeruutesi ihmisten päälle, joita et edes tunne. En tiedä mitä yksityiselämässäsi on tapahtunut ja totta puhuen, eipä voisi kiinnostaakaan. Sinunkaltaisesi kommentit jäävät omaan arvottomuuteensa.

Millä tavalla olen muka isovanhempien hyväksikäyttäjä, kun yhteisessä sopimuksessa on päätetty, että autetaan toinen toisiamme? Meillä on perheessä kaikilla neljän sukupolven kesken erittäin lämpimät välit. Myös ex-mieheni perheen kanssa on nykyisin hyvät välit. Kukaan ei käytä toistaan hyväksi. Jos vanhempani tai mummoni sanoisivat, että eivät jaksa ottaa lapsia luokseen niin silloin järjestäisin asiat toisella tavalla. On lapsilla myös kummeja ja muita tuttuja, joiden luokse mennä sellaisessa tilanteessa. Miten voit väittää minun rasittavan mummoani tai lapseni muita isovanhempia liiallisella vastuulla, kun et edes tiedä mitään tilanteestamme, et tunne meistä ketään tai varsinkin poikani ADHD:n ilmenemisestä et tiedä yhtikäs mitään! Kirjoitat kuin poikani sairautensa takia olisi jokin rasite. Tuo on todella loukkaavaa.

Voin kertoa, että vanhemmalla lapsellani on ADHD:seen lääkitys, joka auttaa häntä tarkkaavaisuuden ongelmien kanssa ja myös hypomaanisiin jaksoihin. Hän tarvitsee tekemistä ja ennen kaikkea rakkautta paljon kaikilta meiltä läheisiltä. Hän käy myös hyvässä terapiassa. Väkivaltainen hän ei ole koskaan ollut eikä saa impulsiivisuuspuuskia isomummonsa luona. Hän kunnioittaa isomummoaan paljon, ja hänelle riittää se huomio, jonka häneltä saa. Mummoni rakastaa lapsia eikä todellakaan rasitu heidän seurastaan. Päinvastoin, sanoo piristyvänsä. Hän tykkää paljon nykyajan asioista ja kokee juuri siksikin lasteni elämän mielenkiintoisena.

Isoäitini ei myöskään ole sellainen karkkimummo, joka vain lahjoisi lapsia makealla. Hän on hyvin tiukka tällaisista asioista. Minulle on suuri kunnia, että hän on mukana kasvattamassa minun lapsiani. Varsinkin, kun ovat jo niin isoja, ettei perässä tarvitse koko ajan juosta. Erään sananlaskun mukaanhan lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä. Näin myös on monessa kulttuurissa, että monta sukupolvea kuuluu samaan perheeseen, vaikka ei yhdessä asuttaisikaan. Meilläkin on näin edelleen: soitellaan puolin ja toisin vanhempieni ja äitini äidin siis mummoni kanssa. Kesät vietetään yhteisellä kesäpaikalla. Itse autan mummoani esimerkiksi käyttämällä häntä kaupassa etempänä joskus. Vanhempiani autan myös kuten he minua. On hyvin surullista lukea isovanhemmista, jotka eivät esimerkiksi saa olla lastenlastensa kanssa Suomessa.

Olen myös työssä hoitoalalla vaativalla vakavasti sairaiden osastolla, ja meillä siellä usein ulkomaalaiset työntekijät tai ulkomaalaiset harjoittelijat ihmettelevät, että miksi Suomessa niin vähän näkee omaisia sairaalassa. Minullekin on sanottu, että jos omainen sattuu kuolemaan niin laittakaa vain tekstiviesti, ei tarvitse soittaa. Olen ollut todella järkyttyny tällaisesta välinpitämättömyydestä. Suomessa perhe- ja sukuarvot eivät ole monellekaan tärkeitä. On hirveää nähdä työssäni yksinäisiä vanhempia ihmisiä, joilla ei ole ketään. Olen asunut aikoinaan vaihto-oppilaana Espanjassa ja tiedän, että siellä esimerkiksi asiat ja perhearvot ovat aivan toisin. Minulle, sisaruksilleni ja lapsilleni perhe on suuri voimavara. Lojaalisuus oman perheen kesken ja omaa perhettä kohtaan.

Mummoni on mielestäni parhaimpia mahdollisia esikuvia 12-vuotiaalle pojalleni ja myös hänen 9-vuotiaalle veljelleen. Mummoa ei rasita lasten käyminen hänen luonaan. Hänen ei tarvitse tehdä paljon ja eniten hän pitääkin heille seuraa. Hän laittaa heille koulun jälkeen välipalaa ja juttelee. Kyselee, miten koulussa on mennyt ja hän tykkää katsoa läksyjä lasten kanssa. Varsinkin kun lapset olivat nuorempia, mummoni luki heille paljon ääneen ja lapset rakastivat sitä. Kerran mummoni oli myös kertomassa rikkaasta elämänkokemuksestaan poikani luokalle koulussa, ja kaikki tykkäsivät. Opettaja kiitti minua jälkeenpäin hirveästi tästä, että lapset saavat kuulla tällaisia asioita, koska kaikilla ei ole isomummoa eikä mahdollisuutta kuulla ajasta, kun ihminen ei ollut vielä onnistunut tuhoamaan maailmaa niin kuin nyt.

Lue lisää

Heti yrität leimata katkeraksi jos sinun nenäsi eteen laitetaan peili. Sinä itse kerroit hoidattavasi adhd-lasta 90v iso-mummilla, lääkityksistä et maininnut mitään. Yritäpäs sinäkin laittaa lasten hoitosi asialliselle tolalle ja anna isomummin jo elää vastuuta vailla olevaa vanhuutta, hän on ansainnut sen.

seli seli seli kirjoitti:

Heti yrität leimata katkeraksi jos sinun nenäsi eteen laitetaan peili. Sinä itse kerroit hoidattavasi adhd-lasta 90v iso-mummilla, lääkityksistä et maininnut mitään. Yritäpäs sinäkin laittaa lasten hoitosi asialliselle tolalle ja anna isomummin jo elää vastuuta vailla olevaa vanhuutta, hän on ansainnut sen.

Lue lisää

Kyllä viestissäsi on hyvin katkera ja hyökkäävä sävy, josta voi päätellä, että omat ihmissuhteesi eivät ehkä ole kunnossa. Tuollaisten kommenttien pohjalta paistaa myös perisuomalainen kateus siitä, että muilla saattaa mennä paremmin kuin itsellään. Ja ennakkoluulot. Itse en lähtisi tuomitsemaan kenenkään tilannetta, sitä paremmin tuntematta.

Me olemme rakastava perhe, neljä sukupolvea, ja autamme toinen toisiamme. Sinä et määräile kuinka isoäitini viettää elämäänsä tai minä taikka lapseni. Mummoni vanhuuteen kuuluvat vahvana irroittamattomana osana lapsenlapsenlapset, etenkin minun lapseni, koska asumme niin lähellä. On paljon parempi, että lapsilla on turvallinen paikka mihin mennä eivätkä joudu olemaan koulun jälkeen yksin. Eivätkä joudu huonoon seuraan. Mummoni on ansainnut vanhuuden, jonka aikana hän on rakastettu. Saa antaa ja ottaa vastaan rakkautta. Se on mielestäni koko elämän perusta, ettei ole yksin. Vanhuus on myös hyvin subjektiivinen käsite, ja se ei ilmene samalla tavoin kaikille yli 90-vuotiailla. Meillä on ollut korkeamman siunausta siinä, että mummoni on saanut olla terveenä. Tuossa että pitää seuraa lapsille koulun jälkeen ja joskus viikonloppuisin, käyvät yhteisillä kävelyillä ja juttelevat, ei kyllä ole paljon vastuun kantamista. Varsinkin, kun ADHD:n kanssa poikani tulee hyvin toimeen lääkityksellä ja terapialla. Olet ilmeisesti niitä, joilla on ennakkoluuloja ADHD-ihmisiä kohtaan ja et tiedä ollenkaan, millainen ADHD-ihmisen pohjimmainen sisin voi olla.

Niin kauan kuin isoäitini on hyväkuntoinen ja lapseni itse haluavat, he menevät isomummolleen niin usein kuin tahtovat ja isomummo tahtoo. Piste.

Woman37. kirjoitti:

Olet ilmeisen katkera ja haluat vuodattaa katkeruutesi ihmisten päälle, joita et edes tunne. En tiedä mitä yksityiselämässäsi on tapahtunut ja totta puhuen, eipä voisi kiinnostaakaan. Sinunkaltaisesi kommentit jäävät omaan arvottomuuteensa.

Millä tavalla olen muka isovanhempien hyväksikäyttäjä, kun yhteisessä sopimuksessa on päätetty, että autetaan toinen toisiamme? Meillä on perheessä kaikilla neljän sukupolven kesken erittäin lämpimät välit. Myös ex-mieheni perheen kanssa on nykyisin hyvät välit. Kukaan ei käytä toistaan hyväksi. Jos vanhempani tai mummoni sanoisivat, että eivät jaksa ottaa lapsia luokseen niin silloin järjestäisin asiat toisella tavalla. On lapsilla myös kummeja ja muita tuttuja, joiden luokse mennä sellaisessa tilanteessa. Miten voit väittää minun rasittavan mummoani tai lapseni muita isovanhempia liiallisella vastuulla, kun et edes tiedä mitään tilanteestamme, et tunne meistä ketään tai varsinkin poikani ADHD:n ilmenemisestä et tiedä yhtikäs mitään! Kirjoitat kuin poikani sairautensa takia olisi jokin rasite. Tuo on todella loukkaavaa.

Voin kertoa, että vanhemmalla lapsellani on ADHD:seen lääkitys, joka auttaa häntä tarkkaavaisuuden ongelmien kanssa ja myös hypomaanisiin jaksoihin. Hän tarvitsee tekemistä ja ennen kaikkea rakkautta paljon kaikilta meiltä läheisiltä. Hän käy myös hyvässä terapiassa. Väkivaltainen hän ei ole koskaan ollut eikä saa impulsiivisuuspuuskia isomummonsa luona. Hän kunnioittaa isomummoaan paljon, ja hänelle riittää se huomio, jonka häneltä saa. Mummoni rakastaa lapsia eikä todellakaan rasitu heidän seurastaan. Päinvastoin, sanoo piristyvänsä. Hän tykkää paljon nykyajan asioista ja kokee juuri siksikin lasteni elämän mielenkiintoisena.

Isoäitini ei myöskään ole sellainen karkkimummo, joka vain lahjoisi lapsia makealla. Hän on hyvin tiukka tällaisista asioista. Minulle on suuri kunnia, että hän on mukana kasvattamassa minun lapsiani. Varsinkin, kun ovat jo niin isoja, ettei perässä tarvitse koko ajan juosta. Erään sananlaskun mukaanhan lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä. Näin myös on monessa kulttuurissa, että monta sukupolvea kuuluu samaan perheeseen, vaikka ei yhdessä asuttaisikaan. Meilläkin on näin edelleen: soitellaan puolin ja toisin vanhempieni ja äitini äidin siis mummoni kanssa. Kesät vietetään yhteisellä kesäpaikalla. Itse autan mummoani esimerkiksi käyttämällä häntä kaupassa etempänä joskus. Vanhempiani autan myös kuten he minua. On hyvin surullista lukea isovanhemmista, jotka eivät esimerkiksi saa olla lastenlastensa kanssa Suomessa.

Olen myös työssä hoitoalalla vaativalla vakavasti sairaiden osastolla, ja meillä siellä usein ulkomaalaiset työntekijät tai ulkomaalaiset harjoittelijat ihmettelevät, että miksi Suomessa niin vähän näkee omaisia sairaalassa. Minullekin on sanottu, että jos omainen sattuu kuolemaan niin laittakaa vain tekstiviesti, ei tarvitse soittaa. Olen ollut todella järkyttyny tällaisesta välinpitämättömyydestä. Suomessa perhe- ja sukuarvot eivät ole monellekaan tärkeitä. On hirveää nähdä työssäni yksinäisiä vanhempia ihmisiä, joilla ei ole ketään. Olen asunut aikoinaan vaihto-oppilaana Espanjassa ja tiedän, että siellä esimerkiksi asiat ja perhearvot ovat aivan toisin. Minulle, sisaruksilleni ja lapsilleni perhe on suuri voimavara. Lojaalisuus oman perheen kesken ja omaa perhettä kohtaan.

Mummoni on mielestäni parhaimpia mahdollisia esikuvia 12-vuotiaalle pojalleni ja myös hänen 9-vuotiaalle veljelleen. Mummoa ei rasita lasten käyminen hänen luonaan. Hänen ei tarvitse tehdä paljon ja eniten hän pitääkin heille seuraa. Hän laittaa heille koulun jälkeen välipalaa ja juttelee. Kyselee, miten koulussa on mennyt ja hän tykkää katsoa läksyjä lasten kanssa. Varsinkin kun lapset olivat nuorempia, mummoni luki heille paljon ääneen ja lapset rakastivat sitä. Kerran mummoni oli myös kertomassa rikkaasta elämänkokemuksestaan poikani luokalle koulussa, ja kaikki tykkäsivät. Opettaja kiitti minua jälkeenpäin hirveästi tästä, että lapset saavat kuulla tällaisia asioita, koska kaikilla ei ole isomummoa eikä mahdollisuutta kuulla ajasta, kun ihminen ei ollut vielä onnistunut tuhoamaan maailmaa niin kuin nyt.

Lue lisää

ihanaa et sun lapsilla on isomummi elossa hyvinvoivana!kaikilla ei tosiaankaan ole!ja äläkä välitä näistä jeesustelijoista.niillä ei oo omaa elämää ja siks niillä on kauhee pätemisen tarve!sama näkyy tolla anoppipalstalla ja monella muulla palstalla.

Woman37. kirjoitti:

Kyllä viestissäsi on hyvin katkera ja hyökkäävä sävy, josta voi päätellä, että omat ihmissuhteesi eivät ehkä ole kunnossa. Tuollaisten kommenttien pohjalta paistaa myös perisuomalainen kateus siitä, että muilla saattaa mennä paremmin kuin itsellään. Ja ennakkoluulot. Itse en lähtisi tuomitsemaan kenenkään tilannetta, sitä paremmin tuntematta.

Me olemme rakastava perhe, neljä sukupolvea, ja autamme toinen toisiamme. Sinä et määräile kuinka isoäitini viettää elämäänsä tai minä taikka lapseni. Mummoni vanhuuteen kuuluvat vahvana irroittamattomana osana lapsenlapsenlapset, etenkin minun lapseni, koska asumme niin lähellä. On paljon parempi, että lapsilla on turvallinen paikka mihin mennä eivätkä joudu olemaan koulun jälkeen yksin. Eivätkä joudu huonoon seuraan. Mummoni on ansainnut vanhuuden, jonka aikana hän on rakastettu. Saa antaa ja ottaa vastaan rakkautta. Se on mielestäni koko elämän perusta, ettei ole yksin. Vanhuus on myös hyvin subjektiivinen käsite, ja se ei ilmene samalla tavoin kaikille yli 90-vuotiailla. Meillä on ollut korkeamman siunausta siinä, että mummoni on saanut olla terveenä. Tuossa että pitää seuraa lapsille koulun jälkeen ja joskus viikonloppuisin, käyvät yhteisillä kävelyillä ja juttelevat, ei kyllä ole paljon vastuun kantamista. Varsinkin, kun ADHD:n kanssa poikani tulee hyvin toimeen lääkityksellä ja terapialla. Olet ilmeisesti niitä, joilla on ennakkoluuloja ADHD-ihmisiä kohtaan ja et tiedä ollenkaan, millainen ADHD-ihmisen pohjimmainen sisin voi olla.

Niin kauan kuin isoäitini on hyväkuntoinen ja lapseni itse haluavat, he menevät isomummolleen niin usein kuin tahtovat ja isomummo tahtoo. Piste.

Lue lisää

Kumpikohan meistä käyttää katkeraa ja hyökkäävää tekstiä? Ihmissuhteeni on kaikin puolin kunnossa, että se siitä.

Taitaa sinun omatuntosi kuitenkin hieman kolkuttaa? et muuten hyökkäisi noin kärkevästi. No sinä et ehkä osaa nähdä toiminassasi muuta kuin oman etusi, mutta voit olla tasan varma että mummun ystävät, naapurit ja muut asiasta tietoiset eivät ajattele ihan samoin.

seli seli seli kirjoitti:

Kumpikohan meistä käyttää katkeraa ja hyökkäävää tekstiä? Ihmissuhteeni on kaikin puolin kunnossa, että se siitä.

Taitaa sinun omatuntosi kuitenkin hieman kolkuttaa? et muuten hyökkäisi noin kärkevästi. No sinä et ehkä osaa nähdä toiminassasi muuta kuin oman etusi, mutta voit olla tasan varma että mummun ystävät, naapurit ja muut asiasta tietoiset eivät ajattele ihan samoin.

Lue lisää

Hyökkään kärkevästi siksi, koska kirjoitit halveksivasti ja ennakkoluuloisesti poikani sairaudesta, että se muka vaikuttaisi negatiivisesti isoäitini elämään ja olisi muka rasite. Tällaisia ennakkoluuloja yksinkertaisilta taviksilta olen saanut niskaani hyvin paljon, en tämän asian takia vaan muuten, sillä ADHD:ta ei tunneta vaan kaikki poikkeava leimataan pahaksi ja epänormaaliksi. Poikani samoin kuin sukulaiseni ovat omaa lihaa ja vertani, ja silloin reagoin kuin naarastiikeri. ADHD:n tuntemus ei ole Suomessa korkealla, mutta kyllä pitäisi asioista ottaa selvää ennen kuin aukoo päätään mistään mitään tietämättä. ADHD-lapsi ei ole rasitus. Päinvastoin. Hän on lahja, joka on opettanut meille kaikille paljon elämästä. Poikani viihdyttää ja ilahduttaa kaikkia meitä sukulaisia ihanalla erikoisella huumorintajullaan ja mielikuvituksellaan. Isomummo erityisesti tykkää kuunnella.

Mummoni naapurit ja ystävät ovat aivan ihastuneita lapsieni hyvästä käytöksestä, ADHD-poikani omaleimaisuudesta ja kyselevät mummolta aina, että mitä niille pojille kuuluu. Samoin kysyvät minulta, jos käyn mummon luona ilman lapsia. Siinä kerrostalossa, jossa isoäitini asuu, lapseni ovat auttaneet kesäisin talon asukkaita (etupäässä vanhempaa väkeä) järjestämään pihajuhlia ja lettukestejä. Jos poikani pelaavat isomummonsa talon pihalla jalkapalloa tai muuta niin naapurit ovat usein tulleet kannustamaan. Kaikki mummoni ystävät, sukulaiset ja naapurit tietävät, että poikani tulevat koulusta isomummolleen. Kukaan ei ole valittanut eikä ihmetellyt. Eivät työtoverinikaan, jotka ovat kuten minä hoitoalalla. Ja tämä tapa meillä on ollut siitä asti, kun vanhin poikani aloitti koulun. Sinä olet ensimmäinen, joka epäilevällä ja kateellisella perisuomalaisella ilkeämielisellä vihjailulla aukoo päätään.

Isoäitini rakastaa lapsenlapsenlapsiaan ja haluaa olla osa heidän elämäänsä samoin kuin he hänen. Meillä ei ole asian suhteen ongelmaa. Jos jollain kateellisella epäluuloisella ihmisten mielenmyrkyttäjällä on niin se ei ole minun ongelmani. Ainoa syy, miksi vastasin tähän ketjuun, oli kertoa omista kokemuksistani isomummosta erinomaisena lastenkasvattajana. Että isomummo soveltuu myös hoitamaan lasta, jos jaksaa ja se sopii vanhemmille. On totta, että aloittajan tapauksessa tilanne vaatii uudelleen miettimistä, mutta meidän perheessämme pidämme toisistamme sen verran hyvää huolta, että näemme kyllä, jos joku on väsynyt lapsen kanssa olemiseen. Ja olemme rehellisiä toisillemme.

That's it.

Woman37. kirjoitti:

Hyökkään kärkevästi siksi, koska kirjoitit halveksivasti ja ennakkoluuloisesti poikani sairaudesta, että se muka vaikuttaisi negatiivisesti isoäitini elämään ja olisi muka rasite. Tällaisia ennakkoluuloja yksinkertaisilta taviksilta olen saanut niskaani hyvin paljon, en tämän asian takia vaan muuten, sillä ADHD:ta ei tunneta vaan kaikki poikkeava leimataan pahaksi ja epänormaaliksi. Poikani samoin kuin sukulaiseni ovat omaa lihaa ja vertani, ja silloin reagoin kuin naarastiikeri. ADHD:n tuntemus ei ole Suomessa korkealla, mutta kyllä pitäisi asioista ottaa selvää ennen kuin aukoo päätään mistään mitään tietämättä. ADHD-lapsi ei ole rasitus. Päinvastoin. Hän on lahja, joka on opettanut meille kaikille paljon elämästä. Poikani viihdyttää ja ilahduttaa kaikkia meitä sukulaisia ihanalla erikoisella huumorintajullaan ja mielikuvituksellaan. Isomummo erityisesti tykkää kuunnella.

Mummoni naapurit ja ystävät ovat aivan ihastuneita lapsieni hyvästä käytöksestä, ADHD-poikani omaleimaisuudesta ja kyselevät mummolta aina, että mitä niille pojille kuuluu. Samoin kysyvät minulta, jos käyn mummon luona ilman lapsia. Siinä kerrostalossa, jossa isoäitini asuu, lapseni ovat auttaneet kesäisin talon asukkaita (etupäässä vanhempaa väkeä) järjestämään pihajuhlia ja lettukestejä. Jos poikani pelaavat isomummonsa talon pihalla jalkapalloa tai muuta niin naapurit ovat usein tulleet kannustamaan. Kaikki mummoni ystävät, sukulaiset ja naapurit tietävät, että poikani tulevat koulusta isomummolleen. Kukaan ei ole valittanut eikä ihmetellyt. Eivät työtoverinikaan, jotka ovat kuten minä hoitoalalla. Ja tämä tapa meillä on ollut siitä asti, kun vanhin poikani aloitti koulun. Sinä olet ensimmäinen, joka epäilevällä ja kateellisella perisuomalaisella ilkeämielisellä vihjailulla aukoo päätään.

Isoäitini rakastaa lapsenlapsenlapsiaan ja haluaa olla osa heidän elämäänsä samoin kuin he hänen. Meillä ei ole asian suhteen ongelmaa. Jos jollain kateellisella epäluuloisella ihmisten mielenmyrkyttäjällä on niin se ei ole minun ongelmani. Ainoa syy, miksi vastasin tähän ketjuun, oli kertoa omista kokemuksistani isomummosta erinomaisena lastenkasvattajana. Että isomummo soveltuu myös hoitamaan lasta, jos jaksaa ja se sopii vanhemmille. On totta, että aloittajan tapauksessa tilanne vaatii uudelleen miettimistä, mutta meidän perheessämme pidämme toisistamme sen verran hyvää huolta, että näemme kyllä, jos joku on väsynyt lapsen kanssa olemiseen. Ja olemme rehellisiä toisillemme.

That's it.

Lue lisää

Kirjoitat: "Hyökkään kärkevästi siksi, koska kirjoitit halveksivasti ja ennakkoluuloisesti poikani sairaudesta, että se muka vaikuttaisi negatiivisesti isoäitini elämään ja olisi muka rasite."
Näytäpä minulle se kohta kirjoituksistani jossa osoitin halveksuntaa tai ennakkoluuloa poikaasi kohtaan?

Fakta ja tosiasia on se että lapsesi on ns. erityislapsi joka tarvitsee normaalia lasta enemmän huomiota ja huolehtimista ja kun on vielä muitakin lapsia samaan aikaan joista iäkäs vanhus on vastuussa. Mielestäni teet väärin kun laitat noin iäkkään isovanhemman noin suureen vastuuseen, täys vastuuseen jopa viikonloppujen yli. Ja samoin ajattelevat ihan varmasti muutkin ulkopuoliset vaikka eivät sitä sinulle päin naamaa sano.

Mutta sinun kantasi tuli jo surullisen selväksi, sinä näet asiat siltä kannalta mikä on sinulle edullisinta ja tuskin edes huomaat isomummisi uupumista, joka myös on varmasti todellista. 90v vanhus! Mieti sitä!

seli seli seli kirjoitti:

Kirjoitat: "Hyökkään kärkevästi siksi, koska kirjoitit halveksivasti ja ennakkoluuloisesti poikani sairaudesta, että se muka vaikuttaisi negatiivisesti isoäitini elämään ja olisi muka rasite."
Näytäpä minulle se kohta kirjoituksistani jossa osoitin halveksuntaa tai ennakkoluuloa poikaasi kohtaan?

Fakta ja tosiasia on se että lapsesi on ns. erityislapsi joka tarvitsee normaalia lasta enemmän huomiota ja huolehtimista ja kun on vielä muitakin lapsia samaan aikaan joista iäkäs vanhus on vastuussa. Mielestäni teet väärin kun laitat noin iäkkään isovanhemman noin suureen vastuuseen, täys vastuuseen jopa viikonloppujen yli. Ja samoin ajattelevat ihan varmasti muutkin ulkopuoliset vaikka eivät sitä sinulle päin naamaa sano.

Mutta sinun kantasi tuli jo surullisen selväksi, sinä näet asiat siltä kannalta mikä on sinulle edullisinta ja tuskin edes huomaat isomummisi uupumista, joka myös on varmasti todellista. 90v vanhus! Mieti sitä!

Lue lisää

Hyvä, että kantani tuli selväksi.

"Näytäpä minulle se kohta kirjoituksistani jossa osoitin halveksuntaa tai ennakkoluuloa poikaasi kohtaan?"

Esimerkiksi kirjoittaessasi näin: "Olet siis yksi näistä isovanhempien hyväksikäyttäjistä, adhd-lapsi lykätään 90v vastuulle".

Tämä on todella ruma väite ja ilkeämielisesti muotoiltu. Aivan kuin lapseni olisi rasite. Tuo sävy minua sieppaa tässä kaikkein eniten ja se, että sinä et tunne perhettäni etkä sitä, kuinka lapseni sairaus ilmenee juuri hänellä. Minä en menisi suoraan syyllistämään ketään, mikäli en asiaa paremmin tunne. Olenhan saanut hyvän ja kunniallisen kasvatuksen.

Takerrut tähän ADHD:seen, paisuttelet sitä ja yrität viattoman lapsen sairauteen nojaten riistää niin häneltä kuin isomummolta mahdollisuuden rakkauden antamiseen ja saamiseen sekä yhdessäoloon. Ennakkoluuloihin typerät kommenttisi perustuvat, koska et näytä tietävän ADHD:sta yhtikäs mitään etkä varsinkaan sitä, miten ADHD pojallani yksilöllisesti ilmenee! Mikä laupeuden enkeli luulet oikein olevasi, kun tulet tänne röyhelöinesi marisemaan ja "pelastamaan" isomummoa "pulasta"?!

Käytät poikani diagnoosia röyhkeästi pelinappulana. Kaikista eniten minua suututtaa se, että ihminen, joka ei tiedä ADHD:n yksilöllisestä ilmenemisestä lapsellani tai isoäitini yksilöllisestä jaksamisesta isomummona paasaa täällä kurkku suorana moraalisaarnojaan.

Tosiasia nyt vain on täällä päässä se, että olen saanut vain positiivista palautetta lasteni olemisesta isomummollaan. Viimeksi papilta seurakunnasta, kun vietettiin lokakuussa mummon 90-vuotispäiviä. Ja itse asiassa, minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä ulkopuoliset ajattelevat. Lapseni sairauteen kohdistuvia ennakkoluuloja tosin en aio sietää nyt enkä tulevaisuudessa. Ne oikaisen aina. Niin paljon hän on itse niistä saanut kärsiä.

Kyllä, lapseni on erityislapsi ja senkin takia entistä rakkaampi isomummolleen ja meille kaikille. Impulsiivisuuteen ja tarkkaavaisuushäiriöihin hänellä auttavat lääkkeet ja terapia. Niistä isomummolla ei ole vastuuta vaan minulla. Kaikista eniten hän tarvitsee kuitenkin rakkautta ja yhdessäoloa läheisiltään. Täydellistä hyväksyntää. Isomummo on upean elämänkoulunsa ansiosta yksi sopivimpia henkilöitä sitä antamaan. Suvaitsevaisuutta ja turvallisuutta. Näitä ominaisuuksia on harvalla nuoremmalla. En todellakaan ymmärrä ajatuksenkulkuasi. Pitäisikö taas saada Suomeen yksi yksinäinen seniori lisää? No way.

Ensi viikonloppuna lapset muuten menevät taas isomummolleen ja lähtevät yhdessä kylpylään ;)

nuorempi äiti kirjoitti:

ihanaa et sun lapsilla on isomummi elossa hyvinvoivana!kaikilla ei tosiaankaan ole!ja äläkä välitä näistä jeesustelijoista.niillä ei oo omaa elämää ja siks niillä on kauhee pätemisen tarve!sama näkyy tolla anoppipalstalla ja monella muulla palstalla.

Lue lisää

Palataan asiaan sitten kun sinä olet 90v vanha ja nuoremmat sukupolvet käyttävät sinua kybällä hyödykseen, voi olla ääni kellossa ihan toinen. Tosin luultavasti sinä ja minä kasvamme horsmaa sen ikäisenä, ihan niin kuin suurin osa muistakin ihmisistä.

Woman37. kirjoitti:

Hyvä, että kantani tuli selväksi.

"Näytäpä minulle se kohta kirjoituksistani jossa osoitin halveksuntaa tai ennakkoluuloa poikaasi kohtaan?"

Esimerkiksi kirjoittaessasi näin: "Olet siis yksi näistä isovanhempien hyväksikäyttäjistä, adhd-lapsi lykätään 90v vastuulle".

Tämä on todella ruma väite ja ilkeämielisesti muotoiltu. Aivan kuin lapseni olisi rasite. Tuo sävy minua sieppaa tässä kaikkein eniten ja se, että sinä et tunne perhettäni etkä sitä, kuinka lapseni sairaus ilmenee juuri hänellä. Minä en menisi suoraan syyllistämään ketään, mikäli en asiaa paremmin tunne. Olenhan saanut hyvän ja kunniallisen kasvatuksen.

Takerrut tähän ADHD:seen, paisuttelet sitä ja yrität viattoman lapsen sairauteen nojaten riistää niin häneltä kuin isomummolta mahdollisuuden rakkauden antamiseen ja saamiseen sekä yhdessäoloon. Ennakkoluuloihin typerät kommenttisi perustuvat, koska et näytä tietävän ADHD:sta yhtikäs mitään etkä varsinkaan sitä, miten ADHD pojallani yksilöllisesti ilmenee! Mikä laupeuden enkeli luulet oikein olevasi, kun tulet tänne röyhelöinesi marisemaan ja "pelastamaan" isomummoa "pulasta"?!

Käytät poikani diagnoosia röyhkeästi pelinappulana. Kaikista eniten minua suututtaa se, että ihminen, joka ei tiedä ADHD:n yksilöllisestä ilmenemisestä lapsellani tai isoäitini yksilöllisestä jaksamisesta isomummona paasaa täällä kurkku suorana moraalisaarnojaan.

Tosiasia nyt vain on täällä päässä se, että olen saanut vain positiivista palautetta lasteni olemisesta isomummollaan. Viimeksi papilta seurakunnasta, kun vietettiin lokakuussa mummon 90-vuotispäiviä. Ja itse asiassa, minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä ulkopuoliset ajattelevat. Lapseni sairauteen kohdistuvia ennakkoluuloja tosin en aio sietää nyt enkä tulevaisuudessa. Ne oikaisen aina. Niin paljon hän on itse niistä saanut kärsiä.

Kyllä, lapseni on erityislapsi ja senkin takia entistä rakkaampi isomummolleen ja meille kaikille. Impulsiivisuuteen ja tarkkaavaisuushäiriöihin hänellä auttavat lääkkeet ja terapia. Niistä isomummolla ei ole vastuuta vaan minulla. Kaikista eniten hän tarvitsee kuitenkin rakkautta ja yhdessäoloa läheisiltään. Täydellistä hyväksyntää. Isomummo on upean elämänkoulunsa ansiosta yksi sopivimpia henkilöitä sitä antamaan. Suvaitsevaisuutta ja turvallisuutta. Näitä ominaisuuksia on harvalla nuoremmalla. En todellakaan ymmärrä ajatuksenkulkuasi. Pitäisikö taas saada Suomeen yksi yksinäinen seniori lisää? No way.

Ensi viikonloppuna lapset muuten menevät taas isomummolleen ja lähtevät yhdessä kylpylään ;)

Lue lisää

Siinähän tuo tulikin kaikessa raadollisuudessaan: "En todellakaan ymmärrä ajatuksenkulkuasi. Pitäisikö taas saada Suomeen yksi yksinäinen seniori lisää? No way." ts. sitten kun mummusta ei irtoa enää hyötyä mummu jää yksin.

Ja edelleen se mistä vedit herneet nenuusi ei ollut poikasi halveksuntaa tai ennakkoluuloa vaan kylmä tosiasia joka tuli tekstistäsi ilmi. Kova olet ihania mielikuvia ja pilvilinnoja maalamaan mutta taitaa olla vaan huonon omatunnon tuottamaa oikeutusta käytöksellesi. FAKTA on se että 90vuotias ei ole oikea henkilö olemaan vastuussa isosta lapsikatraasta puhut sinä millä linnunkielellä tahansa. Ei muuta!

seli seli seli kirjoitti:

Siinähän tuo tulikin kaikessa raadollisuudessaan: "En todellakaan ymmärrä ajatuksenkulkuasi. Pitäisikö taas saada Suomeen yksi yksinäinen seniori lisää? No way." ts. sitten kun mummusta ei irtoa enää hyötyä mummu jää yksin.

Ja edelleen se mistä vedit herneet nenuusi ei ollut poikasi halveksuntaa tai ennakkoluuloa vaan kylmä tosiasia joka tuli tekstistäsi ilmi. Kova olet ihania mielikuvia ja pilvilinnoja maalamaan mutta taitaa olla vaan huonon omatunnon tuottamaa oikeutusta käytöksellesi. FAKTA on se että 90vuotias ei ole oikea henkilö olemaan vastuussa isosta lapsikatraasta puhut sinä millä linnunkielellä tahansa. Ei muuta!

Lue lisää

Nyt revit kunnolla pelihoususi, hyvä.

"Siinähän tuo tulikin kaikessa raadollisuudessaan: "En todellakaan ymmärrä ajatuksenkulkuasi. Pitäisikö taas saada Suomeen yksi yksinäinen seniori lisää? No way." ts. sitten kun mummusta ei irtoa enää hyötyä mummu jää yksin."

Kuvitelmasi ja johtopäätöksesi ovat todella häiriintyneitä. Minähän viittasin tuolla lauseella sinuun. Että en ymmärrä, miksi lasten pitäisi sinun mielestäsi lopettaa isomummonsa luona käyminen ja tehdä hänestä siten yksinäisempi ihminen?! Silloin meillä olisi tässä maassa taas yksi yksinäinen seniori lisää. Siihenhän juuri SINÄ tähtäät tässä koko ajan. Isoäidilläni on kyllä paljon sukulaisia ja muitakin ystäviä, mutta kontaktit nuoriin ovat erityisen arvokkaita juuri tämän perimätiedon siirtämisen ja aidon molemminpuolisen rakkauden välittämisen vuoksi.

Minulle kertomani eivät ole pilvilinnoja, sillä perheessäni vallitsee neljän sukupolven välillä rakkaus ja lojaalisuus. Ketään ei jätetä yksin. Ei varsinkaan ketään, joka on auttanut meitä niin paljon kuin isoäitini. Riippumatta siitä katsooko hän minun lasteni perään vai ei. Meilläkin on ollut vaikeat ajat, ja olen avioeron läpikäynyt, mutta kaikesta tällaisesta on selvitty yhdessä. Suomalaisuudessa ja Suomessa yritetään vain juuri sinun asenteellasi pakottaa ihmiset toimimaan yksin. Kaikki jätetään ihmisen itsensä varaan. Ehkä sinä et ole kokenut perheestä tulevaa eri sukupolvien välillä olevaa vankkaa sidettä ja vilpitöntä rakkautta. Ehkä sinut on jätetty yksin, et ehkä saa olla mummi tai äiti siinä mittakaavassa kuin minun isoäitini saa. Tämä on vain spekulointia, mutta kyllä tuo nalkuttamisesi kovin katkeralta vaikuttaa.

Niin ehkä muissa maissa asuvat mummut yhdessä lastensa
perheiden kanssa eikä niin sanotusti hoida lapsia ,,,,
kirjoitit voman37että mummulla käy siivooja miksi sinä et voi
siivota kun pitäisi vastavuoroisesti myös sinun olla avuksi vanhalle
ihmiselle eikä vain aina olla kinuamassa apua ja ruokaakin voisit
joskus tarjota eikä vain mennä mummulle syömään joten ajattele
mitä kirjoitat ja aikuistu..Ei alle koulu ikäistä lasta pidä viedä hoitoon
vuorokausiksi vanhalle ihmiselle!!!mummu haettava lasten luokse on parempi
vaihtoehto!

hoidaitse kirjoitti:

Niin ehkä muissa maissa asuvat mummut yhdessä lastensa
perheiden kanssa eikä niin sanotusti hoida lapsia ,,,,
kirjoitit voman37että mummulla käy siivooja miksi sinä et voi
siivota kun pitäisi vastavuoroisesti myös sinun olla avuksi vanhalle
ihmiselle eikä vain aina olla kinuamassa apua ja ruokaakin voisit
joskus tarjota eikä vain mennä mummulle syömään joten ajattele
mitä kirjoitat ja aikuistu..Ei alle koulu ikäistä lasta pidä viedä hoitoon
vuorokausiksi vanhalle ihmiselle!!!mummu haettava lasten luokse on parempi
vaihtoehto!

Lue lisää

Tyypillistä asioihin perehtymättömän ihmisen moraalisaarnaa taas. On kummallista, että niin monissa Suomi24:n keskusteluissa ollaan niin tietoviisaita ja luullaan kulkevansa oikeudenmukaisuuden ja totuuden poluilla ja sitten osoitellaan niitä, jotka toimivat eri tavalla. Tietämättömyyttä ja tyhmyyttä. Ja varmasti myös perisuomalaista kateutta, koska perhearvot ovat Suomessa kadoksissa. Ajatellaan nyt vaikka vain iäkkäiden ihmisten hoitoa, lääkitystä ja sitten nämä paljon mediassa puhutut mummojen karkoittamistapaukset.

"Niin ehkä muissa maissa asuvat mummut yhdessä lastensa
perheiden kanssa eikä niin sanotusti hoida lapsia"

Kyllä hoitivat ainakin siinä perheessä, jossa asuin Espanjassa 1990-luvun alussa ja monissa vastaavissa perheissä Välimeren maissa. Ja sen vaihto-oppilasvuoteni perheen "abuela" oli jo yli kahdeksankymppinen ja osallistui pienten lastenlastenlastensa elämään. Opin todella paljon perheen merkityksestä isoäitini ja äitini kautta jo lapsena, mutta Espanjassa asuessani se korostui, ja siellä oppimiani arvoja olen vienyt eteenpäin omille lapsilleni. Suomi on sosiaalisesti hyvin kylmä maa. Olen myös suomenruotsalainen ja kun vertaan äitini ruotsinkielistä sukua ja isäni suomenkielistä sukua niin huomaa aika helposti, että ruotsinkielisellä puolella perhearvoja ja yhdessäoloa arvostetaan paljon enemmän.

"kirjoitit voman37että mummulla käy siivooja miksi sinä et voi
siivota kun pitäisi vastavuoroisesti myös sinun olla avuksi vanhalle
ihmiselle eikä vain aina olla kinuamassa apua"

Miten niin kinuamassa apua? Miksi taas noin negatiivisesti ja ennakkoluuloisesti kirjoitettu lause? Olenki kirjoittanut kinuavani apua? Harvoin pyydän mummoa auttamaan lastenhoidossa. Enkä puhuisi hoidosta, koska lapseni ovat jo isoja. Viikonloppujen kohdalla on yleensä aina hän se, joka ottaa aina ensi askeleen ja kysyy, milloin minulle sopii, että lapset tulevat hänen luokseen viikonlopuksi. Hän on aina innoissaan, kun soittaa tästä ja kysyy. Ei väsynyt ihminen toimisi sillä tavalla. Koulusta lapset menevät hänen luokseen, koska isomummo asuu niin lähellä koulua. Pitävät seuraa toisilleen, ja kaikilla on hyvä mieli. Paitsi ehkä tämän palstan moralisoijilla.

Minä olen avuksi mummolleni monella tavalla. Vien etemmäksi eri kauppoihin ostoksille, käymme yhdessä taulunäyttelyissä, vaatekaupoissa, kuskaan häntä haluamiinsa paikkoihin ja kesällä esimerkiksi viikottain vien hänet kesäpaikallemme Porvooseen. Voisin periaatteessa siivota minäkin, mutta mummo itse halusi palkata ulkopuolisen siivoojan. Minähän olen työelämässä. Mummollani käy siivooja kahdesti kuussa. Pienemmät siivoukset hän hoitaa itse. Tavallisesti hän käy läheisessä ravintolassa melkein joka päivä syömässä itse. Meillä on kuten jo aiemmin tuolla totesin, ollut korkeamman siunausta siinä, että mummoni on saanut olla terveenä. Hänellä on fibromyalgia, johon joskus ottaa särkylääkettä ja aikuistyypin diabetes, johon muutama tabletti aamulla. Muita sairauksia ei ole, vaikka ikää on 90 vuotta.

"ja ruokaakin voisit
joskus tarjota eikä vain mennä mummulle syömään joten ajattele
mitä kirjoitat ja aikuistu"

Käymme silloin tällöin mummon kanssa kahdestaan ravintolassa syömässä tai kahvilla. Usein mummo haluaa tarjota, ja joskus taas maksan minä. Silloin tällöin mummo poikkeaa meillä myös kahvilla. Sama pätee vanhempieni suhteen.

Määrittelehän se aikuinen. Suomessa täysi-ikäiseksi tulee 18-vuotiaana. Henkisesti aikuiseksi tuleminen on hyvin yksilöllistä. Mikä tekee sinusta aikuisen? Sekö, ettet tarvitse muiden apua? Minulla on se elämänkatsomus, että olemme täällä maapallolla toisiamme auttamassa ja rakastamassa. Se on ensisijainen tehtävämme. Tarvitsemme toisiamme ja autamme toisiamme. Olen käynyt läpi vaikeita aikoja elämässäni ja selvinnyt niistä rakkaiden läheisteni (erityisesti isoäitini) henkisen tuen avulla. Aikuisuus ei merkitse minulle sitä, että katkaisisin neljän sukupolven siteen perheessäni ja kieltäytyisin toisten hyvällä tahdolla apua antavien ihmisten avusta. Mummoni ei ole tietenkään velkaa minulle hoitaa lapsiani, mutta yhteistä minulle ja hänelle lasteni suhteen on, että rakastamme heitä suunnattomasti. Sama koskee vanhempiani. Perheenä siksi yhdistämme voimamme ja teemme parhaamme, jotta lapseni saisivat hyvät elämäneväät.

"Ei alle koulu ikäistä lasta pidä viedä hoitoon
vuorokausiksi vanhalle ihmiselle!!!"

Luepa tarkemmin. Lapseni eivät ole alle kouluikäisiä vaan 12 ja 9-vuotiaita. He auttavat isomummoaan samalla kuin hän heitä. Lapset auttavat enemmän fyysisissä askareissa, isomummo taas henkisesti. Kyllä minä hoitoalan ammattilaisena huomaisin, jos mummo väsyisi liikaa lapsieni kanssa olemiseen. Ja toinen pointti on se, että mummo on aina rehellinen tunteistaan. Hän ei hautaa niitä sisäänsä.

Woman37. kirjoitti:

Tyypillistä asioihin perehtymättömän ihmisen moraalisaarnaa taas. On kummallista, että niin monissa Suomi24:n keskusteluissa ollaan niin tietoviisaita ja luullaan kulkevansa oikeudenmukaisuuden ja totuuden poluilla ja sitten osoitellaan niitä, jotka toimivat eri tavalla. Tietämättömyyttä ja tyhmyyttä. Ja varmasti myös perisuomalaista kateutta, koska perhearvot ovat Suomessa kadoksissa. Ajatellaan nyt vaikka vain iäkkäiden ihmisten hoitoa, lääkitystä ja sitten nämä paljon mediassa puhutut mummojen karkoittamistapaukset.

"Niin ehkä muissa maissa asuvat mummut yhdessä lastensa
perheiden kanssa eikä niin sanotusti hoida lapsia"

Kyllä hoitivat ainakin siinä perheessä, jossa asuin Espanjassa 1990-luvun alussa ja monissa vastaavissa perheissä Välimeren maissa. Ja sen vaihto-oppilasvuoteni perheen "abuela" oli jo yli kahdeksankymppinen ja osallistui pienten lastenlastenlastensa elämään. Opin todella paljon perheen merkityksestä isoäitini ja äitini kautta jo lapsena, mutta Espanjassa asuessani se korostui, ja siellä oppimiani arvoja olen vienyt eteenpäin omille lapsilleni. Suomi on sosiaalisesti hyvin kylmä maa. Olen myös suomenruotsalainen ja kun vertaan äitini ruotsinkielistä sukua ja isäni suomenkielistä sukua niin huomaa aika helposti, että ruotsinkielisellä puolella perhearvoja ja yhdessäoloa arvostetaan paljon enemmän.

"kirjoitit voman37että mummulla käy siivooja miksi sinä et voi
siivota kun pitäisi vastavuoroisesti myös sinun olla avuksi vanhalle
ihmiselle eikä vain aina olla kinuamassa apua"

Miten niin kinuamassa apua? Miksi taas noin negatiivisesti ja ennakkoluuloisesti kirjoitettu lause? Olenki kirjoittanut kinuavani apua? Harvoin pyydän mummoa auttamaan lastenhoidossa. Enkä puhuisi hoidosta, koska lapseni ovat jo isoja. Viikonloppujen kohdalla on yleensä aina hän se, joka ottaa aina ensi askeleen ja kysyy, milloin minulle sopii, että lapset tulevat hänen luokseen viikonlopuksi. Hän on aina innoissaan, kun soittaa tästä ja kysyy. Ei väsynyt ihminen toimisi sillä tavalla. Koulusta lapset menevät hänen luokseen, koska isomummo asuu niin lähellä koulua. Pitävät seuraa toisilleen, ja kaikilla on hyvä mieli. Paitsi ehkä tämän palstan moralisoijilla.

Minä olen avuksi mummolleni monella tavalla. Vien etemmäksi eri kauppoihin ostoksille, käymme yhdessä taulunäyttelyissä, vaatekaupoissa, kuskaan häntä haluamiinsa paikkoihin ja kesällä esimerkiksi viikottain vien hänet kesäpaikallemme Porvooseen. Voisin periaatteessa siivota minäkin, mutta mummo itse halusi palkata ulkopuolisen siivoojan. Minähän olen työelämässä. Mummollani käy siivooja kahdesti kuussa. Pienemmät siivoukset hän hoitaa itse. Tavallisesti hän käy läheisessä ravintolassa melkein joka päivä syömässä itse. Meillä on kuten jo aiemmin tuolla totesin, ollut korkeamman siunausta siinä, että mummoni on saanut olla terveenä. Hänellä on fibromyalgia, johon joskus ottaa särkylääkettä ja aikuistyypin diabetes, johon muutama tabletti aamulla. Muita sairauksia ei ole, vaikka ikää on 90 vuotta.

"ja ruokaakin voisit
joskus tarjota eikä vain mennä mummulle syömään joten ajattele
mitä kirjoitat ja aikuistu"

Käymme silloin tällöin mummon kanssa kahdestaan ravintolassa syömässä tai kahvilla. Usein mummo haluaa tarjota, ja joskus taas maksan minä. Silloin tällöin mummo poikkeaa meillä myös kahvilla. Sama pätee vanhempieni suhteen.

Määrittelehän se aikuinen. Suomessa täysi-ikäiseksi tulee 18-vuotiaana. Henkisesti aikuiseksi tuleminen on hyvin yksilöllistä. Mikä tekee sinusta aikuisen? Sekö, ettet tarvitse muiden apua? Minulla on se elämänkatsomus, että olemme täällä maapallolla toisiamme auttamassa ja rakastamassa. Se on ensisijainen tehtävämme. Tarvitsemme toisiamme ja autamme toisiamme. Olen käynyt läpi vaikeita aikoja elämässäni ja selvinnyt niistä rakkaiden läheisteni (erityisesti isoäitini) henkisen tuen avulla. Aikuisuus ei merkitse minulle sitä, että katkaisisin neljän sukupolven siteen perheessäni ja kieltäytyisin toisten hyvällä tahdolla apua antavien ihmisten avusta. Mummoni ei ole tietenkään velkaa minulle hoitaa lapsiani, mutta yhteistä minulle ja hänelle lasteni suhteen on, että rakastamme heitä suunnattomasti. Sama koskee vanhempiani. Perheenä siksi yhdistämme voimamme ja teemme parhaamme, jotta lapseni saisivat hyvät elämäneväät.

"Ei alle koulu ikäistä lasta pidä viedä hoitoon
vuorokausiksi vanhalle ihmiselle!!!"

Luepa tarkemmin. Lapseni eivät ole alle kouluikäisiä vaan 12 ja 9-vuotiaita. He auttavat isomummoaan samalla kuin hän heitä. Lapset auttavat enemmän fyysisissä askareissa, isomummo taas henkisesti. Kyllä minä hoitoalan ammattilaisena huomaisin, jos mummo väsyisi liikaa lapsieni kanssa olemiseen. Ja toinen pointti on se, että mummo on aina rehellinen tunteistaan. Hän ei hautaa niitä sisäänsä.

Lue lisää

"Ei alle koulu ikäistä lasta pidä viedä hoitoon
vuorokausiksi vanhalle ihmiselle!!!"

Tämä oli varmaankin kommentti aloitukseen, jossa isomummu hoitaa alle 3-vuotiasta lasta useamman päivän putkeen?

Jos kyseessä on laajennettu perhe (vai miksi näitä useamman sukupolven yhteistalouksia kutsutaan?) niin minusta ei ole mitään outoa siinä, että iäkäs ihminen välillä katsoo hyvinkin pienien lapsien perään. Lapsi voidaan jättää esim. päiväunille ja vanhemmat (tai yleensä varmaan äiti) lähtee ruokakauppaan/kampaajalle/hammaslääkäriin/kaupungille syömään kavereidensa kanssa. Äiti saa hetken tuulettua - paitsi hammaslääkärissä:( - eikä mummulla isompaa työtä ole kun lapsi nukkuu.

Olisin kiinnostunut kuulemaan ketjun aloittajasta. Onko tilanteeseen saatu mitään ratkaisua?

marella kirjoitti:

"Ei alle koulu ikäistä lasta pidä viedä hoitoon
vuorokausiksi vanhalle ihmiselle!!!"

Tämä oli varmaankin kommentti aloitukseen, jossa isomummu hoitaa alle 3-vuotiasta lasta useamman päivän putkeen?

Jos kyseessä on laajennettu perhe (vai miksi näitä useamman sukupolven yhteistalouksia kutsutaan?) niin minusta ei ole mitään outoa siinä, että iäkäs ihminen välillä katsoo hyvinkin pienien lapsien perään. Lapsi voidaan jättää esim. päiväunille ja vanhemmat (tai yleensä varmaan äiti) lähtee ruokakauppaan/kampaajalle/hammaslääkäriin/kaupungille syömään kavereidensa kanssa. Äiti saa hetken tuulettua - paitsi hammaslääkärissä:( - eikä mummulla isompaa työtä ole kun lapsi nukkuu.

Olisin kiinnostunut kuulemaan ketjun aloittajasta. Onko tilanteeseen saatu mitään ratkaisua?

Lue lisää

Ei ole mitään uutta tapahtunut. Lapsi oli taas viikolla hoidossa, pari päivää poissa ja huomenna taas hoidettavana (ilmeisesti koko viikonlopun)

Joku ehdotti, että hakekaa ne teille - toki haettaisiin mutta meillä ei ole autoon turvaistuinta ja en halua kuljettaa yhtäkään lasta autossa ilman asianmukaista varustusta. Koskaan ei tiedä mitä sattuu ilman omaa syytä, joku voi ajaa päin minun autoa ja pieni lapsi on silloin autossa kuin ohjus ensimmäisenä lentämässä sinne sun tänne.

Heillä on 2 istuinta mutta molemmat on heidän autoissa, en ymmärrä miksi toista ei voisi jättää mummulaan, kun kumpikaan ei ole mitenkään kiinteästi kiinni, molemmat laitetaan turvavöihin kiinni.

Nyt perheestä on tehty ilmoitus (en minä). Äiti käyttää nettiä päivittäin, aika noloa (vai onko?) jos lukee tätä tätä ketjua ja tunnistaa minut/itsensä.

aloittaja1 kirjoitti:

Ei ole mitään uutta tapahtunut. Lapsi oli taas viikolla hoidossa, pari päivää poissa ja huomenna taas hoidettavana (ilmeisesti koko viikonlopun)

Joku ehdotti, että hakekaa ne teille - toki haettaisiin mutta meillä ei ole autoon turvaistuinta ja en halua kuljettaa yhtäkään lasta autossa ilman asianmukaista varustusta. Koskaan ei tiedä mitä sattuu ilman omaa syytä, joku voi ajaa päin minun autoa ja pieni lapsi on silloin autossa kuin ohjus ensimmäisenä lentämässä sinne sun tänne.

Heillä on 2 istuinta mutta molemmat on heidän autoissa, en ymmärrä miksi toista ei voisi jättää mummulaan, kun kumpikaan ei ole mitenkään kiinteästi kiinni, molemmat laitetaan turvavöihin kiinni.

Nyt perheestä on tehty ilmoitus (en minä). Äiti käyttää nettiä päivittäin, aika noloa (vai onko?) jos lukee tätä tätä ketjua ja tunnistaa minut/itsensä.

Lue lisää

Kun oma lapsenlapsemme oli pieni, ostimme autoon korotetun varaistuimen, joka sidotaan sitten auton syuöksyvöilä kiini penkkiin. Aina turvaistuimessa istunut lapsi osaa kyllä olla tällaisessä vähän kevyemmässäkin versiossa, ja on siinä yhtä turvassa kuin isossa ja kömpelössä turvakaukalossakin. Se ei paljon maksa.

seli seli seli kirjoitti:

Siinähän tuo tulikin kaikessa raadollisuudessaan: "En todellakaan ymmärrä ajatuksenkulkuasi. Pitäisikö taas saada Suomeen yksi yksinäinen seniori lisää? No way." ts. sitten kun mummusta ei irtoa enää hyötyä mummu jää yksin.

Ja edelleen se mistä vedit herneet nenuusi ei ollut poikasi halveksuntaa tai ennakkoluuloa vaan kylmä tosiasia joka tuli tekstistäsi ilmi. Kova olet ihania mielikuvia ja pilvilinnoja maalamaan mutta taitaa olla vaan huonon omatunnon tuottamaa oikeutusta käytöksellesi. FAKTA on se että 90vuotias ei ole oikea henkilö olemaan vastuussa isosta lapsikatraasta puhut sinä millä linnunkielellä tahansa. Ei muuta!

Lue lisää

olet todella törkeä ja katkera. uskon todella että mummo on hyvin onnellinen ja iloinen poikien käynnistä.
on todella upeaa, kun vanhana on lämpimät ja rakastavat välit. tuli oikein hyvä mieli
lukea kuinka jotkut osaavat luoda hyvän ilmapiirin ja arvostavan sukuaan ja sen kaikenikäisiä jäseniä upeeaa onnea teille

marinha kirjoitti:

olet todella törkeä ja katkera. uskon todella että mummo on hyvin onnellinen ja iloinen poikien käynnistä.
on todella upeaa, kun vanhana on lämpimät ja rakastavat välit. tuli oikein hyvä mieli
lukea kuinka jotkut osaavat luoda hyvän ilmapiirin ja arvostavan sukuaan ja sen kaikenikäisiä jäseniä upeeaa onnea teille

Lue lisää

Sinä ymmärsit kirjoituksieni pääpointin. Toisten välittämisestä, yhteisten arvojen siirtämisestä sukupolvelta toiselle ja yhteisestä toistemme huolenpidostahan tässä on kyse meillä. Kaikki olemme samaa sakkia. Hämmästyin tosi paljon noista ilkeämielisistä vihjailuista ja viestien käsittämättömän negatiivisesta sävystä. Mutta nyt kun katselin noita muita palstoja niin aika samanlaista se taitaa olla. Syytellään ihmisiä tietämättä yksilöllisiä taustoja ja jaetaan ohjeita, kuinka kenenkin pitäisi lapsensa kasvattaa.

isomummu on sinulle sanonut?

Lapsen äidin uudelle miesystävälle ei luulisi kuuluvan lapsen hoitojärjestelyt ollenkaan.

yxmuzi kirjoitti:

isomummu on sinulle sanonut?

Lapsen äidin uudelle miesystävälle ei luulisi kuuluvan lapsen hoitojärjestelyt ollenkaan.

Ei, vaan muut jotka ovat sitä mieltä, että tämä hoitohomma on ok.

Ei vaan kirjoitti:

Ei, vaan muut jotka ovat sitä mieltä, että tämä hoitohomma on ok.

sanoo isomummo itse - ihan rehellisesti?