Miehet usein kertovat haluavansa arvostusta. Liitoissa yleinen valituksen aihe on arvostuksen puute. Keskusteluja asiasta on, ja tuntuu että näillä "katkerilla pojillakin" suurin pelko/suru tuntuu tulevan siitä arvostuksen puutteesta, tai että nimenomaan naiset eivät ikäänkuin arvosta, naisina miestä. Vai olisiko siinä että kokee ettei ihmiset arvosta? No, nyt kuitenkin aiheena miehet ja miesten arvostus :)
Okei, mutta no, onhan se ymmärrettävää, kaikkihan haluavat että kumppani ja ystävät arvostavat. Naisetkin toivoisivat että miehet arvostaisivat ja useinpa se on niinkin, että vaimo tuntee olevansa itsestään selvä kotiorja ja mies ei arvosta... Vai arvostaako?
Voiko olla kyse kommunikointiongelmasta? Kun molemmat kokee, että itse arvostaa, mutta toinen ei? Miten siis arvostaminen voisi näkyä ja miten se ei näy, kun se on niin vaikeaa?
Jossain täällä oli myös ihan hyvä puheen vuoro, kun mies kertoi, että tuntuu, että monet naiset pitävät miehiä lapsina, eli siis soittelevat perään, holhoavat, korjaavat joka tapaa tehdä asiat jne. KOhtelevat aikuista miestään lapsena: eli mies ei saa olla tekijä ja osaaja, ja nainen valittaa kun jotuuu tekemään kaiken. Hieman kuten moni isäkin vieraantuu perheestään: kun vauva tulee, mies joskus jää ulkopuoliseksi, koska nainen ikäänkuin valloillaa koko kodin alueen ja miehelle jää työ ja typerät vitsit eikä tilaa perheeseen... Viekö nainen sen paikan liian helposti? Vai eikä mies osaa ottaa sitä paikkaa tai edelleenkään olla myös hellä, isä, olemassa, pakenee helppouteen, eli työpaikalle ja marttyyriuteen?
Feminismi on joillekin jo sanana tulenarka. Faktahan kuitenkin on, että naisilla on ollut aika huonot oikeudet ja ihmisoikeuksiin kuuluu muutamia asioita, mistä feminismi on taistellut, vaikka nykyään se sana olisikin väärin käytetty. Palkkatasa-arvosta työssä käyntioikeuteen ja jopa raiskaus on täytynyt taistella rikokseksi. Naisten seksuaalinen vapautuminen, mistä aika moni mieskin nauttii, on paljolti kyllä feminismin ansiota. Se on totta, ettei kaikkia voi koskaan miellyttää ja onhan niitäkin, joitten mielestä toisten täytyy olla heidän orjiaan: on oemassa miehiä, joiden mielestä naisen kuluisi olla heidän määrittelemänään, mutta ihmisellä eli naisellakin, on oikeus olla juuri sitä, mitä itse haluaa. Sinkuuden normalisointikin, jep, jep, feministit.
Olisiko siis, että vallasta vaan ei haluat luopua? Pakkovallalla vaan ei saa arvostusta? Onko osa naisista mennyt liian pitkälle ja feminismi alkanut olla enemmän harmia kun hyötyä vai onko meuhkaajat vaan itse aikaan saamattomia? Vai eikö miehet vaan osaa sopeutua muutokseen, vai pitääkö meteliä eniten ne jotka eivät osaa? Toisaalta tuntuu käsittämättömältä, että naisen arvostus ja oikeudet olisivat miehiltä pois.
Seksi. Varmasti iso osa, miehet aika helposti alkaa vedota "sä et rakasta, sä et arvosta", mutta... Niin. Mistä lähtien parisuhde on vankila, missä pitää vain tyydyttää toinen vaikkei itse jotain haluaisikaan? Suostua kaikkeen, kun kaikkea pitää kokeilla, tai mistä lähtien juuri seksi on ollut arvostuksen lähde? Että jos haluaa toista, haluaa seksiä, mutta ei vaikka juuri jotain tiettyä asiaa/asentoa niin kas, eipä arvostakaan? Onhan sekin todella arvostamatonta, että vaatii ja vaatii. Osa varmasti käyttää seksiä valtapelinä, onhan ihmisiä maailmassa, mutta kyllä suurin osa tuntemistani ihmisistä on ihan vaan ihmisiä. Jopa naisista. Onko kyse seksistä? Arvostus ja sen puute, miten se ilmenee? Mitä se on?
Arvostus. Kuitenkin, se on myös omasta itsestä kiinni. Väkivaltaiseen suhteeseen ei pidä jäädä, jokainen valitsee puolisonsa itse, jokaisella pitäisi olla myös itsearvostusta, asioista pitää keskustella, ja seksissä ei edes parisuhteessa kuulukaan saada aina kaikkea mitä haluaa, jos toinen ei halua, eihän muussakaan elämässä saa. Toisaalta, joskus synkkaa ja joskus ei, kaikkien kanssa ei sovi parisuhteeseen, seksinkään suhteen ja jos ollaan ihan eri linjoilla, on pakko vaihtaa, eikä pakottaa toista. Muistaminen, kehuminen, keskustelut. Tai tekeminen, asioitten hoitaminen, toisesta huolehtiminen.
Miten miestä voi arvostaa niin, että mies tajuaa sen?
Miten mies arvostaa naista, vaikka nainen ei sitä tajuaisikaan?
Jos molemmat omasta mielestään arvostaa toista, mutta toinen ei heitä, niin jotainhan tässä menee ristiin?
Mies, millaista arvostusta sinä haluaisit? Ja miten itse osoitat arvostusta?
Ehkä jotain on vaan mennyt ohi.
Milloin SINÄ koet, että sinua arvostetaan?
Miesten arvostaminen
16
1738
Vastaukset
- 15
Hyviä kysymyksiä sinulla. Minulla ei mene jakeluun sellainen, että minun pitäisi esittää etten saa kurkkupurkkia auki, tai etten osaisi naulaa ja vasaraa käyttää (etenkin kun se kuuluu osana työkuvaani) ihan vain siksi että mies saisi kokea olevansa miehekäs. Muutenkin on vaikeuksia ymmärtää miksi miehille on niin tärkeää tämä miehisyyden esittäminen erilaisten roolien avulla kun ei se naisillekaan sitä ole. En minä ainakaan koe olevani mitenkään naisellinen kun pyyhin rätillä pöytiä, tai tiskaan astioita.
Olen tullut siihen tulokseen, että miehet haluavat kokea olevansa miehekkäitä, äijiä, tai tosimiehiä sen takia että miehiä ja miehisiä arvoja on perinteisesti pidetty naisia ja naisellisia arvoja korkeampina. Miksi miehet haluaisivat etuuksistaan luopua, tasa-arvonko takia? Moni mies ei ymmärrä että tasa-arvo koituisi myös heidän edukseen. Helposti sanotaan että mies on epämiehekäs, jos hän poikkeaa perinteisestä miehen roolista, koska epämiehekkyys on miehen statusta alentavaa. Mutta jos nainen poikkeaa perinteisestä naisen roolista, on niin sanottu poikatyttö, niin se taas on positiivista.
Katselin tuossa Avalta tullutta ohjelmaa, jossa joku englantilainen nainen meni asumaan Masai-heimon luokse kuukaudeksi. Naisten töihin kuului esimerkiksi puiden hakkuu. Tämä nainen ihmetteli että miksei miehet tee mitään ja komensi yhden sivussa seisseistä miehistä ottamaan kirveen käteensä ja puita pilkkomaan. Tämä mies kiltisti yritti aikansa ja totesi että nämä kun ovat naisten töitä ja että he miehet kylässä miekkailevat ja että se vaatii paljon enemmän taitoa. Eli tuossakin piti vähätellä ja muutenkin jäi epäselväksi, että mitä ne Masai-soturit, siis miehet oikein tekivät, paitsi pomppivat tasajalkaa ylösalas.- aloittaja +++
Niin, voipi olla näinkin. Mä itse kyllä ihan vilpittömästi haluaisin tietää, mikä tekee ihmisen kokemuksen sellaiseksi, että hän kokee, että häntä arvostetaan.
Sillä voihan olla, että se äijäily on jollekin roolikin, eikä hän silti koe arvostuta, ainakaan omana itsenään. Se on totta, että siihen ajaa tavallaan tämä "perinnetaakka" että ihmisten on vaikeaa hyväksyä uusia malleja, vaikka miehisyys ja naiseus voisi olla laajempiakin käsitteitä ja se olisi siis hyväksi molemmille. Mikä sitten sille äijä-miehelle olisi arvostusta? Olisi sekin mielenkiintoista kuulla.
Kyllä vaikka kuinka moni pari elää "perinteistä parisuhdetta" ja silti, sama laulu. Kun suhteeseen tulee kriisi, on yksi iso syy, että koetaan, ettei toinen arvosta.
Eli, ei se pinta ole ehkä se ratkaisu, ei mieskään aina koe olevansa arvostettu pelkästään sillä työroolilla tai äijä-roolilla tai siksi, että nainen heittäytyisi avuttomaksi. Ehkä sekin olisi molempien harhaoletusta hyvin pitkälle? Monesti se perinteinen äijä-rooli koetaan myös aika ahtaaksi ja tiukaksi... Hieman kuten naisistakin moni kokee sen perinteisen naisen heikomman roolin.
Joo, joillekin tuo avuttomuus tuntuu olevan se juttu, he kokevat kyllä minun naisena kykenemiseni loukkaavana, mutta he ovat mielestäni vain heikkoitsetuntoisia: nimittäin kyllä näitä on naisissakin. No, mutta en halua puhua itsestäni, vaan miehistä. Koska joskus tuntuu, että voisin hyvin sen arvostuksen antaa sitten, jos osaisin: en luopumalla kyllä itsestäni, mutta täytyyhän sen oikeasti olla jotain muuta. Olen samaa mieltä, että tasa-arvosta kyllä olisi kaikille etua, mutta se kyllä sallisi ne äijätkin, yhtälailla kun pehmopojat ja meitä kaikkia arvostettaisiin ihmisinä, jokaisella olisi oma paikkansa. Hmm... Sepä olisikin hienoa :)
Toisaalta... Jos saa auttaa itselleen rakasta ihmistä, saa osallistua ja olla tärkeä. Kyllä mä senkin tunnistan. En oikein itsekään osaa sitten olla lähellä sellaista, joka aina osoittaa, miten hän ei ketään tarvitse eikä koskaan saa edes sitä kurkkupurkkia aukaista. Tai että, vaikka mä tietäisinkin, että hän ei tarvitse, niin on joskus kiva, kun hän tulee viereen ja kysyy, voisinko mä auttaa. Tulee hyvä mieli, että hän haluaa, että juuri minä olen juuri hänen kanssaan ja minä saan auttaa, häntä. Oisko se sitten sitä arvostuksen tunnetta?
(Mitä masai-heimoon tulee, niin en pidä kovin oikeana mennä puuttumaan toisten kulttuuriin kaikkitietävänä länsimaalaisena, jos menee tutustumaan toisiin, pitäisi ensin ja ensisijaisesti kuunnella ja tarkkailla eikä heti olla tuputtamassa. Tässä kohtaa en siis ole sen ohjelman tekijän kannalla, mielestäni hänellä ei ole oikeutta tuputtaa tapojaan jollain kuukauden vierailullaan, vaikka heillä olisikin meidän näkökulmastamme epätasa-arvoa. Todelliset muutokset ovat pitkäjänteisen työn tulosta ja lähtee ihmisistä itsestään.) - 25
aloittaja +++ kirjoitti:
Niin, voipi olla näinkin. Mä itse kyllä ihan vilpittömästi haluaisin tietää, mikä tekee ihmisen kokemuksen sellaiseksi, että hän kokee, että häntä arvostetaan.
Sillä voihan olla, että se äijäily on jollekin roolikin, eikä hän silti koe arvostuta, ainakaan omana itsenään. Se on totta, että siihen ajaa tavallaan tämä "perinnetaakka" että ihmisten on vaikeaa hyväksyä uusia malleja, vaikka miehisyys ja naiseus voisi olla laajempiakin käsitteitä ja se olisi siis hyväksi molemmille. Mikä sitten sille äijä-miehelle olisi arvostusta? Olisi sekin mielenkiintoista kuulla.
Kyllä vaikka kuinka moni pari elää "perinteistä parisuhdetta" ja silti, sama laulu. Kun suhteeseen tulee kriisi, on yksi iso syy, että koetaan, ettei toinen arvosta.
Eli, ei se pinta ole ehkä se ratkaisu, ei mieskään aina koe olevansa arvostettu pelkästään sillä työroolilla tai äijä-roolilla tai siksi, että nainen heittäytyisi avuttomaksi. Ehkä sekin olisi molempien harhaoletusta hyvin pitkälle? Monesti se perinteinen äijä-rooli koetaan myös aika ahtaaksi ja tiukaksi... Hieman kuten naisistakin moni kokee sen perinteisen naisen heikomman roolin.
Joo, joillekin tuo avuttomuus tuntuu olevan se juttu, he kokevat kyllä minun naisena kykenemiseni loukkaavana, mutta he ovat mielestäni vain heikkoitsetuntoisia: nimittäin kyllä näitä on naisissakin. No, mutta en halua puhua itsestäni, vaan miehistä. Koska joskus tuntuu, että voisin hyvin sen arvostuksen antaa sitten, jos osaisin: en luopumalla kyllä itsestäni, mutta täytyyhän sen oikeasti olla jotain muuta. Olen samaa mieltä, että tasa-arvosta kyllä olisi kaikille etua, mutta se kyllä sallisi ne äijätkin, yhtälailla kun pehmopojat ja meitä kaikkia arvostettaisiin ihmisinä, jokaisella olisi oma paikkansa. Hmm... Sepä olisikin hienoa :)
Toisaalta... Jos saa auttaa itselleen rakasta ihmistä, saa osallistua ja olla tärkeä. Kyllä mä senkin tunnistan. En oikein itsekään osaa sitten olla lähellä sellaista, joka aina osoittaa, miten hän ei ketään tarvitse eikä koskaan saa edes sitä kurkkupurkkia aukaista. Tai että, vaikka mä tietäisinkin, että hän ei tarvitse, niin on joskus kiva, kun hän tulee viereen ja kysyy, voisinko mä auttaa. Tulee hyvä mieli, että hän haluaa, että juuri minä olen juuri hänen kanssaan ja minä saan auttaa, häntä. Oisko se sitten sitä arvostuksen tunnetta?
(Mitä masai-heimoon tulee, niin en pidä kovin oikeana mennä puuttumaan toisten kulttuuriin kaikkitietävänä länsimaalaisena, jos menee tutustumaan toisiin, pitäisi ensin ja ensisijaisesti kuunnella ja tarkkailla eikä heti olla tuputtamassa. Tässä kohtaa en siis ole sen ohjelman tekijän kannalla, mielestäni hänellä ei ole oikeutta tuputtaa tapojaan jollain kuukauden vierailullaan, vaikka heillä olisikin meidän näkökulmastamme epätasa-arvoa. Todelliset muutokset ovat pitkäjänteisen työn tulosta ja lähtee ihmisistä itsestään.)Mä sitten inhoan vauvailua, eli semmosta ettei muka osata tehdä jotain ihan simppeleita hommia ja odotetaan vaan suu auki ja kädet sivulla että joku ne tekee.
Kyllähän sinkutkin osaa asiansa hoitaa, on se jalkoväli mitä nyt onkin, joten se siitä sukupuoliosaamattomuudesta.
Mutta mitä sitten tulee tuohon arvostukseen, niin ei se ehkä kuulu niin meidän kulttuuriin, enemmän se on sellaista vähättelyä, tai että pidetään toisen tekemiä asioita itsestäänselvyytenä, tuossa on minullakin ajattelemisen paikka. Ja kun itse tekee jotain toisen hyväksi, niin hyvä mielihän siitä tulee, ainakin kun näkee että toinen jotenkin arvostaa. Mutta pitäähän sen arvostuksenkin toimia molemminpuolin, eikä vain olla aina kiittämässä ja ottamassa. Sanoohan sen sanontakin, että on autuaampi antaa kuin otttaa.
Ja mitä tuohon Masai-heimoon tuli, niin ei se ollut noin, vaan juurikin niin että tämä nainen eli ja oli kuten muutkin heimon naiset, paitsi alussa tuo puunhakkuujuttu. Ja se ettei hän pystynyt nukkumaan savun takia samassa majassa, joka muuten oli tehty lehmänlannasta. Osallistui kyllä niiden valmistamiseen, sekin oli naisten hommaa. Eikä hän sanonut mitään siihenkään, kun heillä on tapana silvota tyttöjen sukupuolielimet, yksi heimon naisista selitti että tämä tehdään sen takia, että muuten eivät naiset voisi synnyttää. Sitten kun tämä masai-nainen kysyi että syntyykö Englannissa lapsia, sanoi että syntyy kyllä.
Ja mitä tulee eri kulttuureihin sekaantumisesta, niin asian voi ilmaista tuputtamis-sanan sijaan myös omaan kulttuuriin tutustuttamisella, ei kai meidän kulttuuri niin huono ole? Yleensä se vain on niin, että me täällä ylhäällä tarkkailemme, kauhistelemme ja kummastelemme miten nuo olennot elävät ja ovat.
Eikö se ole jonkinlainen sääntö sekin että luontoelokuvien tekijät eivät saa puuttua siihen mitä tapahtuu? Ja miksi eivät? Ei minusta ainakaan ole mitenkään eettisesti väärin antaa vettä nälkäkuoleman partaalla olevalle leijonalle, tai lopettaa sen kärsimykset. Luonnonkansat usein mielletään samalle tasolle eläinten kanssa, sen näkee siinäkin että vaikka länsimaalaisten naisten paljaita rintoja ei saa näyttää alle 18v-sallituissa kuvissa, niin ei ole ongelmaa esittää luontodokumentteja, tai myydä postikortteja, joissa luonnonkansojen naisten rinnat ovat paljaina. - aloittaja +++
25 kirjoitti:
Mä sitten inhoan vauvailua, eli semmosta ettei muka osata tehdä jotain ihan simppeleita hommia ja odotetaan vaan suu auki ja kädet sivulla että joku ne tekee.
Kyllähän sinkutkin osaa asiansa hoitaa, on se jalkoväli mitä nyt onkin, joten se siitä sukupuoliosaamattomuudesta.
Mutta mitä sitten tulee tuohon arvostukseen, niin ei se ehkä kuulu niin meidän kulttuuriin, enemmän se on sellaista vähättelyä, tai että pidetään toisen tekemiä asioita itsestäänselvyytenä, tuossa on minullakin ajattelemisen paikka. Ja kun itse tekee jotain toisen hyväksi, niin hyvä mielihän siitä tulee, ainakin kun näkee että toinen jotenkin arvostaa. Mutta pitäähän sen arvostuksenkin toimia molemminpuolin, eikä vain olla aina kiittämässä ja ottamassa. Sanoohan sen sanontakin, että on autuaampi antaa kuin otttaa.
Ja mitä tuohon Masai-heimoon tuli, niin ei se ollut noin, vaan juurikin niin että tämä nainen eli ja oli kuten muutkin heimon naiset, paitsi alussa tuo puunhakkuujuttu. Ja se ettei hän pystynyt nukkumaan savun takia samassa majassa, joka muuten oli tehty lehmänlannasta. Osallistui kyllä niiden valmistamiseen, sekin oli naisten hommaa. Eikä hän sanonut mitään siihenkään, kun heillä on tapana silvota tyttöjen sukupuolielimet, yksi heimon naisista selitti että tämä tehdään sen takia, että muuten eivät naiset voisi synnyttää. Sitten kun tämä masai-nainen kysyi että syntyykö Englannissa lapsia, sanoi että syntyy kyllä.
Ja mitä tulee eri kulttuureihin sekaantumisesta, niin asian voi ilmaista tuputtamis-sanan sijaan myös omaan kulttuuriin tutustuttamisella, ei kai meidän kulttuuri niin huono ole? Yleensä se vain on niin, että me täällä ylhäällä tarkkailemme, kauhistelemme ja kummastelemme miten nuo olennot elävät ja ovat.
Eikö se ole jonkinlainen sääntö sekin että luontoelokuvien tekijät eivät saa puuttua siihen mitä tapahtuu? Ja miksi eivät? Ei minusta ainakaan ole mitenkään eettisesti väärin antaa vettä nälkäkuoleman partaalla olevalle leijonalle, tai lopettaa sen kärsimykset. Luonnonkansat usein mielletään samalle tasolle eläinten kanssa, sen näkee siinäkin että vaikka länsimaalaisten naisten paljaita rintoja ei saa näyttää alle 18v-sallituissa kuvissa, niin ei ole ongelmaa esittää luontodokumentteja, tai myydä postikortteja, joissa luonnonkansojen naisten rinnat ovat paljaina.Joo, en mäkään siitä vauvan leikkimisestä pidä.
Kyllä vain, ihmiset osaakin paljon asioita, siitä ei lienee... Tai no, onhan se joillain uskomus, että siitä on kysymys. Mutta historian kuluessakin on monta kertaa jo todistettu, miten naiset voivat hoitaa miesten työt ja miten mies hoitaa kyllä perheen pienimmätkin, vaikkei naista olisikaan.
Ehkä se vähättely tosiaan on hieman kulttuurisidonnaista. Tai ihmisen joku yleisheikkous.
Tuohon naisten silpomiseen... Se on ehkä semmoinen mikä herättää paljon tunteita ja ajatuksia, ehkä siihen puuttuminen tuntuisi yksinkertaiselta, että samalla tavalla kun vaan marssii paikalle ja käskee jonkun hakata puita, mutta asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Heillä on tapana ympärileikata sekä pojat että tytöt, muuten ihan tarkennukseksi. Miesten ympärileikkaus tehdään myös murrosiässä eikä sen aikana saa näyttää kipua eikä itkeä, että ei sekään ihan helppo juttu ole.
En ala tästä enempää, mutta asiat tapahtuvat hitaasti ja sekin muutos pitää lähteä heistä itsestään. On paljon asioita, mitä emme täysin ymmärrä, en pidä kummankaan ympärileikkausta oikeana, mutta en usko, että he pahuuttaan kulttuurinsa keksivät tai että kun joku länsimaalainen marssii paikalle ja kertoo, että "näin se on!" ja vaikka he tulisivat katsomaankin, että se olisi vain siinä. On vaikeaa ymmärtää sitä, mutta he kokevat arvostavansa lapsiaan, itseään ja kulttuuriaan niin. On asioita toisaalta ja toisaalta. Esimerkiksi on se että maasai kulttuurissa naisella on hyvin vahva asema, siellä esim. vanhempi nainen on korkeammassa asemassa kun nuorempi mies ja siellä uskonnollinen asema on tasa-arvoinen. Uskon itse, että pikkuhiljaa ympärileikkaukset jäävät historiaan, vaikka toisaalta, eipä se ole jäänyt poikien osalta amerikassakaan...
Luonto hoitaa omansa kotiin, kaikille janoisille vettä ei riitä ja ihmisen puuttuminen luonnon lakeihin on jo nähty. Tässä maailmassa kaikki, mikä on syntynyt, on syntynyt kuolemaan. Se on se elämän kiertokulku. Ihminen ei ole jumala eikä äiti maa: siksi luontoon ei kuvaajat puutu. Anna vettä yhdelle, toinen jää ilman. Sinä määrittelisit söpöiksi ja pelastettaviksi nämä ja nuo, tai arvokkaiksi nämä ja nuo, tai pelastaisit tämän ja tuon, mutta kun ihminen ei vaan lopultakaan hallitse kaikkea tai voi pelastaa kaikkea. En nyt enempää tästäkään, tämä on jo ihan jotain muuta. On mukava poukkoillakin välillä, mutta itse aihe hukkuu: ja se olisi nyt ne miehet. Nimenomaan että ois puhetta miehistä ja kerrankin miesten arvostamisesta.
Kerro vaikka miten sinä arvostat miestä tai mitkä olisi semmoisia ominaisuuksia sitten mitä arvostaisit, ilmeisesti "äijäily" ei kuulu niihin :) ? Miten sinun mielestäsi tässä kulttuurissa voitaisiin parantaa miesten tasa-arvoa vaikka, kun sekin kuitenkin haijastuisi myös naisten hyvinvointiin? Tai miksi ajattelisit, että poikatyttönä olo olisi parempi, tai siis, onko se sinun mielestäsi sitten parempi, sekin oli vain esitetty ajatus? Tai miten sinä koet, että sinua arvostetaan, ehkä se arvostuksen tunne ei niin poikkeakaan eri sukupuolten/ihmisten välilllä... Tai sitten poikkeaa paljonkin. Mutta jospa siihen vaikka olisi jotain? Olisi mielenkiintoista tietää. - 8
aloittaja +++ kirjoitti:
Joo, en mäkään siitä vauvan leikkimisestä pidä.
Kyllä vain, ihmiset osaakin paljon asioita, siitä ei lienee... Tai no, onhan se joillain uskomus, että siitä on kysymys. Mutta historian kuluessakin on monta kertaa jo todistettu, miten naiset voivat hoitaa miesten työt ja miten mies hoitaa kyllä perheen pienimmätkin, vaikkei naista olisikaan.
Ehkä se vähättely tosiaan on hieman kulttuurisidonnaista. Tai ihmisen joku yleisheikkous.
Tuohon naisten silpomiseen... Se on ehkä semmoinen mikä herättää paljon tunteita ja ajatuksia, ehkä siihen puuttuminen tuntuisi yksinkertaiselta, että samalla tavalla kun vaan marssii paikalle ja käskee jonkun hakata puita, mutta asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Heillä on tapana ympärileikata sekä pojat että tytöt, muuten ihan tarkennukseksi. Miesten ympärileikkaus tehdään myös murrosiässä eikä sen aikana saa näyttää kipua eikä itkeä, että ei sekään ihan helppo juttu ole.
En ala tästä enempää, mutta asiat tapahtuvat hitaasti ja sekin muutos pitää lähteä heistä itsestään. On paljon asioita, mitä emme täysin ymmärrä, en pidä kummankaan ympärileikkausta oikeana, mutta en usko, että he pahuuttaan kulttuurinsa keksivät tai että kun joku länsimaalainen marssii paikalle ja kertoo, että "näin se on!" ja vaikka he tulisivat katsomaankin, että se olisi vain siinä. On vaikeaa ymmärtää sitä, mutta he kokevat arvostavansa lapsiaan, itseään ja kulttuuriaan niin. On asioita toisaalta ja toisaalta. Esimerkiksi on se että maasai kulttuurissa naisella on hyvin vahva asema, siellä esim. vanhempi nainen on korkeammassa asemassa kun nuorempi mies ja siellä uskonnollinen asema on tasa-arvoinen. Uskon itse, että pikkuhiljaa ympärileikkaukset jäävät historiaan, vaikka toisaalta, eipä se ole jäänyt poikien osalta amerikassakaan...
Luonto hoitaa omansa kotiin, kaikille janoisille vettä ei riitä ja ihmisen puuttuminen luonnon lakeihin on jo nähty. Tässä maailmassa kaikki, mikä on syntynyt, on syntynyt kuolemaan. Se on se elämän kiertokulku. Ihminen ei ole jumala eikä äiti maa: siksi luontoon ei kuvaajat puutu. Anna vettä yhdelle, toinen jää ilman. Sinä määrittelisit söpöiksi ja pelastettaviksi nämä ja nuo, tai arvokkaiksi nämä ja nuo, tai pelastaisit tämän ja tuon, mutta kun ihminen ei vaan lopultakaan hallitse kaikkea tai voi pelastaa kaikkea. En nyt enempää tästäkään, tämä on jo ihan jotain muuta. On mukava poukkoillakin välillä, mutta itse aihe hukkuu: ja se olisi nyt ne miehet. Nimenomaan että ois puhetta miehistä ja kerrankin miesten arvostamisesta.
Kerro vaikka miten sinä arvostat miestä tai mitkä olisi semmoisia ominaisuuksia sitten mitä arvostaisit, ilmeisesti "äijäily" ei kuulu niihin :) ? Miten sinun mielestäsi tässä kulttuurissa voitaisiin parantaa miesten tasa-arvoa vaikka, kun sekin kuitenkin haijastuisi myös naisten hyvinvointiin? Tai miksi ajattelisit, että poikatyttönä olo olisi parempi, tai siis, onko se sinun mielestäsi sitten parempi, sekin oli vain esitetty ajatus? Tai miten sinä koet, että sinua arvostetaan, ehkä se arvostuksen tunne ei niin poikkeakaan eri sukupuolten/ihmisten välilllä... Tai sitten poikkeaa paljonkin. Mutta jospa siihen vaikka olisi jotain? Olisi mielenkiintoista tietää.Oikeaan osuit. En arvosta äijäilyä, siitä mulle tulee mieleen duudson-tyylinen hölmöily. Ja herrasmiesmäinen ovien avaaminen ei sekään ole pyyteetöntä. Minä arvostan semmosta, että mies leipoo pullaa ja osaa oma-aloitteiseti tiskata astiat ja pyyhkiä pölyt . Siinä vasta mies jos uskaltaa rikkoa sukupuolirooleja. Nynneröitä ovat äijäilijät, nikulat ja muut lindholmin ollit.
Ja onhan mun pakko vielä sanoa tuohon ympärileikkaukseen, että on kuitenkin eri asia silpoa koko alapää irti ja syöttää klitoris sioille (kuten sen ohjelman mukaan oli tapana tehdä). Sehän olisi sama asia jos myös miehiltä leikattaisiin koko alapää irti esinahan sijaan. Ei naisten silpomisia voi sanoa ympärileikkauksiksi, kun ei siinä leikata mitään minkään ympäriltä pois. Täytyy vielä lopuksi tässä sanoa etten siis hyväksy miesten tai poikien ympärileikkauksia. - aloittaja +++
8 kirjoitti:
Oikeaan osuit. En arvosta äijäilyä, siitä mulle tulee mieleen duudson-tyylinen hölmöily. Ja herrasmiesmäinen ovien avaaminen ei sekään ole pyyteetöntä. Minä arvostan semmosta, että mies leipoo pullaa ja osaa oma-aloitteiseti tiskata astiat ja pyyhkiä pölyt . Siinä vasta mies jos uskaltaa rikkoa sukupuolirooleja. Nynneröitä ovat äijäilijät, nikulat ja muut lindholmin ollit.
Ja onhan mun pakko vielä sanoa tuohon ympärileikkaukseen, että on kuitenkin eri asia silpoa koko alapää irti ja syöttää klitoris sioille (kuten sen ohjelman mukaan oli tapana tehdä). Sehän olisi sama asia jos myös miehiltä leikattaisiin koko alapää irti esinahan sijaan. Ei naisten silpomisia voi sanoa ympärileikkauksiksi, kun ei siinä leikata mitään minkään ympäriltä pois. Täytyy vielä lopuksi tässä sanoa etten siis hyväksy miesten tai poikien ympärileikkauksia.No se on kyllä totta, että olisihan se seksikästä, jos ois mies, joka ois vaikka joskus yllätykseksi leiponut pullaa! :) Se ois oikeesti kyllä tosi romanttista. Mun miehet on kyllä kaikki tiskanneet ihan oma-aloitteisesti, mutta pölyjä ei ole tainnut pyyhkiä kovinkaan innokkaasti... Tosin en kyllä minäkään, että siitä en voi valittaa :D
Pyykin pesu ois kanssa ihan jees, mutta mä saan kuitenkin raivarit, jos vahinko käy ja pyykkiä on värjääntynyt... Paitsi itselleni, joten sen voin kyllä tehdä itse, hah-hah, no, heikkoutensa kullakin.
Mä kyllä tykkään ovien avaamisesta, tosin, mä itsekin leikin herrasnaista usein ja kyllä siinä yleensä molemmilla on hymy huulilla, ehkä se kohteliaisuus on kivaa molemmista.
Mun täytyy tunnustaa, että mä kyllä tykkään ittekin äijäillä ja niin sanotusti perseillä tiettyyn rajaan saakka, eli niin kauan, kun ketään ei vahingoiteta vasten tahtoaan, tai pilkata tai sillä tavalla rumasti nolata, se ei ole hauskaa. Mutta kyllä mä ittekin tölväilen välillä ja painiminen on hauskaa, mä olen jopa osallistunut räkimiskilpailuihin... Heko, heko....No onhan se lapsellista ja ihan sikaa, mutta ei vahingoita ketään ja oli silloin hauskaa ;D
"duudsonit" menee munkin mielestä liian pitkälle, ja etenkin, jos ne on tosielämän sikailijoita, se on vaan sitten hölmöä. Mutta siis, kohtuuden rajoissa, mä itte olen siinä kohtaa vähän joukon petturi, että mä tykkään "äijäillä" ja röhkiä vähän, tosin, siis, haluan silti epäilijöille sanoa, että olen silti ihan nainen ja en mikään poikamainen tai yritä olla "jätkä", tykkään ihan olla nainen juu. On vaan hauskempaa, kun ottaa välillä vähän rennommin ja mä olen vähän semmoinen villikko ;)
Mutta mä siis kyllä tykkään itte äijistäkin, niissä on jotain suloista. Ja ne pystyy asioihin sitten taas, mihin itse en: ne osaa olla kovempia tarvittaessa, niinkun vaikka jos joku eläin juoksee tielle ja loukkaantuu kun kolhiintuu autoon, niin ne uskaltaa lopettaa ne, mä en. Niillä on myös joskus rohkeutta mitä olen nähnyt. Hyvällä tavalla. Sen lisäksi mä itse usein helposti olen liian kovasanainen tai möläyttelen jotain: että toivoisin aina välillä itsekin ymmärrystä sille kovalle pinnalle... Tykkään siis miehistä kyllä ihan yleisesti, niistä "nynnerömmistäkin", että ei sillä... No joo. Mutta nyt lakkaan taas lörpöttelemästä itestäni. Mä vaan mietin tuota arvostus-kysymystä silläkin, kun ihminen saattaa kokea, ettei sitä muka arvosteta, vaikka joku kokisi arvostavansa kuinka paljon: se on surullista. Että kun kaikki sitä arvostusta kaipaa, niin ei sitten huomaa, jos ja kun joku arvostaakin. Tai sitten etsii sitä niin väärillä tavoilla, ettei tosiaan toinen voi suostua siihen: eikä se lopulta sitten tekisikään miksikään. Toisaalta, sitten nykyään jotenkin hoetaan sitä arvostusta ja ei koeta, että toinen arvostaa, vaikka toinen arvostaisi teoilla ja millä... Että mikään ei riitä. Tai sitten.. Tosiaan nykyään ihmiset eivät osaa arvostaa toisiaan.
Mutta jos ihminen uskaltaa olla oma itsensä, on sitten äijä tai nynnerö, muija tai jätkä (ja kaikki "-merkeissä), tai mitä vaan ja mitä tahansa housuissa on kun on mitä on, niin se on kyllä aina hatunnoston paikka! - tasa-arvoinen mies
Itse pidän uusavuttomia tai avutonta esittäviä naisia vähän hölmöinä. Mielestäni molemmat tekevät minkä osaavat ja jos ei osaa niin toiselta voi pyytää apua jos hän osaa sen paremmin. Itse ainakin miehenä voin ihan helposti keskustella naisen kanssa hommista ja yhdessä sitten keskustellaan rakentavasti asian pohjalta. Jos joku asia arvelluttaa edes hieman niin on parempi silti kysyä toisen mielipidettä asian (silti vaikka toinen olisikin vaikka keskimäärin huonompi timpuri jne,..). Miehekkääksi en tunne itseäni avatessa kurkkupurkkia tai korjatessa vessanpyttyä. Ainoa miehekkyys tulee ehkä vain silloin kun tekee jotain fyysisesti raskasta missä on selkeästi parempi kuin 99,99% naisista eli hakatessa halkoja, puita kaataessa, isoja taakkoja nostaessa, kiipeillessä välikattoa rakentaessa suu täynnä nauloja :)
Miehen ja naisen statusasemat eivät mielestäni mitenkään horju vaikka tekisi jotain muka toisen sukupuolen hommia. Itse ainakin osaan ommella hyvin koneellakin, osaan leikata naisten hiuksia eri muotoihin asti perus tasauksen lisäksi,.. Lisäksi vaimon kanssa usein puhumme naistenkin vaatetuksesta, koruista eli olen ihan kykenevä puhumaan ns. naisten juttuja. On ihan tyhmää myökin olla uusavuton mies mikä ei ymmärrä mitään tuoksuista, vaatteista tai esteettisyydestä. Mielestäni kaikesta hyvä tietää edes jotain perusasioista, eikä karttaa niitä sen takia että hei se ei sovi mun sukupuoliroolilleni. Ei kaikki kaljaajuovat kaljupää äijät ole ulkonäöstä huolimatta moukkia :)
Monissa maissa naiset tekevät työt ja äijät vain panevat, juovat paikallista viinaa, hiettävät läppää, tupakoivat ja tekevät pikkuhommia. Siinä sivussa he tekevät jotain pikkuhommia, mutta naiset ne raskaimmat hommat. Vedenkantokin jätetään naisille ja lapsille. Toisaalta onhan sitä olemassa naisvaltaisiakin yhteisöjä, mutta vähän harvemmalta.
- nähtynä
En viitsinyt lukea noita pitkänpitkiä sepustuksia. Aloitusviestin lopusta luin viimeisen kappaleen ja ajattelin.
Meillä arvostus on sitä, että asioista puhutaan. Kumpikaan ei ole kovin hyvä ajatusten tai nenänasentojen lukija, joten olemme päätyneet juttelemaan asioista. Joka päivä, useista asioista, monelta kannalta. Minusta se on arvostusta.
Myös se on arvostusta, että kumpikin voi tehdä sitä mistä saa iloa. Meillä päivän kotityöt voivat jakaantua eri tavoilla. Voi olla, että minä teen lumityöt, vien roskat ja kokkaan samaan aikaan kun kumppanini vaihtaa rikkinäiset lamput, pesee ja ripustaa pyykit ja etsii/toteuttaa ratkaisun wlan-ongelmaamme. Seuraavana päivänä pyyhimme yhdessä pölyt, minä imuroin, hän pyyhkii lattiat, minä hoidan tiskit ja hän ruuanlaiton. Kumpikin tekee asioita omalla tavallaan ja toinen ei puutu jos ei pyydetä apua. Tarvitessaan kumpikin pyytää apua ennen kuin on tehnyt homman niin pitkälle, että apu ei enää ehdi vaikuttaa.
Olen kuullut sanottavan, että mies arvostaa naista tekemällä jotain. Sitten nainen ei koe saavansa arvostusta, vaikka lämmitys toimii paremmin kuin ennen ja tiskikone ei enää heilu. Meillä tämä hoituu myös puhumalla. Jos jompikumpi aikoo tehdä jotain, siitä sovitaan yhdessä. Muutamakin "korjaus" on jätetty tekemättä kun vain toinen on tuntenut sen tarpeelliseksi ja tehty jotain ihan muuta sen sijaan.
Olen vienyt pari kertaa kukkia, niitä arvostetaan vaihtelevasti. Mitään tavaraa en ikinä osta puhumatta siitä ensin. Meillä on molemmilla näkemys, että vain todella tarpeelliset tavarat hankitaan. Lahjoiksi ei hankita mitään, minkä tarpeellisuudesta ei olla varmoja. Molemmin päin. Minusta sekin on arvostusta että kunnioittaa toisen ajattelua ja pyrkimyksiä.
Vastasiko tämä yhtään?- aloittaja +++
-Vastasiko tämä yhtään?
En tiedä, harkitsen vielä jaksanko lukea pitkää sepustustasi :)
- EI haukuta vieraille
Oi, pitkä teksti, paljon pointteja, en jaksanut lukea koko rimpsua 100% ajatuksella. MUTTA, tässä nuorena naisena ystävättärien ja omaa parisuhdehistoriaa pohtiessa täytyy tehdä yksi huomio: miten puhut kumppanille tai kumppanista seurassa!! Musta on usein ihan ahdistavaa kuunnella, miten säälimättömästi nuoret naiset mollaavat puolisoitaan kanssasisarille - joskus puolisot ovat kuulolla. Tai miten sille miehelle tiuskitaan vieraiden kuullen tms. Kuin kuristaisi miesparkaa palleista. Joku sanoisi, että kyse on vitseistä, tai erilaisesta keskinäisestä kommunikoinnista, ja vika on minun huumorintajuttomuudessani ja kuivuudessani. Voi olla sitäkin. Mutta en voisi ikinä kuvitella sanovani miehestäni muille jotain, minkä voisin kuvitella loukkaavan häntä... "kun toi on aina tollanen" tai "ei toikaan koskaan tajua". Ei hyvä, ei yhtään hyvä...
Ongelmista yksityisesti läheiselle ystävälle puhuminen on eri asia kuin julkinen vittuilu. - gymnasti
Vai haluavatko miehet sittenkin, että naiset alistuvat? Itse koen, modernina feministinä ja itsenäisenä sinkkuna, että on hankalaa signaloida olevansa naisellinen nainen.Sellainen,joka ei ole kuin Siiri Angerkoski.En pysty olemaan kokonaan missään miehen tossun allakaan..Se edellyttäisi jatkuvaa hiusten ojentelua takaisin muotoonsa ja meikin korjailua.Aikaisemmin ajattelin,että meikkaamalla sanon miehille: yritän olla mieliksi enkä komentele miehiä.En tiedä enää onko meikkaus mun juttuni..
- satuin paikalle taas
Miksi yksikään mies ei ole vastannut, vaikka niitä pyörii tällä palstalla nimenomaan myös tästä asiasta kertomassa, että kokevat että naiset ei arvosta, ovat ihan hulluja, ja itsekeskeisiä jne..
Kiva kuulla feministienkin vastauksia, en siis sano sitä, mutta kun kysymys oli nimenomaan miehille, että miten mies toivoisi itseään arvostettavan ja sen osoituksen ja miten se ei nyt näy, siis mitä tehdään väärin. Siksi oli paljon esimerkkejä, että kun se tuntuu nykyään näkyvän joka alueella: tämä on naisen logiikkaa- palsta, mutta täällä pyörii kasa miehiä valittamassa arvostuksen puutetta: missä on vastaukset? Nyt kun saisi kertoa. Täällä käydään kyselemässä juurikin naisten logiikkaa liitoista ja seurustelusta, treffeistä ja muusta, eli täällä pyörii miehiä, jotka voisivat kertoa ja siis naisia, jotka voisivat tällöin lukea, eli siis tsadaa, me saisimme tietää.
Mitä tähän tulee gymnasti, niin en todellakaan usko, että miehet haluavat naisten alistuvan, enkä ole huomannut kuin joissain lunnevikaisissa ääliöissä, mitä löytyy ihan sukupuoleen katsomatta, että he haluaisivat oikeasti kumppaninsa olevan tossun alla tai alistuvan. Voivat tehdä näin sokeuttaan ja typeryyttään, mutta harvalla se on tarkoitus: toki tällaisia sairaitakin yksilöitä on.
En ole myöskään huomannut, että meikit olisivat ratkaisevassa osassa tasa-arvossa.
Mutta! Koska naiset nyt vastailevat, niin milloin te sitten koette että teitä arvostetaan, miten sinä, gymnasti koet, että sinua arvostetaan, naisena, feministinä, miten, milloin, millä teoilla tai sanoilla? Ja miksi koet miesten yleisesti haluavan alistaa naiset, onko sinulla jotain huonoja kokemuksia?
PS. siis jotkut ovat käsittäneet kantani joksikin feministiseksi kannanotoksi, mitä se siis ei ole, tai ole olematta. Se on esimerkkejä, kysymyksiä ja tapauksia vain tätä pääkysymystä varten: Milloin SINÄ (mies etenkin) koet, että sinua arvostetaan?
- Anonyymi
Sitä että naiset eivät kohtele kunnolla, kiukuttelevat siitä, kun on sanottu kaupassa että eikö sinulla ole noita jo monia tarvitsetko viellä muka nuo. Vaikla juuri varattu matka malediiveille ja talven sveitsin reissukin. Ei kunnioiteta sitä, että mies todellakin yrittää!
- Anonyymi
Remmin kun silipasen ja annan selekään niin lähtöö enimmät arvostelut perkele!
https://www.youtube.com/watch?v=bpJUGuHu6Y4 - Anonyymi
Minulle arvotus on sitä, että ollaan ystävällisiä toista kohtaan, ei puhuta päälle, jaksetaan siis kuunnella. Toisaalta pienet huomion osoitukset kertovat välittämisestä ja isommat vaivannäöstä ja siitä,e ttä toisen hyvä olo on myös hyvää oloa itselle.
En osaa sanoa, miten "naiset" tai "miehet" asiat kokevat koska arvostuksen kokeminen ei ole sukupuolisidonnainen eli ei voi yleistää missään tapauksessa. On vain ihmisiä, jotka kokevat tuon tunteen eri tavalla ja myös näyttävät sen. Siitäpä se ristiriita syntyykin.
Olen itse aika avuton nainen perinteisissä miesten hommissa ja minua ei kiinnosta lainkaan remontoiminen, autohuolto tai muu vastaava. Meillä mies hoitaa ne mielellään. Ja minä taas ne perinteiset naisten hommat. Tämä toimii meillä, joillain taas roolit voivat olla täysin päinvastaiset tai täysin sekaisin.
Iän myötä nämä roolit ovat jotenkin pehmenneet. Mies saattaa leipaista kakun ja minä, no, ehkä napauttaa taulun seinälle. Yhdessä tehdään entistä enemmän asioita.
Arvostamisen osoittamiseen ei varmastikaan ole kaavaa eikä takuuta siitä, että toinen ymmärtäisi jotkut sanat tai teot arvostukseksi ennen kuin sanoo ääneen tyyllin "arvostan todella paljon sitä, että keität minulla aamulla kahvit" tmv.
Arvostamisen vastakohta on ilkeä mitätöiminen ja toisen mielipiteiden tai toiminnan jatkuva kritisointi. Moni tekee huomaamattaan noin vaikka olettaa arvostavansa toista.- Anonyymi
Aina kun nainen väittää että joku asia ei ole sukupuolisidonnainen niin alkaa ärsyttää. Nainen väittää näin vaikka ei edes kysy mitä mieltä miehet siitä ovat. Ei se homma näin toimi naiset että te oletatte aina myös miesten olevan kanssanne samaa mieltä ja jos mies onkin eri mieltä niin hän on mukamas aina väärässä. Ei ei, en hyväksy tuollaista mielipiteen runnomista toisten kurkusta alas ollenkaan!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1305055- 323187
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161827Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221790Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191655Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711501Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt111295Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111276Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi191257Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161247