Vetäytynyt ien

Hyvä selvitys aiheesta. Hammas- ja suhygienia on tärkeää myös yleiselle terveydelle, kuten sydän ja verisuoni. Siitä ei koskaan turhaan puhuta. Tupakoitsijat sitten aiheuttavat tälläkin aluella itselleen vahinkoa.

>> (tarvitaan päivittäinen harjaus 2x2min harjaus ja huolellinen hammasvälien puhdistus hammaslangalla tai hammasväli "pulloharjoilla")

Miten on. Lähtökohtaisesti on kaksi koulukuntaa / lähestymistapaa toteutettaessa kolmen pinnan paikkoja, varsinkin puru- leipä -takahampaissa (millä nimellä niitä nyt sitten sanotaankaan ).

Joko hampaat muurataan tiiviisti ja huolellisesti yhteen, "slammaten" huolellisesti myös sivuilta, jotta mitkään ruoantähteet ei pääsisi väliin. Tai sitten tehdään / jätetään tarkoituksella tilaa hampaiden väliin. Kummallakin on etunsa ja haittansa.

Itse olin aikoinaan jo hyvin nuorena valinnut tuon kiinnimuuraamisen ja linja säilyi noin 24 vuotta käydessäni aina samalla eritäin huolellista työtä tekevällä hammaslääkärillä, jonka kanssa asiasta oli alunperin keskusteltu.

Sitten jouduin jokin vuosi sitten vaihtamaan hammaslääkäriä edellisen jäätyä eläkkeelle ja uusi edes lupaa ja mielipidettä kysymättä hioi kaikki takahampaiden välit ja sivut auki "tehden tilaa", kuten hän sitten jo työn tehtyään sanoi. Hän sabotoi vajaassa vartissa yli kahdenkymmenen vuoden huolellisen työn ja sen ylläpidon. Mitan tällaisia "hammaslääkäreitä" voi edes olla aolemassa ? Kyllä hänen olisi kokeneena ammattilaisena jo yhdellä silmäyksellä pitänyt nähdä miten hampaat olivat hyvin huolellisesti, systemaattisesti ja tarkoituksellisesti muurattu yhteen.

Siitä alkoi valtava epämukavuus ja käyttövaikeudet. Mitään, ei siis mitään voi syödä etteikö ruoan ainekset tunkeudu välittömästi ja erittäin epämielyttävästi hampaiden väliin ja myös painamaan ikeniä. Tuosta sabotointityöstä alkaen ei ole ollut yhtäkään mieluisaa ruokailuhetkeä. Pitäisi jatkuvasti useaan otteeseen jo kesken ruokailun tikuttaa puhdistaakseen hammasvälejä, joka edes sekään ei riitä. Samoin hyvän hammashygienian ylläpito on tullut työlääksi ja vaikeaksi. Ennen riitti puinen hammastikku ja huolellinen harjaus ilman reikiintymishuolia.

Nyt pitäisi sitten aloittaa kaikki alusta, avata riittävästi ( poistaa amalgaamipaikkoja hampaiden päädyistä ) ja tarkistaa huolellisesti kaikki nuo hammasvälit jotta ovat varmasti terveet ja sitten "muurata" uudestaan huolellisesti ja tiivisti yhteen.

Miten hammaslääkärit yleisestiottaen toimivat tämän asian suhteet nykyään, mitä heille valmistiuessaan opetetaan?

10 + 6 kirjoitti:

Hyvä selvitys aiheesta. Hammas- ja suhygienia on tärkeää myös yleiselle terveydelle, kuten sydän ja verisuoni. Siitä ei koskaan turhaan puhuta. Tupakoitsijat sitten aiheuttavat tälläkin aluella itselleen vahinkoa.

>> (tarvitaan päivittäinen harjaus 2x2min harjaus ja huolellinen hammasvälien puhdistus hammaslangalla tai hammasväli "pulloharjoilla")

Miten on. Lähtökohtaisesti on kaksi koulukuntaa / lähestymistapaa toteutettaessa kolmen pinnan paikkoja, varsinkin puru- leipä -takahampaissa (millä nimellä niitä nyt sitten sanotaankaan ).

Joko hampaat muurataan tiiviisti ja huolellisesti yhteen, "slammaten" huolellisesti myös sivuilta, jotta mitkään ruoantähteet ei pääsisi väliin. Tai sitten tehdään / jätetään tarkoituksella tilaa hampaiden väliin. Kummallakin on etunsa ja haittansa.

Itse olin aikoinaan jo hyvin nuorena valinnut tuon kiinnimuuraamisen ja linja säilyi noin 24 vuotta käydessäni aina samalla eritäin huolellista työtä tekevällä hammaslääkärillä, jonka kanssa asiasta oli alunperin keskusteltu.

Sitten jouduin jokin vuosi sitten vaihtamaan hammaslääkäriä edellisen jäätyä eläkkeelle ja uusi edes lupaa ja mielipidettä kysymättä hioi kaikki takahampaiden välit ja sivut auki "tehden tilaa", kuten hän sitten jo työn tehtyään sanoi. Hän sabotoi vajaassa vartissa yli kahdenkymmenen vuoden huolellisen työn ja sen ylläpidon. Mitan tällaisia "hammaslääkäreitä" voi edes olla aolemassa ? Kyllä hänen olisi kokeneena ammattilaisena jo yhdellä silmäyksellä pitänyt nähdä miten hampaat olivat hyvin huolellisesti, systemaattisesti ja tarkoituksellisesti muurattu yhteen.

Siitä alkoi valtava epämukavuus ja käyttövaikeudet. Mitään, ei siis mitään voi syödä etteikö ruoan ainekset tunkeudu välittömästi ja erittäin epämielyttävästi hampaiden väliin ja myös painamaan ikeniä. Tuosta sabotointityöstä alkaen ei ole ollut yhtäkään mieluisaa ruokailuhetkeä. Pitäisi jatkuvasti useaan otteeseen jo kesken ruokailun tikuttaa puhdistaakseen hammasvälejä, joka edes sekään ei riitä. Samoin hyvän hammashygienian ylläpito on tullut työlääksi ja vaikeaksi. Ennen riitti puinen hammastikku ja huolellinen harjaus ilman reikiintymishuolia.

Nyt pitäisi sitten aloittaa kaikki alusta, avata riittävästi ( poistaa amalgaamipaikkoja hampaiden päädyistä ) ja tarkistaa huolellisesti kaikki nuo hammasvälit jotta ovat varmasti terveet ja sitten "muurata" uudestaan huolellisesti ja tiivisti yhteen.

Miten hammaslääkärit yleisestiottaen toimivat tämän asian suhteet nykyään, mitä heille valmistiuessaan opetetaan?

Lue lisää

Yksittäisillä hammaslääkäreillä tietty voi olla erilaisia näkemyksiä asiasta, mutta yleinen konsensus, jota myös tutkimusnäyttö tukee, on että hampaan paikkauksella tulee pyrkiä säilyttämään hampaiston luonnollinen, ideaali anatomia mahdollisimman hyvin. Hammaskontaktin tulee olla tiivis ja anatomisen muodon mahdollisimman lähellä oikeaa, eli siis niin, että kontakti on heti kruunun reunan "harjanteen" alapuolella. Näin hampaitten pinnat on helppo puhdistaa, mutta hammaslangalla pääsee helposti hammasväliin, varsinaisen kontaktin ollessa kuitenkin niin tiivis, että sinne ei ruokaa ja muuta töhkää jää syödessä. Hampaitten anatominen muotoilu helpottaa myös purentatoimintojen, sen hampaistollisen ohjauksen ja liikkeitten säilyttämisen luonnollisena. Tällaisina paikat myös kestävät parhaiten.

Joskus tietenkin edellämainitusta ihanteesta on erinäisten tekijöitten (esim. hampaiston anatomia, aukkoisuus, karieksen sijainti, paikkaustekniset edellytykset jne) pakko joustaa. Yleisesti ottaen, jos kunnollista kontaktia ei pystytä luomaan, on parempi sitten jättää ihan reilusti auki. Tähän kuitenkin joudutaan päätymään hyvin harvoin, ja käytännössä nämä tilanteet johtuvat lähes aina hampaiston aukkoisuudesta, jota joillain on ihan luonnostaan tai sitten poistojen seurauksena. Huono tai sinne päin oleva kontakti on pahin mahdollinen: se kerää kaiken lian sisäänsä, mutta on silti hankala puhdistaa.

alan opiskelija kirjoitti:

Yksittäisillä hammaslääkäreillä tietty voi olla erilaisia näkemyksiä asiasta, mutta yleinen konsensus, jota myös tutkimusnäyttö tukee, on että hampaan paikkauksella tulee pyrkiä säilyttämään hampaiston luonnollinen, ideaali anatomia mahdollisimman hyvin. Hammaskontaktin tulee olla tiivis ja anatomisen muodon mahdollisimman lähellä oikeaa, eli siis niin, että kontakti on heti kruunun reunan "harjanteen" alapuolella. Näin hampaitten pinnat on helppo puhdistaa, mutta hammaslangalla pääsee helposti hammasväliin, varsinaisen kontaktin ollessa kuitenkin niin tiivis, että sinne ei ruokaa ja muuta töhkää jää syödessä. Hampaitten anatominen muotoilu helpottaa myös purentatoimintojen, sen hampaistollisen ohjauksen ja liikkeitten säilyttämisen luonnollisena. Tällaisina paikat myös kestävät parhaiten.

Joskus tietenkin edellämainitusta ihanteesta on erinäisten tekijöitten (esim. hampaiston anatomia, aukkoisuus, karieksen sijainti, paikkaustekniset edellytykset jne) pakko joustaa. Yleisesti ottaen, jos kunnollista kontaktia ei pystytä luomaan, on parempi sitten jättää ihan reilusti auki. Tähän kuitenkin joudutaan päätymään hyvin harvoin, ja käytännössä nämä tilanteet johtuvat lähes aina hampaiston aukkoisuudesta, jota joillain on ihan luonnostaan tai sitten poistojen seurauksena. Huono tai sinne päin oleva kontakti on pahin mahdollinen: se kerää kaiken lian sisäänsä, mutta on silti hankala puhdistaa.

Lue lisää

>> yleinen konsensus, jota myös tutkimusnäyttö tukee, on että hampaan paikkauksella tulee pyrkiä säilyttämään hampaiston luonnollinen, ideaali anatomia mahdollisimman hyvin.

Loogista.

>>... niin, että kontakti on heti kruunun reunan "harjanteen" alapuolella. Näin hampaitten pinnat on helppo puhdistaa, mutta hammaslangalla pääsee helposti hammasväliin, varsinaisen kontaktin ollessa kuitenkin niin tiivis, että sinne ei ruokaa ja muuta töhkää jää syödessä.

Haastava kompromissi / sovellus toteuttaa. Ei liian kiinni eikä liian auki, niin ettei möhnä pääse hammasväliin, mutta niin että hammaslangalla sinne pääsee.

Aikoinaan kun silloinen hammaslääkäri aiheesta kertoi, niin sanoi että tulee joko laittaa tiiviisti yhteen ( "muurata" huolellisesti myös sivulta ), koko linjan hampaat jotta ei synny siirtymiä ja epätasaisia jännitteitä, tai tehdä juuri riittävästi tilaa jotta puhdistaminen myös hammaslangalla on mahdollista ( ei välimuotoa ). Sanoi että viimeksimainitussa tilanteessa sinne tahtoo kuitenkin helpommin päästä pienen pieniä määriä myös ruoan jäänteitä ja edellyttää systemaatista hammaslangan käyttöä.

Kertoiu kummankin metodin hyvät ja huonot puolet. Päädyin siihen, että muurataan tiiviisti yhteen, kun en milloinkaa ole hammaslankaankaan tottunut. Visuaalisesti näytti kuin purupinnat olisivat yksi yhtenäinen ja jatkuva pinta hampasta toiseen, tietenkin purennat kohdilleen hiottuna. Kaikkien näiden vuosien aikan hampaiden hygienian ylläpito oli helppoa, erinomainen käyttömukavuus, eikä ylimääräistä reikiintymistä ollut ongelmana.

>> Huono tai sinne päin oleva kontakti on pahin mahdollinen: se kerää kaiken lian sisäänsä, mutta on silti hankala puhdistaa.

Juuri tällainen on tilanne valitettavasti tällä hetkellä tuon mainitsemani "sabotoijan" työn jälkeen. Ruoan tähteet tunkeutuvat hampaiden väliin myös osin sivuilta, ei ainoastaan purupinnalta.

" Ikääntyneillä (40 v ->) ikenen vetäymä voi johtua liiallisesta harjauksesta, mutta myös ientulehduksen edistyneemmästä asteesta eli parodontiitista. "

Parodontiitti ei todellakaan ole etenkään nykyään pelkästään ikääntyneiden ongelma. Parodontiittia esiintyy jo yllättävän nuorilla ja sitä edeltävä ientulehdus on huolestuttavan yleinen ongelma jo nuorilla (jopa melkein lapsilla).

Siksi toisekseen onko 40 v mielestäsi ikääntynyt??

the_road kirjoitti:

" Ikääntyneillä (40 v ->) ikenen vetäymä voi johtua liiallisesta harjauksesta, mutta myös ientulehduksen edistyneemmästä asteesta eli parodontiitista. "

Parodontiitti ei todellakaan ole etenkään nykyään pelkästään ikääntyneiden ongelma. Parodontiittia esiintyy jo yllättävän nuorilla ja sitä edeltävä ientulehdus on huolestuttavan yleinen ongelma jo nuorilla (jopa melkein lapsilla).

Siksi toisekseen onko 40 v mielestäsi ikääntynyt??

Lue lisää

Toki paron ongelmia on nuoremmillakin, mutta muutokset alkavat konretisoitua potilaalle yleensä tuossa 40 jälkeen. Krooninnen parodontiittti on kuitenkin se yleisin ja etenee hitaasti, jolloin potilas itse voi alkaa hoksata jonkin olevan pielessä siinä 40 iässä, juveniilit ja nekrotisoivat taudinmuodot ovatkin sitten ihan erikseen.

Ikäkysymyksestä: en jaksanut jaotella ikää enää tarkemmin, kun olin jo kirjoittanut puolimaratonin mittaisen vastauksen... =) Ja ikä ja aika ovat muutenkin suhteellisia käsitteitä: 150 vuotta sitten 40 oli kunnia-arvoisen korkea ikä, sillä kuolo korjasi suurimman osan jo hyvissäajoin ennen tuota rajapyykkiä... Nykyisin taas taitaa olla niin, että nuoret aikuiset vasta aikuistuvat tuossa iässä ;)

alan opiskelija kirjoitti:

Yksittäisillä hammaslääkäreillä tietty voi olla erilaisia näkemyksiä asiasta, mutta yleinen konsensus, jota myös tutkimusnäyttö tukee, on että hampaan paikkauksella tulee pyrkiä säilyttämään hampaiston luonnollinen, ideaali anatomia mahdollisimman hyvin. Hammaskontaktin tulee olla tiivis ja anatomisen muodon mahdollisimman lähellä oikeaa, eli siis niin, että kontakti on heti kruunun reunan "harjanteen" alapuolella. Näin hampaitten pinnat on helppo puhdistaa, mutta hammaslangalla pääsee helposti hammasväliin, varsinaisen kontaktin ollessa kuitenkin niin tiivis, että sinne ei ruokaa ja muuta töhkää jää syödessä. Hampaitten anatominen muotoilu helpottaa myös purentatoimintojen, sen hampaistollisen ohjauksen ja liikkeitten säilyttämisen luonnollisena. Tällaisina paikat myös kestävät parhaiten.

Joskus tietenkin edellämainitusta ihanteesta on erinäisten tekijöitten (esim. hampaiston anatomia, aukkoisuus, karieksen sijainti, paikkaustekniset edellytykset jne) pakko joustaa. Yleisesti ottaen, jos kunnollista kontaktia ei pystytä luomaan, on parempi sitten jättää ihan reilusti auki. Tähän kuitenkin joudutaan päätymään hyvin harvoin, ja käytännössä nämä tilanteet johtuvat lähes aina hampaiston aukkoisuudesta, jota joillain on ihan luonnostaan tai sitten poistojen seurauksena. Huono tai sinne päin oleva kontakti on pahin mahdollinen: se kerää kaiken lian sisäänsä, mutta on silti hankala puhdistaa.

Lue lisää

> Huono tai sinne päin oleva kontakti on pahin mahdollinen: se kerää kaiken lian sisäänsä, mutta on silti hankala puhdistaa.

Entä' jos paikka on liian matala?
Purentatilanteessa vastapurijaan on suuri. jopa millien väli. Siltäosin puhdistus tapahtuu aivan automattisesti!

>>Tuollaisesta muuraustekniikasta sen sijaan en ole kuullutkaan.

Itselläni nuo tiiviisti yhteen "muuratut" hampaat ( kaikissa kolmen pinnan amalggaamit ), kuten jo yllä mainitsin, toimivat moitteettomasti 24 vuotta, ei ylimääräistä reikiitymistä, ei ienongelmia, vaan kaikki hygieenistä ja tervettä, sekä lisäksi erittäin mielyttävät käyttää ja hammashygienian ylläpito helppoa.

Hampaat oli "muurattu" ja huolella muotoiltu niin tiiviisti yhteen rinnakkaisten paikkojen kohdalla vertikaalisti, että purupinnoilta ( toki normaalin hampaan muotoon ), ettei hampaiden väliin yksinkertaisesti sanottun ruoantähteet edes päässeet. Hammastikulla saattoi puhistaa hampaiden välin - sivun ienpintaan saakka, mutta varsinaisesti hampaiden väliin pidemmälle se ei edes mahtunut.

Kun taasen nyt tuon "puoskarin" jokunen vuosi sitten avattua kaikki nuo takahampaiden välit ja "muotoiltua" uudestaan, on tilanne kuin yö ja päivä, sekä ongelmia riittänyt kuten aiemmin kuvasin ja lisäksi kunnollinen hammashygienia on tullut erittäin työlääksi ellei mahdottomaksi, varsinkin kodin ulkopuolella. Tämän vuoksi hampaiden välissä on vuorokausi ja viikkotasolla pitkiäkin aikoja vahinkoa tekevää "materiaalia", jota siellä ei edellisen 24 vuoden aikana ollut. Nyt on alkanut myös reikiintyminen edellisestä poiketen, käyttömukavuudesta puhumattakaan.

Ruoantähteet tunkeutuvat ilkeän tuntuisesti hampaiden väliin, osin sivultakin ja usein myös jumittuen tiukasti ja vaikeasti poistettavasti hampaiden väliin ( varsinkin jotkin mausteet tai vaikkapa klementiinin "iho" jne. ) joka ainoa kerta kuin jotakin syö, jo ensimmäisestä purennasta alkaen. Jo pelkkä ruokailun nautinto on tällä hetkellä hitoriaa. Samoin hampaiden välejä ei tahdo saada puhditettua kuin erityisen työläästi. Se, että joutuu työläästi rassaamaan hampaiden välejä jatkuvasi, se vasta rasittaakin ienpintoja ja mahdollisesti myös vauroiottaa niitä ( ovat nyttemmin tulleet aremmiksi, jota ei milloinkaan aiemmin ilmennyt ).

>> Hammasvälien täytyy olla puhdistettavissa (langalla, tikulla, väliharjalla), muutoin seuraa ienongelmia.

Lähtökohtana olikin joko tehdä juuri sen verran tilaa, että hammaslangallakin voi puhdistaa, mutta ei yhtään enempää, sillä muutoin alkaa moninaiset ongelmat. Tässä tapauksessa myös on käytettävä säännöllisesti ja jatkuvasti hammaslankaa, muutoin ei hammasvälit pysy puhtaina ja hampaat terveinä.

Toinen vaihtoehto on "muurata" kolmipintaiset amalgaamit niin tiiviisti ja huolellisesti muotoillen yhteen, ettei edes lanka mahdu, ei myöskään ruoantähteet. Kun kummankin lähestymistavan hyvät ja huonot puolet oli minulle kerrottu, päädyin tuohon tiiviiseen versioon.

Mikäli aiemman profiilin rakentanut ja ylläpitänyt perfeksionisti-hammaslääkäri olisi edelleen toimessa, niin en olisi muualle edes mennyt. Nyt pitäisi tehdä varsin iso työ jotta vois palata entiseen ja hyväksi osoittautuneeseen malliin ja tämä sillä edelletyksellä, että sen osaava ja huolellinen hammaslääkäri löytyy.

>> Hammasvälien täytyy olla puhdistettavissa (langalla, tikulla, väliharjalla), muutoin seuraa ienongelmia.

Palaan vielä aiheseen. Oheisen linkin keraamisia paikkoja koskevissa kuvissa on melkosen todennäköistä, että ensimmäisen kuvan n° 0131 esittämän hampaan varsinkin vasemmapuoleinen väli on melkoinen "jäteimuri" jumittaen ruoantähteet jo ruokaillessa ja ollen myös vaikeasti puhdistettava ilman hammaslankaa. Sen oikean puoleinen väli ehkä hieman vähemmässä määrin, mutta hampaiden yläpintojen muoto kertoo, että joka puraisulla ruoanjätteet uppoavat tehokkaasti tuohokin väliin. Samoin seuraavassa kuvassa n° 0132.

Kolmas n° 0139 lienee näistä vähäongelmaisempi tässä suhteessa, joka kuvan perusteella näyttäisi olevan melko tiiviisti kiinni oikean puoleisessa naapurissaan, joskin kuvan ylälaidan puoleinen osa hammasväliä "ottanee vastaan" melko vieraanvaraisesti hampaiden väliin ja ientä vasten vaikkapa syödyn leivän muodostaman pastan.

Itselläni oli amalgaamit liitetty tiiviisti vastakkain muistuuttaen melko paljon tuon edellisen kuvan n°0139 tilannetta, sillä erolla, että vierekkäisten hampaiden liitoskohdassa paikan purupinta oli plaanissa ( ei ruenoiltaan pyöristetty kuten tuossa kuvassa, joka toimii kuin hammasratas ottaen ruoanjätteet väliinsä ) ja joka oli liki kuin samaa paikkaa ja hampaiden ulkoreuna eli hampaan väli - ulkonurkka vertikaalisuunnassa oli hyvin huolella muotoiltu, ettei ruoanjätteitä tunkeutuisi sivultakaan. Toimi erittäin hyvin ja hampaat, sekä ikenet pysyivät hyvässä kunnossa 24 vuotta.

- http://www.ogelinhammas.fi/16


.