ranteet auki

Lol 😂

Mulla oli vähän aikaa sitten iso verenhukka, mutta kyllä pelkotilat voittivat kuolemasta silloinkin. Vuosin verta puukotuksen seurauksena useita litroja. Hinasin itseni sitten ambulanssilla sairaalaan. Jalka johon minua puukotettiin ei toiminut lainkaan. Koin sairaalassa olevani turvassa ja joku rikollinen olisi mielellään halunnut äskettäin tappaa mut.

Kotona, ennen ambulanssia, makasin lattialla patjallani. Olin tajunnan rajamailla ja shokissa. Tajuntani alkoi hämärtymään. Verhot liikkuivat tuulessa luoden autiutta ja hiljaisuutta. Oli iltapäivän siesta-hetki ja makasin verta vuotava jalka edessäni silmät kuluneesta päivästä raukeina. Aurinko paistoi, mutta muuten maailma oli täysin pysähtynyt.

Nousin ylös patjalta. Mulla olisi elämää pitkästi vielä edessäni. Aloin liikkua, kävelin naapuriin ja soitin ambulanssin. Veri suihkusi edelleen jalastani. Kenkäni litsuivat verestä ja verenhukka oli suuri. En ollut koskaan kokenut mitään sen kaltaista. Oloni oli lähes euforinen, kuin olisin saanut jotakin huumetta. Euforiani lopetti nopeasti ohi lentänyt harakka. Mitäpä minä tässä, kun oli eläimiäkin... Ambulanssi saapui pian ja mun oli pakko palata iltapäivän ruuhkaan, sairaalan vuoronvaihtoon ja arkeen.

Minervä vm-82 kirjoitti:

Mulla oli vähän aikaa sitten iso verenhukka, mutta kyllä pelkotilat voittivat kuolemasta silloinkin. Vuosin verta puukotuksen seurauksena useita litroja. Hinasin itseni sitten ambulanssilla sairaalaan. Jalka johon minua puukotettiin ei toiminut lainkaan. Koin sairaalassa olevani turvassa ja joku rikollinen olisi mielellään halunnut äskettäin tappaa mut.

Kotona, ennen ambulanssia, makasin lattialla patjallani. Olin tajunnan rajamailla ja shokissa. Tajuntani alkoi hämärtymään. Verhot liikkuivat tuulessa luoden autiutta ja hiljaisuutta. Oli iltapäivän siesta-hetki ja makasin verta vuotava jalka edessäni silmät kuluneesta päivästä raukeina. Aurinko paistoi, mutta muuten maailma oli täysin pysähtynyt.

Nousin ylös patjalta. Mulla olisi elämää pitkästi vielä edessäni. Aloin liikkua, kävelin naapuriin ja soitin ambulanssin. Veri suihkusi edelleen jalastani. Kenkäni litsuivat verestä ja verenhukka oli suuri. En ollut koskaan kokenut mitään sen kaltaista. Oloni oli lähes euforinen, kuin olisin saanut jotakin huumetta. Euforiani lopetti nopeasti ohi lentänyt harakka. Mitäpä minä tässä, kun oli eläimiäkin... Ambulanssi saapui pian ja mun oli pakko palata iltapäivän ruuhkaan, sairaalan vuoronvaihtoon ja arkeen.

tuli sitten jälkeenpäin? Koitko syyllisyyttä itse? Vai oliko kaikki kuin ohikiitävää hetkeä, että nopeasti töistä saikkua ja sitten vain vahingoittamaan muita tavalla, kuin tavalla... Mä totesin vain, et joo-o elämä on ja edessä

Mua kiusaa näissä joku maskuliininen virhe-ajatus koko ajan näissä ranteet auki, kylpyhuone ja seksikohtauksissa. Olet kuin telkkarissa ajatellessasi itsemurhaa vielä hänen kanssaan näin.

Mäkään voi muuta kuin todeta, että siitä "puhe mistä puute". Mutta on varmasti muitakin keinoja välittää kehostaan kuin viiltely tai muu suisaidaalisuus, kuten huumeet. Psykiatriaa ohjailee mun mielestä tällä hetkellä liiaksi katkeruus ja siksi tää voisi olla oma salainen juttu. Voi esim. käydä omalla sh:lla, sen pitäisi olla tehokasta, mutta häntä ei saa satuttaa. Eikä tuhota luontoakaan, omaa ja muiden.
Ennemmin kannattaa keskittyä selluliittiin. Eikä se sähkölaitekkaan siellä ammeessa kiinnosta.

Minervä vm-82 kirjoitti:

tuli sitten jälkeenpäin? Koitko syyllisyyttä itse? Vai oliko kaikki kuin ohikiitävää hetkeä, että nopeasti töistä saikkua ja sitten vain vahingoittamaan muita tavalla, kuin tavalla... Mä totesin vain, et joo-o elämä on ja edessä

Mua kiusaa näissä joku maskuliininen virhe-ajatus koko ajan näissä ranteet auki, kylpyhuone ja seksikohtauksissa. Olet kuin telkkarissa ajatellessasi itsemurhaa vielä hänen kanssaan näin.

Mäkään voi muuta kuin todeta, että siitä "puhe mistä puute". Mutta on varmasti muitakin keinoja välittää kehostaan kuin viiltely tai muu suisaidaalisuus, kuten huumeet. Psykiatriaa ohjailee mun mielestä tällä hetkellä liiaksi katkeruus ja siksi tää voisi olla oma salainen juttu. Voi esim. käydä omalla sh:lla, sen pitäisi olla tehokasta, mutta häntä ei saa satuttaa. Eikä tuhota luontoakaan, omaa ja muiden.
Ennemmin kannattaa keskittyä selluliittiin. Eikä se sähkölaitekkaan siellä ammeessa kiinnosta.

terve? Lopeta nyt hyvä ihminen psykiatria ja elä normaalia päivittäistä elämääsi. Perusta perhe tai anna se jollekin muulle, mitä se mulle kuuluu. Toki on elämää yhdessä edessä monella eri tavalla.

Sekin on urbaanilegenda, että pitää koko ajan olla terve. Mutta siitä vain yksinkertaisesti tulee niin hyvä olo.

"Riisuin kaikki vaatteeni ja menin yksiöni suihkuun. Kädessäni oli todella terävä perhosveitsi. Vähän sekin häiritsi. Vedin suihkuverhon kiinni ja istuin lattialle. Katselin kättäni ja ajattelin hiljaisuutta ympärilläni. Radiosta lähtevä auditiivinen mania oli vietellyt ja kytkenyt mut jälleen mielensairauden partaalle. Seisoin suihkun alla ja annoin jääkylmän veden virrata niskaani. Naarmutin rannettani ja halusin olla yksin. Mä en mitään muuta nyt niin paljon haluaisi, kuin olla yksin. Vesi ryöppysi niskaani ja seisoin yhä suihkun alla ja veri valui hiljaa pitkin käsiäni. Olin saanut kohtauksen, mutta mistään en koskaan saisi apua. Skitsofrenia onki mua valtaansa, ikäänkuin elämään tähän maailmaan. Aivoni olivat taas viimeinkin vapaat. Tämä oli vaivannut niitä jo pitkään. Pidin ihmisistä, ehkä joskus vähän liikaakin. He kietoivat elämänverkkoon, luoden omia verkostojaan. Kuitenkin eläen kuin kyykäärmeet kesällä päivää paistatellen ja talvella omiin koloihinsa kietoutuen. Niin myrkyllisiä, hallittavissa olevia, pieniä, sieviä luontokappaleita.
Ja veri vaihtui vedeksi, kuin vuodenajat toisiksi. Suljin suihkun ja kietouduin pyyhkeeseen. Päätäni särki ja otin jo valmiiksi teekupin ja siivilän. Kaadoin kiehuvää vettä lasiin ja kidutin itseäni sen kuumuudella. Puin ylleni alusvaatteet ja kylpytakin ja istuin teekupin kanssa keittiön tuolille. Seuraavina tunteina täyttäisin sen yhä uudelleen ja uudelleen. Rääkkäsin itseäni kiehuvalla vedellä ja potisin päänsärkyäni ja silmäni olisivat auki ja mä olisin kaunis. Kohta mä avaisin eurosportin ja alkaisin miettimään, kuinka voisin päteä paremmin ulkonäöllä tai selluliitilla. Elämä selluliititta voisi olla liian kivualias kestettäväksi, jopa viiltelyn avulla. Vaikka se niin ihanaa olikin. Pitkäkestoinen huvipuistoretki, ilman sairaan turvallisuuden luomaa jännityksen omaista aitoa, todellista vaaraa.Yksi asia hallitsi mieltäni: Elämänmuoto, Agatha Christie ja syanidi"

minäkin ajattelen itsemurhia pitkin päiviä, jo kuluvan vuosituhannen ajan olen ajatellut. en viiltäis vaan ampuisin itseni.