Implantit ahdistaa, normaalia?

mitäs tekis...

Onko kellään ollut vastaavaa. Eli vasta parisen kuukautta olleet implantit ja nyt alkanut todella ahdistamaan? Välillä tunne menee pois, mutta pari kertaa tullut tuodella voimakas ahdistuksen tunne. Onkohan poisto tässä ainoa vaihtoehto, vai voiko tämä olla ohimenevää? Vuosien pitkällisen harkinnan jälkeen otin implantit ja tämän sitten sain. Onko kellään ollut alussa vastaavaa, ja tunne hävinnyt ajan myötä? En osannut odottaa tällaista oloa, en tahdo ymmärtää mistä johtuu.

Poistaneilta tahtoisin tietää kokeumuksia, kuinka pian olette poistaneet implantit? Itsellä AA ennen tätä, mitäköhän lopputulos on kun 300cc otetaan pois...?

41

1977

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Samoja fiiliksiä

      Voi olla ohimenevääkin.Joillakin tulee tuollaisia tuntemuksia heti tai muutamien vuosien jälkeen. Itsellä tuli vastaavia tuntemuksia muutaman vuoden jälkeen. Ahdistaa esim. mahdolliset korjaukset ja tulevat ongelmat...koko homma! Ja eihän ne implantit aina kivalta tunnu, varsinkin kun niin olemattomaan lähtötilanteeseen laitettu. Mulla varmasti vielä olemattomampi lähtötilanne kuin sinulla. Amerikkalaisilla foorumeilla on ollut paljon keskustelua vastaavista tuntemuksista ja täälläkin aiemmissa keskusteluissa.. Et ole todellakaan ainoa. Joskus ahdistaa se tunne, että on vierasta ja joissakin tilanteissa "epämukavaa" kehossa, ei voi täysin vapaasti esim. pyöriä mahalleen ja jotenkin implantteja aina varoo alitajuntaisesti niin sillein ne rajoittaa sellaista tietynlaista kehollista vapautta. Toki niistä monille on paljon hyötyäkin. Plussia ja miinuksia siis löytyy..Seuraile tilannetta vielä pitempään että mihin suuntaan sun tuntemukset kehittyy. Voi olla että totut niihin ja ahdistus menee ohi. Tsemppiä!

      Niin ja lopputulos riippuu siitä miten kauan implantit olleet. Nuorilla palautuu iho usein ennalleen, varsinkin jos implantit olleet kohtuullisen vähän aikaa. Iholla on ihmeellinen taipumus palautua. Toki jos on isot implantit ja vanhempi ihminen kyseessä, iho ei niin palaudu.

    • mentalhealth

      Hoidappa henkinen puoli kuntoon niin ahdistus loppuu.

    • Epätoivoinen

      Mulla on kans ihan samoja fiiliksiä. Monta unetonta yötä oon miettiny että mitä tekisin. Lopputulos ei vaan oo sellanen kun odotin ja oon nyt tullu siihen tulokseen että tää ei voi jatkua. Nyt harkinnassa poisto tai uusintaleikkaus.

    • Vain poisto auttoi

      Voi harmi kun alkoi näin äkkiä ahdistamaan! Tiedän miltä tuntuu. Mulla huono olo loppui kuin seinään kun otin pois. Tuli ihanan kevyt olo. Nukuin kuin pieni possu ja ruokakin alkoi maistumaan. Ensimmäinen ahdistus kesti pari päivää ja kavereiden kanssa juteltua sain sen pois. Kuukauden päästä tuli uudestaan ja poisto vain auttoi. Ei kaduta poistaminen, laittaminen tietenkin. Harmi että et ehtinyt iloita tisseistä kauempaa... Jos pystyt, odota kesään. Jos et kehtaa olla rannalla bikineissä niin pakkohan se on poistaa. Päätös on rankka.

      Hyvin tissit palautui muutamassa kuukaudessa ennalleen. Imetettyihin tisseihin laitettiin 300cc täytettä. Arvetkin haaleni puolessa vuodessa huomaamattomiksi. Arvestahan jää tietty vekki nahkaan jonka tarkemmalla katsomisella huomaa, mutta ainakaan mua se ei haittaa. Nämä luomu AA:t on nyt paljon kauniimmat kuin ennen implanttien laittoa.. Näin se mieli muuttuu:)

    • dingdong

      Henkisesti noin ailahtelevien ei pitäisi mennä lainkaan kauneusleikkauksiin.Järjettömän kuuloista pelleilyä.Ulkonäön sijaan kannattaisi panostaa henkiseen kehitykseen.

      • Eihän sinne

        muut menekkään kun henkisesti ailahtelevat..Jos on itsetunto kunnossa ei mitään muovitisuja tarvitse.


    • mitäs tekis...

      Kiitos asiallisista vastauksista. Vain poisto auttoi: kauan kerkesit pitämään implantteja? Kuinka pian olo tuli leikkauksen jälkeen? On tämä hurjaa, en ole koskaan kokenut tällaista tunnetta, en kyllä osannut odottaa mitään tällaista. Sanoit että rinnat ovat kauniimmat nyt, osaatko kertoa miten? Mua huolettaa tosiaan miltä rinnat näyttävät tämän jälkeen, ahdistaako sitten sekin tilanne...

      Epätoivoinen: Kauan sun leikkauksesta on aikaa? Mitä meni pieleen, vai onko se yksinkertaisesti se silikoni sisälläsi mikä ahdistaa. Vai voisiko korjaus auttaa asiaa? Kun kuulisi edes jonkun esimerkin, jolla tämä on mennyt ohi, että kestää vain tottua tähän tilanteeseen...

    • Epätoivoinen

      Mulla on vuosi aikaa leikkauksesta. Ennen imetyksiä mulla oli aivan normaalit pienet rinnat. Imetyksien jälkeen jäljelle jäi tyhjät pussit. Pitkän harkinnan jälkeen menin leikkaukseen. Tavoitteena oli saada tyhjiin pusseihin vain hieman täytettä.. En halunnut periaatteessa isompia rintoja vaan vähän ryhdikkyyttä rintoihin. Nyt lopputulos on sellainen, että rinnat on totaalisesti erinäköiset kuin alkuperäiset. Olen yrittänyt tottua näihin mut olo vaan pahenee. Implantit tuntuvat "irrallisilta", muljahtelevat ja muistuttavat koko ajan olemassa olostaan. Aion olla yhteydessä kirurgiin ja kysyä että saisiko erimallisella ja pehmeämmällä implantilla paremman lopputuloksen. Jos näin ei ole, poistan nykyiset ja oon ennemmin tyhjillä pusseilla...

    • mitäs tekis

      Toivottavasti asiat sinulla selkenee. On nämä kyllä hankalia asioita, voimia sulle! Itsellä nyt taas parempi fiilis, mutta pelkäänpä, että tuo olotila tulee vielä takaisin. Aika näyttää mitä tässä sitten tekee...

      Muita vastaavia kokemuksia? Ei kenelläkään alussa tullut tällaista ja myöhemmin mennyt tunne ohi?

    • Niinpä niin.

      No vähän samoja fiiliksiä täälläkin suunnalla. Leikkauksesta aikaa vajaa 3kk, kaikki mennyt hyvin ja lopputulos näyttää hyvältä. Mutta jokin vain ahdistaa. Pitkään suunniteltu leikkaus, kauan ja harkiten tehty päätös. Kun lopulta päädyin valitsemaan implantit, olin varma että ne ovat ainut ratkaisu minulle (rinnat oli imetetyt ajokoirankorvat).

      Nyt tuntuu siltä, että haluaisin kääntää kelloa takaisin. Ottaisin ne vanhat ajokoirankorvat takaisin jos voisin. Miksi? En osaa sanoa. Jokin implanteissa ahdistaa, vaikka ne ovat hyvän näköiset, tuntuvat ihan mukavilta, eivät häiritse jumpatessa. Toivon että ahdistuksentunne menee vielä ohi.

      • mitäs tekis...

        Niinpä niin, samoja fiiliksiä täälläkin. Tosin, jos kelloa kääntäisi taaksepäin, itse ainakin miettisin varmasti vielä pitkään, ellen lopun ikäni implanttien laittoa. Nyt ainakin tiedän mitä se on. Tunteet ailahtelee, välillä ahdistaa aika paljon, mutta olisiko se sitten kuitenkin normaalia "identiteettikriisiä"? Onhan tämä valtava muutos entiseen, mikä vaatii totuttelua henkisestikin. Vaikka kuinka luulee olevansa varma ja valmis muutokseen, voi se kuitenkin tulla yllätyksenä. En tiedä, mutta aika näyttää miten tästä sitten. Pitäisi osata nauttia näistä rinnoista, tähän sitä on niin pitkään halunnut! Onko sulla, Niinpä niin, tilanne yhtään helpottanut?


    • Kokemus kasvattaa

      Tuo yllä oleva on hyvä näkökulma, jos tuntuu että alkaa kovasti kaduttamaan implanttien ottaminen, koska jotkut meistä tosiaan pohtisivat asiaa varmasti lopun elämänsä...että miten ne itse kokisi, helpottaisiko omaa tilannetta, jospa juuri itsellä menisikin kaikki ongelmattomasti, ei kapseloitumista tms ja olisi rintoihin vihdoinkin tyytyväinen...eli se on koettava ja jos toteaa, ettei ole oma juttu niin onneksi implantit voi poistaa. Luulen, että monilla on painavat syyt ottaa implantit esim. täysin olemattomat rinnat...harkinnan ja kokemuksen myötä voi siitä huolimatta todeta, etä implantit eivät olleet kiva juttu, vaan jopa entinen tilanne oli parempi ja huolettomampi. Tämän kokemuksen myötä voi ehkä hyväksyä itsensä virheineen kaikkineen kuitenkin ainautlaatuisena yksilönä :) Kertokaahan mitä teille kuuluu...Vain poisto auttoi, palautuiko rintasi suunnilleen ennalleen? Miten poistoleikkaus meni?

    • Niinpä niin.

      mitäs tekis... Fiilikset on aika ennallaan. Välillä paremmat, välillä taas ahdistavammat. En silti harkitse, ainakaan vielä, poistoa. Tätä on niin kauan haaveillut ja miettinyt, että haluisin sopeutua tähän muutokseen. Jos kelloa kääntäis takaspäin, ni kyllä mäkin miettisin niitten ajokoirankorvien kanssa, että silikonit pitäis saada. Eli ei mulla sinänsä muuta mahdollisuutta ollut todeta tätä, jos implantit ei mun juttu olisikaan. Mut haluisin kovasti, et ne vois olla.

    • Vain poisto auttoi

      Ei ollu impantit mulla kovin kauan. Poistoleikkaukseen pääsin onneksi heti kun päätin niin. Alkoi ahdistamaan niin paljon että ei ollu enää iloa tisseistä. Kävelin hartiat kyyryssä ja en pitänyt rintoja korostavia vaatteita... Olihan ne implantit epämiellyttävät fyysisesti (kokonaan lihaksen alla) mutta ahdistus tuli siitä että en halunnut leimautua silikonitissiksi. Ajattelin jotenkin että voin itse määrätä kelle asiasta kerron. Mutta koska tisseistä huomaa ilman vaatteita heti että ei ole imettäneen naisen rinnat niin kiinnihän heti jää.

      Poisto oli yksinkertainen operaatio, puoli tuntia puudutuksella. Ja olo sen jälkeen loistava, vaikka olis maratonille lähtenyt... Ei mitään liikuntarajoituksia. Haavoissa/arvissa pidin teippejä pitkään, 3kk. Jonkinlaisia liivejä yleensä kuitenkin pidän, niin ei hankaa haavoihin(kun siis pitää teippejä). Kannattaa pitää yks ympärysmitta löysempiä, mitä sitä turhaa tiukkoja kun tukeakaan ei enää tarvi...:)

      No eihän nämä tissijämät kauniimmaksi muuttuneet, osaan vaan arvostaa niitä enemmän ja yritän löytää positiivisia puolia... Mitä jos olis f-kupin roikot napaan asti... Ehkä mielummin nämä.

      Kaiholla tietty katson alusvaatemainoksia kun nyt ne on mulle mahdottomia. Ja sitten ärsyttää jos siellä on selviä silkkareita tai jotain DE-kuppeja. Ja aina ilahdun tai yllätyn kun näkyy A-kupin omaavia alusvaatemalleja. (vaikka mulle A-kuppikin on liian iso)

      Kun tuli silikonit koettua niin ei tarvi enää miettiä että laittaisko. Saa elää loppuelämänsä rauhassa.

    • Ehkä ajankohtaista

      Hei "Vain poisto auttoi", kuka kustansi poistoleikkauksesi? Pitikö maksaa itse vai se klinikka josta implantit hait, ja jos,itse niin oliko kovinkin kallis?

      • vain poisto auttoi

        Kyllähän se poistattaminen pitää itse maksaa. Mulla ei ollu kapselia ja ei silikonit laittanut klinikka mitään väärää tehnyt, päinvaston, tulos oli loistava.

        Poistattaminen Helsingissä maksaa n.1600€


    • tahtoo kanssa

      vain poisto auttoi: kuinka kauan sun poistosta on aikaa? Miten rintasi eroavat ennen ja jälkeen operaatioiden? Kiitos paljon sulle kun jaksat kertoa kokemuksistasi!

    • aaaanniiii

      Muuttuvatko rinnat normaaleiksi poiston jälkeen? itselläni silikonit mutta haluan ehdottomasti pois nämä eivät tunnu hyviltä ollenkaan

      • mitäs tekis...

        Kuinka kauan sulla on kerennyt implantit olla? Onko ne miten asennettu? Miten pitkään olet harkinnut poistoa, onko ongelmia muuten?


    • ......

      Riippuu monesta tekijästä, miten rinnat palautuu implanttien jälkeen. Esim. montako vuotta olleet, minkä ikäinen olet, kuinka isot implantit jne. Jos on nuorella olleet kohtuukokoiset implantit vain muutaman vuoden niin palautumisen pitäisi olla aika hyvää eli suht ennalleen voisi palautua. Toki ainakin alussa voi näyttää erilaiselta ennenkuin tilanne tasaantuu jopa kuukausien kuluessa..ei kai ne rinnat ihan prikulleen entisiksi palaudu eli jotain muutosta voi havaita varmaan, mut suht normaaleiksi varmaan palautuvat. Plastiikkakirurgi osaa monesti parhaiten arvioida tilanteen.

    • ijijjjj

      itselläni on ollut vasta muutaman viikon mutta en tykkää ollenkaan vaikka turvotusta vielä varmasti on mutta liian isoilta näyttää. pakko poistaa

    • tälläkin on

      Mulla ollu implantit nyt vuoden verran ja laitettiin 295cc toisiksi pyörein malli.
      Suomalainen kirurgi laittoi Tilkan sairaalassa ja teki täydellistä työtä.
      Näin kauniita rintoja en ole nähnyt edes kuvissa. Arvet on huomaamattomat, koko loistava, muoto fantastinen ja silti luonnollinen.
      Tuntuvat omilta eikä tarvitse enää tuskastella vaatteiden kanssa.

      Koko leikkaus tuntuu kaukaiselta, mietin leikkaukseen menoa 15 vuoden ajan (olen nyt yli 30v). Välillä mietin että jestas, mulla on ihon alla implantit, mutta käytettyäni yli 15 vuoden ajan erilaisia painavia ja hiostavia geelityynyjä rintsikoissa / liimattavia silikonilätkiä, oli kyllä ehdottomasti oikea aika mennä jo leikkaukseen.
      Säästin tarvittavat 5000€ ennakkoon, eli lainarahoilla en lähtenyt pelaamaan.
      En haluaisi entisiä rintojani takaisin, vaikka nekin olivat täydellisen muotoiset vaikkakin pienet.
      Komplikaatioita ei ole tullut, kun koko on pidetty maltillisena. Löydän vieläkin sopivia rintaliivejä D80 ja voin pitää tuubitoppeja ilman että ne putoavat päältä.

      Kukaan puolituttu ei ole huomannut mitään, koska pidin muutenkin aina topattuja liivejä. Lisäksi impantin reunat eivät näy ihon alta palloina kuten monilla julkkiksilla. Tarvittaessa saan itseni jopa naamioitua aika laudaksi.

      Voin urheilla normaalisti ja nukkua vatsallaan. Toivottavasti teillä on yhtäpaljon iloa implanteistanne. :)

    • gaghasrtha

      Sama juttu "täälläkin on". Uudet mullakjin maltilliset rinnat on aivan ihanat ja kauniit. Miesystäväkin on ihan hulluna niihin:) Mulle on ihan sama mitä muut ajattelee mun suurentuneista rinnoista. Tämähän on ihan oma juttu. Rinnat ei estä pyörimistä eikä niitä tarvii varoa. Nautitaan elämästä eikä mietitä liian vakavasti

    • asialla monta puolta

      Oikein mukava kuulla että olette tyytyväisiä leikkauksiinne! Mutta muistetaan, että tässä ketjussa oli tosiaan kyse siitä, että implantit ei tunnu hyviltä/omilta. Joillakin oli tullut komplikaatioita joten on ymmärrettävää, että silloin voi ahdistaa ja kaduttaa koko implanttien laitto. Silloin ei auta, että joku sanoo kuinka hyvin hänellä menee ja että ei pitäisi ottaa asiaa liian vakavasti. Asia on silloin oikeasti vakava, jos joutuu punnitsemaan mahdollista uusintaleikkausta. Implantit eivät ole mikään kevyt hiustenvärjäämiseen verrattavissa oleva kaunistautumiskeino. Ikävä totuus on, että aina löytyy niitä joilla tulee ongelmia ja komplikaatioita implanttien kanssa. Voi esimerkiksi tulla kapseloitumista tai muuta ongelmaa. Pelko tulevista ongelmista, uusintaleikkauksista ja komplikaatioista voi todella syödä implanttien hyvät puolet. Jos implantit on, täytyy tiedostaa se tosiasia, että aina voi mennä jotain pieleen ja seuraukset on sitten jaksettava kantaa ja mennä uusintaleikkauksiin tarvittaessa. Aina on toki niitä joilla kaikki menee hyvin, mutta kääntöpuolikin on olemassa. Tsemppiä siis kaikille niille, joilla asiat ei menneet niin kuin toivoi!

    • Nosto

      Onko täällä joku aiemmin silikonien poistoa harkinnut päätynyt poistoon tai johonkin muuhun ratkaisuun? Onko ahdistus helpottunut nillä joilla sitä oli? Kertokaahan kokemuksianne!

    • Samassajamassa

      Nostan tämän vanhan ketjun. Onko joku nyt ajankohtaisesti tämänmoisessa tilanteessa?

    • whatnext

      Minä olen tavallaan. Olen läpikäynyt yhden uusintaleikkauksen kun implanttitasku petti, leikkauksen lopputulos ei ollut ihan sitä mitä odotin... nyt on alkanut ahdistamaan koko implantit. En tiedä mitä tekisin. Monta vuotta meni ongelmitta näiden kanssa mutta sitten tuo toinen tasku meni pettämään.
      Nyt mielestäni uusintaleikkauksen jälkeen toinen implantti on asetettu väärin ja se tuntuu omituiselta. En tiedä mitä tekisin..

      Mikä sinulla "Samassajamassa" on tilanne?

      • Samassajamassa

        Whatnext, minkälaiset lähtökohdat sulla oli? Onko mielestäsi mahdoton ajatus, että voisitkin pitää kehostasi ilman implantteja?

        Itselläni tilanne on siis verrattain sama kuin aloittajalla. On vaikea ajatella implantteja osana omaa kehoa. Nämä ei tunnu omalta.

        Lähtökohtani oli AA, joten muutos leikkauksen jälkeen on huomattava. En tiedä, onko tämäkin vain pientä shokkivaihetta, ettei uuteen vartaloonsa ole kerennyt tottumaan.. Paha sanoa, mutta ahdistus tässä tovissa on melkoinen.
        Itse implantteja kerkesin harkitsemaan jo kymmenisen vuotta ja luulin, että olin jo asennoitunut kaikkeen; olin todella tohkeissani, että saan vihdoinkin aikuisen naisen vartalon, mutta itse tunnepuoleen oli ilmeisen mahdoton valmistautua - ja siihen, että etumuksessa nyt konkreettisesti on tavaraa, joka tuntuu epämukavalta. Ja tavaraan, joka ei ole oikeasti minua, luonnollista.

        Todella pattitilanne.


    • Whatnext

      En usko, että olisi mahdoton ajatus. Olen henkisesti tässä kasvanut ja kypsynyt, äitiys ja kokonaisvaltainen kasvaminen ihmisenä muuttanut minua aika paljon. Pidin kyllä implanteistani, ennen noita komplikaatioita. Ensimmäiset implantit kyllä olivat oikein maltilliset, 280 cc. Nyt on 360 cc. Venynyt tila piti täyttää, siksi laitettiin suuremmat implantit.

      Oma lähtökohta oli AA, jos sitäkään. Tietty mietityttää, miten kamalat läpyskät nämä olisivat 10 vuoden venymisen jälkeen. Sisäinen kohotus kiinnostaisi, mutta en tiedä kuka olisi siinä Suomessa hyvä leikkaava kirurgi ja mistä taas rahatkin siihen operaatioon.

      Voihan olla, että ajan saatossa totut implantteihisi. Niin minulla kävi. Niistä tuli osa minua enkä ajatellut niitä ollenkaan. Milloin sinut on leikattu? Minkä kokoiset implantit sinulle laitettiin?

      • Samassajamassa

        Todella kurja silti kuulla noista sinun komplikaatioista. Moisia ei varmasti osaa ajatellakaan sen syvällisemmin implanttien ottohetkellä, mutta tokihan se on fakta, että implanteista joutuu joskus luopumaan (tai vaihdattamaan uusiin). Ottohetkellä moiset ongelmat kuullostaa vain niin etäisiltä, ettei niitä sen suuremmin varmasti ajattele.

        Oon törmännyt taannoin tähän blogiin, jossa kertoillaan implanttien poistamisesta. Kannattaa lukaista: http://ex-implant.blogspot.fi/

        Mutta henkinen kasvu nimenomaan. Voi kunpa olisin itsekin ymmärtänyt kasvaa henkisesti ennenkuin läksin suurennuksia ottamaan. Sitä vain oletti, että implantit korvaisi sen puuttuvan osan kehosta ja sitämukaa parantaisi itsetuntoa. Tokihan keho näyttää nyt sopusuhtaiselta ja kivalta, mutta tämä tunne ja tuntemukset kehossa. Ymmärrän kyllä myös sen, ettei pitäisi moittia itseään liiaksi, jos kokeekin mokanneensa, oppia ikä kaikki ja mitään varsinaisesti peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Mutta saa nyt nähdä, mihin suuntaan teen päätöksen.

        Ja itsellänihän implantit on tosiaan olleet vain vajaa pari kuukautta. Heti pari päivää leikkauksesta iski shokki ja oli vaikea käsittää, että tämä on nyt oma keho, vaikka implantit itsessään on maltilliset. Samaa luokkaa kuin sinulla ensimmäiset. Tuntuu, etten ole omassa kehossani.

        Muistatko, oliko sulla ensimmäisen leikkauksen jälkeen minkälaiset fiilikset? Kaduitko operaatiota?


    • Whatnext

      Ensimmäisen leikkauksen jälkeen muistan myös lyhyen shokkivaiheen. Sitä kesti tosin vain parisen viikkoa, sillä kivut ja turvotus säikäyttivät pahanpäiväisesti. Mutta totuin kyllä rintoihini todella nopeasti ja opin pitämään niistä, enkä katunut päätöstäni vasta kuin komplikaatioiden ilmaantuessa.

      Uskon myös näiden komplikaatioiden aiheuttaman stressin vaikuttaneen siihen, että olen harkinnut poistamista. En jaksaisi enää stressiä ja painetta siitä, että "jotain taas ilmaantuu". Henkisesti todella raskasta elää pienessä pelossa koko ajan.

      Leikkauksen jälkeinen masennus on itseasiassa erittäin tuttu ilmiö. olet varmaan tutkinut netistä aiheesta? Ihminen on kompleksinen kokonaisuus ja omaan kehoon "kajoaminen" voi olla yllättävän hämmentävä kokemus henkisesti. Peilistä katsoo "uusi minä" joka on vieras ja johon täytyy tutustua. Ehkä kannattaa antaa hetki aikaa tälle prosessille, mieli muuttuu ja tottuu ihmeellisiin asioihin.

      • Samassajamassa

        Kivut ja turvotus oli tosiaan suurin yllätys, ovat vielä tuoreessa muistissa. Omalla kohdallani leikkaus oli ensimmäinen koskaan, joten ennalta oli oikeastaan mahdoton valmistautua.

        Nuo mahdolliset komplikaatiot myös itseäni jännittää ja useamman suusta olen kuullut samaa, että komplikaatiovaiheessa implanteissa tuntuisi olevan enemmän niitä miinuksia kuin plussia. Se paljon puhuttu leikkauskierre ja nimenomaan tuo henkinen stressi. Miten, elätkö parisuhteessa? MItä sun mies on mieltä leikkauksista ja saatko häneltä tukea, päätit mitä vain?

        Leikkauksen jälkeisestä masennuksesta oon jonkin verran lueskellut ja en entuudestaan ollut lainkaan tietoinen moisesta. Mutta hyvin järkeenkäypää ja ilmeisen normaali reaktio vaikka itse tunteet vaikeita olisikin. Sopeutuminen varmasti vie aikansa, joten siksi en ihan kepoisin perustein lähtisi implantteja poistattamaan. Kuitenkin huojentavaa tietää, että sekin on vaihtoehto.


      • Samassajamassa
        Samassajamassa kirjoitti:

        Kivut ja turvotus oli tosiaan suurin yllätys, ovat vielä tuoreessa muistissa. Omalla kohdallani leikkaus oli ensimmäinen koskaan, joten ennalta oli oikeastaan mahdoton valmistautua.

        Nuo mahdolliset komplikaatiot myös itseäni jännittää ja useamman suusta olen kuullut samaa, että komplikaatiovaiheessa implanteissa tuntuisi olevan enemmän niitä miinuksia kuin plussia. Se paljon puhuttu leikkauskierre ja nimenomaan tuo henkinen stressi. Miten, elätkö parisuhteessa? MItä sun mies on mieltä leikkauksista ja saatko häneltä tukea, päätit mitä vain?

        Leikkauksen jälkeisestä masennuksesta oon jonkin verran lueskellut ja en entuudestaan ollut lainkaan tietoinen moisesta. Mutta hyvin järkeenkäypää ja ilmeisen normaali reaktio vaikka itse tunteet vaikeita olisikin. Sopeutuminen varmasti vie aikansa, joten siksi en ihan kepoisin perustein lähtisi implantteja poistattamaan. Kuitenkin huojentavaa tietää, että sekin on vaihtoehto.

        Tässä myös ketju implanttien poistosta:
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/9690196


    • Vastavirtaan
    • yök moiselle

      Ei se mikään ihme ole, että ahdistaa: rintojen keinotekoinen suurennuttaminen on täysin luonnonvastaista ja kypsymätöntä käyttäytymistä.

    • aikuinen nainen

      näin on, implantit on puolusteltavissa vaan, jos on syövän takia poistettu rinta/rinnat ja ne on ihan eri kokoiset = terveydellisistä syistä. Onko suomalaiset(kin) naiset niin bimboja ja huonoitsetuntoisia, että pitää tissit isonnuttaa? Hei haloo, onko viisaus ja järki suurissa muovirinnoissa? Aivot on tiettävästi tässä suhteessa tärkein paikka ihmisessä.

      • Samassajamassa

        Eiköhän tässä ketjussa ihmiset ole hyvinkin kartalla tilanteessaan, joten moralisoivat kommentit voipi jättää kirjoittamatta. Tällaiset kommentit onkin ehkä syynä, että omista "mokista" ei tule julkisesti niin paljon kirjoitettua, implanttien omistajat tuntuu olevan enemmän puolustuskannalla ja en ihmettele. Mutta jokainen on vastuussa omasta kehostaan ja itsetunnostaan.

        Ja aikuiselle naiselle - implantit ei automaattisesti tarkoita suuria muovirintoja. Valtaosalla suomalaisnaisista implantit on hyvinkin pienikokoiset. Itse ahdistun näistä pienistäkin ja ei se viisaus tai järki rintoihin valahtanut. Omalla kohdalla koen mokanneeni ja en suostu itseäni tuosta syystä vihaamaan, oli teikäläisten kommentit mitä tahansa. Mokaamisista oppii, kantapään kautta, jollei muuten.

        Mutta yhtäkaikki, pysyttäisiinkö aiheessa.


    • Whatnext

      Minä yritän kovasti miettiä nyt syitä, miksi otin implantit aikanaan ja miten positiivisesti ne omaan minäkuvaan vaikuttivat. Otin implantit itseni takia, kokonaisen naiseuden kokemuksen vuoksi. En hakenut niillä kohennusta itsetuntooni, siinä ei ollut vikaa. En päivääkään katunut päätöstäni, vasta komplikaatioiden jälkeen. Tämä osoittaa siis sen, että omalla kohdallani implanteilla oli psyykkiseen hyvinvointiini erittäin hyvä ja tervehdyttävä vaikutus. Varmasti ilmankin olisin pärjännyt, mutta kohdallani leikkaukselle oli todella tilaus. Rintojen kehittymättömyydessä on usein kyse hormonaalisesta häiriöstä. Eikö tuolle asialle saisi siis tehdä mitään?

      Rinnattomuus voi olla todella suuresti minäkuvaa ja itsetuntoa heikentävä kokemus. Samoin kuin esim. huomattavan pieni penis voi estää miestä kokemasta itseään maskuliinikseksi. Samoin jos miehellä on gynekomastia, se voi olla erittäin traumaattista.

      Tämä jeesustelu implanttien moraalisesta oikeutuksesta on todella lapsellista, eikä johda tässä ketjussa ainakaan mihinkään.

      • Samassajamassa

        Nimenomaan. Ja lääketiedehän tuntee rintojen alikehittyneisyyden nimillä rintojen hypoplasia sekä tubulaarisuus, kyseisiä vaivoja korjataan myös julkisessa terveydenhuollossa. Ja tokihan myös transsukupuolisissa korjausleikkauksissakin korjataan rinnat omalle sukupuolelleen sopivaksi. Miksei siis alikehittynyt lähtökohta ansaitsisi samaa korjausta?

        Se on kurjaa, että implanttien ottajat kategorisoidaan samantien tusinablondi-muottiin. Enemmän moisten moralisoijien kommentit kertoo ihmisestä itsestään, mutta ne on kurjaa luettavaa. Se on kurjaa, ettei ajatella yhtään sen pidemmälle ennenkuin aletaan tekemään johtopäätöksiä.

        Jokatapauksessa. Moni nainen varmasti kokee "eheytyneensä" implanttien myötä, mikäli lähtökohta on olematon. Ja se on todella mahtava juttu, mikäli korjausleikkaus parantaa elämänlaatua. Itselleni muutos on tullut kuitenkin pienenä shokkina, koska tämä on itselleni niin uutta ja erilaista - en ole koskaan ennen omistanut rintoja! Mietin kuitenkin, oliko muutos kuitenkaan kohdallani tarpeen ja sitä jään myös vastedes miettimään. Ja miettiminen on hyvästä, se olisi suotavaa myös jeesustelijoille. :P


    • mili86

      Päättääkö lääkäri aina tuleeko impantti lihaksen alle vai päälle? Minulla on B-kuppi ja haluaisin D:n, mutta ajatus että silikonit olivat suoraan ihon alla ei tunnu hyvältä.

    • Anonyymi

      Täällä painitaan saman asian kanssa... vieläkö joku pyörii tällä palstalla?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      34
      1461
    2. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1301
    3. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1235
    4. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      6
      1224
    5. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      41
      1208
    6. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      2
      1208
    7. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      0
      1194
    8. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1170
    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1150
    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      1
      1136
    Aihe