Tämä on kamalaa kun olen vihdoin löytänyt miehen joka rakastaa minua, enkä tahdo tavata häntä kovinkaan usein tämän hiton BED:in takia. En pysty ahmimaan samana päivänä kun näen poikaystävääni ja usein ahmiminen vain menee edelle.. Todella noloa edes myöntää tätä. Suunnittelemme yhteenmuuttoakin hänen kanssaan. Minun on pakko päästä eroon tästä BED:istä, mutta miten? Ehkä juuri rakastamani miehen avulla/takia? En ikimaailmassa voisi kertoa hänelle tästä. En tiedä mitä tässä olisi tehtävissä.
Miten muilla joilla on BED ja kumppani?
BED ja kumppani
B
4
870
Vastaukset
- parempaa jatkoa
jos bedin diagnoosin kriteereihin kuuluu ylipaino (niin kuin jostaan luin) en ole oikea ihminen vastaamaan, mutta suht samassa tilanteessa olen kuin sinä. yhteenmuutosta ei ole puhetta, koska saman katon alla asuminen osoittautui mahdottomuudeksi, suurimmilta osin mun syömishäiriön takia. eli siis kun söin, tulin vihaiseksi ja lähdin ovet paukkuen menemään/viiltelin/ahdistuin/pelkäsin tekäväni itselleni pahaa enkä suostunut liikkumaan mieheni luota, eikä se käytös ollut oikein miestäni kohtaan. suhde kuitenkin kärsii, vaikka aika avoin onkin, koska kun iskee ahmiminen, emme näe.
mulla ahmiminen johtuu lähinnä siitä, että saatan olla päiviä syömättä, mutta on siinä paljon henkistäkin, ahdistus tulevista tapahtumista (juhlat, ihmisten tapaaminen, työt, muut velvollisuudet) ja tunne, että olen epäonnistunut milloin missäkin, pilannut yhteiset hetkemme. jotenkin ajattelutapani on kuin ajastettu pommi, joka räjähtää ennemmin tai myöhemmin - parempi räjäyttää se nyt (ahmia) ja kärsiä seuraukset (turvotus, itseviha, ahdistus, yksinäisyys, kompensointi) kuin elää räjähdyksen pelossa pidempään.
aina kun ahmin, pidän pari välipäivää miehestäni. keksin aina tekosyitä olla näkemättä, lopulta en muuta jaksanut kuin sanoa olevani kipeä. niin sanon kaikille, joiden kanssa joudun menot perumaan ahmimisen takia - ja onhan se tietty tottakin. muutama kuukausi sitten mieheni oli käymässä, kielsin menemästä keittiöön, mutta meni silti ja näki tiski- ja roskavuoreni, mukana taisi olla pitsalaatikoita ja muuta saastaa. "ai sä syöt paljon kerral ja sit oot syömättä?" se kysyi. olin kertonut syömishäiriöstäni, ja mieheni tiesi, etten tahdo syödä, häpesin saatanasti sitä, että ahmimiseni paljastuvat. tiskivuoren ja muun paljastuminen hävetti, mutta oli helpotus. mieheni tietää, että syöminen on mulle vaikeaa, oikeastaan mahdotonta muiden ihmisten seurassa. saatan aamulla mennä salaa sen jääkaapille ja jos kehtaan tunnustaa, se sanoo, että saat sä syödä. pitkään aikaan se ei ollut katsonut mua niin rakastavasti, kuin joulun aikaan, kun söin sen nähden.
meillä taitaa olla eri tilanteet (ehkä), mutta sen hampurilaisen syöminen oli miehelleni merkki siitä, etten ole niin sairas kuin se on pelännyt. se tiesi, että seuraavana päivänä lähden, mutta kun pystyin olla edes sen illan häipymättä, oli se mieheni mielestä edes pieni askel parempaan. varmaan viiden minuutin välein iski ahmimishimo, mutta kun ajattelin, että oon jo syönyt riittävän aterian, ei mun tarvi halkaista itseäni enää. seuraavana aamuna sairaus oli päällä, mutta askeleen parempaan tosiaan otin. mun mielestä sun pitää kertoa. se hävettää, sua varmasti pelottaa tietääkö mieskaverisi edes mitä tarkoitat, voit kuitenkin selittää tilanteesi vain omin sanoin. pelottaa varmaan, nauraako se, ja voin sanoa, että oon saanut kuulla naurua mieheltäni pitsa-snägäri-jäätelö-peruna-suklaa-mätöistä, mutta ne taisivat loppua kun se näki miten mua vitutti, viimeistään kun näki mun keittiön. ymmärtämätön ihminen nauraa, ja sellaiselle voi selittää asian.
jos todella haluat yhteistä elämää mieskaverisi kanssa, minusta sun pitäisi kertoa. yhteenmuutto tilanteessa, jossa olet, on vaikeaa, varsinkin kun toinen ei tiedä mitä mielessäsi kannat. jos muutat yhdessä salaitun sairauden kanssa, voi suhteenne romahtaa. jos olet avoin, saatat kohdata pelkän olankohautuksen, mutta miehet on erilaisia kuin naiset, jutut jää korvien väliin muhimaan eri tavoin. ihan varmasti miehesi rakastaa sua vaikka kertoisit (syömishäiriö - mitä sitten? ei ne tajua....) ja KUN tajuaa tilanteen, tukee sua.
"Ehkä juuri rakastamani miehen avulla/takia?"
tää lause herätti mussa jotain. lähdin hoitoon, koska tahdoin hyvän suhteen mieheni kanssa, tahdoin siis parantua mieheni takia. ei onnistunut. pienin askelin se on onnistunut mieheni avulla, ongelman myöntäminen, toisen hyväksyntä...- B
Kiitos sinulle. Meillä on sikäli eri tilanteet, etten minä odota ahmimista oikeastaan ollenkaan mieheni seurassa. Mutta sitten kun erkanemme niin BUM. Hirveästä ahmimiskohtauksesta en edes kehtaa nähdä häntä heti sen jälkeen. Olen vielä normaalipainoinen, tällä menolla vain en kauaa. Eli koska en ole oikein kumpaakaan, ali- tai ylipainoinen, niin minusta voi olla ulkopuolisen melko vaikeaa edes uskoa tällaista. Häpeän myös herkkujen pakkauksia, joten ne vien aina hetimmiten roskiin vaikka muut roskat jäisivät vielä sisälle.
En oikein osaa nähdä sen kaiken häpeän alta miehelle kertomisessa mitään helpottavaa. Uskon vain, että saan vielä jotenkin pääni 'palikat' järjestykseen ja pääsisin eroon tästä ahmimishäiriöstä. Mieheni on ihmetellyt miksen koskaan suostu syömään herkkuja(karkkia, sipsejä, pullaa, leivoksia tmv) hänen luonaan. Pitää minua jopa jonainen ''terveyshifistelijänä'', johon en ole sanonut oikein mitään. Kertomisessa pelottaa myös se pitäisikö minua kaiken tämän takia valehtelijana? Olenhan perunut myös tapaamisia aivan kuten sinäkin kerroit tehneesi. Eikä hän todellakaan ole tuttavistani ainut, joka on tämän toimintani uhriksi joutunut.
Tällä hetkellä uskon yhteenmuuton ''parantavan'' minut tästä. Tai ei parantavan, mutta ainakin estävän käytöstäni. Hänen seurassaan minun ei edes tee mieli ahmia, se iskee aina kun olemme erossa. Seuraavaan tapaamiseen menee sitten taas aikaa kun ahmin ja en tahdo nähdä häntä.
Ihailen kyllä suuresti teitä jotka pystytte läheisillenne kertomaan asiasta ja ottamaan vastaan heidän apunsa. Minä en pystyisi. - Entä toisin päin?
B kirjoitti:
Kiitos sinulle. Meillä on sikäli eri tilanteet, etten minä odota ahmimista oikeastaan ollenkaan mieheni seurassa. Mutta sitten kun erkanemme niin BUM. Hirveästä ahmimiskohtauksesta en edes kehtaa nähdä häntä heti sen jälkeen. Olen vielä normaalipainoinen, tällä menolla vain en kauaa. Eli koska en ole oikein kumpaakaan, ali- tai ylipainoinen, niin minusta voi olla ulkopuolisen melko vaikeaa edes uskoa tällaista. Häpeän myös herkkujen pakkauksia, joten ne vien aina hetimmiten roskiin vaikka muut roskat jäisivät vielä sisälle.
En oikein osaa nähdä sen kaiken häpeän alta miehelle kertomisessa mitään helpottavaa. Uskon vain, että saan vielä jotenkin pääni 'palikat' järjestykseen ja pääsisin eroon tästä ahmimishäiriöstä. Mieheni on ihmetellyt miksen koskaan suostu syömään herkkuja(karkkia, sipsejä, pullaa, leivoksia tmv) hänen luonaan. Pitää minua jopa jonainen ''terveyshifistelijänä'', johon en ole sanonut oikein mitään. Kertomisessa pelottaa myös se pitäisikö minua kaiken tämän takia valehtelijana? Olenhan perunut myös tapaamisia aivan kuten sinäkin kerroit tehneesi. Eikä hän todellakaan ole tuttavistani ainut, joka on tämän toimintani uhriksi joutunut.
Tällä hetkellä uskon yhteenmuuton ''parantavan'' minut tästä. Tai ei parantavan, mutta ainakin estävän käytöstäni. Hänen seurassaan minun ei edes tee mieli ahmia, se iskee aina kun olemme erossa. Seuraavaan tapaamiseen menee sitten taas aikaa kun ahmin ja en tahdo nähdä häntä.
Ihailen kyllä suuresti teitä jotka pystytte läheisillenne kertomaan asiasta ja ottamaan vastaan heidän apunsa. Minä en pystyisi.Haluaisit kai kuulla, jos miehelläsi olisi ongelmia syömisen tai vaikka pelaamisen tai pornon katselemisen kanssa?
Ja varmaan tukisit häntä?
Ansaitsisitko tulevana avovaimona kuulla ongelmista? Ansaitseeko miehesi kuulla nyt?
Mikä OIKEASTI yksinolemisessa ja hiljaisuudessa ahdistaa - mitä asiaa et uskalla kohdata? Minkä tukahdutat ähkyllä?
Toinen ihminen EI OLE ratkaisu, hän on aina vain plussaa jo muutenkin sujuvaan elämään.
Palaisitko eron koittaessa taas ahmimaan? Riidan tullessa? Miehen matkustaessa?
Kyllä nää on vaan itse selvitettävä! - B
Entä toisin päin? kirjoitti:
Haluaisit kai kuulla, jos miehelläsi olisi ongelmia syömisen tai vaikka pelaamisen tai pornon katselemisen kanssa?
Ja varmaan tukisit häntä?
Ansaitsisitko tulevana avovaimona kuulla ongelmista? Ansaitseeko miehesi kuulla nyt?
Mikä OIKEASTI yksinolemisessa ja hiljaisuudessa ahdistaa - mitä asiaa et uskalla kohdata? Minkä tukahdutat ähkyllä?
Toinen ihminen EI OLE ratkaisu, hän on aina vain plussaa jo muutenkin sujuvaan elämään.
Palaisitko eron koittaessa taas ahmimaan? Riidan tullessa? Miehen matkustaessa?
Kyllä nää on vaan itse selvitettävä!Miesystäväni on myös melko pinnallinen. Ikävä sanoa näin rakkaasta ihmisestä, mutta hän oikeasti on. Pelkäänpä että jos kertoisin tästä hänelle, hän luulisi minun ''kasvavan silmissä'' ylipainoiseksi. Ja jos täysin rehellinen hänelle olisin syömisten määristä, niin se olisi ihan aiheellinenkin pelko.
Ei yksinolo tunnu mielestäni mitenkään ahdistavalta. Se vain on se liika vapaus tehdä mitä haluaa. En ole ikinä jonkun toisen kanssa asuttaessa ahminut. Esim. kotikotona teininä ei tällaista ollut, ei jonkin aikaa kaverini kanssa kämppiksenä asuessani. Kotikotoa muutin aluksi omilleni, silloin tämä ahminta riistäytyi käsistä. Kämppiksen saadessani BED jälleen uinui ja heräsi uuteen eloonsa kun kämppiksestä jouduin eroon.
Tämän historiani takia olen melko varma siitä, että yhteenmuutto poikaystävän kanssa ''parantaa'' minut taas tästä. Valehtelisin jos väittäisin, ettei minun olisi tehnyt mieli ahmia asuessa muidenkin kanssa. Kyllä teki! Mutta valttikorttini tässä on aina ollut se, etten yksinkertaisesti kehtaa tehdä sitä jos saatan jäädä kiinni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1538989Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde492689Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja292481- 562469
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1971865- 971837
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai231743Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä461285Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091197Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61146