Pohdiskelu tehtävä

Tää ei nyt varsinaisesti liity uskontoon millään lailla..

Tuli sellaista pohdittua että voimmeko tietää että maailma ei ole vain meidän silmille vedetty verho? Että todellisuudessa tämänkin näytön takana ei olekaan mitään vaan sinne vasta piirtyy kuva vasta sitten kun sinne katsomme? Miten voimme tietää jonkun asian olevan yhä siellä jos siitä ei lähde ääntä tai kuvaa?

15

125

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hyvä kysymys

      Ihmisen järki on loppujen lopuksi hyvin rajallinen. Meille on todellista vain tämä minkä järjellämme ymmärrämme. Todellisuus voi olla paljon monimutkaisempi ja varmasti onkin.

      • vastausautomaatti

        Järjellinen vastaus :)


    • arjuuna

      Me elämme ajatuksen luomassa mielikuvatodellisuudessa, joka on subjektiivista todellisuutta, eli oletettua todellisuutta, mutta objektiivinen todeliisuus saattaa olla
      aivan ihan muuta
      Ajatuksen luoma subjektiivinen totuus totuus on aikaa ja ainetta, mutta objektiivinen totuus on ajaton ja aineeton ja niin kauan kuin me elämme luomassamme totuudessa niin meillä ei ole ajattomasta totuudesta
      Jos kuitenkin ymmärtäisimme mistä tämä meidän mielikuvatodellisuus on saanut alkunsa, ja että mikä se on todellisuudessa, niin silloin tuo mielikuvien luoja lakkaa olemasta ja voimme nähdä ajattoman totuuden
      Ajaton totuus ei ole sanallista ja sanoilla me voimme ainoastaan viitata tuohon ajattomaan totuuteen, joten se on ymmärrettävissä sanojen takaa
      Totuus ei ole etsittävissä eikä löydettävissä, mutta se tulee luoksemme kun elämämme valheellisuus on poissa

    • Pientä lisäselvitystä:
      Tarkoitatko, että esim. pakkasen tai jääkaapin oven sulkiessa sen sisältö häviää johonkin määrittelemättömään tilaan ja oven aukaistaessa tämä sisältä palautuu takaisin?

      • qfft ei kirj

        Juurikin näin. Vois kai lisäksi tulla maku vasta puraistessa.


    • ...

      Päättely on väärä. Reaalitodellisuus on objektiivista. Subjektiivinen todellisuus on jokaisella yksilöllä omansa.

      Subjektiivinen todellisuus perustuu aina yhden yksilön havaintoihin. Siihen miten juuri hän kokee maailman.

      Objektiivinen reaalitodellisuus ei tarvitse havainnoijaa. Jos meteori putoaa kuuhun, niin kuun pintaan jää jälki, vaikka putoamista ei ole kukaan havainnoimassa.

      • qfft ei kirj

        Subjektiivisuudesta ei saada objektiivista lisäämällä rottia labyrinttiin. Objektiivisuus on jotain jota tavoitellaan mutta ei voida koskaan täysin saavuttaa.

        Ainoa mikä on varmaa että jollain tavalla joku jossain muodossa ymmärtää tai ainakin luulee ymmärtävänsä tätä tekstiä...


      • Ei nyt ehkä liity aiheeseen vaikka samaa sarjaa onkin. Eli kuuluuko metsässä kaatuvasta puusta ääni, jos kukaan ei ole kuulemassa? Ja minkälainen se yhdenkäden taputus nyt oikein on?! Mutta eniten rassaa se jääkaapin valo:)


    • Jotenkin aloituksesi tuo mieleeni Solaris-elokuvan jossa tulevaisuudessa avaruusalus oli löytänyt planeetan jossa oli elämää. Mutta se elämä planeetalla muotoutui samaksi kuin avaruusaluksen miestön omat muistot maasta.

      Elokuvan loppupätkä - sori spoilaus =)

      http://www.youtube.com/watch?v=5_0UPh5FELg

    • qfft
      20.5.2011 15:59

      >>>Tuli sellaista pohdittua että voimmeko tietää että maailma ei ole vain meidän silmille vedetty verho?

    • kieliopo

      pohdiskelutehtävä on yhdyssana.

    • R. Sitia

      "Tuli sellaista pohdittua että voimmeko tietää että maailma ei ole vain meidän silmille vedetty verho?"

      Emme. Jos olemme ainoastaan tietokonesimulaatio, niin me emme sitä huomaisi. On kuitenkin mielekkäämpää olettaa, että aistumuksemme ovat todellisia ja ne tekevät meidät tietoisiksi itsestämme. Olemme siis olemassa, mutta emme voi absoluuttisesti tietää oikeastaan mitään mistään muusta.

    • Raine Keskikopsunen

      Olen aika pitkälti samaa mieltä R. Sitian kanssa.

      Immanuel Kantin tieto-oppia voisi käyttää tässä tilanteessa apuvälineenä: On olemassa subjekti, oliot sinänsä ja tapahtumakenttä, jossa subjekti havaitsee olioiden sinänsä aiheuttamat aistimukset. Subjekti havaitsee varmasti jotain (hieman kuin Descartesin "Ajattelen, olen siis olemassa"), mutta ei kuitenkaan tavoita olioa sinänsä ja sen perustavanlaatuista olemusta.
      Eli kysymys on lopulta metafyysinen, ja sen kaltaisiin kysymyksiin on jokseenkin hankalaa saada 100%:n varmoja vastauksia.

      Mielestäni tällaisissa kysymyksissä ainoa mitä voimme tehdä, on puida asiaa sen järjestelmän sisällä, missä sitä käsitellään. Eli en voi esimerkiksi tietää, onko tämän avauksen kirjoittaja se sama "qfft", joka on kirjoittanut muitakin viestejä Suomi24:een tai ovatko kaikki qfft:n kirjoitukset saman henkilön kirjoittamia, mutta tämän olettaminen sopii jokseenkin hyvin muun uskomusverkostoni kanssa yhteen. Eikä sillä loppujen lopuksi ole suurta käytännön haittaa, vaikka olisinkin väärässä.

      Jos vaikka sattuisin elämään tietokonesimulaatiossa, josta minun olisi kuitenkin mahdotonta saada täyttä varmuutta ja jos kaikki maailmassa toimisi kuitenkin samalla tavalla "normaaliin" verrattuna, niin on mielestäni jokseenkin yhdentekevää, mikä on asian metafyysinen laita.

      Ikiateistille haluan vain sanoa, että tieteeseenkään ei välttämättä kannata luottaa ihan varauksetta. Tieteessä on tehty virhearviointeja, ja tiede perustuu pääasiassa induktiiviseen päättelyyn, missä on omat ongelmansa (esim. David Humen kritiikki) - mutta tiukkaan falsifiointiin perustuva tieteellinen metodi lienee kuitenkin tällä hetkellä paras keino hankkia "tietoa". Kuten vanha sananparsi sanoo: paras selitys toistaiseksi.

      Hyvä avaus. En tarkoittanut, että pohdiskelusi olisi turhaa. Kaikkea kannattaa aina kyseenalaistaa.
      Tiedon oikeutusta, mahdollisuutta, keräämistapoja, hyödyllisyyttä, määritelmää jne... kannattaa ilman muuta mietiskellä.

    • Eikä siinä vielä kaikki sillä mistä voimme olla varmoja että kuva jonka me näemme taikka äänet joita me kuulemme ovat lähtöisin todellisuudesta joka on todella tosi??

      Mistä tiedämme että todellisuus ylipäätään jonka me koemme olisi todella todellisuus joka on tosi, sen sijaan että todellisuus jonka me koemme olisi illuusio todellisuudesta.
      Vaikka näyttämön lavalla taikojaan suorittava taikuri ei todellisuudessa mitään taikavoimia omaakaan, meidän kykymme havaita erinäisiä asioita jopa tämän todellisuuden sisällä jonka me koemme on osoitettavissa huomattavan epäpäteväksi tavaksi erottaa mitä todella on tapahtunut.

      Samalla lailla henkilöt jotka omaavat jonkinlaisen mielenterveys ongelman joka aiheuttaa sen että nämä kokevat tilanteita, näkevät kuvia ja kuulevat ääniä joita ei ole olemassa, on osoitus siitä että edes todellisuus jonka me hahmotamme näiltä osin ei välttämättömästi vastaa todellisuutta jonka muut kokevat.
      Samalla se on osoitus siitä että vaikka me voimmekin muodostaa jonkinlaisen yhtenäisen kuvan eri yksilöiden kesken siitä mikä todellisuus on, kuva joka meillä maailmasta on ei välttämättömästi perustu siihen mikä tämä todellisuus todella on, vaan on kuva joka on riippuvainen meidän kyvystämme muodostaa käsitys siitä mikä on tosi.

      Niinkin yksinkertaisen asian kohdalla kuin värit, on mahdotonta sanoa onko meidän havaintomme siitä mitä värit ovat todella yhteneväisiä.
      Mikäli minä esitän että taivas on sininen, mitä tämä "sininen" itseasiassa on.
      Kyseessä on havainto taivaan sinisyydestä, mutta mikäli minä todella näkisin taivaan esim: violettina, mistä minä voisin tietää että taivas jonka minä näen on violetti eikä sininen??
      Konsepti joka minulla on väristä sininen on edelleen olemassa ja koska minä käytän tätä kuvaamaan tietyn värisiä asioita joita minun on opetettu kutsumaan tällä nimityksellä, taivas jonka minä näkisin tässä yhteydessä violettina muiden mielestä, olisi yhtä lailla minulle sininen.
      Kun joku muu sitten kysyisi minulta: Minkä värinen taivas on?
      Vastaukseni tähän kysymykseen olisi edelleen: Sininen; siitäkin huolimatta että väri jonka minä näkisin, mikäli tämä toinen henkilö kykeni hahmottamaan todellisuuden niin kuin minä, olisi violetti ei sininen.

      Tämä tarkoittaa sitä että siitäkin huolimatta että jaettu kokemus jostakin tilanteesta voidaan ymmärtää tietyssä mielessä jaettavasti, kokemus tästä todellisuudesta ei kahden havaintoja tehneen henkilön välillä välttämättömästi ole täysin yhteinen.

      Joten me emme ainoastaan ole kykenemättömiä erottamaan illuusiota todellisuudesta, todellisuudesta joka on tosi, vaan riippumatta siitä onko todellisuus jonka me koemme absoluuttinen todellisuus vaiko ei, emme kykene edes muodostamaan tästä todellisuudesta muuta kuin todennäköisiä malleja kokemamme todellisuuden todellisesta muodosta.
      Tämän johdosta me saatamme elää illuusiossa todellisuudesta jonka muoto on sellainen että meidän käsityksemme tämän kokemamme illuusion todellisuudesta on yhtä kaukana absoluuttisesta kokemuksesta, kuin meidän kykymme havaita absoluuttinen totuus jonka tämä illuusio peittää.

      Toisin sanoen:Vaikka me omaisimme absoluuttisen tietämyksen todellisuudesta jonka me koemme, me saatamme omata absoluuttisen tietämyksen ainoastaan tämän illuusion tosi luonteesta; emme absoluuttisen todellisuuden todellisesta luonteesta.

      Tämä voidaan yhdistää myös tähän jumalkysymykseen, sillä mikäli tämä todellisuus jonka me koemme pitää sisällään jonkinlaisen jumalolennon joka olisi kaikkitietävä ja kaikkivoipa: On olemassa mahdollisuus että tämän jumaluuden kokemus jumalallisuudesta on edelleen illuusio.

    • D. H.

      Nythän on niin että David Humen propositio on kahden entiteetin välinen summaus. Täten ei voida vetää johtopäätöstä Koskenkorvan alkoholimäärästä (38% etanolia).

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      66
      3225
    2. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      27
      2283
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      68
      1849
    4. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      28
      1745
    5. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      16
      1411
    6. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1371
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      6
      1266
    8. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      29
      1251
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1177
    10. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      63
      1167
    Aihe