Aikidon vyökokeet

wondoin

Kaverini aloitti aikidon peruskurssin ja lopetti sen kun opettaja lupasi, että kaikki kurssilaiset pääsee vyökokeesta varmasti läpi. Kurssilla oli kuulemma muuta ns. haasteellinen tapaus, joista yksikin tuli mukaan vasta 3 viikkoa ennen vyökoetta ja oli vyökoetekniikoissa pihalla kuin lumiukko. Aikidon virallisissa vaatimuksissa sanotaan että harjoittelun aloittamisesta pitäisi olla kulunut 2 kk ennen vyökoetta, mutta näköjään käytäntö on toinen. Ja se vyöarvo siis luvattiin varmasti, ilman hylkäämisen mahdollisuutta, kun vaan maksaa maksut ajallaan ja tulee paikalle... Siis okei, ymmärrän kyllä ettei vielä ensimmäisessä vyökokeessa vaadita ihmeitä, mutta onko tuollainen meininki yleistä? Koveneeko aikidossa vaatimustaso ajan mittaan, ja voiko jossain vaiheessa sanoa että siitä alkaen vyöt on ansaittu taidolla eikä pelkällä yrityksellä?

19

1127

Vastaukset

  • En ota kantaa juuri tähän tapaukseen, kun en tiedä siitä enempää, mutta kommentoin hiukan yleisellä tasolla: Jotkut jännittää ensimmäistä (ja myös sen jälkeisiä) graduointiaan paljon, kun tilaisuus on niin muodollinen ja kaikkea. Jännitys voi haitata suoritusta pahasti, joten pahojakin rimanalituksia tulee aina välillä. Opettaja näkee kuitenkin kurssilaisten tason harjoituksissa. Mielestäni siinä ei siis ole mitään väärää, jos opettaja lupaa tuntemilleen peruskurssilaisille varman vyöarvon. Kyse on kuitenkin vasta 6. kyusta, jonka tarkoituksena on lähinnä osoittaa, että on harrastanut hiukan aikidoa ja pystyy harjoittelemaan turvallisesti yleisissä harjoituksissa. Seuraavissa vyökokeissa vaaditaan jo enemmän.

    • Puhut asiaa. Lisäisin vielä sen, ettei eri lajien vaatimusasteikkoa voi verrata suoraan toisiinsa. Aikidossa hiotaan sitä ikkyota ja kaikkia muitakin "peruskurssitekniikoita" hamaan hautaan asti. Lajin tekniikat on muutenkin sellaisia, ettei niitä oikein voi opetella niin, että ensin hiotaan se ikkyo valmiiksi, sen jälkeen ruvetaan opettelemaan iriminagea ja sitten siirrytään shihonageen... Kyse on kokonaisuudesta, jonka jokainen osa tukee toista. Aikidossa yleinen kehonkäyttö yms. on tärkeässä osassa, ja sellaisten asioiden oppiminen vaatii aikaa. Siinä ei olisi mitään järkeä, jos vasta peruskurssin käyneeltä aikidokalta edellytettäisiin yhtä toimivaa ikkyota kuin 1. kyun tai danin kokelaalta. Muuten täytyisi harjoitella todella kauan ennen kuin saisi ensimmäistäkään vyöarvoa, ja sitten yhtäkkiä niitä vyöarvoja sataisikin ropisemalla...


  • Itse treenasin joskus aikanaan 4 vuotta aikidoa ja sinä aikana kuulin ainoastaan yhdestä ihmisestä joka ei olisi pystynyt suorittamaan ensimmäistä vyöarvoa peruskurssin jälkeen. Tämä kyseinen henkilö ei ollut pystynyt tekemään vyökokeessa käytännössä mitään ilman apua. Joten ei se 6.kyukaan ihan ilmaiseksi tule.

    Aikidossa 6.kyun on tarkoitus olla enemmän sellainen tutustumisjuttu vyökokeeseen johon kuuluu ukemit ja pari tekniikkaa. Se, että siitä pääsee helposti läpi ei kannata ottaa liian vakavasti. Vaatimukset kyllä kasvaa myöhemmin.

    Eri lajien vyökoevaatimuksia ei voi verrata keskenään.

    • Toisten lajien vyökokeiden vaatimustaso on heikko. Riittää kun tekee vähän sinne päin.


    • hElPoStI kirjoitti:

      Toisten lajien vyökokeiden vaatimustaso on heikko. Riittää kun tekee vähän sinne päin.

      Ei pidä paikkaansa! Esim. judossa pitää oikeasti osata vaadittavat tekniikat jo keltaiseen vyöhön. Ukemit,heitot,sidonnat ja judosanasto. keltaisenvyön kokeeseen pääsee alaikäinen harjoiteltuaan noin vuoden,vähintään kerran viikossa. Mustan vyön suorittamiseen menee noin 10 vuotta,keskimäärin täällä suomessa.


    • .................... kirjoitti:

      Ei pidä paikkaansa! Esim. judossa pitää oikeasti osata vaadittavat tekniikat jo keltaiseen vyöhön. Ukemit,heitot,sidonnat ja judosanasto. keltaisenvyön kokeeseen pääsee alaikäinen harjoiteltuaan noin vuoden,vähintään kerran viikossa. Mustan vyön suorittamiseen menee noin 10 vuotta,keskimäärin täällä suomessa.

      Mitä oikein haluat viestilläsi sanoa? Judossa aikuiset pääsee keltaisen vyön kokeeseen normaaliin tapaan peruskurssin päätteeksi, joka kestää yleensä muutaman kuukauden. Aikuisiin lasketaan kaikki juniori-iän ohittaneet, joten olet väärässä väittäessäsi että kaikilta alaikäisiltä kuluisi keltaisen vyön suorittamiseen melkein vuosi.

      Ja mitä ihmeen merkitystä sillä on, kuinka kauan mustan vyön suorittaminen keskimäärin kestää? Korjaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni tyypillinen mustan vyön judoka on aloittanut harrastuksensa junnuna. Junnuilla vyöarvoissa eteneminen nyt on yleensä muutenkin hitaampaa, oli laji mikä tahansa. Ja onhan se selvää, koska junnutreeneistä paljon suurempi osa kuluu kaikkeen ylimääräiseen. Lapset ei vaan jaksa keskittyä lajin tekniikoiden harjoitteluun samalla tavalla kuin vähän vanhemmat, eikä nuorimmilla ole välttämättä edes edellytyksiä suorittaa kaikkia tekniikoita vaaditulla tavalla. Lapsilta myös vaaditaan vyöarvojen suorittamiseen enemmän harjoituskertoja kuin aikuisilta, niin judossa kuin aikidossakin.

      Aikidossa muuten 6. kyun suorittamiseen riittää 20 harjoituspäivää, mikä on huikeat 3 % siitä mitä 1. danin suorittamiseen vaaditaan aikuisiällä aloittaneelta (620 harjoituspäivää). Onko siis mikään ihmekään, ettei peruskurssilaisilta vaadita mitenkään häikäisevää suoritusta?


    • ????? kirjoitti:

      Mitä oikein haluat viestilläsi sanoa? Judossa aikuiset pääsee keltaisen vyön kokeeseen normaaliin tapaan peruskurssin päätteeksi, joka kestää yleensä muutaman kuukauden. Aikuisiin lasketaan kaikki juniori-iän ohittaneet, joten olet väärässä väittäessäsi että kaikilta alaikäisiltä kuluisi keltaisen vyön suorittamiseen melkein vuosi.

      Ja mitä ihmeen merkitystä sillä on, kuinka kauan mustan vyön suorittaminen keskimäärin kestää? Korjaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni tyypillinen mustan vyön judoka on aloittanut harrastuksensa junnuna. Junnuilla vyöarvoissa eteneminen nyt on yleensä muutenkin hitaampaa, oli laji mikä tahansa. Ja onhan se selvää, koska junnutreeneistä paljon suurempi osa kuluu kaikkeen ylimääräiseen. Lapset ei vaan jaksa keskittyä lajin tekniikoiden harjoitteluun samalla tavalla kuin vähän vanhemmat, eikä nuorimmilla ole välttämättä edes edellytyksiä suorittaa kaikkia tekniikoita vaaditulla tavalla. Lapsilta myös vaaditaan vyöarvojen suorittamiseen enemmän harjoituskertoja kuin aikuisilta, niin judossa kuin aikidossakin.

      Aikidossa muuten 6. kyun suorittamiseen riittää 20 harjoituspäivää, mikä on huikeat 3 % siitä mitä 1. danin suorittamiseen vaaditaan aikuisiällä aloittaneelta (620 harjoituspäivää). Onko siis mikään ihmekään, ettei peruskurssilaisilta vaadita mitenkään häikäisevää suoritusta?

      620 harjoituspäivän treenillä 1.dan? Monetko treenit tällaisessa harjoituspäivässä on? Kunnianhimoiset nuoret ja nuoret aikuiset treenaa judossa ja maailmalla bjj:ssäkin vähintään pari kertaa päivässä. Jo 14 vuotias kilpajudoka treenaa enemmän kuin juuri kukaan aikido tai muut budoitsepuolustusharrastajat ja treenit on paljon kovempia.

      Eikä mustasta vyöstä ole apua kamppailemisessa, ellei lasketa vyökuristuksia tai tekniikoita joissa vyöllä pistetään vastustajan käsiä pakettiin sidonnan helpottamiseksi. Siihenkin toimii kaiken väriset vyöt.


    • assghmjhsgfsdsfg kirjoitti:

      620 harjoituspäivän treenillä 1.dan? Monetko treenit tällaisessa harjoituspäivässä on? Kunnianhimoiset nuoret ja nuoret aikuiset treenaa judossa ja maailmalla bjj:ssäkin vähintään pari kertaa päivässä. Jo 14 vuotias kilpajudoka treenaa enemmän kuin juuri kukaan aikido tai muut budoitsepuolustusharrastajat ja treenit on paljon kovempia.

      Eikä mustasta vyöstä ole apua kamppailemisessa, ellei lasketa vyökuristuksia tai tekniikoita joissa vyöllä pistetään vastustajan käsiä pakettiin sidonnan helpottamiseksi. Siihenkin toimii kaiken väriset vyöt.

      ketä budokaa kiinnostaa paljonko judon tai bjj:n tai jonkun muun kilpaurheilun harrastaja harjoittelee ? oikeassa budossa harjoittelun merkitys on paljon syvemmällä kuin pelkässä ottelemisessa tai voittamisessa . nykyään teinit jotka aloittaa kamppailulajin harjoittelun , heitä ei kiinnosta oman lajinsa historia tuon taivaallista . pääasia että on "kova" laji .


    • vuodesta 1985 kirjoitti:

      ketä budokaa kiinnostaa paljonko judon tai bjj:n tai jonkun muun kilpaurheilun harrastaja harjoittelee ? oikeassa budossa harjoittelun merkitys on paljon syvemmällä kuin pelkässä ottelemisessa tai voittamisessa . nykyään teinit jotka aloittaa kamppailulajin harjoittelun , heitä ei kiinnosta oman lajinsa historia tuon taivaallista . pääasia että on "kova" laji .

      Mikä sitä budokaa sitten kiinnostaa? Filosofia...

      Harrastan kamppailu-urheilua. Minulle harjoittelun merkitys löytyy urheilusta, kamppailusta, voittamisesta, häviämisestä, oppimisen kiehtovuudesta, kunnosta, ystävistä ja monesta muusta elämään positiivisesti vaikuttavasta asiasta. Tavallaan aika syvällistä, mutta ei paljon syvällisempää kuin tenniksen pelaaminen. Tosin turpaan saaminen kasvattaa.

      Olen harrastanut myös aikidoa ym. perinteisetä "itsepuolustusta", "budoa" ja niiden lajien "syvempi merkitys" on osoittautunut suureksi kusetukseksi, jolla ego-ongelmaiset opettajat peittelevät pätemisen tarvettaan sekä sitä että tekniikat ei toimi eikä lajilla ole muutenkaan paljon virkaa.

      Elämänfilosofiat ym. on hienoja asioita mutta ei niitä kannata kamppailusalilta etsiä.

      Otteleminen on rehellisesti urheilua. Miksei itsepuolustustanssilajeja voi sanoa rehellisesti larppaamiseksi?


  • Sanon tähän nyt sen verran, että kauan harrastanut ohjaaja näkee monia sellaisia asioita joiden olemassaolo jää tyypilliseltä aloittelijalta täysin pimentoon. Ts. aloittelijan käsitys siitä, kuka on paras ja kuka on huonoin, ei läheskään aina pidä paikkaansa.

    Muistan itse hyvin yhden peruskurssilaisen, joka ei tuntunut millään oppivan mitä jalkaa ja kättä pitää milloinkin liikuttaa ja jolta meni jatkuvasti sekaisin eri tekniikoiden nimet, aihanmi ja gyakuhanmi, ja omote ja ura. Jonkun täytyi kertoa hänelle aina uudestaan ja uudestaan, millä jalalla nyt pitää lähteä liikkeelle jne., koska sellaiset asiat ei vaan jäänyt kunnolla mieleen. Toisaalta hän oppi joitain asioita poikkeuksellisen nopeasti: En ole koskaan nähnyt kenelläkään peruskurssilaisella yhtä hyvää ikkyo-leikkausta kuin hänellä, ja muutenkin hän sisäisti liikkeiden taustalla olevan idean paremmin kuin useimmat muut. Kyllä hän 6. kyun ansaitsi, vaikka graduoija joutuikin neuvomaan häntä melkein kaikissa liikkeissä, koska näiden neuvojen jälkeen hänen suoritustasonsa oli selvästi kurssin paras.

  • Judossa on saanut kilpailumeriiteillä mustan vyön neljässä vuodessa.
    Kun Aikido tuli suomeen 70 luvulla sai mustan vyön jopa alle kahden vuoden harjoittelun jälkeen. Ichimura sensei myönsi vyön jos tykkäsi, että kaveri osaa jotain, nykytilanne ehkä toinen, mutta tosiaan, treenaamalla 5 kertaa viikossa ja osallistumalla leireille sai mustan jopa alle kaksi vuotta, 1, 5 vuotta oli ennätys.
    Aikido taidoilla ei mitään itsepuolustusta opi, ehei, mutta hyvää liikuntaa kyllä se on.

    • En oikein ymmärrä, mitä haluat sanoa vertailemalla mustan vyön saavuttamiseen kuluvia aikoja eri lajien välillä. Tai oikeastaan luulen ymmärtäväni, mutta pidän sellaista vertailua täysin mielettömänä. Eri lajien vyöarvoja ei nimittäin ole mielekästä verrata suoraan keskenään, koska kyse on eri järjestelmistä joista jokaisella on omat kriteerinsä eri vyöarvoille.

      Japanissa judon mustan vyön voi muuten suorittaa jo vuodessa. Onko judon harrastajien ja sen opetuksen taso Suomessa niin heikko, että täällä tarvitaan nelinkertainen aika saman osaamisen tason saavuttamiseksi? Luultavasti ei, vaan kyse on ainakin osittain siitä, että täällä vaaditaan mustaan vyöhön enemmän kuin Japanissa. Onko siinä sitten jotain hienoa, ettei täällä tyydytä siihen mikä kelpaa lajin emämaassa? Tietävätkö suomalaiset japanilaisia paremmin, mitä daneilta tulee edellyttää? Millaisia ajatuksia se sinussa herättäisi, jos Suomen judoliitto muuttaisi vaatimuksiaan niin, että joku ahkera ja lahjakas suomalaisjudoka suorittaisi ensimmäisen daninsa yhden vuoden harjoittelun jälkeen?

      Aikido on hyvä itsepuolustuslaji. Tosin käytännön itsepuolustustaitojen kohdalla kyse ei ole niinkään lajista kuin siitä, miten sitä harjoittelee, ja monessa aikidoseurassa on sen suhteen paljon parantamisen varaa.


    • ???? kirjoitti:

      En oikein ymmärrä, mitä haluat sanoa vertailemalla mustan vyön saavuttamiseen kuluvia aikoja eri lajien välillä. Tai oikeastaan luulen ymmärtäväni, mutta pidän sellaista vertailua täysin mielettömänä. Eri lajien vyöarvoja ei nimittäin ole mielekästä verrata suoraan keskenään, koska kyse on eri järjestelmistä joista jokaisella on omat kriteerinsä eri vyöarvoille.

      Japanissa judon mustan vyön voi muuten suorittaa jo vuodessa. Onko judon harrastajien ja sen opetuksen taso Suomessa niin heikko, että täällä tarvitaan nelinkertainen aika saman osaamisen tason saavuttamiseksi? Luultavasti ei, vaan kyse on ainakin osittain siitä, että täällä vaaditaan mustaan vyöhön enemmän kuin Japanissa. Onko siinä sitten jotain hienoa, ettei täällä tyydytä siihen mikä kelpaa lajin emämaassa? Tietävätkö suomalaiset japanilaisia paremmin, mitä daneilta tulee edellyttää? Millaisia ajatuksia se sinussa herättäisi, jos Suomen judoliitto muuttaisi vaatimuksiaan niin, että joku ahkera ja lahjakas suomalaisjudoka suorittaisi ensimmäisen daninsa yhden vuoden harjoittelun jälkeen?

      Aikido on hyvä itsepuolustuslaji. Tosin käytännön itsepuolustustaitojen kohdalla kyse ei ole niinkään lajista kuin siitä, miten sitä harjoittelee, ja monessa aikidoseurassa on sen suhteen paljon parantamisen varaa.

      juurikin näin . suomalaiset tuntuvat olevan lajissa kuin lajissa hitaampia oppimaan kuin muut . kaiken lisäksi suomalaiset ovat kovia neuvomaan japanilaisia , miten sitä karatea , aikidoa tai judoa pitää harjoitella , vaikka nämä ovat itse kehittäneet kyseiset kamppailulajit . aikidon kovimpia arvostelijoita ovat yleensä ne , jotka eivät ole sitä koskaan harjoitelleet . samoin sitä iänikuista vapaaottelua ja brassijutsua hehkuttavat eivät yleensä itse viitsi niitä harjoitella . nehän ovat puhtaita kilpaurheilulajeja . mies miestä vastaan . molemmat saman lajin miehiä . ihan varmasti michiharu mori sensei pärjää jollekkin puliukolle töölöntorin nakkikioskilla . kyllä se toimii . jokainen kamppailulajeja pitkään harjoitellut tietää että mies ratkaisee , ei laji tai tyyli .


  • Aikidossa on miniajat jotka täytyy olla täynnä ennen kun voi mennä graduoimaan, meidän seurassa ainakin minimi ajoista pidetään lujasti kiinni.
    Peruskurssin läpäisyyn riittää että osaa mae ja ushiro ukemin ja ymmärtää omoten ja uran merkityksen ja muoto menee jotenkuten kohdalleen. Vaatimus taso nousee kun sitä korkeemmalle pääsee.
    Itse aloitin 2010-2011 vaihteessa ja vuoteen on mahtunut kolme graduointia, mutta on niissä ollutkin treenikertoja. Kaikki treenit juossut joihin on päässyt ja neljä leiriä joista kaksi on ollut koti dojon ulkopuolella (Igarashi-sensei ja Kobayashi-sensei). Ja kaikki on mennyt minimi ajan yli.

    "aikido ei ole itsepuolustuslaji" Kertokaa minulle että mitä se sitten on?? Se että aikido ei toimi kadulla ei ole selitys koska oma mielipiteeni on että minkään lajin PUHDAS tekniikka ei toimi kadulla. Ja miksi pitäisi toimia kun hyväksyy kaikki?

  • Aikidossa suoritin danin 70-luvun lopulla ja sian dan-arvon 2,5 vuoden treenin jälkeen, en ollut mielestäni mustan vyön arvoinen, mutta japnailainen sensei vyön myönsi.
    Itsepuolustukseen aikido ei sovellu, tai hyvin huonosti, aika kantapään kautta sian asiat opetella ja hkaeuduinkin moderniin jujutsuun, joka oli toinen maailma, jujutsussa oppi oikeasti soveltamaan itsepuolustusta ja löysi idean, myöhemmin hain lisää ideaa krav magasta, jossa tietyt asiat on nerokkaasti ymmärretty.
    Aikido on hyvä liikuntamuoto, mutta ei kovinkaan tehokas itsepuolustukseen.

    • Ei se laji ketään puolusta tiukassa paikassa vaan henkilö itse. Aikoinaan tunsin naisen jonka illalla kotiin mennessään poikaporukka pysäytti, ne ruinasi tupakkaa, mutta kun ei tädillä ollut antaa yhtään niin alkoivat uhitella. Se nainen katsoi yhtä niistä pojista silmiin ja tiuskaisi "sunkin äitisi mä tunnen!" Pojat pakeni yöhön kiireen vilkkaan. Ei se nainen ketään niistä tuntenut, mutta osasi toimia tilanteessa.

      Vyön tehtävä on pitää huosut ylhäällä ja takin kiinni. Näitä vyöfetisistejä on vähän joka seurassa. Itse sain kenkää seurasta kun en suostunut siihen hullutukseen lähtemään.


  • Harrastamassani seurassa ei ole tuollaista käytäntöä ilmennyt peruskurssin lopussa olevalla vyökokeella eikä...kaikilta vaadittiin tietyt tekniikat tehtäväksi, uudestaan sai toki tehdä kunnes onnistuu mutta kaikki käytiin läpi.

  • Mitäpä jos vain harrastaa sen harrastamisen vuoksi. Aika moni soittaa kitaraa tai pianoa eikä ole edes aikomusta ammattimuusikoksi puhumattakaan tutkinnon suorittamisesta. Olen kuullut että jotkut käy hiihtämässä alamäessä eikä hekään ole kisoihin menossa.
    Onko se niin oleellista millä opeilla on parasta turpaan vetäjä?

    Vanha totuus on että älykäs(teknisesti osaava) selvityy tilanteesta mihin viisas ei joudu. Paljon on palstalla parkua siitä mikä on paras tekniikka ja aika vähän siitä miten voi välttyä joutumasta tilanteisiin kadulla. Otan tämän esille koska sitä katua nyt niin kovasti hehkutetaan referenssinä.

  • Se joka harrasti vain kolme viikkoa, oli paras tappelija ja ansaitsi vyönsä. Ei näet ollut ehtinyt omaksua jotain kädenvääntelyjä, vaan kimppuun käytäessä mätti hyökkääjää surutta turpaan.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.