Kirjojen lukeminen lapselle

Oletko kokeillut antaa vauvalle omaan käteen esim purulelun jota voi syödä samalla kun luet kirjaa?

Moikka!
Meillä alkuun luettiin kirjoja joka päivä, siis noin ehkä neljän kuukauden ikään asti. Mutta nyt sama ongelma, vauva kohta 6kk eikä lukemisesta tuu yhtään mitään kun se kirja on vaan saatava suuhun :D No, ei paniikkia, sitä ehtii sitten lukeen myöhemminkin! Nyt vaan sitten selaillaan sen minkä vauva haluaa, ja kirja saa mennä suuhun. Sitten kun tulee se hetki kun menee hermot kun ei saakkaan kunnolla kirjaa suuhun tai se ei pysy kädessä ja alkaa huuto niin keksitään jotain muuta :) Eikähän sen lukemisenkin aika vielä tule uudelleen..

Meidän vauva on 10kk ja sama ongelma se on täällä edelleenkin :) Ei hän enää jatkuvasti kirjoja syö, mutta haluaisi kääntää sivuja eteen ja taakse tai kääntää koko kirjan ympäri. No, ehkä se mukava lukuaikakin vielä koittaa.

Meidän nyt 9 kk lukutoukan pentu on ollut varsinainen bibliomaani noin 4 kk iästä alkaen. Pari huonoinat kovakantista on suosiolla alennettu jyrsintäkirjoiksi, joihin saa lattialla itse ottaa tuntumaa kaikilla aisteilla. Tämän jälkeen on paremmat kirjat malttanut jättää rauhaan.

Pikkujyrsijä haluaa kanssa ehdottomasti kääntää itse sivua, mutta kun otan kirjasta aina seuraavan sivun valmiiksi vähän koholle, lukeminen sujuu suht sujuvasti oikeaan suuntaan. Kärsivällisyys tosin menee, jos kirjassa on yhtään enemmän kuin 10 sanaa/aukeama, koska se sivun kääntäminen itse on niin megajännää...

Kannattaa kuitenkin ehdottomasti jatkaa lukemista!

Itse luin esikoiselle jo raskausaikana kirjoja ja jatkoin aktiivisesti 4 kk ikään asti. Siinä vaiheessa poika oppi paiskaamaan kirjan kiinni ja yritti karkuun... :) Jonkin aikaa yritin säästellä kirjoja mussuttamiselta, mutta luovutin jossain vaiheessa, kun ei poika niitä kuitenkaan pahasti syönyt. Siirryimme kuvakirjoihin ja niiden katselemiseen, eikä pitempää taukoa koskaan tullut. Pojan ollessa 1-vuotias luimme jo Tammen kultaisia (kun samanikäiset lähipiirin lapset jaksoivat hädin tuskin kuunnella niitä kuvakirjoja...).

En tiedä, liittyykö asiaan vai ihan geeneihin ja temperamenttiin, mutta poika oppi kaikki kirjaimet 1,5 vuoden iässä. On aina ollut hyvin kiinnostunut kirjoista ja saduista, monipuolisesti. Autokirjat tietysti ovat parhaita, mutta kyllä hän on itse hyllystä valinnut Tuhkimoakin ja vastaavia kirjoja, joita en välttämättä itse olisi keksinyt ensimmäiseksi pojalle lukea. Kirjojen lisäksi hän on aina nauttinut kerrotuista saduista, ja joskus kun olen lukenut sadun, se pitää kertoa uudestaan ns. omin sanoin.

Poika on nyt 3-vuotias ja joka ilta luemme 2 satua: yhden kuvallisen satukirjan ja yhtä pitempää kirjaa (esim. Peppi Pitkätossu, Peter Pan, Pekka Töpöhäntä yms.). Kirjaimet hahmottaa yllättävän hyvin, vaikkei niitä ole harjoiteltu. Lukuvalmiuskin alkaa pikkuhiljaa olla kohdillaan, koska osaa hahmottaa suullisesti sanoista rakenteita ja kirjaimia. Meilläkin suvussa on lukihäiriötä (siskollani ollut paha sellainen ja itselläni lievä), joten olen tyytyväinen poikani innostukseen.

Mahassa vuoroaan odottava sisaruskin siis on tahtomattaan jo nyt altistunut kirjallisuudelle ja samaa rataa aion hänenkin kanssaan jatkaa :) Toki niiden syötyjen kuvakirjojen tilalle pitänee hankkia uusia... ;)

Me on aina tykätty lukemisesta ihan sen vuoksi, että se on kivaa yhteistä puuhaa. Tuolloin puolivuotiaana se lähinnä oli sitä kirjan mutustelua tai sivujen pikapyöritystä. Silloin minä enemmänkin loruttelin tai lauloin ja kirjoja vain maisteltiin :D Lähempänä vuoden ikää alkoi tulla todellinen kiinnostus kirjoihin ja sittenhän niitä LUETTIIIIIIIN ihan urakalla. Välillä meinasi jo hermot mennä mammaltakin, kun kirjaa tuli kirjan perään. Neiti oppi aikaisin puhumaan, joten kohta tuli sitten kuvien nimeämiset jne. Lukuinnostus pikkuhiljaa normalisoitui ja 1,5v jälkeen meillä on selattu noita valokuva-albumeja ja selostettu kuka kuvassa on ja kuka tekee mitäkin :D Kirjoja luetaan enää nykyään lähinnä iltasatuina tai sitten tyttö "lukee" niitä itse eli selostaa tapahtumia. Tuo iltasatu tuli vasta joskus 1v 10kk ja silloinkin hyyyyvin lyhyeen satuun riitti kärsivällisyys. Päivällä saattaa pidemmänkin kirjan jaksaa selata ja kuunnella.

Meillä on vuoden ikäisen kanssa sama ongelma. Ekat kuukaudet meni hyvin, mutta nyt sylissä ei malteta kuunnella ollenkaan, kaikki muu on jännempä. Meilläkin on laitettu muutama kuvakirja pojan leluihin. Niitä tuo välillä yhdessä katsottavaksi, mutta ei jaksa kuunella tarinaa, vaan lukeminen menee tyyliin "katso pupu"(sivun kääntö) "Missä on pallo?" jne.

Meillä lukemista on korvattu loruleikeillä. Niissä yhdistyy puheen rytmi ja leikki. Poika ihan odottaa lorujen "huippukohtia" eli osaa yhdistää tietyt lauseet tiettyyn tekemiseen.