Miksi kuuluisin enää kirkkoon?

Tiedän ainakin yhden petetyn ja jätetyn pienten lasten äidin, joka erosi kirkosta loukkaantuneena siitä, että kirkko heti avioeron tultua voimaan vihki hänen ex-miehensä tämän petoskumppanin kanssa. Kyseinen äiti oli soittanut ennen häitä vihkivälle papille ja selittänyt, millainen perhetragedia oli näiden häiden taustalla. Pappi oli vain voivotellut tilannetta ja toivottanut voimia tälle nääntyneelle yh-äidille, mutta minkäänlaista moraalista kantaa hän ei tilanteeseen ottanut ja juuri sitä tämä äiti olisi toivonut.

Btw, se mies erosi myöhemmin uudestakin vaimostaan. Jos hän tässä joku päivä menee vielä kolmansiin naimisiin, niin kai se kirkko taas vihkii ja taputtaa päähän. Täytyyhän epäonnistuneelle antaa uusi mahdollisuus.

Näinhän se on kirjoitti:

Tiedän ainakin yhden petetyn ja jätetyn pienten lasten äidin, joka erosi kirkosta loukkaantuneena siitä, että kirkko heti avioeron tultua voimaan vihki hänen ex-miehensä tämän petoskumppanin kanssa. Kyseinen äiti oli soittanut ennen häitä vihkivälle papille ja selittänyt, millainen perhetragedia oli näiden häiden taustalla. Pappi oli vain voivotellut tilannetta ja toivottanut voimia tälle nääntyneelle yh-äidille, mutta minkäänlaista moraalista kantaa hän ei tilanteeseen ottanut ja juuri sitä tämä äiti olisi toivonut.

Btw, se mies erosi myöhemmin uudestakin vaimostaan. Jos hän tässä joku päivä menee vielä kolmansiin naimisiin, niin kai se kirkko taas vihkii ja taputtaa päähän. Täytyyhän epäonnistuneelle antaa uusi mahdollisuus.

Lue lisää

voisi tehdä. Ei niillä kai ole mitään oikeutta kieltäytyä vihkimästäkään. Tai en tiedä. Systeemi vain on se mikä on. Enitenhän kirkolta odottaisi jotakin julkista keskustelua tai opettamista tai arvokeskustelua. Mutta eihän kirkko tälläistä tietenkään halua, koska silloin taas älähdettäisiin, että kirkko tuomitsee ja on ahdasmielinen. Joten papit tekevät vissiin vain mitä työnantaja käskee tehdä. Enkä tiedä kiinnostaako montaakaan pappia loppujen lopuksi tonkia näiden seurakuntalaistensa taustoja. He tekevät vain sen, mitä kirkkokäsikirja vaatii.

kulminkainen kirjoitti:

voisi tehdä. Ei niillä kai ole mitään oikeutta kieltäytyä vihkimästäkään. Tai en tiedä. Systeemi vain on se mikä on. Enitenhän kirkolta odottaisi jotakin julkista keskustelua tai opettamista tai arvokeskustelua. Mutta eihän kirkko tälläistä tietenkään halua, koska silloin taas älähdettäisiin, että kirkko tuomitsee ja on ahdasmielinen. Joten papit tekevät vissiin vain mitä työnantaja käskee tehdä. Enkä tiedä kiinnostaako montaakaan pappia loppujen lopuksi tonkia näiden seurakuntalaistensa taustoja. He tekevät vain sen, mitä kirkkokäsikirja vaatii.

Lue lisää

1. Kirkko vahvistaa valtion valtuuttamana maallisen avioliiton
2. Samalla kirkko siunaa avioliiton Jumalan edessä
3. Kun pari eroaa, avioliitto puretaan maallisesti maistraatissa
4. Kun kerran eronneet vihitään uudelleen, kirkko vahvistaan valtion valtuuttamana uuden maallisen avioliiton
5. Samalla, kirkko siunaa uuden avioliiton Jumalan edessä, vaikkei edellistä ole vielä purettu Jumalan edessä.

Miten tämä näin voi mennä?

kulminkainen kirjoitti:

voisi tehdä. Ei niillä kai ole mitään oikeutta kieltäytyä vihkimästäkään. Tai en tiedä. Systeemi vain on se mikä on. Enitenhän kirkolta odottaisi jotakin julkista keskustelua tai opettamista tai arvokeskustelua. Mutta eihän kirkko tälläistä tietenkään halua, koska silloin taas älähdettäisiin, että kirkko tuomitsee ja on ahdasmielinen. Joten papit tekevät vissiin vain mitä työnantaja käskee tehdä. Enkä tiedä kiinnostaako montaakaan pappia loppujen lopuksi tonkia näiden seurakuntalaistensa taustoja. He tekevät vain sen, mitä kirkkokäsikirja vaatii.

Lue lisää

Tavallaanhan papit ovat puun ja kuoren välissä, kun eivät voi oikein kieltäytyäkään vihkimisestä ja jos kieltäytyisivät, niin siitä nousisi hirveä meteli. Tosin vielä 70-luvulla kirkossa oli sellaisia vanhan kansan pappeja, jotka kieltäytyivät vihkimästä avionrikkojia uuteen avioliittoon, mutta yleinen moraali oli siihen aikaan vähän toisenlainen. Nykyisin tuntuu kuin kirkko olisi nostanut avuttomana kädet pystyyn vapaamielisyyden edessä ja vihkii kenet vaan, vaikka tiedostaa siihen liittyvät eettiset ongelmat. Mutta kun ei uskalleta hanttiinkaan pistää, ettei lisää ihmisiä eroa kirkosta. Tämä ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Taho joka pyrkii miellyttämään kaikkia ei lopulta miellytä enää ketään.

Roomalaiskatolinen kirkko ei muuten vihi eronneita tänä päivänäkään.

Näinhän se on kirjoitti:

Tiedän ainakin yhden petetyn ja jätetyn pienten lasten äidin, joka erosi kirkosta loukkaantuneena siitä, että kirkko heti avioeron tultua voimaan vihki hänen ex-miehensä tämän petoskumppanin kanssa. Kyseinen äiti oli soittanut ennen häitä vihkivälle papille ja selittänyt, millainen perhetragedia oli näiden häiden taustalla. Pappi oli vain voivotellut tilannetta ja toivottanut voimia tälle nääntyneelle yh-äidille, mutta minkäänlaista moraalista kantaa hän ei tilanteeseen ottanut ja juuri sitä tämä äiti olisi toivonut.

Btw, se mies erosi myöhemmin uudestakin vaimostaan. Jos hän tässä joku päivä menee vielä kolmansiin naimisiin, niin kai se kirkko taas vihkii ja taputtaa päähän. Täytyyhän epäonnistuneelle antaa uusi mahdollisuus.

Lue lisää

Minä tiedän toisen petetyn ja jätetyn, ja siksi kirkosta eronneen. Hän on kummitätini.

Ei helppo juttu kirjoitti:

Tavallaanhan papit ovat puun ja kuoren välissä, kun eivät voi oikein kieltäytyäkään vihkimisestä ja jos kieltäytyisivät, niin siitä nousisi hirveä meteli. Tosin vielä 70-luvulla kirkossa oli sellaisia vanhan kansan pappeja, jotka kieltäytyivät vihkimästä avionrikkojia uuteen avioliittoon, mutta yleinen moraali oli siihen aikaan vähän toisenlainen. Nykyisin tuntuu kuin kirkko olisi nostanut avuttomana kädet pystyyn vapaamielisyyden edessä ja vihkii kenet vaan, vaikka tiedostaa siihen liittyvät eettiset ongelmat. Mutta kun ei uskalleta hanttiinkaan pistää, ettei lisää ihmisiä eroa kirkosta. Tämä ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Taho joka pyrkii miellyttämään kaikkia ei lopulta miellytä enää ketään.

Roomalaiskatolinen kirkko ei muuten vihi eronneita tänä päivänäkään.

Lue lisää

No, pitäisikö kirkon kieltäytyä vihkimästä järjestelmällisesti kaikki eronneet tai karanneet vai ryhtyä jossakin inkvisitio-komissiossaan arvioimaan kenet heistä ovat kelvollisia menemään uudelleen naimisiin ja keihin ei kosketa pitkällä tikullakaan?

a-teisti kirjoitti:

No, pitäisikö kirkon kieltäytyä vihkimästä järjestelmällisesti kaikki eronneet tai karanneet vai ryhtyä jossakin inkvisitio-komissiossaan arvioimaan kenet heistä ovat kelvollisia menemään uudelleen naimisiin ja keihin ei kosketa pitkällä tikullakaan?

Lue lisää

Entäpä, jos kirkollinen uudelleen vihkiminen pitäisi sopia aina yhdessä vihittävien ja entisten puolisoiden kanssa. Papin pitäisi keskustella heidän kaikkien kanssa ensin henkilökohtaisesti ja sitten yhdessä, ja uuden avioliiton siunaaminen/vihkiminen toimitettaisiin vasta sen jälkeen, kun yhteiseen sopimukseen on päästy. Jeesus nimittäin sanoi, ettei alttarin eteen pitäisi mennä, jos jollakin on jotakin sinua vastaan. Ensin on päästävä anteeksiantoon ja vasta sitten voidaan mennä eteenpäin.

Perheväkivaltaa kokeneiden ei tietenkään pitäisi käydä tätä prosessia läpi, mutta muiden kyllä.

ratkaisu .. kirjoitti:

Entäpä, jos kirkollinen uudelleen vihkiminen pitäisi sopia aina yhdessä vihittävien ja entisten puolisoiden kanssa. Papin pitäisi keskustella heidän kaikkien kanssa ensin henkilökohtaisesti ja sitten yhdessä, ja uuden avioliiton siunaaminen/vihkiminen toimitettaisiin vasta sen jälkeen, kun yhteiseen sopimukseen on päästy. Jeesus nimittäin sanoi, ettei alttarin eteen pitäisi mennä, jos jollakin on jotakin sinua vastaan. Ensin on päästävä anteeksiantoon ja vasta sitten voidaan mennä eteenpäin.

Perheväkivaltaa kokeneiden ei tietenkään pitäisi käydä tätä prosessia läpi, mutta muiden kyllä.

Lue lisää

Voisi olla hyvä näin, harkintaa käyttäen.
Nyt kirkko lähtee siitä, että kaikki on sovittu avioerossa. Silti Suomessa voi hakea eroa yksin ja saada tällaiselle erolle myös vahvistuksen. Erossa ei usein oikeastikaan sovita juuri muusta kuin käytännön asioista. Kirkko taas ei edusta maanpäällä käytännön asioita vaan jotakin ihan muuta.

ratkaisu .. kirjoitti:

Entäpä, jos kirkollinen uudelleen vihkiminen pitäisi sopia aina yhdessä vihittävien ja entisten puolisoiden kanssa. Papin pitäisi keskustella heidän kaikkien kanssa ensin henkilökohtaisesti ja sitten yhdessä, ja uuden avioliiton siunaaminen/vihkiminen toimitettaisiin vasta sen jälkeen, kun yhteiseen sopimukseen on päästy. Jeesus nimittäin sanoi, ettei alttarin eteen pitäisi mennä, jos jollakin on jotakin sinua vastaan. Ensin on päästävä anteeksiantoon ja vasta sitten voidaan mennä eteenpäin.

Perheväkivaltaa kokeneiden ei tietenkään pitäisi käydä tätä prosessia läpi, mutta muiden kyllä.

Lue lisää

"Entäpä, jos kirkollinen uudelleen vihkiminen pitäisi sopia aina yhdessä vihittävien ja entisten puolisoiden kanssa. Papin pitäisi keskustella heidän kaikkien kanssa ensin henkilökohtaisesti ja sitten yhdessä, ja uuden avioliiton siunaaminen/vihkiminen toimitettaisiin vasta sen jälkeen, kun yhteiseen sopimukseen on päästy."

Silloinkin, kun joku osapuolista asuu vaikka toisella mantereella?

kummityttönen kirjoitti:

Minä tiedän toisen petetyn ja jätetyn, ja siksi kirkosta eronneen. Hän on kummitätini.

kieltäytyisi vihkimästä eronneita niin sitten vasta taitaisi tulla melkoinen jäsenkato?

a-teisti kirjoitti:

No, pitäisikö kirkon kieltäytyä vihkimästä järjestelmällisesti kaikki eronneet tai karanneet vai ryhtyä jossakin inkvisitio-komissiossaan arvioimaan kenet heistä ovat kelvollisia menemään uudelleen naimisiin ja keihin ei kosketa pitkällä tikullakaan?

Lue lisää

No, pitäisikö kirkon kieltäytyä vihkimästä järjestelmällisesti kaikki eronneet tai karanneet vai ryhtyä jossakin inkvisitio-komissiossaan arvioimaan kenet heistä ovat kelvollisia menemään uudelleen naimisiin ja keihin ei kosketa pitkällä tikullakaan?

Vaikea kysymys, johon ei ole helppoa vastausta. Joskus 70-luvullahan tilanne oli erilaínen sikäli, ettei silloin saanut avioeroa, jos ei ollut esittää selkeää syytä eroon. Avorikos ja perheväkivalta muun muassa olivat hyväksyttäviä syitä. Mutta koko avioeroprosessi oli monimutkaisempi ja hankalampi kuin tänä päivänä. Siihen aikaan oli siis helpompi karsinoida "syyttömät" ja "syylliset". Nykyään enää ei, koska eron saa helposti niin halutessaan ja riittää että toinen osapuoli tahtoo sitä eikä syyllisiä enää etsitä, joka on siis helppoa jättäjän kannalta mutta traagista jätetyn kannalta. Joku maksaa aina sen hinnan.

Tango_Delirium kirjoitti:

"Entäpä, jos kirkollinen uudelleen vihkiminen pitäisi sopia aina yhdessä vihittävien ja entisten puolisoiden kanssa. Papin pitäisi keskustella heidän kaikkien kanssa ensin henkilökohtaisesti ja sitten yhdessä, ja uuden avioliiton siunaaminen/vihkiminen toimitettaisiin vasta sen jälkeen, kun yhteiseen sopimukseen on päästy."

Silloinkin, kun joku osapuolista asuu vaikka toisella mantereella?

Lue lisää

No onhan siihen olemassa keinot, elämme internet aikaa. Videopuhelu pystyyn.

Vaikea vastata kirjoitti:

No, pitäisikö kirkon kieltäytyä vihkimästä järjestelmällisesti kaikki eronneet tai karanneet vai ryhtyä jossakin inkvisitio-komissiossaan arvioimaan kenet heistä ovat kelvollisia menemään uudelleen naimisiin ja keihin ei kosketa pitkällä tikullakaan?

Vaikea kysymys, johon ei ole helppoa vastausta. Joskus 70-luvullahan tilanne oli erilaínen sikäli, ettei silloin saanut avioeroa, jos ei ollut esittää selkeää syytä eroon. Avorikos ja perheväkivalta muun muassa olivat hyväksyttäviä syitä. Mutta koko avioeroprosessi oli monimutkaisempi ja hankalampi kuin tänä päivänä. Siihen aikaan oli siis helpompi karsinoida "syyttömät" ja "syylliset". Nykyään enää ei, koska eron saa helposti niin halutessaan ja riittää että toinen osapuoli tahtoo sitä eikä syyllisiä enää etsitä, joka on siis helppoa jättäjän kannalta mutta traagista jätetyn kannalta. Joku maksaa aina sen hinnan.

Lue lisää

Tuolloin ihmiset halutessaan erota joutuvat päättämään kummasta tehdään syyllinen, eli vaikkapa mainitsemasi aviorikokseen syyllistynyt vaikka todellisuudessa mitään aviorikosta ei ollutkaan tapahtunut.

Aika nöyryyttävää varmasti.

Vai oletko niin naivi, että kuvittelet ettei näitä tekaistuja aviorikoksia käytetty avioeron perusteena. Kyllä käytettiin ja paljon.

a-teisti kirjoitti:

kieltäytyisi vihkimästä eronneita niin sitten vasta taitaisi tulla melkoinen jäsenkato?

kieltäytyisi vihkimästä eronneita niin sitten vasta taitaisi tulla melkoinen jäsenkato?

Varmasti tulisikin, mutta toisaalta onhan niitä petettyjä ja jätettyjä ex-puolisoita, jotka ovat eronneet kirkosta, koska ovat kokeneet etteivät saaneet kirkolta moraalista tukea puolison hylättyä heidät mennäkseen uusiin naimisiin. On sitä jäsenkatoa voinut tulla siitäkin syystä.

a-teisti kirjoitti:

Tuolloin ihmiset halutessaan erota joutuvat päättämään kummasta tehdään syyllinen, eli vaikkapa mainitsemasi aviorikokseen syyllistynyt vaikka todellisuudessa mitään aviorikosta ei ollutkaan tapahtunut.

Aika nöyryyttävää varmasti.

Vai oletko niin naivi, että kuvittelet ettei näitä tekaistuja aviorikoksia käytetty avioeron perusteena. Kyllä käytettiin ja paljon.

Lue lisää

Tarkoitin siis yhteisestä sopimuksesta haettua eroa jossa perusteeksi esitettiin aviorikos vaikka tällaista ei todellisuudessa ollut edes tapahtunut. Näin toimittiin koska tämä oli helpoin tapa. Oikeutta siinä ei saanut ainakaan se osapuoli joka otti "rikoksen" niskoilleen.

TV:stä tuli jokin aika sitten aiheesta ohjelma jossa tuon ajan tuomarit kertoivatkin näistä teatterinäytöksistä oikeus-saleissa.

ratkaisu .. kirjoitti:

No onhan siihen olemassa keinot, elämme internet aikaa. Videopuhelu pystyyn.

Uudelleen avioituneita pitäisi siis alkaa holhota kuin pikkulapsia sen vuoksi, että osa heistä ei saa syystä tai toisesta sovittua asioitaan yksityisesti? Sovussa eronneiden olisi uhrattava aikaansa jopa vuosia aiemmin päättyneen liiton jälkipuintiin papin kanssa (pahimmassa tapauksessa toiselta puolen maapalloa)? Moni joutuisi tutustumaan puolisonsa entiseen tai uuteen ilman minkäänlaista halua siihen?

Et suinkaan ole tosissasi?

a-teisti kirjoitti:

Tuolloin ihmiset halutessaan erota joutuvat päättämään kummasta tehdään syyllinen, eli vaikkapa mainitsemasi aviorikokseen syyllistynyt vaikka todellisuudessa mitään aviorikosta ei ollutkaan tapahtunut.

Aika nöyryyttävää varmasti.

Vai oletko niin naivi, että kuvittelet ettei näitä tekaistuja aviorikoksia käytetty avioeron perusteena. Kyllä käytettiin ja paljon.

Lue lisää

En toki sano, että se entisajan avioerokäytäntö oli ongelmaton. Varmasti siinä oli puutteensa. Mutta yksi hyvä puoli siinä systeemissä kuitenkin oli. Koska avioeron saaminen oli vaikeampaa ja monimutkaisempaa kuin nykyään, niin ihmiset myös harkitsivat ja miettivät avioeroa huolellisemmin ja pitkäjänteisemmin kuin nykyään tehdään. Koska nykyään eron saa helposti ja nopeasti, niin se altistaa ihmisiä harkitsemattomille avioeroille, joita muutaman vuoden päästä katkerasti kadutaan. Minulla on tuttavapiirissäni tällaisia ihmisiä, joille on käynyt niin. Ehkä sinullakin.

Tango_Delirium kirjoitti:

Uudelleen avioituneita pitäisi siis alkaa holhota kuin pikkulapsia sen vuoksi, että osa heistä ei saa syystä tai toisesta sovittua asioitaan yksityisesti? Sovussa eronneiden olisi uhrattava aikaansa jopa vuosia aiemmin päättyneen liiton jälkipuintiin papin kanssa (pahimmassa tapauksessa toiselta puolen maapalloa)? Moni joutuisi tutustumaan puolisonsa entiseen tai uuteen ilman minkäänlaista halua siihen?

Et suinkaan ole tosissasi?

Lue lisää

Jos uusi ei halua tutustua entiseen tai päinvastoin, niin silloin olisi vaihtoehtona vihkiminen maistraatissa.
Mikä maistraattivihkimisessä on niin vaikeaa?

Jos ihmiset eivät voi eronsa jälkeen vielä kohdata toisiaan, ei ero taatusti ole selvä, eikä silloin kirkon pidä myöskään mennä vihkimään ihmisiä.

Eikö tämä ole päivän selvä asia.

Kirkkovihkimisessä seistään Jumalan edessä ja Jumalan mielessä ovat silloin myös hylätyt ja heidän hiljaiset huokauksensa. Maistraatissa ei ole Jumalaa. Se on siksi ihan toinen juttu.

ratkaisu .. kirjoitti:

Jos uusi ei halua tutustua entiseen tai päinvastoin, niin silloin olisi vaihtoehtona vihkiminen maistraatissa.
Mikä maistraattivihkimisessä on niin vaikeaa?

Jos ihmiset eivät voi eronsa jälkeen vielä kohdata toisiaan, ei ero taatusti ole selvä, eikä silloin kirkon pidä myöskään mennä vihkimään ihmisiä.

Eikö tämä ole päivän selvä asia.

Kirkkovihkimisessä seistään Jumalan edessä ja Jumalan mielessä ovat silloin myös hylätyt ja heidän hiljaiset huokauksensa. Maistraatissa ei ole Jumalaa. Se on siksi ihan toinen juttu.

Lue lisää

"Kirkkovihkimisessä seistään Jumalan edessä ja Jumalan mielessä ovat silloin myös hylätyt ja heidän hiljaiset huokauksensa. Maistraatissa ei ole Jumalaa. Se on siksi ihan toinen juttu."

- Eikä seistä. Kyllä siinä on pappi pönöttämässä.

a-teisti kirjoitti:

kieltäytyisi vihkimästä eronneita niin sitten vasta taitaisi tulla melkoinen jäsenkato?

Ajatteleeko a-teisti nyt jotenkin siihen tyyliin, että uudelleenavioitumiskiista elää akselilla huonot eronneet vastaan hyvät avioliitossa elävät? Kuitenkin uudelleenvihkimiskipu hiertää ennen kaikkea eronneiden ja eronneiden välillä, siis jätettyjen ja jättäjien välillä.

Lisäksi olisi tärkeää erottaa maallinen ja hengellinen oikeus. Minä en haluaisi puuttua maalliseen oikeuteen (avioeroon), vaan ainoastaan uudelleen vihkimiseen kirkossa. Ymmärrätkö sinä sitä, mitä Jumala tarkoittaa hylätyn ihmisen sielulle ja sydämelle?

ratkaisu .. kirjoitti:

Jos uusi ei halua tutustua entiseen tai päinvastoin, niin silloin olisi vaihtoehtona vihkiminen maistraatissa.
Mikä maistraattivihkimisessä on niin vaikeaa?

Jos ihmiset eivät voi eronsa jälkeen vielä kohdata toisiaan, ei ero taatusti ole selvä, eikä silloin kirkon pidä myöskään mennä vihkimään ihmisiä.

Eikö tämä ole päivän selvä asia.

Kirkkovihkimisessä seistään Jumalan edessä ja Jumalan mielessä ovat silloin myös hylätyt ja heidän hiljaiset huokauksensa. Maistraatissa ei ole Jumalaa. Se on siksi ihan toinen juttu.

Lue lisää

Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jää vihkioikeuden poistaminen kirkolta. Vai kuinka?

ratkaisu .. kirjoitti:

Ajatteleeko a-teisti nyt jotenkin siihen tyyliin, että uudelleenavioitumiskiista elää akselilla huonot eronneet vastaan hyvät avioliitossa elävät? Kuitenkin uudelleenvihkimiskipu hiertää ennen kaikkea eronneiden ja eronneiden välillä, siis jätettyjen ja jättäjien välillä.

Lisäksi olisi tärkeää erottaa maallinen ja hengellinen oikeus. Minä en haluaisi puuttua maalliseen oikeuteen (avioeroon), vaan ainoastaan uudelleen vihkimiseen kirkossa. Ymmärrätkö sinä sitä, mitä Jumala tarkoittaa hylätyn ihmisen sielulle ja sydämelle?

Lue lisää

"Ajatteleeko a-teisti nyt jotenkin siihen tyyliin, että uudelleenavioitumiskiista elää akselilla huonot eronneet vastaan hyvät avioliitossa elävät?"

Itseasiassa useimmat eronneet ja uudelleen naimisiin haluavat kirkon jäsenet varmasti kokisivat sen näin mikäli kirkko heitä ei suostuisi vihkimään kokisivat itsensä kirkon silmissä huonommiksi, paaria luokaksi.

Täytyy muistaa, että kirkkohäät ovat useimmille enemmänkin traditio ja juhla kuin mikään lupaus Jumalalle. Ja huomaa, että uskovatkin tulkitsevat Raamattua tässä asiassa vaihtelevasti, niin papit kuin seurakuntalaisetkin. Kaikkia tyydyttävää ratkaisua ei ole.

Eroissa ei aina ole jätettyä ja jättäjää, eikä mitään kolmatta osapuolta vaan siihen voidaan päätyä myös yhteisestä sopimuksesta (kuten allekirjoittanut), tilanteet ovat erilaisia.

Ero voi olla sopuisa ja ystävyys säilyä lopun iän meni jompikumpi tai molemmat uudelleen naimisiin tai ei. Toisaalta lopun iän kestävä vihoittelu voi jatkua nai toinen jonkun tai ei.

a-teisti kirjoitti:

"Ajatteleeko a-teisti nyt jotenkin siihen tyyliin, että uudelleenavioitumiskiista elää akselilla huonot eronneet vastaan hyvät avioliitossa elävät?"

Itseasiassa useimmat eronneet ja uudelleen naimisiin haluavat kirkon jäsenet varmasti kokisivat sen näin mikäli kirkko heitä ei suostuisi vihkimään kokisivat itsensä kirkon silmissä huonommiksi, paaria luokaksi.

Täytyy muistaa, että kirkkohäät ovat useimmille enemmänkin traditio ja juhla kuin mikään lupaus Jumalalle. Ja huomaa, että uskovatkin tulkitsevat Raamattua tässä asiassa vaihtelevasti, niin papit kuin seurakuntalaisetkin. Kaikkia tyydyttävää ratkaisua ei ole.

Eroissa ei aina ole jätettyä ja jättäjää, eikä mitään kolmatta osapuolta vaan siihen voidaan päätyä myös yhteisestä sopimuksesta (kuten allekirjoittanut), tilanteet ovat erilaisia.

Ero voi olla sopuisa ja ystävyys säilyä lopun iän meni jompikumpi tai molemmat uudelleen naimisiin tai ei. Toisaalta lopun iän kestävä vihoittelu voi jatkua nai toinen jonkun tai ei.

Lue lisää

Pitäisikö kirkon tätä asiaa tutkia ja selvittää? Voisiko kirkko tehdä eronneille jäsenilleen kyselyn siitä, ovatko he olleet jätettyjä vai jättäjiä vai eronneet yhteisestä päätöksestä. Sitten voitaisiin kysyä sitä, kuinka he ovat ex-puolisonsa uuden kirkollisen avioitumisen kokeneet?

Minähän en ole esittänyt sitä, etteikö uudelleenvihkimisiä saisi järjestää, vaan toivonut että ne järjestettäisiin vasta, kun kaikki eroon ja uusperheeseen kuuluvat osapuolet ovat uushäät valmiita hyväksymään.

Siis sopu enne uusia häitä.

ratkaisu .. kirjoitti:

Jos uusi ei halua tutustua entiseen tai päinvastoin, niin silloin olisi vaihtoehtona vihkiminen maistraatissa.
Mikä maistraattivihkimisessä on niin vaikeaa?

Jos ihmiset eivät voi eronsa jälkeen vielä kohdata toisiaan, ei ero taatusti ole selvä, eikä silloin kirkon pidä myöskään mennä vihkimään ihmisiä.

Eikö tämä ole päivän selvä asia.

Kirkkovihkimisessä seistään Jumalan edessä ja Jumalan mielessä ovat silloin myös hylätyt ja heidän hiljaiset huokauksensa. Maistraatissa ei ole Jumalaa. Se on siksi ihan toinen juttu.

Lue lisää

Jumalaa ei pitäisi sotkea mihinkään sellaiseen, missä ihmisten välillä on tunnemyrskyjä, haavoja ja ristiriitoja. Niin ei pitäisi tehdä, olipa kyse sitten sodista taikka ihmissuhteista.