Olen elämäni aikana löytänyt useita tavaroita, kuten sateenvarjoja tai pieniä koruja kadulta ja jopa pienen näpsäkän käsilaukunkin, niin ja huivin. Mutta, mutta, jotenkin olen ne myös itse kadottanut.
Näin jälkeenpäin asiaa tarkasteltuna minusta tuntuu ettei niitten tavaroitten tarkoitus ollutkaan löytää ns. kotia vaan elävät kiertolaiselämää. Voiko joku tavara edes sellaista viettää? :))
Oletko sinä löytänyt jotain ja jonkin ajan kuluttua sen kadottanut.
Löytyneet/kadonneet tavarat
Nittaminax
63
2412
Vastaukset
mutta ihmisiä, nytkin minulta on kadonnut yön aikana yksi kaveri, mutta löydän kyllä hänet toisaalta.
Olenhan minä joskus rahaa löytänyt ja sitten se on taas oudosti kadonnut. :)ihminen sit voi olla kadoksissa jos löytyy toisaalta ja rahan kuuluukin kadota jos ei nyt sit sukanvarteen jemmaa. :)
- aina tohelo
viime viikolla kaupoilla käydessä ensin huomasin maassa korkkaamattoman filtteri paketin. Vastaan tuli mies joka näytti tupakoivalta, näytin löydöstä maassa ja kysyin; Onko Sulla käyttöä, on näköjään avaamaton, jotakin ottaa nyt päästä. Mies otti pussin, mainitsi antavansa sen jollekin, jatkoimme kumpikin meno suuntiimme...
Kävin samalla reissulla myös lähikaupassa, poistuin sieltä rollaattorilla kulkevan iäkkään naisen jälkeen. Rappurallilla olin 0,5 kg voi paketti Pirkka. Oletin sen tippuneen naiselta, hänellä on rollaattorin sankoissa kolme avokassia tavaraa. Sanoin hei putosiko? Nainen otti voi paketin sanomatta edes: kiitos.
Kysyin spontaanina aikooko leipoa? Katsoi kuin halpaa makkaraa saatan leipoakin...
Kun jatkoin matkaa, tuli mieleen ehkä ei ollut kyseisen naisen ostos.. - ei/ei
aina tohelo kirjoitti:
viime viikolla kaupoilla käydessä ensin huomasin maassa korkkaamattoman filtteri paketin. Vastaan tuli mies joka näytti tupakoivalta, näytin löydöstä maassa ja kysyin; Onko Sulla käyttöä, on näköjään avaamaton, jotakin ottaa nyt päästä. Mies otti pussin, mainitsi antavansa sen jollekin, jatkoimme kumpikin meno suuntiimme...
Kävin samalla reissulla myös lähikaupassa, poistuin sieltä rollaattorilla kulkevan iäkkään naisen jälkeen. Rappurallilla olin 0,5 kg voi paketti Pirkka. Oletin sen tippuneen naiselta, hänellä on rollaattorin sankoissa kolme avokassia tavaraa. Sanoin hei putosiko? Nainen otti voi paketin sanomatta edes: kiitos.
Kysyin spontaanina aikooko leipoa? Katsoi kuin halpaa makkaraa saatan leipoakin...
Kun jatkoin matkaa, tuli mieleen ehkä ei ollut kyseisen naisen ostos.."Nainen otti voi paketin sanomatta edes: kiitos. " siis ojensin sen hänelle kun nostin maasta.
Ikäihmisten sana varastoon ei kuulu Kiitos. - demeter
ei/ei kirjoitti:
"Nainen otti voi paketin sanomatta edes: kiitos. " siis ojensin sen hänelle kun nostin maasta.
Ikäihmisten sana varastoon ei kuulu Kiitos.ja siitäkin on kymmeniä vuosia. Löysimme koulun käytävältä aika ison rahan - liekö ollut kymmenen markkaa silloin. Rehellisinä koululaisina veimme rahan rehtorin kansliaan. Rehtori kysyi, eikö kukaan ollut kadottanut rahaa, johon me vastasimme, että kaikki olivat kadottaneet, eikä raha riitä kaikille...
Tuosta kadottamisesta ja kadonneen tavaran palautusyrityksistä taitaa tulla muitakin ongelmia kuin kiittämättömyys - joka ikävä kyllä taitaa olla jo maantapa. Veljeni löysi kerran lompakon ja palautti sen poliisilaitokselle. Rahaa siellä ei ollut paljon, kaljanostokuitteja kylläkin. Lompakon haltijalta
ei tullut löytöpalkkiota (vaikka siitä taitaa olla jokin säädös olemassa) eikä kiitosta, mutta sensijaan epäily siitä, oliko veljeni pöllinyt lompakosta rahaa... aina tohelo kirjoitti:
viime viikolla kaupoilla käydessä ensin huomasin maassa korkkaamattoman filtteri paketin. Vastaan tuli mies joka näytti tupakoivalta, näytin löydöstä maassa ja kysyin; Onko Sulla käyttöä, on näköjään avaamaton, jotakin ottaa nyt päästä. Mies otti pussin, mainitsi antavansa sen jollekin, jatkoimme kumpikin meno suuntiimme...
Kävin samalla reissulla myös lähikaupassa, poistuin sieltä rollaattorilla kulkevan iäkkään naisen jälkeen. Rappurallilla olin 0,5 kg voi paketti Pirkka. Oletin sen tippuneen naiselta, hänellä on rollaattorin sankoissa kolme avokassia tavaraa. Sanoin hei putosiko? Nainen otti voi paketin sanomatta edes: kiitos.
Kysyin spontaanina aikooko leipoa? Katsoi kuin halpaa makkaraa saatan leipoakin...
Kun jatkoin matkaa, tuli mieleen ehkä ei ollut kyseisen naisen ostos..en ole koskaan törmännyt, mutta oletko löytänyt käyttötavaroihin kuuluvia tavaroita.
Kyllä ne mummutkin osaavat kiittää jos ei sit kaikki. Ehkä häkeltyi paketista?demeter kirjoitti:
ja siitäkin on kymmeniä vuosia. Löysimme koulun käytävältä aika ison rahan - liekö ollut kymmenen markkaa silloin. Rehellisinä koululaisina veimme rahan rehtorin kansliaan. Rehtori kysyi, eikö kukaan ollut kadottanut rahaa, johon me vastasimme, että kaikki olivat kadottaneet, eikä raha riitä kaikille...
Tuosta kadottamisesta ja kadonneen tavaran palautusyrityksistä taitaa tulla muitakin ongelmia kuin kiittämättömyys - joka ikävä kyllä taitaa olla jo maantapa. Veljeni löysi kerran lompakon ja palautti sen poliisilaitokselle. Rahaa siellä ei ollut paljon, kaljanostokuitteja kylläkin. Lompakon haltijalta
ei tullut löytöpalkkiota (vaikka siitä taitaa olla jokin säädös olemassa) eikä kiitosta, mutta sensijaan epäily siitä, oliko veljeni pöllinyt lompakosta rahaa...tarkoitettu minulle vai...
No jos lompakossa ei ollut mitään arvokasta niin ei kai siitä mitään löytöpalkkiota joudu omistaja maksamaankaan, luulisin. Ikävää tosin jos itse meinaa saada syytteen varkaudesta, mutta kyllä noi poliisitkin osaa hommansa ja tuskin sait syytettä.- 33
ei/ei kirjoitti:
"Nainen otti voi paketin sanomatta edes: kiitos. " siis ojensin sen hänelle kun nostin maasta.
Ikäihmisten sana varastoon ei kuulu Kiitos.Monesti ikäihmiselle tulee yllätyksenä se että joku puhuu hänelle, tulee hämmentynyt olo ja kiitos jää sanomatta.
Jotkut ikäihmiset on taas saavat kiitoksen jälkeen, oikean puheripulin, ei tahdo päästä eroon, säädyllisesti. 33 kirjoitti:
Monesti ikäihmiselle tulee yllätyksenä se että joku puhuu hänelle, tulee hämmentynyt olo ja kiitos jää sanomatta.
Jotkut ikäihmiset on taas saavat kiitoksen jälkeen, oikean puheripulin, ei tahdo päästä eroon, säädyllisesti.niin ajatuksissaan että huomaa vasta hetken kuluttua mitä tapahtui. Itselle, vaikka en nyt mikään ikäloppu olekaan, niin avattiin pankissa ovi ja olin totaalisesti omissa ajatuksissa etten huomannut heti kiittää. No mamma joka sen oven avasi antoi palautetta välittömästi. En minä siitä nokkiini ottanut ja kiitin naurahtaen omaa töppäystäni. :))
Taisi pankkikuitissa olla joku sotku joka vei huomioni.- samoin kävi
demeter kirjoitti:
ja siitäkin on kymmeniä vuosia. Löysimme koulun käytävältä aika ison rahan - liekö ollut kymmenen markkaa silloin. Rehellisinä koululaisina veimme rahan rehtorin kansliaan. Rehtori kysyi, eikö kukaan ollut kadottanut rahaa, johon me vastasimme, että kaikki olivat kadottaneet, eikä raha riitä kaikille...
Tuosta kadottamisesta ja kadonneen tavaran palautusyrityksistä taitaa tulla muitakin ongelmia kuin kiittämättömyys - joka ikävä kyllä taitaa olla jo maantapa. Veljeni löysi kerran lompakon ja palautti sen poliisilaitokselle. Rahaa siellä ei ollut paljon, kaljanostokuitteja kylläkin. Lompakon haltijalta
ei tullut löytöpalkkiota (vaikka siitä taitaa olla jokin säädös olemassa) eikä kiitosta, mutta sensijaan epäily siitä, oliko veljeni pöllinyt lompakosta rahaa...kun löysin lompakon aikoinani huoltoaseman pihasta. Mitään korvausta tai kiitosta ei tullut. Tosin eivät silti haukkuneet rosvoksi kuten kävi "pikku"siskolleni (oli silloin alle 10v) samanlaisessa tapauksessa. Siis tämähän on näköjään maan tapa.
Näissä molemmissa lompakoissa oli rahaa ja muita asia papereita, ajokortti, shekkivihko jne...
Itse jopa pyysin korvausta, kun henkilötiedotkin oli tiedossa., mutta mitään ei tullut. aina tohelo kirjoitti:
viime viikolla kaupoilla käydessä ensin huomasin maassa korkkaamattoman filtteri paketin. Vastaan tuli mies joka näytti tupakoivalta, näytin löydöstä maassa ja kysyin; Onko Sulla käyttöä, on näköjään avaamaton, jotakin ottaa nyt päästä. Mies otti pussin, mainitsi antavansa sen jollekin, jatkoimme kumpikin meno suuntiimme...
Kävin samalla reissulla myös lähikaupassa, poistuin sieltä rollaattorilla kulkevan iäkkään naisen jälkeen. Rappurallilla olin 0,5 kg voi paketti Pirkka. Oletin sen tippuneen naiselta, hänellä on rollaattorin sankoissa kolme avokassia tavaraa. Sanoin hei putosiko? Nainen otti voi paketin sanomatta edes: kiitos.
Kysyin spontaanina aikooko leipoa? Katsoi kuin halpaa makkaraa saatan leipoakin...
Kun jatkoin matkaa, tuli mieleen ehkä ei ollut kyseisen naisen ostos..Olen toisessa yhteydessä kertonut kokemukseni talomme mummeleiden kanssa.
Muutaman ensimmäisen viikon aikana tapasin kaikki eläkeläiset ja esittäydyin kertoen lyhyesti itsestäni.
Tämän jälkeen satuin kahdesti tilanteeseen jossa ensin toinen, minua huonommin liikkuva mummeli ontui talomme suuntaan ostoskassia raahaten.
Koska olin myös menossa kotiin tarjouduin kantamaan kassin hänen kotiovelleen, saman rapun alempaan asuntoon.
Saman tyyppinen reaktio. Vihainen mulkaisu ja kyljen kääntö.
Hieman myöhemmin saman rapun toisen mummelin kansa samanlainen kokemus niin en ole sen jälkeen tyrkyttäytynyt.
Toki olemme puheväleissä mutta se tuntuu riittävän molemmille osapuolille.
ja tarkoituksella "kadottanut" jos omistaja on selvinnyt.
Muussa tapauksessa l öytötavarin toimistoon.
Ylipäätään olemme omaksuneet slaavilaisen "keräilykulttuurin" eli jos tavara ei ole kiinni naulattu tai omistajan vartioima niin se katoaa nopeasti.
Esimerkiksi hansikkaat katoavat pelvelupuodin tiskiltä minuutissakin.
24:n vuoden aikana meille on Espanjassa kertynyt pelkästään myönteisä kokemuksia vaimon kuppilan istuimen selkänojalle yön yli unohtuneesta käsilaukusta rahoineen ja kortteineen viime keväiseen rannekellon putoamiseen hiekkarannalle.
Ehdimme jo ostaa uuden kellon mutta mennessämme seuraavana päivänä suunnilleen samalle paikalle, tuli keski-ikäinen ukkeli kysymään aikaa.
Utta kelloa emme ottaneet mukaan joten emme pystynee aikaa kertomaan.
Ukkeli näytti kädessään vaimoni kelloa kysen näyttääkö se tutulta.
Nyt on kasi kelloa.
Em. tapahtumien väliin mahtuu useampiakin, vähäisempiä tilanteita mutta AINA on asia korjattu.
Kadonneet tai unohtuneet palautettu eikä meiltä ole siellä koskaan varastettu mitään.en oikein ymmärtänyt. Hienoa että olette saaneet takaisin tavarat jotka olette kadottaneet, mutta oletteko "itse" löytäneet jotain vähäpätöisiä tavaroita joita ei tarvitse löytötavaratoimistoon palauttaa ja sitten sen kadottaneet.
Nittaminax kirjoitti:
en oikein ymmärtänyt. Hienoa että olette saaneet takaisin tavarat jotka olette kadottaneet, mutta oletteko "itse" löytäneet jotain vähäpätöisiä tavaroita joita ei tarvitse löytötavaratoimistoon palauttaa ja sitten sen kadottaneet.
TARKOITUKSELLA "kadottanut" = palauttanut omistajalle tai löytötavaratoistoon.
On myös ollut tilanteita joissa esimerkiksi hansikapari löytyy marketin lattialta.
Olen vienyt ne infoon tai sen puutteessa lähimmälle kassalle.
Samoin jotain vähemmän mekityksellistä palvelupuodin pihalta, olen vienyt ko. puotiin vaikka kadottaja on ehkä liikkunut muualla.
Marketeissa on muutaman kerran sattunut että asiakas unohtaa jotain kärrinsä pohjalle jättäen sen epähuomiossa pakkaamatta. Olen sanonut ko. henkilölle.
Olen myös tylysti sanonut kassalla asiakkaalle jos hän tahattomasti tai tarkoituksella aikoo viedä kassan ohi jotain kärrin alaritilällä.
Kerran olen myös mennyt parkkipaikalta takaisin kassalle huomauttaen virhelaskutuksesta.
Minulle oli annettu tarpeeton, minulle kuulumaton alennus ostoksesta. Tuoteryhmät sekaisin marketin avajaispäivänä.
Kassan ilmeestä ja ensimmäisestä puolustautumisreaktiosta päätellen, harvinaista.
Olen ilmeinen tosikko.
Mikä ei selkeästi ole omaa niin se on jonkun toisen.
Samoin kassalla, asian täytyy olla oikein kumpaankin suuntaan!
Helppoa rajanvetoa ilman tulkintoja!laiska-lasse kirjoitti:
TARKOITUKSELLA "kadottanut" = palauttanut omistajalle tai löytötavaratoistoon.
On myös ollut tilanteita joissa esimerkiksi hansikapari löytyy marketin lattialta.
Olen vienyt ne infoon tai sen puutteessa lähimmälle kassalle.
Samoin jotain vähemmän mekityksellistä palvelupuodin pihalta, olen vienyt ko. puotiin vaikka kadottaja on ehkä liikkunut muualla.
Marketeissa on muutaman kerran sattunut että asiakas unohtaa jotain kärrinsä pohjalle jättäen sen epähuomiossa pakkaamatta. Olen sanonut ko. henkilölle.
Olen myös tylysti sanonut kassalla asiakkaalle jos hän tahattomasti tai tarkoituksella aikoo viedä kassan ohi jotain kärrin alaritilällä.
Kerran olen myös mennyt parkkipaikalta takaisin kassalle huomauttaen virhelaskutuksesta.
Minulle oli annettu tarpeeton, minulle kuulumaton alennus ostoksesta. Tuoteryhmät sekaisin marketin avajaispäivänä.
Kassan ilmeestä ja ensimmäisestä puolustautumisreaktiosta päätellen, harvinaista.
Olen ilmeinen tosikko.
Mikä ei selkeästi ole omaa niin se on jonkun toisen.
Samoin kassalla, asian täytyy olla oikein kumpaankin suuntaan!
Helppoa rajanvetoa ilman tulkintoja!harvinaisen selväksi ja se ettet nyt löytänyt asian ydintä, mutta olkoon, et ollut ainoa. :)
- demeter
Nittaminax kirjoitti:
harvinaisen selväksi ja se ettet nyt löytänyt asian ydintä, mutta olkoon, et ollut ainoa. :)
että keskustelua saa käydä väljästä, vapaasti assisioiden, mutta olen ilmeisesti erehtynyt - ennen sai, nyt ei. Koituiko sinulle suurtakin haittaa siitä, että rönsyilimme ?
demeter kirjoitti:
että keskustelua saa käydä väljästä, vapaasti assisioiden, mutta olen ilmeisesti erehtynyt - ennen sai, nyt ei. Koituiko sinulle suurtakin haittaa siitä, että rönsyilimme ?
itse ymmärtänyt väärin että aloituksen aiheessa ei tarvitse lainkaan pitäytyä, mutta jatkakaa te muut. Saatte toki puhua mistä haluatte, mitäpä se minulle aloittajalle kuuluu.
- demeter
Nittaminax kirjoitti:
itse ymmärtänyt väärin että aloituksen aiheessa ei tarvitse lainkaan pitäytyä, mutta jatkakaa te muut. Saatte toki puhua mistä haluatte, mitäpä se minulle aloittajalle kuuluu.
palauttaa rönsyilijät ruotuun, mutta ajattelin, että kun ei ollut tämän isommasta asiasta kyse niin sivupolut sallittaisiin...
Ketjun aloittajat ovat erilaisia: jotkut jättävät ketjun omilleen, toiset taas pysyvät mukana, vastailevatkin, mikä on tietysti huomaavaista heiltä. Nittaminax kirjoitti:
harvinaisen selväksi ja se ettet nyt löytänyt asian ydintä, mutta olkoon, et ollut ainoa. :)
En keräile sinun laillasi löytämiäni tavaroita seuratakseni niiden jatkoelämää vaan palautan aina ne johonkin.
Jos niiden tahaton uudelleen kadottaminen onkin sinulle alitajuista sielunhoitoa?
Ainoan poikkeuksen on tehnyt punttisalin pukuhuoneen lattialta löytämäni yksi 20E:n seteli.
Ilmoitin saliyrittälle löytäneen rahan.
En täsmentänyt minkä.
Jos joku parin viikon sisällä alkaa kyselemään kadottamaansa 20-kymppistä ja pystyy suunnilleen määrittämään ajankohdan, niin palautan sen.
Ps. Harvinaisen selväksi tuli myös suhtautumisemme löytötavaraan ja näkemyseromme moraalista.
Sinä edustat tuota slaavilaista "keräräilykulttuurimoraalia" lievennettynä "uudelleen kadottamisella".laiska-lasse kirjoitti:
En keräile sinun laillasi löytämiäni tavaroita seuratakseni niiden jatkoelämää vaan palautan aina ne johonkin.
Jos niiden tahaton uudelleen kadottaminen onkin sinulle alitajuista sielunhoitoa?
Ainoan poikkeuksen on tehnyt punttisalin pukuhuoneen lattialta löytämäni yksi 20E:n seteli.
Ilmoitin saliyrittälle löytäneen rahan.
En täsmentänyt minkä.
Jos joku parin viikon sisällä alkaa kyselemään kadottamaansa 20-kymppistä ja pystyy suunnilleen määrittämään ajankohdan, niin palautan sen.
Ps. Harvinaisen selväksi tuli myös suhtautumisemme löytötavaraan ja näkemyseromme moraalista.
Sinä edustat tuota slaavilaista "keräräilykulttuurimoraalia" lievennettynä "uudelleen kadottamisella".jotenkin parempi ihminen löytötavaroitten suhteen. Jos löydät kadulta jonkun rihkamakorun tai sen 20€ setelin niin väitätkö että viet sen lähimpään löytikseen?
Sielun hoitoa olet itse mielestäni hakenut palauttamalla setelin jonka tuntomerkit vain sinä voit loppujen lopuksi tietää. Olethan voinut valehdella missä ja milloin sen setelin löysit saadaksesi sen hyvällä omallatunnolla itsellesi.
Nykylain mukaan ei tarvitse vähäpätöisiä tavaroita viedä löytötavaratoimistoon joihin katsotaan sateenvarjot, pipot hanskat ja muut halpatuotteet. Että se siitä moraalista.
Toki sinä saat viedä ne jatkossakin sinne ja saada "moraalisesti" hyväolon tunteen toivoessasi löytöpalkkiota.Nittaminax kirjoitti:
jotenkin parempi ihminen löytötavaroitten suhteen. Jos löydät kadulta jonkun rihkamakorun tai sen 20€ setelin niin väitätkö että viet sen lähimpään löytikseen?
Sielun hoitoa olet itse mielestäni hakenut palauttamalla setelin jonka tuntomerkit vain sinä voit loppujen lopuksi tietää. Olethan voinut valehdella missä ja milloin sen setelin löysit saadaksesi sen hyvällä omallatunnolla itsellesi.
Nykylain mukaan ei tarvitse vähäpätöisiä tavaroita viedä löytötavaratoimistoon joihin katsotaan sateenvarjot, pipot hanskat ja muut halpatuotteet. Että se siitä moraalista.
Toki sinä saat viedä ne jatkossakin sinne ja saada "moraalisesti" hyväolon tunteen toivoessasi löytöpalkkiota.Kerroin saliyrittäjälle löytäneeni RAHA KERTOMATTA SEN LAATUA ( seteli vai kolikko) ENKÄ SEN SUURUUTTA!
Toimin todellakin ehkä lakia tiukemman moraanini mukaan?
Lakia en ole noissa yteyksissä edes ajatellut.
Kertaakaan en ole edes ajatellut löytöpalkkiota!
Mutta kuten sanoin, nuo ovat asioita joissa minun rajani on vain yhdessä, hyvin selkeässä paikassa, pyyteettömästi.
Muuten, käsilaukun rahoineen, kortteineen paluttanut kieltäytyi säilytys- (siis ei löytö-) palkkiosta.
Samoin kellon paluttanut heppu.laiska-lasse kirjoitti:
Kerroin saliyrittäjälle löytäneeni RAHA KERTOMATTA SEN LAATUA ( seteli vai kolikko) ENKÄ SEN SUURUUTTA!
Toimin todellakin ehkä lakia tiukemman moraanini mukaan?
Lakia en ole noissa yteyksissä edes ajatellut.
Kertaakaan en ole edes ajatellut löytöpalkkiota!
Mutta kuten sanoin, nuo ovat asioita joissa minun rajani on vain yhdessä, hyvin selkeässä paikassa, pyyteettömästi.
Muuten, käsilaukun rahoineen, kortteineen paluttanut kieltäytyi säilytys- (siis ei löytö-) palkkiosta.
Samoin kellon paluttanut heppu.rahaa, mutta pidit sen siis kuitenkin itselläsi ja meinasit palauttaa sen vasta sitten kun joku sen omistajaksi ilmestyy. Just joo, hienoa. :))) ymmärsinkö nyt oikein.
- :)
laiska-lasse kirjoitti:
Kerroin saliyrittäjälle löytäneeni RAHA KERTOMATTA SEN LAATUA ( seteli vai kolikko) ENKÄ SEN SUURUUTTA!
Toimin todellakin ehkä lakia tiukemman moraanini mukaan?
Lakia en ole noissa yteyksissä edes ajatellut.
Kertaakaan en ole edes ajatellut löytöpalkkiota!
Mutta kuten sanoin, nuo ovat asioita joissa minun rajani on vain yhdessä, hyvin selkeässä paikassa, pyyteettömästi.
Muuten, käsilaukun rahoineen, kortteineen paluttanut kieltäytyi säilytys- (siis ei löytö-) palkkiosta.
Samoin kellon paluttanut heppu.Täällä toinen, sisäisen moraalinsa "uhri" ;)
Jouluaattona, kun kaupat myyvät joulukarkkirasiat -50% kävin tietty ostoksilla minäkin. Koska maksan kortilla, ja pinkoodi kun ei sitä kuittia enää eteen tuo, otin tavarat kassiini, sain kassakuitin, jonka myös sinne laitoin vilkaisemattakaan.
Kotona sitten katsoin, ja ihmettelin siinä summaa, ostin sentään muutakin, ja summa oli pieni.
Oli kaupalla tapahtunut kassoille infokatko. Varmaankin alussa, klo 7 ne eivät olleet hinnoiteltu alehinnan mukaan kassajärjestelmään, vaan nyt klo 7,45 olivat. Kassa oli jo alennetuista, alentanut vielä 50%
En mitään joulumieltä olisi saanut, jos en olisi käynyt uudelleen. Kävin kuitin kanssa kaupassa. Kiitettiin, ja toivotettiin hyvää joulua, olin ainoa joka oli käynyt, ja valmis lisää maksamaan. ;) sain pitää ne sillä hinnalla, minkä olin maksanut. Kaupalle hävikki oli n, 8-10e, mutta eipä minun tarvinnut kokea huonoa omaatuntoa ainakaan - beessi
Nittaminax kirjoitti:
rahaa, mutta pidit sen siis kuitenkin itselläsi ja meinasit palauttaa sen vasta sitten kun joku sen omistajaksi ilmestyy. Just joo, hienoa. :))) ymmärsinkö nyt oikein.
Olen yrittänyt jättää pienen K-kaupan rahapelin luota löytämäni kaksikymppisen kauppiaalle - tai oikeastaan kassalle, mutta kauppias sattui juuri olemaan siinä. Kauppias sanoi, että löytäjä saa pitää. Sanoin että kun tämä voi jollekin olla suurikin raha, entä jos tulee kysymään. Kauppias olisi sen sitten ottanut, sanoen että voin tulla parin päivän kuluttua sen hakemaan, tuskin kukaan tulee kysymään. Kerrottuani etten siellä päin juurikaan liiku, jouduin lopulta rahan pitämään. Puhelinnumeroni annoin.
Ehkä yrittäjät eivät halua joutua alttiiksi jollekin "kylläpä hyvin kelpasi" juoruille, ja onhan raha hyvin hankala löytötavara kaikin tavoin.
Järkihän tuon sanoo, ettei lakia löytötavaroiden suhteen voida tehdä niin tiukaksi kuin tavallisen ihmisen "oma laki" useimmiten vaatisi. Silloin toimitaan oman omantunnon, järjen ja viitseliäisyydenkin mukaan. - btl
beessi kirjoitti:
Olen yrittänyt jättää pienen K-kaupan rahapelin luota löytämäni kaksikymppisen kauppiaalle - tai oikeastaan kassalle, mutta kauppias sattui juuri olemaan siinä. Kauppias sanoi, että löytäjä saa pitää. Sanoin että kun tämä voi jollekin olla suurikin raha, entä jos tulee kysymään. Kauppias olisi sen sitten ottanut, sanoen että voin tulla parin päivän kuluttua sen hakemaan, tuskin kukaan tulee kysymään. Kerrottuani etten siellä päin juurikaan liiku, jouduin lopulta rahan pitämään. Puhelinnumeroni annoin.
Ehkä yrittäjät eivät halua joutua alttiiksi jollekin "kylläpä hyvin kelpasi" juoruille, ja onhan raha hyvin hankala löytötavara kaikin tavoin.
Järkihän tuon sanoo, ettei lakia löytötavaroiden suhteen voida tehdä niin tiukaksi kuin tavallisen ihmisen "oma laki" useimmiten vaatisi. Silloin toimitaan oman omantunnon, järjen ja viitseliäisyydenkin mukaan.toiselle iso. Sattuihan myös markan aikana, että kaveri löisi tuhannen markan setelin. Halusi ehdottomasti selvittää kuka sen oli hukannut ja palauttaa sen. Sanoi että se hän saatta vaikka olla jonkun köyhän ainoa tonni.
Nittaminax kirjoitti:
rahaa, mutta pidit sen siis kuitenkin itselläsi ja meinasit palauttaa sen vasta sitten kun joku sen omistajaksi ilmestyy. Just joo, hienoa. :))) ymmärsinkö nyt oikein.
Setelin arvon sekä katoamisajankohdan ja paikan mainiten.
Voin olla hullu mutta hölmönä en itseäni pidä.- -.-.-.-.-.
laiska-lasse kirjoitti:
Kerroin saliyrittäjälle löytäneeni RAHA KERTOMATTA SEN LAATUA ( seteli vai kolikko) ENKÄ SEN SUURUUTTA!
Toimin todellakin ehkä lakia tiukemman moraanini mukaan?
Lakia en ole noissa yteyksissä edes ajatellut.
Kertaakaan en ole edes ajatellut löytöpalkkiota!
Mutta kuten sanoin, nuo ovat asioita joissa minun rajani on vain yhdessä, hyvin selkeässä paikassa, pyyteettömästi.
Muuten, käsilaukun rahoineen, kortteineen paluttanut kieltäytyi säilytys- (siis ei löytö-) palkkiosta.
Samoin kellon paluttanut heppu.kaikesta riitelevät ihmiset löytäneen toisensa, Nittaminax, Anceli ja viivatiina
parasta varautua raivoisien puskien kukintaan!!! btl kirjoitti:
toiselle iso. Sattuihan myös markan aikana, että kaveri löisi tuhannen markan setelin. Halusi ehdottomasti selvittää kuka sen oli hukannut ja palauttaa sen. Sanoi että se hän saatta vaikka olla jonkun köyhän ainoa tonni.
Tiedän olevani tosikko ja tiukkapipoinen mutta joskus on käynyt mielessäni että jostain rajat minullekin löytyvät.
Perussumma käsitteistössäni on vuoden perhebudjetti.
Se ei vielä viisaria heilauta mutta teoretisointia jatkaen, jos olisin parikymmentä vuotta sitten pystynyt olemattomalla ( 5%? )riskillä hakemaan pankista vaikkapa nykyrahassa 2000000E:a ( kaksi miljoonaa euroa) vastaavan summan niin en olisi olut täysin varma itsestäni.
Pikkuasioissa minusta on turha luistella.
Jos myy sielunsa niin hyödyn pitää olla mittava!
Elämäntilanne vaikuttaa logiikkaan ja moraaliin?- btl
laiska-lasse kirjoitti:
Tiedän olevani tosikko ja tiukkapipoinen mutta joskus on käynyt mielessäni että jostain rajat minullekin löytyvät.
Perussumma käsitteistössäni on vuoden perhebudjetti.
Se ei vielä viisaria heilauta mutta teoretisointia jatkaen, jos olisin parikymmentä vuotta sitten pystynyt olemattomalla ( 5%? )riskillä hakemaan pankista vaikkapa nykyrahassa 2000000E:a ( kaksi miljoonaa euroa) vastaavan summan niin en olisi olut täysin varma itsestäni.
Pikkuasioissa minusta on turha luistella.
Jos myy sielunsa niin hyödyn pitää olla mittava!
Elämäntilanne vaikuttaa logiikkaan ja moraaliin?että jos myy sielunsa niin hyödyn pitää olla mittava. Itse olen säästynyt kiusauksesta, kun en mitään arvokasta koskaan ole löytänyt. Enkä varastanutkaan kuin kerran.
Päätin uusia kaikki vuodevatteet, ja lastasin ostoskärryyn täkkeja, tyynyjä ja muutama lakana. Kassalla ei kuormaa purettu, vaan koodit otettiin suoraan kärrystä.
Kun laitoin tavarat autoon, vasta huomasin, että rattaiden pohjalla oli vielä parin euron pannulaput, joita en ollut muistanut esittää kassalla. Olin jo menossa takaisin kauppaan, mutta sitten päätin, että olkoon bonuksia, kun ei minulla silloin vielä bonuskorttia ollut.
- hvannadalshnukur
katoavaisivat löydyttyään?
En jaksa todellakaan muistaa tuollaisia?
En ole koskaan löytänyt mitään niin arvokasta, että se olisi jäänyt muistiin?
Kun tarkemmin mietin, niin olenkin löytänyt hyvin vähän asioita elämässäni? - btl
Opintoni olivat juuri päättyneet, ja olin saanut siitä kertovan kultaisen sormuksen. Se sormus oli tietysti minulle tärkeä ja olin siitä myös ylpeä. Vähän löysä oli, sillä olin jättänyt vähän kasvuvaraa.
Kun eräänä yönä kävelin reilun 10 km:n matkan sorateitä kotiin, oli sormus hävinnyt. Olin ehkä taskuistani etsinyt jotakin, ja sormus oli luiskahtanut sormesta. Taskuistani se ei kuitenkaan löytynyt.
Vaikka etsiminen tuntui mahdottomalta, lähdin kuitenkin aamun valjettua polkupyörällä kulkemaan saman matkan. Yritin muistaa missä kohdassa olin taskujani kaivellut. Pysähdyin ja lähes heti sen näin, hiekankeltainen sormus samanväriseen hiekkaan painettuna.
Olen senkin jälkeen tavaroitani hukannut ja toisten hukkaamia myös löytänyt, mutta yllä kerrottu tapahtuma oli minusta niin erikoinen, että sen muistan aina.- demeter
jos nyt rönsyillä saa - ex-puolisoni kärräsi kotipihalla multaa ja hukkasi vihkisormuksensa. Sitä ei löytynyt, vaikka miten etsittiin. Aika pian kävi ilmi, ettei hän sormusta enää tarvinnutkaan - tuli avioero.
Aika merkillinen sattumus - joku salatieteilijä näkisi tässä vähintäänkin jotakin enteellistä... - btl
demeter kirjoitti:
jos nyt rönsyillä saa - ex-puolisoni kärräsi kotipihalla multaa ja hukkasi vihkisormuksensa. Sitä ei löytynyt, vaikka miten etsittiin. Aika pian kävi ilmi, ettei hän sormusta enää tarvinnutkaan - tuli avioero.
Aika merkillinen sattumus - joku salatieteilijä näkisi tässä vähintäänkin jotakin enteellistä...mutta ethän lähde mukaan palstalla nyt vallitsevaan kiukutteluun. Järkevästi ajattelevana, tasapainoisena ja sympaattisena kirjoittajana, se ei Sinulle sovi.
demeter kirjoitti:
jos nyt rönsyillä saa - ex-puolisoni kärräsi kotipihalla multaa ja hukkasi vihkisormuksensa. Sitä ei löytynyt, vaikka miten etsittiin. Aika pian kävi ilmi, ettei hän sormusta enää tarvinnutkaan - tuli avioero.
Aika merkillinen sattumus - joku salatieteilijä näkisi tässä vähintäänkin jotakin enteellistä...Osittain johtuen harrastuksestani en ole voinut pitää sormuksia missään sormessa.
Vihkisormuksen kanssa taistelin muutaman viikon mutta sen paikka löytyi hyllystä jossa se nytkin on.
On näköjään eroa hyllyllä ja pellolla.
Vahvistanee arvelua tuosta enteellisyydestä?- demeter
btl kirjoitti:
mutta ethän lähde mukaan palstalla nyt vallitsevaan kiukutteluun. Järkevästi ajattelevana, tasapainoisena ja sympaattisena kirjoittajana, se ei Sinulle sovi.
me vanhat naiset vaan tupataan olemaan vähän "tuulella käyviä" - joskus ei vaan tahdo sietää pientäkään nokittelua... Ja väärinkäsityksiä syntyy helposti - etenkin tuntemattomien kesken.
- demeter
laiska-lasse kirjoitti:
Osittain johtuen harrastuksestani en ole voinut pitää sormuksia missään sormessa.
Vihkisormuksen kanssa taistelin muutaman viikon mutta sen paikka löytyi hyllystä jossa se nytkin on.
On näköjään eroa hyllyllä ja pellolla.
Vahvistanee arvelua tuosta enteellisyydestä?tähän omaan lajiini - mystiikkaan, Lasse !
- pösö ja vanha
kadottanut autoni kaupunkiin. Asun itse maalla ja tänne se ei ole koskaan hävinnyt.
Tunne on karmea kun kävelet ja haeskelet, edes rekkaria ei muista, toivoo vaan että sitten kun se jossakin on niin tunnistaa.
Melkoinen helpotus kun herää ja toteaa olevansa täällä maalla eikä missään kaupungissa.- beessi
mutta pistän pahemmaksi.
Olen ankeiden vaiheiden jälkeen päätynyt alastomana Stokkan pääoven tuulikaappiin, kun ensitreffeillä kaikki on mennyt totaalisesti pieleen. Vanha klassikko, mutta olen sen todella nähnyt. - btl
ihan oikeasti. Työpaikkani oli toisella puolella kaupunkia kuin kämppäni. Sinisellä bussila kuljin työmatkat, joskus senkin jälkeen kun olin ensimmäisen auton ostanut. Eräänä iltana en autoa löytänyt. Se oli työpaikan parkkipaikalla, kun en ollut muistanut että sinä päivänä olin mennyt autolla, vaan tulin bussilla kotiin.
- pösö ja vanha
beessi kirjoitti:
mutta pistän pahemmaksi.
Olen ankeiden vaiheiden jälkeen päätynyt alastomana Stokkan pääoven tuulikaappiin, kun ensitreffeillä kaikki on mennyt totaalisesti pieleen. Vanha klassikko, mutta olen sen todella nähnyt.aika paha, pyöriikö se tuulikaappi? En muista, on niin kauan kun olen käynyt. En ole tuota klassikkoakaan kuullut.
Tikkurilan kautta tulee häivyttyä maailmalle, ei tarvitse keskustaan tulla. - beessi
pösö ja vanha kirjoitti:
aika paha, pyöriikö se tuulikaappi? En muista, on niin kauan kun olen käynyt. En ole tuota klassikkoakaan kuullut.
Tikkurilan kautta tulee häivyttyä maailmalle, ei tarvitse keskustaan tulla.sitten poistetut pyöröovet ja isämeidänhissikin vielä!
Kuuluukohan se meidän estoisten helsinkiläisnaisten klassikkopainajaisiin.
Harvoin minäkään keskustaan autolla viitsin mennä. - naapurin täti
Älä välitä. Todellisuudessakin tapahtuu. Työpaikallani oli aikoinaan eräs päällikkö henkilö joka säännöllisesti ”kadotti” autonsa firman parkkipaikalle. Eikä se niin valtava ollut. Monta kertaa katselimme ikkunasta ja nauroimme, että pomolla on taas huono päivä, kun hän kulki pysäköityjen autojen rivejä pitkin ja poikin ja etsi kulkuneuvoaan.
Myönnän, että nykyään ei hirveästi naurata kun laitan oman vanhan pösöni läheisen mammuttimarketin hehtaariparkkihalliin enkä muista katsoa minkä kuvion ja numeron riviin sen pysäköin.
- Pirre*
ja koskaan en ole sitä löytänyt, - tiedän että se on mieheni kotipihan ympäristössä jossain, mutta etsinöistäni huolimatta sitä ei ole löytynyt, eli vain puolikas liitto meillä .., jos sormuksesta olisi jotain taikaa...
- 20
joku vuosi sitten oli lehdessä kuva jossa vuosia sitten kadonnut sormus löytyi kasvimaalta. Porkkana oli kasvanut sen sisään. Kihlattu porkkana!
- demeter
20 kirjoitti:
joku vuosi sitten oli lehdessä kuva jossa vuosia sitten kadonnut sormus löytyi kasvimaalta. Porkkana oli kasvanut sen sisään. Kihlattu porkkana!
kullankaivajaksi ? Eikös kulta ole arvossaan tänä päivänä ?
Kummasta lienee kyse?
Jokunen vuosi sitten vein vanhan läppärini muutaman sadan metrin päähän hoitoon.
Kantovälineenä TEMA-kiertomatkojen tietokilpailusta voittamani tumman ruskea mokkanahkainen, kulmista mustalla napalla vahvistettu laatikkomainen reppu.
Kotiin tultuani huomasin unohtaneeli repun ko. liikkeeseen.
Olin siellä alle puolen tunnin.
Kukaan ei tiennyt mitään.
Kyseessä on kahden henkilön pikkuliike jossa ei valtaisaa asiakastulvaa ole!
Tuon jälkeenkään en ole missään nähnyt samanlaista reppua ja TEMA-matkojen oppaat sanoivat pari vuotta myöhemmin ettei heilläkään ole sellaisia.
Asuintalomme vintille unohdin alumiinikuorisen, 3-patterisen, vesitiiviin jenkkilampun.
Se katosi sieltä yön aikana eikä rappumme asukkaista, 13-asuntoa, kukaan tiennyt mitään.
Todennäköisyys molemmissa tapauksissa on suuri että osuin kysymään asiaa esineen "poimineelta".
Mutta ryhdypä riitelemään.
Vajaan tupakkatopan unohtaminen pöytään johti sairaalaan ja raastupaan.
Talteen ottaja ei kieltänyt asiaa mutta kieltäytyi tarjoamasta korvaukseksi edes yhtä.
Pidin törkeänä ja minun oikeustajuuni soveltumattomana.
Kuolinpesien irtaimistojen mystinen katoaminen ei liene edes harvinaista.
Meidän kohdallamme se johti veljeni pakoiluun satunnaisissa kohtaamisissa.
Mutta nämä vaatiamttomaankin perintöön kohdistuvat ahneuden ilmenemiset ovat aivan toisen tyyppisiä.
Noita muutamien unohtamieni tavaroiden katoaminen vahvisti käsitystäni slaavilaisen "keräilykulttuurin" voimistumisesta maassamme.
Mikä ei ole kiinni naulattu, lukkojen takana tai omistajan vartioima, katoaa todennäköisesti.
Vaimoni työkaverin käsineet vaateliikkeen kassatiskiltä alle minuutissa.
Vertaan väkisinkin päin vastaisiin kokemuksiimme epärehellisiksi väitettyjen espanjalaisten kanssa.- demeter
siirtyisi niin itseltäni/meiltä kadonnutta tavaraa löytyy paljon. Ihan päällimmäisenä muistuu mieleen Jopo-polkypyöräni, jonka lainasin pojalleni. Hän asui Hgin keskustassa. Jopossa oli vain heppoinen lukko kun ajattelimme, ettei se kenelläkään kelpaa. Vaan kelpasihan se. Olisiko "kadonnut" viikon sisällä.
Toinen tosi törkeä juttu oli kukkavarkaus. Puolisoni ex-anoppi oli antanut meille pari isoa laatikollista pihakukkia. Laatikot eivät mahtuneet meidän pieneen kerrostaloasuntoon (siis maalla) ja niinpä
jätimme ne ulos odottelemaan kaupunkiin kuljetusta. Kukat eivät ehtineet olla pihalla kuin puoli päivää
ennen katoamista. Lähinaapuri oli yllättäen "ostanut" juuri samanlaisia kukkia. Kävimme kyllä kysymässä häneltä oliko hän nähnyt kukkien häviävän, mutta ei ollut nähnyt. Sano siinä sitten, että tuossahan ne ovat
hänen pihallaan... Sanotaan nyt vielä, että tuo naapuri oli "alan miehiä", tunnettu siitä, että "löysi" kadonnutta tavaraa. - naapurin täti
demeter kirjoitti:
siirtyisi niin itseltäni/meiltä kadonnutta tavaraa löytyy paljon. Ihan päällimmäisenä muistuu mieleen Jopo-polkypyöräni, jonka lainasin pojalleni. Hän asui Hgin keskustassa. Jopossa oli vain heppoinen lukko kun ajattelimme, ettei se kenelläkään kelpaa. Vaan kelpasihan se. Olisiko "kadonnut" viikon sisällä.
Toinen tosi törkeä juttu oli kukkavarkaus. Puolisoni ex-anoppi oli antanut meille pari isoa laatikollista pihakukkia. Laatikot eivät mahtuneet meidän pieneen kerrostaloasuntoon (siis maalla) ja niinpä
jätimme ne ulos odottelemaan kaupunkiin kuljetusta. Kukat eivät ehtineet olla pihalla kuin puoli päivää
ennen katoamista. Lähinaapuri oli yllättäen "ostanut" juuri samanlaisia kukkia. Kävimme kyllä kysymässä häneltä oliko hän nähnyt kukkien häviävän, mutta ei ollut nähnyt. Sano siinä sitten, että tuossahan ne ovat
hänen pihallaan... Sanotaan nyt vielä, että tuo naapuri oli "alan miehiä", tunnettu siitä, että "löysi" kadonnutta tavaraa.Tavaraa on kadonnut jos jotakin. Paras tapaus sattui vuosia sitten kun olin ruokatunnilla ystävättären kanssa tavaratalossa katsomassa hänelle syys ulsteria. Olin sitä ennen poikennut ruokaosastolla ja ruokakassi oli mukanani. Laitoin kassin lattialle ja käänsin sille selkäni kun pitelin ystävättären käsilaukkua hänen sovittaessa takkia.
Kun käännyin ottamaan muovikassini sitä ei enää ollut missään, etsimme koko kerroksen , eikä kukaan ollut nähnyt mitään. Ei se mikään kansantaloudellinen tappio ollut, mutta olisin halunnut olla kärpäsenä katossa kun kassin vienyt tarkasti saaliinsa. Siellä oli nimittäin neljä purkki maitoa ja toisessa paketissa viisi Mustin Murkinaa (koiranmakkaraa) joka oli tarjouksessa. - demeter
naapurin täti kirjoitti:
Tavaraa on kadonnut jos jotakin. Paras tapaus sattui vuosia sitten kun olin ruokatunnilla ystävättären kanssa tavaratalossa katsomassa hänelle syys ulsteria. Olin sitä ennen poikennut ruokaosastolla ja ruokakassi oli mukanani. Laitoin kassin lattialle ja käänsin sille selkäni kun pitelin ystävättären käsilaukkua hänen sovittaessa takkia.
Kun käännyin ottamaan muovikassini sitä ei enää ollut missään, etsimme koko kerroksen , eikä kukaan ollut nähnyt mitään. Ei se mikään kansantaloudellinen tappio ollut, mutta olisin halunnut olla kärpäsenä katossa kun kassin vienyt tarkasti saaliinsa. Siellä oli nimittäin neljä purkki maitoa ja toisessa paketissa viisi Mustin Murkinaa (koiranmakkaraa) joka oli tarjouksessa.mutta eikös se joku koiranruokamyyjäkin vakuuttanut tuotteen latua sanomalla, että hän oli elänyt sillä jo kaksi viikkoa...
- ei kadottanut
Mulla kävi kerran mainiosti. Löytötavaratoimistosta soitettiin, että heille on jätetty jotain mulle kuuluvaa. Minä ihmeissäni siihen etten tiedä mitään kadottaneeni ja kysyin mitä. Vastattiin etteivät voi kertoa, pitää käydä katsomassa. no kävin sitten löytötavaratoimistossa toteamassa ettei löytynyt tavara ollut minun. Löytöpaikasta päätellen arvasin kenelle tavara kuului - siinä oli nimi mutta meitähän on samannimisiä.
kaikille vastanneille vaikka vastaukset rönsyilivät omien tavaroitten hukkaamiseen ja omaisuuksien varasteluun. Ehkä kerroin aloituksessa asian jotenkin hullusti ja tapahtu sit niinku tapahtu.
Tuntuu vain niin kummaliselta ettei kukaan muu ole koskaan löytänyt jonkun toisen omaisuutta jonka on itse ajatellut pitää ja sitten kadottanut sen, mutta se siitä. Hyviä tarinoita sai lukea. :)- beessi
varmasti paljonkin. Se vain on enimmäkseen niin arkista ja järjellä selitettävää (kuten sateenvarjot, hiuspidikkeet), että siitä kirjoittaminen toivomallasi? tavalla on ehkä hankalaa?
Hiusdonitseja näkee maassa tavan takaa. Osa niistä on varmasti tarkoitettukin kodittomiksi (niinkö se oli).
Kerran vastoin tapojani poimin yhden, kun väri miellytti niin paljon. Pesin sen käsin ja otin käyttöön. Se oli juuri näitä mittavirheisiä, joita itsekin olin kadottanut. Kahdella hiusten läpi pujottamisella ei oikein hyvin pidä ja pysy, kolmatta pujotusta ei millään pysty tekemään. Jossain vaiheessa ne sitten aina putoaa, eikä sitä välttämättä heti itse huomaa. Olisiko ne sitten niitä kiertolaiseksi tarkoitettuja tavaroita? beessi kirjoitti:
varmasti paljonkin. Se vain on enimmäkseen niin arkista ja järjellä selitettävää (kuten sateenvarjot, hiuspidikkeet), että siitä kirjoittaminen toivomallasi? tavalla on ehkä hankalaa?
Hiusdonitseja näkee maassa tavan takaa. Osa niistä on varmasti tarkoitettukin kodittomiksi (niinkö se oli).
Kerran vastoin tapojani poimin yhden, kun väri miellytti niin paljon. Pesin sen käsin ja otin käyttöön. Se oli juuri näitä mittavirheisiä, joita itsekin olin kadottanut. Kahdella hiusten läpi pujottamisella ei oikein hyvin pidä ja pysy, kolmatta pujotusta ei millään pysty tekemään. Jossain vaiheessa ne sitten aina putoaa, eikä sitä välttämättä heti itse huomaa. Olisiko ne sitten niitä kiertolaiseksi tarkoitettuja tavaroita?yksi oiva esimerkki kiertolais esineestä. Itse kun löysin sen pienen hopeisen kaula korun, niin kadotin sen kun ketju meni poikki ja en tiedä missä vaiheessa se edes meni rikki.
Sateenvarjot hukkaan busseihin mistä olen ne löytänytkin jne. :)
- kaappi varastettu
annoin kaapin tuttavalleni kunnostettavaksi työpaikalleen. Hän näytti kännykästä kuvia kaapista ja siitä
tuli erittäin kaunis korjauksen jälkeen. Kaappi on käsin puusepän tekemä, eli niitä ei taida olla toista sa-
manlaista. Tuttavani jäi sairaslomalle ja kaappi jäi työpaikalle kuivumaan suljettuun tilaan, jonne on avai-
mia vain muutamalla. Mentyään sairasloman jälkeen työhön, tuttavani huomasi kaapin kadonneen. Tietysti
hän kyseli työkavereilta missä kaappi. Ketään ei tiedä mitään, ei ole nähnyt eikä kuulut??? mitä pitäisi
tehdä. Soittaisiko polisille etsikää kaappi,? vaiko mitä - 11
kaappi varastettu kirjoitti:
annoin kaapin tuttavalleni kunnostettavaksi työpaikalleen. Hän näytti kännykästä kuvia kaapista ja siitä
tuli erittäin kaunis korjauksen jälkeen. Kaappi on käsin puusepän tekemä, eli niitä ei taida olla toista sa-
manlaista. Tuttavani jäi sairaslomalle ja kaappi jäi työpaikalle kuivumaan suljettuun tilaan, jonne on avai-
mia vain muutamalla. Mentyään sairasloman jälkeen työhön, tuttavani huomasi kaapin kadonneen. Tietysti
hän kyseli työkavereilta missä kaappi. Ketään ei tiedä mitään, ei ole nähnyt eikä kuulut??? mitä pitäisi
tehdä. Soittaisiko polisille etsikää kaappi,? vaiko mitäJos kysyis joltain muulta kuin tältä ketältä!
- Animatti (+N)
Juuri löysin jotain.
Muistat kai. ;=)- Unimatti
Nittaminax kirjoitti:
että löysit vaikka asia ole mikään salaisuus ollut. :)
Ei ollut salaisuus, vaan löytö.
- Anonyymi
Mielenkiintoinen ajatus. Olen kyllä löytänyt tavaroita kadulta yms, mutta en muista että olisin koskaan hukannut niitä samoja tavaroita myöhemmin.
- Anonyymi
Kaupunki asunnoissa harvemmin paljon ylimääräistä tavaraa, sellaista mitä säästää jos sattuisi tarvitsemaan. Kun pitää tavarat tietyissä paikoissa se löytyy, hajamielinen saattaa kadottaa unohtaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Moikka rakas
Oon miettinyt meidän välistä yhteyttä viime aikoina. En ihan osaa pukea sanoiksi, mitä kaikkea tunnen, mutta halusin vaa6517003Mitä tapahtunut
Poliiseja monta autoa+panssariauto Porista kpäähän päin tänään klo n.20 kuka hurjistunut ?414734HS: Kuka vielä uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011212025.html Tässä on hyvin ajankohtainen mielipidekirjoitus koskien Malmin sairaa2982676- 1401969
Ökyrikas Kurkilahti mussuttaa veroistaan
Pakeni aikoinaan veroja Portugaliin mutta joutui palaamaan takaisin kun Suomi teki verotussopimuksen Portugalin kanssa.1321579Yhdysvalloissa työllisyys paranee, Suomessa työttömyys kasvaa, missä vika?
Miten tämä on mahdollista että 177 000 uutta työllistä tuli USAssa yhdessä kuukaudessa, vaikka Trump on ruorissa? Orpon3961512- 161449
Jos tämän vaan sulkee ja avaa 5 vuoden päästä
Täällä on luultavasti edelleen näitä ihan samoja juttuja. On kuin kauniit ja rohkeat samat jutut junnaa. Heips. 👋🏻 E101293Lakea konkurssiin. Asukkaat menettävät asuntonsa
Kuntarahoitus on tänään jättänyt konkurssihakemuksen lakean kaikista kiinteistö osakeyhtiöistä. Kassa on tyhjä, kaikki201194mahdollista, että olet ollut iltavuorossa
Ja kotiin päästyäsi tulit palstalle etsimään merkkiä minusta, jos kaipaat yhtään minua niin kuin minä sinua Ei mennyt k101109