Hei,
olen sairaanhoitaja-opiskelija ja syventynyt/suuntautunut mielenterveyteen. Tämän kuun (marraskuun) loppupuolella olen menossa Mielenterveysmessuille pitämään puhetta hoitajan iän merkityksestä ammatillisessa kohtaamisessa eli miten hoitajan ikä vaikuttaa esim. terapiasuhteeseen? AIheuttaako ikä joitakin stereotypioita?
Olen löytänyt kirjallisuutta hyvin vähän, joten kommentit ovat tervetulleita!
Terapeutin ikä
sh.op
17
1904
Vastaukset
Aika heikot eväät sinulla on esityksen pitämiseen jos sinun pitää perusasioita täällä kysellä.
Puhut hoitajan iän merkityksestä ja terapiasuhteesta. Et kai ole sekoittanut keskenään psykoterapiaa ja hoitajan luona käytyjä ns. "keskusteluapu" -lässytyssessioita?
Hoitajia tavatessani (masennukseeni liittyen) voin kertoa, että varttuneemmat hoitajat näyttävät juuttuneen stereotyyppisiin käsityksiinsä depressiopotilaasta ja ovat kokemukseni mukaan niin leipääntyneitä työhönsä, etteivät vaivaudu edes kirjaamaan potilaan kertomia taustatietoja potilaskertomukseen oikein tai paneutua potilaan asioihin sen vertaa, että muistaisivat kenen kanssa kulloinkin lässyttävät vaan kyselevät esim. "Mitenkäs se sinun nuorimmaisesi esikouluasia järjestyi" - vaikka potilaan nuorimmainen olisi jo 3. luokalla, tai "Mitenkäs se sinun miehesi juominen nykyään?" Vaikka potilaan aviomiehellä olisi koskaan mitään juomisongelmaa ollutkaan!
Nuoret/vastavalmistuneet hoitajat puolestaan ovat pihalla kuin postilaatikot; eivät osaa vielä mitään, eivätkä ymmärrä tai tiedä mitään - eivät edes sitä, etteivät osaa tai tiedä vielä mitään.- samaa mieltä
ed. vastaajan kanssa. Julkisen puolen mt-työssä ei mitään tarvitse osata, ymmärtää, yrittämisestä puhumattakaan. Riittää kun kömpii silloin tällöin töihin tukka pystyssä ja palkka (pieni tosin) juoksee. Jos tarvitsee konsultaatio apua työ ongelmiin niin tämä palsta on mitä mainioin paikka tiedon hakemiseen.
- ---***
Hei,
oletko etsinyt hakusanoilla ammatillinen kasvu, tai professionaalisuus, professionaalisuuden kehitys tms. Voisi ehkä sitä kautta lähteä hahmottamaan asiaa, ja löytää viittauksia terapeutin ikään.
Olen jonkun verran opiskellut psykologiaa, enkä ole törmännyt iän merkitykseen terapeutin työssä. Ainut vähänkään sinne viittaava asia on teoksessa: Geropsykologia – Vanhenemisen ja vanhuuden psykologia (2004). Tuolla on yksi artikkeli jossa puhutaan vanhusten elämysmaailmaan eläyytmisestä (Ikonen tms artikkelissa). Muistaakseni tuolla oli joku kommentti viitaten siihen että auttajan on vaikea samaistua autettavaan, kun ei ole kokemusta autettavan ikävaiheessa elämisestä.
Oma kommenttini kysymykseesi on, että jos menisin terapiaan, haluaisin mieluummin ehkä itseäni hieman vanhemman, eli keski-ikäisen terapeutin. Oma käsitykseni on että nuori, vaikka hänellä voi olla hyvinkin paljon kirjatietoa asioista, ei kuitenkaan ole ikänsä puolesta kokenut tiettyjä elämänvaiheita. Eikä näin voi oman kokemuksensa kautta samaistua autettavan asemaan. Toinen asia on se kokemuspohja, miten kauan hän on ammatissa toiminut. Eli ajattelisin tämän kokemuspohjan auttavan terapiatyössä. Tämä liittyy ammatilliseen kasvuun.
Toivottavasti löydät tehtävääsi hyviä tietolähteitä.- sh.op
Hei,
kummastelin hieman reagointianne.
Haluan ehdottomasti painottaa sitä, että olen sairaanhoidon OPISKELIJA, enkä ole menossa messuille "pätemään asiantuntijuudellani", vaan kerron omia kokemuksiani omaan ikääni kohdistuvista asenteista. Olen siis reilu parikymppinen ja hyvin alussa tämän koko ammatin suhteen. Toivoin tämän kautta löytäväni esimerkiksi terapioissa yms. käyviä/käyneitä ihmisiä, joilla olisi mielipiteitä psykiatrisen sairaanhoitajan iän merkityksestä hoitosuhteeseen. Olen haastatellut hoitajia ja potilaita esim. oikeuspsykiatrisissa laitoksissa ja saanut mielenkiintoista ja kattavaa tietoa.
Tutkimuksia tästä aiheesta olen metsästänyt eri kirjastoissa asiantuntijoiden avustuksella, mutta aihetta ei pahemmin ole tutkittu. Puheessani olisin mielelläni sivunnut näyttöön perustuvaa teoriatietoa. Messujen pääaihe on "ainutlaatuisia kohtaamisia".
En ole menossa luennoimaan aiheesta, sehän tietenkin edellyttäisi minulta tutkittua tietoa. Haluan tuoda esille iän hyviä ja huonoja puolia potilaiden/asiakkaiden näkökulmasta ja omalla kohdallani käyneistä nuoreen ikääni liittyvistä stereotypioista.
Ja "kellastunut": tutustu esimerkiksi DKT-psykoterapiaan, joka ei todellakaan sinun sanojasi lainaten ole "lässytyssessio". Sinusta varmasti tulisi hyvä terapeutti kun tiedät asioista niin valtavasti :) !
Olen löytänyt todella paljon kirjallisuutta iän merkityksestä työyhteisössä, mutta se ei omaan aiheeseeni mitenkään liity.
Kiitos asiallisista kommenteista, toivottavasti 10 minuutin puheestani tulee ytimekäs ja miellyttävä kuunnella :) - vanha pieru ;)
sh.op kirjoitti:
Hei,
kummastelin hieman reagointianne.
Haluan ehdottomasti painottaa sitä, että olen sairaanhoidon OPISKELIJA, enkä ole menossa messuille "pätemään asiantuntijuudellani", vaan kerron omia kokemuksiani omaan ikääni kohdistuvista asenteista. Olen siis reilu parikymppinen ja hyvin alussa tämän koko ammatin suhteen. Toivoin tämän kautta löytäväni esimerkiksi terapioissa yms. käyviä/käyneitä ihmisiä, joilla olisi mielipiteitä psykiatrisen sairaanhoitajan iän merkityksestä hoitosuhteeseen. Olen haastatellut hoitajia ja potilaita esim. oikeuspsykiatrisissa laitoksissa ja saanut mielenkiintoista ja kattavaa tietoa.
Tutkimuksia tästä aiheesta olen metsästänyt eri kirjastoissa asiantuntijoiden avustuksella, mutta aihetta ei pahemmin ole tutkittu. Puheessani olisin mielelläni sivunnut näyttöön perustuvaa teoriatietoa. Messujen pääaihe on "ainutlaatuisia kohtaamisia".
En ole menossa luennoimaan aiheesta, sehän tietenkin edellyttäisi minulta tutkittua tietoa. Haluan tuoda esille iän hyviä ja huonoja puolia potilaiden/asiakkaiden näkökulmasta ja omalla kohdallani käyneistä nuoreen ikääni liittyvistä stereotypioista.
Ja "kellastunut": tutustu esimerkiksi DKT-psykoterapiaan, joka ei todellakaan sinun sanojasi lainaten ole "lässytyssessio". Sinusta varmasti tulisi hyvä terapeutti kun tiedät asioista niin valtavasti :) !
Olen löytänyt todella paljon kirjallisuutta iän merkityksestä työyhteisössä, mutta se ei omaan aiheeseeni mitenkään liity.
Kiitos asiallisista kommenteista, toivottavasti 10 minuutin puheestani tulee ytimekäs ja miellyttävä kuunnella :)Heippa. Minulle ainakin terapeutin iällä on suurikin merkitys. En voisi kuvitella itse keskustelevani paljoakaan itseäni nuoremman ( 40v) terapeutin kanssa, juurikin tuosta syystä mitä edellinenkin kirjoittaja kertoi. Eli itselleni on tärkeää, että terapeutillakin on elämänkokemusta edes joistakin niistä asioista mitä itselläni eikä pelkkää kirjatietoa. Ja ehkä se, että terapeutti on vähintään itseni ikäinen luo tietynlaista turvallisuutta. MUTTA: varmaan nuorempana (jos olisin terapiaa tarvinnut) olisin ihan mielelläni/jopa mieluummin käynyt myös nuoremmalla terapeutilla :) Toisaalta se, että terapeutti on suunnilleen itseni ikäinen, tuo tunteen siitä että hän paremmin ymmärtää mistä puhun, kun on elämää nähnyt jo itsekin. Eli esimerkiksi sinun kohdallasi uskon, että monen nuoren on paljon helpompi puhua ongelmistaan sinulle, kuin ehkä äitinsä/isänsä ikäiselle henkilölle.
Tämä nyt oli kai jonkunlainen vastaus kuitenkin. Tsemppiä luentoosi! :) sh.op kirjoitti:
Hei,
kummastelin hieman reagointianne.
Haluan ehdottomasti painottaa sitä, että olen sairaanhoidon OPISKELIJA, enkä ole menossa messuille "pätemään asiantuntijuudellani", vaan kerron omia kokemuksiani omaan ikääni kohdistuvista asenteista. Olen siis reilu parikymppinen ja hyvin alussa tämän koko ammatin suhteen. Toivoin tämän kautta löytäväni esimerkiksi terapioissa yms. käyviä/käyneitä ihmisiä, joilla olisi mielipiteitä psykiatrisen sairaanhoitajan iän merkityksestä hoitosuhteeseen. Olen haastatellut hoitajia ja potilaita esim. oikeuspsykiatrisissa laitoksissa ja saanut mielenkiintoista ja kattavaa tietoa.
Tutkimuksia tästä aiheesta olen metsästänyt eri kirjastoissa asiantuntijoiden avustuksella, mutta aihetta ei pahemmin ole tutkittu. Puheessani olisin mielelläni sivunnut näyttöön perustuvaa teoriatietoa. Messujen pääaihe on "ainutlaatuisia kohtaamisia".
En ole menossa luennoimaan aiheesta, sehän tietenkin edellyttäisi minulta tutkittua tietoa. Haluan tuoda esille iän hyviä ja huonoja puolia potilaiden/asiakkaiden näkökulmasta ja omalla kohdallani käyneistä nuoreen ikääni liittyvistä stereotypioista.
Ja "kellastunut": tutustu esimerkiksi DKT-psykoterapiaan, joka ei todellakaan sinun sanojasi lainaten ole "lässytyssessio". Sinusta varmasti tulisi hyvä terapeutti kun tiedät asioista niin valtavasti :) !
Olen löytänyt todella paljon kirjallisuutta iän merkityksestä työyhteisössä, mutta se ei omaan aiheeseeni mitenkään liity.
Kiitos asiallisista kommenteista, toivottavasti 10 minuutin puheestani tulee ytimekäs ja miellyttävä kuunnella :)sh. op. kirjoitti:
"... Ja "kellastunut": tutustu esimerkiksi DKT-psykoterapiaan, joka ei todellakaan sinun sanojasi lainaten ole "lässytyssessio". Sinusta varmasti tulisi hyvä terapeutti kun tiedät asioista niin valtavasti :) !..."
Ensimmäiseksi ohjeeksi sinulle hyvä sh.op. antaisin sen, ettet valmistuttuasi sairaanhoitajaksi ainakaan ryhtyisi vittuilemaan potilaillesi heidän "valtavista tiedoistaan" - tuolla tavalla et pitkälle pääse.
Ja jos sinua yhtään se lohduttaa niin voin kertoa, että olen tutustunut DKT-psykoterapiaan. Kysehän ei ole suuntauksesta tai koulukunnasta vaan siitä, että sairaanhoitajilla (yleistäen) ei ole eväitä minkään suuntauksen psykoterapian antamiseen.
Palatakseni ensimmäiseen viestiisi: Puhutko (psyko)terapeutin iästä vai sairaanhoitajan iästä?
Sairaanhoitaja ei ole psykoterapeutti, ei ainakaan ilman psykoterapeutin koulutusta.
Täsmentäisitkö siis ensin kummasta puhut; sairaanhoitajan iän merkityksestä vai (psyko)terapeutin iän merkityksestä?
On nimittäin hyvin yleistä (kuten sinunkin viestistäsi voi päätellä) se, että (yksilö)psykoterapeutin tarpeessa olevia potilaita erehdytetään luulemaan, että sairaanhoitajan luona käydyt lässytyssessiot (eli ns. keskusteluapu) olisi (psyko)terapiaa. Ei ole.
Tiedän kyllä, että lain mukaan mitä tahansa huuhaa-hoitoakin voi kutsua terapiaksi (Reiki jne.), mutta kun kyse on julkisen sektorin työntekijästä (sairaanhoitajasta) joka kertoo tekevänsä "terapeutin työtä" joko kokonaan ilman psykoterapiakoulutusta tai vaikkapa pari-, perhe- tai ryhmäpsykoterapiakoulutusta saaneena, on kyse potilaan harhauttamisesta jos ko. henkilöllä ei ole YKSILÖpsykoterapeutin koulutusta ja pätevyyttä.
Selvyyden vuoksi sanottakoon, että olen tosiaankin netissä törmännyt sairaanhoitajaan joka pyrki esiintymään psykoterapian asiantuntijana ja mm. kertoi (asiaa kysyessäni) tekevänsä "terapeutin töitä". Kysyttäessä asiaa tarkemmin selvisi, ettei ko. sairaanhoitajalla ollut minkään suuntauksen psykoterapeutin koulutusta - vaan kyse oli (niin kuin uumoilinkin) vain ns. keskusteluavusta.
Kyseinen sairaanhoitaja oli hyvin närkästynyt kun hänelle muistutin, ettei hän ole psykoterapeutti - eikä siis voi tehdä "terapeutin töitä".
Selvitä siis ensin itsellesi mistä puhut, äläkä sotke keskenään sairaanhoitajan ja psykoterapeutin tehtäviä ja työnkuvaa.- op
kellastunut kirjoitti:
sh. op. kirjoitti:
"... Ja "kellastunut": tutustu esimerkiksi DKT-psykoterapiaan, joka ei todellakaan sinun sanojasi lainaten ole "lässytyssessio". Sinusta varmasti tulisi hyvä terapeutti kun tiedät asioista niin valtavasti :) !..."
Ensimmäiseksi ohjeeksi sinulle hyvä sh.op. antaisin sen, ettet valmistuttuasi sairaanhoitajaksi ainakaan ryhtyisi vittuilemaan potilaillesi heidän "valtavista tiedoistaan" - tuolla tavalla et pitkälle pääse.
Ja jos sinua yhtään se lohduttaa niin voin kertoa, että olen tutustunut DKT-psykoterapiaan. Kysehän ei ole suuntauksesta tai koulukunnasta vaan siitä, että sairaanhoitajilla (yleistäen) ei ole eväitä minkään suuntauksen psykoterapian antamiseen.
Palatakseni ensimmäiseen viestiisi: Puhutko (psyko)terapeutin iästä vai sairaanhoitajan iästä?
Sairaanhoitaja ei ole psykoterapeutti, ei ainakaan ilman psykoterapeutin koulutusta.
Täsmentäisitkö siis ensin kummasta puhut; sairaanhoitajan iän merkityksestä vai (psyko)terapeutin iän merkityksestä?
On nimittäin hyvin yleistä (kuten sinunkin viestistäsi voi päätellä) se, että (yksilö)psykoterapeutin tarpeessa olevia potilaita erehdytetään luulemaan, että sairaanhoitajan luona käydyt lässytyssessiot (eli ns. keskusteluapu) olisi (psyko)terapiaa. Ei ole.
Tiedän kyllä, että lain mukaan mitä tahansa huuhaa-hoitoakin voi kutsua terapiaksi (Reiki jne.), mutta kun kyse on julkisen sektorin työntekijästä (sairaanhoitajasta) joka kertoo tekevänsä "terapeutin työtä" joko kokonaan ilman psykoterapiakoulutusta tai vaikkapa pari-, perhe- tai ryhmäpsykoterapiakoulutusta saaneena, on kyse potilaan harhauttamisesta jos ko. henkilöllä ei ole YKSILÖpsykoterapeutin koulutusta ja pätevyyttä.
Selvyyden vuoksi sanottakoon, että olen tosiaankin netissä törmännyt sairaanhoitajaan joka pyrki esiintymään psykoterapian asiantuntijana ja mm. kertoi (asiaa kysyessäni) tekevänsä "terapeutin töitä". Kysyttäessä asiaa tarkemmin selvisi, ettei ko. sairaanhoitajalla ollut minkään suuntauksen psykoterapeutin koulutusta - vaan kyse oli (niin kuin uumoilinkin) vain ns. keskusteluavusta.
Kyseinen sairaanhoitaja oli hyvin närkästynyt kun hänelle muistutin, ettei hän ole psykoterapeutti - eikä siis voi tehdä "terapeutin töitä".
Selvitä siis ensin itsellesi mistä puhut, äläkä sotke keskenään sairaanhoitajan ja psykoterapeutin tehtäviä ja työnkuvaa.En mielestäni missään vaiheessa ole väittänyt että sairaanhoitaja olisi psykoterapeutti. Tosin psykoterapeutti, jonka koulutuksissa olen ollut, on ollut sairaanhoitaja joka on käynyt terapiakoulutuksen. Halusin vain selvittää sinulle "kellastunut", että kaikki terapia ei ole ainaista lässyttelyä ja päänsilittelyä. Psykoterapia sinällään on tuttu käsite, ja varmasti jokaisen valmistuvan sairaanhoitajan on siitä hyvä jotain tietää.
Kiitos "Vanha pieru" oivallisesta näkökulmastasi :) op kirjoitti:
En mielestäni missään vaiheessa ole väittänyt että sairaanhoitaja olisi psykoterapeutti. Tosin psykoterapeutti, jonka koulutuksissa olen ollut, on ollut sairaanhoitaja joka on käynyt terapiakoulutuksen. Halusin vain selvittää sinulle "kellastunut", että kaikki terapia ei ole ainaista lässyttelyä ja päänsilittelyä. Psykoterapia sinällään on tuttu käsite, ja varmasti jokaisen valmistuvan sairaanhoitajan on siitä hyvä jotain tietää.
Kiitos "Vanha pieru" oivallisesta näkökulmastasi :)1. Jos tarkoituksesi oli kysyä sairaanhoitajan iän merkitystä potilassuhteessa, miksi ihmeessä sinä sitten kuitenkin puhut terapeutista (jos et ole missään vaiheessa väittänyt, että sairaanhoitaja olisi psykoterapeutti)?
2. Haluaisin antaa sinulle myös sen neuvon, että valmistuttuasi miettisit tarkkaan onko sinulla eväitä "selvittää" kenellekään yhtään mitään esimerkiksi dialektisesta käyttäytymisterapiasta (joka mielestäni on koirakoulumaista "kasvatusta" ja usein potilaan aliarvioimista).
3. Näyttää olevan tapana se, että kerrotaan jonkun (usein juuri sairaanhoitajan!) "saaneen terapiakoulutusta/käyneen terapiakoulutuksen", muttei kerrota tuon tarkemmin minkälainen koulutus ja pätevyys asianomaisella takanaan on.
Yksilöpsykoterapiaa ei saisi antaa kukaan muu kuin sellainen psykoterapeutti jolla on YKSILÖpsykoterapeutin koulutus. Käytännössä on kuitenkin niin, että varsinkin julkisen terveydenhuollon palveluksessa olevat sairaanhoitajat käyvät työnantajan kustantamana joko perhe-, pari- tai ryhmäpsykoterapeutin koulutuksen - mutta kuitenkin ottavat vastaan ja "hoitavat" ihmisiä jotka olisivat YKSILÖpsykoterapian ja -terapeutin tarpeessa.
Noissa hoitojärjestelyissä käy usein niin, että potilaalle "unohdetaan" kertoa se, ettei ko. hoitohenkilö ole pätevä antamaan YKSILÖpsykoterapiaa.
Ja onpa käynyt niinkin, että täysin vailla psykoterapeutin koulutusta oleva hoitaja väittää potilaalleen tämän olevan PSYKOterapiassa!
Useimmiten kuitenkin tilanne on se, että potilaalle puhuttaessa käytetään vain nimitystä "terapia" - ja sillä tavoin tarkoituksellisesti ja harkiten harhautetaan luulemaan ns. keskusteluapua PSYKOterapiaksi.
Ja lain mukaanhan mitä tahansa huuhaa-juttuakin saa nimittää terapiaksi - vaikka PSYKOTERAPEUTIN ammattinimike onkin suojattu titteli.
On hyvin valitettavaa, ettei laissa ole huomattu erikseen määrätä sitä, ettei pari- perhe- tai ryhmäpsykoterapeuttikoulutuksen käynyt saisi käyttää pelkkää "psykoterapeutti" -nimikettä vaan että pitäisi aina kertoa yksiselitteisesti ja selkeästi minkälainen koulutus kullakin "terapeutilla" ja terapeutilla takanaan on.- mt
kellastunut kirjoitti:
1. Jos tarkoituksesi oli kysyä sairaanhoitajan iän merkitystä potilassuhteessa, miksi ihmeessä sinä sitten kuitenkin puhut terapeutista (jos et ole missään vaiheessa väittänyt, että sairaanhoitaja olisi psykoterapeutti)?
2. Haluaisin antaa sinulle myös sen neuvon, että valmistuttuasi miettisit tarkkaan onko sinulla eväitä "selvittää" kenellekään yhtään mitään esimerkiksi dialektisesta käyttäytymisterapiasta (joka mielestäni on koirakoulumaista "kasvatusta" ja usein potilaan aliarvioimista).
3. Näyttää olevan tapana se, että kerrotaan jonkun (usein juuri sairaanhoitajan!) "saaneen terapiakoulutusta/käyneen terapiakoulutuksen", muttei kerrota tuon tarkemmin minkälainen koulutus ja pätevyys asianomaisella takanaan on.
Yksilöpsykoterapiaa ei saisi antaa kukaan muu kuin sellainen psykoterapeutti jolla on YKSILÖpsykoterapeutin koulutus. Käytännössä on kuitenkin niin, että varsinkin julkisen terveydenhuollon palveluksessa olevat sairaanhoitajat käyvät työnantajan kustantamana joko perhe-, pari- tai ryhmäpsykoterapeutin koulutuksen - mutta kuitenkin ottavat vastaan ja "hoitavat" ihmisiä jotka olisivat YKSILÖpsykoterapian ja -terapeutin tarpeessa.
Noissa hoitojärjestelyissä käy usein niin, että potilaalle "unohdetaan" kertoa se, ettei ko. hoitohenkilö ole pätevä antamaan YKSILÖpsykoterapiaa.
Ja onpa käynyt niinkin, että täysin vailla psykoterapeutin koulutusta oleva hoitaja väittää potilaalleen tämän olevan PSYKOterapiassa!
Useimmiten kuitenkin tilanne on se, että potilaalle puhuttaessa käytetään vain nimitystä "terapia" - ja sillä tavoin tarkoituksellisesti ja harkiten harhautetaan luulemaan ns. keskusteluapua PSYKOterapiaksi.
Ja lain mukaanhan mitä tahansa huuhaa-juttuakin saa nimittää terapiaksi - vaikka PSYKOTERAPEUTIN ammattinimike onkin suojattu titteli.
On hyvin valitettavaa, ettei laissa ole huomattu erikseen määrätä sitä, ettei pari- perhe- tai ryhmäpsykoterapeuttikoulutuksen käynyt saisi käyttää pelkkää "psykoterapeutti" -nimikettä vaan että pitäisi aina kertoa yksiselitteisesti ja selkeästi minkälainen koulutus kullakin "terapeutilla" ja terapeutilla takanaan on.Hei,
halusin antaa esimerkin, että ihmiset ymmärtäisivät millaisia näkökulmia olen täältä hakemassa. Luultavasti moni messuun osallistuneista tekee terapiatyötä. Toisaalta olisin voinut kysyä mielipiteitä myös omahoitajuussuhteesta eli miten hoitajan ikä koetaan omahoitajuussuhteissa, mutta arvelin, että laitoshoidossa olleita "löytyisi" tätä kautta vähemmän.
Huomaan "kellastunut", että olet selvittänyt asiaa tarkemminkin. Työssä ollessani (ammattitaitoa edistävissä harjoitteluissa) minulle on selvitetty, että potilaan/asiakkaan omahoitajana toimiminen ja keskustelut EIVÄT ole terapiatyötä. Pahoittelen, jos kommenttini ovat olleet harhaan johtavia. DKT-mallisesta psykoterapiasta vielä sen verran, että olen erimieltä kanssasi sen "toimivuudesta ja luonteesta". Malliahan käytetään vain persoonallisuushäiriösten hoitoon, ja potilaista suurinosa on naisia. Tilastojen mukaan DKT-malli toimii erittäin hyvin ja muutoksia potilaan/asiakkaan voinnissa saadaan lyhyissä hoitojaksoissa. Voin vakuuttaa sinulle, että en tule koskaan kutsumaan omaa työtäni psykoterapiaksi. mt kirjoitti:
Hei,
halusin antaa esimerkin, että ihmiset ymmärtäisivät millaisia näkökulmia olen täältä hakemassa. Luultavasti moni messuun osallistuneista tekee terapiatyötä. Toisaalta olisin voinut kysyä mielipiteitä myös omahoitajuussuhteesta eli miten hoitajan ikä koetaan omahoitajuussuhteissa, mutta arvelin, että laitoshoidossa olleita "löytyisi" tätä kautta vähemmän.
Huomaan "kellastunut", että olet selvittänyt asiaa tarkemminkin. Työssä ollessani (ammattitaitoa edistävissä harjoitteluissa) minulle on selvitetty, että potilaan/asiakkaan omahoitajana toimiminen ja keskustelut EIVÄT ole terapiatyötä. Pahoittelen, jos kommenttini ovat olleet harhaan johtavia. DKT-mallisesta psykoterapiasta vielä sen verran, että olen erimieltä kanssasi sen "toimivuudesta ja luonteesta". Malliahan käytetään vain persoonallisuushäiriösten hoitoon, ja potilaista suurinosa on naisia. Tilastojen mukaan DKT-malli toimii erittäin hyvin ja muutoksia potilaan/asiakkaan voinnissa saadaan lyhyissä hoitojaksoissa. Voin vakuuttaa sinulle, että en tule koskaan kutsumaan omaa työtäni psykoterapiaksi.sh.op/mt kirjoitti: "halusin antaa esimerkin, että ihmiset ymmärtäisivät millaisia näkökulmia olen täältä hakemassa...
... Toisaalta olisin voinut kysyä mielipiteitä myös omahoitajuussuhteesta eli miten hoitajan ikä koetaan omahoitajuussuhteissa, mutta arvelin, että laitoshoidossa olleita "löytyisi" tätä kautta vähemmän...
-
Miksi ihmeessä sitten otsikossa puhut terapeutin iästä jos haluat vastauksia sairaanhoitajan ikään liittyvistä asioista?
---
... Työssä ollessani (ammattitaitoa edistävissä harjoitteluissa) minulle on selvitetty, että potilaan/asiakkaan omahoitajana toimiminen ja keskustelut EIVÄT ole terapiatyötä...
-
Miksiköhän kuitenkin niin usein julkisen terveydenhuollon työntekijät puhuvat terapiasta vaikka kyse on vain ns. keskusteluavusta?
---
... DKT-mallisesta psykoterapiasta vielä sen verran, että olen erimieltä kanssasi sen "toimivuudesta ja luonteesta". Malliahan käytetään vain persoonallisuushäiriösten hoitoon, ja potilaista suurinosa on naisia...
-
Ja tuon tiedon perusteella päättelit, että minun olisi syytä tutustua DKT-psykoterapiaan?
---
... Tilastojen mukaan DKT-malli toimii erittäin hyvin ja muutoksia potilaan/asiakkaan voinnissa saadaan lyhyissä hoitojaksoissa. Voin vakuuttaa sinulle, että en tule koskaan kutsumaan omaa työtäni psykoterapiaksi.
-
Tilastojakin voidaan muokata näyttämään haluttua tulosta. Onhan tilastojen avulla puolusteltu mm. depressiohoitajajärjestelmääkin.mt kirjoitti:
Hei,
halusin antaa esimerkin, että ihmiset ymmärtäisivät millaisia näkökulmia olen täältä hakemassa. Luultavasti moni messuun osallistuneista tekee terapiatyötä. Toisaalta olisin voinut kysyä mielipiteitä myös omahoitajuussuhteesta eli miten hoitajan ikä koetaan omahoitajuussuhteissa, mutta arvelin, että laitoshoidossa olleita "löytyisi" tätä kautta vähemmän.
Huomaan "kellastunut", että olet selvittänyt asiaa tarkemminkin. Työssä ollessani (ammattitaitoa edistävissä harjoitteluissa) minulle on selvitetty, että potilaan/asiakkaan omahoitajana toimiminen ja keskustelut EIVÄT ole terapiatyötä. Pahoittelen, jos kommenttini ovat olleet harhaan johtavia. DKT-mallisesta psykoterapiasta vielä sen verran, että olen erimieltä kanssasi sen "toimivuudesta ja luonteesta". Malliahan käytetään vain persoonallisuushäiriösten hoitoon, ja potilaista suurinosa on naisia. Tilastojen mukaan DKT-malli toimii erittäin hyvin ja muutoksia potilaan/asiakkaan voinnissa saadaan lyhyissä hoitojaksoissa. Voin vakuuttaa sinulle, että en tule koskaan kutsumaan omaa työtäni psykoterapiaksi.Sinä sh.op. sanot aloitusviestissäsi näin:
"... Tämän kuun (marraskuun) loppupuolella olen menossa Mielenterveysmessuille pitämään puhetta hoitajan iän merkityksestä ammatillisessa kohtaamisessa eli miten hoitajan ikä vaikuttaa esim. terapiasuhteeseen?..."
Tuossa lauseessahan sinä selkeästi puhut hoitajan iästä sekä terapiasuhteesta!
Miten tuo lause sopii kertomaasi siitä, että sinulle olisi koulutuksessasi selvitetty, ettei potilaan/asiakkaan omahoitajana toiminen ja keskustelut ole terapiatyötä?- op.sh
kellastunut kirjoitti:
Sinä sh.op. sanot aloitusviestissäsi näin:
"... Tämän kuun (marraskuun) loppupuolella olen menossa Mielenterveysmessuille pitämään puhetta hoitajan iän merkityksestä ammatillisessa kohtaamisessa eli miten hoitajan ikä vaikuttaa esim. terapiasuhteeseen?..."
Tuossa lauseessahan sinä selkeästi puhut hoitajan iästä sekä terapiasuhteesta!
Miten tuo lause sopii kertomaasi siitä, että sinulle olisi koulutuksessasi selvitetty, ettei potilaan/asiakkaan omahoitajana toiminen ja keskustelut ole terapiatyötä?Kummatkin näkökulmat ja mielipiteet kelpaavat mainiosti, eli kommentteja saa laittaa sairaanhoitajan iästä ja terapeutin iästä ja millainen vaikutus tällä on ollu hoitosuhteeseen ja millaisia stereotypioita ikä herättää.
- sääli
kellastunut kirjoitti:
1. Jos tarkoituksesi oli kysyä sairaanhoitajan iän merkitystä potilassuhteessa, miksi ihmeessä sinä sitten kuitenkin puhut terapeutista (jos et ole missään vaiheessa väittänyt, että sairaanhoitaja olisi psykoterapeutti)?
2. Haluaisin antaa sinulle myös sen neuvon, että valmistuttuasi miettisit tarkkaan onko sinulla eväitä "selvittää" kenellekään yhtään mitään esimerkiksi dialektisesta käyttäytymisterapiasta (joka mielestäni on koirakoulumaista "kasvatusta" ja usein potilaan aliarvioimista).
3. Näyttää olevan tapana se, että kerrotaan jonkun (usein juuri sairaanhoitajan!) "saaneen terapiakoulutusta/käyneen terapiakoulutuksen", muttei kerrota tuon tarkemmin minkälainen koulutus ja pätevyys asianomaisella takanaan on.
Yksilöpsykoterapiaa ei saisi antaa kukaan muu kuin sellainen psykoterapeutti jolla on YKSILÖpsykoterapeutin koulutus. Käytännössä on kuitenkin niin, että varsinkin julkisen terveydenhuollon palveluksessa olevat sairaanhoitajat käyvät työnantajan kustantamana joko perhe-, pari- tai ryhmäpsykoterapeutin koulutuksen - mutta kuitenkin ottavat vastaan ja "hoitavat" ihmisiä jotka olisivat YKSILÖpsykoterapian ja -terapeutin tarpeessa.
Noissa hoitojärjestelyissä käy usein niin, että potilaalle "unohdetaan" kertoa se, ettei ko. hoitohenkilö ole pätevä antamaan YKSILÖpsykoterapiaa.
Ja onpa käynyt niinkin, että täysin vailla psykoterapeutin koulutusta oleva hoitaja väittää potilaalleen tämän olevan PSYKOterapiassa!
Useimmiten kuitenkin tilanne on se, että potilaalle puhuttaessa käytetään vain nimitystä "terapia" - ja sillä tavoin tarkoituksellisesti ja harkiten harhautetaan luulemaan ns. keskusteluapua PSYKOterapiaksi.
Ja lain mukaanhan mitä tahansa huuhaa-juttuakin saa nimittää terapiaksi - vaikka PSYKOTERAPEUTIN ammattinimike onkin suojattu titteli.
On hyvin valitettavaa, ettei laissa ole huomattu erikseen määrätä sitä, ettei pari- perhe- tai ryhmäpsykoterapeuttikoulutuksen käynyt saisi käyttää pelkkää "psykoterapeutti" -nimikettä vaan että pitäisi aina kertoa yksiselitteisesti ja selkeästi minkälainen koulutus kullakin "terapeutilla" ja terapeutilla takanaan on.Kellastunut, mene hoitoon! Älä tuu tänne purkamaan sun pahaa oloa!! Ja ärsyttämään muita! Mutta ilmeisesti sulla ei oo mitään muutakaan tekemistä. Sääli..
sääli kirjoitti:
Kellastunut, mene hoitoon! Älä tuu tänne purkamaan sun pahaa oloa!! Ja ärsyttämään muita! Mutta ilmeisesti sulla ei oo mitään muutakaan tekemistä. Sääli..
Olen koko ajan, mutta miten on sinun laitasi, joko olet itse päässyt hoidon piiriin?
- xxxxxxxxxxxx
En jaksanut lukea koko viestiketjua läpi kovinkaan tarkasti, mutta vastaan nyt omasta puolestani tähän kysymykseen.
Taustana, olen 24-vuotia ja käyn terapiassa. Terapeuttini on 68-vuotias samaa sukupuolta edustava henkilö eli meillä on ikäeroa 44 vuotta. En voisi kuvitella käyväni terapiassa kovin nuorella henkilöllä. Kokisin, että 20 vuotta ikäeroa olisi melkein vaadittavaa, ainakin omalla kohdallani. Terapiasuhteeseeni vaikuttaisi negatiivisesti samanikäinen terapeutti sillä se saattaisi saada minussa aikaan tunteita siitä, että hänen elämänsä on "helppoa" tai hän ei voi ymmärtää mitä oikeasti ajattelen ikänsä puolesta. Tekeehän hän työtä, on toimintakykyinen ja ehkä psyykeltäänkin hyvin vahva. Kun käyn vanhemmalla henkilöllä niin ajattelen helposti, että voin puhua mistä vaan, voin luottaa hänen rautaiseen ammattitaitoonsa ja lisäksi hän ei tällä hetkellä elä samaa elämänvaihetta kuin minä, mutta "paljon paremmin". Nuoremmalla terapeutille minun olisi vaikea kertoa, että tänäänkään en noussut sängystä ajoissa tai tänäänkään en kyennyt menemään työpaikalle. Lisäksi minulla on käsitys, että nuoremmasta terapeutista tulisi mielessäni ehkä enemmän jonkinlainen kaveri kuin varsinainen ammattiauttaja. Kyse on todennäköisesti kohdallani ennakkoasenteesta tms.- Voimia!
Kiitos kattavasta vastauksesta "xxxxxxxxxxxx", ja paljon voimia!
"En toivo sinulle, että jossain metsäpolulla kohtaisit valkean kauriin tai kuniinkaanpojan tai haltiattaren, joka tekisi sinut rikkaaksi.
Vaan että sinulla olisi silmät, joilla huomaat, kun sinua vastaan tulee tiellä ihme.
Sillä ihmeisiin ei tarvita satuja, vaan näkevät silmät ja sydän joka ymmärtää kiittää ihmeestä."
yt.
sh.op Voimia! kirjoitti:
Kiitos kattavasta vastauksesta "xxxxxxxxxxxx", ja paljon voimia!
"En toivo sinulle, että jossain metsäpolulla kohtaisit valkean kauriin tai kuniinkaanpojan tai haltiattaren, joka tekisi sinut rikkaaksi.
Vaan että sinulla olisi silmät, joilla huomaat, kun sinua vastaan tulee tiellä ihme.
Sillä ihmeisiin ei tarvita satuja, vaan näkevät silmät ja sydän joka ymmärtää kiittää ihmeestä."
yt.
sh.opVarsinainen ihme olisi se, että joskus vielä kohtaisi sairaanhoitajan jolla olisi sekä silmät joilla näkisi että sydän jolla ymmärtäisi, ettei ns. keskusteluapu ole sama asia kuin psykoterapia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuinka Riikka Purra on parantanut Suomen kansalaisen elämää?
Haastan kaikki perussuomalaisten kannattajat kertomaan konkreettisia esimerkkejä kuinka Riikka Purran harjoittama politi3145170Venäjän armeijan evp-upseeri: Armeija surkeassa tilassa, jonka läpäisee kaiken kattava
valehtelu. Venäläiset alkaneet pohtia julkisesti maan todellisia tappioita. Z-bloggari ja 3. luokan kapteeni (evp.) Mak1162692Kehu kaivattuasi
Mikä hänessä on parasta? Jos osaat kertoa muuta kuin ulkonäköön liittyvää, niin ansaitset mitalin.1431706- 1101252
Mahtavaa, Trump pelasti lentäjän, Irania nöyryytettiin
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011917601.html Taas osoitus kuinka ylivertainen maa USA on Trumpin johdolla.3501094Miten voit olla niin tyhmä
että et tajunnut että sua vedätettiin? Tietäisitpä miten hyvät naurut on saatu. Naiselle1391054Keskiviikkona 8.4.2026 se tapahtuu
Nimittäin tulevana keskiviikkona 8.4.2026 Donald Trump ilmoittaa Naton pääsihteerille että Yhdysvallat eroaa Natosta. N267999Rakastin sua niin paljon ettei löydy sanoja sille tunteenpalolle mitä silloin koin
Sellaista tunnetta ei koe kuin ehkä kerran elämässä. Tuntui, että sekoaa, että menee järjiltään. Tuntui että räjähtää si37909IS Viikonloppu 4.-6.4.2026
Nyt on Viitamäeltä pääkuvaton ristikko. Nimimerkki happonen kehui kovasti "On kyllä laadukas pahis, iso kiitos tästä ja99899- 40841