Tajusin tässä, että en taida koskaan olla oikeasti rakastunut. Siis että olisin nähnyt jonkun miehen maailman ihmeellisimpänä ja parhaimpana olentona ja ihmisenä, jonka puolesta olisin valmis tekemään mitä vaan. Ja siis muutenkin sellaista tunnetta ja kokemusta, jossa ollaan täydellisen sokeita toisen virheille ja puutteille, eletään päivunelmissa ja haaveillaan vain jostain toisesta ihmisestä. Eli romanttista rakkautta siis, mitä ilmeisesti normaalit ihmiset kykenevät tuntemaan.
En minä mikään tunteeton ihminen muuten ole. Välitän hyvin paljon ystävistäni ja vanhemmistani ja sisaruksistani ja muista läheisistä ihmisistä. Ja joskus olen myös kohdannut miehiä, joista olen pitänyt varsin paljon ja joiden kanssa olisin kenties voinut ryhtyä seurustelemaan.
En sitten kuitenkaan ruvennut, kun tuntui siltä, että ryhtyisin seurustelemaan vääristä syistä, kun en tuntenut tarpeeksi voimakasta rakkautta kyseistä miestä kohtaan.
En kykene rakastumaan
39
188
Vastaukset
- Terveellä
pohjalla olet. Silloin kun mies on maailman ihmeellisin ja parhain ja olet sokea realiteeteille, silloin hommasta ei yleensä tule mitään kun utu haihtuu.
Kun ajatuskyky säilyy niin mahdollisuus onnistua - 4tq3
"En sitten kuitenkaan ruvennut, kun tuntui siltä, että ryhtyisin seurustelemaan vääristä syistä, kun en tuntenut tarpeeksi voimakasta rakkautta kyseistä miestä kohtaan. "
Siis meinaatko että ensin pitäisi rakastua tulisesti ja sitten vasta seurustella? Ööh, eikö se yleensä mene toisinpäin?- ap.
"Siis meinaatko että ensin pitäisi rakastua tulisesti ja sitten vasta seurustella? Ööh, eikö se yleensä mene toisinpäin? "
Siis tarkoitin sitä, että ajatus seurustelusta tuntui yhdentekevältä. Siis jotenkin sellaiselta, että sitä olisi ryhtynyt suhteeseen jonkinlaisella "Ihan sama, ei tässä parempaakaan tekemistä ole" -tyyliin. Siis entuntenut yhteenkään mieheen tutustuttuani varmuutta, siitä, että haluan seurustella tämän ihmisen kanssa kanssa.
- et silleen
Tähän on helppo ratkaisu. Aika. Jos ei tule ketään joka toisi kaivattuja tunteita, ennen pitkää joko tyydyt yksin elämiseen tai otat jonkun vähemmilläkin tunteilla.
- sanana rakas
Silloin jää myöskin kokematta, olisitko sittenkin kohdannut sen oikean realiteeteista huolimatta. Jos ja kun aina tujottaa pelkkiin realiteetteihin ei voi oikeasti koskaan rakastuakaan sillä ellei salli itselleen rakkautta, ei voi myöskään sitä saada kokea.
Joskus sen ensi näkemältä lihavan tai jonkun muun esteeltä vaikuttavan asian alta voi löytyä se elämäsi suuri rakkaus,..muista se, älä anna realiteettien tuhota sellaista johon vain rakkaudella on voima ja valta. Mikään realiteetti ei ole rakastumisen ja aidon rakkauden tiellä. Rakkaus on murtaa kaikki realiteetit, siinä sen voima.- ap.
"Joskus sen ensi näkemältä lihavan tai jonkun muun esteeltä vaikuttavan asian alta voi löytyä se elämäsi suuri rakkaus,..muista se, älä anna realiteettien tuhota sellaista johon vain rakkaudella on voima ja valta. Mikään realiteetti ei ole rakastumisen ja aidon rakkauden tiellä. Rakkaus on murtaa kaikki realiteetit, siinä sen voima."
En ainakaan suoraan tunnista, että kaikki olisi kaatunut johonkin selvästi määriteltävään fyysiseen tai psyykkiseen seikkaan tai "puutteeseen" miehessä. Sillä ei minussa herännyt sen suurempia tunteita myöskään niitä miehiä kohtaan, joissa ei ollut mitään selvää "vikaa" - amies
ap. kirjoitti:
"Joskus sen ensi näkemältä lihavan tai jonkun muun esteeltä vaikuttavan asian alta voi löytyä se elämäsi suuri rakkaus,..muista se, älä anna realiteettien tuhota sellaista johon vain rakkaudella on voima ja valta. Mikään realiteetti ei ole rakastumisen ja aidon rakkauden tiellä. Rakkaus on murtaa kaikki realiteetit, siinä sen voima."
En ainakaan suoraan tunnista, että kaikki olisi kaatunut johonkin selvästi määriteltävään fyysiseen tai psyykkiseen seikkaan tai "puutteeseen" miehessä. Sillä ei minussa herännyt sen suurempia tunteita myöskään niitä miehiä kohtaan, joissa ei ollut mitään selvää "vikaa"Oletko nuori ja/tai jotenkin ulkopuolisen hömppäviihteen vaikuttama vielä. Tuohan on ihan normaalia, itsesäilytysvaistoa kaikki. Eihän esim.luonnossa hedelmäpuukaan jysähdä kukkaan heti ensimmäisessä lämpöjaksossa maaliskuussa (jos nyt tällainen vertaus sallitaan:)
- ap.
amies kirjoitti:
Oletko nuori ja/tai jotenkin ulkopuolisen hömppäviihteen vaikuttama vielä. Tuohan on ihan normaalia, itsesäilytysvaistoa kaikki. Eihän esim.luonnossa hedelmäpuukaan jysähdä kukkaan heti ensimmäisessä lämpöjaksossa maaliskuussa (jos nyt tällainen vertaus sallitaan:)
Hömppäviihteen vaikutuksesta en tiedä, mutta sen pystyn sanomaan, että jotenkin minua tympii se tyyli miten jotkut ihmiset seurustelevat.
Siis että ollaan vaan jonkun kanssa paremman puutteessa ja sitten hetken päästä se toinen ihminen "heitetään menemään" ja vaihdetaan toiseen mieheen tai naiseen kun kyllästytään ja halutaan jotain vaihtelua. - Anonyymi
ap. kirjoitti:
Hömppäviihteen vaikutuksesta en tiedä, mutta sen pystyn sanomaan, että jotenkin minua tympii se tyyli miten jotkut ihmiset seurustelevat.
Siis että ollaan vaan jonkun kanssa paremman puutteessa ja sitten hetken päästä se toinen ihminen "heitetään menemään" ja vaihdetaan toiseen mieheen tai naiseen kun kyllästytään ja halutaan jotain vaihtelua.Minä taas näen asian päin vastoin. Monta naista olisi säästynyt narsistisen miehen väkivallalta, jos ei olisi oltu rakkauden sokaisemia, vaikka vaaran merkit ovat olleet ilmassa alusta asti.
"Kun asiat tuntuvat olevan liian hyviä ollakseen totta, ne usein ovat.
Jos tapaat miehen, joka on valmis sitoutumaan, kertoo sinulle rakastavansa sinua ja haluaa sinun tapaavan hänen perheensä vain muutamien treffien jälkeen, se on useimmiten merkki vaarasta.
Kun olet terveessä parisuhteessa, asioilla vie aikaa kehittyä.
Ne kehittyvät hitaasti askel kerrallaan – toisiinsa tutustuminen syvemmin, yhteys, jakaminen, vastaantulevat esteet jne." https://hanentavallaan.fi/rakkaus/7-merkkia-siita-etta-se-on-rakkauden-pommitusta-eika-aitoa-rakkautta/ Anonyymi kirjoitti:
Minä taas näen asian päin vastoin. Monta naista olisi säästynyt narsistisen miehen väkivallalta, jos ei olisi oltu rakkauden sokaisemia, vaikka vaaran merkit ovat olleet ilmassa alusta asti.
"Kun asiat tuntuvat olevan liian hyviä ollakseen totta, ne usein ovat.
Jos tapaat miehen, joka on valmis sitoutumaan, kertoo sinulle rakastavansa sinua ja haluaa sinun tapaavan hänen perheensä vain muutamien treffien jälkeen, se on useimmiten merkki vaarasta.
Kun olet terveessä parisuhteessa, asioilla vie aikaa kehittyä.
Ne kehittyvät hitaasti askel kerrallaan – toisiinsa tutustuminen syvemmin, yhteys, jakaminen, vastaantulevat esteet jne." https://hanentavallaan.fi/rakkaus/7-merkkia-siita-etta-se-on-rakkauden-pommitusta-eika-aitoa-rakkautta/Lukaisin tuon linkkisi ja vaikka varmasti totuuksia on, niin en voi olla huomauttamatta että tuon tekstin mukaan kaikkien ihastuneiden ja rakastuneiden aitoutta on helppo jopa pakko epäillä.
Hiukan vaarallista tekstiä, jos on taipuvainen näkemään toiset tunteineen aina pahana ja pahoissa aikeissa. Niin tuollaiset oikein ruokkii sellaisen skeptikon pelkoja ja epävarmuutta.
Muuten ihan asiaa, mutta varovasti tulkintojen kanssa.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Lukaisin tuon linkkisi ja vaikka varmasti totuuksia on, niin en voi olla huomauttamatta että tuon tekstin mukaan kaikkien ihastuneiden ja rakastuneiden aitoutta on helppo jopa pakko epäillä.
Hiukan vaarallista tekstiä, jos on taipuvainen näkemään toiset tunteineen aina pahana ja pahoissa aikeissa. Niin tuollaiset oikein ruokkii sellaisen skeptikon pelkoja ja epävarmuutta.
Muuten ihan asiaa, mutta varovasti tulkintojen kanssa.Oikeastaan kaikissa narsistista parisuhteessa varoittaavissa teksteissä sanotaan tuo , että narsistin kanssa on aluksi tajunnanräjäyttävää ja narsisti kertoo, kuinka juuri tämä rakkaus on parempaa ja mahtavampaa kuin muut.
Aloittaja kirjoitti:
"Siis että olisin nähnyt jonkun miehen maailman ihmeellisimpänä ja parhaimpana olentona ja ihmisenä, jonka puolesta olisin valmis tekemään mitä vaan. Ja siis muutenkin sellaista tunnetta ja kokemusta, jossa ollaan täydellisen sokeita toisen virheille ja puutteille, eletään päivunelmissa ja haaveillaan vain jostain toisesta ihmisestä."
Sanoisin, että vaaran merkit ovat ilmassa, jos tuollaista tuntee ja se ei sovi useimpaan suomalaiseen luonteenlaatuun.
Miehiä ns muna vie, mutta se useimmiten menee parin panon jälkeen ohi. Tosin on niitä tarinoita miehistä, ketkä ovat rikkoneet ihan hyvän liiton yli viisikymppisenä ja muuttaneet yhteen nuoremman misun kanssa ja kärsineet sitten prinsessan oikuttelusta.
Naisille taas on heikko kohta tuo ainutlaatuinen kaikkivoipa rakkaus, johon jää sitten helposti kiinni eikä osaa lähteä väkivaltaisesta parisuhteesta. Anonyymi kirjoitti:
Oikeastaan kaikissa narsistista parisuhteessa varoittaavissa teksteissä sanotaan tuo , että narsistin kanssa on aluksi tajunnanräjäyttävää ja narsisti kertoo, kuinka juuri tämä rakkaus on parempaa ja mahtavampaa kuin muut.
Aloittaja kirjoitti:
"Siis että olisin nähnyt jonkun miehen maailman ihmeellisimpänä ja parhaimpana olentona ja ihmisenä, jonka puolesta olisin valmis tekemään mitä vaan. Ja siis muutenkin sellaista tunnetta ja kokemusta, jossa ollaan täydellisen sokeita toisen virheille ja puutteille, eletään päivunelmissa ja haaveillaan vain jostain toisesta ihmisestä."
Sanoisin, että vaaran merkit ovat ilmassa, jos tuollaista tuntee ja se ei sovi useimpaan suomalaiseen luonteenlaatuun.
Miehiä ns muna vie, mutta se useimmiten menee parin panon jälkeen ohi. Tosin on niitä tarinoita miehistä, ketkä ovat rikkoneet ihan hyvän liiton yli viisikymppisenä ja muuttaneet yhteen nuoremman misun kanssa ja kärsineet sitten prinsessan oikuttelusta.
Naisille taas on heikko kohta tuo ainutlaatuinen kaikkivoipa rakkaus, johon jää sitten helposti kiinni eikä osaa lähteä väkivaltaisesta parisuhteesta.Mmm, itse taas sanoisin, että kaikki oikeasti rakastuneet on juuri tuollaisia. Naivin hullaantuneita, sokeita toisen virheille (paitsi minä, nään ne en vaan tee niistä numeroa kun täydellisiä ihmisiä ei ole), se kuuluu alkuhuumaan. Vanhat kyyniset ihmiset osaa jo varoa, toiset jopa pelätä vanhojen kokemusten vuoksi.
Rakkaus nyt on hetken sellaista perhosten lentoa ja höyhenten kutittelua, hyvä niin. Kuka uskaltaa enää rakastaa, jos kaikkia epäillään narsisteiksi, kun hän innostuu sinusta, camoon. 🥴JasuM kirjoitti:
Mmm, itse taas sanoisin, että kaikki oikeasti rakastuneet on juuri tuollaisia. Naivin hullaantuneita, sokeita toisen virheille (paitsi minä, nään ne en vaan tee niistä numeroa kun täydellisiä ihmisiä ei ole), se kuuluu alkuhuumaan. Vanhat kyyniset ihmiset osaa jo varoa, toiset jopa pelätä vanhojen kokemusten vuoksi.
Rakkaus nyt on hetken sellaista perhosten lentoa ja höyhenten kutittelua, hyvä niin. Kuka uskaltaa enää rakastaa, jos kaikkia epäillään narsisteiksi, kun hän innostuu sinusta, camoon. 🥴Jos tuotakin pitää jonakin totuusseerumina, että näkee toisessa paljon hyvää ja puhuu vain niistä hyvistä puolista kehuen tai ylistäen, niin minäkin olen sitten helvetin paha susi ja narsisti. Nimittäin mielummin kehun, kun haukun toista. Ihmistä josta tykkään. Sydämensivistystä, ei narsismia.
JasuM kirjoitti:
Mmm, itse taas sanoisin, että kaikki oikeasti rakastuneet on juuri tuollaisia. Naivin hullaantuneita, sokeita toisen virheille (paitsi minä, nään ne en vaan tee niistä numeroa kun täydellisiä ihmisiä ei ole), se kuuluu alkuhuumaan. Vanhat kyyniset ihmiset osaa jo varoa, toiset jopa pelätä vanhojen kokemusten vuoksi.
Rakkaus nyt on hetken sellaista perhosten lentoa ja höyhenten kutittelua, hyvä niin. Kuka uskaltaa enää rakastaa, jos kaikkia epäillään narsisteiksi, kun hän innostuu sinusta, camoon. 🥴Silloinkin kun olen ihastunut ja rakastunut puolisoihini, joita on ollut ja on parasta aikaakin, niin kyllä ne "virheet" näki. Toisen ongelmakohdat, jotka tietää tai vaistoaa mahdollisiksi tenkkapoon aiheiksi, niistä vaan päättää olla välittämättä jos ne ei vaikuta vaarallisilta asioilta.
Kaikista aika pian näkee heidän "ongelmalliset kohdat", mitkä tajuaa jo alkuun mahdollisiksi haasteiksi suhteen edetessä. Yksi sellainen on traumat. On aikuisuudessa tai lapsuudessa koettuja paskoja juttuja, niistä usein tulee kompastelun aiheet.
Se on se, että päättää rakastaa toista, vaikka ja kun tietääkin, ettei se toinen ole läheskään täydellinen. Mutta se on niin hyvä ihminen, että sen haluaa lähelleen ja elämäänsä. Sitten vaan nahistellaan, kun aika on.
Samahan se on suhteen ikääntyessäkin, toisen hankalat puolet tietää, mutta päättää arvostaa ja rakastaa häntä hyvien puolien vuoksi, ymmärtäen että kaikista löytyy jotain ei niin mukavaakin ominaisuutta.
Töydellisyyden perässä on jonnin joutavaa juosta ja kuvitella kuuta taivaalta, sitä ei ole eikä sitä tule. Me ollaa ihmisiä.Anonyymi kirjoitti:
Oikeastaan kaikissa narsistista parisuhteessa varoittaavissa teksteissä sanotaan tuo , että narsistin kanssa on aluksi tajunnanräjäyttävää ja narsisti kertoo, kuinka juuri tämä rakkaus on parempaa ja mahtavampaa kuin muut.
Aloittaja kirjoitti:
"Siis että olisin nähnyt jonkun miehen maailman ihmeellisimpänä ja parhaimpana olentona ja ihmisenä, jonka puolesta olisin valmis tekemään mitä vaan. Ja siis muutenkin sellaista tunnetta ja kokemusta, jossa ollaan täydellisen sokeita toisen virheille ja puutteille, eletään päivunelmissa ja haaveillaan vain jostain toisesta ihmisestä."
Sanoisin, että vaaran merkit ovat ilmassa, jos tuollaista tuntee ja se ei sovi useimpaan suomalaiseen luonteenlaatuun.
Miehiä ns muna vie, mutta se useimmiten menee parin panon jälkeen ohi. Tosin on niitä tarinoita miehistä, ketkä ovat rikkoneet ihan hyvän liiton yli viisikymppisenä ja muuttaneet yhteen nuoremman misun kanssa ja kärsineet sitten prinsessan oikuttelusta.
Naisille taas on heikko kohta tuo ainutlaatuinen kaikkivoipa rakkaus, johon jää sitten helposti kiinni eikä osaa lähteä väkivaltaisesta parisuhteesta.Ja kun nyt tein sulle ja lukijoille tuon narsistiansan tuohon sulkeisiin, niin kysyn vielä että missä kohtaa kulkee narsismin ja terveen itsetunnon raja?
- justjoooo
Ihmisillä on erilaisia käsityksiä rakastumisesta. Sinun mielestäsi se on sokeutta toisen virheille, että elää päiväunelmissa, haaveilee vain toisesta ihmisestä, että näkee miehen maailman ihmeellisimpänä olentona ja ihmisenä, jonka puolesta on valmis tekemään mitä vain.
Oletko 15-vuotias? Silloin käsitystäsi rakastumisesta voi pitää jopa asiaankuuluvana, vaikkaki surkuhupaisana. Jos et ole noin 15-vuotias, niin olet mielestäni hyvin pinnallinen ja epärealistinen. - ap.
Ei, en ole 15-vuotias. Mutta, kuten sanottua, en ole koskaan rakastunut, joten en tiedä, mitä silloin sitten oikeastaan pitäisi tuntea. Olettaisin ainakin, että edes jonkinlaista varmuutta siitä, että joku tietty ihminen tuntuu sellaiselta, että hänen kanssaan haluan lähteä edes yrittämään jotain.
Mitä romanttiseen rakkauteen tulee, niin eikös sitä tuolla tavalla kuvailla. Siis että sen rakkauden kohteen virheille ollaan sokeita tai ainakin niitä katsotaan läpi sormien (Ja sitten myöhemmin ne samat puutteet osoittavautuvatkin sietämättömiksi).- 6+5
Minun mielestäni kiinnostumiseen kuuluu sellainen vaihe, että alkaa kelata kaikkia niitä asioita, jotka pistävät sitä vastaan, että kannattaisi antaa palaa. Esim. "meillä on liian eri laiset kiinnostuksen kohteet", "olemmekohan kuitenkin eri tasoa", "tuo ja tuo pikku asia hänessä on itse asiassa aika ärsyttävä", "sillä on joitain hölmäjä mielipiteitä"...
Ehkä sinulla tuottaa ongelmia tämän vaiheen asiaan kuuluvaksi tunnistaminen ja sivuuttaminen?
- FF
Vielä ehdit. Minä olen kokenut "romanttisen rakastumisen" ja olen kokeillut parisuhdetta ilman rakastumista, ja tällä kokemuksella tiedän etten tyytyisi "järkiliittoon". Rakastumisvaihe kestää vain aikansa, sitten tulee rakastaminen ja arki, mutta se rakastumisvaihe on tärkeä. Joskus aikoinaan luin tutkimuksen/väitteen, että ne parisuhteet kestävät paremmin, joissa on ollut vahva rakastumisvaihe, mutta en ota kovin vakavasti noita rakkaustutkimuksia.
Ehkä jonain päivänä taas tulee itselläkin halu olla "head over heels" mutta ennen syksyä en anna edes mahdollisuutta sellaisille tunteille. - Taidat nyt
kaivata ensisijaisesti sitä rakastumisen tunnetta kohdallesi ja toiseksi sitä kohdetta (mies) joka sen mahdollistaisi. Mikäpäs siinä, kasvukipujen kautta ajan mittaan homma ehkä selkeytyy.
Muuten ennen vanhaan, kun parisuhde oli myös taloudellinen yksikkö, niin käytännön olosuhteet saattoivat vauhdittaa tuota ns.juurtumisvaihetta. Nyt sitoutumisen halun tunnetta joutuu usein odottelemaan. - Anonyymi
Ainoa omituinen asia oli tässä se että joku kertoo tuon suoraan julkisesti. Jos puoliso on mukava ja miellyttävä niin kyllä häntä oppii rakastamaan, kuin läheistä ystävää ja myöhemmin kuin perheenjäsentä, niin tuo homma toimii käsittääkseni suurimmalla osalla aikuisista. Romanttiset rakkaudet on käsittääkseni vain noita Hollywood-leffojen mukana levinnyttä huuhaata. Mutta ei näistä yleensä puhuta.
Ei kai tuossakaan mitään väärää ole. Siinä vaan äkkiä käy niin, että jos toinen osapuoli on tunteileva ja sinä et, niin se tunteileva voi kokea jäävänsä yksin. Eikä saa tarpeeksi tunteita, hellyyttä, sellaista läheisyyttä mitä kahden rakastuneen välillä on. Kipinöitä, lämpöä, roihua kaikkea sitä mikä saa elämään ja rakastamaan toista joka solullaan.
Järkisuhteet voi toimia, mutta en usko että ne yltää ikinä niille leveleille mihin tunteisiin pohjautuvat suhteet.Ja voiko olla kyse siitäkin, että pelkää rakkautta, rakastuvansa jolloin taas voi sattua? Et ole koskaan rakastunut, mutta ootko miettinyt että pelkäisit rakastumista?
Joku pääsee liian lähelle sitä murtumispistettä ja äkkiä torjut hänet, estät näin rakastumisen että tuntemisen tuskan?
En minäkään kertomallasi tavalla ole koskaan rakastunut. Ainoat henkilöt, joiden takia tekisin mitä vain, ovat omat lapseni.
Olen kyllä hullaantunut fyysishenkisesti joistakin miehistä niin, että se on tuntunut ihan tärinänä koko kehossa, melkein pyörtynyt, kun tyyppi tulee vastaan tai juttelemaan kanssani, saati jos on ollut vielä läheisempää fyysistä kontaktia. Mutta aina olen silti nähnyt tilanteen myös ulkopuolelta. En ole nähnyt häntä vaaleanpunaisten linssien läpi, vaan virheineen kaikkineen. Ja oikeastaan joka kerta on sattunut niin, että nämä fyysisen hullaantumisen kohteet eivät ole olleet mulle sopivia parisuhdemielessä. Sen olen tajunnut heti. Luonne on ollut vääränlainen, elämäntilanne ja päämäärät ihan toisenlaiset.
Mulle sopii seurustelukumppaniksi paremmin mies, jonka kanssa natsaa fyysisesti ja henkisesti, mutta etenkin arjen tasolla. Arvot on suunnilleen samat ja hän antaa mulle riittävästi omaa tilaa ja aikaa olla oma itseni ja tehdä itselle tärkeitä asioita. Hänellä on myös oma elämä, omine kavereineen ja harrastuksineen.
Nämä aluksi mainitut hullaantumiset voivat mennä ohi päivässä tai kymmenessä vuodessa. Ne tuovat toki iloa elämään, toimivat vaikka inspiraation lähteenä, mutta en elämääni rakenna niiden varaan.JasuM kirjoitti:
Lyhyitä tulisia romansseja mitkä hiipuu yhtä sukkelaan, kun alkoikin. Niitä.
Niin. Olen oppinut tunnistamaan itsessäni tällaisen hullaantumisen. Muistuttaa vähän nuoren ihmisen fanittamista. Jonkun ihmisen tuoksu, tapa liikkua, katsoa, oikeanlainen ääni jne. saa fyysisesti reagoimaan, hullaantumaan. Mutta se on vaan hullaantumista. Ei siinä hääkirkkoja tarvitse alkaa varailemaan. Ei edes juttusille välttämättä tarvitse pyrkiä. Kunhan vaan ottaa ilon irti ja pitää harmit, joita turhat unelmat saattaisi aiheuttaa, loitolla.
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Niin. Olen oppinut tunnistamaan itsessäni tällaisen hullaantumisen. Muistuttaa vähän nuoren ihmisen fanittamista. Jonkun ihmisen tuoksu, tapa liikkua, katsoa, oikeanlainen ääni jne. saa fyysisesti reagoimaan, hullaantumaan. Mutta se on vaan hullaantumista. Ei siinä hääkirkkoja tarvitse alkaa varailemaan. Ei edes juttusille välttämättä tarvitse pyrkiä. Kunhan vaan ottaa ilon irti ja pitää harmit, joita turhat unelmat saattaisi aiheuttaa, loitolla.
Siis siitä hullaantumisesta ilon irti. En tarkoita ilon irti ihmisestä, se kuulostaa vähän... Tunteesta voi nauttia itsekseen, tuomatta sitä kohteelle ilmi. Siitä kun voi aiheutua vain harmia, molemmille.
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Niin. Olen oppinut tunnistamaan itsessäni tällaisen hullaantumisen. Muistuttaa vähän nuoren ihmisen fanittamista. Jonkun ihmisen tuoksu, tapa liikkua, katsoa, oikeanlainen ääni jne. saa fyysisesti reagoimaan, hullaantumaan. Mutta se on vaan hullaantumista. Ei siinä hääkirkkoja tarvitse alkaa varailemaan. Ei edes juttusille välttämättä tarvitse pyrkiä. Kunhan vaan ottaa ilon irti ja pitää harmit, joita turhat unelmat saattaisi aiheuttaa, loitolla.
Mä vertaan hullaantumista ja ihastumista huvipuiston elämyksiin. Löytyy kiva laite minkä kyydissä viihtyy, tuntuu vattanpohjassa, naurattaa, on virtaa täynnä, jaksaa kieppua iät ja ajat ja aina yhtä hauskaa. Fiilis on up high. ☝️😃
JasuM kirjoitti:
Mä vertaan hullaantumista ja ihastumista huvipuiston elämyksiin. Löytyy kiva laite minkä kyydissä viihtyy, tuntuu vattanpohjassa, naurattaa, on virtaa täynnä, jaksaa kieppua iät ja ajat ja aina yhtä hauskaa. Fiilis on up high. ☝️😃
Onhan se kivaa😄
Mun edesmennyt mummi oli hullaantuja loppuun asti. Vielä kuolinvuoteella sairaalassa kuikuili sängystä, että koska se komea lääkäri taas tulee ja kohenteli blondia tukkaansa🥰 Olis varmaan laittanut huulipunaa, jos olis ollut käden ulottuvilla.yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Onhan se kivaa😄
Mun edesmennyt mummi oli hullaantuja loppuun asti. Vielä kuolinvuoteella sairaalassa kuikuili sängystä, että koska se komea lääkäri taas tulee ja kohenteli blondia tukkaansa🥰 Olis varmaan laittanut huulipunaa, jos olis ollut käden ulottuvilla.Ja lääkäri siis olis voinut olla lapsenlapsi ikänsä puolesta 😉
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Onhan se kivaa😄
Mun edesmennyt mummi oli hullaantuja loppuun asti. Vielä kuolinvuoteella sairaalassa kuikuili sängystä, että koska se komea lääkäri taas tulee ja kohenteli blondia tukkaansa🥰 Olis varmaan laittanut huulipunaa, jos olis ollut käden ulottuvilla.Heh, hieno mummu. Respect to her. 🤠
JasuM kirjoitti:
Heh, hieno mummu. Respect to her. 🤠
Joo, jotkut kyllä paheksui häntä.. Ikätoverit ja nuoremmatkin. Mutta vaikutti varmaan sekin, että hänestä tuli leski jo nuorena, alle 50 vuotiaana. Otti vähän nuoruutta ehkä takaisin vanhoilla päivillään☺ Ainakin henkisesti.
- Anonyymi
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Siis siitä hullaantumisesta ilon irti. En tarkoita ilon irti ihmisestä, se kuulostaa vähän... Tunteesta voi nauttia itsekseen, tuomatta sitä kohteelle ilmi. Siitä kun voi aiheutua vain harmia, molemmille.
Oletko koskaan hullaantunut niin että vastapuoli on ollut yhtä hullaantunut?
Anonyymi kirjoitti:
Oletko koskaan hullaantunut niin että vastapuoli on ollut yhtä hullaantunut?
En ole yksipuolisesti hullaantunut sitten nuoruusvuosien. Kyllä se oma hullaantuminen lähtee siitä, että joku osoittaa kiinnostusta ja siitä vastaa huomaa koko ihmisen. Ja siinä tapauksessa voi hullaantua, jos ihmisessä on jotain hullaannuttavaa. Aika harvoin, mutta joskus on. Mutta silloin se on mun tehtävä jarrutella, jos jarruttamisen aihetta on. Ei sitä omaa hullaantumista tarvitse näyttää. Niin paljon kuin vastapuoli siitä pitäiskin. Tai juuri siksi, ettei se innostu.
Luulen, että suurimmalla osalla suomalaisista parisuhteet menevät kuten sinulla, sillä erotuksella, että monille riittää, että viihtyy hyvin toisen kanssa.
Itse kun aikanaan erosin ja aloin deittailemaan, niin minua harmitti, kun en kauheasti kuitenkaan tuntenut mitään ihmeellistä. Se oli enemmän sellaista oman egon pönkittämistä.
Sitten vastaan tuli nainen, joka oli kaunis ja selvästi minua nuorempi, ja ensimmäistä kertaa minulla oli ns perhosia vatsassa. Siinäkään ei kuitenkaan kadonnut oma järki.- Anonyymi
Kuulostat melko tunnekylmältä ihmiseltä. Kaunis nuori= perhosia vatsassa. Ne perhoset vatsassa johtui tuossakin tapauksessa siitä, että jännitit, onnistutko saamaan nuoren naisen tai et. Ei siitä, että olisit rakastunut hullun lailla.
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostat melko tunnekylmältä ihmiseltä. Kaunis nuori= perhosia vatsassa. Ne perhoset vatsassa johtui tuossakin tapauksessa siitä, että jännitit, onnistutko saamaan nuoren naisen tai et. Ei siitä, että olisit rakastunut hullun lailla.
En tosiaan väittänyt, että olisin rakastunut hullun lailla, vain päin vastoin. Minulla pysyy järki pääässä myös humalassa ja naisten kanssa. Pystyin tuossakin tilanteessa analysoimaan, että meistä tuskin on loppuelämän parisuhteeseen juuri tuon ikäeron takia, mutta en ollut sellaista hakemassakaan.
" Ne perhoset vatsassa johtui tuossakin tapauksessa siitä, että jännitit, onnistutko saamaan nuoren naisen tai et."
Ehkä noin, ehkä ei. Tuossa vaiheessa oli kyseessä jo toiset treffit, joten olin kyllä naisen jo "saanut". Ihan sama kuitenkin. Minusta hän oli söpöllä tavalla kaunis ja pitkästä aikaa minulla oli mukavaa odotuksen kutinaa treffeille mennessä, enkä ollut se oma itsevarma itseni. Monen naisen kohdalla sitä ennen ei edes huvittanut tavata uudestaan.
- Anonyymi
Se on niin, ettei kukaan ole täysin virheetön. Alun huumassa vaan näkee toisessa kaikki hyvät puolet. Mutta huonotkin (tai suurimman osan niistä) pystyy myöhemminkin sietämään, kun myöntää ettei itsekään ole täydellinen.
- Anonyymi
Mjoo
Tuo on hyvä lähtökohta Jorman seuraavalle tekstille, josta on syntymässä mietelmä, eli jonkinlainen vapaamuotoinen analyysi rakkauden tuhovoimasta. Hyvin harva ihminen syvästi ja selkeästi ymmärtää sen, millaisten voimien kanssa hän on tekemisissä, kun aiheena on rakkaus.
Luoja minut tällaiselta säästäköön.
(naurua)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kunpa minä tietäisin
Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv262466- 1142096
- 1211749
Syitä välttelyyn
En ennen ole kokenut tällaista. Miksi vältellään jos on ihastunut vai onko se aina merkki siitä ettei kiinnosta?451577Yksi päävastuullinen heitti lusikan nurkkaan.
Toivottavasti omaisuuden hukkaamiskielto tulee välittömästi.91507Miksi kaivattunne
ei pystynyt koskaan kertomaan tunteistaan? Teitkö oikean valinnan kun lähdit etääntymään? Kuinka kauan olisi pitänyt odo901075Purrasta tehty huoli-ilmoitus
Näin lehti kertoo https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0f1cfaf0-d4e4-4a97-9568-c27b3199b0161241059Pelottaa kohdata hänet
En tiedä jaksanko tai kykenenkö. Tuntuu jättimäiselle vuorelle kiipeämiseltä. Pitäisikö luovuttaa. Pitäisi. En jaksa nyt87975Olisin halunnu vaan tutustua
Ja kevyttä olemista... Mutta ei sitten. Ehkä mies säikähti, että haluan heti kaiken. 😅 Kävisi ihan sellainen kevyt meno35967Tiedätkö ketään toista jolla on sama kaivattu
Eli joka ikävöisi samaa henkilöä tällä palstalla? Tai muualla? Tiedätkö miten kaivattu suhtautuu tähän toiseen verrattu15959