Kyllätynyt olemaan

Eivätpä nuo ominaisuudet ole koskaan ketään huonontaneet....

JEnkjnwewfeef kirjoitti:

Eivätpä nuo ominaisuudet ole koskaan ketään huonontaneet....

että noi ominaisuudet on fantasiaa niinkuin teidän luuseri ATM:n toiveet naisista ylipäätänsä.

kyllä varmasti ihan oikeaankin.. Kovasti olen toki toivonut, että jos sen kypsän ja aikuisen naisen jostain saisin, niin hän myös olisi ymmärtäväinen sekä jäisi luokseni.. Tai ymmärrystä tarvitsen ehkä muilta osin, mutta siis eihän tämä minun huono-olo juurikaan näy ulospäin.. korkeintaan ujoutena, muutoinhan olen aivan tavallinen työssäkäyvä suomalainen mies.. Kovasti siis yritän tässä väittää, että jos saisin mahdollisuuden näyttää edes millainen olen, niin ehkä voisin jollekkin ollakin se juuri sopiva.. ehkä.. ehkä en. Enkä tarkoittanut tuota mitenkään itserakkaassa valossa..

Joo, no en tuolla pelastamisella ihan tuotakaan tarkoittanut.. toki tulen tälläkin hetkellä omillani toimeen, ja pärjään elämässä, niin no toki yksinäisen on turha unelmoida isosta omakotilosta ja siitä kahdesta lapsesta jne.. mutta muutoin menee hyvin. Tarvitsisin siis sellaisen henkisen pelastajan, jonkun joka ottais kiinni, ja joskus sanois et "hei mä tykkään susta" ja jonkun joka ymmärtäis ja jakais ajatuksia jne.. Tarvitsisin siis normaalin parisuhteen. Ja joo, ehkä mä alkuun saattaisin hieman riippakivikin olla joissain asioissa, mutta kyl mäkin oppisin ja yhdessähän se on tarkoitus touhuta ja penkoa maailman mutkia. Ja olis mullakin kaiketi toiselle jotain annettavaa ja opetettavaa, niin ainakin toivoisin.

Kyl se kuule sellainen epistä asenne jossain vaiheessa vaan pintaan nousee, vaikka kuinka aikuinen yrittäisi olla.. Ei aina jaksa olla se joka häviää, ei ainakaan elämän tärkeimmässä asiassa. Myönnän joskus katselevani ohimennen pariskuntia, ja myönnän, olen kateellinen heille. Olipa se sitten kuinka lapsellista tahansa.

Toivottavasti taakka en olisi, en ainakaan haluaisi olla.. Mutta valitettavasti tuossa takertuja jutussakin olet hieman hajulla jutusta.. Pari kertaa olen rakastunut sillai aikuiten oikeasti, ja ei sitä haluaisi itselle myöntää, että kaikki jäi vaan haaveiden tasolle.. Kun niissä tapauksissa olisi voinut olla ratkaisu tähän kaikkeen.. Jos ne haaveet olisivat onnistuneet, nyt olisin kaiketi hyvällä itsetunnolla varustettu onnellinen perheen isä.. tai sitten jotain ihan muuta.. mene ja tiedä..

joiltakin osin osuit kirjoitti:

kyllä varmasti ihan oikeaankin.. Kovasti olen toki toivonut, että jos sen kypsän ja aikuisen naisen jostain saisin, niin hän myös olisi ymmärtäväinen sekä jäisi luokseni.. Tai ymmärrystä tarvitsen ehkä muilta osin, mutta siis eihän tämä minun huono-olo juurikaan näy ulospäin.. korkeintaan ujoutena, muutoinhan olen aivan tavallinen työssäkäyvä suomalainen mies.. Kovasti siis yritän tässä väittää, että jos saisin mahdollisuuden näyttää edes millainen olen, niin ehkä voisin jollekkin ollakin se juuri sopiva.. ehkä.. ehkä en. Enkä tarkoittanut tuota mitenkään itserakkaassa valossa..

Joo, no en tuolla pelastamisella ihan tuotakaan tarkoittanut.. toki tulen tälläkin hetkellä omillani toimeen, ja pärjään elämässä, niin no toki yksinäisen on turha unelmoida isosta omakotilosta ja siitä kahdesta lapsesta jne.. mutta muutoin menee hyvin. Tarvitsisin siis sellaisen henkisen pelastajan, jonkun joka ottais kiinni, ja joskus sanois et "hei mä tykkään susta" ja jonkun joka ymmärtäis ja jakais ajatuksia jne.. Tarvitsisin siis normaalin parisuhteen. Ja joo, ehkä mä alkuun saattaisin hieman riippakivikin olla joissain asioissa, mutta kyl mäkin oppisin ja yhdessähän se on tarkoitus touhuta ja penkoa maailman mutkia. Ja olis mullakin kaiketi toiselle jotain annettavaa ja opetettavaa, niin ainakin toivoisin.

Kyl se kuule sellainen epistä asenne jossain vaiheessa vaan pintaan nousee, vaikka kuinka aikuinen yrittäisi olla.. Ei aina jaksa olla se joka häviää, ei ainakaan elämän tärkeimmässä asiassa. Myönnän joskus katselevani ohimennen pariskuntia, ja myönnän, olen kateellinen heille. Olipa se sitten kuinka lapsellista tahansa.

Toivottavasti taakka en olisi, en ainakaan haluaisi olla.. Mutta valitettavasti tuossa takertuja jutussakin olet hieman hajulla jutusta.. Pari kertaa olen rakastunut sillai aikuiten oikeasti, ja ei sitä haluaisi itselle myöntää, että kaikki jäi vaan haaveiden tasolle.. Kun niissä tapauksissa olisi voinut olla ratkaisu tähän kaikkeen.. Jos ne haaveet olisivat onnistuneet, nyt olisin kaiketi hyvällä itsetunnolla varustettu onnellinen perheen isä.. tai sitten jotain ihan muuta.. mene ja tiedä..

Lue lisää

Kyllähän aikuiset tuntee kaikkia samoja tunteita kuin lapsetkin mutta erona on, kuinka aikuinen osaa käsitellä näitä tunteita (kuinka paljon tunteet saavat hänessä vallan) ja kuinka aikuinen ilmaisee nämä tunteet muille.

Itsekkin olen ollut pitkään sinkku ja siitä välillä pahastikkin katkera, pettynyt ja pariskunnille kateellinen. Lapsellista olisi näiden tunteiden antaa syövyttää sisintäni ja purkautua toisiin, viattomiin ihmisiin.

Voisit kokeilla sellaista ajatusleikkiä, että asettuisit sen tulevan tyttöystäväsi rooliin. Miltä sinusta näyttäisi ja tuntuisi tuore poikaystävä, joka heittäytyy syliisi, ylistää sinut naisena taivaaseen, voudattaa sydänveresi sinulle sillä perusteella että seurustelukumppanin nyt vaan täytyy kuunnella oman rakkaansa kaikki murheen ryynit, ei taihtoisi erota sinusta lainkaan, haluaisi tehdä kaiken yhdessä, haluaa tietää naivin positiivisessä eikä kyyläysmielessä mitä teit tänään ja mitä juuri äsken ajattelit kun niin hassusti katsoit taivasta jne. jne.

Sellainen vaaleanpunainen-unelma-ihastuminen ja rakkauteen heittäytyminen voi olla sille toiselle osapuolelle todella uuvuttava taakka ja ainakin mun kaltaisia itsenäisiä naisia hermostuttaa. Ja Suomiahan on pullollaan itsenäisiä naisia :)

Saatat löytää etsimäsi, makuja ja mieltymyksiä kun on moneen, mutta huomioi kuinka tunnelatautuneena olet tyttöystävää etsimässä. Voit pelottaa monia ja toisille vaikuttaa vain sekopäältä tunneälyn kannalta, kun et saa tunteitasi lainkaan hallintaan tyttöystäväsi seurassa.

"1) "Tulis se joku ja pelastas mut".
2) "Epäreilua, kun mulla ei ole ketään ja muilla on"."

Jos asioita riittävästi pelkistetään, kyllä se menee noin (kärjistäen) myös naisilla. Osalle naisista on vain tyypillistä se, ettei kyetä puhumaan edes yksinkertaisista asioista niiden oikeilla nimillä. Puhutaan asioista kierrellen ja kaarrellen, tai oletetaan miehen kykenevän lukemaan ajatuksia.

Aikuisten ihmisten parisuhteissa ei ole myöskään kyse siitä, että suhdetta rakennetaan vain toisen ihmisen ehdoilla. Suhde on aina kahden kauppa, ja se perustuu vuorovaikutukseen. Usein vain on niin, että vuorovaikutustaitoja muistetaan vaatia mieheltä, vaikka nainen ei olisi tässä asiassa yhtään sen parempi.

"Kukaan aikuinen nainen ei halua rinnalleen isoa lasta tai riippukiveä vaan toisen aikuisen."

Yksikään aikuinen mies ei taas halua vierelleen tunnekylmää naista. Puistattaa jo pelkkä ajatus...

"Aikuiset ihmiset kantavat itse vastuun omasta elämästään ja onnestaan jopa parisuhteessa."

Hyvin on kokoomuslaiset, pikku-porvarilliset opit menneet läpi ja niitä näytetään soveltavan jo parisuhteisiin. Näin se menee, että jokainen on oman onnensa seppä. Harmi vain, että tämä nykyinen kyynärpää minä-minä-ensin lähestymistapa näkyy jo niin monessa parisuhteessa. Vai mitä voi sanoa, kun varsin iso osa suhteista menee puihin ja päätyy eroon ?

Aikuisena olosta on sinänsä turha lässyttää, koska kyse on täysin triviaalista asiasta. Lähtökohtaisesti jokainen aikuinen mies ja nainen osaa tulla toimeen itsekseen (toki poikkeuksia löytyy). Mutta se on ainakin varmaa, että tunnekylmät ihmiset jäävät helposti ilman kumppania.

Sun mielestä varmaan myös sääli on sairautta, vai kuinka ?

Johanna_340000 kirjoitti:

Kyllähän aikuiset tuntee kaikkia samoja tunteita kuin lapsetkin mutta erona on, kuinka aikuinen osaa käsitellä näitä tunteita (kuinka paljon tunteet saavat hänessä vallan) ja kuinka aikuinen ilmaisee nämä tunteet muille.

Itsekkin olen ollut pitkään sinkku ja siitä välillä pahastikkin katkera, pettynyt ja pariskunnille kateellinen. Lapsellista olisi näiden tunteiden antaa syövyttää sisintäni ja purkautua toisiin, viattomiin ihmisiin.

Voisit kokeilla sellaista ajatusleikkiä, että asettuisit sen tulevan tyttöystäväsi rooliin. Miltä sinusta näyttäisi ja tuntuisi tuore poikaystävä, joka heittäytyy syliisi, ylistää sinut naisena taivaaseen, voudattaa sydänveresi sinulle sillä perusteella että seurustelukumppanin nyt vaan täytyy kuunnella oman rakkaansa kaikki murheen ryynit, ei taihtoisi erota sinusta lainkaan, haluaisi tehdä kaiken yhdessä, haluaa tietää naivin positiivisessä eikä kyyläysmielessä mitä teit tänään ja mitä juuri äsken ajattelit kun niin hassusti katsoit taivasta jne. jne.

Sellainen vaaleanpunainen-unelma-ihastuminen ja rakkauteen heittäytyminen voi olla sille toiselle osapuolelle todella uuvuttava taakka ja ainakin mun kaltaisia itsenäisiä naisia hermostuttaa. Ja Suomiahan on pullollaan itsenäisiä naisia :)

Saatat löytää etsimäsi, makuja ja mieltymyksiä kun on moneen, mutta huomioi kuinka tunnelatautuneena olet tyttöystävää etsimässä. Voit pelottaa monia ja toisille vaikuttaa vain sekopäältä tunneälyn kannalta, kun et saa tunteitasi lainkaan hallintaan tyttöystäväsi seurassa.

Lue lisää

itselle varmasti veisi pidemmän aikaa ennen kuin osaisin vuodattaa kumppanille tuntojani. Kun on ikänsä ollut yksin ja hautonut asioita sisällä, niin minä ainakin olisin hieman varuillani miten niitä toiselle purkaisin, etten pelottaisi pois.

Täplä-Tassu kirjoitti:

"1) "Tulis se joku ja pelastas mut".
2) "Epäreilua, kun mulla ei ole ketään ja muilla on"."

Jos asioita riittävästi pelkistetään, kyllä se menee noin (kärjistäen) myös naisilla. Osalle naisista on vain tyypillistä se, ettei kyetä puhumaan edes yksinkertaisista asioista niiden oikeilla nimillä. Puhutaan asioista kierrellen ja kaarrellen, tai oletetaan miehen kykenevän lukemaan ajatuksia.

Aikuisten ihmisten parisuhteissa ei ole myöskään kyse siitä, että suhdetta rakennetaan vain toisen ihmisen ehdoilla. Suhde on aina kahden kauppa, ja se perustuu vuorovaikutukseen. Usein vain on niin, että vuorovaikutustaitoja muistetaan vaatia mieheltä, vaikka nainen ei olisi tässä asiassa yhtään sen parempi.

"Kukaan aikuinen nainen ei halua rinnalleen isoa lasta tai riippukiveä vaan toisen aikuisen."

Yksikään aikuinen mies ei taas halua vierelleen tunnekylmää naista. Puistattaa jo pelkkä ajatus...

"Aikuiset ihmiset kantavat itse vastuun omasta elämästään ja onnestaan jopa parisuhteessa."

Hyvin on kokoomuslaiset, pikku-porvarilliset opit menneet läpi ja niitä näytetään soveltavan jo parisuhteisiin. Näin se menee, että jokainen on oman onnensa seppä. Harmi vain, että tämä nykyinen kyynärpää minä-minä-ensin lähestymistapa näkyy jo niin monessa parisuhteessa. Vai mitä voi sanoa, kun varsin iso osa suhteista menee puihin ja päätyy eroon ?

Aikuisena olosta on sinänsä turha lässyttää, koska kyse on täysin triviaalista asiasta. Lähtökohtaisesti jokainen aikuinen mies ja nainen osaa tulla toimeen itsekseen (toki poikkeuksia löytyy). Mutta se on ainakin varmaa, että tunnekylmät ihmiset jäävät helposti ilman kumppania.

Sun mielestä varmaan myös sääli on sairautta, vai kuinka ?

Lue lisää

Tässä tuli palstaruikuttajillekin tärkeää tietoa:

"Yksikään aikuinen mies ei taas halua vierelleen tunnekylmää naista. Puistattaa jo pelkkä ajatus..."

- Kukaan ihminen ei halua vierelleen tunnekylmää ihmistä!

"Mutta se on ainakin varmaa, että tunnekylmät ihmiset jäävät helposti ilman kumppania."

- Juuri niin!

Miettikääpäs palstaruikuttajat että miksi teillä ei ole naista?

Täplä-Tassu kirjoitti:

"1) "Tulis se joku ja pelastas mut".
2) "Epäreilua, kun mulla ei ole ketään ja muilla on"."

Jos asioita riittävästi pelkistetään, kyllä se menee noin (kärjistäen) myös naisilla. Osalle naisista on vain tyypillistä se, ettei kyetä puhumaan edes yksinkertaisista asioista niiden oikeilla nimillä. Puhutaan asioista kierrellen ja kaarrellen, tai oletetaan miehen kykenevän lukemaan ajatuksia.

Aikuisten ihmisten parisuhteissa ei ole myöskään kyse siitä, että suhdetta rakennetaan vain toisen ihmisen ehdoilla. Suhde on aina kahden kauppa, ja se perustuu vuorovaikutukseen. Usein vain on niin, että vuorovaikutustaitoja muistetaan vaatia mieheltä, vaikka nainen ei olisi tässä asiassa yhtään sen parempi.

"Kukaan aikuinen nainen ei halua rinnalleen isoa lasta tai riippukiveä vaan toisen aikuisen."

Yksikään aikuinen mies ei taas halua vierelleen tunnekylmää naista. Puistattaa jo pelkkä ajatus...

"Aikuiset ihmiset kantavat itse vastuun omasta elämästään ja onnestaan jopa parisuhteessa."

Hyvin on kokoomuslaiset, pikku-porvarilliset opit menneet läpi ja niitä näytetään soveltavan jo parisuhteisiin. Näin se menee, että jokainen on oman onnensa seppä. Harmi vain, että tämä nykyinen kyynärpää minä-minä-ensin lähestymistapa näkyy jo niin monessa parisuhteessa. Vai mitä voi sanoa, kun varsin iso osa suhteista menee puihin ja päätyy eroon ?

Aikuisena olosta on sinänsä turha lässyttää, koska kyse on täysin triviaalista asiasta. Lähtökohtaisesti jokainen aikuinen mies ja nainen osaa tulla toimeen itsekseen (toki poikkeuksia löytyy). Mutta se on ainakin varmaa, että tunnekylmät ihmiset jäävät helposti ilman kumppania.

Sun mielestä varmaan myös sääli on sairautta, vai kuinka ?

Lue lisää

"Aikuiset ihmiset kantavat itse vastuun omasta elämästään ja onnestaan jopa parisuhteessa."

Hyvin on kokoomuslaiset, pikku-porvarilliset opit menneet läpi ja niitä näytetään soveltavan jo parisuhteisiin. Näin se menee, että jokainen on oman onnensa seppä. Harmi vain, että tämä nykyinen kyynärpää minä-minä-ensin lähestymistapa näkyy jo niin monessa parisuhteessa. Vai mitä voi sanoa, kun varsin iso osa suhteista menee puihin ja päätyy eroon ?

Jokainen lukija tietenkin tulkitsee tekstit omalla tavallaan. Aloittajan viesti olisi voinut ihan hyvin olla naisen kirjoittama ja omat vastaukseni voisivat olla ihan hyvin miehen kirjoittamia. Kyllä naisista ja miehistä ihan samat tunteet, haaveet ja viat löytyy :)

Oli pakko vastata, kun näin herkullinen tulkinta omasta vastuusta omaan elämään ja onneen tarjottiin :)

Eihän se, että ottaa vastuun omasta elämästään ja onnestaan tarkoita MINÄ-MINÄ-asennetta eli oman itsensä (haavet, tunteet, tarpeet) asettamista kaikkien muiden edelle ja kaikkien muiden kustannukselle. Niin ehkä on taas niitten lasten laita, joiden on vaikea laajentaa ajatteluaan oman navan ympärille ja nähdä syy-seuraus-suhteita.

Kyllähän se niin menee, ettei kukaan oikeasti voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, jos on teoillaan satuttanut toisia ja tehnyt muille pahaa. Tämä tietenkin edellyttää, että kyseiseltä henkilöltä on löytynyt sen verran empatiaa, että on huomannut toisille ihmisille aiheuttamansa mielipahan ja tämä mielipaha on aiheuttanut aiheuttajassa piston sydämessä.

Eli argumenttini on sellainen, että aikuisella ihmisellä on sellaiset ominaisuudet/elämäntaidot/elämänviisaus ettei hän aidosti voi olla onnellinen ja tyytyväinen omaan elämäänsä MINÄ-MINÄ-asenteella, kun ottaa huomioon MINÄ-MINÄ-asenteen seuraukset.

Otetaan esimerkiksi se parisuhde. Minä aikuisena otan oman vastuuni siitä, että parisuhde on hyvä ja takaa minulle onnellisuuden. Tämä tarkoittaa automaattisesti, että se takaa onnellisuuden myös parisuhdekumppanilleni, koska minä en voi olla onnellinen, jos rakastamani kumppanini ei ole onnellinen. Ajan omaa etuani ja huolehdin itsestäni mutta se edellyttää myös toisesta huolehtimista. Ryhmätyöskentelyssäkin ollaan tavallaan yksilöitä.

Vastuu on aika iso sana ja asia, johon sisältyy paljon muutakin kuin "minä".


Loppuun vielä ajatus parisuhteista ja "tule joku ja pelasta mut"- asenteesta.

Eikö ole vähän niin, ettei me aikuiset voida vaatia tai odottaa toisilta aikuisilta mitään (että joku tuntee ja hyväksyy mut) vaan meidän vaihtoehtomme on vain ottaa vastaan se mitä me saamme ja olla siitä kiitollisia. Tämä taas ei tarkoita, että omia onnelisuuden, tyytyväisyyden ja hyvän olonkriteeteitä (millainen kumppani tekee minut onnelliseksi) pitäisi vähätellä tai kieltää, ns. "laskea rimaa ja hyväksyä ei-haluttavia kumppaneita". Kyseessä on enemmänkin asenne muutos.

Haluan saada kumppanin, joka hyväksyy minut ja rakastaa minua VS. Toivon, että joku hyväksyy minut ja rakastaisi minua.

Täplä-Tassu kirjoitti:

"1) "Tulis se joku ja pelastas mut".
2) "Epäreilua, kun mulla ei ole ketään ja muilla on"."

Jos asioita riittävästi pelkistetään, kyllä se menee noin (kärjistäen) myös naisilla. Osalle naisista on vain tyypillistä se, ettei kyetä puhumaan edes yksinkertaisista asioista niiden oikeilla nimillä. Puhutaan asioista kierrellen ja kaarrellen, tai oletetaan miehen kykenevän lukemaan ajatuksia.

Aikuisten ihmisten parisuhteissa ei ole myöskään kyse siitä, että suhdetta rakennetaan vain toisen ihmisen ehdoilla. Suhde on aina kahden kauppa, ja se perustuu vuorovaikutukseen. Usein vain on niin, että vuorovaikutustaitoja muistetaan vaatia mieheltä, vaikka nainen ei olisi tässä asiassa yhtään sen parempi.

"Kukaan aikuinen nainen ei halua rinnalleen isoa lasta tai riippukiveä vaan toisen aikuisen."

Yksikään aikuinen mies ei taas halua vierelleen tunnekylmää naista. Puistattaa jo pelkkä ajatus...

"Aikuiset ihmiset kantavat itse vastuun omasta elämästään ja onnestaan jopa parisuhteessa."

Hyvin on kokoomuslaiset, pikku-porvarilliset opit menneet läpi ja niitä näytetään soveltavan jo parisuhteisiin. Näin se menee, että jokainen on oman onnensa seppä. Harmi vain, että tämä nykyinen kyynärpää minä-minä-ensin lähestymistapa näkyy jo niin monessa parisuhteessa. Vai mitä voi sanoa, kun varsin iso osa suhteista menee puihin ja päätyy eroon ?

Aikuisena olosta on sinänsä turha lässyttää, koska kyse on täysin triviaalista asiasta. Lähtökohtaisesti jokainen aikuinen mies ja nainen osaa tulla toimeen itsekseen (toki poikkeuksia löytyy). Mutta se on ainakin varmaa, että tunnekylmät ihmiset jäävät helposti ilman kumppania.

Sun mielestä varmaan myös sääli on sairautta, vai kuinka ?

Lue lisää

"Jos asioita riittävästi pelkistetään, kyllä se menee noin (kärjistäen) myös naisilla. Osalle naisista on vain tyypillistä se, ettei kyetä puhumaan edes yksinkertaisista asioista niiden oikeilla nimillä. Puhutaan asioista kierrellen ja kaarrellen, tai oletetaan miehen kykenevän lukemaan ajatuksia."

Epäkypsän ja tasapainottoman parisuhteen ominaisuuksia on kieltämättä juuri se, että:

A) Oletetaan, että kumppani kestää mitä tahansa rakkauden nimissä eli kumppanille saa valittaa mistä tahansa kuinka pitkään, saa purkaa mitä tahansa ahdistustaan koska tahansa ja aina kumppanin pitää kuunnella, tukea ja ymmärtää KOSKA hän on parisuhteessa sinun kanssasi ja rakastaa sinua. Ei mitään vastuunottamista omista teoistaan (valitus, vuodostus), tekojen seurauksista (kuunteleva kumppani ahdistuu ja tulee pahalle tuulelle) tai toisen hyvinvoinnista (kuunteleva ei edes haluaisi kuunnella tai käyttää voimavarojaan auttamiseen jne.).

B) Oletetaan, että kumppani pystyy lukemaan toisen ajatuksia, koska hän rakastaa sinua ja se joitenkin tarkoittaa, että hän tuntee sinut läpikotaisin ja sen takia jotenkin maagisesti lukee myös ajatuksesi. Vastuu on myös rehellisyyttä ja sitä, että koittaa helpottaa toisen olemista eikä vaikeuttaa elämää kiusallisilla kissa-hiirileikeillä. Aikuiset puhuvat suoraan ja selkeästi. Aikuisella on sen verran hyvä itsetunto, että hän kehtaa puhua aristakin asioista ja aikuisella on sen verran harkintakykyä sekä myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan, että huomioi puhuessaan myös kuulujan tunteet, resurssit, hyvinvoinnin jne. Aikuinen on kohtuullinen ja vastuullinen.

Niin naiset kuin miehetkin syyllistyvät A ja B -kohtiin yhtälailla ja jälki on aina rumaa ja käytös aina yhtä lapsellista. On totta, että naisille on ehkä sallittumpaa, jostain kumman syystä, vaatia tätä ajatustenlukutaitoa mutta ei se oikeuta mihinkään ja miehen pitää asiaan RAKENTAVASTI puuttua. Aikuisuus ei ole myöskään pysyvää, se ailahtelee ja elää. Moni "taantuu" lapsentasolle pariksi tunniksi, päiväksi, viikoksi, toivottavasti ei yli kuukaudeksi kuka mistäkin syystä: stressia, käsittelemättömiä tunteita, on henkisen kasvunpaikka menoillaan, persoonallisuus muutoksessa jne.

siitä että olisi olemassa jotkin tietyt normit, mitkä ihmisen pitää täyttää, ennenkuin hän on parisuhdekelpoinen. Eikö?

On jokseenkin masentavaa aina lukea näitä viestejä, joissa tuomitaan ihmisiä kelvottomiksi vain siksi että heillä on positiivisella tavalla negatiivisia tunteita. Tarkoitan että nämä aloittajan negatiiviset tunteethan johtuvat siitä että hän haluaisi kokea jotakin objektiivisestikin katsottuna positiivista, mutta kun hänellä ei ole siihen syystä tai toisesta mahdollisuutta, niin sen takia asia muuttuu negatiiviseksi.

Missä kirkossa on kuulutettu, että parisuhde ihmisen kanssa, joka sitä selkeästi tarvitsee olisi välttämättä tuhoon tuomittu? Ei minusta missään. Minäkin esimerkiksi selkeästi tarvitsen parisuhteen, suorastaan janoan sitä (olen mies, ja kirjoittanut myös tuon palstalla olevan aloituksen "Ihmissuhteen perustasta").

Vastauksesi yksinkertaistaa ihmisen tiettyjen muutaman piirteensä summaksi. Mutta voin ainakin itsestäni sanoa, että vaikka suorastaan janoan parisuhdetta, niin olen myös asioiden suhteen realisti. Ja minulla on arkijärkeä, millä voin hyvinkin erottaa, mikä olisi minulle hyvä parisuhde ja mikä ei. Uskon että suurimmalla osalla on sama. Suuresta tarpeestani huolimatta olen jättänyt muutamia sellaisia aivan oikeita ihmissuhteita jatkamatta, koska olen itse kokenut että vastapuoli ei minulle sopinut. Näitä on vuosien mittaan ollut kylläkin vain pari, mutta olen itse irtisanoutunut suhteesta kun on käynyt selville, että vastapuoli ei ollut sellainen ihminen, kenen kanssa voisin elää täysipainoista elämää.

Ei kyseessä siis välttämättä ole se, että mennään tarve edellä ja pelkästään omien haaveiden perässä. Kyllä minä ainakin olen osannut tehdä ne vaikeat ratkaisut, jotka kuka tahansa olisi voinut osata tehdä. Siis jopa sellaiset ihmiset, kenellä ei tätä suurta tarvetta ole. Jopa voisin sillä tavalla väittää näitä omia ratkaisujani jopa merkittävimmiksi, koska minullahan näitä mahdollisuuksia ei ole ollut kuin 2 noin 10 vuoden aikana.

Eli jos ajattelee asioista mielikuvien tasolla jokseenkin lapsellisestio, kuten sinä asian laitoit, ei välttämättä tarkoita sitä että tosipaikan tullen käyttäytyisi lapsellisesti, silloin kun realiteetit toisesta ihmisestä ovat vahvasti läsnä. Ja en oikein ymmärrä miksi ns. naiivisti tai lapsellisesti ajatteleminen muutenkaan olisi huono asia. Monet ihmiset ajattelevat monista asioista pelkästään pintapuolisesti, idealisoiden, naiivisti ja lapsellisesti. Lapsi on suuri iso halujen kimppu ja suma, ja sitä samaa on myös aikuinen. Aikuinen on kuitenkin oppinut pidättäytymään monesta asiasta julkisesti ja toisen katseen alla, mutta väitän että samat primäärit tarpeet ja halut on kaikilla, siis ajattelun tai ainakin alitajunnan tasolla.

Se missä määrin sitten minä tai aloittaja myös julkisesti toimii lapsellisesti on eri asia, mutta pitää huomata, että minusta tämä palsta on enemmän ajattelua kuin toimintaa valottava paikka. Hyvin usein ihminen tuomitaan täällä kirjoituksistaan joksikin, vaikka se on lähinnä ajattelua. Yhtäläisyysmerkkejä ei voi automaattisesta asettaa ihmisen tosielämän toiminnan ja hänen ajattelemiensa ajatusten välille. Tämä on hyvä muistaa silloin kun sanotaan senkaltaisia juttuja että "ei ihme että et naista ole saanut, kun kirjoitat tuollaisia".

Ei ihmisestä päälle päin monia muitakaan "huonoja" piirteitä näe. Jokaisella kuitenkin huono piirre on. Aivan varmasti jokaisella on joku selainen piirre, mitä voitaisiin parisuhdemielessä katsoa olevan "deal breaker", jos siitä kirjoittaisi tänne avoimesti. Suurinta osaa kuitenkin ihmisistä parisuhteessa siedetään silloinkin kun tuo huono piirre paljastuu. Ihminen kun ei ole niiden negatiivisten muutaman piirteensä määrittämä olento, vaan hänessä on kaikki muutkin puolet, mitkä yleensä lasketaan mukaan yhtälöön.

Tämä oli melkoista tajunnanvirtaa, minulla oli olevinani jokin selkeä pointti kun aloitin vastauksen. Ehkä tästä nyt kuitenkin voi jotain ajatusta löytää. Jos ei voi, niin pahoittelen :)

wlfwd kirjoitti:

itselle varmasti veisi pidemmän aikaa ennen kuin osaisin vuodattaa kumppanille tuntojani. Kun on ikänsä ollut yksin ja hautonut asioita sisällä, niin minä ainakin olisin hieman varuillani miten niitä toiselle purkaisin, etten pelottaisi pois.

Lue lisää

mietiskelin, niin en usko, että itsekkään ihan hetkeen olisin valmis täysin avautumaan.. tai oikeastaan veisi varmasti melko kauankin, että minuun saisi luotua sellaisen luottamussiteen, joka johtaisi pidemmälle.. En vain oikein ehkä luottaisi, että nyt on asiat ihan ok.

Ja totta, en itsekkään liiallista sitoutumista tai sitoutumista todellakin, mutta takertuminen lienee tosiaan se parempi sana, niin haluaisi.. Mutta itse siihen varmasti jollain tasolla sortuisin, ja haluaisin kovasti varmistaa, että välillämme on kaikku kunnossa jne.. mutta kun itsekkin siihen liittyvät riskit toki tiedostan, niin pyrkisin sen toki tekemään hienovaraisesti.. silloin en ehkä säikyttäisi rakkaintani pois.. ehkä.. Mutta ehkä saattaisin ylilyönteihinkin sortua joltain osin, tai toisessa olisi kaikki niin ihmeellistä ja uutta.. mutta oma ujouteni myös rajoittaisi sanojani jne.. No, toivottavasti vielä joskus saan ottaa selvää, kuinka moisessa tilanteessa reagoisin.. huoh..

valintalautakunta kirjoitti:

siitä että olisi olemassa jotkin tietyt normit, mitkä ihmisen pitää täyttää, ennenkuin hän on parisuhdekelpoinen. Eikö?

On jokseenkin masentavaa aina lukea näitä viestejä, joissa tuomitaan ihmisiä kelvottomiksi vain siksi että heillä on positiivisella tavalla negatiivisia tunteita. Tarkoitan että nämä aloittajan negatiiviset tunteethan johtuvat siitä että hän haluaisi kokea jotakin objektiivisestikin katsottuna positiivista, mutta kun hänellä ei ole siihen syystä tai toisesta mahdollisuutta, niin sen takia asia muuttuu negatiiviseksi.

Missä kirkossa on kuulutettu, että parisuhde ihmisen kanssa, joka sitä selkeästi tarvitsee olisi välttämättä tuhoon tuomittu? Ei minusta missään. Minäkin esimerkiksi selkeästi tarvitsen parisuhteen, suorastaan janoan sitä (olen mies, ja kirjoittanut myös tuon palstalla olevan aloituksen "Ihmissuhteen perustasta").

Vastauksesi yksinkertaistaa ihmisen tiettyjen muutaman piirteensä summaksi. Mutta voin ainakin itsestäni sanoa, että vaikka suorastaan janoan parisuhdetta, niin olen myös asioiden suhteen realisti. Ja minulla on arkijärkeä, millä voin hyvinkin erottaa, mikä olisi minulle hyvä parisuhde ja mikä ei. Uskon että suurimmalla osalla on sama. Suuresta tarpeestani huolimatta olen jättänyt muutamia sellaisia aivan oikeita ihmissuhteita jatkamatta, koska olen itse kokenut että vastapuoli ei minulle sopinut. Näitä on vuosien mittaan ollut kylläkin vain pari, mutta olen itse irtisanoutunut suhteesta kun on käynyt selville, että vastapuoli ei ollut sellainen ihminen, kenen kanssa voisin elää täysipainoista elämää.

Ei kyseessä siis välttämättä ole se, että mennään tarve edellä ja pelkästään omien haaveiden perässä. Kyllä minä ainakin olen osannut tehdä ne vaikeat ratkaisut, jotka kuka tahansa olisi voinut osata tehdä. Siis jopa sellaiset ihmiset, kenellä ei tätä suurta tarvetta ole. Jopa voisin sillä tavalla väittää näitä omia ratkaisujani jopa merkittävimmiksi, koska minullahan näitä mahdollisuuksia ei ole ollut kuin 2 noin 10 vuoden aikana.

Eli jos ajattelee asioista mielikuvien tasolla jokseenkin lapsellisestio, kuten sinä asian laitoit, ei välttämättä tarkoita sitä että tosipaikan tullen käyttäytyisi lapsellisesti, silloin kun realiteetit toisesta ihmisestä ovat vahvasti läsnä. Ja en oikein ymmärrä miksi ns. naiivisti tai lapsellisesti ajatteleminen muutenkaan olisi huono asia. Monet ihmiset ajattelevat monista asioista pelkästään pintapuolisesti, idealisoiden, naiivisti ja lapsellisesti. Lapsi on suuri iso halujen kimppu ja suma, ja sitä samaa on myös aikuinen. Aikuinen on kuitenkin oppinut pidättäytymään monesta asiasta julkisesti ja toisen katseen alla, mutta väitän että samat primäärit tarpeet ja halut on kaikilla, siis ajattelun tai ainakin alitajunnan tasolla.

Se missä määrin sitten minä tai aloittaja myös julkisesti toimii lapsellisesti on eri asia, mutta pitää huomata, että minusta tämä palsta on enemmän ajattelua kuin toimintaa valottava paikka. Hyvin usein ihminen tuomitaan täällä kirjoituksistaan joksikin, vaikka se on lähinnä ajattelua. Yhtäläisyysmerkkejä ei voi automaattisesta asettaa ihmisen tosielämän toiminnan ja hänen ajattelemiensa ajatusten välille. Tämä on hyvä muistaa silloin kun sanotaan senkaltaisia juttuja että "ei ihme että et naista ole saanut, kun kirjoitat tuollaisia".

Ei ihmisestä päälle päin monia muitakaan "huonoja" piirteitä näe. Jokaisella kuitenkin huono piirre on. Aivan varmasti jokaisella on joku selainen piirre, mitä voitaisiin parisuhdemielessä katsoa olevan "deal breaker", jos siitä kirjoittaisi tänne avoimesti. Suurinta osaa kuitenkin ihmisistä parisuhteessa siedetään silloinkin kun tuo huono piirre paljastuu. Ihminen kun ei ole niiden negatiivisten muutaman piirteensä määrittämä olento, vaan hänessä on kaikki muutkin puolet, mitkä yleensä lasketaan mukaan yhtälöön.

Tämä oli melkoista tajunnanvirtaa, minulla oli olevinani jokin selkeä pointti kun aloitin vastauksen. Ehkä tästä nyt kuitenkin voi jotain ajatusta löytää. Jos ei voi, niin pahoittelen :)

Lue lisää

sait tuosta aloituksestani täysin oikean kuvan ja ymmärsit pointtini.. :)

Tosiaan kyse ei ole siitä, että yhtäjaksoisesti toimisin lapsellisesti ja eläisin vain jossain haavekuvissa, saatika sitten, että nämä ajatukseni olisivat mitenkään muutoin julkisia tai näkyviä. En usko niiden näkyvän muutoin kuin huonontuneena itsetuntona ja ehkä joinakin kaihoina katseina.. En tosiaan selässäni toivottavasti kanna sellaista LOSER tarraa, tai en tiiä, mut toivottavasti en ainakaan.

Kirjoituksista täällä voi tosiaan saada tilanteestä ja tarkoitusperistä aivan väärän kuvankin.. oma tarkoitus oli tosiaan enemmänkin purkaa tänne pahaa mieltäni, ja ihmetellä sitä, että miks mä oon jääny yksin ja kuinka tarvitsini puolison, tai edes ihmisen joka välitäisi minusta miehenä. Mielestäni se on edelleenkin epäreilua, että moni muu mies elää parisuhteessa tai saa muutoin huomiota, vaikkei sitä suhdetta jne. nyt niin korkealle arvostakkaan, mutta niin se elämä vaan heillä menee.. Itse taasen arvostaisin sitä ja tarvitsisin, mutta ilman olen.. hassua.

Ja helppo tapaus en kuitenkaan olisi, suhteeseen en ryhtyisi vain siksi, että olisin suhteessa, vaan rakkaus toki on se homman nimi. Ja tuon aloituksen pointi paremminkin sen puute, ja sen aiheuttama mielipaha ja itsetunnon romahtaminen.

Vaikka olet nuorehko nainen tässä on hyvää pointtia. Näin se menee. Jokainen ottaa vastuun omasta elämästä, eikä sysää sitä muulle tai syytä muita.

Omista sisäisistä negatiivisista tunteista on force major päästä eroon, palstalaiset!