koettu vyöllä rankaiseminen, joka mielestäni on jättänyt jälkensä minuun. samoin kuin isän valittaminen naurusta tai välillä olemalla ihan hiljainen, jolloin olen luullut että hän on pettynyt minuun. tästä syystä olen liian kiltti ja pelkään loukkaavani muita, luulen helposti että on minun syy jos joku ärsyyntyy tai loukkaantuu. tunne olevani arvoton. mutta syytänkö nyt vanhempiani turhaan? onko muilla kokemusta tälläisesta, onko se jättänyt jäljet?
kuuluuko tänne lapsena
++
6
727
Vastaukset
- Vort Ivan
Varmaan on jättänyt jälkiä. Lapsena koettu turvattomuus voi näkyä monella tavalla aikuisena. Jos sinusta tuntuu siltä, että vanhempasi eivät tehneet oikein sinua kohtaan kun olit lapsi, niin se on ihan oikeutettu tunne. Kannattaa käydä varmaan terapiassa, saat selville mistä arvottomuuden tunteesi johtuu, opit elämään sen kanssa ja pystyt kehittämään itseäsi ja nauttimaan elämästä enemmän.
Voimaa sinulle. Sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi ja ajatuksiisi. - minä vain...
Ihanan lohduttavan viestin jo saitkin tuossa aikaisemmin. Minun vanhempani ovat myös jättäneet jälkensä minuun. Oli tukkapöllyä ja raipalla, koiran remmillä, risulla, kämmenellä ja melkein millä vaan käteen sattuneella lyömistä. Oli henkistä kiusaamista, mitätöintiä, arvostelua, pilkkaamista, nöyryyttämistä, alistamista, haukkumista. Oli sosiaalista, taloudellista, psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa. Minä en syytä vanhempia, minä tiedän että on heidän vikansa miksi minulla on paha olla. Ikää mulla on vasta 24 ja tuntuu ettei tästä koskaan pääse yli... Jäljet on vaan niin syvällä. Voimia!
- Omaksi parhaaksesi
Kun lapsi puuhaa typeryyksiä, niin ei muuta kuin illalla kotona housut kinttuihin ja remmillä perseelle, niin johan alkaa typeryydet loppumaan ja tavat menemään perille. Itse kokenut myös remmiä.
- lapsuudenloppu
olet vain provo. Silti vastaan vastakysymyksellä: miten niin ei voi mitään muuta? Eikö lapsille voi puhua? Pelkkänä apinanako pidät lapsia (ja itseäsikin silloin, kun olit lapsi)
Mun muistikuvani lapsuudesta ovat vajaita. Muistan kumminkin, että vyöhihna oli yläkaapissa ja joskus jouduin hakemaan sen, samoin vitsan. Olen kokonaan unohtanut, mistä typeryyksistä mua vyöhihnalla tai vittalla yritettiin karkoittaa, mutta muistan vihanneeni isää silloin.
Minunkin on ollut vaikea aikuisena arvostaa itseäni tai pitää omia rajoja. Terapiassa kävin siinä kohden, kun masennuin omista arvottomuudentunteistani ja mulla oli itsetuhoisia ajatuksia. Terapia kyllä auttoi, opin suhtautumaan itseeni lempeämmin. Mehän lähinnä suhtaudutaan itseemme niin kuin vanhemmat ovat suhtautuneet meihin, ja jos isä/äiti on ollut yliankara, arvosteleva ja/tai väkivaltainen, niin itse aikuisena on itselleen helposti yhtä ikävä ihminen kuin se väärinkäyttäytynyt vanhempi.
- Kiltti vahva aikuine
Perustavaa laatua oleva kysymys tässä kohdassa on: minkä ikäinen olet ?
Jos olet kulkenut aikuisuuden tiellä jo pitkään, etkä ole päässyt yli, ohi, lapsuuden traumojen 'herraksi', oppinut ymmärtämään ja tajuamaan, että iskäkin oli vain ihminen omine vikoineen ja virheineen, niin mitä sun omasta aikuisuuden tiestäsi on jäänyt käteen. Mitä olet oppinut elämäsi teillä, vai oletko mitään.
Jälkiä meihin kaikkiin jää vaikka mistä, hyviä ja huonoja, oikea aikuinen tietää ja ymmärtää, mihin lokeroon mikäkin jälki kuuluu, tuleeko sille antaa arvoa vai ei, tuleeko sitä kantaa mukana vai ei. Kiltteyssyndrooma ei parane syyttelemällä ja muistelemalla isän toimia vaan toimimalla ja tekemällä asian eteen ihan itse jotain, panemalla asia järjestykseen, oikeaan lokeroon omassa päässä. Sen jälkeen on aika antaa anteeksi ja luovuttaa aihe muistamattomuuden maahan.
Omasta rohkeudesta ja pystyvyydestä on kiinni se, miten käsittelemme liian kiltteyden ja muiden loukkaamisen pelon, en mie ainakaan siitä vanhempia ole koskaan syyttänyt, vaikka kasvatushan perustana onkin kaikelle. Aikuisuus tarkoittaa sitä, että otetaan vastuu asioista, eikä panna isän tai äidin syyksi sitä, kun ei itse pysty, osaa, käsitä, ymmärrä, tiedä, taida ... - alistettu
Täällä kanssa yksi jota isä hakannu vyöremmillä,nuunappia ja tukkapöllyä päivittäin.Välillä pimeeseen komeroon,sit seksuaalista lähentelyä.Aina kun äiti oli töissä oli tämmöistä siihen 10vuoden ikään kun erosivat-60luvulla.Nyt kaikki nousi pintaa kun äiti kuoli isä laittaa kirjeitä haukkuu äitiä ja siskoosa.Tuntuu etten jaksa mitenkään :(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102670- 931987
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei401518- 2601398
Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa
Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html2721048- 68946
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47891Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77870- 55864
- 44775