kummitytölle keräilykohde

jos, ostaisit ihan oikeita tietyn sarjan hopeakahvilusikoita yhden tai kaksi kerrallaan? Lusikoihin voisi myös kaivertaa lapsen nimikirjaimet ja vuoden milloin lahja on annettu. Tai jotain muuta vastaavaa esim. Arabian asioita, josta olisi iloa sitten aikuisenakin ja arvo säilyisi?
En tiedä noista nykyajan soittorasioista, mutta omien lasten ollessa pieniä he kyllä hajoittivat saamansa soittorasiat. Että eipä niistä muistoja jäänyt.

äititäti kirjoitti:

jos, ostaisit ihan oikeita tietyn sarjan hopeakahvilusikoita yhden tai kaksi kerrallaan? Lusikoihin voisi myös kaivertaa lapsen nimikirjaimet ja vuoden milloin lahja on annettu. Tai jotain muuta vastaavaa esim. Arabian asioita, josta olisi iloa sitten aikuisenakin ja arvo säilyisi?
En tiedä noista nykyajan soittorasioista, mutta omien lasten ollessa pieniä he kyllä hajoittivat saamansa soittorasiat. Että eipä niistä muistoja jäänyt.

Lue lisää

Muumiastiat on arvostettua keräilykamaa siinä missä muutkin arabian astiat. Varmasti joskus ovat arvossaan :) Ja muumiastioita käytetään myös aikuisena :)

Soittorasialla aloittaja tarkoittaa kultasepänliikkeestä ostettavaa kastelahjaksi annettavaa soittorasiaa, ei mitään lelujuttua. Meillä yhdellä lapsella on sellainen kummilahja, on kiva. Siihen saa kaksi valokuvaakin.
http://www.kultatahti.fi/soittorasiat_cat_10604.html?jsh_id=68d53d2809364c4fb3f3f2b28a006513

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Vaikka kummi ja vanhemmat pitäisivät jostain "keräilykohteesta", ei lapsi välttämättä siitä pidä. Näistä kun ei voi tietää. Aika myös muuttuu koko ajan, muumit ovat nyt pinnalla ja "hittikamaa", mutta entä 20 vuoden päästä? tai 30? Omalla kohdalla pahin muumi-innostunut on hiipunut, vaikka minulla muutama setti muumia onkin. Parasta olisi ostaa sellaista, joka tulee sen hetkiseen tarpeeseen. Uskon että helpottaa vanhempiakin jos lapsi saa käytännöllisiä ja tarpeellisia lahjoja, esim. ikävaiheeseen sopivia kirjoja/leluja/vientikertoja esim. huvipuistoon tai puuhamaahan, eläintarhaan tms. Ikävä kyllä lapset eivät astioita osaa arvostaa, eivätkä ne välttämättä miellytä aikuisenakaan.

Itse olen saanut sukulaisilta lahjaksi hirvittävän määrän lusikoita. Niitä tuli syntymäpäivälahjaksi, kummilusikka tietysti, rippilahjaksi, ylioppilaslahjaksi. Suoraan sanoen, aloin jo lähes inhota näitä lusikoita, mutta se oli ilmeisesti sen ajan trendi ja ostajien mukaan "tapa", että nuorelle tyttölapselle täytyy ostaa parempia kahvilusikoita. Ensimmäistäkään lusikkaa en ole koskaan kertaakaan käyttänyt. Missähän edes ovat tällä hetkellä. Kuka lapsi tai nuori tai nuori aikuinen tarvitsee kymmeniä kalliita lusikoita? Moni muuttaa ensimmäiseen asuntoonkin kimppakämppään, ei sinnekään viitsi viedä hopealusikoita vieraiden ihmisten varastettavaksi. Tuskinpa edes miehensaantia mitenkään auttaa nykypäivänä, kun pari valitaan nykyään ihan muista syistä, eikä sen mukaan onko kahvipöydässä hopealusikka vai ikean lusikka. Naurettavaa ostaa lapselle lahjoja periaatteella, että käytät sitten kun olet 35-40 vuotta joidenkin hienojen ja kalliiden kahvikuppien kanssa.

Anteeksi tämä purkaus, mutta lusikkakiintiöni tuli niin täyteen, etten osta omille kummilapsilleni ensimmäistäkään lusikkaa. Edes sylikummina en kummilusikkaa ostanut, vaikka se joidenkin mielestä olisi kuulunut, sillä aion vakaasti katkaista tämän lusikkaperinteen omalla kohdalla.

samaa mieltä kirjoitti:

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Vaikka kummi ja vanhemmat pitäisivät jostain "keräilykohteesta", ei lapsi välttämättä siitä pidä. Näistä kun ei voi tietää. Aika myös muuttuu koko ajan, muumit ovat nyt pinnalla ja "hittikamaa", mutta entä 20 vuoden päästä? tai 30? Omalla kohdalla pahin muumi-innostunut on hiipunut, vaikka minulla muutama setti muumia onkin. Parasta olisi ostaa sellaista, joka tulee sen hetkiseen tarpeeseen. Uskon että helpottaa vanhempiakin jos lapsi saa käytännöllisiä ja tarpeellisia lahjoja, esim. ikävaiheeseen sopivia kirjoja/leluja/vientikertoja esim. huvipuistoon tai puuhamaahan, eläintarhaan tms. Ikävä kyllä lapset eivät astioita osaa arvostaa, eivätkä ne välttämättä miellytä aikuisenakaan.

Itse olen saanut sukulaisilta lahjaksi hirvittävän määrän lusikoita. Niitä tuli syntymäpäivälahjaksi, kummilusikka tietysti, rippilahjaksi, ylioppilaslahjaksi. Suoraan sanoen, aloin jo lähes inhota näitä lusikoita, mutta se oli ilmeisesti sen ajan trendi ja ostajien mukaan "tapa", että nuorelle tyttölapselle täytyy ostaa parempia kahvilusikoita. Ensimmäistäkään lusikkaa en ole koskaan kertaakaan käyttänyt. Missähän edes ovat tällä hetkellä. Kuka lapsi tai nuori tai nuori aikuinen tarvitsee kymmeniä kalliita lusikoita? Moni muuttaa ensimmäiseen asuntoonkin kimppakämppään, ei sinnekään viitsi viedä hopealusikoita vieraiden ihmisten varastettavaksi. Tuskinpa edes miehensaantia mitenkään auttaa nykypäivänä, kun pari valitaan nykyään ihan muista syistä, eikä sen mukaan onko kahvipöydässä hopealusikka vai ikean lusikka. Naurettavaa ostaa lapselle lahjoja periaatteella, että käytät sitten kun olet 35-40 vuotta joidenkin hienojen ja kalliiden kahvikuppien kanssa.

Anteeksi tämä purkaus, mutta lusikkakiintiöni tuli niin täyteen, etten osta omille kummilapsilleni ensimmäistäkään lusikkaa. Edes sylikummina en kummilusikkaa ostanut, vaikka se joidenkin mielestä olisi kuulunut, sillä aion vakaasti katkaista tämän lusikkaperinteen omalla kohdalla.

Lue lisää

Näinkin voi käydä, mutta meidän perheessä käytössä juhlapäivinä lahjaksi saamani hopeiset lusikat, kakkulapiot yms. Vieläkin keitellään puuroja ja perunoita rippilahjaksi yli 20 vuotta sitten saamillani kattiloilla. Meillä arvostetaan lahjoja :) Sitä pyrin opettamaan myös lapsilleni.

samaa mieltä kirjoitti:

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Vaikka kummi ja vanhemmat pitäisivät jostain "keräilykohteesta", ei lapsi välttämättä siitä pidä. Näistä kun ei voi tietää. Aika myös muuttuu koko ajan, muumit ovat nyt pinnalla ja "hittikamaa", mutta entä 20 vuoden päästä? tai 30? Omalla kohdalla pahin muumi-innostunut on hiipunut, vaikka minulla muutama setti muumia onkin. Parasta olisi ostaa sellaista, joka tulee sen hetkiseen tarpeeseen. Uskon että helpottaa vanhempiakin jos lapsi saa käytännöllisiä ja tarpeellisia lahjoja, esim. ikävaiheeseen sopivia kirjoja/leluja/vientikertoja esim. huvipuistoon tai puuhamaahan, eläintarhaan tms. Ikävä kyllä lapset eivät astioita osaa arvostaa, eivätkä ne välttämättä miellytä aikuisenakaan.

Itse olen saanut sukulaisilta lahjaksi hirvittävän määrän lusikoita. Niitä tuli syntymäpäivälahjaksi, kummilusikka tietysti, rippilahjaksi, ylioppilaslahjaksi. Suoraan sanoen, aloin jo lähes inhota näitä lusikoita, mutta se oli ilmeisesti sen ajan trendi ja ostajien mukaan "tapa", että nuorelle tyttölapselle täytyy ostaa parempia kahvilusikoita. Ensimmäistäkään lusikkaa en ole koskaan kertaakaan käyttänyt. Missähän edes ovat tällä hetkellä. Kuka lapsi tai nuori tai nuori aikuinen tarvitsee kymmeniä kalliita lusikoita? Moni muuttaa ensimmäiseen asuntoonkin kimppakämppään, ei sinnekään viitsi viedä hopealusikoita vieraiden ihmisten varastettavaksi. Tuskinpa edes miehensaantia mitenkään auttaa nykypäivänä, kun pari valitaan nykyään ihan muista syistä, eikä sen mukaan onko kahvipöydässä hopealusikka vai ikean lusikka. Naurettavaa ostaa lapselle lahjoja periaatteella, että käytät sitten kun olet 35-40 vuotta joidenkin hienojen ja kalliiden kahvikuppien kanssa.

Anteeksi tämä purkaus, mutta lusikkakiintiöni tuli niin täyteen, etten osta omille kummilapsilleni ensimmäistäkään lusikkaa. Edes sylikummina en kummilusikkaa ostanut, vaikka se joidenkin mielestä olisi kuulunut, sillä aion vakaasti katkaista tämän lusikkaperinteen omalla kohdalla.

Lue lisää

ollut vaativainen lapsi, kun ei hopealusikatkaan kelpaa. Krääsää on joka lastenhuone pullollaan. No, sitä ilmeisesti sinun mielestä lisää. Mutta kun ne inhottavat hopea-lusikat sun muut astiat voi aikuisena muuttaa rahaksi, jos siltä tuntuu. Huutonetti tai panttilainaamo vaihtaa ne rahaksi, jos nuorella opiskelijalla sattuu nälkä yllättämään. Muotileluista tuskin jää mitään muistoja vuosien saatossa. Ja elämää on myös opiskelu ja kimppakämpän jälkeen. Ainakin omat lapsena saadut hopealusikat ovat olleet käytössä esim. lasteni ristiäisissä. Ei ne joka päiväiseen käyttöön ole tarkoitettukaan.

äititäti kirjoitti:

ollut vaativainen lapsi, kun ei hopealusikatkaan kelpaa. Krääsää on joka lastenhuone pullollaan. No, sitä ilmeisesti sinun mielestä lisää. Mutta kun ne inhottavat hopea-lusikat sun muut astiat voi aikuisena muuttaa rahaksi, jos siltä tuntuu. Huutonetti tai panttilainaamo vaihtaa ne rahaksi, jos nuorella opiskelijalla sattuu nälkä yllättämään. Muotileluista tuskin jää mitään muistoja vuosien saatossa. Ja elämää on myös opiskelu ja kimppakämpän jälkeen. Ainakin omat lapsena saadut hopealusikat ovat olleet käytössä esim. lasteni ristiäisissä. Ei ne joka päiväiseen käyttöön ole tarkoitettukaan.

Lue lisää

Kannatan edellistä puhujaa. Jotain valintoja on kummin tietysti tehtävä, jos aloittajan keräilyideaan aikoo ryhtyä. Ja jos niin haluaa, miksipä ei voisi ryhtyä. Se on varma, että kukaan ei tiedä, mitä nyt pariviikkoinen aikanaan tulee arvostamaan. Se voi olla muumeja tai hopealusikoita, tai ehkä pienen tytön mieleen sittenkin olisivat olleet parhaiten kristallilasit tai pikkuautot... Siksi keräilykohde kannattaa valita "pitkällä tähtäimellä". Sehän se keräilyn ideakin tavallaan on.

Itse suosisin jotain, missä arvo säilyy varmimmin - onpahan myyntiarvoa, jos ei ole saajalleen tunnearvoa... Käytännössä se arvonsa säilyttävä lienee juuri hopea, ja hopeatuotteita on paljon muitakin kuin pelkät lusikat. Muumit voivat nyt olla suosittu keräilykohde, mutta ainakin omasta mielestäni aivan ylihinnoiteltuja huomioiden, että ne ovat tällä hetkellä ihan hyllytavaraa. Niiden arvo siis tuskin koskaan nousee niin ihmeellisesti, että niitä voisi minään keräilyaarteina pitää muu kuin muumihöpsääntynyt - niitähän on kaikilla... Ja tuskin olen ainoa, jonka mielestä ne ovat lisäksi - nätisti sanoen - "eivät niin esteettisiä". Niitä nyt vaan kuuluu olla kaikilla ihan kuten marimekkoakin...

äititäti kirjoitti:

ollut vaativainen lapsi, kun ei hopealusikatkaan kelpaa. Krääsää on joka lastenhuone pullollaan. No, sitä ilmeisesti sinun mielestä lisää. Mutta kun ne inhottavat hopea-lusikat sun muut astiat voi aikuisena muuttaa rahaksi, jos siltä tuntuu. Huutonetti tai panttilainaamo vaihtaa ne rahaksi, jos nuorella opiskelijalla sattuu nälkä yllättämään. Muotileluista tuskin jää mitään muistoja vuosien saatossa. Ja elämää on myös opiskelu ja kimppakämpän jälkeen. Ainakin omat lapsena saadut hopealusikat ovat olleet käytössä esim. lasteni ristiäisissä. Ei ne joka päiväiseen käyttöön ole tarkoitettukaan.

Lue lisää

"Kovin oot ollut vaativainen lapsi, kun ei hopealusikatkaan kelpaa."

Sepä se, kun sain lahjaksi pelkkiä lusikoita. Jos olisikin tullut välillä jotain muuta, mutta kun ei. Jos ei ole suurta sukua, mitä tekee isolla määrällä hopealusikoita? Ja mitä niillä tekee, jos ei ole niiden kanssa parempia kahvikuppeja? No, voihan toki ikean kupissakin käyttää hopealusikkaa, mutta vähän "turhalta" se tuntuu. Puolitusinaa lusikkaa vielä menee, ehkä tusinakin, mutta harvalla on isommalle määrälle käyttöä. Kaapissa seisovat pölyttymässä, ehkä ovat pari kertaa käytössä.

Ei sen lahjan tarvitse olla "krääsää", vaan ihan käytännöllistä ja tarpeellista. Kummi voi ostaa lapselle uudet luistimet, lasten polkupyörän, viedä lapsen synttärilahjaksi johonkin kohteeseen, vaikka heurekaan tai eläintarhaan, tai johonkin tapahtumaan. Itse henk koht uskon, että tästä on lapselle enemmän iloa kuin esim. kattiloista. Väittäisin, että tällaisestä kummista jää lapselle paremmat ja läheisemmät muistot, kuin kummista joka lähettää astioita postissa. Ja jos lapsella on joku lelu jota kovasti toivoo, miksi sitä ei saisi ostaa? Kai lapsella saa leluja olla, ei kai aina pidä ajatella käytännöllisyyttä ja pelkkää hyödyllisyyttä. Ei mielestäni jokaisen lahjan tarvitsekaan olla tarpeellista tavaraa vaan joskus se voi olla ns. turhaa. Jos vaimo toivoo synttärilahkaksi rakennekynsiä, niin tarvitseeko sille väkisin ostaa lahjaksi hiihtohousut, vaikka ne "hyödyllisemmät" varmasti olisivatkin?

Kyllä niitä astioita ehtii kerätä sitten kun kotoa muuttaa (tai alkaa kerätä esim. ripari-ikäisestä), itsekin lapsi voi ostaa mieleisiä ja toivoa lahjaksi vanhemmilta ja mummoilta, jos ei kummeilta enää lahjoja aikuisena saa. Häälahjaksi moni toivoo myös tiettyä sarjaa, jonka ovat yhdessä valinneet puolison kanssa.

Valitan, mutta mielestäni lahjat pitää ostaa niin että ne tulevat heti käyttöön, eikä kymmenien vuosien päästä. Siinä ajassa jo tekniikkakin on mennyt eteenpäin, on tehty uusia parempia kattiloita ja paistinpannuja. Moni nuori aikuinen arvostaa uuttaa ja modernia enemmän kuin vanhaa aikaa ja "antiikkia", se antiikin arvostus tulee vasta sitten keski-ikäisenä, ja silloin voi alkaa itsekin kerätä mieleisiä tavaroita.

samaa mieltä kirjoitti:

"Kovin oot ollut vaativainen lapsi, kun ei hopealusikatkaan kelpaa."

Sepä se, kun sain lahjaksi pelkkiä lusikoita. Jos olisikin tullut välillä jotain muuta, mutta kun ei. Jos ei ole suurta sukua, mitä tekee isolla määrällä hopealusikoita? Ja mitä niillä tekee, jos ei ole niiden kanssa parempia kahvikuppeja? No, voihan toki ikean kupissakin käyttää hopealusikkaa, mutta vähän "turhalta" se tuntuu. Puolitusinaa lusikkaa vielä menee, ehkä tusinakin, mutta harvalla on isommalle määrälle käyttöä. Kaapissa seisovat pölyttymässä, ehkä ovat pari kertaa käytössä.

Ei sen lahjan tarvitse olla "krääsää", vaan ihan käytännöllistä ja tarpeellista. Kummi voi ostaa lapselle uudet luistimet, lasten polkupyörän, viedä lapsen synttärilahjaksi johonkin kohteeseen, vaikka heurekaan tai eläintarhaan, tai johonkin tapahtumaan. Itse henk koht uskon, että tästä on lapselle enemmän iloa kuin esim. kattiloista. Väittäisin, että tällaisestä kummista jää lapselle paremmat ja läheisemmät muistot, kuin kummista joka lähettää astioita postissa. Ja jos lapsella on joku lelu jota kovasti toivoo, miksi sitä ei saisi ostaa? Kai lapsella saa leluja olla, ei kai aina pidä ajatella käytännöllisyyttä ja pelkkää hyödyllisyyttä. Ei mielestäni jokaisen lahjan tarvitsekaan olla tarpeellista tavaraa vaan joskus se voi olla ns. turhaa. Jos vaimo toivoo synttärilahkaksi rakennekynsiä, niin tarvitseeko sille väkisin ostaa lahjaksi hiihtohousut, vaikka ne "hyödyllisemmät" varmasti olisivatkin?

Kyllä niitä astioita ehtii kerätä sitten kun kotoa muuttaa (tai alkaa kerätä esim. ripari-ikäisestä), itsekin lapsi voi ostaa mieleisiä ja toivoa lahjaksi vanhemmilta ja mummoilta, jos ei kummeilta enää lahjoja aikuisena saa. Häälahjaksi moni toivoo myös tiettyä sarjaa, jonka ovat yhdessä valinneet puolison kanssa.

Valitan, mutta mielestäni lahjat pitää ostaa niin että ne tulevat heti käyttöön, eikä kymmenien vuosien päästä. Siinä ajassa jo tekniikkakin on mennyt eteenpäin, on tehty uusia parempia kattiloita ja paistinpannuja. Moni nuori aikuinen arvostaa uuttaa ja modernia enemmän kuin vanhaa aikaa ja "antiikkia", se antiikin arvostus tulee vasta sitten keski-ikäisenä, ja silloin voi alkaa itsekin kerätä mieleisiä tavaroita.

Lue lisää

uudestaan. Ko. kummi aikoo ostaa lapselle MYÖS "vaatetta ja lelua", mutta tämän LISÄKSI hän haluaisi keksiä jonkin keräilykohteen lapselleen. Joten ei nyt kannata tyrmätä heti toisten ideoita mahd. keräilykohteesta.

samaa mieltä kirjoitti:

"Kovin oot ollut vaativainen lapsi, kun ei hopealusikatkaan kelpaa."

Sepä se, kun sain lahjaksi pelkkiä lusikoita. Jos olisikin tullut välillä jotain muuta, mutta kun ei. Jos ei ole suurta sukua, mitä tekee isolla määrällä hopealusikoita? Ja mitä niillä tekee, jos ei ole niiden kanssa parempia kahvikuppeja? No, voihan toki ikean kupissakin käyttää hopealusikkaa, mutta vähän "turhalta" se tuntuu. Puolitusinaa lusikkaa vielä menee, ehkä tusinakin, mutta harvalla on isommalle määrälle käyttöä. Kaapissa seisovat pölyttymässä, ehkä ovat pari kertaa käytössä.

Ei sen lahjan tarvitse olla "krääsää", vaan ihan käytännöllistä ja tarpeellista. Kummi voi ostaa lapselle uudet luistimet, lasten polkupyörän, viedä lapsen synttärilahjaksi johonkin kohteeseen, vaikka heurekaan tai eläintarhaan, tai johonkin tapahtumaan. Itse henk koht uskon, että tästä on lapselle enemmän iloa kuin esim. kattiloista. Väittäisin, että tällaisestä kummista jää lapselle paremmat ja läheisemmät muistot, kuin kummista joka lähettää astioita postissa. Ja jos lapsella on joku lelu jota kovasti toivoo, miksi sitä ei saisi ostaa? Kai lapsella saa leluja olla, ei kai aina pidä ajatella käytännöllisyyttä ja pelkkää hyödyllisyyttä. Ei mielestäni jokaisen lahjan tarvitsekaan olla tarpeellista tavaraa vaan joskus se voi olla ns. turhaa. Jos vaimo toivoo synttärilahkaksi rakennekynsiä, niin tarvitseeko sille väkisin ostaa lahjaksi hiihtohousut, vaikka ne "hyödyllisemmät" varmasti olisivatkin?

Kyllä niitä astioita ehtii kerätä sitten kun kotoa muuttaa (tai alkaa kerätä esim. ripari-ikäisestä), itsekin lapsi voi ostaa mieleisiä ja toivoa lahjaksi vanhemmilta ja mummoilta, jos ei kummeilta enää lahjoja aikuisena saa. Häälahjaksi moni toivoo myös tiettyä sarjaa, jonka ovat yhdessä valinneet puolison kanssa.

Valitan, mutta mielestäni lahjat pitää ostaa niin että ne tulevat heti käyttöön, eikä kymmenien vuosien päästä. Siinä ajassa jo tekniikkakin on mennyt eteenpäin, on tehty uusia parempia kattiloita ja paistinpannuja. Moni nuori aikuinen arvostaa uuttaa ja modernia enemmän kuin vanhaa aikaa ja "antiikkia", se antiikin arvostus tulee vasta sitten keski-ikäisenä, ja silloin voi alkaa itsekin kerätä mieleisiä tavaroita.

Lue lisää

"Muotileluista tuskin jää mitään muistoja vuosien saatossa."

Tästä olen kyllä eri mieltä. Kyllä omalla kohdalla esim. barbie-nuket ovat olleet todella rakkaita leluja. Niillä leikittiin vuosia, enkä sellaista barbeihin liittyvää lahjaa koskaan saanut, joka olisi sivuun jäänyt. Millään en olisi raaskinut antaa niitä nuoremmalle serkulle, jolla oli vähän leluja, koska ne olivat olleet niin rakkaita minulle. Oli niitä muitakin lahjoja mitkä tekivät vaikutuksen; esimerkiksi se kun sain ensimmäiset omat ratsastusvaatteet yksitellen lahjaksi vanhemmilta. Muistan vieläkin miten ihanaa oli, kun ei tarvinnut enää lainata tallilta kypärää vaan sai laittaa oman kypärän päähän ratsastustunnilla. Muistan jopa nukkuneeni joidenkin saamieni lelujen ja lahjojen vieressä yöllä, niin toivottuja ne olivat.

Surullista, että jotkut vähättelevät lelujen merkitystä lasten elämässä. Ehkäpä aikuisen silmissä barbie on vaan "tavallinen ja turha nukke ja krääsää", mutta lapsi voi olla siihen todella kiintynyt tietyssä elämänvaiheessa. Esim. omat vanhempani muistavat vielä eläkeläisenäkin tietyt lapsena saadut lelut tai lahjat (pyörät, nallet ja nuket) jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi elämään. Muistan erään ystäväni sanoneen vielä parinkympin jälkeen, että kaikista muista leluista hän voi luopua, mutta barbeja hän ei anna koskaan pois. Oli auttamassa vanhempiaan muutossa lapsuuden kodista pienempään asuntoon ja kaverin äiti oli säästänyt lähes kaikki lelut ja tavaraa piti vähentää.

hyvä idea :) kirjoitti:

Näinkin voi käydä, mutta meidän perheessä käytössä juhlapäivinä lahjaksi saamani hopeiset lusikat, kakkulapiot yms. Vieläkin keitellään puuroja ja perunoita rippilahjaksi yli 20 vuotta sitten saamillani kattiloilla. Meillä arvostetaan lahjoja :) Sitä pyrin opettamaan myös lapsilleni.

Lue lisää

Sama täällä! Kyllähän sitä saatto teini-ikäsenä miettiä mitä teen maljakolla MUTTA niin kiitollinen ku ei tarvinnut niitä kukkia kahvikuppiin pistää.

Olen ajatellut, että jos minulla on joskus kummilapsi, saan toivottavasti avattua hänelle säästötilin, jonne laitan joka synttäri joulu ym. rahaa ja hän saa ne sitten kun muuttaa kotoa opiskelemaan. Mutta jos haluat tehdä jotain hupaisaa, lottoa joka viikko esim. lapsen syntymäajalla;) Jos tulee päävoitto, niin ehkä saat itsekin siitä hiukan:)

miemie^^ kirjoitti:

Olen ajatellut, että jos minulla on joskus kummilapsi, saan toivottavasti avattua hänelle säästötilin, jonne laitan joka synttäri joulu ym. rahaa ja hän saa ne sitten kun muuttaa kotoa opiskelemaan. Mutta jos haluat tehdä jotain hupaisaa, lottoa joka viikko esim. lapsen syntymäajalla;) Jos tulee päävoitto, niin ehkä saat itsekin siitä hiukan:)

Lue lisää

On aika yleistä esim. lotota tai veikata lasten ja lastenlasten nimissä. Mutta miettikäähän vähäsen! Jos kuitenkin sattuisi se 1/600000000 mahdollisuus ja tulisi iso potti. Miten menisi rahanjako, jos esimerkiksi nelilapsisen perheen kaksiviikkoinen vauva olisikin ykskaks hirveän suuren summan omistaja?

Meilläkin on joskus ostettu lapsille esim. joululahjaksi joku arpa. Ennen raaputusta on sovittu, minkä kokoisen summan saa vielä pitää ihan itsellään, esim 200 euroa. Sitä suuremmat mahdolliset voitot jaetaan sisaruksen kanssa, vaikkapa suhteessa 70/30, voittoarvan saaneelle tietysti suurempi osuus.