Yksinäisyysilmiö

Ja vielä tuohon, että varmast tarvitaan edellee muita ihmisii. Uskon, et nyky-yhteiskunnan pahoinvointi, yhä suurempi määrä masentuneita, lisääntyny väkivalta, kaikki tuollanen, johtuu ihan just siitä, ku ollaa ajauvuttu nii kauas toisistamme. Että olo on niin yksinäinen ja turha, ei koeta että oltais osa jotaki. Että miulla ois joku paikka ja tehtävä tässä maailmassa, että oisin joteki tärkee.

leeatuulia kirjoitti:

Ja vielä tuohon, että varmast tarvitaan edellee muita ihmisii. Uskon, et nyky-yhteiskunnan pahoinvointi, yhä suurempi määrä masentuneita, lisääntyny väkivalta, kaikki tuollanen, johtuu ihan just siitä, ku ollaa ajauvuttu nii kauas toisistamme. Että olo on niin yksinäinen ja turha, ei koeta että oltais osa jotaki. Että miulla ois joku paikka ja tehtävä tässä maailmassa, että oisin joteki tärkee.

Lue lisää

Ihmiset elää kerrostalossa lähellä toisiaan, silti kukaan ei moikkaa. Tai jos moikkaa, tehdään se väkisin.

Murmeliini123 kirjoitti:

Ihmiset elää kerrostalossa lähellä toisiaan, silti kukaan ei moikkaa. Tai jos moikkaa, tehdään se väkisin.

Eli juuri mainittua erilleen ajautumista, tai jos tahtoo ajatella niin, ajamista - jotkin tahot ilman muuta hyötyvät siitä, että yhteisöllisyys on lamassa.

leeatuulia kirjoitti:

Ja vielä tuohon, että varmast tarvitaan edellee muita ihmisii. Uskon, et nyky-yhteiskunnan pahoinvointi, yhä suurempi määrä masentuneita, lisääntyny väkivalta, kaikki tuollanen, johtuu ihan just siitä, ku ollaa ajauvuttu nii kauas toisistamme. Että olo on niin yksinäinen ja turha, ei koeta että oltais osa jotaki. Että miulla ois joku paikka ja tehtävä tässä maailmassa, että oisin joteki tärkee.

Lue lisää

Melkolailla kaikki tilastoidut väkivallan muodot ovat tosin ollet laskussa viimeisen parin kymmenen vuoden ajan.

yksinäinen(kö?) kirjoitti:

Melkolailla kaikki tilastoidut väkivallan muodot ovat tosin ollet laskussa viimeisen parin kymmenen vuoden ajan.

Onko näin? :) Täytyy sanoo, että kirjotin iha mutulla, ku miusta nyt vaan tuntuu, et en oo ennen lukenu näin usein mistää laukkuunpalottelu-surmista, hakatuista bussikuskeista ja mistä ikinä. Eikä kai ennen jotku lapset tai teinit hakannu toisiinsa teholle.. Saatan olla väärässäkin, en oo perehtyny tilastoihin, mut lähinnä hainkin tähän jonkinlaista yleiskuvaa nykyajasta..

Aina ovat olleet ne arvossaan joilla sujuu asiat ja jotka menestyvät. Ennen oli yhteisöllisyys vahvempaa, mutta yhteisön ulkopuolelle kuuluminen tekikin ihmisen elämästä helvettiä. Nykyisin ei ole ehkä samanlaista yhteisöllisyyttä mutta on enemmän yhteisöjä. Jokainen voi siis saada seuraa ja menestyä. Edelleen tilanne suosii niitä henkilöitä jotka pärjäävät mm. sosiaalisesti hyvin.

Mie oon iha eri mieltä.. Miusta suurin osa, melkeen kaikki, ihmiset on hyviä ja mukavia, se on vaa se, et ollaan ajauduttu niin kauas toisistamme. Sen takia ollaan välinpitämättömiä ja "tunteettomia". Varmasti ois paremmin, jos oltais edelleenkin ns. yhtä porukkaa, mut nyt kaikilla on tiukasti omat kuvionsa. Mut ihmisii ku aattelee iha yksilöllisesti, ni harva on paha tai tunteeton. Ja sitä saattaa löytää apuu ja lämpöö iha yllättävistä paikoista, jos vaan itte lähestyy. Tällä en siis tarkota mitätöijä siun kokemuksii, on ikävä juttu, jos oot sattunu törmäämään ikäviin tyyppeihin..

Muistan lukeneeni saman. Tosin tietysti lienee niinkin, että ihmisen halu toisen ihmisen seuraan ja usein mielellään ihan likikin on lähtöisin syvimmästä ihmisyydestä itsestään, ei televiisiosta, joka sinällään kyllä on allekirjoittanuttakin sen verran alkanut yrjöttää, että heitin sen menemään monta vuotta sitten. Luen mieluummin kirjoja, lukijat ovat kuulemma onnellisempia kuin töllöttäjät. Saattaa osin olla niinkin. (Tietysti järjestän niin, että klassikkoelokuvia ja asiallisia dokumentteja päätyy läheisten tallentavaan ja sieltä usbilevylleni).

merkkinimiesi kirjoitti:

Muistan lukeneeni saman. Tosin tietysti lienee niinkin, että ihmisen halu toisen ihmisen seuraan ja usein mielellään ihan likikin on lähtöisin syvimmästä ihmisyydestä itsestään, ei televiisiosta, joka sinällään kyllä on allekirjoittanuttakin sen verran alkanut yrjöttää, että heitin sen menemään monta vuotta sitten. Luen mieluummin kirjoja, lukijat ovat kuulemma onnellisempia kuin töllöttäjät. Saattaa osin olla niinkin. (Tietysti järjestän niin, että klassikkoelokuvia ja asiallisia dokumentteja päätyy läheisten tallentavaan ja sieltä usbilevylleni).

Lue lisää

Dostojevski on hyvä :) Miusta on aika uskomatonta, miten jo siihen aikaan on voinu kirjottaa sellasii asioita, just tuosta yhteiskunnan muuttumisesta yksilökeskeisemmäks ja muuta. Tuntuu, että niitä kirjoi ei oo paljon ajan hammas purru, ku voi löytää ihan tätä päivää käsittelevii asioita.

Uskomatonta myös, mistä kaikkialta oot löytäny ystävii. Ei ois tullu heti mieleen :) Pitäs varmaan rohkeemmi, ku sitä pijättäytyy nii helposti siinä omassa ikä- ja elämäntilanne -haitarissa. Vois ehkä niitä kavereita helpommalla löytyyki :)

Mut miten ihmeessä sie oot alottanu koskettelun? Ihmiset on pitänyt alussa jotenki kajahtaneena vai? Voisin ainaki kuvitella, et jos sitä jotain tuttuu nappais kiinni, ni vois saaha osakseen katseen, et mitäs sie oot vetäny :) Ei sillä, hyvä asiahan koskettelu on, ois varmaan ittelläki kivempaa jos enemmä halailis ja muuta..

Uskon kanssa, että läheisyyvenkaipuu tulee ihan ihmisestä ittestään, telkkari luo sit ne kaikki muut ylimääräset härpäkkeet siihe päälle.. Pitäs olla tuollanen ja tuollanen kroppa, puoliso, talo, lapset, harrastukset, mitä ikinä.. Tosin itte luovuin telkkarista lähinnä sen takii, että vaarana ois muuten jumahtaa liiaks sen ääreen, ku tätä elämää ei nytkään mitekää liikaa oo :D Kattelen sit netti-tv:stä mitä haluun, tai valtaan tuttujen vastaanottomii :)

Tää alkaa jo mennä (tai on menny jo ajat sitten.. :D) iha tän ketjun ulkopuolelle, mut Tsehovia miun pitäis vielä lukeekin :) Pitää myöntää, et oon perehtyny paremmin vasta Dostojevskiin ja Tolstoihin, jos venäläisistä tuon ajan kirjailijoista puhutaan.. Jos nyt voi sanoo, että perehtyny, ku lähinnä vaan tykkään lukee niitä ja saaha ajattelemisen aihetta :)

Toivon, että oisin itte vielä vanhanaki utelias ja elämänilonen, välillä tekee nii pahaa seurata näitä toivonsa menettäneitä ihmisii, jotka on vajonnu omaan kyynisyyteensä.. Tai sitten tosiaan vaan kertaamaan mennyttä elämäänsä, vaikka sitä elämää vois olla edelleenkin. Oon monesti miettiny johonkin paikalliseen tapahtumaan tai yhistykseen osallistumista, mut jotenki ei oo kehannu, ku tietää, että siellä on kaikki noin nelkyt vuotta vanhempii vähintään.. Tulis jotenki ulkopuolinen olo :D Mut ehkä mie tästä vielä rohkastun joku päivä osallistumaan niihinkin näitten omien normijuttujen sijaan. Katotaan :)

leeatuulia kirjoitti:

Tää alkaa jo mennä (tai on menny jo ajat sitten.. :D) iha tän ketjun ulkopuolelle, mut Tsehovia miun pitäis vielä lukeekin :) Pitää myöntää, et oon perehtyny paremmin vasta Dostojevskiin ja Tolstoihin, jos venäläisistä tuon ajan kirjailijoista puhutaan.. Jos nyt voi sanoo, että perehtyny, ku lähinnä vaan tykkään lukee niitä ja saaha ajattelemisen aihetta :)

Toivon, että oisin itte vielä vanhanaki utelias ja elämänilonen, välillä tekee nii pahaa seurata näitä toivonsa menettäneitä ihmisii, jotka on vajonnu omaan kyynisyyteensä.. Tai sitten tosiaan vaan kertaamaan mennyttä elämäänsä, vaikka sitä elämää vois olla edelleenkin. Oon monesti miettiny johonkin paikalliseen tapahtumaan tai yhistykseen osallistumista, mut jotenki ei oo kehannu, ku tietää, että siellä on kaikki noin nelkyt vuotta vanhempii vähintään.. Tulis jotenki ulkopuolinen olo :D Mut ehkä mie tästä vielä rohkastun joku päivä osallistumaan niihinkin näitten omien normijuttujen sijaan. Katotaan :)

Lue lisää

Minä taas tässä ja yleensä viis veisaan, mikä on ketjun sisällä, ulkona tai missä hyvänsä. Täällähän joku sanoi juoneensa kofeiinitonta kahvia ja minusta se oli ihan hyvä aloitus mihin tahansa ympäristöön. Eikä tämän ketjun aloittajan esittämiin kysymyksiin ole mitään selkeitä vastauksia olemassakaan, eikä elämässä yleensä, ei ole esitettävissä mitään ohjelmia, joiden mukaan toimien päätyy jonnekin toivottuun lopputulokseen, yleispäteviä vinkkejä. Ja kun havaitsin esim. sinun tekstissäsi selväpäisyyttä, en ihan hirveästi epäröinyt ilmaista sitä. Saa minulle tietysti yksityisestikin kirjoitaa, simonia AT luukku piste com vastaa kyllä. Se ei ole eniten käyttämäni postilaatikko, mutta en viitsi tässä nimellä esiintyä.

Ehdottomasti kannattaa osallistua mihin tahansa yhdistyksiin ja muihin tällaisiin rientoihin jos yhtään kiinnostaa, eikä siitäkään kannata välittää, jos se muu väki siellä on iältään paljon vanhempaa, kuten sanoin, se ei samoista asioista kiinnostuneiden kesken merkitse yhtään mitään, ainakaan negatiivista.


Eli asiaan, sanoi komisario Palmukin. Jos venäläisklassikot tuntuvat uppoavan, suosittelen Tolstoin lisäksi ehdottomasti ainakin Gogolia, Gontsarovin Oblomovia ja Bulgakovia. Absurdilla puolella itseen on kolahtanut isosti myös Daniil Harms.

Tuossa aiemmin mainitsin ihmisten koskettelusta. Niin, en oikein muista miten aloin vähitellen (ensin ja aluksi) silitellä etenkin näitä vanhempia tuttaviani esim. käsivarresta. Kai se lähti ison yksinäisyyden aistimisesta ja siitä, miten siihen ei oikein voi sanoilla paljoa auttaa. Ei kosketuksessa keskeistä ole, että kaappaat ihmisen ykskaks tiukkaan ja totaliseen syleilyyn tai kapsahdat jonkun kaulaan, vaan että se ylipäätään tapahtuu, teet sen, olet läsnä ja ilmaiset sen. Kyllä on hyväksi kaikille osapuolille!

Tjaa-a, pitää kai mennä paapomaan kotikaljaa pulloihin ja äsken leipomiani hiivaleipiä.

merkkinimiesi kirjoitti:

Minä taas tässä ja yleensä viis veisaan, mikä on ketjun sisällä, ulkona tai missä hyvänsä. Täällähän joku sanoi juoneensa kofeiinitonta kahvia ja minusta se oli ihan hyvä aloitus mihin tahansa ympäristöön. Eikä tämän ketjun aloittajan esittämiin kysymyksiin ole mitään selkeitä vastauksia olemassakaan, eikä elämässä yleensä, ei ole esitettävissä mitään ohjelmia, joiden mukaan toimien päätyy jonnekin toivottuun lopputulokseen, yleispäteviä vinkkejä. Ja kun havaitsin esim. sinun tekstissäsi selväpäisyyttä, en ihan hirveästi epäröinyt ilmaista sitä. Saa minulle tietysti yksityisestikin kirjoitaa, simonia AT luukku piste com vastaa kyllä. Se ei ole eniten käyttämäni postilaatikko, mutta en viitsi tässä nimellä esiintyä.

Ehdottomasti kannattaa osallistua mihin tahansa yhdistyksiin ja muihin tällaisiin rientoihin jos yhtään kiinnostaa, eikä siitäkään kannata välittää, jos se muu väki siellä on iältään paljon vanhempaa, kuten sanoin, se ei samoista asioista kiinnostuneiden kesken merkitse yhtään mitään, ainakaan negatiivista.


Eli asiaan, sanoi komisario Palmukin. Jos venäläisklassikot tuntuvat uppoavan, suosittelen Tolstoin lisäksi ehdottomasti ainakin Gogolia, Gontsarovin Oblomovia ja Bulgakovia. Absurdilla puolella itseen on kolahtanut isosti myös Daniil Harms.

Tuossa aiemmin mainitsin ihmisten koskettelusta. Niin, en oikein muista miten aloin vähitellen (ensin ja aluksi) silitellä etenkin näitä vanhempia tuttaviani esim. käsivarresta. Kai se lähti ison yksinäisyyden aistimisesta ja siitä, miten siihen ei oikein voi sanoilla paljoa auttaa. Ei kosketuksessa keskeistä ole, että kaappaat ihmisen ykskaks tiukkaan ja totaliseen syleilyyn tai kapsahdat jonkun kaulaan, vaan että se ylipäätään tapahtuu, teet sen, olet läsnä ja ilmaiset sen. Kyllä on hyväksi kaikille osapuolille!

Tjaa-a, pitää kai mennä paapomaan kotikaljaa pulloihin ja äsken leipomiani hiivaleipiä.

Lue lisää

On varmaan kuitenkin tarkennettava, että nuo vanhemmat tuttavani ovat siis naisia. Miekkosena ei varmaan tulisi paappoja niinkään siliteltyä, herrat ovat useimmiten sen verran ylpeätä väkeä ja muutenkin se tuntuisi vähemmän luontevalta, vaikkei mahdotonta sekään, kuhan kosketuksen tapa, laatu ja yleinen tilanne on harkittu.

Tjaah. Tällaiset luokittelut ovat vähän semmoisia kuin ammoin idässä kun siellä alettiin prosenteilla määritellä eri aikakausien johtajien hyvyys ja pahuus, että miten vaikka Stalin oli 50% hyvä ja 50% paha, Mao jotakin muuta jne. Tähän sitten pakinoitsija O irvaisi, että samaa voisi kokeilla (silloisessa) Suomessa, miten vaikka Holkeri oli 5 % paha ja 95 % yhdentekevä.

Totta tietysti on, että etenkin television kuvaamassa maailmassa on taas pitkään ollut jollakin perverssillä tavalla ihailtavaa/tavoiteltavaa olla ilkeä, mitä on erehdytty samastamaan älykkyyteen. Samoin erilaiset "viihteen" luokkaan muka kuuluvat nöyryyttämiseen perustuvat ohjelmaformaatit, jotka oikeastaan olivat keskeisiä syitä sille, että itse katsoin paremmaksi heittää television mäkeen.

Etsiminen ymmärrettynä noin niin kuin mekaanisena suodattamisena on ongelmallinen käsite, jotenkin olen tässä tarkoittamassa semmosita, että kun löytää itsensä, löytää myös kaltaisiaan siinä mielessä, että yhteistä löytyy riittävästi, että tiettyä ystävyyttä voi kokea. Oleellista on löytää mietä elämässä noin muutenkin. Ei se helppoa ole, edeleen aika ajoin itsellenikään, mutta iän myötä tullut paljon helpommaksi kuin vaikka 15 vuotta sitten.

Miusta hyvä idea :) Miksei ihan hyvin vois tehä noinkin, mie ainakin voisin kuvitella, että osa löytäis kavereita naapurista. Jotenkin, ku kaikki ois samassa tilanteessa, ni luulis, että se helpottais ihmisten oloo, ja ois ehkä helpompi alkaa tutustumaan ja sitten järjestellä yhessä kaikenlaista tekemistä, pihatalkoita tai mitä nyt vaan.

Tosin voishan siinä käyvä niinkin, että kaikki eristäytys niitten omien seiniensä sisälle edelleenki, ja tilanne ei muuttus miksikään.. Mut, miusta ainakin miettimisen arvonen juttu :)

"Entä jos yksinäisille olisi myös omat ?"


Tarkoitat kai "sinkkutaloja"... Yksinäisyys kun ei ole mikään yhdistävä tekijä...

Ei noissa silti olisi mitään järkeä... Samanlaista toimintaahan se on monesti opiskelujutuissa mutta toiset tutustuvat ongelmitta toisiin ja toiset eivät.


Mutta enemmän voisi olla paikkoja joissa tutustua muihin. Nykyisin nuo paikat ovat aika lailla "kortilla".

jokainen valitsee tiensä, jos ei ole kykyä todella rakastaa silloin on parempi olla yksin. olen ollut yksin 21 vuotta. tiukkaa tekee,mutta eteenpäin vain. huumoria yms.ei saa jäädä murehtimaan.