Voi olla tuttu tarina jollekin tai luulisin ainakin niin. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, kun rakas ystäväni on alkanut käydä hermoilleni viime aikoina. Tai ei hän itse, vaan hänen elämänsä, joka on liian täydellistä että jaksaisin sitä seurata.
Suurimmalla osalla ystävistäni (siis kaikilla muilla) elämä kulkee sitä hyvää - huonoa -hyvää- rataa ja aina toisiamme tuetaan hyvinä ja huonoina aikoina. Olen jostain ymmärtänyt, ettei elämän kuulu olla aina ruusuilla tanssimista ja jos joku kokee jotain kurjaa elämässään niin sitä varten ystävät ovatkin (ihan kuin myös iloja) että sitten niiden olkapäätä vasten voidaan surra. Mutta tämä rakkain ystäväni ei oikeasti tiedä mistään suruista, epätoivosta, pettymyksistä tuon taivaallista. Ihan vaan esimerkkeinä: tuli raskaaksi juuri siinä kuukautena kun oli suunnitellut, sai unelmiensa häät koska sukulaiset maksoivat, vauva on ollut ihan mielettömän helppo, samoin hänen raskautensa ja synnytys, nyt hän sai unelmiensa työpaikan jne. jne. Lista on loputon.
Minulle ei tuota vaikeuksia myöntää, että tottakai olen myös kateellinen hänelle. Hänen suurin sairautensa koskaan on ollut vatsatauti, kun itsellä vaikka miten monta periytyvää sairautta. Miten kukaan voi kestää sellaista, että aina ollaan auringonpaistetta ja koskaan mikään ei mene pieleen? Kyllä mulla ainakin menee monikin asia pieleen mutta moni myös onnistuu, niin kuin mielestäni kuuluukin olla tämän elämän. Mitä hänelle voi sanoa? En vain jaksa täydellistä elämääsi enää? Joku voi sanoa, että elämä ei ole aina reilua, ei olekaan, tiedän sen. Mutta ei kyse ole nyt mistään moraalisaarnojen hankinnasta tai "olet vain katkera akka"- jutuista, vaan siitä, että ihan oikeasti en enää tiedä miten tätä asiaa sulattelen. En tietenkään halua hänen perheelleen mitään katasrofeja, vaan niitä TAVALLISIA vastoinkäymisiä, mitä ihmisillä yleensä on. Niitä pomppuja matkassa. Niitä, jotka kasvattavat meitä eteenpäin. Voin olla paska jonkun mielestä, en välitä. On vaan niin hiton paljon helpompaa rakastaa sellaista ihmistä, jolle kaikki ei ole aina tullut kuin manulle illallinen.
En jaksa enää onnekasta ystävääni!!!
41
3329
Vastaukset
- ghghggfgfgf
Todennäköisesti hänenkin elämäänsä kuuluu ikäviä asioita, hän ei vain puhu niistä. Ehkä hän ei halua kuormittaa ystäviään niillä. Ehkä hän on ottanut kirjaimellisesti neuvon "ole positiivinen", joka kehottaa keskittymään ja puhumaan vain positiivisista asioista, sillä se mihin keskitymme, lisääntyy.
Ehkä hän siloittelee kuvaansa ja liioittelee onnistumisiaan ja positiivisia asioita elämässään. Eli esimerkiksi ehkä hänen uusi duuninsa ei nyt niin unelmaduuni olekkaan, mutta hän uskottelee niin itselleenkin viihtyäkseen siinä.
Ja kyllähän toiset haluavat antaa kuvan, että heillä menee todella hyvin, toiset jopa haluavat ja pyrkivät saamaan muut kateellisiksi itselleen. Ehkä kaverisi ei kuulu näihin, mutta onhan sekin mahdollista.- vitskut
Hyviä pointteja tuossa, olen joskus noita mietiskellyt itsekin. Juttu kuitenkin on niin, että hänen elämästään vaan ei kaivamallakaan saa löydetyksi mitään negatiivista - uskon että aika moni muukin olisi hiukan enemmän positiivinen jos eläisi hänen kaltaistaan elämää. Tai sitten hän todella on vai hirvittävän hyvä huijaamaan jota on kyllä vaikea uskoa, koska tapaamme lähes päivittäin ja aina saan tyyliin odottaa, että mitäkähän upeeta taas on tapahtunut. Ja siis kun nää jutut ihan tuurijuttujakin, että jos vaikka johonkin juttuun on ilmoittautunut 100 ihmistä ja 15 mahtuu (vaikka joku jumppajuttu) ja joudutaan suorittamaan arvonta, niin poikkeuksetta hänellä aina käy tsägä. Luoja varjelkoon sitä päivää jos hän alkaa lottoamaan!
- ---***
vitskut kirjoitti:
Hyviä pointteja tuossa, olen joskus noita mietiskellyt itsekin. Juttu kuitenkin on niin, että hänen elämästään vaan ei kaivamallakaan saa löydetyksi mitään negatiivista - uskon että aika moni muukin olisi hiukan enemmän positiivinen jos eläisi hänen kaltaistaan elämää. Tai sitten hän todella on vai hirvittävän hyvä huijaamaan jota on kyllä vaikea uskoa, koska tapaamme lähes päivittäin ja aina saan tyyliin odottaa, että mitäkähän upeeta taas on tapahtunut. Ja siis kun nää jutut ihan tuurijuttujakin, että jos vaikka johonkin juttuun on ilmoittautunut 100 ihmistä ja 15 mahtuu (vaikka joku jumppajuttu) ja joudutaan suorittamaan arvonta, niin poikkeuksetta hänellä aina käy tsägä. Luoja varjelkoon sitä päivää jos hän alkaa lottoamaan!
Tuosta tulee mieleen sekin että jos toisen elämä on niin erilaista kuin omansa, niin ei ole yhteistä jaettavaa. Eli kyllä sitä kaipaa että voi jakaa toisen kanssa iloja ja suruja. Jos sitä ei ole, niin ystävyyskään ei pääse syvenemään, niin sen näen. Eli kuulen kirjoituksestasi senkin sävyn ettet voi jakaa kaikkia elämäsi puolia tuon ystävösi kanssa, olenko tulkinnut asian oikein.
- Hämmentävähköä
Olisiko tuossa kyse ihmisestä, joka ikäänkuin vaihtaa mielipiteensä jälkikäteen vastaamaan sitä mitä haluaisi ajatella. Jotkut voisivat jopa puhua valehtelusta tässä yhteydessä. Tuo raskausjuttu nyt on helppo selittää ihan miten vain, esim. on yritetty keväästä saakka raskaaksi, ja kun syksyllä onnaa voi kaveri julistaa että juuri syksyllä halusikin raskaaksi. Ihan kuin sitä yritystä ei tosiaan olisi takana kuin kuukausi. Sama työpaikan suhteen, kaverisi haluaisi paikan X, ei saa sitä, ja joutuu paikkaan Y. Muille hän selittää kuinka Y sopii hänelle tosi hyvin ja on sopivamman matkankin päässä. Aivan kuin sitä X ei olisi koskaan ollutkaan.
Tunnen muutaman tällaisen tapauksen, he ovat todella hämmentäviä tapauksia. Minä jotenkin mieltäisin tuollaisen valehteluksi. Mutta kieltämättä kyseisten ihmisten seurassa tulee juteltua vain postiivisista asioista, vaikka välillä tuntuukin että se menee "kellä on paremmin"-kilpailuksi, jonka tietty se toinen voittaa.- Piuku**
Kirjoitit, että tapaat ystävääsi päivittäin. Miksi? Oletteko naapureita tai onko teillä joku muu syy päivittäiselle yhteydenpidolle? Vähennä ihmeessä yhteydenpitoasi häneen, kun hän on kerta alkanut käydä noin hermoillesi. Ehkäpä hänen seuraansa sitten kestäisi kun niitä olisi vähän pienempinä annoksina.
Ystäväsi tuntuu korostavan vähän liikaa iloisia asioita elämässään, ja suorastaan kehuvan itseään. Osaako hän olla edes empaattinen sinua kohtaan, kun sinulla on vastoinkäymisiä elämässä? Kuulostaa sellaiselta kaverilta, johon itse alkaisin ottamaan etäisyyttä. Jos teillä on yhteinen kaveriporukka, en katkaisisi yhteydenpitoa kokonaan. - vitskut
Piuku** kirjoitti:
Kirjoitit, että tapaat ystävääsi päivittäin. Miksi? Oletteko naapureita tai onko teillä joku muu syy päivittäiselle yhteydenpidolle? Vähennä ihmeessä yhteydenpitoasi häneen, kun hän on kerta alkanut käydä noin hermoillesi. Ehkäpä hänen seuraansa sitten kestäisi kun niitä olisi vähän pienempinä annoksina.
Ystäväsi tuntuu korostavan vähän liikaa iloisia asioita elämässään, ja suorastaan kehuvan itseään. Osaako hän olla edes empaattinen sinua kohtaan, kun sinulla on vastoinkäymisiä elämässä? Kuulostaa sellaiselta kaverilta, johon itse alkaisin ottamaan etäisyyttä. Jos teillä on yhteinen kaveriporukka, en katkaisisi yhteydenpitoa kokonaan.Me olimme aiemmin naapureita ja sitä ennen opiskelukavereita. Rakastan häntä kuitenkin ihan yli kaiken, koska onhan hän tuonut paljon hyvää minunkin elämääni, kyllä se täytyy myöntää. Ehkä koemme toisemme jonkinlaisina sielunkumppaneina joka toisaalta on pakko kyseenalaistaa kun itsekin luen mitä olen kirjoittanut.
Empatiasta. Kyllä hän koittaa olla empaattinen mutta jotenkin vain tuntuu enenevissä määrin, että hän ei tajua elämästä mitään. Jos ihmiselle suurin suru tähän päivään mennessä on hänen lemmikkinsä kuolema, niin miten hän voisikaan ymmärtää vanhempieni rahahuolia (itse on rikkaasta perheestä), jatkuvia sairasteluja ja niiden kanssa elämistä, (molemmat vanhempanikin ovat sairaseläkkeellä) ym.
Enkä oikein usko tuohon valehteluajatukseen, koska tiedän jopa tarkan päivän, milloin ehkäisy jätettiin pois. Se on kyllä totta, että hän pystyy kääntämään kaikki asiat hyviksi (eikä kai siinä pitäisi edes olla mitään väärää?) mutta tiedättekö kun aina ei vain jaksa yrittää olla positiivinen. Väitän olevani positiivisempi kuin suuri osa ihmisistä mutta tämä kaikki alkaa jo mennä liian pitkälle. Kuvitelkaa, toivoin jopa ettei hän tulisi raskaaksi ainakaan vuoteen, jotta saisi kerrankin elämässään kokea jotain tuskaisaa! Ymmärrättekö paljonko vihaan itseäni tällaisten ajatusten takia!!?? Kun tajuan varsin hyvin sen, ettei hänen onnensa ole minulta pois mutta en oikein jaksaisi suhtautua enää mitenkään, joka on vaikeaa, koska kuten sanoin, hän tuntee ja tietää minut paremmin kuin kukaan muu (siksi toisaalta ihmettelenkin miksi hän aina minulle hehkuttaa joitain juttuja, vaikka tietää, ettei minun elämäni mene ihan samaa rataa). Kuvitelkaa, hän ei ole koskaan edes kokenut ainuttakaan sydänsurua, koska on viimeiset 12 vuotta ollut yhdessä saman miehen kanssa! - liian onnellinen yks
vitskut kirjoitti:
Me olimme aiemmin naapureita ja sitä ennen opiskelukavereita. Rakastan häntä kuitenkin ihan yli kaiken, koska onhan hän tuonut paljon hyvää minunkin elämääni, kyllä se täytyy myöntää. Ehkä koemme toisemme jonkinlaisina sielunkumppaneina joka toisaalta on pakko kyseenalaistaa kun itsekin luen mitä olen kirjoittanut.
Empatiasta. Kyllä hän koittaa olla empaattinen mutta jotenkin vain tuntuu enenevissä määrin, että hän ei tajua elämästä mitään. Jos ihmiselle suurin suru tähän päivään mennessä on hänen lemmikkinsä kuolema, niin miten hän voisikaan ymmärtää vanhempieni rahahuolia (itse on rikkaasta perheestä), jatkuvia sairasteluja ja niiden kanssa elämistä, (molemmat vanhempanikin ovat sairaseläkkeellä) ym.
Enkä oikein usko tuohon valehteluajatukseen, koska tiedän jopa tarkan päivän, milloin ehkäisy jätettiin pois. Se on kyllä totta, että hän pystyy kääntämään kaikki asiat hyviksi (eikä kai siinä pitäisi edes olla mitään väärää?) mutta tiedättekö kun aina ei vain jaksa yrittää olla positiivinen. Väitän olevani positiivisempi kuin suuri osa ihmisistä mutta tämä kaikki alkaa jo mennä liian pitkälle. Kuvitelkaa, toivoin jopa ettei hän tulisi raskaaksi ainakaan vuoteen, jotta saisi kerrankin elämässään kokea jotain tuskaisaa! Ymmärrättekö paljonko vihaan itseäni tällaisten ajatusten takia!!?? Kun tajuan varsin hyvin sen, ettei hänen onnensa ole minulta pois mutta en oikein jaksaisi suhtautua enää mitenkään, joka on vaikeaa, koska kuten sanoin, hän tuntee ja tietää minut paremmin kuin kukaan muu (siksi toisaalta ihmettelenkin miksi hän aina minulle hehkuttaa joitain juttuja, vaikka tietää, ettei minun elämäni mene ihan samaa rataa). Kuvitelkaa, hän ei ole koskaan edes kokenut ainuttakaan sydänsurua, koska on viimeiset 12 vuotta ollut yhdessä saman miehen kanssa!jos muutkin ihmiset ajattelevat noin, että semmoisen ihmisen jolla kaikki on mennyt liian hyvin, ei voi olla kaveria. vai???
eli olen naimisissa ja olen nyt saanut unelmani toteen. olen toive ammatissa, lapset isoja ja terveitä, pärjäämme omillamme ihan hyvin ja rahaa jää säätöönkin, olen ollut parisuhteessa jo 16v.
vanhempamme elävät vielä ja auttavat joskus meitä remonteissa ym.
liian onnellinen??? - rupsahtanut ämmä
liian onnellinen yks kirjoitti:
jos muutkin ihmiset ajattelevat noin, että semmoisen ihmisen jolla kaikki on mennyt liian hyvin, ei voi olla kaveria. vai???
eli olen naimisissa ja olen nyt saanut unelmani toteen. olen toive ammatissa, lapset isoja ja terveitä, pärjäämme omillamme ihan hyvin ja rahaa jää säätöönkin, olen ollut parisuhteessa jo 16v.
vanhempamme elävät vielä ja auttavat joskus meitä remonteissa ym.
liian onnellinen???Tuli mieleen, että jospa et osoita ymmärtämystä heidän elämänsä varjopuolia kohtaan, kun sinulla itselläsi kerta kaikki on niin hienosti.
Minulla oli kerran sellainen kaveri, joka heti huitaisi kylmästi sivuun asiani kun hänellä oli jatkuvasti niin paljon ihanaaaaaa kerrottavaa. Ei sellaisen ihmisen kanssa voi syntyä syvää ystävyyttä. - liian onnellinen yks
rupsahtanut ämmä kirjoitti:
Tuli mieleen, että jospa et osoita ymmärtämystä heidän elämänsä varjopuolia kohtaan, kun sinulla itselläsi kerta kaikki on niin hienosti.
Minulla oli kerran sellainen kaveri, joka heti huitaisi kylmästi sivuun asiani kun hänellä oli jatkuvasti niin paljon ihanaaaaaa kerrottavaa. Ei sellaisen ihmisen kanssa voi syntyä syvää ystävyyttä.eli ihan normaalisti puhun asoista.
yritän ymmärtää ja olla kuunteleva kaveri, auttaakkin jos voin ja olla tukena/olkapäänä.
en huitaise kylmästi tai vähättele toisen asioita, oli ne sitten mitä vaan.
rahallisesti en voi auttaa, emme ole rikkaita mekään, vaikka pärjäämme omillamme ja säästöönkin jää. mutten säästöjäni halua kavereille jakaa.
ei he tiedä mun raha-asioita enkä kehu niillä. - hohhoi!
liian onnellinen yks kirjoitti:
eli ihan normaalisti puhun asoista.
yritän ymmärtää ja olla kuunteleva kaveri, auttaakkin jos voin ja olla tukena/olkapäänä.
en huitaise kylmästi tai vähättele toisen asioita, oli ne sitten mitä vaan.
rahallisesti en voi auttaa, emme ole rikkaita mekään, vaikka pärjäämme omillamme ja säästöönkin jää. mutten säästöjäni halua kavereille jakaa.
ei he tiedä mun raha-asioita enkä kehu niillä.nyt en ymmärrä! koetko olevasi hyvä ystävä jos toivot hänelle tapahtuvan vastoinkäymisiä. miksi ei voi vain iloita toisen onnesta ja etsiä omasta elämästäsi niitä edes pieniä onnen ja ilon asioita. hänen onnensa ei ole sinulta pois. jos ajattelet noin kaikesta, katkeroidut pahasti. ryhdistäydy ja keskity omaan elämääsi. tämä mun mielipide!
- Denon87
vitskut kirjoitti:
Me olimme aiemmin naapureita ja sitä ennen opiskelukavereita. Rakastan häntä kuitenkin ihan yli kaiken, koska onhan hän tuonut paljon hyvää minunkin elämääni, kyllä se täytyy myöntää. Ehkä koemme toisemme jonkinlaisina sielunkumppaneina joka toisaalta on pakko kyseenalaistaa kun itsekin luen mitä olen kirjoittanut.
Empatiasta. Kyllä hän koittaa olla empaattinen mutta jotenkin vain tuntuu enenevissä määrin, että hän ei tajua elämästä mitään. Jos ihmiselle suurin suru tähän päivään mennessä on hänen lemmikkinsä kuolema, niin miten hän voisikaan ymmärtää vanhempieni rahahuolia (itse on rikkaasta perheestä), jatkuvia sairasteluja ja niiden kanssa elämistä, (molemmat vanhempanikin ovat sairaseläkkeellä) ym.
Enkä oikein usko tuohon valehteluajatukseen, koska tiedän jopa tarkan päivän, milloin ehkäisy jätettiin pois. Se on kyllä totta, että hän pystyy kääntämään kaikki asiat hyviksi (eikä kai siinä pitäisi edes olla mitään väärää?) mutta tiedättekö kun aina ei vain jaksa yrittää olla positiivinen. Väitän olevani positiivisempi kuin suuri osa ihmisistä mutta tämä kaikki alkaa jo mennä liian pitkälle. Kuvitelkaa, toivoin jopa ettei hän tulisi raskaaksi ainakaan vuoteen, jotta saisi kerrankin elämässään kokea jotain tuskaisaa! Ymmärrättekö paljonko vihaan itseäni tällaisten ajatusten takia!!?? Kun tajuan varsin hyvin sen, ettei hänen onnensa ole minulta pois mutta en oikein jaksaisi suhtautua enää mitenkään, joka on vaikeaa, koska kuten sanoin, hän tuntee ja tietää minut paremmin kuin kukaan muu (siksi toisaalta ihmettelenkin miksi hän aina minulle hehkuttaa joitain juttuja, vaikka tietää, ettei minun elämäni mene ihan samaa rataa). Kuvitelkaa, hän ei ole koskaan edes kokenut ainuttakaan sydänsurua, koska on viimeiset 12 vuotta ollut yhdessä saman miehen kanssa!Sinulla ei ilmeisesti ole koskaan ollut lemmikkiä niin et ymmärrä miltä lemmikin kuolema tuntuu. Voin sanoa että melkein samalta kuin se että joku hyvä kaverisi kuolisi itsemurhan tai onnettomuuden kautta. Tietysti riippuu lemmikistä mutta kun sellaisen kanssa on elänyt vuosia ja lemmikki on vielä ollut erittäin mukava niin kyllä sellaisen poismeno sattuu sydämmeen vähintäänkin jonkin verran.
- Natali-a
vitskut kirjoitti:
Me olimme aiemmin naapureita ja sitä ennen opiskelukavereita. Rakastan häntä kuitenkin ihan yli kaiken, koska onhan hän tuonut paljon hyvää minunkin elämääni, kyllä se täytyy myöntää. Ehkä koemme toisemme jonkinlaisina sielunkumppaneina joka toisaalta on pakko kyseenalaistaa kun itsekin luen mitä olen kirjoittanut.
Empatiasta. Kyllä hän koittaa olla empaattinen mutta jotenkin vain tuntuu enenevissä määrin, että hän ei tajua elämästä mitään. Jos ihmiselle suurin suru tähän päivään mennessä on hänen lemmikkinsä kuolema, niin miten hän voisikaan ymmärtää vanhempieni rahahuolia (itse on rikkaasta perheestä), jatkuvia sairasteluja ja niiden kanssa elämistä, (molemmat vanhempanikin ovat sairaseläkkeellä) ym.
Enkä oikein usko tuohon valehteluajatukseen, koska tiedän jopa tarkan päivän, milloin ehkäisy jätettiin pois. Se on kyllä totta, että hän pystyy kääntämään kaikki asiat hyviksi (eikä kai siinä pitäisi edes olla mitään väärää?) mutta tiedättekö kun aina ei vain jaksa yrittää olla positiivinen. Väitän olevani positiivisempi kuin suuri osa ihmisistä mutta tämä kaikki alkaa jo mennä liian pitkälle. Kuvitelkaa, toivoin jopa ettei hän tulisi raskaaksi ainakaan vuoteen, jotta saisi kerrankin elämässään kokea jotain tuskaisaa! Ymmärrättekö paljonko vihaan itseäni tällaisten ajatusten takia!!?? Kun tajuan varsin hyvin sen, ettei hänen onnensa ole minulta pois mutta en oikein jaksaisi suhtautua enää mitenkään, joka on vaikeaa, koska kuten sanoin, hän tuntee ja tietää minut paremmin kuin kukaan muu (siksi toisaalta ihmettelenkin miksi hän aina minulle hehkuttaa joitain juttuja, vaikka tietää, ettei minun elämäni mene ihan samaa rataa). Kuvitelkaa, hän ei ole koskaan edes kokenut ainuttakaan sydänsurua, koska on viimeiset 12 vuotta ollut yhdessä saman miehen kanssa!"Jos ihmiselle suurin suru tähän päivään mennessä on hänen lemmikkinsä kuolema, niin miten hän voisikaan ymmärtää vanhempieni rahahuolia (itse on rikkaasta perheestä), jatkuvia sairasteluja ja niiden kanssa elämistä, (molemmat vanhempanikin ovat sairaseläkkeellä) ym. "
Aijahas, että ihminen ei voi ymmärtää vaikkapa rahahuolia kun on ollut niinkin pieni menetys kuin lemmikki?
Aika vähäjärkiseksi tunnut ystäväsi leimaavan, kyllä vaan monilla ihmisillä aivoja riittää vaikka ei isompia murheita olisikaan itse joutunut kokemaan.
Sitäpaitsi, itse olen kokenut elämässäni monenlaista. Olen nuori nainen, koulukiusattu, ongelmaisesta perheestä, sairauskin ollut, huonoa tuuria työpaikkojen suhteen jne.. Moni joka on kokenut saman kuin minä, on tehnyt itsarin tai on masennuslääkityksellä.
Siltikin voin sanoa, että elämäni suurimpiin suruihin kuuluu lemmikkini poismeno. Kun sinulla on parikymmentä vuotta lemmikki, niin tottahan siihen kiintyy, toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Kyllä on pahempia asioita olemassa paljonkin en sitä väitä, mutta vähättelylle tuo kuulosti, sikäli kun et voi määritellä kuinka rakas se lemmikki on ollut.
Ymmärrän että ystävän onnistumiset voi tuntua joskus kurjalle. Varsinkin useimmiten jos itsellä ei niitä onnistumisia tai sitä tuuria ja onnea niin ole. Suosittelenkin sinua alkamaan kehittämään itsellesi positiivisempaa ajattelua sekä tekemään onnesi eteen jotain. Et taida pohjimmiltasi olla onnellinen, jos toisen onni sinua kaihertaa noin. Ei mene tasan nallekarkit elämässä, toiset saa miljoonia ja kauniin ulkonäön, toiset ei saa edes ruokaa tai kotia. Ala tekemään asioita oman tyytyväisyytesi eteen, sekä älä ajattele kielteisesti ystävästäsi, se vain katkeroittaa sinua.
Jos haluat välttämättä kuulla hänen huonoista hetkistään, voithan kysyä ja sitten olla tyytyväinen että hänelläkään ei elämä ole täydellistä.
- hengarinen
Aika tuttu kuvio. Itse olen ollut kateellinen samanikäisille sukulaisilleni, joilla on ollut paljon kaikkea mitä kadehtia, jolloin en ole kauheasti halunnut heidän kanssaa kaveerata, kuin vasta myöhemmin kun itsellä alkoi mennä paremmin (jälkeenpäin nolottaa..). Toisinaan itse olen saanut kuulla ystäviltä, kuinka minä en ole kokenut mitään ja minulla on kaikki niin hyvin. Toisinaan jopa toivon, että minulle sattuisi jotain mikä ns. palauttaisi minut muidenkin silmissä samalle viivalle. Olen oikeasti todella empaattinen ja murehdin muiden asioita ihan liikaa, murehdin kaveriasioita paljon ja välitän muista hirveästi, monesti minulle sanotaankin siitä että murehdin liikaa muita. Mutta silti minulla menee ns. liian hyvin. Olen liian onnellinen nytkin, kun olen uudessa suhteessa ja olen lähdössä parin kuukauden työmatkalle, josta olen todella innoissani mutta samalla se tarkoittaa että opiskelukaverini tekevät koulutyötä nyt enemmän kuin minä, vaikka teen saman työn vuoden päästä. Yritän kysellä kaikkien kuulumisia ja tsempata, mutta eihän se sama ole kuin jos itse kärsisin samassa veneessä. Toisaalta en voisi jättää hienoa tilaisuutta väliin enkä elää muiden mukaan, voin vain toivoa, että ystävillänikin menisi hyvin ja että minä en ole heille mitään pahaa tehnyt :/ Samaa toivon sinullekin, aiheen aloittaja, että sinullaki menisi asiat hyvin ja ymmärtäisit, ettei sinun ystäväsi ole tavallaan tehnyt mitään väärää tai tahallaan ärsytä sinua, hän elää vain omaa elämäänsä joka nyt sattuu menemään harvinaisen hyvin (kai) ja se on iloinen asia. Joten voit etsiä ärsytyksesi syytä lähinnä vain omasta elämästäsi. Mutta jos ongelma vain on se, että ystäväsi on liian erilaisessa elämäntilanteessa kuin sinä ymmärtääkseen sinua kunnolla, ei sekään kenenkään syytä ole sitten eikä sille mitään voi.
- ymmärtäjäKohtuudella
Ymmärrän kyllä aloittajan pointin. Jos tuntuu siltä että joku kaveri saa aina kaiken tarjottimella näkemättä vaivaa minkään asian eteen, ja itse joutuu monessa asiassa kamppailemaan vaikeimman kautta niin kyllä se alkaa tympiä. Ja tuntuu siltä, että tällaisen Hannu-Hanhen empatia ei ole aitoa toisen vastoinkäymisiä kohtaan, koska hänellä ei ole itsellään kokemusta minkäänlaisista vastoinkäymisistä.
Huomaan vastaajien kommenteista, että monella ei ole tällaista kaveria ollut, sillä harvassahan ovat ne ihmiset joille ei koskaan mitään ikävää satu. Muutamia niitä on kuitenkin. Ainahan löytyy ihmisiä, joilla on joku asia paremmin tai ovat parempia jossakin. Mutta se, että ystävä on "parempi" ja onnistuu ihmeen kaupalla aina ihan kaikessa mitä ikinä tekeekin, ihan ymmärrettävää että siinä tilanteessa alkaa tulla alemmuudentunteita tätä yhtä ihmistä kohtaan. Helposti tällaisen ihmisen kommentit ottaakin itsekehuna, vaikka toinen ei sellaista olisi tarkoittanutkaan.
Ei tällaiselle kaverille silti mitään pahaa toivo. Joskus kuitenkin toivoo, että tällainen kaveri joutuisi välillä itse ottamaan vastuun asioistaan ja elämästään, ja joutuisi joskus näkemään edes vähän vaivaa jonkun asian eteen, eikä saisi kaikkea ilmaiseksi.
Onnellisuus ei ole mielestäni "ongelma" ystäväsuhteessa vaan ihana asia. Ystävän onnellisuudesta voi saada itsekin energiaa. Onnellisuus ei mielestäni vaadi kuitenkaan "täydellistä" elämää. Kyllä minä ainakin ole kokenut itseni onnelliseksi ihan ilman kiiltokuvaelämääkin.
Kyllä se on ikävä tosiasia, että köyhät vanhemmat ja rikkaat vanhemmat eivät voi lapsilleen tarjota samanlaista elämää ja elintasoa. Itse olen normaalituloisesta kodista, mutta kovasti se silti poikkeaa näistä varakkaiden perheiden lapsukaisista. Vielä aikuisiälläkin he soittavat vanhemmilleen jos jotain tarvitsevat "moi, mä haluan lähteä matkalle, laittakaa rahaa", "moi, nyt mä haluan uudet hiustenpidennykset, laittakaa rahaa", ja taas "moi, nyt mä haluan uuden auton kun toi vanha on ihan paska, laittakaa rahaa". Olen näiden kavereiden kanssa muutaman kerran vääntänyt kättä, kun he eivät ymmärrä miksi minun vanhemmat eivät maksa tällaisia tai miksi en voi vanhemmilta edes pyytää mitään kalliita asioita. Ovat inttäneet, että sano vanhemmillesi että haluan esim. matkan synttärilahkaksi eikä mikään muu kelpaa. Kaikki kun eivät tällaisia vaatimuksia voi vanhemmilleen esittää. Ja tosiaan, olemme jo kolmekymppisiä...Mulla on juuri tuollainen "hannu hanhi" ystävänä, itse olen epäoninistunut lähes kaikessa...harmittaa...
- zxzxzxz
hunajainen79 kirjoitti:
Mulla on juuri tuollainen "hannu hanhi" ystävänä, itse olen epäoninistunut lähes kaikessa...harmittaa...
Minä en ole epäonnistunut ihan kaikessa, mutta silti minullakin on tuollainen "hannu hanhi" ystävänä.
Ja kyllä tähän 35 vuotiaan elämään on mahtunut sen verran paljon ihmisiä että olen huomannut sen kuinka joillakin ihmisillä on oikeasti älyttömän huono tuuri ja toisilla tuuri on aivan loistava.
Enkä tarkoita mitään aktiivisuutta tai yritteliäisyyttä joka tuo tulosta, vaan sellaisia asioita mihin itse ei voi vaikuttaa tai vaikutusmahdollisuudet ovat kaikenkaikkiaan hyvin vähäiset.
Esimerkiksi hän jäi laman edellä pois töistä koska ei pitänyt työstään. Me kaikki sanoimme hänelle että hän on hullu jos jää pois koska raha tulee olemaan tiukassa hänelläkin kun lama lyö päälle. Muutaman viikon työttömyyden jälkeen hän löysi työpaikan jossa on saanut olla ilman pelkoa irtisanomisista, jossa hän saa hieman parempaa palkkaa ja jossa työkaveritkin ja työilmapiiri on loistava. Ja kuin pisteeksi i:n päälle hänen entinen työpaikkansa lopetti työt puolen vuoden päästä.
Eikä tuo ole missään tapauksessa ainoa tapaus hänen elämässään. En kuitenkaan viitsi kirjoittaa tähän muita esimerkkejä ettei kukaan tunnista.
Sitten on pari ystävää jotka yrittävät parhaansa ja tekevät kaikkensa selviytyäkseen, mutta aina lyö elämä sormille. zxzxzxz kirjoitti:
Minä en ole epäonnistunut ihan kaikessa, mutta silti minullakin on tuollainen "hannu hanhi" ystävänä.
Ja kyllä tähän 35 vuotiaan elämään on mahtunut sen verran paljon ihmisiä että olen huomannut sen kuinka joillakin ihmisillä on oikeasti älyttömän huono tuuri ja toisilla tuuri on aivan loistava.
Enkä tarkoita mitään aktiivisuutta tai yritteliäisyyttä joka tuo tulosta, vaan sellaisia asioita mihin itse ei voi vaikuttaa tai vaikutusmahdollisuudet ovat kaikenkaikkiaan hyvin vähäiset.
Esimerkiksi hän jäi laman edellä pois töistä koska ei pitänyt työstään. Me kaikki sanoimme hänelle että hän on hullu jos jää pois koska raha tulee olemaan tiukassa hänelläkin kun lama lyö päälle. Muutaman viikon työttömyyden jälkeen hän löysi työpaikan jossa on saanut olla ilman pelkoa irtisanomisista, jossa hän saa hieman parempaa palkkaa ja jossa työkaveritkin ja työilmapiiri on loistava. Ja kuin pisteeksi i:n päälle hänen entinen työpaikkansa lopetti työt puolen vuoden päästä.
Eikä tuo ole missään tapauksessa ainoa tapaus hänen elämässään. En kuitenkaan viitsi kirjoittaa tähän muita esimerkkejä ettei kukaan tunnista.
Sitten on pari ystävää jotka yrittävät parhaansa ja tekevät kaikkensa selviytyäkseen, mutta aina lyö elämä sormille.Niimpä...eikä asiaa auta yhtään se että enne lamaa aikoinani suosittelin ystävääni työpaikalleni, ja iloitsin kun hän pääsi samaan paikkaan,,,mutta sitten lama iski...minä jouduin lähtemään ja hän sai jäädä...en silloin etukäteen älynnyt ylitöitä kerärä kasvattaakseni työttömyys tturvaani kuten hän teki...niin hän nauttii nyt puolen vuodesta työttömyys turvaa vastaten suurudeltaa minun nykyistä palkkaani...ja lista jatkuisi....
- Kateus&Yksinäisyys
Ala-asteelta asti ja ehkä jo enemmin joka tytöllä on se tosi tärkeä bestis. Pojilla taas on kaveripiirinsä . Ajan kuluessa bestis saattaa muuttua moneenkin kertaan syystä tai toisesta. Ystäväpiiri voi laajentua, mutta kuitenkin joukossa on aina yksi ylitse muiden. Henkilö, jonka olkaa vasten voi itkeä surunsa ja nauraa ilonsa. Henkilö, joka on aina siellä kun tarvitaan.
Jos tämä bestis löytää uuden hyvän kaverin, siitä tulee miltei yhtä mustasukkaiseksi, kuin jos poikakaveri vilkuilisi toista tyttöä.
Siinä sitä sitten äksyilee, tiuskii ja nälvii, ja bestis ja se uusi haastaja ihmettelevät, että ompa tuosta tullut ikävä ihminen, kukas tuollaisen kanssa viitsisi aikaansa kuluttaa.
Ja kuinkas ollakaan, yhtäkkiä tämä, ennen niin ihanan bestiksen omistanut henkiläö voi olla aivan yksin. Ehkä ei kuitenkaan ihan kirjaimellisesti yksin, mutta se voi tuntua siltä, kun ei voi enää purkaa tunteitaan kenellekään. Ja tämä yksinäisyys on hänen mustasukkaisuutensa syytä.
Yksinäiseksi itsensä tunteva henkilö voi vaipua masennukseen ja tuntea olevansa yhteiskunnan hylkiö. Hän vihoittelee ihmisille; hän voi olla kateellinen kenelle tahansa ystäviensä kanssa kulkeville henkilöille. Jos yksinäisyys jatkuu kauan ja kateus alkaa levitö laajalle muita ihmisiä kohtaan, voi masennus syventyä entisestään ja myös ajatukset alkavat olla mustia. Voi tuntua että kaikki ihmiset ovat ylapuolella ja ehkä kuolema on ainoa vaihtiehto päästä tästä helvetistä.
Sitten suurella onnella voi saapua joku ihana ihminen pelastamaan siitä jyrkänteen reunalta. Ja kateus hälvenee, kun tuntee taas olevansa samanarvoinen muiden kanssa. Kun on taas joku joka välittää. - Sairas ap..
Kateuden, mustasukkaisuuden ja ahneuden välillä on syytä tehdä ero. Kateus on vihainen tunne siitä, että toinen henkilö omistaa ja nauttii jostakin haluttavasta - kateellinen mielijohde merkitsee halua ottaa se pois tai pilata se. Lisäksi kateus ilmenee suhteessa vain yhteen henkilöön. Mustasukkaisuus pohjautuu kateuteen, mutta siihen sisältyy suhde vähintään kahteen ihmiseen; se koskee pääasiallisesti rakkautta, jonka subjekti kokee itselleen kuuluvaksi ja hänen kilpailijansa häneltä pois viemäksi tai tällaisen viemisen vaarassa olevaksi. Ahneus on kiihkeää, kyltymätöntä halua, joka ylittää omat tarpeet ja toisen kyvyn ja halun antaa.
- jk
vai niin
- Menestys on sinussa
Onko ongelman ydin se ettet jaksa ystävääsi, vai onko niin ettet vaan kestä omaa kateuttasi häntä kohtaan?
On tärkeää tunnistaa että ystäväsihän ei aiheuta tuota tunnetta sinun sisällesi, vaan sinä teet sen itse omalla ajattelullasi ja näkökulmillasi. Pysähdy joskus miettimään että millaista sisäistä dialogia harrastat kun mietit ystävääsi, provosoitko itseäsi kateuteen? Voitko sillä hetkellä keskeyttää sisäisen puheesi ja sanoa itsellesi: "Olen onnellinen hänen puolestaan. Tämä antaa voimaa minullekin pyrkiä onneen! Keskitynpäs nyt siihen mitä voisin tehdä tänään tehdäkseni ITSENI onnelliseksi?"
Ystäväsi elää vain omaa elämäänsä ja se on meille kaikille erilainen, joillekin helpompi ja joillekin vaikeampi.
Minua elämä ei ole kohdellut hyvin, mutta otin ohjat omiin käsiini. Ihan omilla ponnisteluillani olen saavuttanut onnen, hienon avioliiton, hyvän opiskelupaikan ja hyvän taloudellisen tilanteen. Muistan kyllä sen nousuvaiheen, moni "ystäväni" ei kestänyt menestystäni vaan olisivat halunneet minun jatkavan vastoinkäymisissä. Kateus oli heille liikaa ja he vain yksinkertaisesti lakkasivat pitämästä yhteyttä. Minä en tietenkään ota vastuuta eikä minun pidäkään ottaa vastuuta heidän kateudestaan, he ovat itse sen aiheuttaneet omassa päässään.
Jos he olisivat keskittyneet kysymään miten he voivat parantaa omaa elämäänsä, he olisivat kateuden sijasta varmaan edelleenkin ystäviäni.
Elämässä on hemmetin tärkeää se, mihin käytät aikasi ja energiasi. Ja se loppujen lopuksi määrää, miten elät elämäsi. Muutos ei ole pikku juttu eikä helppoa, mutta toisaalta ei elämäkään ole mikään pikku juttu joka kannattaa haaskata muiden ihmisten tarkkailuun ja kateuteen!
Suosittelen sinulle kirjaa Sharma,R.: Munkki joka myi ferrarinsa. - räyh!
En voi sille mitään, mutta minua jaksaa aina huvittaa miten helposti ihmiset leimataan kateellisiksi. Se tuntuu olevan nykyään halpa ja helppo keino yrittää jyrätä toinen: jos pidät jostain näyttelijästä tai missikinadidaatista enemmän kuin toinen pitää, niin kyllähän se syy on siinä että olet taatusti kateellinen tälle näyttelijälle tai missikandidaatille jostain. Tai jos valitat häiritsevistä naapureista, niin selityksen on tietysti oltava, että olet naapurille kateellinen kun sillä on niin paljon enemmän elämää kuin sinulla. Tai jos et pidä naapurin/jonkun tutun koirasta/autosta niin onhan sen selityksen oltava se, että olet kateellinen kun naapurilla/tutulla on koira tai auto ja sulla ei.
Huh huh oikeasti. Olen sitä mieltä, että aloittaja on ennemmin katkera omasta tilanteestaan ja omista vastoinkäymisistä, ja se korostuu tämän yhden kaverin seurassa ja kohdistuu häneen koska hänellä ei näytä olevan koskaan vastoinkäymisiä elämässään. Ihan ymmärrettävää. En sano, että tämä katkeruus olisi sen parempi tunnetila kuin kateellisuus, mutta siitä minusta tässä on kysymys. Minusta kateellinen ihminen olisi kirjoittanut viestit jo eri tavalla, mutta tosiaan, kateellisuus on tämän päivän trendisana. Lienee samanlainen ilmiö tämän kateellisuus sanan viljelyssä kuin vaikkapa narsistiksi leimaamisessa. Oikeasti narsisteja on vain 1-2% väestöstä, mutta kummallisesti suurempi määrä ihmisillä on näitä narsistisia tuttavia: kaikki entiset ystävät ja seurustelukumppanit leimataan helposti narsistiksi tai psykopaatiksi.
Kun kerta voit noin huonosti ystäväsi seurassa, niin suosittelen ottamaan etäisyyttä häneen. Älä nyt ihmeessä joka päivä tähän ihmiseen yhteyttä pidä. On ihan luonnollista, että toisesta ihmisestä tarvitsee joskus vähän taukoa, niin ystävä- kuin parisuhteessakin. Jokapäiväinen yhteydenpito aiheuttaa ajan kuluessa ärsyyntymistä ihan noin muutenkin vaikka ei toisessa mitään "vikaa" olisi. - ..
Tiedän tunteen. Aivan helvetin ärsyttävää katsoa "kiiltokuvaelämää" missä kaikki epäkohdat lakaistaan maton alle. Vähän niinkuin seiskaa lukisi..."tämä on meille kaikkienaikojen kesä" Tokaisi tämä kiiltokuvalyyli (joka ei ole kaunis eikä etenkään ihana), :D Ei helvetti, voiko olla huonompaa tyylitajua...alkoi heti oksettaa kun en ole tottunut siihen seiskamaiseen paskan määrään.
- fdddd
no ei :D
TÄH? Pitäiskö keskittyy vaan omaan elämään?! Ihan sama miten muilla menee.
TÄH? Jotkut jää auton alle, jotkut löytää elämänsä rakkauden. Its Life, So What?
Mä en ainakaan mieti muiden juttuja, omis on ihan tarpeeks.
Ehkä se sun frendis ei saa orkkua? ootko kysyny? Mulle se ainaski ois Big Bad- SonOfApes?
Kyllä on vähäjärkinen miekkonen, ei voi muuta sanoa.
SonOfApes? kirjoitti:
Kyllä on vähäjärkinen miekkonen, ei voi muuta sanoa.
Pitiks kirjottaa . KYLLÄ OON...
- epätäydellistä
Ei ystäväsi elämä ole täydellistä: hänellähän on sinut ystävänä, joka ei ole täydellinen.
- Calina A
Mulla oli myös jossain vaiheessa Ms.Perfect-ystävä, jolle olin kateellinen.Hänellä oli Ally McBealin naama linjatuilla huulilla, akateeminen työ kieltenlehtorina (kaikki yläasteikäiset pojat kuolasivat hänen peräänsä), tukiverkko sukulaisista ja hänen ystävyydestään kilpailtiin.Minä: paiskin hommia kirjojen editoijana mätäpalkalla, sairastin bulimiaa, naamassa ruusuakne toisessa poskessa ja äiti ja isä valvomassa oman kämpän remppaa koko ajan (äiti tuppautui siivoamaan kun remppa päättyi).
Nyt emme näe enää mutta kateus tuhosi ystävyytemme.Toisaalta se kasvatti mua: enää en tee editoijan hommia vaan olen väyläkoulutuksessa, remppa on ohi ja syön valvotun syömishäiriöohjelman sisällä (terkkari kirjaa ateriat). - Kate Ellinen
Kateus on mielen sairaus joka myrkyttää kantajaansa.
- ei katee..
Voi hurja! Kateutta en ole koskaan tuntenut vaikka olen sairas ja köyhä. Päin vastoin osaan olla onnellinen siitä että jollakin menee hyvin. En osaa kunnioittaa materiaa joten minulla ei ole tarve saada hienoa autoa, uutta asuntoa, viimeisen päälle merkkivaatteita. Olen onnellinen joka päivästä kun tiedän että lapseni pärjäävät elämässään, koirani ja kissani voivat hyvin ja itse viel pääsen omin jaloin ostamaan sen viimeisen myyntipäivän leivän lähi Siwasta. Kateus on kyl todella paha asia, vaikka sieluni tuntee monia tunteita niin ei onneksi kateutta......ei periaatteella että jos naapurissa on kuppa niin meille kanssa...en todellakaan osaa olla kateellinen...kivaa kevättä kaikille, ja onneksi kesä tulee meille kaikille riippumatta ollaanko köyhiä tai rikkaita
- karen 40
Sinulle ei katee, niin tunnen minäkin, osaan olla iloinen toisen puolesta ja minun ei välttämätä ole pakko saada samaa mitä muiden. Sanotaan että ainoat lapset ovat kateellisia koska heillä on aina ollut kaikki pienestä pitäen, itse olen ainoa lapsi ja varmaan juuri siksi en osaa kadehtiakkaan kun ei ole koskaan lapsena edes tarvinnut , useimmat ystävistäni ovat myös ainoita lapsia ja heidän parissaan ei liioin ole kateutta, yksi ystävistäni sai suuren rahavoiton ja me muut olimme mielissämme, sillä olihan hän aito ystävä meille.
- Vielä elossa
Jos ystävälläsi menee kaikki hyvin, hän varmasti auttaa mielellään sinuakin. Jos ei auta, todennäköisesti siihen on joku syy. Ehkä et kerro ystävällesi missä tarvitset apua? Turha siitä on kateelliseksi tulla.
Itse olen usein positiivinen ja ulospäin näytän helposti siltä, että kaikki menee täydellisesti, joitain tämä ärsyttää niin pahasti, että eivät kestä katsella minua yhtään. Tosiasia on, että elän vain täysillä, ja en pysähdy murehtimaan sitä, miten asiat ovat pielessä, (esm.vuoden kipeänä) vaan huolehdin, että ne menee parempaan suuntaan.
Kaikilla ihmisillä on ongelmia. Jos jollain on vähemmän, siihen on varmasti syynsä. - Onni tääl vaihtelee
Sitä ihmettelen, että omasta tilanteesta kertova leimataan lyhyesti vain vähäjärkiseksi. Sellainen leimaaja ei pysty kuuntelemaan toista eikä ottamaan hänen ajatuksiaan vastaan. Täytyy heti tehdä diagnoosi tai analyysi toisen mielenterveydestä tms. Minusta on hienoa, että tässä aloittaja rehellisesti kertoo tuntemuksistaan, ajatuksistaan. Ei hän kerro niitä osoittaakseen paremmuuttaan vaan saadakseen selvyyttä tilanteeseensa. Tuo tuntuu hyvältä neuvolta että ota vähän etäisyyttä ja tarkastele omaa elämäntilannettasi, miksi sinulle nousee tällaisia tuntemuksia. Jos toisella näyttää kaikki olevan aina hyvin, se voi olla osatotuus, kaikkea ei koskaan toisen elämästä tiedä. Ja tulevaisuuttahan ei koskaan tiedä. Kun on ollut sopivassa määrin pettymyksiä, selviää vastaisuudessakin usein paremmin. Sinun ystävälläsi voi olla vielä vaikka mitä vaikeuksia edessäpäin. Jaksatko sitten tarvittaessa tukea, kuunnella häntä. Vai hiipiikö vahingonilo mieleen. Elämässä onni vaihtelee. Jokaisella on taakoja, toisilla näkyvämpiä kuin toislla. ja ehkä niitä annetaan sen mukaan mitä kukin kestää.
- PrinceOfpain
Minä myös ymmärrän aloittajaa täysin. Ja kannattaa muistaa, että jos täällä Suomessa jollakin menee todella hyvin, niin maailman mittakaavassa hän on jo melkein maanpäällisessä paratiisissa. Pumpulissahan täällä ollaan, se on meidän kaikkien myönnettävä. Eikä siitä omaksi ansioksi voi sotaveteraaneja lukuunottamatta kovinkaan paljon laskea.
Olen sairastanut jo kymmenisen vuotta nivelsairautta ja jo kolmikymppisenä se on päässyt minua invalidisoimaan. Minulle on täysin käsittämätöntä, että joku voi saada niin paljon terveyttä, että voi vielä eläkeläisenä esim. juosta maratoneja. Se ei vain mahdu järkeeni, kun en itse enää tervettä päivää muista. Voin täysin myöntää että mieleni tekisi sellainen lenkkeilijä kampata asfalttiin. En sitä toki tule tekemään, mutta mielessäni siitä aina välillä fantasioin. Kateutta ja katkeruuttahan se on, ei siinä mitään.
Mutta varsinkin itseäni sairaampia kohtaan tunnen paljon empatiaa. En tiedä voisinko sitä tunteakaan tällä tavoin, jos olisi kaikki mennyt itsellä putkeen. Enkä minä näillä onnekkailekaan mitään oikeasti vakavaa toivo, pientä tilien tasaamista vain..;) - ms nobody
Pakko sanoa sulle, että sinäkin olet kyllä hieman epäreilu. Ei voi tietää itse miltä tuntuu olla toisen/toisten kateuden kohteena ennenkuin on ollut siinä itse. Usein kateus on korvien välissä, ja siellähän se onkin. Pitää osata olla onnellinen toistenkin puolesta vaikka itsellä menisi kuinka huonosti. Se on asenteesta kiinni. Mitä ystävyyttä se sellainen on joka perustuu siihen, että kavereita ollaan niin kauan kun ollaan samassa lähtökuopassa ja molemmat yhtä surkeina? Toisen onni ei ole kuitenkaan mitään sinulta POIS. Ei ole SINULTA mitään pois. Opettele positiivista asennetta.
- bububbubu
Älä nyt höpötä. Ei tuo ole mitään kateutta.
Kateellinen ihminen haluaa pahaa toiselle tai kostaa. Mutta ei aloittaja sellaista halunnut. Hän vain on huomannut sen kuinka toinen ihminen saa kaiken paljon helpommin kuin sormiaan napsauttamalla kun taas itse yrittää ja yrittää mutta elämä lyö päähän ja palauttaa lähtökuoppiin. Ei se siitä ihmisestä tee yhtään sen kummempaa.
Lue tuosta vaikka viestit nimimerkeiltä
räyh! 24.3.2011 08:49
ja
Onni tääl vaihtelee 5.5.2011 12:50
Mielestäni ne jotka leimaavat toisen kateelliseksi tai katkeraksi ovat ihmisiä jotka eivät kykene näkemään asioita faktojen pohjalta, objekttivisesti todeten tilanteen, vaan näkevät ainoastaan tunteiden pohjalta, jolloin "itse on oikeassa" mikä tarkoittaa kääntäen verrannollisesti sitä että toiset ovat automaattisesti väärässä.
Aloittaja sanoi jossakin viestissään että kaikista pahimmalta tuntuu se että hän on ajatellut olevansa kateellinen, mutta mietihän. Olen sen verran ollut mielenterveyspotilaiden kanssa tekemisissä että voin kertoa yhden esimerkin. Esimerkiksi eräs mies pelkäsi kävellä siltojen yli koska pelkäsi sitä että hän hyppää sillalta alas ja tappaa itsensä. Mietihän, hänhän EI VOI tappaa itseään koska nimenomaan pelkää sitä. Kun aloittaja on tuntenut olonsa pahaksi nimenomaan siksi että väittää tunteneensa kateutta, on teidän kateusdiagnoosinne täysin väärä. Kateellinen ihminen ei tunnustaisi kateutta, vaan kirjoittaisi täysin eri tavalla "ystävästään", (kateellisella ihmisellä ei ole edes ystäviä.) Mutta en ihmettele sitä miksi aloittaja noin sanoi, sillä se johtuu siitä ettei hänellä ole ollut sanoja, eli kieltä, kertoa tuntemuksistaan. - En ole botti
bububbubu kirjoitti:
Älä nyt höpötä. Ei tuo ole mitään kateutta.
Kateellinen ihminen haluaa pahaa toiselle tai kostaa. Mutta ei aloittaja sellaista halunnut. Hän vain on huomannut sen kuinka toinen ihminen saa kaiken paljon helpommin kuin sormiaan napsauttamalla kun taas itse yrittää ja yrittää mutta elämä lyö päähän ja palauttaa lähtökuoppiin. Ei se siitä ihmisestä tee yhtään sen kummempaa.
Lue tuosta vaikka viestit nimimerkeiltä
räyh! 24.3.2011 08:49
ja
Onni tääl vaihtelee 5.5.2011 12:50
Mielestäni ne jotka leimaavat toisen kateelliseksi tai katkeraksi ovat ihmisiä jotka eivät kykene näkemään asioita faktojen pohjalta, objekttivisesti todeten tilanteen, vaan näkevät ainoastaan tunteiden pohjalta, jolloin "itse on oikeassa" mikä tarkoittaa kääntäen verrannollisesti sitä että toiset ovat automaattisesti väärässä.
Aloittaja sanoi jossakin viestissään että kaikista pahimmalta tuntuu se että hän on ajatellut olevansa kateellinen, mutta mietihän. Olen sen verran ollut mielenterveyspotilaiden kanssa tekemisissä että voin kertoa yhden esimerkin. Esimerkiksi eräs mies pelkäsi kävellä siltojen yli koska pelkäsi sitä että hän hyppää sillalta alas ja tappaa itsensä. Mietihän, hänhän EI VOI tappaa itseään koska nimenomaan pelkää sitä. Kun aloittaja on tuntenut olonsa pahaksi nimenomaan siksi että väittää tunteneensa kateutta, on teidän kateusdiagnoosinne täysin väärä. Kateellinen ihminen ei tunnustaisi kateutta, vaan kirjoittaisi täysin eri tavalla "ystävästään", (kateellisella ihmisellä ei ole edes ystäviä.) Mutta en ihmettele sitä miksi aloittaja noin sanoi, sillä se johtuu siitä ettei hänellä ole ollut sanoja, eli kieltä, kertoa tuntemuksistaan.Ei kateus tarkoita sitä, että haluaa toiselle välttämättä pahaa. Ne ovat kaksi eri asiaa. Kateus on tunne ja pahan tahtominen on teko eikä tunteesta välttämättä seuraa tekoa.
Kateus on kipeä, ahdistava olotila, jossa tuntee itsensä riittämättömäksi toisen rinnalla ja tahtoisi itse olla hänen asemassaan. Siitä ei kuitenkaan välttämättä seuraa, että tahtoisi pahaa tuolle toiselle ihmiselle. Toisaalta se ei myöskään tiedostettuna estä ihmistä itseään tavoittelemasta niitä asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi.
Minusta aloittajalla on aloittanut hyvän matkan elämässään, kun on itselleen myöntänyt kateutensa ystäväänsä kohtaan. Aikansa kun hän miettii asiaa, hän voi huomata, että kateuden tunteet ovat vähentyneet ja hän tuntee itsensä vapaammaksi ja iloisemmaksi ystävänsä seurassa.
Ainakin itse haluan ennemmin lähelleni onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä kuin katkeruuden ja kateuden syövyttämiä ihmisiä. Aikani annoin sellaisten ihmisten pilata elämääni ja vieden pois ne onnistumisen kokemukset, joita elämässäni sain kokea. Nyt he ovat pois elämästäni ja miten paljon parempaa elämäni onkaan. Nykyisissä ihmissuhteissa välitämme myös siitä, että toisillamme on hyvä olla ja iloitsemme niistä hyvistä asioista, joista joku meistä kohtaa. Sitä on yhteisöllisyys parhaimmillaan: tuetaan toista vaikeuksissa ja jaetaan ilot ja menestys yhdessä. - xxxzzx
En ole botti kirjoitti:
Ei kateus tarkoita sitä, että haluaa toiselle välttämättä pahaa. Ne ovat kaksi eri asiaa. Kateus on tunne ja pahan tahtominen on teko eikä tunteesta välttämättä seuraa tekoa.
Kateus on kipeä, ahdistava olotila, jossa tuntee itsensä riittämättömäksi toisen rinnalla ja tahtoisi itse olla hänen asemassaan. Siitä ei kuitenkaan välttämättä seuraa, että tahtoisi pahaa tuolle toiselle ihmiselle. Toisaalta se ei myöskään tiedostettuna estä ihmistä itseään tavoittelemasta niitä asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi.
Minusta aloittajalla on aloittanut hyvän matkan elämässään, kun on itselleen myöntänyt kateutensa ystäväänsä kohtaan. Aikansa kun hän miettii asiaa, hän voi huomata, että kateuden tunteet ovat vähentyneet ja hän tuntee itsensä vapaammaksi ja iloisemmaksi ystävänsä seurassa.
Ainakin itse haluan ennemmin lähelleni onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä kuin katkeruuden ja kateuden syövyttämiä ihmisiä. Aikani annoin sellaisten ihmisten pilata elämääni ja vieden pois ne onnistumisen kokemukset, joita elämässäni sain kokea. Nyt he ovat pois elämästäni ja miten paljon parempaa elämäni onkaan. Nykyisissä ihmissuhteissa välitämme myös siitä, että toisillamme on hyvä olla ja iloitsemme niistä hyvistä asioista, joista joku meistä kohtaa. Sitä on yhteisöllisyys parhaimmillaan: tuetaan toista vaikeuksissa ja jaetaan ilot ja menestys yhdessä.Kyllä näkee että kateus-leimaa lyödään ihan liian heppoisin perustein.
Toisinsanoen sinun mielestä esimerkiksi kaikki masentuneet ihmiset ovat kateellisia kun tuntevat huonommuutta siitä etteivät ole saaneet elämässään kaikkea sitä mitä muut?
Ei pidä paikkaansa.
Kateus ei ole mikään masentunut tai katkeroitunut olotila, vaan kateus on sitä että silloin pyritään saamaan toiselle huono tilanne.
Kateutta on juuri se pahuus kun esimerkiksi naisystävän saadessa rinnalleen komean miehen, toinen naisystävä tulee ja yrittää pilata heidän onnensa tai yrittää saada tuon miehen itselleen. Katkeruus on sitä kun asialle ei tehdä yhtään mitään ja vain kitistään vääntäen kaikki mahdollisuudetkin mahdottomuuksiksi, ja pelkkä toteamus on sitä kun ei itse ollut paikalla ennen.
Tuon sinun logiikkasi mukaan ihan mikä tahansa asia mistä ihminen valittaa tai kertoo, on kateutta. Mutta tiedät varmasti itsekin ettet ole kaikille ihmisille kateellinen vaikka manaisitkin huonoa onneasi. - omilla varoilla
xxxzzx kirjoitti:
Kyllä näkee että kateus-leimaa lyödään ihan liian heppoisin perustein.
Toisinsanoen sinun mielestä esimerkiksi kaikki masentuneet ihmiset ovat kateellisia kun tuntevat huonommuutta siitä etteivät ole saaneet elämässään kaikkea sitä mitä muut?
Ei pidä paikkaansa.
Kateus ei ole mikään masentunut tai katkeroitunut olotila, vaan kateus on sitä että silloin pyritään saamaan toiselle huono tilanne.
Kateutta on juuri se pahuus kun esimerkiksi naisystävän saadessa rinnalleen komean miehen, toinen naisystävä tulee ja yrittää pilata heidän onnensa tai yrittää saada tuon miehen itselleen. Katkeruus on sitä kun asialle ei tehdä yhtään mitään ja vain kitistään vääntäen kaikki mahdollisuudetkin mahdottomuuksiksi, ja pelkkä toteamus on sitä kun ei itse ollut paikalla ennen.
Tuon sinun logiikkasi mukaan ihan mikä tahansa asia mistä ihminen valittaa tai kertoo, on kateutta. Mutta tiedät varmasti itsekin ettet ole kaikille ihmisille kateellinen vaikka manaisitkin huonoa onneasi.Eriarvoinen asema elämässä ja muutenkin hyvin erillainen elämä kaatoi oman ystävyyteni. Meidän yhteydenpitomme oli muutenkin viime vuosina vähäistä, mutta vauvan saaminen samoihin aikoihin palautti ystävyytemme hetkeksi. Arvostan ihmisiä jotka ovat kovalla työnteolla ansainneet laadukkaan elämän, mutta ystäväni sai isovanhemmiltaan perinnön joka on ilmeisesti ollut aika iso päätellen heidän hienosta talosta. Itseäni rupesi inhottaan kuinka hän kertoi veneiden ja talon hankinnasta ikäänkuin he omilla rahoillaan ovat ne ansainneet. Hänellä on ehkä yksi ikävämpi vastoinkäyminen ollut, mutta onhan ne helpompi kestää kun on vakaa elämä, rahaa ja matkailua. Kun vauv aika alkoi olla ohi huomasin kuinka meidän arki on kuin yö ja päivä. Itse yksinhuoltajana huolehdin autonhuollosta alaken kaikki ja hän ei edes aja autoa vaik kortti on.
Ystäväni myös piti minuun yhteyttä vaan sillon kun mies matkoilla ja kun muistelin nuoruutta oli hän sillon myös samanlainen ja piti yhteytä vaan kun jäi sinkuksi. Sitten hän kertoi kuinka hän aina kirpparilta etsii halpoja vaatteita ja samaan aikaan asuvat aivan hulppeassa talossa. Rupesin näkemään ystäväni itsekkäänä, pihinä hannu hanhena, en enää löytänyt yhteistä keskusteltavaa. ¨Kirjoitin hänelle rehellisen ja asiallisen viestin siitä miten koen ystävyytemme ja enpä ole kuullut hänestä sen koommin. Eli ei ystävyytemme hänellekkään niin tärkeä ollutkaan.
- hghgehtrh
Jos itsellä menee asiat huonosti, ei sitä monesti jaksa kuunnella toisen ylistystä omasta elämästään. Mun mielestä se on ihan inhimillistä. Ystävyydessä tulee mielestäni olla myös tilannetajua. Jos ystävää elämä potkii, ei silloin kannata kovasti hehkutella omalla elämällään.Onko teillä tilanne aina niin, että sua häiritsee ystäväsi onni ja koet oman elämäsi huonommaksi? Onko hän kuitenkin hyvä ystävä?empaattinen?luotettava? Jos ei, se on asia erikseen. Jos ongelmana on enimmäkseen sun tuntemema kateus tai katkeruus, kyse on susta ja sun asenteesta eikä sun ystävästä. Kurjaa, jos sulla on ollut vastoinkäymisiä elämässä, mutta hankaloitat sitä, jos jatkuvasti mietit ystäväsi "täydellistä" elämää ja vertaat omaasi. Joskus tulee niitä tilanteita, ettö itse on suossa, eikä jaksa hyvin eteenpäin porskuttavia ihmisiä niin katsella. Se saa olon tuntumaan vielä kurjemmalta, mutta jossain vaiheessa on kuitenkin päästävä elämässään eteenpäin ja noustava.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka vie Suomen kohta ykköseksi työttömyyskisassa
Espanja: 10,5 % Suomi: 10,3 % Ruotsi: 9,3 % Kisa on tiukkaa, mutta Riikalla hyvä draivi päällä. Vasemmistolaisen päämin1342704Miten juhlitte ensi lauantaina?
Se on kalenteriin merkitty juhlapäiväksi, niin sitä kai kuuluu juhlia.2562264Kumpaan rahat, mummojen vaippoihin vai Nalle WahIroosille?
JOS siis sinä saisit päättää?171393- 1151062
- 961011
Uudestisyntyminen ei tapahdu kasteessa
Tässä Apostolien tekojen kohdassa näemme, että Filippus julisti hoviherralle ensin evankeliumia ja kuulusteli sitten tar2041003Ryöstö Punkaharjulla
Punkaharjun k-market ryöstetty tänään keskellä päivää, ketä lie asialla? Poliiseja ainakin pörrää ympäriisee13892Lasse Lehtonen on yhtä aikaa sairauslomalla ja työmatkalla
Kelan johtaja näyttää vötkyilyn mallia, otti sairaslomaa ja lähti Brysseliin sitten ryyppäämään! 😂 Kelan pääjohtaja La55788Mistä juttelit viimeisen kerran
Mistä juttelitte viimeisen kerran ikävöinnin kohteen kanssa? Irl tai viesteillä.50741Evoluutioon ja alkuräjähdykseen uskominen vaatii todella vahvaa uskoa
Että tyhjästä syntyi ja kehittyi kaikki se mitä näemme ympärillämme.277732