Tragikomedia

Kärsimys ja kuolema olivat Ykä-Urpoa aina kiehtoneet. Hänellä oli pitkään ollut tapana kiduttaa vähintään kerran viikossa yksi sika kuoliaaksi. Hän oli uskontotieteellisestä näkökulmasta varsin puhdas saatananpalvoja. Eräs matka kuitenkin muutti kaiken. Ykä-Urpo oli ottanut lennon Turkkiin, jossa hänen tarkoituksenaan oli ollut voittaa sieluja Saatanalle. Hän oli kuitenkin nukahtanut lentokoneeseen ja jatkanut vahingossa matkaa välilaskun jälkeen kohti Saudi-Arabiaa, johon hän ilmeisesti ihmeen kautta sai jäädä oleskelemaan ilman asianmukaisia lupia.

Saudi-Arabia oli aluksi vaikuttanut tylsältä, mutta perjantai-iltapäivänä Ykä-Urpo havaitsi jotain mielenkiintoista: aukio oli täyttänyt jännittyneistä kansalaisista. Sinne tuotiin vanki ja joku velmun näköinen mies. Ykä-Urpo oivalsi, että oli alkamassa teloitus. Hän tunsi erektion kohoavan, kun velmu otti esiin miekan, huusi "Allaahu akbar!" ja lennätti vangin pään metrien päähän. Ykä-Urpo riemastui ja alkoi saudiarabialaisten tavoin hurrata. Hurmoksellista! Mikä tunnelma - tappamisen meininki! Niin vaikuttava oli kokemus, että hän sai myös siemensyöksyn ihan masturboimatta.

Ykä-Urpo riensi kauppaan ja osti itselleen miekan matkamuistoksi. Kauppias kertoi tälle mielellään teloituksista ja mainitsi itse kaipaavansa ristiinnaulitsemisia, jotka olivat maassa valitettavan harvinaisia. Maanantaina Ykä-Urpo suuntasi kotimatkalle. Pitkän lennon aikana hän oli niin haltioissaan, että matka meni hujauksessa. Tiistai-iltana hän lähti baariin esittelemään miekkaansa tuttavilleen. Hän ei itse juonut alkoholia, sillä oli löytänyt totuuden Saudi-Arabian wahhabismista. "En enää palvo Saatanaa", selvitti hän tuttavilleen, "Jumala on suurin". Baarimikko oli itse rikollismielinen ja pyrki olemaan kiinnittämättä huomioon miekkaa heiluttelevaan asiakkaaseen. Kun humalainen törmäsi häneen, hupsahti hän niin, että tuli mestanneeksi Sepi-Juron.

Baari hiljeni ja baarimikkokin toljotti Ykä-Urpoa suu ammollaan. Tunnelma oli epätodellinen. Lakanaan pukeutunut ja rätin päähänsä asettanut mies seisoi verinen miekka kädessään, ja toisen pää oli lennähtänyt hyllylle viinapullojen viereen. Yksi humalainen nainen rikkoi hiljaisuuden alkamalla kirkua. Joku kutsui poliisit. Ainoa, joka ei ollut järkyttynyt, oli Ykä-Urpo. Nyt hän oli päässyt itse mestaamaan ihmisen, eikä edes voisi saada siitä ankaraa tuomiota, koskapa ei ollut tehnyt sitä tahallaan. Oivaltaessaan, että miekka menisi rikoksentekovälineenä valtiolle, alkoi Ykä-Urpo kuitenkin sopertaa. Poliisien saapuessa hän mestasi näyttävästi itsensä.