Kemijärvi-Kantalahti-Murmansk-Petsamo-Näätämö

Murmansk-retki 2011

2012-05-24 16:05:55

Kesällä 2011 lähdin Kemijärveltä tutkimaan rajantakaisia maita.
Reittini pääpiirtein oli: Kemijärvi-Kelloselkä-Alakurtti-Kantalahti-Montsegorsk-Murmansk-Petsamo-Näätämö. Tämä on suppea raportti tuolta retkeltä.

Kemijärveltä siis matkaan, ja alkuun tutkin Talvisodan taistelupaikkoja.
Sallan suunnalta hyökkäävillä vihollisdivisioonilla oli ensitavoitteena Kemijärvi ja sitten eteneminen Tornioon.

Suomalaisvastarintaa teki ensin yksi erillinen pataljoona ja yksi erillinen komppania. Puolustustaistelu oli luonteeltaan viivytystä.

Myöhemmin pystyttiin keskittämään apuvoimat paikalle. Vihollisen hyökkäys pysäytettiin ja työnnettiin taaksepäin. Osa vihollisista vetäytyi paonomaisesti. Loppuvaiheessa Talvisodan rintamavastuuta Sallan suunnalla kantoivat vapaaehtoiset ruotsalaiset ja norjalaiset taistelijat. Kiitos heille!

Ensimmäinen pysähdyspaikkani on Mäntyvaaran taistelun muistomerkki.
Se sijaitsee noin 15 kilometriä Kemijärveltä itään. Vihollispataljoona oli koukannut pohjoisesta Mäntyvaaraan ja yritti suomalaisten rintaman taakse tielle. Mäntyvaaran kohdalla reservinä ollut vajaalukuinen komppania tuhosi vihollisen 20.12.1939.

Tästä taistelusta on tien varressa hyvä ja selkeä opastaulu sekä hieman kauempana muistomerkki, jossa lukee: ”Herra auttoi tässä”.

Mäntyvaarasta 5-6 kilometriä itään on Joutsijärven kapeikko. Siinä vihollisen pääjoukon eteneminen saatiin pysähtymään. Myöhemmin hyökkääjä työnnettiin taaksepäin Paikanselkään asti.

Matkailijan mielestä on mukavaa, että täälläkin on hyvä opastaulu sekä sisävalaistu Salpalinjan majoitusbunkkeri parinsadan metrin päässä tiestä tien eteläpuolella. Bunkkeriin pääsee sisälle; kuva:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=6&with_photo_id=27642835&order=date_desc&user=3319991

Paikanselkä on noin viisi kilometriä ennen nykyistä Sallan kylää.
Talvisodan loppurintama kulki tässä. Siistiksi laitetulla alueella on jälleen hyvä, selkeä opastaulu, muutamia muistokiviä ja 37-millinen Bofors pst-tykki:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=36&with_photo_id=3647302&order=date_desc&user=389516

Muistokivien joukossa on myös ruotsalaisen pataljoonakomentajan, everstiluutnantti Magnus Dyrssenin muistomerkki. Hän kaatui täällä vihollisen tykistökeskityksen myllertäessä puolustusasemia.

Ruotsalaisten ja norjalaisten vapaaehtoisten sotilaiden panos Talvisodassa oli merkittävä. Kun he ottivat Sallan suunnalla rintamavastuun, suomalaiset saattoivat irrottaa joukkojaan torjuntataisteluihin Viipurinlahdelle.

Sallan rintamalla oli noin 8550 ruotsalaista ja norjalaista vapaaehtoista sekä ilmasuojana vapaaehtoinen lento-osasto, lentorykmentti Flygflottjil 19, jolla oli parikymmentä lentokonetta.

Paikanselästä jatkan Sallan kylään, josta on vielä runsaat parikymmentä kilometriä Kelloselän raja-asemalle. Rajanylitys kävi jouhevasti.

101

4815

Äänestä

Vastaukset

Raja - Puomi 11 km
2012-05-25 09:04:40
Raja-asemalta on Alakurttiin 77 kilometriä (tienhaaraan 73 km, keskustaan 4 km).

Kantalahteen on matkaa 182 kilometriä.

Matkan varrella on kauniita pohjoisia maisemia ja laajoja asumattomia erämaita. Rajalta 20 kilometriä itään kulkee hyväkuntoinen asvalttitie. Sen loputtua alkaa leveä hiekkatie, ei hassumpi sekään. Asvalttia on jälleen Alakurtin tietämiltä itään.

Rajavyöhykettä koskevat järjestelyt ovat näillä korkeuksilla hieman poikkeavat. verrattuna eteläisempiin rajavyöhykkeisiin. Nimittäin, rajalta 11 kilometriä itään on ”ankaran valvonnan rajavyöhyke”. Sen alueella edes pysähtyminen tai sivukäynnit pääuralta eivät ole sallittuja (ilman etukäteen haettua lupaa). Tarkastuspuomi on siis 11 kilometrin päässä ja siinä yleensä tarkastetaan passit ja kulkijoiden lukumäärä vielä kerran. Kuva puomin maastosta:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=1223&with_photo_id=25934607&order=date_desc&user=2216003

Valvontapisteen ja tarkastuspuomin jälkeen itään alkaa ”tavanomainen rajavyöhyke”, joka ulottuu tien suunnassa 2,5 kilometriä Alakurtin tienhaaran itäpuolelle. Eli tämän kaksivaiheisen rajavyöhykkeen kokonaissyvyys on noin 75 kilometriä. Tämä on matkailijan hyvä pitää mielessä.

Lähdetään jatkamaan rajalta. Heti Kelloselän raja-aseman jälkeen on tien eteläpuolella Särkivaara. Jatkosodan alussa se oli venäläisten kenttälinnoitettu puolustusasema. Tien suunnassa hyökänneet saksalaiset kärsivät kovia tappioita. Saksalaisten kenttähautausmaa, jossa lepää 12500 kaatunutta, jää tien eteläpuolelle eli oikealle. Suomalaisten hautausmaa jää vasemmalle, pohjoiseen, näkyy tielle. Muistetaan, että koska ollaan "ankaran valvonnan rajavyöhykkeellä", näille paikkeille ei saa pysähtyä omin lupinensa.

Kauempana etelässä näkyy komeasti Rohmoivan tunturilaki, korkeutta 658 metriä. Siellä oli yksi Suomen varhaisimpia laskettelukeskuksia. Ensimmäiset alppihiihdon SM-kisat järjestettiin tunturilla vuonna 1937.

Sitten saavunkin 11-kilometrin tarkastuspuomille.
- Sallan hautausmaat
  2012-06-06 15:03:44
  Tarkennan tällä kirjoituksella noita hautausmaatietoja.
  Nämä tiedot perustuvat Wikipediaan.
  
  Paikalla oli aiemmin Sallan kunnan kirkonkylä:
  Kunnan ja kirkonkylän nimi oli Kuolajärvi vuoteen 1936 asti.
  Toisessa maailmansodassa kylä tuhoutui täydellisesti.
  
  Kylän kirkonraunion luona on suomalaisten hautausmaa.
  Hautausmaalla on Ensio Seppäsen suunnittelema sisällis-, Talvi- ja Jatkosodassa kaatuneelle sallalaiselle sankarivainajalle omistettu muistomerkki. Se paljastettiin ja vihittiin vuonna 1998.
  
  Jatkosodassa kaatuneiden Saksan armeijan sotilaiden noin 3200 hengen hautausmaa on perustettu 1941.
  
  Puna-armeijan sotilaiden kenttähautausmaassa on 620 kaatunutta.
- Vapaaehtoiset -39-40
  2012-07-13 11:18:09
  Tarkennus Talvisodan vapaaehtoista ulkomaalaisista taistelijoista.
  
  Sallan suunnalla rintamavastuun otti helmikuussa 1940 siis pääosin vapaaehtoisista ruotsalaisista muodostettu vajaan jalkaväkirykmentin vahvuinen taisteluryhmä, eli noin 4000 miestä. Taisteluryhmään oli sijoitettu vapaaehtoisia myös Norjasta.
  
  Taisteluryhmää tuki ilmavoimallinen lento-osasto eli lentorykmentti Flygflottjil 19.
  Sillä oli parikymmentä lentokonetta, joilla sen vapaaehtoiset taistelulentäjät kiistivät viholliselta ilmaherruuden Lapin alueella.
  
  Sallan suunnalla taistelut jatkuivat rauhantuloon asti, mutta rintama piti horjumatta. Vastapuolella oli kaksi vihollisen jalkaväkidivisioonaa, jotka siis pidettiin kurissa suomalais-ruotsalais-norjalaisin yhteisponnistuksin.
  
  Koko Talvisodassa pohjoismaisia vapaaehtoisia oli:
  
  * Ruotsalaisia 8 680
  * Norjalaisia 690
  * Tanskalaisia noin 1 000.
  
  Kaikkiaan vapaaehtoisia oli 11 370.
  
  Kiitokset heille, kun he saapuivat maahamme, antoivat tulitukea ja laittoivat itsensä alttiiksi kuolemanvaaralle.
paasa
2012-05-27 23:14:19
Ollaan menossa lähi viikkoina kantalahteen,olisko mitään neuvoja itse kylästä tai lähi alueista.
- E-Kuolan Matkaopas
  2012-06-04 04:10:09
  Etelä-Kuolan Matkaopas on valmistunut muutama vuosi sitten.
  
  Siinä ovat mm. Kantalahden majoitus-, ravintola-, yms. tiedot sivulta 61 alkaen.
  
  Materiaalin on koonnut Jussi Konttinen ja Rovaniemen ammattikorkeakoulu.
  
  Linkki aineistoon on tässä:
  
  https://arkki.ramk.fi/RAMK/julkaisutoiminta/Julkaisut/Etela-Kuola matkaopas.pdf
Kairala
2012-05-29 08:14:48
Tarkastuspuomilta on runsaat 17 kilometriä seuraavaan mielenkiintoiseen paikkaan eli Kairalan järvikapeikkoon. Siinä tie kulkee kahden pitkulaisen järven välistä sillan kautta eteenpäin. Täällä, Kairalan kylässä on aistittavissa jäänteitä viljelyksistä, mutta rakennuskannasta ei ole mitään jäljellä.

Järvikapeikossa itäranta on länsirantaa selvästi ylempänä.
Tämä suosi toisaalta venäläisten hyökkäystä Talvisodassa ja toisaalta venäläisten puolustusta Jatkosodassa.

Jatkosodassa saksalaisten hyökkäys juuttui siis Kairalaan. Jotta eteneminen voisi jatkua, suunniteltiin operaatio, jonka perusideana oli kaksoissaarrostus. Suunnitelmassa suomalainen 6. Divisioona etenisi 80 kilometriä Kuusamosta, etelä-lounaasta Kairalan taakse Kelsinkäiseen (Kieristelmävaaraan). Vastaavasti saksalainen 169. Jalkaväkidivisioona koukkaisi pohjois-luoteesta samaan kohtaan:

http://www.flamesofwar.com/Portals/0/all_images/Historical/Axis-allies/Finn-Germ-coop-04.jpg

Vain suomalainen pihti pääsi lopulta tavoitteeseensa, mutta sekin painostettiin pois maantien ja rautatien katkaisukohdista. Myöhemmin venäläiset pystyivät vetäytymään Kairalasta taaksepäin ilman joutumistaan pahasti mottiin. Toinenkin karttakuva Kairalasta:

http://www.aegis-consulting.com/maps/4arelia4(2).jpg

Saksalaisten pohjoinen yleissuunnitelma kartalla:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e3/Silberfuchs-plan.png

Kairalan kylän peltoihin liittyy neuvostoliittolainen maissikokeilu.
Kommunistipuolueen johtaja, talonpoikainen Nikita Hruštšov piti itseään maatalouden asiantuntijana. Hän sai loistoidean maissiviljelystä nähtyään vastaavanlaista tuotantoa Yhdysvaltain vierailullaan 1950-luvun lopulla.

Puolueen käskystä Kairalan sovhoosissa alettiin kokeilla maissinviljelyä. Maissikasvit kuitenkin paleltuivat pohjoisen oloissa. Tähän kokeiluun liittyen eräällä Kairalan pellolla maantien eteläpuolella ovat suuret ja ränsistyneet hallit vielä jäljellä, muistomerkkinä epäonnistuneesta projektista. Että näin.

Kairalan maisemat ja puusto ovat komeita kynttiläkuusikoineen.
Alakurtti
2012-05-30 04:11:15
Seuraavaksi Alakurtin sotilastukikohtakylä ja sotilaslentoasema.
Rajalta on tänne 77 kilometriä (tienhaaraan 73 km, keskustaan 4 km).

Vanha ja autioitunut suomalainen Alakurtin kylän paikka jää tien varteen oikealle (etelän puolelle), ja venäläisten Alakurtti vasemmalle. Lännestä tultaessa ensimmäinen sisääntulotie kylän keskustaan on poikki ainakin isojen autojen osalta, koska Tuntsajoen ylittävä silta on heikossa hapessa. Kannattaakin ajaa idempänä olevan sisäänajotien kautta keskustaan.

Soliseva Tuntsajoki virtaa vuolaasti ja suuntautuu Alakurtista etelään.

Alakurtti on sotilastukikohta. Neuvostoliiton aikana tänne oli sijoitettuna osia
muun muassa 54. Moottoroidusta Jalkaväkidivisioonasta. Neuvostoliiton lakattua olemasta ja Varsovan liiton hajottua tukikohtaan siirrettiin lisää joukkoja Itä-Saksasta. Saksan valtio maksoi uusien kasarmien ja asuintalojen tekemisen, ja suomalainen Puolimatka rakensi ne1990-luvulla.

Taajamassa on 40-45 kerrostaloa, joissa asuu noin 6500 asukasta.
Varsinainen kasarmialue ja ajoneuvosuojat ovat kylän keskustan ja lentokentän välissä. Alakurtin sotilaskenttä on 2 200 metriä pitkä ja betonipäällysteinen. Lentokentän koillispuolella on suuri tunturivaara, jonka sisään on louhittu mittavat luolavarastot.

Alakurttiin on sijoitettu nykyään mm. Helikopterirykmentti, Asevarikko, Radiotekninen rykmentti ja Rajavalvontayksikkö. Kun olin matkalla, Alakurtin ilmatilassa pörräsi useita Mi-24 -taisteluhelikoptereita. Se oli apokalyptinen näky.

Kylän keskustassa on kauppoja, pankki ja pari kahvilaa. Tori on pääkadun varressa. Keskustassa on jalustalla sotamuistomerkkinä yksi T-34 –panssarivaunu. Pääkadun kääntöpaikassa, lännempänä, on jalustalla vielä yksi vaunu, T-37 –konekiväärivaunu.

Alakurtissa evakuoitiin menneenä talvena melkein tuhat ihmistä, kun 24 talon ja 250 asunnon lämmitys petti putkien jäädyttyä. Tilanne alkoi tammi–helmikuun vaihteessa, kun alueella oli jopa -40 asteen pakkasia. Kylään julistettiin yli kaksi viikkoa kestänyt hätätila.
- Alakurtin aktivointi
  2014-03-26 07:29:34
  Helsingin Sanomat 7.3.2014:
  
  ”Venäjä aikoo avata uusia varuskuntia Alakurttiin
  
  Venäjä suunnittelee avaavansa ensi syksynä kaksi varuskuntaa luovutetun Sallan alueelle muutaman kymmenen kilometrin päähän Suomen rajasta, kertoo venäläinen uutistoimisto Itar-Tass.
  
  Venäjän pohjoisen laivaston alaisuudessa olevaan kahteen varuskuntaan Alakurtissa sijoittuisi 3 000 venäläissotilasta.
  
  Varuskunnat suljettiin viime vuosikymmenellä ja ne ovat olleet siitä lähtien tyhjillään. Nykyisellään alueella asuu lähinnä siviilejä ja rajavartijoita.
  
  Sotilaiden palaamisesta Alakurttiin on Kaleva-lehden mukaan huhuttu jo pari vuotta sitten. Tuolloin liikkui tietoja, että Venäjä olisi sijoittamassa Alakurtin sotilaslentokentälle helikopteriyksikköä.
  
  Kalevan mukaan Venäjä on jo aiemmin alkanut kunnostaa neuvostoaikaisia lentotukikohtia Jäämerellä. Suunnitelmissa on ollut myös motorisoitujen arktisten prikaatien perustaminen Kuolan alueella ja Arkangeliin.
  
  Asiasta kertoivat ensimmäisinä Kaleva ja Barents Observer -lehti.”
Vermanjoki
2012-05-31 05:42:12
Alakurtista Kantalahteen tie on kokonaan päällystetty. Se on muutenkin varsin hyväkuntoinen, ajonopeus 70-90 km/h.

Alueen maisemat ovat upeat. Tie kulkee kumpuilevien tunturimaisemien läpi, paljon on kynttiläkuusimetsää rinteillä, ja iloiset purot virtaavat laaksoissa.
Etäisyydet Alakurtin sisäänajotien tienhaarasta itään:

* Ulompi rajavyöhyke päättyy, puomi ja tarkastuspiste 2,5 km
* Entinen valtakunnanraja 11 km
* Vermanjoki 21 km
* Kantalahti 109 km

Vermanjoella olivat Jatkosodan itäisimmät asemat tällä suunnalla.
Tavoite - Muurmannin rata - oli vielä 60 kilometrin päässä. Saksalaisten eteneminen pysähtyi joelle syyskuussa 1941, ja alkoi kolmevuotinen asemasota.

Sitten Suomen alkaessa irrottautua sodasta, saksalaiset aloittivat vetäytymisen Vermanjoelta syyskuun alussa 1944, ja viimeinen yksikkö ylitti rajan Sallassa kolmen viikon kuluttua.

Maastosta löytyy helposti entisiä taisteluasemia.
Saksalaisten tukikohtaperiaate oli sellainen, että yksittäiset tukikohdat oli ympäröity suurilla määrillä miinoja ja piikkilankaa. Tukikohdat olivat siis kuin siilipuolustusasemia, joiden lähellekään vastustaja ei helposti päässyt. Ne pystyivät lisäksi ampumaan ristitulta uhanalaisimpiin suuntiin.

Löysin maastosta kokonaisia patruunoita, hylsyjä, runsaasti piikkilankaa ja kelopuun tynkiä, joissa oli sirpaleiden jälkiä.

Vermanjoen toisella rannalla noin 300 metrin päässä tien varressa on venäläisten sotamuistomerkki. Kohdassa on iso ja selkeä opastaulu, joka kuvaa puna-armeijan hyökkäystä jo vetäytymiskäskyn saaneita saksalaisia vastaan syyskuussa 1944.

Opastaulun vasemmassa laidassa on Neuvostoliiton sankarin kultainen tähtimerkki ja Pyhän Yrjön ristin raitanauhainen kuvio. Tsaarinaikaista Pyhän Yrjön ristin kunniamerkin oranssimustaa Yrjön nauhaa näkyy Venäjällä nykyään käytettävän pieninä näköisnauhoina ja kuvioina vaatteissa, julisteissa, auton antenneissa, internet-sivujen kuvituksena ja vaikka missä.

Mielestäni raitanauhan käyttö on kyllä lähtenyt niin sanotusti lapasesta.
Kantalahti
2012-06-03 12:54:51
Kun on tultu Alakurtista 51 kilometriä, on tienristeys, josta lähtee tie vasempaan. Tie menee Zaretšenskin (Зареченск) voimalaitokselle ja metsätyökeskukseen.

Sinne olisi matkaa 43 kilometriä. Zaretšenskissa on tuhatkunta asukasta. Kylän reunamalla on vuonna 2005 valmistunut hyvätasoinen hotelli Iova (Отель Иова), jossa on yksitoista kahden hengen huonetta. Ohjelmapalveluina tarjotaan mm. melontaa, kalastusta ja veneretkiä.

Jatkoin risteyksestä kuitenkin suoraan. Alakurtista tuleva tie liittyy Murmanskin valtatiehen (M18) viisi kilometriä ennen Kantalahden sisäänajotien haaraa.
Alakurtintien ja valtatien M18 liittymästä kolme kilometriä pohjoiseen on huoltoasema ja autonkorjauspiste.

Näiden jälkeen on liikennepoliisin tarkastusasema. Asemalla tarkastetaan lähinnä rekka- ja kuorma-autojen papereita ja lasteja, mutta joskus myös henkilöautojen ja kuljettajien papereita.

Kantalahden keskustaan saavutaan rautatietunnelin kautta.
Jos haluaa päästä kätevästi keskusaukiolle, tulee tunnelin jälkeen lähteä vasempaan. Siitä katu kaartaa oikealle ja saapuu runsaan kilometrin päässä Kantalahden keskustan aukiolle. Sen keskipisteenä on – kuinkas muuten – jalustalle nostettu T-34 –panssarivaunu.

Aukion laidoilla ovat kaupungintalo, kulttuuritalo sekä 7-kerroksinen hotellikolossi Belomorje, jonne majoituin.

Kantalahdessa on 42 500 asukasta. Suurimpia työnantajia ovat alumiinitehdas, rautatiet, rahtisatama ja armeija.
- Zaretšensk oikealla
  2012-06-04 04:07:26
  Alakurtti-Kantalahti tieltä tuo tie Zaretšenskiin lähtee siis oikealle.
Tie Umbaan, 4 km
2012-06-05 16:22:42
Hotelli Belomorjen aamiainen oli jees.

Kantalahdessa on myös toinen hotelli. Sen nimi on Spolohi (Сполохи), ja sitä pidetään yleisesti kaupungin ykköshotellina:

http://www.kandalaksha.org/static/spolohi_fin.html

Sitten matkaan. Tavoitteeni oli ajaa päivän aikana tietä M18 Murmanskiin (256 km). Retillä olisivat seuraavat etapit ja isommat kylät:

* Poljarnye Zori (42 km)
* Montšegorsk (124 km)

Ennen kuin suuntasin pohjoiseen kohti Murmanskia, ajoin neljä kilometriä Kantalahdesta Umban suuntaan (itään). Siellä on tien varressa parkkipaikka, josta aukeaa näkymä saaristoiselle Vienanmerelle:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=708&with_photo_id=51337372&order=date_desc&user=5795203

Kantalahden kaupunki siintää näköalapaikalle nousevan tien suunnassa:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=663&with_photo_id=32984192&order=date_desc&user=4032953

Toinen näkymä kaupunkiin:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=645&with_photo_id=32985633&order=date_desc&user=4032953

Jos näköalapaikalta jatkaisin itään päin, tulisivat vastaan muun muassa sellaiset paikkakunnat kuin Kolvitsa (Kantalahdesta 30 km), Umba (102 km), Kuusijoki-Kuzreka (130 km) ja Varzuga (240 km).
- Umban sukellusveneet
  2012-06-06 14:02:25
  Umba on sikäli kiinnostava paikka, että siellä on venäläisten sukellusvenesatama. Ydinsukellusveneet ja niiden suoja-alukset tukeutuvat Umban satamaan, kun ne tekevät mannertenvälisten Bulava-ohjusten laukaisuja Vienanmereltä Kamsatkan niemimaan maalialueelle.
  
  Siksi Umban kylä on suljettua sotilasaluetta tavalliselta matkailijalta, mutta kylän ohi pääsee rantatietä edelleen itään.
  
  Ydinsukellusveneiden päätukikohta Vienanmerellä on Umbasta 345 kilometriä kaakkoon sijaitseva Severodvinsk (Северодви́нск), joka on 35 kilometriä Arkangelista länteen. Paikkakunnalla on suuri sotatelakka erityisesti ydinkäyttöisille aluksille.
  
  Samalla rannikolla Severodvinskista 30 kilometriä länteen on mannertenvälisten ohjusten laukaisukeskus.
  Tukikohdan nimi on Nenoksa, Нёнокса.
  
  Umban lähellä on myös Putinin rentoutumispaikaksi tehty hirsihuvila.
  Se sijaitsee tiettömän taipaleen takana Umbajoen varrella.
  Putin lentää sinne helikopterilla.
  
  Putinin hirsihuvilassa on oma elokuva-teatteri, jooga-huone ja sauna.
  Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu 320 neliön erillisrakennus palvelusväelle ja 120 neliön rakennus uima-altaalle. Sadan neliön vierasmökit ovat VIP-tasoa.
  
  Rakennukset on tehnyt rovaniemeläinen Puukeskus Oy vuosina 2009-11.
- Spolohi, Kantalahti
  2012-08-28 21:37:17
  Kantalahden toinen kunnon hotelli on Spolohi. Majoituin ko. paikassa tänä kesänä.
  Mielestäni se on ihan kelpo hotelli; kaikki toimii. Ei yllättäviä ilon aiheita, mutta ei myöskään tason yllättävää pettämistä. Viime vuosina hotellia on uusittu ja kehitetty edelleen. Huoneet ja kylpyhuoneet ovat siistit.
Poljarnyi Zori
2012-06-06 09:54:38
Palasin Umbantieltä Kantalahteen, ajoin kaupungin läpi valtatielle M18 ja tykitin kohti Poljarnyi Zoria ja Murmanskia.

Kuolan kaupungit on rakennettu neuvostoajalla junanradan ympärille.
Ne elävät pitkälle kaivos- ja metalliteollisuudesta:

* Alumiinitehdas Kantalahdessa (42500 asukasta)

* Nikkeli- ja kuparisulatto Montšegorskissa (53200)

* Apatiittilouhos, yms. Kirovskissa (29800)

* Apatiitin jatkojalostus Apatityssä (62000)

* Rauta- ja karbonaattilouhos Kovdorissa (18700)

Poljarnyi Zori (15000) on näiden teollisuuspaikkakuntien keskellä kuin ristilukki verkkonsa ytimessä.

Kaupungin nimi tarkoittaa ”Napapiirin Aamunkoittoa”.

Poljarnyi Zori on ydinvoimakaupunki, jonka neljä ydinreaktoria ovat 15 kilometriä kaupungista pohjoiseen. Ydinvoimakaupungin päätehtävänä on tuottaa pääosa em. raskaan teollisuuden tarvitsemasta sähköstä. Puolet kaikesta Murmanskin oblastin sähköstä tuleekin täältä. Kotitaloudet saavat sähkönsä pääosin vesivoimaloista, joita on esimerkiksi Kantalahteen laskevassa Nivajoessa kolme.

Poljarnyi Zorin ydinvoimalaitokseen kuuluu siis neljä reaktoria, jotka otettiin käyttöön vuosina 1973, 1974, 1981 ja 1984. Kunkin yksikön teho on 440 megawattia. Reaktorien toiminta-ajaksi suunniteltiin alun perin 30 vuotta.
Näiden iäkkäiden ydinreaktorien korvaaminen uusilla yksiköillä ei ole kuitenkaan edennyt. Venäjän atomienergiavirasto on jatkanut reaktorien toiminta-aikaa tämän vuosikymmenen lopulle.

Kritiikkiä viime aikoina on lisäksi saanut se, että Poljarnyi Zorin laitosalue toimii käytetyn polttoaineen välivarastointipaikkana. Ydinjätteen jäähdytys ja välivarastointi tapahtuvat voimalan alueen altaissa.

Poljarnyi Zorin eteläpuolella, noin kolme kilometriä Kovdoriin kaivoskaupunkiin erkanevan radan pohjoispuolella on kahvila ja pieni korjausasema. Kaupungin keskustaan kääntyvä tie on kaupungin pohjoispuolella. Tämän sisäänajotien pituus on seitsemisen kilometriä.

Ydinvoimalaitos on Imandra-järven rannalla kaupungin pohjoispuolella. Kallioon louhittu lauhdevesikanava laskee ydinlaitokselta Muurmanskin valtatien alitse länteen ns. Akkalan Imandrajärveen, joka ei täten jäädy talvella niin kuin itäinen osa järvestä tekee. Suuri määrä sähkölinjoja risteilee alueella.
- Kovdor, rajalupa
  2012-06-06 16:05:28
  Kovdor (Koutero, Ковдор) on kaivoskaupunki aivan rajan pinnassa, ja sinne matkailija tarvitsee rajavyöhykeluvan.
  
  Tilanne on ollut tämä 1.1.2007 alkaen. Luvasta päättää turvallisuuspalvelu FSB, jonka osaksi Venäjän rajavartiopalvelu siirtyi kymmenkunta vuotta sitten.
  
  Rajavyöhykelupaa kannattaa hakea viimeistään kuukautta ennen matkaa, mieluummin parikin kuukautta etukäteen.
  
  Kannattaa käyttää matkatoimistoa apuna. Matkatoimisto hoitaa hakemiset niin yksityisten kuin ryhmämatkalaisten puolesta.
  
  Samalla korkeudella Suomen puolella on Soklin rikas fosforimalmiesiintymä, jonka hyödyntämistä parhaillaan selvitetään ja edistetään.
- Vodka jäi saamatta
  2013-04-26 16:20:15
  Aparityn kaupunkia koskeva uutinen sattui tänään silmiin netistä.
  Jonkin porukan tilaisuus on peruttu, ja suu ei saanut vodkanapsua, ja sekös toimittajaa harmitti sitten niin paljon, että piti oikein artikkeli laatia:
  
  http://yle.fi/uutiset/apatiitin_kaivosyhtiot_valttelevat_mediaa/6609680
Montšegorsk
2012-06-08 09:55:41
Poljarnyi Zorista on 124 kilometriä Montšegorskiin (Мончего́рск).

Puusto maisemassa on kuusikkovaltaista, ja se mataloituu pohjoista kohti mentäessä. Ydinvoimalaitoksen jälkeen kauniit järvimaisemat ja avarat näköalat ovat hallitsevia. Imandrajärvi, joka on Kuolan niemimaan suurin järvi, on välillä molemmin puolin valtatietä M18.

Yli 1200 metrin korkeuteen kohoavat, osin lumihuippuiset Hiipinätunturit näkyvät upeasti Imandrajärven takaa idässä. Tie tuntureille, Apatityyn ja Kirovskiin lähtee oikealle 34 kilometriä ennen Montšegorskia.

Montšegorskin nikkeli- ja kuparisulaton aiheuttamat metsätuhot alkavat näkyä juuri Apatityn tienhaaran paikkeilla. Havupuut loppuvat noin 20 kilometriä ennen sulattokaupunkia. Juuri ennen Montšegorskia valtatien itäpuolella on mustaksi savutettu, kuollut tunturi. Maisema on hämyisen teollisen usvan peitossa.

Montšegorsk on surullinen esimerkki luonnon ympäristötuhosta ja hätkähdyttävä elämys. Maa on mustaa ja kuollutta. Kaupunki ympäristöineen on kuin maailmanlopun maisema. Sulaton ympäristö on teollisuusdekadenssia parhaimmillaan: pilaantuneita vesialtaita ja neliökilometreittäin saastetta tursuavaa, rumaa teollisuusrakennusta.

Kun matkailija tulee etelästä, kannattaa kaartaa heti ensimmäistä sisäänajo-
tietä pitkin kaupunkiin. Siten saa mieleenpainuvimman kuvan koko paikasta.

Metallisulaton parkkialueella on sadoittain työtekijöiden uusia henkilöautoja.
Ilmeisesti työstä maksetaan hyvin ja asumiseen tulevat verohelpotukset, joiden perusteella ihminen kai sitten hyväksyy ehkä 15-20 vuotta lyhyemmän elinajanodotteen täällä kuin mitä jossain muualla?

Montšegorskin pääkadun mahtipontiset talot on aikoinaan rakennettu vankityövoimalla, ja ne antavat synkeänkomean ilmeen kaupungille.

Siistinnäköinen ortodoksikirkko on Imandrajärven rannalla.
Se on rakennettu vuonna 1998. Valkeaksi maalattuna ja kultaisine kupoleineen se edustaa vanhavenäläistä kivikirkkoarkkitehtuuria.
empäs sano
2012-06-08 12:12:31
Tämähän oli mielenkiintoista tarinaa, voisi olla filmistä "kaksoisagentin matkat", jota ei tietenkään ole olemassakaan.
Kirjoittaja on näköjään ainakin 3-ikielinen(suomi-venäjä-ruotsi).
Kiitos kuvista, jotka ovat osa minunkin historiaa. Suomalainen äitini oli tavallinen naimisissa oleva nainen, joka ei nähnyt miestään kahteen vuoteen 1941-1943.
Minä olen syntynyt huhtik.-43. Saksalaisilta ei nuoret naiset saaneet aina olla rauhassa.
Asuimme uuden Sallan puolella, vanha Salla oli jäänyt rajan taakse. Syötiin lakkoja ja metsästettiin, esim. metsoja. Ensimmäiset talvitakit oli sotilaalta riisutusta takista. Hänen saappaansakin tulivat käyttöön. Kävin koulua jo 5-vuotiaana, koska talvet olivat niin pitkäveteisiä. Ainoa huvi oli talvisin hypätä yli metrin paksuisiin lumikinoksiin.-Nykyisin naimisissa saksalaisen kanssa. Itäpuolen hotellit tuttuja lämmitysvaikeuksineen. Siksi en vieläkään ymmärrä mitään kitinöitä hotellien pienistä vioista Kanarialla, jossa nyt asun. -Saksassa minuakin syytettiin vakoilusta, mikä oli täyttä soopaa, olen vain yleisesti kiinnostunut eri asioista edelleen 69-vuotiaana.
- Auf Wiedersehen
  2012-07-23 10:09:58
  Jokaisella on oma tarinansa.
  
  Tuo Sinun elämäntarinasi on erityisen kiinnostava. Uteliaisuuttani kysyn, muutitko sotien jälkeen, aikuisena, koulut käytyäsi suoraan Sallasta Saksaan?
  Ja oletko jo kauankin ollut aviossa saksalaisen puolisosi kanssa?
  Nyt on varmaan lokoisat eläkepäivät siellä Kanarialla, hyvä.
  Erinomaisen hyvää jatkoa sinne leppeisiin tuuliin!
  
  Kun Saksan armeija vetäytyi Lapista syksyllä 1944, mukaan lähti noin tuhat suomalaista naista. Osa jäi Norjaan, satoja naisia meni Saksaan. Yleensä lähtijöillä ei ollut mitään menetettävää; he olivat nuoria, joilla oli elämä edessään. Mukana oli myös itsenäisiä sairaanhoitajia ja tulkkeja, jotka olivat työskennelleet aseveliaikana saksalaisten palveluksessa. He pelkäsivät, kuinka heitä saksalaisten lähdettyä kohdeltaisiin. Muitakin naisia houkuteltiin Saksaan työvoimaksi. Äitisi varmaan halusi jäädä aloilleen, siis ei hötkyillyt.
  
  Vaikkei tutustunut oma-aloitteisesti saksalaisiin, heihin törmäsivät Lapissa kaikki. Saksalaisia oli Pohjois-Suomessa sota-aikana enimmillään yli 200 000.
  
  Ohjaaja Virpi Suutari on tehnyt mukaanlähtijöistä dokumenttielokuvan
  Auf Wiedersehen Finnland.
Montše >> Olenegorsk
2012-06-10 14:39:13
Ajoin Montšegorskin pohjoisen liittymätien kautta takaisin valtatielle M18 ja huristelin kohti pohjoista. Matkaa Murmanskiin olisi vielä 136 kilometriä.
Tie oli pitkiä suoria ja hyväkuntoista asvalttia.

Viiden kilometrin päähän valtatien itäpuolelle jäi ”25 Kilometr” –niminen suuri hävittäjäkoneiden lentotukikohta sekä sotilaskasarmi- ja asuinalue.

Sitten parinkymmenen kilometrin ajon jälkeen näkyi tien molemmin puolin korkeita kuona- ja sivukivimäkiä. Ne olivat merkkinä siitä, että olin saapumassa kohta Olenegorskin (Оленегорск) kaivoskaupunkiin. Sen olemassaolo perustuu paljolti rautakaivokseen ja sen malmin rikastukseen. Kuva:

1) http://www.northernexperiments.net/files/gimgs/21_olenegorsk.jpg

2) http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=7&with_photo_id=24632931&order=date_desc&user=3451708

Vasemmalla puolella tietä, ennen kahta liikenneympyrää, joiden välillä ylitetään Muurmannin rata, oli suuri allas, johon kaivosten tuottamat jätevedet oli padottu. Siinä on peruuttamaton ympäristötuho jälleen, sen ymmärtää jokainen.

Olenegorskin kaupungissa on 23 000 asukasta. Kaupunki vaikuttaa melko siistiltä. Kaupungissa on myös suuri logistiikkakeskus ja järjestelyratapiha. Tämä viistokuva on otettu avolouhosten päältä itään päin:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/69/Оленегорск_с_высоты.jpg

Sijainti:

http://www.olenegorsk.murman.ru/images/interface/big_map.jpg
Varhaisvaroitustutka
2012-06-11 10:06:37
Jos oli Montšegorskissa suuri lentotukikohta, niin vielä suurempi on Olenegorskissa.

Tukikohtaa käyttää mm. 924. Erillinen Meritiedustelulentorykmentti.
Se kuuluu Venäjän Pohjoisen laivaston ilmavoimiin ja organisaatioon.

Tukikohta sijaitsee valtatien M18 itäpuolella järven takana Olenegorskin kohdalla. Tämän Olenjan sotilaslentotukikohdan yhteydessä on 8000 asukkaan Vysokin (Высокий) sotilastaajama.

Edelleen, Olenogorskista lähtee itään Revdaan ja Luujärvelle hyväkuntoinen tie.
Noin 30 kilometrin päästä Luujärventien pohjoispuolella näkyy suuri rakennelma, joka on Venäjän ohjustorjuntajärjestelmän varhaisvaroitustutka. Sen avulla voidaan tehdä havaintoja tuhansien kilometrin päästä.

Kuvilla järjestelmä näyttää tältä:

1) http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=165&with_photo_id=11679261&order=date_desc&user=1378804

2) http://www.globalsecurity.org/wmd/world/russia/images/olenegorsk_cib_050-01.jpg

Montšegorsk-Olenegorskin seudulla on rakennettu paljon sotilasinfrastruktuuria, -arkkitehtuuria ja konsepteja.

Esimerkkinä tästä ovat juuri lentotukikohdat, suurtutkat sekä Revdan ja Luujärven läheisyydessä sijaitsevat monet ohjustorjuntaan ja vastahyökkäykseen liittyvät rakenteet.
Olenja >> Murmansk
2012-06-16 09:35:36
Olenegorskista on noin 100 kilometriä Murmanskiin.

Tien varressa alkoi näkyä peltoja, mikä oli yllättävä näky näin pohjoisessa, mutta ilmiöön on selityksenä Golf-virran vaikutus.

Jo Olenegorskin kohdalla Muurmannin rata siirtyi kulkemaan valtatien länsipuolelle. Radan rakentaminen aloitettiin Ensimmäisen maailmansodan aikana vankityönä. Rataa tarvittiin turvaamaan Venäjän yhteydet ulkomaailmaan, kun Turkin suunta oli tukossa. Tarkoituksena oli hyödyntää jäätön Murmanskin satama ja toimittaa Venäjälle sotamateriaalia taisteluun saksalaisia vastaan.

Radalla ensimmäisiä junia kulki vuoden 1916 loppupuolella.
Radan ja sataman suojaamiseksi Venäjä keskitti Jäämerelle troolareita, torpedoveneitä ja risteilijöitä. Näistä perustettiin Venäjän Pohjoinen laivasto vuonna 1916.

Toisessa maailmansodassa Murmanskin kautta Neuvostoliittoon tuli 40 prosenttia kaikesta vesiteitse kuljetetusta sotamateriaalista. Kaikesta apuna toimitetusta tavarasta Murmanskin osuus oli noin 23 prosenttia. Tärkeimmät tätä kautta kuljetetut tuotteet olivat panssarivaunut, kuorma-autot ja muut sotilasajoneuvot, veturit ja junanvaunut sekä lentokoneet. Ratkaisevia olivat myös muona, univormukangas, polttoaineet ja huoltoalan materiaali ylipäätään.

Kun suomalaiset Jatkosodassa katkaisivat Muurmannin radan pääpiirtein Syvärin voimalan ja Karhumäen välisellä osuudella, yhdysrata Sorokasta kaakkoon Obozerskajaan Arkangelin-Vologdan -radalle oli merkittävässä roolissa. Operaatiosuunnitelma hyökkäyksestä Sorokkaan laadittiin, mutta kaukaa viisas Mannerheim pidättyi suunnitelman toimeenpanosta.

Valtatietä edelleen pohjoiseen ja havinoita taas kuului, kun ennen Murmanskia ohitin alueen vanhimman kaupungin, Kuolan. Sen englantilaiset polttivat Krimin sodassa. Samaan tappelukseen kuuluivat englantilaisten tihutyöt myös Pohjanmaan rannikkokylissämme sekä Bomarsundin tuhoaminen Ahvenanmaalla ja Suomenlinnan tulittaminen laivatykistöllä. Englantilaisketkut!

Kuolanvuonoon laskee Tulomajoki, jonka latvavesiin kuuluvat myös Suomu- ja Luttojoki.

Kuolanvuonon perukan rannoilla kohoaa Murmansk (Му́рманск, pohjoissaameksi Murmánska, koltansaameksi Muurman).
Kaupunki on perustettu vuoden 1916 lopulla alkuun nimellä Romanov.
Nykyään se on maailman suurin Napapiirin pohjoispuolella sijaitseva kaupunki. Asukkaita on 310 000. Kuvat:

1) http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=2445&with_photo_id=3406052&order=date_desc&user=374452

2) http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=79&with_photo_id=10564704&order=date_desc&user=1567433

3) http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=10395&with_photo_id=20248392&order=date_desc&user=472658

Kaupungin rakennukset näyttävät kauempaa katsottuna lego-palikoilta, joita on ripoteltu vaihtelevankokoisiin ryhmiin vuonon rinteille. Katukuvassa autokanta näytti aika uudeltakin; ehkä täällä pohjoisessa tulotaso venäläisittäin verraten on hyvä.

Murmanskissa on omalaatuinen pohjoinen tunnelmansa, hieman suurkaupungin henkeä, meren tuoksua ja satamakaupungin rosoisuutta.
Murmansk
2012-06-19 15:14:45
Murmanskin asukasluku on laskenut rutkasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.

Kun kaupungissa oli 1990-luvun alussa runsaat 472 000 asukasta,
on asukkaita nyt 307 000.

Vähenemä on ollut siis 165 000 henkeä, eli keskimäärin 8000 henkeä per vuosi.

Murmansk sinnittelee nollakasvussa, ja sen talous heilahtelee raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen mukana. Työttömyys on vaikea ongelma: selvästi yli kymmenen prosentin. Väestö ikääntyy ja vähenee sekä luonnollisen poistuman että muuttoliikkeen myötä. Kaikki nämä tekijät ovat heikentäneet työvoiman saatavuutta, kulutuksen kasvunäkymiä sekä sosiaalista ja poliittista vakautta.

Tämä on edelleen johtanut kierteeseen, jossa uudistavia investointeja ei hevin haluta tehdä, mikä edelleen heikentää kaupungin houkuttelevuutta elinympäristönä. Ihmisiä siis muuttaa muualle koko ajan.

Paikallinen elämänmeno vaikuttaa yksinkertaiselta.
Matkailijan silmään näkyvät tietysti Murmanskin siistinkaru keskusta ”länsimaisine” liikkeineen sekä kurjuus ja köyhyys keskustan ulkopuolella. Kaupungin laitamilla on varsin huonokuntoisia kerrostaloja, joiden parvekkeita asukkaat ovat laitelleet ja koristelleet kuka mitenkin.

Vaikka kerrostalot näyttivät mörskiltä, tietää jokainen venäläistä mentaliteettia tunteva, että yksityiset ihmiset saattavat laittaa asuntonsa yllättävän käytännöllisiksi ja mukaviksi.

Venäjällähän ei (yleensä) ole taloyhtiöitä, jotka huolehtisivat kerrostalon ulkoisesta olemuksesta ja porraskäytävistä, mikä voi antaa vaikutelman siitä, että koditkin ovat sitten heikossa hapessa.

Venäjällä mikään ei ole aivan sitä, miltä se ensi näkemältä näyttää.
Shtokman
2012-06-21 11:14:57
Neuvostoliiton kuoltua 74-vuotiaana Jäämeren hyisten rantojen vetovoima siis hiipui.

Mutta palaavatko sadattuhannet ihmiset takaisin Murmanskiin, jos Shtokmanin kaasu- ja öljykentän käyttöönotto etenee toteutusvaiheeseensa?

Tuskin.

On arvioitu, että Shtokmanin tuotantokentän infrastruktuurin rakentamiseen tarvitaan 3-5 vuodeksi yhteensä noin 10 000 työntekijää. Näistä suurin osa löytynee Kuolan ammattilaisten keskuudesta. Varsinaisen tuotannon pyörittäminen vaatisi noin 600 työntekijää, eli suurin piirtein yhden isohkon paperitehtaan pyörittämiseen tarvittavan väkimäärän verran.

Toisaalta, Shtokmanin käyttöönotto olisi vasta alkusysäys monelle muulle hankkeelle, mm. Nenetsian öljyvarojen hyödyntämiselle, Kuolan ydinreaktorien uusinvestoinneille, Kuolan uusien kaivosten avaamiselle ja Koillisväylän kehittämiselle osaksi globaalia kuljetuslogistiikkaa. Töitä Barentsinmerellä näyttäisi siis riittävän seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Jos ja jos.

Shtokmaniin sisältyy valtava riski. Siksi kentän rakentamispäätös on lykkääntynyt vuodesta toiseen ja yhä uudelleen.
Shtokman, jatkoa
2012-06-23 10:03:23
Shtokman; mitä, missä ja milloin?

Shtokman (Штокман) on suuri maakaasuesiintymä.

Se sijaitsee Barentsinmeren pohjassa 550-580 kilometrin päässä Kuolan rannikolta pohjoiseen. Meri on niillä main 320-350 metriä syvä. Varsinainen kaasu on merenpohjan kuoren sisällä kahden kilometrin syvyydessä. Voitaisiin kai puhua ”merikaasuesiintymästä”?

Barentsinmeri:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/ea/Barents_Sea_map.png

Shtokmanin esiintymän sijainti:

http://arcticecon.files.wordpress.com/2012/04/shtokman-russia-barents-sea.jpg

Maakaasuesiintymä löydettiin vuonna 1988. Se nimettiin venäläisen geofyysikko Vladimir Shtokmanin mukaan.

Gazprom omistaa esiintymän tutkimiseen, kaasuntuotantoon ja -jalostukseen liittyvän lisenssin.

Maakaasukenttää kehittävänä yhtiönä toimii Shtokman Development Company AG. Se on rekisteröity siis Sveitsiin. Omistussuhteet:

* venäläinen Gazprom 51 %
* ranskalainen Total 25 %
* norjalainen Statoil 24 %

Koska Barentsin alueella käynnistettävät suuret kaasu- ja öljyhankkeet toteutetaan vaativissa arktisissa olosuhteissa, tarvitaan pääomia, teknologiaa ja korkeaa osaamista. Venäjä ei yksin pystyisi kehittämään esiintymiä tuotantokentiksi. Yhteistyötä tarvitaan, ja se voi hyödyttää kaikkia osapuolia.

Arktista osaamista projektiin saadaan etenkin Norjalta, ja Ranska sitoutetaan yhteisyrityksen kautta antamaan rahoitusta ja jakelemaan lopputuotetta Euroopassa. Ja näin Statoilin ja Totalin resurssit ovat sidotut tähän projektiin, mikä on sitten poissa muualta, kilpailevista projekteista.

Tuotantokentän periaate merellä:

http://www.gazprom.com/f/posts/39/062364/cube_1-en.jpg

Yhteisyritys Shtokman Development toteuttaa tuotantokentän rakentamisen hyödyntämisen ensimmäisen vaiheen 25 vuotta. Vaiheen pituus 25 vuotta alkaa siitä päivästä, kun kaasu alkaa virrata. Tätä on siis edeltänyt ehkä 5 vuoden mittainen perustava rakennusprojekti.

Yhteisyritys rakentaa kelluvan emäaluksen ja tuotantokentän rakennelmat merelle, putkistot rannikolle ja nesteytetyn maakaasun tehdaslaitoksen maalle.

Yritys omistaa rakentamansa infrastruktuurin 25 vuoden ajan, ja sillä on kaikki markkinointioikeudet tuottamaansa kaasuun. Riskitkin jäävät yhteisyrityksen kannettaviksi, ja sellaisia ovat ainakin taloudelliset, geologiset ja tekniset riskit. Mitään tämänlaatuista ei ole koskaan aikaisemmin toteutettu.

Tuotantokentän ja muiden rakenteiden on arvioitu maksavan noin 40 miljardia euroa, mikä vastaa - esimerkiksi - suuruusluokaltaan Suomen valtion yhden vuoden budjettia 80-prosenttisesti.

Ensimmäisen 25-vuotisen rakentamis- ja hyödyntämisvaiheen päättyessä Total ja Statoil siirtävät Shtokman Development -omistuksensa Gazpromille.
Sellainen on sopimus.

Hirmuista, sanoisi kai Paasikivi.
- Shtokman-video
  2012-07-03 10:38:59
  Shtokmania on kehitelty jo niin pitkään, että sen hyödyntämisestä on tehty useita mainosvideoita.
  
  Seuraavassa on aika vauhdikas pariminuuttinen. Sen on on toteuttanut Statoil-Hydro propagandahenkisesti ilmeisesti päästäkseen projektiin mukaan. Videosta käy selville hyödyntämisessä käytettävän tekniikan pääperiaate:
  
  http://www.youtube.com/watch?v=9OPcPDHg-2Q
- Shtokman Development
  2012-07-06 16:18:18
  Barents Observer –median mukaan (19.6.2012) Shtokman Development AG on irtisanonut kesäkuussa kaikki 450 työntekijänsä, myös yhtiön toimitusjohtajan.
  
  Yritys on toiminut neljä vuotta. Yhtiön tulevaisuus on nyt siis vaakalaudalla, ja se voidaan korvata uudella yhtiöllä tai organisaatiolla. Shtokman-hankkeeseen on sijoitettu 1,5 miljardia dollaria, mutta hanke on edistynyt erittäin hitaasti.
  
  Shellin on kerrottu olevn kiinnostunut 25 prosentin osuudesta, mutta muut jo mukana olevat yhtiöt - Gazprom, Total ja Statoil - eivät ole kiinnostuneita pienentämään osuuksiaan.
LNG-markkinat
2012-06-23 13:02:04
Venäjän pitkään suunnittelema ja juonittelema Shtokmanin kaasukenttähanke on edennyt hitaasti.

Kaiken piti olla selvää viime vuosikymmenen lopulla, ja kaasun piti alkaa virrata vuonna 2013. Mutta sitten hanketta viivästytti vuosien 2008-2010 talouslama. Teollisuustuotanto ja samalla kaasun kulutus laskivat kaikkialla. Lisäksi energiansäästöohjelmat ja vaihtoehtoiset energialähteet etenivät vahvasti.

Samanaikaisesti markkinatilanne muuttui muutenkin äkisti.
Tämä johtuu osaksi siitä, että Qatar alkoi investoida kymmenkunta vuotta sitten voimakkaasti nesteytetyn maakaasun tuotantoon. Tarkoitus oli viedä tulevina vuosikymmeninä kaasua Yhdysvaltoihin. Tilannetta muutti osaksi myös ns. liuskekaasun käyttöönotto Yhdysvalloissa. Maakaasusta on nyt ylituotantoa.

Nesteytetty maakaasu on siis nesteenä olevaa maakaasua.
Kaasu tiivistyy nesteeksi tarpeeksi kylmässä lämpötilassa (- 160 C).
Siitä käytetään nimitystä LNG, Liquefied Natural Gas.

LNG:tä voidaan kuljettaa erikoisrakenteisilla säiliöaluksilla ja rekoilla pitkiäkin matkoja. Käyttökohteissa LNG höyrytetään takaisin kaasuksi.
Monet satamat – myös Suomessa – ovat alkaneet rakentaa LNG-tuontiterminaaleja ja LNG-tankkauspisteitä.

Kuva LNG-aluksesta:

http://wavesnewsletter.com/wp-content/uploads/2010/06/LNG_ship1.jpg

Kuva LNG-satamasta:

http://www.offshore-technology.com/projects/angel_gas/images/2-lng-tanker.jpg

Kuva LNG-rekasta:

http://www.paccar.com/images/KW_T800LNG_uncropped.jpg

Nesteyttäminen siis mahdollistaa kaasun toimitukset siirtoputkia ja pumppuasemia rakentamatta. Tämä tekee kaasusta vapaammin kaupattavan, öljynkaltaisen energiahyödykkeen. LNG-markkinat ovat syntyneet, ja riippuvuus putkista on vähentynyt.

Markkinoille on tulossa vuosina 2013–2014 ennätysmäärä maakaasua Lähi-idän suunnalta, sillä Qatarin kilpailijat eivät aio pysäyttää meneillään olevien nesteytyslaitosten rakentamista.
Liuskekaasua kehiin
2012-06-23 13:16:22
Alunperin Qatarin tarkoitus oli kuljettaa kaasu LNG-säiliölaivoilla siis Yhdysvaltojen markkinoille.

Siellä on lukuisia LNG-satamia ja muuta kaasulogistiikkaa. Satamat pystyvät vastaanottamaan nesteytetyn maakaasun, muuttamaan sen kaasuksi ja syöttämään kaasuputkistoihin.

Qatar vei suuren LNG-investointiohjelmansa määrätietoisesti maaliin asti.

Samanaikaisesti (2000-luvulla) Yhdysvalloissa teknologia kehittyi niin, että maan yritykset alkoivat pystyä hyödyntämään liuskekiven sisässä olevaa kaasua.

Liuskekaasu on tavallista maakaasua, joka on varastoitunut liuskekivikerroksiin kivien rakoihin ja huokosiin. Pohjois-Amerikan maaperässä on valtavat määrät tätä kaasua. Puhutaan Yhdysvaltojen nykykulutuksella satojen vuosien varannoista.

Samanlaisia esiintymiä on myös Puolassa. Oma liuskekaasu tyydyttäisi nykykulutuksella Puolan kaasuntarpeen ainakin sadaksi vuodeksi.
Puolan käyttämästä kaasusta valtaosa tulee nykyisin putkia pitkin Venäjältä.
Omalla tuotannollaan Puolalla on siis mahdollisuus irrottautua idän kaasusta.

Suuressa energiapelissä tapahtui siis niin, että Yhdysvalloissa poraustekniikka kehittyi, ja liuskekaasusta tuli taloudellisesti kannattava kaasun lähde.
Näin Yhdysvalloista tuli yllättäen maakaasun suhteen omavarainen.
Se on alkanut jopa viedä kaasua Japaniin.

Näin maailman maakaasumarkkinoilla tapahtui hiljainen vallankumous.

Liuskekaasu sekoitti energiapelin.
Qataria ei naurata
2012-06-23 17:25:34
Qataria ei naurattanut.

Markkinan muuttuessa Qatarille näytti jäävän käsiin hienot laitteistot ja kaasun kuljetukseen tarkoitetut säiliöalukset. Näin Qatarilla oli kaasua valtava määrä ilman markkinaa. Nesteytetyn maakaasun kysyntä ja hinta laskivat.

Minne kaasu nyt sitten, jotta edes uponneet kustannukset saisi takaisin? Katteista ei olisi hirveästi väliä.

Kaasut tietenkin Eurooppaan, joka ei ole kaasuomavarainen.
Maanosa on kaasun nettotuoja jatkossakin.
Ja Qatarin LNG-laivat ottivat uuden suunnan kompasseihinsa.

Venäjä – Shtokman Development Company AG - oli myös kaavaillut vievänsä paljon kaasua Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Markkinatilanteen odottamaton muutos sotki ainakin hetkellisesti sen pasmat.

Niinpä talouskriisin, kysynnän supistumisen, ylitarjonnan ja nesteytetyn maakaasun hintojen romahduksen takia suunnitelma Shtokman-kaasukentän hyödyntämisestä on jouduttu panemaan jäihin.
Shtokman-kiima
2012-06-23 18:24:48
Shtokman Development Company AG –yhteisyrityksen ´rakkaus-viha´ –suhteeseen on tullut paineita, ehkä jo ryppyjäkin. Kustannusten kokonaisraamista, riskienhallinnan yksityiskohdista ja projektin pääurakoiden jaosta (työpaikoista, rahavirroista maittain) on erimielisyyksiä.

Aloituspäätöksen lykkääntyessä ja epävarmuuden vallitessa Statoilin ja Totalin silmissä omat lähikentät ja Brasilian lämpimät vedet ovat alkaneet näyttää houkuttelevimmilta investointikohteilta.

Liiketaloudellisten periaatteiden mukaan toimivat länsiyritykset Total ja Statoil luonnollisesti epäröivät päänsä laittamista ”Shtokmanin hirttosilmukkaan”. Niiden mielestä projektista on saatava parempi selvyys ennen lopullista käynnistyspäätöstä ja sitoutumista.

Näin on siksi, että mitä enemmän on investoitu ja mitä suuremmat olisivat menetetyt varat, sitä kovempi olisi paine jatkaa myöhemminkin, vaikka laskelmat osoittaisivat projektin kannattamattomaksi. Uponneiden kustannusten harha alkaa hallita päätöksentekoa, ja investoitu raha muuttuu perusteluksi jatkaa, vaikka objektiivisesti tarkasteltuna siinä ei olisi mitään järkeä.

Liekaan sidotut Total ja Statoil joutuisivat jatkamaan kohti hyödyntämisen aloitusta kasaantuvista kustannuksista välittämättä ja investoimaan lisää säilyttääkseen kasvonsa, maineensa ja mielikuvan päätöstensä johdonmukaisuudesta. Päätösten kohtalon inertia veisi niitä mennessään, eikä projektin kyydistä uskallettaisi enää hypätä syrjään.

Pahimmassa tapauksessa Total ja Statoil voivat kurjistua kääpiöiksi ja kuolla pois pelistä globaaleilla energiamarkkinoilla.

Investoidut rakennelmat jäisivät joka tapauksessa Venäjän rajojen sisäpuolelle Gazpromin haltuun (jolla on omistuksessaan Shtokman-lisenssi, todellinen valttikortti) ja Gazpromin hyödynnettäviksi edelleen seuraavien kumppaneiden kanssa...
Houkutuslinnun kutsu
2012-06-23 18:36:33
Suuri maa, suuri Shtokman, suuret toleranssit; mitä nuo länsiyhtiöt oikein kitisevät?

Venäjää ja Gazpromia harmitaa kaikista asioista tarkkaan sopiminen etukäteen, sillä Venäjän liiketoiminta- ja ympäristökulttuurissa vallitsee suurpiirteisyyden periaate. Sama periaate muuten on myös Murphyn lain perusta.

Lisäksi Venäjä on kytkenyt monta muuta omalla kustannuksellaan toteutettavaa isoa ja pientä projektia Shtokmanin käynnistämisen yhteyteen. Nyt tikkarit viedään kädestä?

Näitä tikkareita ovat esimerkiksi Shtokmanin ympärillä olevien satelliittikenttien hyödyntäminen (kts. edellä kuva Shtokmanin esiintymän sijainti) sekä Pechoran meren ja Karanmeren mannerjalustan ja Jamalin niemimaan öljyesiintymien tuotantoon otto.

Kokonaiskuvaan liittyvät lisäksi Kuolan ydinvoimaloiden uudistaminen, Koillisväylän kehittäminen, Pohjoisen laivaston ja Venäjän armeijan asearsenaalin uudistaminen - sekä ties mitkä odotukset ja lataukset.

Mikä tärkeintä, Shtokmanin avulla Venäjä pääsisi käsiksi globaaliin LNG-markkinaan, sillä tähän asti maan harjoittama kaasukauppa on perustunut pelkästään putkiin. Venäjä on aikaisemmin laskenut, että kellä putkien hallinta, sillä poliittinen valtaote. Niinpä maakaasu-, rautatie-, sähkö-, ym. verkostoilla Venäjä ”on käynyt sotaa ilman aseita”.

Putkiase on nyt ruostumassa, ja hanojen sääntely olisi muutenkin kaksiteräinen miekka. Putkien rinnalle tarvitaan nyt LNG-laitoksia ja LNG-armada, muuten ei hyvä heilu.

Kuva Shtokmanin kaasukentän ja Prirazlomnojen öljykentän keskinäisestä yhteydestä:

http://stratoil.wikispaces.com/file/view/Shtokman_2.JPG/32650759/Shtokman_2.JPG

Pechoran meri, jossa Prirazlomnoje ja monta muuta öljylähdettä sijaitsevat:

http://towardthebear.files.wordpress.com/2011/08/pechorasea.png?w=600

Venäjän tavoitteena on sukkuloida öljy idästä Murmanskin lähelle joko uuteen jäättömän sataman öljyjalostamoon tai suureen varastolaivaan (esim. Belokamenka-säiliöalukseen). Öljysukkuloinnin reitit; kuvassa näkyvät myös jäättömän meren rajat kuukausittain:

http://www.offshore-technology.com/projects/prirazlomnoye/images/3-prirazlomnoye.jpg

Siperian pohjoispuolinen alue ja Koillisväylä geopolitiikan polttopisteenä:

http://stratoil.wikispaces.com/file/view/RUSMAPARCT.JPG/32806975/RUSMAPARCT.JPG

Nämä kaikki juonet ja suunnitelmat ovat jälleen lykkääntymässä, mikä voi vaikuttaa Venäjän poliittiseenkin vakauteen. Shtokman lyö kovia paineita presidentti Putinille löytää nopeasti jokin kelvollinen ratkaisu, sillä muuten voi lähteä virkapalli pyllyn alta yhdessä hetkessä.

Venäjän kansa on valmiiksi raivoissaan muun muassa epädemokraattisten presidenttivallan vaihdosten johdosta. Niitä on ollut viimeisen 12 vuoden aikana liian monta ja tarpeeksi tökerösti junailtuna.

Siispä Shtokman on käynnistettävä, ”maksoi mitä maksoi”.

Venäjän näkökulmasta Shtokman-houkutuslintu olisi myös siis oven aukaisu Barentsinmeren ja Siperian pohjoispuolisten energiavarojen hyödyntämiseen sekä arktisen teknologian ja osaamisen omaksumiseen muilta. Projekti olisi samalla laukaiseva tekijä Venäjän monille muille, ikiomille hankkeille, joiden vaikutukset myös ulottuisivat vuosisatoja eteenpäin.

Gazpromin, Totalin ja Statoilin Shtokman-projektin esisopimus raukeaa 30. kesäkuuta 2012, ellei lopullista käynnistyspäätöstä ole siihen mennessä tehty tai sovittu uudesta määräajasta.

On myös mahdollista, että ensi viikolla yhteisyritys Shtokman Development Company AG tuulettaa omistuksiaan. Mediassa on spekuloitu sillä, että ranskalainen Total skipataan ulos ja hollantilainen Shell otetaan sisään.

Raaka peli markkinoilla. Houkutuslintu vie Shellin mennessään?

Shellin hallituksen puheenjohtajana on muuan Jorma Ollila.
Onko hän tämän "vallankaappauksen harmaa eminenssi"?

Ovatko presidentit Niinistö ja Putin sopineet pelaamansa jääkiekko-ottelun jälkeen pukukopissa, selät höyryten, baltikat kädessä, että Ollilan Shell tulee uudeksi Shtokman-kumppaniksi.

Samalla Suomen meriklusterin yritykset ja muut toimijat saisivat miljardien arvoiset aliurakat hoidettavakseen ilman isompia riskejä?
- Ollila 15.3.2013
  2013-03-15 08:31:05
  Jorma Ollila Tekniikka & Talous -lehdessä 15.3.2013:
  
  "Jorma Ollila: "Eurooppa tarvitsee lisää kaasua"
  
  Euroopalle käy kalliiksi, kun se viivyttelee energiapolitiikan muutoksiaan. Kilpailukyky kärsii, kun muut maanosat hyödyntävät edullista liuskekaasua aggressiivisesti.
  
  – Euroopan on muutettava energiapolitiikkaansa kilpailukykyisemmäksi. Kaasun hankinta on siinä keskeinen elementti, Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila sanoo Tekniikka&Talouden haastattelussa.
  
  – Asialla on kiire, teollisuus on hädissään.
  
  Käytännössä Euroopan pitäisi rakentaa lng-terminaaleja ja uusia kaasuvoimaloita. Euroopassa on myös omia liuskekaasuvaroja.
  
  Liuskekaasu ja -öljy ovat sitoutuneet hiekkasedimentteihin tavallisesti muutaman kilometrin syvyydessä. Tähän asti vain Yhdysvallat ja Kanada ovat hyödyntäneet liuskevarantojaan.
  
  – Yhdysvallat on saanut liuskekaasun ansiosta kilpailuhyödyn, koska kaasu on siellä halpaa. Se johtaa halpaan sähköön ja esimerkiksi kemian- ja terästeollisuuden tuotantokustannusten laskuun, hän sanoo.
  
  Vuonna 2015 Kiina lisää kaasun tarjontaa, sitten tulevat Australia ja Indonesia.
  
  Ollila sanoo, että liuskekaasulla tuotettu energia sekä parantaisi Euroopan teollisuuden kilpailukykyä että jarruttaisi ilmaston lämpenemistä."
Turjanperä
2012-06-25 11:35:07
Teriberka (Turjanperä, Териберка) pieni kylä Kuolan niemimaan pohjoisrannalla.

Matkailijan näkökulmasta se on kiintoisa paikka, koska siellä voi ottaa tuntumaa Barentsinmereen. Meri muuten jää näkymättömiin Murmansk-Petsamo-Kirkkoniemi –reitillä rajavyöhyke- ja muiden kulkurajoitusten vuoksi.

Teriberka sijaitsee Murmanskista 120 km koilliseen. Sinne pääsee sujuvasti autolla. Karttakuvat:

1) http://www.kt70.com/~jamesjpn/photos/russia/teriberka/Tereberka.jpg

2) http://barentsobserver.com/sites/barentsobserver.com/files/styles/grid_8/public/main/articles/Teriberka-MurmanskMap.jpg

Maistiaiskuvat kylästä:

A) http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=60&with_photo_id=37696800&order=date_desc&user=631985

B) http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=31&with_photo_id=49768804&order=date_desc&user=5675506

Teriberka voi kohta olla Suuren Energiapelin napa.

Kaukana rannikolta, merenpohjassa sijaitsevan Shtokman-kaasukentän hyödyntäminen edellyttää kentän päällä kelluvan emäaluksen toteuttamista, putkilinjaston tekoa mereltä rannikolle ja kaasun nesteyttämiseen tarvittavan tuotantolaitoksen rakentamista rantamaalle.

Kaasun jalostuslaitos satamineen on tarkoitus rakentaa juuri Teriberkaan.

Kylästä muodostetaan Shtokmanin toiminnallinen ja logistinen keskus.
Varsinainen tuotantokeskus ja terminaali tulisivat 5-7 kilometriä Teriberkan kylän sillalta itään. Havainnekuva:

1) http://www.multiconsult.no/Global/Prosjektpresentasjoner/Shotman.jpg

LNG-laitoksen ja -sataman lisäksi Teriberkaan on tarkoitus rakentaa voimalaitos, asuinalueet ja helikopteritukikohta.

Suunnitelmissa lienevät myös öljyterminaalin ja öljyjlostamon rakentaminen.
Tällöin idempää Pechoran meren pohjasta, mutta paksun jääpeitteen alta tuotettava raakaöljy saataisiin jatkojalostukseen Teriberkaan, joka on ympärivuotisesti jäätön ranta.

Teribarka-kokonaisuuden toteuttamisessa tarvittavat materiaalit kuljetettaisiin paikalle laivoilla. Kylään on avattu tullin toimipiste tätä varten.

Nykyään kylässä, joka sijaitsee joen suulla, on runsaat 1000 asukasta.
Siellä toimii yksi kalastusosuuskunta ja yksi kalanjalostuslaitos.

Sata vuotta sitten kylässä oli sääasema, majakka, kirkko ja norjalaisten organisoima kalastuskeskus.

Neuvostoajalla kylään muodostettiin kaksi kalastuskolhoosia, kaksi maitotilaa, kanala, porotila, minkkitarha, kaksi kalatehdasta ja korjaustelakka.
Kuihtuminen kuitenkin alkoi 1960-luvulla.

Teriberkajoki padottiin ja valjastettiin sähköntuotantoon 1980-luvulla, mikä tuhosi joen lohikannan.
- Teriberka
  2012-08-12 12:11:25
  Teriberkan kylän asukasluku on ennustettu nousevan nykyisestään aina 7000 asukkaaseen Kaasuaseman valmistuttua.
- Shtokman EI STARTTAA
  2012-08-30 17:22:40
  Kuten on jo pari kuukautta ollut nähtävissä, Shtokman-projekti ei lähde liikkeelle. Hankkeen riskit ovat liian suuret, siihen liittyy ratkaisemattomia ongelmia omistajien kesken, ja liuskekaasun hyödyntämisteknologia toi suuret määrät kaasua markkinoille (kuten ylempänä on selostettu). Uutinen Shtokmanin tilasta:
  
  http://yle.fi/uutiset/shtokman-kaasukentta_joutui_telakalle/6276400
  
  Turjanperän pieni rannikkokylä säästyi mullistuksilta.
  Se on hyvä löytöretkeilyn kohde edelleen.
- Yhdysvaltojen mahti
  2012-12-24 16:17:14
  Liuskekaasun ja -öljyn talteenottoteknologian kehityttyä viime vuosina voimakkaasti, Yhdysvallloista on tulossa omavarainen maakaasun ja öljyn suhteen. Tämä musersi Venäjän haaveen käynnistää Shtokman-kenttä tällä vuosikymmenellä.
Kaasuputki etelään?
2012-06-25 13:25:16
Shtokmanin kaasu on siis tarkoitus johtaa merenpohjaa pitkin kulkevien putkien avulla Teriberkaan:

http://arcticecon.files.wordpress.com/2012/01/shtokman-russia-barents-sea.jpg

Edelleen, yksi Shtokman-projektin suurista osahankkeista on ollut suunnitelma kaasuputken rakentamisesta Teriberkasta Karhumäen ja Petroskoin kautta Volhovaan. Kartat:

A) http://www.gazprom.com/f/posts/39/062364/map_eng_shtockmann1.jpg

B) http://www.eegas.com/ns20091104e.htm

Volhovan pumppuasemalta kaasu syötettäisiin Nord Stream -putkien kautta Keski-Eurooppaan.

Kuten muistetaan, ensimmäinen Nord Streamin kahdesta rinnakkaisesta putkilinjasta otettiin käyttöön marraskuussa 2011. Toisen putkilinjan asennustyöt on saatu päätökseen, ja linja otetaan käyttöön loppuvuonna 2012.

Shtokman-projektiin liittyisi siis Itämeren uusi jättihanke, jossa Nord Stream AG työntäisi kaksi uutta kaasuputkilinjaa Suomenlahden läpi.
Lisäputkien suunnittelutyö on jo aloitettu.
Aunus ja Ural-kaasu
2012-06-25 14:12:19
Toisaalta, putkilinja Teriberka-Karhumäki-Petroskoi-Volhova-Nord Stream olisi kannibaalinen lisärakenne suhteessa nesteytetyn maakaasun tuotantoon ja logistiikkaan.

Siksi Shtokman Development AG:n osakkeenomistajat hyljännevät ko. putken rakentamisen. Projektin ensivaiheessa keskityttäneen kaasun nesteyttämiseen ja laivaamiseen maailmanmarkkinoille Teriberkan satamasta.

Venäläisten juoni oli, että uuden putken piti ratkaista Murmanskin oblastin ja Karjalan tasavallan energiaongelmat.

Ainakin Olenegorskin, Montšegorskin, Kantalahden, Alakurtin, Vienan Kemin, Sorokan, Sekeen, Karhumäen ja Aunuksenkaupungin kaukolämpökysymykset piti ratkaista kertaheitolla Shtokmanin avulla. Varakaasua oli tarkoitus toimittaa samasta putkesta myös Petroskoihin ja Kontupohjaan.

Yhteisyrityksen muut osakkaat eivät ole innostuneet tästä, sillä kaasu hupenisi matkalla Venäjän omiin juttuihin. Siitä ei myöskään saataisi venäläisen kaasuperinteen sosiaalisen luonteen vuoksi asianmukaista hintaa putkeen liittyviltä kaupungeilta. Shtokmanin tuotantokentän omistajille ja rakentajille jäisivät vain vaivat palkaksi.

Putken rakentaminen Teriberkasta Karjalan tasavallan kautta lienee siis hylätty.
Tai jätetty kokonaan venäläisten omaksi projektiksi.

Tähän viittaa myös se, että Karjalan tasavalta ja Gazprom ovat vuoden 2011 lopulla tehneet investointisopimuksen kaasuputken rakentamisesta Laatokan itä- ja pohjoisrannoille. Kaasu johdetaan putkeen itä-koillisesta, Uralin suunnasta. Enää ei siis haikailla pohjoisen Shtokmanin kaasun perään.

Kaasuputki Aunuksenkaupunkiin, Pitkärantaan, Sortavalaan ja Lahdenpohjaan on tarkoitus rakentaa vuosina 2012–15 (lue: ”kaasu alkaa ehkä virrata tämän vuosikymmenen lopulla tai ensi vuosikymmenellä”).

Kaasun toivotaan ratkaisevan näiden kaupunkien lämmitysongelmat ja pitämään kylmän poissa rakennuksista. Jokatalvisia uutisiahan ovat uutiset, jotka kertovat, kuinka ihmisjoukkoja on jouduttu evakuoimaan jäisistä asunnoista, kouluista ja sairaaloista.

Uralin kaasun myötä Aunuksen Olonga-hotellin huoneisiinkin voidaan saada lämmin vesi kesämatkailijan iloksi.
- Kaasua
  2012-08-12 12:07:52
  Etelästä suuntautuva kaasulinja ulottuu jo nyt Aunukseen ja Petroskoihin. Itseasiassa kaksi linjaa. Gazpromilla on valmiina suunnitelmat toimittaa kaasua myös Sortavalaan ja Pitkärantaan Laatokan länsipuolitse. Linja on jo rakenteilla.
Kursk 2000
2012-06-25 15:49:12
Teriberkan vesillä, noin 110 kilometriä Shtokmanin suuntaan on se kohta, mihin ydinsukellusvene Kursk upposi elokuussa 2000. Kaikki 118 aluksen miehistöön kuuluvaa saivat surmansa.

Kursk oli harjoittelemassa ohjusten ampumista, kun sen torpedo-osastossa räjähti. Räjähdyksestä selvinneet merisotilaat jäivät loukkuun ehjiin osastoihin, mutta vene meni meren pohjaan. Sieltä sotilaat koputtelivat aikansa viestejään. He kuolivat hapenpuutteeseen pelastustoimien viivästyttyä.

Venäjän Pohjoiselle laivastolle oli tärkeämpää suojella sotasalaisuuksia kuin ottaa vastaan esim. Norjasta tarjottu pelastusapu ja –tekniikka ajoissa.

Ydinsukellusveneen hylky nostettiin merestä reilu vuosi tapahtuman jälkeen.
Se raahattiin Rosljakovon ydisnsukellusveneiden huoltotelakalle 10 kilometrin päähän Murmanskista.
- K-159 Kuolavuonossa
  2012-07-16 17:31:16
  Marraskuu-luokan ydinsukellusvene K-159 upposi 240 metrin syvyyteen Kuolavuononlahdella elokuussa 2003. Pohjaan meni ja jäi koko miehistö yhdeksän henkeä ja 800 kiloa ydinjätettä.
  
  Vastaavasti Karanmerellä, Novaja Zemljan itäpuolella, on ydinsukellusvene K-27 merenpohjassa. Sinne se dumpattiin vuonna 1982 33 metrin syvyyteen. Veneen reaktorit koteloitiin ennen dumppaamista, mutta kotelointi on ruostumassa puhki.
  
  Edelleen, Karanmeren merenpohjassa lojuu muitakin ydinsukellusveneiden reaktoreita. Sinne upotettiin yhteensä 16 reaktoria neuvostoaikana. Pahimmat ovat ne kuusi reaktoria, joissa oli edelleen sisällä korkea-aktiivista ydinjätettä.
- Kursk meni pohjaan
  2012-08-12 10:42:50
  Tänään 12.8.2012 puolenpäivän aikaan on kulunut 12 vuotta siitä, kun ydinsukellusvene Kurskilla tapahtui voimakas räjähdys.
  
  Räjähdysvoima vastasi noin sataa kilogrammaa TNT:tä. Jokainen armeijan käynyt suomalainen mies ja nainen tietää, millaista voimaa tällainen lataus suljetussa tilassa tarkoittaa.
  
  Kaavakuva sukellusveneestä:
  
  http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/0c/Koursk_coupe_fin.png
  
  Wikipedia kertoo:
  
  "Räjähdys tapahtui keulan torpedo-osastossa, ja sen olisi pitänyt pysähtyä luukkuun, joka erottaa torpedo-osaston muusta sukellusveneestä. Räjähdyshetkellä luukku oli kuitenkin auki, koska miehistön jäsenet olivat yrittäneet päästää paineistettua ilmaa pois torpedo-osastosta. Räjähdys eteni avoimen luukun kautta kahteen seuraavaan osastoon, jossa seitsemän miehistön jäsentä kuoli ja 38 loukkaantui.
  
  Räjähdys sytytti sukellusveneen sisätiloissa tulipaloja, joiden aiheuttama savupilvi pääsi ilmastointijärjestelmän kautta muihin osastoihin, joissa miehistön jäseniä tukehtui joko myrkylliseen häkään tai hapen puutteeseen.
  
  Räjähdyksen jälkeen Kurskin päällikkö yritti laukaista sukellusveneen hätäpoijun ilmoittaakseen onnettomuudesta, mutta poiju oli poistettu, koska venäläiset pelkäsivät poijun saattavan paljastaa Kurskin sijainnin yhdysvaltalaisille aluksille vuoden 1999 Välimeren tehtävän aikana.
  
  Kahden minuutin ja viidentoista sekunnin kuluttua ensimmäisestä räjähdyksestä Kurskissa tapahtui myös toinen suurempi räjähdys, jonka voimakkuus vastasi 3–7 tonnin TNT-latausta, ja mittalaitteiden mukaan sen synnyttämä vedenalainen värähtely oli Richterin asteikolla 3,5:n ja 4,6:n välillä, eli se vastasi heikkoa maanjäristystä.
  
  Ensimmäisen räjähdyksen tavoin toinenkin räjähdys eteni sukellusveneen halki, ja tappoi voimakkuutensa vuoksi jokaisen miehistön jäsenen neljässä ensimmäisessä osastossa.
  
  Räjähdyksen paineaalto pysähtyi kuitenkin neljännen ja viidennen osaston väliseen laipioon, jonka takana olivat Kurskin ydinreaktorit. Mikäli räjähdys olisi läpäissyt laipion ja päässyt reaktoreihin asti, ne olisivat saattaneet räjähtää ja radioaktiivinen materiaali olisi voinut vuotaa ulos sukellusveneestä aiheuttaen ympäristökatastrofin Jäämerellä.
  
  Räjähdyksen voima repi Kurskin keulan kappaleiksi ja aiheutti kaksimetrisen repeämän, josta vesi tulvi sisätiloihin 90 000 litran sekuntivauhdilla. Veden painon seurauksena Kursk vajosi Barentsinmeren pohjaan. Sijainti:
  
  http://cns.miis.edu/reports/images/kursk.gif
  
  Miehistönjäsenistä 23 kuudennesta osastosta eteenpäin selviytyi hengissä, mutta he eivät voineet päästä sukellusveneestä ulos. He ryhmittyivät viimeiseen yhdeksänteen osastoon odottaakseen, kunnes pelastusryhmä saattaisi heidät turvallisesti pinnalle.
  
  Kun ydinreaktorit sammuivat automaattisesti ja varareaktorien virta loppui, miehet joutuivat odottamaan pelastusta umpipimeässä ja ahtaassa tilassa. Kun Kurskin sijainti havaittiin, kaikki 23 räjähdyksestä selviytynyttä miehistönjäsentä olivat ehtineet menehtyä hapenpuutteeseen."
  
  Kurskin menetys on Venäjän laivaston historian pahin sukellusveneonnettomuus.
- Yle Uutiset 30.6.14
  2014-06-30 17:46:39
  K-159 Kuolavuonossa kirjoitti:
  Marraskuu-luokan ydinsukellusvene K-159 upposi 240 metrin syvyyteen Kuolavuononlahdella elokuussa 2003. Pohjaan meni ja jäi koko miehistö yhdeksän henkeä ja 800 kiloa ydinjätettä.
  
  Vastaavasti Karanmerellä, Novaja Zemljan itäpuolella, on ydinsukellusvene K-27 merenpohjassa. Sinne se dumpattiin vuonna 1982 33 metrin syvyyteen. Veneen reaktorit koteloitiin ennen dumppaamista, mutta kotelointi on ruostumassa puhki.
  
  Edelleen, Karanmeren merenpohjassa lojuu muitakin ydinsukellusveneiden reaktoreita. Sinne upotettiin yhteensä 16 reaktoria neuvostoaikana. Pahimmat ovat ne kuusi reaktoria, joissa oli edelleen sisällä korkea-aktiivista ydinjätettä.
  Yle Uutiset 30.6.2014:
  
  ”Jäämeren vaarallisin hylky K-159
  
  Venäjän ydinsukellusvene K-159 upposi elokuussa 2003 Barentsinmereen hukuttaen yhdeksän ihmistä. Aluksessa oli 800 kiloa käytettyä ydinpolttoainetta. Hylkyä pidetään Arktisen merialueen vaarallisimpana yksittäisenä radioaktiivisena kohteena.”
  
  Koko artikkeli: http://yle.fi/uutiset/jaameren_vaarallisin_hylky_k-159/7329636
Daniil Moskovsky -06
2012-06-25 15:59:32
Syyskuussa 2006 venäläisellä ydinsukellusveneellä Daniil Moskovskylla syttyi tulipalo, jossa kuoli miehistön jäseniä.

Onnettomuuden sattuessa alus oli Murmanskin pohjoisella merialueella.

Palon sytyttyä aluksen ydinreaktori pysäytettiin, ja pintaan noussut sukellusvene hinattiin sen tukikohtaan Vedjajevoon, 40 kilometrin päähän Murmanskin luoteispuolelle.
Jekaterinburg 2011
2012-06-26 08:26:02
Joulukuussa 2011 ydinsukellusvene Jekaterinburg paloi vuorokauden Murmanskissa, Rosljakovon telakalla, 10 kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Hitsaustöiden aikana rakennustelineet syttyivät tuleen, ja palo levisi sukellusveneen ulkokuoreen, joka on katettu kumisella pinnoitteella.

Palossa suurtuho oli lähellä. Aseita ei ollut poistettu ennen aluksen tuontia telakalle. Jekaterinburgissa oli kymmeniä aseita, muun muassa ydinohjuksia ja torpedoita, kun se syttyi tuleen.

Palon syttyessä ja sen jälkeenkin sotilasjohdosta vakuutettiin ja suoranaisesti valehdeltiin, ettei aluksessa ole aseita ja ettei asukkaille koidu vaaraa.

Kuitenkin Jekaterinburgissa oli tulipalon syttyessä 16 mannertenvälistä Sineva-ohjusta. Niissä oli jokaisessa neljä ydintaistelukärkeä. Lisäksi aluksen aseistukseen kuului torpedoja, jotka sijaitsivat lähellä palon syttymispaikkaa.

Sammutusmiehiä ei informoitu siitä, että palava alus oli aseistettu.
Mitäs sitä nyt kertomaan, lähtisivät vaan juoksemaan karkuun… Sammutelkaas nyt vaan siellä… Jos räjähtää, ketään ei jää kertomaan, millaiset ohjeistukset oli annettu.

Että näin.

Salailuyrityksistä huolimatta Murmanskin asukkaat pääsivät selville radioaktiivisen säteilyn vaarasta. Ensin tieto levisi asioista perillä olevien sotilaiden keskuuteen. Omia perheitä varoitettiin ja kehotettiin laittamaan pakaasit ja lähtöreppu valmiiksi. Siitä se lähti. Tekstiviestit ja soitot sinkoilivat, blogit, twitterit ja facebookit täyttyivät hälytyksistä.

Huhumylly ja pakoon valmistautuva liikehdintä valtasivat kaupungin.

Samaan aikaan Moskovassa Venäjän hätätilaministeri Sergei Solgu lausui:
”Meillä ei ole ikinä ollut keneltäkään mitään salattavaa”.

Sukellusvene paloi telakalla vuorokauden, kunnes se onnistuttiin upottamaan takaisin veteen - ja palo sammui.

Myöhemmin on selvinnyt, että ydinonnettomuus olisi ollut pahin sitten Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden.

Venäjän Pohjoisen laivaston aluksilla on sattunut useita onnettomuuksia, eikä niistä läheskään kaikista tiedetä. Salailujärjestelmä on sellainen. Asiat kuulu sen enempää Venäjän omille kansalaisille kuin muullekaan maailmalle.
- Läheltä mänt
  2012-07-03 09:40:06
  Kun sotalaitteita on paljon ja harjoitellaan niiden käyttöä, uusia onnettomuuksia tapahtuu ja sattuu. Niin se vaan menee. Kuva ydinsukellusveneestä vuonossa:
  
  http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=135&with_photo_id=35316082&order=date_desc&user=4395467
  
  Onnettomuuksien taustalla on paljon ´läheltä piti´ –tilanteita ja muita poikkeamia.
  
  Jäävuorimallin mukaisesti nämä ovat yleensä pinnan alla.
  Turvallisuuden kehittämisen kannalta olisi olennaista nähdä juuri pinnan alla olevat tapahtumat, kuten:
  
  * erehdykset, ongelmat, riskinotto
  * sääntöjen noudattamatta jättäminen
  * pikkuvahingot ja häiriöt
  * materiaalivahingot
  * ´läheltä piti´ –tilanteet
  * lievät onnettomuudet.
  
  Peukalosäännön mukaan yhtä vakavaa onnettomuutta edeltää 600 ´läheltä piti´ -tilannetta.
  
  Eli ”600 kertaa läheltä mänt ja sitten sattu…”
- Kaupunki?
  2012-08-12 12:02:55
  Tyhjenikö kaupunki asukkaista? Lähtivätkö kaikki turvallisimmille maille?
- Juri Dolgoruki
  2013-03-14 12:40:58
  Suomen Pietarin pääkonsulaatin mediakatsauksessa (tammikuun 2013) minitaan, että:
  
  "Uusia ydinsukellusveneitä ei ole hankittu Pohjoiseen laivastoon Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
  
  Uusi strateginen ydinsukellusvene on nimeltään Juri Dolgoruki ja se sijaitsee tällä hetkellä Arkangelin alueella Severodvinskissä. Siinä on 16 Bulava-ohjusta, joista jokaiseen mahtuu kuudesta kymmeneen taistelukärkeä. Se on ensimmäinen neljännen sukupolven Borey-luokan ydinsukellusvene.
  
  Seuraavien 10 vuoden aikana Venäjä aikoo ottaa käyttöön kahdeksan uutta Borey-luokan ydinsukellusvenettä. Aikomuksissa on sijoittaa ne Murmanskin alueella sijaitsevaan tukikohtaan, Gadžievon sotilaskylään, Tyynen valtameren alueelle ja Venäjän kaukoitään. (GTRK Murman, Arktik TV, Barents Observer 10.1.2013)."
”Arktis ist nichts!”
2012-06-26 19:13:42
Ylitin Kuolavuonon 1,5 kilometriä pitkää siltaa myöten ja jätin tundralla kyyhöttävän Murmanskin kaupungin taakseni.
Tavoitteena oli Petsamo noin 120 kilometrin päässä.

Nyt aloin kulkea kovasti militarisoidun alueen läpi. Oikealle jäivät monet vuonopohjukat sukellusvene- ja laivastotukikohtineen ja vasemmalle muun muassa Kilpijärven (Килпъявр) sotilaslentoasema sekä rannikonsuuntainen sotarata. Näillä main monen tunturin sisään on louhittu suuria varastotukikohtia ja salaisia sukellusvenehalleja sekä tunturin rinteisiin järeitä ohjuspatteristoja.

Venäjän armeijan doktriinissa on ydinaseilla merkittävä rooli. Näistä aseista huomattava osa on sijoitettuna juuri Kuolan niemimaalle. Alueella on myös kymmenkunta aktiivista sotakenttää, puolenkymmentä suljettua kaupunkia ja valmiusprikaateja. Sieltä välistä sitten yritin mahtua sujuttelemaan tällä retkelläni.

Murmansk-Petsamo -tie oli hyvässä kunnossa. Sitä pitkin oli oikeastaan mukava ajella siinä kaiken militean keskellä. Eihän samanlaista fiilistä pääse muualla kokemaan. Huoletonta oli matkailijan siellä kulkea. Tundra ja jyhkeät tunturit antoivat oman auvonsa kulkijan mieleen.

Sitten hieman historiaa.
Toisessa maailmansodassa saksalaisjoukot yrittivät edetä samaa tieuraa pitkin Petsamon suunnasta Murmanskiin. Hyökkäys pysähtyi Litsajoelle (Река Западная Лица) noin 60 kilometrin päähän kaupungista. Siihen muodostui rintamalinja, jossa käytiin ankaria taisteluja. Ajan kuluessa tukikohtakukkulat molemmin puolin linjaa louhittiin ontoiksi kuin mehiläiskennot.

Täällä taisteli saksalainen Vuoristoarmeijakunta (Gebirgskorps Norwegen).
Mahtoi olla keskieurooppalaisilla totutteleminen näihin karun arktisiin oloihin.
Parin vuoden ajan joukon komentaja oli urallaan vääpelistä kenraaliksi edennyt Ferdinand Schörner. Hänen mielitokaisunsa oli kannustukseksi tarkoitettu:

”Arktis ist nichts!”

Nykyään entisen rintamalinjan kohdassa, tien varressa, on muistomerkkialue ja hautausmaa. Alueella on myös monumentti, jossa Stalinin näköinen kaveri tekee lipulla kunniaa kaatuneelle sotilaalle.

Muistomerkkialueen kohdalla on myös pelto ja sen halki kulkevalla suoralla tieosuudella varakiitotie.
Zapadnaja Litsa
2012-06-27 16:03:24
Muistomerkkialueelta kuuden kilometrin päässä tie ylittää Litsajoen.
Joki laskee Litsanvuonoon, jonka rannoilla sijaitsee yksi Venäjän ydinsukellusvenetukikohdista, Zapadnaja Litsa (Западная Лица).
Sen perukka on noin 10 kilometrin päässä tieltä.

Tukikohdassa on neljä satamaa.
Näistä vanhin on Malaja Lopatka, joka oli jo Neuvostoliiton ensimmäisen ydinsukellusveneen K-3:n kotisatama.

Muut ovat Bolšaja Lopatka, Nerpitšja ja Andrejevanlahti.

Seuraavassa kuvassa karttasanan Zapadnaja Litsa yläpuolella on vuonon sivupoukama. Se on Andrejevanlahti. Karttasanan alapuolella on Nerpitšja,
ja siitä oikealle, vastapäätä Andrejevanlahtea on Bolšaja Lopatka.

Jos zoomaat tukikohtasatamiin, näet siellä kuvanottohetkellä laiturissa olevat sukellusveneet. Andrejevanlahdella näkyy myös pari uponnutta laivaa.

http://wikimapia.org#lat=69.4334456&lon=32.3399735&z=12&l=0&m=b

Lisäksi, karttakuvan oikeassa alalaidassa näkyy Zaozersk (Заозёрск, Zaozjorsk). Se on ns. suljettu kaupunki, jossa on runsaat 10 000 asukasta.

Karttakuvan vasemmassa laidassa näkyy Murmansk-Petsamo –tie.
- Meridoktriini
  2012-06-28 11:11:48
  Zapadnaja Litsan kaltaisia tukikohtavuonoja on Murmanskin ja Petsamon välillä puoli tusinaa.
  
  Lisäksi kalliorannikkoon, tunturien sisään on louhittu suuria halleja.
  Niihin sukellusveneet ajavat pinnan alla ja nousevat pintaan vasta tiedustelu- ja näkösuojassa hallien merialtaissa.
  
  Golfvirran ansiosta tämä rannikko-osuus on Luoteis-Venäjälle ainoa valtameriyhteys. joka on ympäri vuoden sulana.
  
  Venäjän Pohjoisen laivaston päätukikohta on Severomorskissa, Kuolavuonon itärannalla, noin 15 kilometriä Murmanskin keskustasta koilliseen.
  
  Venäjän neljästä sotalaivastosta Pohjoinen laivasto on vahvin yksikkö lentotukialuksineen, ilmavoimineen, sukellusveneineen ja ilmatyynyaluksineen.
  
  Meridoktriinissa Pohjoisen laivaston tehtävänä on turvata pohjoisen mannerjalustan hyödyntäminen sekä valtion pääsy maailman valtamerille.
  
  Wikipediassa on lyhyt yleisluontoinen selvitys aiheesta, niille, joita asia kiinnostaisi:
  
  http://fi.wikipedia.org/wiki/Venäjän_pohjoinen_laivasto
- Andrejevanlahti
  2012-06-28 11:18:11
  Kuolan niemimaalla Venäjä näyttää uppoavan yhä syvemmälle vuosikymmenten takaa periytyviin ja kasautuviin ympäristöongelmiin.
  Suursiivousta todella tarvittaisiin.
  
  Murmanskin rannikkoalueella on noin 300 uponnutta tai hylättyä laivaa.
  Uponneet alukset ovat ympäristöuhka. Niistä on myös vaaraa ja haittaa vuonojen laivaliikenteelle.
  
  Zapadnaja Litsassa, Litsanvuonossa on ydinpolttoainetta ja ydinperäistä jätettä sekä toimivissa aluksissa että rannoilla lojuvissa hylyissä.
  
  Eräs vuonon poukama, Andrejevanlahti (Андреева губа, Andrejeva guba),
  on Venäjän laivaston ydinjätteen varastointipaikka.
  Lahdelle on kerätty sadan käytöstä poistetun sukellusveneen jätteet.
  
  On arvioitu, että määrä riittäisi tuhansien Hiroshiman pommia vastaavien pommien valmistukseen.
  
  Murmansk-Petsamo –tieltä Andrejevanlahti jää massiivisten tunturien taakse, lähimmilläänkin 12 kilometrin päähän.
  
  Väliaikaiseksi tarkoitettu varastointi on venynyt vuosikymmenten mittaiseksi.
  Poukamaan on varastoituna uraanipolttoaine-elementtejä sekä kiinteää ja nestemäistä ydinjätettä. Jäte on sijoitettu varastotankkeihin, mutta niistä radioaktiivista ainetta on päässyt leviämään ympäristöön.
  Andrejevanlahtea pidetäänkin yleisesti vakavana ympäristöuhkana.
  
  Se ei ole kuitenkaan ainut lajissaan. Lähes jokaisen tukikohtavuonon yhteydessä on jonkinlainen käytöstä poistettujen reaktoreiden ja ydinpolttoaineiden väliaikaisvarastointilaitos.
- M/S Lepse, Murmansk
  2012-06-28 11:26:25
  Andrejevanlahti kirjoitti:
  Kuolan niemimaalla Venäjä näyttää uppoavan yhä syvemmälle vuosikymmenten takaa periytyviin ja kasautuviin ympäristöongelmiin.
  Suursiivousta todella tarvittaisiin.
  
  Murmanskin rannikkoalueella on noin 300 uponnutta tai hylättyä laivaa.
  Uponneet alukset ovat ympäristöuhka. Niistä on myös vaaraa ja haittaa vuonojen laivaliikenteelle.
  
  Zapadnaja Litsassa, Litsanvuonossa on ydinpolttoainetta ja ydinperäistä jätettä sekä toimivissa aluksissa että rannoilla lojuvissa hylyissä.
  
  Eräs vuonon poukama, Andrejevanlahti (Андреева губа, Andrejeva guba),
  on Venäjän laivaston ydinjätteen varastointipaikka.
  Lahdelle on kerätty sadan käytöstä poistetun sukellusveneen jätteet.
  
  On arvioitu, että määrä riittäisi tuhansien Hiroshiman pommia vastaavien pommien valmistukseen.
  
  Murmansk-Petsamo –tieltä Andrejevanlahti jää massiivisten tunturien taakse, lähimmilläänkin 12 kilometrin päähän.
  
  Väliaikaiseksi tarkoitettu varastointi on venynyt vuosikymmenten mittaiseksi.
  Poukamaan on varastoituna uraanipolttoaine-elementtejä sekä kiinteää ja nestemäistä ydinjätettä. Jäte on sijoitettu varastotankkeihin, mutta niistä radioaktiivista ainetta on päässyt leviämään ympäristöön.
  Andrejevanlahtea pidetäänkin yleisesti vakavana ympäristöuhkana.
  
  Se ei ole kuitenkaan ainut lajissaan. Lähes jokaisen tukikohtavuonon yhteydessä on jonkinlainen käytöstä poistettujen reaktoreiden ja ydinpolttoaineiden väliaikaisvarastointilaitos.
  Kuolavuonon rannassa 10 kilometriä Murmanskin keskustasta pohjoiseen on ankkuroituna suuri ja vanha rahtialus M/S Lepse. Se on kuuluisa laiva.
  
  Aluksen sisällä säilytetään suuret määrät Atomflotin jäänmurtajista 1960-80 –luvuilla siirrettyä ydinpolttoainetta ja radioaktiivista jätettä.
  
  Lepse joutui myrskyyn ja merionnettomuuteen 1980-luvun puolivälissä ja sen sisään pääsi suolavettä, joka reagoi lastin kanssa. Alus vedettiin pois tehtävästään ja ankkuroitiin jäänmurtajalaivaston tukikohdan lähettyville (nykyiseen paikkaansa). Siellä se on ollut paikoillaan yli 20 vuotta.
  
  Säteilyn vuoksi Lepse-laivaa ei ole voitu aktiivisesti lähestyä, ei tyhjentää eikä puhdistaa. Sen runkoa on kuitenkin paikkailtu, jottei se pääsisi uppoamaan.
  
  Muun muassa Lepsen takia Murmanskin kaupungin eräiden rakennusten seiniin on asennettu mittareita ja niiden näyttöjä. Ne kertovat lämpötilan lisäksi kaupungissa vallitsevan radioaktiivisen säteilyn määrän.
  
  Lepse on tiukassa kontrollissa. Laiva ja sen ympäristö on varustettu radioaktiivisuutta mittaavilla sensoreilla. Ne välittävät säteilyn määrästä ja vaihtelusta kertovat signaalit maissa olevalle valvonta-asemalle. Aseman henkilökunta työskentelee keskeytymättömästi kolmessa vuorossa, valvoo laivaa ja tarkastaa jokaisena tuntina laivan yleistilan monitoreiltaan.
- Vuonotukikohdat
  2012-07-03 08:11:16
  Meridoktriini kirjoitti:
  Zapadnaja Litsan kaltaisia tukikohtavuonoja on Murmanskin ja Petsamon välillä puoli tusinaa.
  
  Lisäksi kalliorannikkoon, tunturien sisään on louhittu suuria halleja.
  Niihin sukellusveneet ajavat pinnan alla ja nousevat pintaan vasta tiedustelu- ja näkösuojassa hallien merialtaissa.
  
  Golfvirran ansiosta tämä rannikko-osuus on Luoteis-Venäjälle ainoa valtameriyhteys. joka on ympäri vuoden sulana.
  
  Venäjän Pohjoisen laivaston päätukikohta on Severomorskissa, Kuolavuonon itärannalla, noin 15 kilometriä Murmanskin keskustasta koilliseen.
  
  Venäjän neljästä sotalaivastosta Pohjoinen laivasto on vahvin yksikkö lentotukialuksineen, ilmavoimineen, sukellusveneineen ja ilmatyynyaluksineen.
  
  Meridoktriinissa Pohjoisen laivaston tehtävänä on turvata pohjoisen mannerjalustan hyödyntäminen sekä valtion pääsy maailman valtamerille.
  
  Wikipediassa on lyhyt yleisluontoinen selvitys aiheesta, niille, joita asia kiinnostaisi:
  
  http://fi.wikipedia.org/wiki/Venäjän_pohjoinen_laivasto
  Tällä karttalehdellä noin 60 vuoden takaa näkyy hyvin Kuolan pohjoisrannikko.
  Lehti kattaa alueen Kuolavuonon molemmin puolin (Kalastajasaarento-Teriberka).
  
  http://www.lib.utexas.edu/maps/ams/eastern_europe/txu-oclc-6519747-nr35-9.jpg
  
  Rannikkovyöhykkeellä meri on siis ympärivuotisesti jäätön.
  
  Vuonojen perukoille on rakennettu laivasto- ja sukellusvenetukikohtia.
  
  Puolet Venäjän sotalaivaston sukellusveneistä - lähteestä riippuen 35-50 kpl - on sijoitettuna Pohjoisen laivaston tukikohtiin.
  
  Suuremmista pinta-aluksista mainitaan pohjoiseen sijoitetuiksi Venäjän ainoa lentotukialus, 3 risteilijää, 5 hävittäjää ja 2 fregattia. Miinalaivoja on 18.
  
  Pohjoisen laivaston ilmavoimiin kuuluu:
  
  - 38 pommikonetta (Tu-22M)
  - 23 hävittäjää (Su-27)
  - 10 rynnäkkökonetta (Su-25).
  
  Merijalkaväkeä on yksi rykmentti, jolla on käytössään mm. 100 taistelupanssarivaunua ja 210 ilmatyynyalusta.
  
  Näiden lisäksi Kuolan niemimaalle on sijoitettuna muiden puolustushaarojen joukkoyksiköitä.
- Atomflot
  2012-07-14 14:40:34
  Andrejevanlahti kirjoitti:
  Kuolan niemimaalla Venäjä näyttää uppoavan yhä syvemmälle vuosikymmenten takaa periytyviin ja kasautuviin ympäristöongelmiin.
  Suursiivousta todella tarvittaisiin.
  
  Murmanskin rannikkoalueella on noin 300 uponnutta tai hylättyä laivaa.
  Uponneet alukset ovat ympäristöuhka. Niistä on myös vaaraa ja haittaa vuonojen laivaliikenteelle.
  
  Zapadnaja Litsassa, Litsanvuonossa on ydinpolttoainetta ja ydinperäistä jätettä sekä toimivissa aluksissa että rannoilla lojuvissa hylyissä.
  
  Eräs vuonon poukama, Andrejevanlahti (Андреева губа, Andrejeva guba),
  on Venäjän laivaston ydinjätteen varastointipaikka.
  Lahdelle on kerätty sadan käytöstä poistetun sukellusveneen jätteet.
  
  On arvioitu, että määrä riittäisi tuhansien Hiroshiman pommia vastaavien pommien valmistukseen.
  
  Murmansk-Petsamo –tieltä Andrejevanlahti jää massiivisten tunturien taakse, lähimmilläänkin 12 kilometrin päähän.
  
  Väliaikaiseksi tarkoitettu varastointi on venynyt vuosikymmenten mittaiseksi.
  Poukamaan on varastoituna uraanipolttoaine-elementtejä sekä kiinteää ja nestemäistä ydinjätettä. Jäte on sijoitettu varastotankkeihin, mutta niistä radioaktiivista ainetta on päässyt leviämään ympäristöön.
  Andrejevanlahtea pidetäänkin yleisesti vakavana ympäristöuhkana.
  
  Se ei ole kuitenkaan ainut lajissaan. Lähes jokaisen tukikohtavuonon yhteydessä on jonkinlainen käytöstä poistettujen reaktoreiden ja ydinpolttoaineiden väliaikaisvarastointilaitos.
  M/S Lepsen vieressä sijaitsee Atomflotin ydinkäyttöisten jäänmurtajien tukikohta.
  
  Atomflotilla on kuusi käytössä olevaa ydinjäämurtajaa (käyttöönottovuosi):
  
  1) Rossija (1985)
  2) Taimyr (rakennettu Suomessa 1988, reaktori asennettu Pietarissa)
  3) Sovetski Sojuz (1989)
  4) Vaigatsh (Rakennettu Suomessa 1990, reaktori asennettu Pietarissa)
  5) Jamal (1993)
  6) 50 Voiton vuotta (2007)
  
  Median mukaan toukokuun 2012 taas Koillisväylää avaamaan lähti ensimmäisenä Jamal, joka avusti kaksi rahtialusta väylän läpi.
  Koillisväylä on nykyisissä oloissa kustannustehokas reitti viisi kuukautta,
  eli toukokuun lopusta lokakuun lopulle.
  
  Jos ilmaston lämpeneminen sulattaa jääkerrostumia ennustettua tahtia, väylästä tulee ympärivuotinen kuljetusreitti 2030-luvulla.
  
  Jäänmurtajan ydinreaktori on liikkuva radioaktiivinen riski.
  Vaigatsh-ydinjäänmurtajalla syttyi joulukuun puolivälissä 2011 tulipalo.
  Murtaja oli silloin töissä lähellä Dudinkan satamaa Jenisei-joen suulla.
  Onnettomuudessa kuoli kaksi miehistön jäsentä sekä loukkaantui yksi.
  Laivalla oli tapahtumahetkellä 93 ihmistä. Saadun tiedon mukaan tulipalo alkoi erään kajuutan sähkölaitteesta.
  
  Ydinkäyttöisen Atomflotin laivaston päätukikohta on siis Kuolavuonon itärannalla parin kilometrin päässä Murmanskin kaupungin taaja-asutuksen reunasta ja vajaan kymmenen kilometrin päässä kaupungin ydinkeskustasta.
- Uusi jäänmurtaja
  2012-07-14 18:01:47
  Atomflot kirjoitti:
  M/S Lepsen vieressä sijaitsee Atomflotin ydinkäyttöisten jäänmurtajien tukikohta.
  
  Atomflotilla on kuusi käytössä olevaa ydinjäämurtajaa (käyttöönottovuosi):
  
  1) Rossija (1985)
  2) Taimyr (rakennettu Suomessa 1988, reaktori asennettu Pietarissa)
  3) Sovetski Sojuz (1989)
  4) Vaigatsh (Rakennettu Suomessa 1990, reaktori asennettu Pietarissa)
  5) Jamal (1993)
  6) 50 Voiton vuotta (2007)
  
  Median mukaan toukokuun 2012 taas Koillisväylää avaamaan lähti ensimmäisenä Jamal, joka avusti kaksi rahtialusta väylän läpi.
  Koillisväylä on nykyisissä oloissa kustannustehokas reitti viisi kuukautta,
  eli toukokuun lopusta lokakuun lopulle.
  
  Jos ilmaston lämpeneminen sulattaa jääkerrostumia ennustettua tahtia, väylästä tulee ympärivuotinen kuljetusreitti 2030-luvulla.
  
  Jäänmurtajan ydinreaktori on liikkuva radioaktiivinen riski.
  Vaigatsh-ydinjäänmurtajalla syttyi joulukuun puolivälissä 2011 tulipalo.
  Murtaja oli silloin töissä lähellä Dudinkan satamaa Jenisei-joen suulla.
  Onnettomuudessa kuoli kaksi miehistön jäsentä sekä loukkaantui yksi.
  Laivalla oli tapahtumahetkellä 93 ihmistä. Saadun tiedon mukaan tulipalo alkoi erään kajuutan sähkölaitteesta.
  
  Ydinkäyttöisen Atomflotin laivaston päätukikohta on siis Kuolavuonon itärannalla parin kilometrin päässä Murmanskin kaupungin taaja-asutuksen reunasta ja vajaan kymmenen kilometrin päässä kaupungin ydinkeskustasta.
  Venäjällä on tulossa rakenteille uusi ydinjäänmurtaja.
  Aluksen on määrä palvella Koillisväylän sekä Jenisein ja Obinlahden liikennöintiä ja energiahankkeiden toteuttamista.
  
  Uusi murtaja on edeltäjiä suurempi. Siinä on kaksi ydinreaktoria. Se edustaa jääluokkaa yhdeksän. Alus rakennettaneen vuosina 2013–16.
  
  Venäjällä aluksen pystyy rakentamaan kaksi telakkaa:
  
  - joko pietarilainen Baltijski Zavod
  - tai severodvinskiläinen Sevmaš
  
  Näistä Baltijski Zavod horjuu konkurssin partaalla ja sen jatkoa selvitellään.
  
  Arkangelin lähellä Severodvinskissä toimiva Sevmaš-laivatelakka rakentaa parhaillaan lentotukialus Admiral Gorshkovia Intian laivastolle.
  Telakalla on nykyisellään noin 25 000 työntekijää.
  
  Telakka on rakentanut myös ensimmäisen neljännen polven venäläisen ydinsukellusveneen Yuri Dolgorukyn. Se laskettiin vesille vuonna 2007.
  Viime vuosina sukellusvene on harjoitellut Bulava-ohjusten ampumista Valkoiselta mereltä 8000 kilometrin päähän Kamsatkan maalialueelle.
- Vanhat romut
  2012-07-17 08:35:32
  Atomflot kirjoitti:
  M/S Lepsen vieressä sijaitsee Atomflotin ydinkäyttöisten jäänmurtajien tukikohta.
  
  Atomflotilla on kuusi käytössä olevaa ydinjäämurtajaa (käyttöönottovuosi):
  
  1) Rossija (1985)
  2) Taimyr (rakennettu Suomessa 1988, reaktori asennettu Pietarissa)
  3) Sovetski Sojuz (1989)
  4) Vaigatsh (Rakennettu Suomessa 1990, reaktori asennettu Pietarissa)
  5) Jamal (1993)
  6) 50 Voiton vuotta (2007)
  
  Median mukaan toukokuun 2012 taas Koillisväylää avaamaan lähti ensimmäisenä Jamal, joka avusti kaksi rahtialusta väylän läpi.
  Koillisväylä on nykyisissä oloissa kustannustehokas reitti viisi kuukautta,
  eli toukokuun lopusta lokakuun lopulle.
  
  Jos ilmaston lämpeneminen sulattaa jääkerrostumia ennustettua tahtia, väylästä tulee ympärivuotinen kuljetusreitti 2030-luvulla.
  
  Jäänmurtajan ydinreaktori on liikkuva radioaktiivinen riski.
  Vaigatsh-ydinjäänmurtajalla syttyi joulukuun puolivälissä 2011 tulipalo.
  Murtaja oli silloin töissä lähellä Dudinkan satamaa Jenisei-joen suulla.
  Onnettomuudessa kuoli kaksi miehistön jäsentä sekä loukkaantui yksi.
  Laivalla oli tapahtumahetkellä 93 ihmistä. Saadun tiedon mukaan tulipalo alkoi erään kajuutan sähkölaitteesta.
  
  Ydinkäyttöisen Atomflotin laivaston päätukikohta on siis Kuolavuonon itärannalla parin kilometrin päässä Murmanskin kaupungin taaja-asutuksen reunasta ja vajaan kymmenen kilometrin päässä kaupungin ydinkeskustasta.
  Venäjä romuttaa kolme vanhaa ydinjäänmurtajaansa vuoteen 2020 mennessä.
  Romutuslistalla ovat Atomflotin laivaston vanhimmat ydinjäänmurtajat eli
  
  * Arktika (1975)
  * Sibir (1977)
  * Rossija (1985)
  
  Maailman vanhin ydinjäänmurtaja Lenin (1957) säilyy museona Murmanskin satamassa. Murtaja on ollut museona ja avoinna yleisölle toukokuusta 2009 alkaen. Se on houkutellut yli 100 000 vierailijaa tähän mennessä.
- Cold Fever 1
  2012-07-18 09:35:57
  Vuonotukikohdat kirjoitti:
  Tällä karttalehdellä noin 60 vuoden takaa näkyy hyvin Kuolan pohjoisrannikko.
  Lehti kattaa alueen Kuolavuonon molemmin puolin (Kalastajasaarento-Teriberka).
  
  http://www.lib.utexas.edu/maps/ams/eastern_europe/txu-oclc-6519747-nr35-9.jpg
  
  Rannikkovyöhykkeellä meri on siis ympärivuotisesti jäätön.
  
  Vuonojen perukoille on rakennettu laivasto- ja sukellusvenetukikohtia.
  
  Puolet Venäjän sotalaivaston sukellusveneistä - lähteestä riippuen 35-50 kpl - on sijoitettuna Pohjoisen laivaston tukikohtiin.
  
  Suuremmista pinta-aluksista mainitaan pohjoiseen sijoitetuiksi Venäjän ainoa lentotukialus, 3 risteilijää, 5 hävittäjää ja 2 fregattia. Miinalaivoja on 18.
  
  Pohjoisen laivaston ilmavoimiin kuuluu:
  
  - 38 pommikonetta (Tu-22M)
  - 23 hävittäjää (Su-27)
  - 10 rynnäkkökonetta (Su-25).
  
  Merijalkaväkeä on yksi rykmentti, jolla on käytössään mm. 100 taistelupanssarivaunua ja 210 ilmatyynyalusta.
  
  Näiden lisäksi Kuolan niemimaalle on sijoitettuna muiden puolustushaarojen joukkoyksiköitä.
  Murmansk perustettiin siis vuonna 1916 sota-, kalastus- ja kaivostuotannon satamaksi.
  
  Sittemmin Neuvostoliiton perustaminen käynnisti Barentsin alueen sotilaallisen varustelun. Kuolan vuonon itärannalle Severomorskiin perustettiin Pohjoisen laivaston päätukikohta.
  
  Edelleen, Toisen maailmansodan aikana kaupunki toimi laivaston ja sukellusveneiden tukikohtana sekä liittoutuneiden huoltokeskuksena.
  
  Kylmän sodan aikana Barentsin alueen varustelu kiihtyi.
  Murmansk muodosti Neuvostoliiton merivoimien keskuksen. Lähes jokaisen vuonon perukkaan perustettiin sukellusvenetukikohta. Lisäksi Arkangelin lähellä sijaitseva Severodvinsk rakensi ja huolsi ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, Novaja Zemlja oli ydinkoealue ja Arkangelista 200 kilometriä etelään sijaitsevat Plesetsk ja Mirnyi olivat (ja ovat yhä) avaruusrakettien laukaisukeskuksia. Torjuntaohjusasemia ja tutkia rakennettiin alueelle.
  
  Sadan vuoden lopputulemana Murmanskin alue on nykyään tiheästi ydinvarusteltu.
  
  Noin kaksi kolmasosaa Venäjän ydinkäyttöisestä laivastosta sijaitsee pohjoisessa. Laivasto koostuu mm. ydinsukellusveneistä, ydinkäyttöisistä aluksista, lentotukialuksesta jne. Laivaston lippulaivana toimii ydinkäyttöinen, teknisesti pitkälle kehitetty Pyotr Veliky.
  
  Edelleen, Pohjoinen laivasto saamassa uusia fregatteja, joiden päälaiva Admiral Gorshkov saapunee Murmanskiin tämän vuoden aikana.
  Admiral Kasatonov -alus tulee puolestaan käyttöön vuonna 2014.
  Lisäksi Merisotalaivasto on tilannut yhteensä kolme uutta tämän tyypin alusta.
  Nämäkin fregatit toimivat ydinvoimalla.
  
  Säteilyonnettomuuden ja ydinräjähdyksen riski on olemassa ja kasvaa koko ajan, kun ydinkäyttöistä laitekantaa alueella lisätään.
  
  Sitten, on uutisoitu, että Venäjä on päättänyt perustaa arktisen prikaatin Murmanskiin tai Arkangeliin vuonna 2015. Käytännössä kyse on arktisesta divisioonasta, ehkä useammastakin.
  
  Barentsinmeri on kuin ruutitynnyri. Alue on valmiiksi militarisoitu, ja kun jäät yhä sulavat, pohjoisen energiavarojen hyödyntäminen alkaa, mikä voi lisätä intressiristiriitoja. Koillisväylällä kauppalaivastojen liikenne vilkastuu.
  
  Näin pohjoisen alueen strateginen ja geopoliittinen merkitys on kasvanut ja sotilaallinen toiminta kiihtynyt.
- Cold Fever
  2012-07-18 09:54:13
  Cold Fever 1 kirjoitti:
  Murmansk perustettiin siis vuonna 1916 sota-, kalastus- ja kaivostuotannon satamaksi.
  
  Sittemmin Neuvostoliiton perustaminen käynnisti Barentsin alueen sotilaallisen varustelun. Kuolan vuonon itärannalle Severomorskiin perustettiin Pohjoisen laivaston päätukikohta.
  
  Edelleen, Toisen maailmansodan aikana kaupunki toimi laivaston ja sukellusveneiden tukikohtana sekä liittoutuneiden huoltokeskuksena.
  
  Kylmän sodan aikana Barentsin alueen varustelu kiihtyi.
  Murmansk muodosti Neuvostoliiton merivoimien keskuksen. Lähes jokaisen vuonon perukkaan perustettiin sukellusvenetukikohta. Lisäksi Arkangelin lähellä sijaitseva Severodvinsk rakensi ja huolsi ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, Novaja Zemlja oli ydinkoealue ja Arkangelista 200 kilometriä etelään sijaitsevat Plesetsk ja Mirnyi olivat (ja ovat yhä) avaruusrakettien laukaisukeskuksia. Torjuntaohjusasemia ja tutkia rakennettiin alueelle.
  
  Sadan vuoden lopputulemana Murmanskin alue on nykyään tiheästi ydinvarusteltu.
  
  Noin kaksi kolmasosaa Venäjän ydinkäyttöisestä laivastosta sijaitsee pohjoisessa. Laivasto koostuu mm. ydinsukellusveneistä, ydinkäyttöisistä aluksista, lentotukialuksesta jne. Laivaston lippulaivana toimii ydinkäyttöinen, teknisesti pitkälle kehitetty Pyotr Veliky.
  
  Edelleen, Pohjoinen laivasto saamassa uusia fregatteja, joiden päälaiva Admiral Gorshkov saapunee Murmanskiin tämän vuoden aikana.
  Admiral Kasatonov -alus tulee puolestaan käyttöön vuonna 2014.
  Lisäksi Merisotalaivasto on tilannut yhteensä kolme uutta tämän tyypin alusta.
  Nämäkin fregatit toimivat ydinvoimalla.
  
  Säteilyonnettomuuden ja ydinräjähdyksen riski on olemassa ja kasvaa koko ajan, kun ydinkäyttöistä laitekantaa alueella lisätään.
  
  Sitten, on uutisoitu, että Venäjä on päättänyt perustaa arktisen prikaatin Murmanskiin tai Arkangeliin vuonna 2015. Käytännössä kyse on arktisesta divisioonasta, ehkä useammastakin.
  
  Barentsinmeri on kuin ruutitynnyri. Alue on valmiiksi militarisoitu, ja kun jäät yhä sulavat, pohjoisen energiavarojen hyödyntäminen alkaa, mikä voi lisätä intressiristiriitoja. Koillisväylällä kauppalaivastojen liikenne vilkastuu.
  
  Näin pohjoisen alueen strateginen ja geopoliittinen merkitys on kasvanut ja sotilaallinen toiminta kiihtynyt.
  Pohjoisen kilpajuoksun palapelin osasia ovat olleet muun muassa:
  
  1) Venäläisen pienoissukellusveneen matka elokuussa 2007 Pohjoisnavalle ja
  Venäjän lipun kiinnittäminen siellä pohjaan Lomonosovin harjanteelle.
  
  Se oli uhoava valtapoliittisten pyrkimysten lähtölaukaus alueella.
- Cold Fever
  2012-07-18 09:54:34
  Cold Fever 1 kirjoitti:
  Murmansk perustettiin siis vuonna 1916 sota-, kalastus- ja kaivostuotannon satamaksi.
  
  Sittemmin Neuvostoliiton perustaminen käynnisti Barentsin alueen sotilaallisen varustelun. Kuolan vuonon itärannalle Severomorskiin perustettiin Pohjoisen laivaston päätukikohta.
  
  Edelleen, Toisen maailmansodan aikana kaupunki toimi laivaston ja sukellusveneiden tukikohtana sekä liittoutuneiden huoltokeskuksena.
  
  Kylmän sodan aikana Barentsin alueen varustelu kiihtyi.
  Murmansk muodosti Neuvostoliiton merivoimien keskuksen. Lähes jokaisen vuonon perukkaan perustettiin sukellusvenetukikohta. Lisäksi Arkangelin lähellä sijaitseva Severodvinsk rakensi ja huolsi ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, Novaja Zemlja oli ydinkoealue ja Arkangelista 200 kilometriä etelään sijaitsevat Plesetsk ja Mirnyi olivat (ja ovat yhä) avaruusrakettien laukaisukeskuksia. Torjuntaohjusasemia ja tutkia rakennettiin alueelle.
  
  Sadan vuoden lopputulemana Murmanskin alue on nykyään tiheästi ydinvarusteltu.
  
  Noin kaksi kolmasosaa Venäjän ydinkäyttöisestä laivastosta sijaitsee pohjoisessa. Laivasto koostuu mm. ydinsukellusveneistä, ydinkäyttöisistä aluksista, lentotukialuksesta jne. Laivaston lippulaivana toimii ydinkäyttöinen, teknisesti pitkälle kehitetty Pyotr Veliky.
  
  Edelleen, Pohjoinen laivasto saamassa uusia fregatteja, joiden päälaiva Admiral Gorshkov saapunee Murmanskiin tämän vuoden aikana.
  Admiral Kasatonov -alus tulee puolestaan käyttöön vuonna 2014.
  Lisäksi Merisotalaivasto on tilannut yhteensä kolme uutta tämän tyypin alusta.
  Nämäkin fregatit toimivat ydinvoimalla.
  
  Säteilyonnettomuuden ja ydinräjähdyksen riski on olemassa ja kasvaa koko ajan, kun ydinkäyttöistä laitekantaa alueella lisätään.
  
  Sitten, on uutisoitu, että Venäjä on päättänyt perustaa arktisen prikaatin Murmanskiin tai Arkangeliin vuonna 2015. Käytännössä kyse on arktisesta divisioonasta, ehkä useammastakin.
  
  Barentsinmeri on kuin ruutitynnyri. Alue on valmiiksi militarisoitu, ja kun jäät yhä sulavat, pohjoisen energiavarojen hyödyntäminen alkaa, mikä voi lisätä intressiristiriitoja. Koillisväylällä kauppalaivastojen liikenne vilkastuu.
  
  Näin pohjoisen alueen strateginen ja geopoliittinen merkitys on kasvanut ja sotilaallinen toiminta kiihtynyt.
  2) Venäjän Maantieteellinen seura on äskettäin antanut Moskovan valtiolliselle yliopistolle tehtäväksi käynnistää arktisen alueen uuden kartaston laatiminen.
  
  Kyseessä on suuri kartoitus- ja paikkatietotyö, jossa keskeisellä sijalla ovat tektonisten rakenteiden ohella alueen luonnonvarat.
- Cold Fever
  2012-07-18 09:55:07
  Cold Fever 1 kirjoitti:
  Murmansk perustettiin siis vuonna 1916 sota-, kalastus- ja kaivostuotannon satamaksi.
  
  Sittemmin Neuvostoliiton perustaminen käynnisti Barentsin alueen sotilaallisen varustelun. Kuolan vuonon itärannalle Severomorskiin perustettiin Pohjoisen laivaston päätukikohta.
  
  Edelleen, Toisen maailmansodan aikana kaupunki toimi laivaston ja sukellusveneiden tukikohtana sekä liittoutuneiden huoltokeskuksena.
  
  Kylmän sodan aikana Barentsin alueen varustelu kiihtyi.
  Murmansk muodosti Neuvostoliiton merivoimien keskuksen. Lähes jokaisen vuonon perukkaan perustettiin sukellusvenetukikohta. Lisäksi Arkangelin lähellä sijaitseva Severodvinsk rakensi ja huolsi ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, Novaja Zemlja oli ydinkoealue ja Arkangelista 200 kilometriä etelään sijaitsevat Plesetsk ja Mirnyi olivat (ja ovat yhä) avaruusrakettien laukaisukeskuksia. Torjuntaohjusasemia ja tutkia rakennettiin alueelle.
  
  Sadan vuoden lopputulemana Murmanskin alue on nykyään tiheästi ydinvarusteltu.
  
  Noin kaksi kolmasosaa Venäjän ydinkäyttöisestä laivastosta sijaitsee pohjoisessa. Laivasto koostuu mm. ydinsukellusveneistä, ydinkäyttöisistä aluksista, lentotukialuksesta jne. Laivaston lippulaivana toimii ydinkäyttöinen, teknisesti pitkälle kehitetty Pyotr Veliky.
  
  Edelleen, Pohjoinen laivasto saamassa uusia fregatteja, joiden päälaiva Admiral Gorshkov saapunee Murmanskiin tämän vuoden aikana.
  Admiral Kasatonov -alus tulee puolestaan käyttöön vuonna 2014.
  Lisäksi Merisotalaivasto on tilannut yhteensä kolme uutta tämän tyypin alusta.
  Nämäkin fregatit toimivat ydinvoimalla.
  
  Säteilyonnettomuuden ja ydinräjähdyksen riski on olemassa ja kasvaa koko ajan, kun ydinkäyttöistä laitekantaa alueella lisätään.
  
  Sitten, on uutisoitu, että Venäjä on päättänyt perustaa arktisen prikaatin Murmanskiin tai Arkangeliin vuonna 2015. Käytännössä kyse on arktisesta divisioonasta, ehkä useammastakin.
  
  Barentsinmeri on kuin ruutitynnyri. Alue on valmiiksi militarisoitu, ja kun jäät yhä sulavat, pohjoisen energiavarojen hyödyntäminen alkaa, mikä voi lisätä intressiristiriitoja. Koillisväylällä kauppalaivastojen liikenne vilkastuu.
  
  Näin pohjoisen alueen strateginen ja geopoliittinen merkitys on kasvanut ja sotilaallinen toiminta kiihtynyt.
  3) Kiinalainen liikemies ja Islanti.
  
  Kiinalaisen Huang Nubon vuonna 2011 uutisoitu maan vuokraaminen Islannista liittyy merenkulkureittien tulevaan avautumiseen. Tukikohta uusien kauppareittien varrelta olisi Kiinalle tärkeä.
  
  Islanti saattaa tehdä Nubon kanssa Espoon kokoisesta maa-alueesta 40 40 vuoden leasing-sopimuksen vielä tämän vuoden aikana.
- Cold Fever
  2012-07-18 09:55:46
  Cold Fever 1 kirjoitti:
  Murmansk perustettiin siis vuonna 1916 sota-, kalastus- ja kaivostuotannon satamaksi.
  
  Sittemmin Neuvostoliiton perustaminen käynnisti Barentsin alueen sotilaallisen varustelun. Kuolan vuonon itärannalle Severomorskiin perustettiin Pohjoisen laivaston päätukikohta.
  
  Edelleen, Toisen maailmansodan aikana kaupunki toimi laivaston ja sukellusveneiden tukikohtana sekä liittoutuneiden huoltokeskuksena.
  
  Kylmän sodan aikana Barentsin alueen varustelu kiihtyi.
  Murmansk muodosti Neuvostoliiton merivoimien keskuksen. Lähes jokaisen vuonon perukkaan perustettiin sukellusvenetukikohta. Lisäksi Arkangelin lähellä sijaitseva Severodvinsk rakensi ja huolsi ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, Novaja Zemlja oli ydinkoealue ja Arkangelista 200 kilometriä etelään sijaitsevat Plesetsk ja Mirnyi olivat (ja ovat yhä) avaruusrakettien laukaisukeskuksia. Torjuntaohjusasemia ja tutkia rakennettiin alueelle.
  
  Sadan vuoden lopputulemana Murmanskin alue on nykyään tiheästi ydinvarusteltu.
  
  Noin kaksi kolmasosaa Venäjän ydinkäyttöisestä laivastosta sijaitsee pohjoisessa. Laivasto koostuu mm. ydinsukellusveneistä, ydinkäyttöisistä aluksista, lentotukialuksesta jne. Laivaston lippulaivana toimii ydinkäyttöinen, teknisesti pitkälle kehitetty Pyotr Veliky.
  
  Edelleen, Pohjoinen laivasto saamassa uusia fregatteja, joiden päälaiva Admiral Gorshkov saapunee Murmanskiin tämän vuoden aikana.
  Admiral Kasatonov -alus tulee puolestaan käyttöön vuonna 2014.
  Lisäksi Merisotalaivasto on tilannut yhteensä kolme uutta tämän tyypin alusta.
  Nämäkin fregatit toimivat ydinvoimalla.
  
  Säteilyonnettomuuden ja ydinräjähdyksen riski on olemassa ja kasvaa koko ajan, kun ydinkäyttöistä laitekantaa alueella lisätään.
  
  Sitten, on uutisoitu, että Venäjä on päättänyt perustaa arktisen prikaatin Murmanskiin tai Arkangeliin vuonna 2015. Käytännössä kyse on arktisesta divisioonasta, ehkä useammastakin.
  
  Barentsinmeri on kuin ruutitynnyri. Alue on valmiiksi militarisoitu, ja kun jäät yhä sulavat, pohjoisen energiavarojen hyödyntäminen alkaa, mikä voi lisätä intressiristiriitoja. Koillisväylällä kauppalaivastojen liikenne vilkastuu.
  
  Näin pohjoisen alueen strateginen ja geopoliittinen merkitys on kasvanut ja sotilaallinen toiminta kiihtynyt.
  4) Jäämeren rantavaltiot - Venäjä, Norja, Tanska, Kanada ja Yhdysvallat - esittävät aluevaatimuksia merenpohjaan.
  
  Etenkin Tanska ja Venäjä yrittävät todistella, että Lomonosovin harjanne kytkeytyy niiden mannerjalustoihin. Tässä on kysymys siitä, miten pitkälle valtion oikeudellinen mannerjalusta voi ulottua, ja mitä oikeuksia ja velvollisuuksia rantavaltiolla on mannerjalustalla.
- Cold Fever
  2012-07-18 09:56:01
  Cold Fever 1 kirjoitti:
  Murmansk perustettiin siis vuonna 1916 sota-, kalastus- ja kaivostuotannon satamaksi.
  
  Sittemmin Neuvostoliiton perustaminen käynnisti Barentsin alueen sotilaallisen varustelun. Kuolan vuonon itärannalle Severomorskiin perustettiin Pohjoisen laivaston päätukikohta.
  
  Edelleen, Toisen maailmansodan aikana kaupunki toimi laivaston ja sukellusveneiden tukikohtana sekä liittoutuneiden huoltokeskuksena.
  
  Kylmän sodan aikana Barentsin alueen varustelu kiihtyi.
  Murmansk muodosti Neuvostoliiton merivoimien keskuksen. Lähes jokaisen vuonon perukkaan perustettiin sukellusvenetukikohta. Lisäksi Arkangelin lähellä sijaitseva Severodvinsk rakensi ja huolsi ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, Novaja Zemlja oli ydinkoealue ja Arkangelista 200 kilometriä etelään sijaitsevat Plesetsk ja Mirnyi olivat (ja ovat yhä) avaruusrakettien laukaisukeskuksia. Torjuntaohjusasemia ja tutkia rakennettiin alueelle.
  
  Sadan vuoden lopputulemana Murmanskin alue on nykyään tiheästi ydinvarusteltu.
  
  Noin kaksi kolmasosaa Venäjän ydinkäyttöisestä laivastosta sijaitsee pohjoisessa. Laivasto koostuu mm. ydinsukellusveneistä, ydinkäyttöisistä aluksista, lentotukialuksesta jne. Laivaston lippulaivana toimii ydinkäyttöinen, teknisesti pitkälle kehitetty Pyotr Veliky.
  
  Edelleen, Pohjoinen laivasto saamassa uusia fregatteja, joiden päälaiva Admiral Gorshkov saapunee Murmanskiin tämän vuoden aikana.
  Admiral Kasatonov -alus tulee puolestaan käyttöön vuonna 2014.
  Lisäksi Merisotalaivasto on tilannut yhteensä kolme uutta tämän tyypin alusta.
  Nämäkin fregatit toimivat ydinvoimalla.
  
  Säteilyonnettomuuden ja ydinräjähdyksen riski on olemassa ja kasvaa koko ajan, kun ydinkäyttöistä laitekantaa alueella lisätään.
  
  Sitten, on uutisoitu, että Venäjä on päättänyt perustaa arktisen prikaatin Murmanskiin tai Arkangeliin vuonna 2015. Käytännössä kyse on arktisesta divisioonasta, ehkä useammastakin.
  
  Barentsinmeri on kuin ruutitynnyri. Alue on valmiiksi militarisoitu, ja kun jäät yhä sulavat, pohjoisen energiavarojen hyödyntäminen alkaa, mikä voi lisätä intressiristiriitoja. Koillisväylällä kauppalaivastojen liikenne vilkastuu.
  
  Näin pohjoisen alueen strateginen ja geopoliittinen merkitys on kasvanut ja sotilaallinen toiminta kiihtynyt.
  5) Venäjä lisää kaikin puolin arktista ja subarktista tietämystä ja osaamista.
  
  Tämän sai tuta viimeksi Kööpenhaminan yliopiston suomalainen professori Timo Kivimäki, joka - tietämättömyyttään tai tieten tahtoen – luovutti Venäjän tiedustelupalvelun neljälle vakoojalle Tanskan arktiseen osaamiseen liittyviä tietoja.
  
  Toukokuussa 2012 tuomioksi napsahti viisi kuukautta ehdotonta vankeutta.
- Cold Fever
  2012-07-18 09:56:49
  Cold Fever 1 kirjoitti:
  Murmansk perustettiin siis vuonna 1916 sota-, kalastus- ja kaivostuotannon satamaksi.
  
  Sittemmin Neuvostoliiton perustaminen käynnisti Barentsin alueen sotilaallisen varustelun. Kuolan vuonon itärannalle Severomorskiin perustettiin Pohjoisen laivaston päätukikohta.
  
  Edelleen, Toisen maailmansodan aikana kaupunki toimi laivaston ja sukellusveneiden tukikohtana sekä liittoutuneiden huoltokeskuksena.
  
  Kylmän sodan aikana Barentsin alueen varustelu kiihtyi.
  Murmansk muodosti Neuvostoliiton merivoimien keskuksen. Lähes jokaisen vuonon perukkaan perustettiin sukellusvenetukikohta. Lisäksi Arkangelin lähellä sijaitseva Severodvinsk rakensi ja huolsi ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, Novaja Zemlja oli ydinkoealue ja Arkangelista 200 kilometriä etelään sijaitsevat Plesetsk ja Mirnyi olivat (ja ovat yhä) avaruusrakettien laukaisukeskuksia. Torjuntaohjusasemia ja tutkia rakennettiin alueelle.
  
  Sadan vuoden lopputulemana Murmanskin alue on nykyään tiheästi ydinvarusteltu.
  
  Noin kaksi kolmasosaa Venäjän ydinkäyttöisestä laivastosta sijaitsee pohjoisessa. Laivasto koostuu mm. ydinsukellusveneistä, ydinkäyttöisistä aluksista, lentotukialuksesta jne. Laivaston lippulaivana toimii ydinkäyttöinen, teknisesti pitkälle kehitetty Pyotr Veliky.
  
  Edelleen, Pohjoinen laivasto saamassa uusia fregatteja, joiden päälaiva Admiral Gorshkov saapunee Murmanskiin tämän vuoden aikana.
  Admiral Kasatonov -alus tulee puolestaan käyttöön vuonna 2014.
  Lisäksi Merisotalaivasto on tilannut yhteensä kolme uutta tämän tyypin alusta.
  Nämäkin fregatit toimivat ydinvoimalla.
  
  Säteilyonnettomuuden ja ydinräjähdyksen riski on olemassa ja kasvaa koko ajan, kun ydinkäyttöistä laitekantaa alueella lisätään.
  
  Sitten, on uutisoitu, että Venäjä on päättänyt perustaa arktisen prikaatin Murmanskiin tai Arkangeliin vuonna 2015. Käytännössä kyse on arktisesta divisioonasta, ehkä useammastakin.
  
  Barentsinmeri on kuin ruutitynnyri. Alue on valmiiksi militarisoitu, ja kun jäät yhä sulavat, pohjoisen energiavarojen hyödyntäminen alkaa, mikä voi lisätä intressiristiriitoja. Koillisväylällä kauppalaivastojen liikenne vilkastuu.
  
  Näin pohjoisen alueen strateginen ja geopoliittinen merkitys on kasvanut ja sotilaallinen toiminta kiihtynyt.
  6) Joulukuussa 2010 tapahtunut Helsingin laivatelakan (Arctech Helsinki Shipyardin) hankinta puoliksi venäläiseen omistukseen tarkoittaa sitä, että jäänmurtajien rakentamiseen kykenevä kapasiteetti ostettiin pois muiden ulottuvilta venäläisten omaan kontrolliin.
- Cold Fever
  2012-07-18 09:57:45
  Cold Fever 1 kirjoitti:
  Murmansk perustettiin siis vuonna 1916 sota-, kalastus- ja kaivostuotannon satamaksi.
  
  Sittemmin Neuvostoliiton perustaminen käynnisti Barentsin alueen sotilaallisen varustelun. Kuolan vuonon itärannalle Severomorskiin perustettiin Pohjoisen laivaston päätukikohta.
  
  Edelleen, Toisen maailmansodan aikana kaupunki toimi laivaston ja sukellusveneiden tukikohtana sekä liittoutuneiden huoltokeskuksena.
  
  Kylmän sodan aikana Barentsin alueen varustelu kiihtyi.
  Murmansk muodosti Neuvostoliiton merivoimien keskuksen. Lähes jokaisen vuonon perukkaan perustettiin sukellusvenetukikohta. Lisäksi Arkangelin lähellä sijaitseva Severodvinsk rakensi ja huolsi ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, Novaja Zemlja oli ydinkoealue ja Arkangelista 200 kilometriä etelään sijaitsevat Plesetsk ja Mirnyi olivat (ja ovat yhä) avaruusrakettien laukaisukeskuksia. Torjuntaohjusasemia ja tutkia rakennettiin alueelle.
  
  Sadan vuoden lopputulemana Murmanskin alue on nykyään tiheästi ydinvarusteltu.
  
  Noin kaksi kolmasosaa Venäjän ydinkäyttöisestä laivastosta sijaitsee pohjoisessa. Laivasto koostuu mm. ydinsukellusveneistä, ydinkäyttöisistä aluksista, lentotukialuksesta jne. Laivaston lippulaivana toimii ydinkäyttöinen, teknisesti pitkälle kehitetty Pyotr Veliky.
  
  Edelleen, Pohjoinen laivasto saamassa uusia fregatteja, joiden päälaiva Admiral Gorshkov saapunee Murmanskiin tämän vuoden aikana.
  Admiral Kasatonov -alus tulee puolestaan käyttöön vuonna 2014.
  Lisäksi Merisotalaivasto on tilannut yhteensä kolme uutta tämän tyypin alusta.
  Nämäkin fregatit toimivat ydinvoimalla.
  
  Säteilyonnettomuuden ja ydinräjähdyksen riski on olemassa ja kasvaa koko ajan, kun ydinkäyttöistä laitekantaa alueella lisätään.
  
  Sitten, on uutisoitu, että Venäjä on päättänyt perustaa arktisen prikaatin Murmanskiin tai Arkangeliin vuonna 2015. Käytännössä kyse on arktisesta divisioonasta, ehkä useammastakin.
  
  Barentsinmeri on kuin ruutitynnyri. Alue on valmiiksi militarisoitu, ja kun jäät yhä sulavat, pohjoisen energiavarojen hyödyntäminen alkaa, mikä voi lisätä intressiristiriitoja. Koillisväylällä kauppalaivastojen liikenne vilkastuu.
  
  Näin pohjoisen alueen strateginen ja geopoliittinen merkitys on kasvanut ja sotilaallinen toiminta kiihtynyt.
  7) Venäjän asevoimien päällikön, kenraali Nikolai Makarovin puheet Helsingissä kesäkuussa 2012:
  
  ”Venäjän federaatio vastustaa jyrkästi pohjoisten alueiden militarisointia. Mielestämme huomattavalle sotilaalliselle läsnäololle alueella ei ole nykyoloissa tarvetta.”
  
  Just joo. Tämä puhe oli pelkkää maskirovkaa, hämäystä ja pyrkimystä salata oma toiminta. Venäjä militarisoi Pohjoisen Jäämeren ja Koillisväylän suuntaa pontevasti joka päivä.
- Venäjän alueet
  2012-08-12 11:55:32
  Cold Fever kirjoitti:
  7) Venäjän asevoimien päällikön, kenraali Nikolai Makarovin puheet Helsingissä kesäkuussa 2012:
  
  ”Venäjän federaatio vastustaa jyrkästi pohjoisten alueiden militarisointia. Mielestämme huomattavalle sotilaalliselle läsnäololle alueella ei ole nykyoloissa tarvetta.”
  
  Just joo. Tämä puhe oli pelkkää maskirovkaa, hämäystä ja pyrkimystä salata oma toiminta. Venäjä militarisoi Pohjoisen Jäämeren ja Koillisväylän suuntaa pontevasti joka päivä.
  Miksi Venäjä ei saisi pitää omia alueitaan hallussaan ja "militarisoida" niitä halunsa mukaan?
- Uhka maailmanrauhall
  2012-08-26 09:36:56
  Venäjän alueet kirjoitti:
  Miksi Venäjä ei saisi pitää omia alueitaan hallussaan ja "militarisoida" niitä halunsa mukaan?
  Venäjän varustautuminen ja militaristinen uho on vakava uhka maailmanrauhalle.
  
  PS. Ethän Volna Putkiluu Ressu Venäjän Ääni laittele näitä kommenttejasi tänne enää. Missä on ryhtisi, kunniatyöt?
- Jääpeite pienenee
  2012-08-26 09:39:26
  Atomflot kirjoitti:
  M/S Lepsen vieressä sijaitsee Atomflotin ydinkäyttöisten jäänmurtajien tukikohta.
  
  Atomflotilla on kuusi käytössä olevaa ydinjäämurtajaa (käyttöönottovuosi):
  
  1) Rossija (1985)
  2) Taimyr (rakennettu Suomessa 1988, reaktori asennettu Pietarissa)
  3) Sovetski Sojuz (1989)
  4) Vaigatsh (Rakennettu Suomessa 1990, reaktori asennettu Pietarissa)
  5) Jamal (1993)
  6) 50 Voiton vuotta (2007)
  
  Median mukaan toukokuun 2012 taas Koillisväylää avaamaan lähti ensimmäisenä Jamal, joka avusti kaksi rahtialusta väylän läpi.
  Koillisväylä on nykyisissä oloissa kustannustehokas reitti viisi kuukautta,
  eli toukokuun lopusta lokakuun lopulle.
  
  Jos ilmaston lämpeneminen sulattaa jääkerrostumia ennustettua tahtia, väylästä tulee ympärivuotinen kuljetusreitti 2030-luvulla.
  
  Jäänmurtajan ydinreaktori on liikkuva radioaktiivinen riski.
  Vaigatsh-ydinjäänmurtajalla syttyi joulukuun puolivälissä 2011 tulipalo.
  Murtaja oli silloin töissä lähellä Dudinkan satamaa Jenisei-joen suulla.
  Onnettomuudessa kuoli kaksi miehistön jäsentä sekä loukkaantui yksi.
  Laivalla oli tapahtumahetkellä 93 ihmistä. Saadun tiedon mukaan tulipalo alkoi erään kajuutan sähkölaitteesta.
  
  Ydinkäyttöisen Atomflotin laivaston päätukikohta on siis Kuolavuonon itärannalla parin kilometrin päässä Murmanskin kaupungin taaja-asutuksen reunasta ja vajaan kymmenen kilometrin päässä kaupungin ydinkeskustasta.
  Tänään 26.8.2012 on uutisoitu, että arktinen jääpeite on ennätyspieni.
  
  Japanilaisen tutkimuslaitoksen mukaan pohjoisen napa-alueen jääpeite on sulanut ennätyksellisen pieneksi. Jään uskotaan jatkavan sulamistaan vielä kuukauden ajan.
  
  Koillisväylä on leveimmillään juuri syyskuussa. Se alkaa jäätyä viimeistään joulukuuussa. Talvi- ja kevätkuukausina reitillä työskentelee jäänmurtajia.
- OH5LID
  2012-12-25 15:36:13
  http://www.elisanet.fi/oh5lid/8_What_a_QTH_.JPG
  
  Zaozerskiin menevää tietä tuli ajettua kevättalvella 2010 puomille asti kun yksi tuttu asuu siellä ja pidettiin puomilla pieni turinatuokio.
  
  http://zatozaozersk.ru/ kaupungin omat kotisivut
Pallotutkaylänkö
2012-06-28 15:29:04
Matkani jatkuu..

Litsajoelta Murmansk-Petsamo -tie nousee ylängölle, jossa on avara tundramaisema. Tien vasemmalla puolella kilometrin päässä näkyy suuri pallotutka. Valkean pallon halkaisija on noin 30 metriä.

On selvää, että Kuolan alueella aktiivinen kuuntelu, elektroninen ja muu tiedustelu on koko ajan päällä. Matkailijankin kaikkea viestiliikennettä ja sijainteja seurataan reaaliaikaisesti monessa johtokeskuksessa.

Parempi liikkua siis kännykän akku irrotettuna tai pistää laite peltipurkin sisään.
Kun kännykkä on yksinkertaisesti peltipurkissa, kukaan ei voi esimerkiksi aktivoida puhelimen mikrofonia ja aloittaa salakuuntelua.

Pallotutkaylängöltä tie laskeutuu Vaales- eli Titovkajoen (Река Титовка) laaksoon. Joella on rajavyöhykkeen tarkastuspiste. Sinne ajaminen Murmanskista taukoineen vie noin 2-3 tuntia.

Titovkajoen tarkastuspisteen jälkeen tien varressa on pieni huoltoasema ja kahvila-baari.
- Faradayn häkki
  2012-06-28 17:26:51
  Peltipurkkikikka toimii ns. Faradayn häkkinä.
  
  Faradayn häkki tarkoittaa häkkiä tai muuta yhtenäistä sähköä johtavaa kuorta, jota sähkömagneettinen säteily ei läpäise. Silloin kännykän signaali ei lähde eikä tule, mikä auttaa torjumaan salakuuntelun ja kännykän paikallistamisen.
Rajalinjalla seison
2012-06-29 10:05:58
Titovkajoelta on noin 12 kilometriä kohtaan, jossa tie ylittää Suomen Vanhan rajan. Puuttomalla ja kivisellä alueella rajalinja ei nykyään erotu, mutta jos haluaisi, sen tarkan paikan pystyisi määrittämään ja mittaamaan läheisen Tuulijärven purolta peruskartan avulla.

Petsamon alue muodosti Suomen toisen käsivarren.

Venäjän kanssa sovittiin jo 1860-luvulla Siestarijoki/Petsamo -aluevaihto.

Siestarjoella sijaitsi tärkeä asetehdas, ja siksi Siestarjoen pitäjä haluttiin liittää osaksi Venäjää. Suomen alueeseen sovittiin korvauksena liitettäväksi Petsamon alue. Venäjä kuitenkin vitkutteli Petsamon luovutusta, vaikka Suomi oli jo Siestarjokensa luovuttanut. Suomen itsenäistyttyä aluevaihto saatiin sinetöityä loppuun Tarton rauhassa 1920. Kartta:

http://www.histdoc.net/historia/pic/suomi40.gif

Suomen itäisen käsivarren rajalinja kulki Korvatunturilta Kalastajasaarentoon:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/8/8c/Petsamo.png

Vuosina 1920-44 Petsamon alue kehittyi nopeasti ja monipuolisesti menettämättä kuitenkaan omaleimaisuuttaan.

Nyt tämän alueen rajalle olin saapunut retkelläni.
Sputnikin Prikaati
2012-06-29 16:59:30
Vanhalta rajalta eteenpäin tie jatkoi kiertelyään lampien ja tuntureiden vieritse.

Petsamon sisämaan maisema on melko pohjoislappilainen.
Sille ovat tyypillisiä loivapiirteiset ja osin moreenikerroksen peittämät tunturit, joiden laet ovat paljasta kalliota. Lampia ja puroja välkehtii maastossa.
Muuten maisema on puuton ja pensaaton, tundramainen.
Laaksokohdissa ja jokiuomissa voi näkyä koivupensasta ja –metsiköitä.

Vanhalta rajalta 11 kilometrin jälkeen on oikealla Santajärvi.
Siitä oli tehty läheisen venäläisen varuskunnan harjoitusjärvi ja ampuma-alue.
Niemessä oli betoninen suojalaite ammuntojen seuraamista varten. Harjoituksisaan joukot ampuvat järven yli vastakkaiseen rinteeseen.

Kolmen kilometrin päästä Santajärveltä saavuin sotilastukikohtaan.
Sen nimi on Sputnik. Tukikohtaan on sijoitettu valmiusjoukko:
61. Kaartin Merijalkaväkiprikaati. Se kuuluu Pohjoisen laivaston organisaatioon.

Merijalkaväen sotilaat erottaa muista siitä, että univormun takin alta saattaa pilkottaa siniraitainen t-paita.

Tie kulki halki tukikohdan, johon kuuluu myös pieni helikopterikenttä.
Prikaatin kalustosta mainittakoon ilmatyynyalukset ja uintikykyiset rynnäkköpanssarivaunut.
Petsamo, Parkkina
2012-06-30 09:09:30
Merijalkaväen Sputnik-tukikohdasta seitsemän kilometrin päässä saavuin Petsamojoelle.

Joen ylittävän sillan takana oli oikealla tšasouna ja vasemmalla jokin valkoinen patsas ja rauhanmuistomerkkialue panssarivaunuineen. Kohdassa on laaja tienristeys.

Tämä on nyt sitten Petsamo.

Murmanskista oli tähän noin 120 kilometriä.
Norjan Kirkkoniemeen on tästä vielä noin 100 kilometriä.
Liinahamarin taajamaan on 12 ja satamaan on 13 kilometriä.

Jos oikein tarkkoja ollaan, tienristeys on Näsykässä. Jossain näillä main sijaitsi aikoinaan myös Petsamon Alaluostari.

Kun risteyksestä lähtee oikealle, pohjoiseen, kohti Liinahamaria, tie kulkee kohta Näsykkäjoen ylitse. Sitten vasempaan jäävät kasarmirakennukset ja jyrkkärinteinen Parkkinantunturi. Tien oikealla puolella on Parkkinanniemi. Risteyksestä on niemen kohdalle puolitoista kilometriä.

Täällä, Parkkinassa, oli Petsamon varsinainen keskuspaikka.
Paikassa sijaitsivat mm. seuratalo, kansakoulu, apteekki, KOP, osuuskauppa ja muita myymälöitä, kirkko, matkustajakoti, sairaala ja hautausmaa.

Nyt Parkkinassa on saksalaisten sotilashautausmaa.
Se on hyvin hoidettu ja laaja nurmikenttä kivipaasineen. Muistomerkissä, joka on pystytetty kaikkien Jäämeren rintamalla kaatuneiden saksalaissotilaiden kunniaksi, on symbolina alppitähti, Edelweiss. Se on erikoiskoulutetun vuoristojääkärin, Gebirgsjägerin tunnus. Osakuva monumentista:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=11&with_photo_id=16785751&order=date_desc&user=2559454

Muistomerkkialueen hoitamisesta Saksan valtio on tehnyt huoltosopimuksen, ja paikallinen varuskunta huolehtii korvausta vastaan alueen ylläpidosta.

Vaikka näillä kulmilla on paljon muutakin kiinnostavaa nähtävää, "käsittämättömiä juttuja", on tämä Jäämeren rintaman muistomerkkialue nähtävyyksistä kaikkein suuriarvoisin.
Petsamon laulu
2012-06-30 14:39:26
Parkkina-Petsamo on siis tunturin ja Petsamojoen välissä. Tässä kohtaa joki laskee Petsamovuonoon. Vuoroveden vaihteluista johtuen vuonon rannat eivät ole selväpiirteiset.

Maiseman jylhyydesta kertoo runo ´Petsamon laulu´ vuodelta 1931:

"On maa lumen, tuiskun ja pakkasten,
maa kaukainen, kaunis ja tyly.
Kovin kallioryntäin tunturit sen
ovat äärillä virtojen vuolaiden
kuin kivettynyt ukkosen jyly".
- Suomen Petsamo
  2012-07-14 17:43:59
  Syyskuussa 2010 Norja ja Venäjä sopivat aluevesirajan ns. Barentsinmeren harmaalla vyöhykkeellä. Tämä selkiinnytti alueen ja mannerjalustan luonnonvarojen hyödyntämisen epämääräistä tilannetta. Rajalinja näkyy tällä kartalla ja siitä mittaamalla voi myös tarkastella linjaa Kalastajasaarennon itäkulmasta koilliseen:
  
  http://arcticecon.files.wordpress.com/2012/04/shtokman-russia-barents-sea.jpg
  
  Jos Venäjän tilanne kehittyy edelleen myönteiseen suuntaan, ja Petsamo sekä koko Kalastajasaarento palautuvat osaksi Suomea, aluetta voidaan kehittää omista intresseistämme lähtien. Tällöin kaistale Barentsinmeren mannerjalustaa kuuluu Suomelle. Karttojen mukaan ainakin maakaasuesiintymät Kopskaya ja Tsentralnaya ovat tässä jalustassa.
  
  Suomella on ikiaikainen oikeus saada osuutensa Barentsinmeren kalastuksesta ja muista luonnonvaroista. Pohjoinen meriyhteys ja Jäämeren rata Lapin halki ovat erityisen tärkeitä. Petsamoon perustettaisiin monia yrityksiä, jotka hyötyisivät meriväylästä, satamasta ja liiketoimintamahdollisuuksista.
  
  Rajat pohjoisessa selkeytyvät näin entisestään. Demilitarisoitu Petsamo-Suomi-EU ovat Venäjän ja Norjan välissä. Euroopan unionilla on voimakas intressi saada käyttöönsä oma pohjoinen valtameriyhteys juuri Petsamon kautta.
  
  Petsamon Liinahamarin jäätön valtamerisatama lisää koko pohjoisen Suomen vireyttä. Olkoon kaivosalueiden maaperä osin saastunut, saamme sen kyllä kunnostettua ja elvytettyä cleantech-osaamisemme kautta ja ajan kanssa.
  
  Suomen hallinnossa kaivostoiminta ja metalliteollisuus olisivat edelleen Petsamon pääelinkeino. Muita keskeisiä aloja olisivat merikalastus, matkailu, logistiikka, rakennustoiminta, palvelutuotanto sekä öljy- ja kaasuteollisuus.
- Huupailua??
  2012-08-12 11:53:07
  Suomen Petsamo kirjoitti:
  Syyskuussa 2010 Norja ja Venäjä sopivat aluevesirajan ns. Barentsinmeren harmaalla vyöhykkeellä. Tämä selkiinnytti alueen ja mannerjalustan luonnonvarojen hyödyntämisen epämääräistä tilannetta. Rajalinja näkyy tällä kartalla ja siitä mittaamalla voi myös tarkastella linjaa Kalastajasaarennon itäkulmasta koilliseen:
  
  http://arcticecon.files.wordpress.com/2012/04/shtokman-russia-barents-sea.jpg
  
  Jos Venäjän tilanne kehittyy edelleen myönteiseen suuntaan, ja Petsamo sekä koko Kalastajasaarento palautuvat osaksi Suomea, aluetta voidaan kehittää omista intresseistämme lähtien. Tällöin kaistale Barentsinmeren mannerjalustaa kuuluu Suomelle. Karttojen mukaan ainakin maakaasuesiintymät Kopskaya ja Tsentralnaya ovat tässä jalustassa.
  
  Suomella on ikiaikainen oikeus saada osuutensa Barentsinmeren kalastuksesta ja muista luonnonvaroista. Pohjoinen meriyhteys ja Jäämeren rata Lapin halki ovat erityisen tärkeitä. Petsamoon perustettaisiin monia yrityksiä, jotka hyötyisivät meriväylästä, satamasta ja liiketoimintamahdollisuuksista.
  
  Rajat pohjoisessa selkeytyvät näin entisestään. Demilitarisoitu Petsamo-Suomi-EU ovat Venäjän ja Norjan välissä. Euroopan unionilla on voimakas intressi saada käyttöönsä oma pohjoinen valtameriyhteys juuri Petsamon kautta.
  
  Petsamon Liinahamarin jäätön valtamerisatama lisää koko pohjoisen Suomen vireyttä. Olkoon kaivosalueiden maaperä osin saastunut, saamme sen kyllä kunnostettua ja elvytettyä cleantech-osaamisemme kautta ja ajan kanssa.
  
  Suomen hallinnossa kaivostoiminta ja metalliteollisuus olisivat edelleen Petsamon pääelinkeino. Muita keskeisiä aloja olisivat merikalastus, matkailu, logistiikka, rakennustoiminta, palvelutuotanto sekä öljy- ja kaasuteollisuus.
  Eikö tämä ole pelkästään toiveajattelua. Eihän tällaisista alueluovutuksista ole missään virallisilla tahoilla keskusteltu.
Liinahamari
2012-06-30 20:42:58
Parkkina-Petsamosta tie jatkuu edelleen pohjoiseen.
Noin viiden kilometrin päässä on Trifonanniemi ja muutamia rakennuksia sen rinteellä. Tie Liinahamariin menee niemen ja niemitunturin vasemmalta kiertäen. Vuono on niemen oikealla, itäpuolella.

Tunturin taakse tähystämättömiin jää Liinahamarin taajama, jossa on kymmenkunta isoa kerrostaloa. Taajamasta edelleen tie laskeutuu Liinahamarin satamaan, Petsamovuonon länsirantaan.

Satamasta on vuono-osuutta kahdeksan kilometriä avomerelle.

Liinahamari on sotilasaluetta (mm. Vartioveneasema ja tutka-asema),
jonne satunnaisella matkailijalla ei ole pääsyä.
- Tutka on päällä
  2012-07-01 11:07:20
  Kuolan niemimaa on kehittyneiden tutkajärjestelmien maa.
  
  Kaikki liikenne signaloidaan, nähdään ja kuullaan. Lupia siihen ei kysellä käräjäoikeuksista, ei, ei. Elektroninen sodankäynti on Kuolassa täyttä totta.
  
  Miehistöt bunkkereissaan seuraavat näytöiltään ja kuulokkeiltaan mikrofoneilta, kameroilta, antureilta ja sensoreilta tulevia signaaleja alueen jokaisesta rasahduksesta ja korahduksesta maalla, merellä, ilmassa ja kyberavaruudessa.
  
  Tavanomaisia tutkia ja antenneja voi nähdä Kuolan maisemissa tuon tuosta.
  
  Ketjussa aikaisemmin on kerrottu ohjuspuolustuksen varhaisvaroitustutkasta (Olenegorskista 30 km itään) ja "pallotutkasta" Litsa- ja Titovkajoen välisen tien tuntumassa.
  
  Lisää Venäjän pallotutkia on kolmen pallon ryväs Kalastajasaarennon luoteiskärjessä . Vastapäätä Norjan puolella Vardössä on pallotutka-asema, samoin Vadsøn saarella ja tunturin laella aivan Norjan koillismaarajalla.
  
  Viime mainittu pallo erottuu maisemassa pitkän aikaa ajettaessa Petsamosta Storskogin tulliasemalle luoden jännää tunnelmaa.
- Jäämerentie
  2012-07-01 11:25:47
  Jäämerentie, joka yhdisti Rovaniemen ja Petsamonvuonon, päättyi juuri Liinahamarin satamaan. Maantie valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1931. Sillä oli pituutta 531 kilometriä. Kartta:
  
  http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a5/Lapland1940.png
  
  Tien kulku Petsamon alueella:
  
  http://vladsc.narod.ru/work/mur11/aroad_nelm.jpg
  
  Välirauhan aikana 1940-41 Liinahamarin sataman kautta kulki Suomen ulkomaankaupan vienti ja tuonti. Tavaraliikenteen kuljetustilanne oli silloin haasteellinen.
  
  Viljatonnit, muut elintarvikkeet ja teollisuuden tarvitsemat raaka-aineet kuljetettiin Liinahamarista Rovaniemen rautatieasemalle ja siitä sitten edelleen. Paperi- ja selluloosatonnit ym. artikkelit kuljetettiin Rovaniemeltä Liinahamariin. Kaikki tämä aiheutti Jäämerentielle melkoisen kuorma-autoliikenteen.
  
  Jäämerentien hoitoon osallistui samanaikaisesti 75 tiemestaria ja 1400 miestä. Pelkästään tällä reitillä järjestystä piti yllä lähes 40 poliisia.
- Sataman pommitus -41
  2012-07-01 11:34:37
  Englantilaiset pommittivat Liinahamarin satamaa heinäkuun lopulla 1941.
  
  Tämä tapahtui ilman sotatilan julistamista valtioiden välille.
  Britannia ilmoitti hyökkäyksen Suomen maaperälle olleen vahinko. Joopa, joo.
  
  Torpedopommittajien lähtöpaikka oli lentotukialus HMS Furious. Sataman vahingot jäivät melko vähäisiksi, mutta viisi ihmistä kuoli, ja rommilastissa ollut kauppa-alus upposi. Liinahamarin ilmatorjunta pudotti taivaalta kolme konetta.
  
  Samanaikaisesti englantilaiset hyökkäsivät myös Kirkkoniemen satamaan.
  Koneet nousivat ilmaan lentotukialus HMS Victorioukselta. Sataman ilmapuolustus torjui iskun. Brittikoneista jäi palaamatta toistakymmentä. Kahdeksan konetta palasi vaurioituneena. Siihen loppuivat nuo hyökkäilyt.
- Tärkein satama
  2012-07-03 19:30:50
  Jäämerentie kirjoitti:
  Jäämerentie, joka yhdisti Rovaniemen ja Petsamonvuonon, päättyi juuri Liinahamarin satamaan. Maantie valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1931. Sillä oli pituutta 531 kilometriä. Kartta:
  
  http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a5/Lapland1940.png
  
  Tien kulku Petsamon alueella:
  
  http://vladsc.narod.ru/work/mur11/aroad_nelm.jpg
  
  Välirauhan aikana 1940-41 Liinahamarin sataman kautta kulki Suomen ulkomaankaupan vienti ja tuonti. Tavaraliikenteen kuljetustilanne oli silloin haasteellinen.
  
  Viljatonnit, muut elintarvikkeet ja teollisuuden tarvitsemat raaka-aineet kuljetettiin Liinahamarista Rovaniemen rautatieasemalle ja siitä sitten edelleen. Paperi- ja selluloosatonnit ym. artikkelit kuljetettiin Rovaniemeltä Liinahamariin. Kaikki tämä aiheutti Jäämerentielle melkoisen kuorma-autoliikenteen.
  
  Jäämerentien hoitoon osallistui samanaikaisesti 75 tiemestaria ja 1400 miestä. Pelkästään tällä reitillä järjestystä piti yllä lähes 40 poliisia.
  Liinahamari oli yhden vuoden Suomen historian tärkein satama.
  
  Tässä on näkymä 1940-luvun alussa satama-alueelle:
  
  http://gallery.kuukuna.net/gallery3/var/albums/Vesill_-liikkuvia/liinahamarin_satama_petsamo.jpg?m=1307594732
  
  Etualalla valtamerialus on kiinnittynyt ns. Kalajauhotehtaan laituriin.
  
  Taustalla, pohjoisessa näkyy Esson öljysataman säiliöitä.
- Koillisväylä
  2012-07-14 09:47:08
  Jäämerentie kirjoitti:
  Jäämerentie, joka yhdisti Rovaniemen ja Petsamonvuonon, päättyi juuri Liinahamarin satamaan. Maantie valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1931. Sillä oli pituutta 531 kilometriä. Kartta:
  
  http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a5/Lapland1940.png
  
  Tien kulku Petsamon alueella:
  
  http://vladsc.narod.ru/work/mur11/aroad_nelm.jpg
  
  Välirauhan aikana 1940-41 Liinahamarin sataman kautta kulki Suomen ulkomaankaupan vienti ja tuonti. Tavaraliikenteen kuljetustilanne oli silloin haasteellinen.
  
  Viljatonnit, muut elintarvikkeet ja teollisuuden tarvitsemat raaka-aineet kuljetettiin Liinahamarista Rovaniemen rautatieasemalle ja siitä sitten edelleen. Paperi- ja selluloosatonnit ym. artikkelit kuljetettiin Rovaniemeltä Liinahamariin. Kaikki tämä aiheutti Jäämerentielle melkoisen kuorma-autoliikenteen.
  
  Jäämerentien hoitoon osallistui samanaikaisesti 75 tiemestaria ja 1400 miestä. Pelkästään tällä reitillä järjestystä piti yllä lähes 40 poliisia.
  Beringin salmen kautta on avautumassa vähitellen Koillisväylän kuljetusreitti Euroopan ja Aasian välille. Väylän avautuminen voi muuttaa globaalia kuljetuslogistiikkaa, sillä se lyhentää Euroopan ja Aasia välistä kuljetusetäisyyttä. Kartta:
  
  http://www.fni.no/insrop/image1.gif
  
  Ilmaston lämpeneminen siis sulattaa jäätä, ja Siperian pohjoisrannikkoa seuraava Koillisväylä on ollut viime kesinä aiempaa pidempää kulkukelpoinen. Reitti lyhentää matkaa Euroopan satamista Itä-Aasian satamiin noin 20-45 prosenttia.
  
  Kuljetuskustannukset Koillisväylän kautta eivät ole sen kalliimpia kuin maksut Panaman tai Suezin kanavan kautta Eurooppaan. Matka lyhenee ja säästöjä syntyy ajassa sekä polttoaine- ja miehistökustannuksissa.
  
  Kesä 2010 oli Koillisväylällä uusien edistysaskelten aikaa. Venäjän ydinkäyttöinen jäänmurtajalaivasto Atomflot sai lisääntyvästi tilauksia väylän jäänmurtamiseen ja laivojen saattamiseen. Aluksia meni läpi 34 kappaletta,
  ja kausi kesti viisi kuukautta.
  
  Kuljetuslogistiikan muutosten myötä pohjoisten rannikkokaupunkien merkitys kasvaa. Niihin suunnataan sisämaan kuljetuksia. Niissä vastaanotetaan laivalastit, jotka suunnataan sisämaan logistiikkakeskuksiin ja edelleen loppukäyttäjille.
200. MtJvPr
2012-07-01 11:54:40
Koska etenemiseni Liinahamariin tyssäsi Trifonan tiesulkuun, palasin takaisin Näsykän tienristeykseen. Lähdin kohti Norjaa. Näsykän risteyksestä Kirkkoniemeen olisi matkaa vielä noin 100 kilometriä.

Ja kappas vaan, tienristeyksestä parin kilometrin päässä alkoi jälleen nauhamainen varuskunta-alue tien molemmin puolin. Petsamojoki mutkitteli tien varressa vasemmalla, ja sen takana sijaitsi lisää kasarmeja, ajoneuvosuojia, kalustoa ja sotilasratapiha.

Tänne on sijoitettuna toinen Petsamon valmiusjoukoista:
200. Moottoroitu jalkaväkiprikaati.

Sen henkilöstöstä valtaosa on ammattisotilaita. Varusmiehiä on vain muutama sata. Toiminnan painopiste on taistelukoulutuksessa. Jalkaväkiprikaatin kalustona ovat taistelupanssarivaunut, pyörä- ja telavaunut, telatykistö, torjuntaohjukset ja ilmatorjunta-aseet.

Norjan koillisraja on itse asiassa vain kymmenen kilometrin päässä tästä varuskunnasta. Toinen valmiusprikaati, Merijalkaväkiprikaati, on kuusi kilometriä idempänä. Prikaateja yhdistää päätien lisäksi suorempi isku-ura.
Pelastusvuori
2012-07-01 13:32:02
Jalkaväkiprikaatin tukikohta-alueen loputtua alkaa kohta erottua vasemmalla etuviistossa jyrkkäseinäisen tunturin ääriviiva. Sitä sanotaan Pelastusvuoreksi.
Kuvalla se näyttää tältä:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=120&with_photo_id=66145519&order=date_desc&user=1687071

Kirkollinen elämä joutui neuvostoaikana tuhon kohteeksi täälläkin.
Mutta nyt korjataan ja elvytetään seitsemänkymmenen vuoden takaisia raunioita ja paikkoja. Myös Pelastusvuoren juurelle, Petsamon Yläluostarille, on jälleenrakennettu uusi kirkko ja luostari.

Vuonna 2011 kirkon rakennustyöt olivat vielä vaiheessa, mutta kaikesta näki, että valmistumassa oli hienoja, paksuhonkaisia rakennuksia:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=9&with_photo_id=53046674&order=date_desc&user=3307937

Lehtitietojen mukaan Petsamon Yläluostari on maailman pohjoisin luostari.
Sen uudessa kirkossa on tarkoitus pitää ensimmäinen jumalanpalvelus elokuussa 2012.

Alun perin luostarin perusti 1500-luvulla Lapissa saamelaisten parissa vaikuttanut Trifon Petsamolainen. Ortodoksinen luostari kuului Suomelle vuosina 1920–1944. Luostarin munkit pakenivat neuvostoaikaa Uuden Valamon luostariin Heinävedelle.

Nyt venäläis-ortodoksinen ekspansion myötä luostaritoiminta siis elvytetään uudelleen Putinin ja Moskovan patriarkaatin käskystä.

Näsykän tienristeyksestä on 15 kilometriä Petsamon Yläluostarin tienhaaraan.
Kirkko ja luostarin rakennukset ovat päätieltä pari kilometriä Pelastusvuoren suuntaan.
- Petsamon Talvisota
  2012-07-05 16:39:45
  Talvisodassa 1939-40 Petsamon suunnalla taisteli venäläisiä vastaan pataljoonan vahvuinen Osasto Pennanen.
  
  Suunnan joukkojen johtoon määrättiin nimenomaan kapteeni Pennanen sen jälkeen, kun Petsamon korkein sotilasviranomainen, kapteeni Salmelo, ampui itsensä.
  
  Salmelo arvioi toimineensa hätiköidysti määrättyään tuhoamaan Liinahamarin sataman laitteet ja alukset sekä osaksi polttamaan Petsamovuonon kylät heti sodan alkamispäivänä. Venäläisten eteneminen oli kuitenkin hyvin hidasta. Ratkaisustaan harmistuneena hän päätti lähteä kalmistoon oman kätensä kautta.
  
  Urhoollinen Osasto Pennanen viivytti tehokkaasti vihollisdivisioonaa ja teki yllätyksellisiä vastahyökkäyksiä. Neuvostodivisioonan hyökkäys pysäytettiin Nautsissa Kohisevan tasalla.
  
  Kartta 1:
  
  http://www.jp27.fi/data/jp27/images/jaakarit/talvisota1.jpg
  
  Kartta 2:
  
  http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/0a/OsastoPennanen.png
  
  Talvisodan rauhassa menetettiin Kalastajasaarennon länsikaistale, mutta muuten Petsamon alue säilyi hallussamme.
  
  Petsamo oli Suomen valttiässä Välirauhan aikana 1940-41, kun maailmanhistorialliset pyörteet ja tapahtumat uhkasivat Suomen kansan olemassaoloa.
Korzunovon kenttä
2012-07-01 13:37:34
Yläluostarin tienhaarasta jatkettaessa kohti Norjan rajaa jää vasempaan parin kilometrin päähän tiestä entinen Yläluostarin, nykyinen Korzunovon (Корзуново) sotilaskenttä ja varuskunta.

Tällä kertaa alueella ei näkynyt aktiivista lentotoimintaa. Vaikka kiitotie on ihan kelvollisessa kunnossa, hävittäjäkoneet oli siirretty pois. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että kenttä on liian lähellä rajaa ja yllätyshyökkäykselle altis.

Sotakenttä kuitenkin palvelee alueen molempia valmiusprikaateja yhteys- ja kuljetuslentoasemana. Lisäksi kentän ympäristössä koulutetaan ja harjoitetaan valmiusjoukkoja erilaisiin taistelutilanteisiin.

Kerrotaan, että Juri Gagarin palveli Korzunovon varuskunnassa ennen kosmonauttiuraansa, 1950-luvun lopussa.
- Aero Oy:n reitti
  2012-07-01 23:20:13
  Petsamon Yläluostarin lentokenttä valmistui syksyllä 1939 juuri ennen Talvisotaa.
  
  Välirauhan aikana Aero Oy hyödynsi kenttää ja harjoitti säännöllistä lentoliikennettä reitillä Helsinki-Petsamo vuoden verran.
Zapoljarnyi
2012-07-02 09:26:33
Yläluostarin tienhaarasta 8 kilometriä kaupunkiin nimeltä Zapoljarnyi (Заполя́рный). Suomennettuna nimi on jotakuinkin ”Napapiirin takainen”.

Se on utuinen kaivoskaupunki, joka on perustettu1950-luvulla malmisuonen tuntumaan. Nykyään asukkaita on runsaat 17 000.

Zapoljarnyissa louhitaan ja jalostetaan nikkelimalmia. Louhittavaa riittää varmaan pitkäksi aikaa, sillä Petsamotuntureiden muodostama massiivi on kyllä mahtava.

Zapoljarnyissa on kuulemma hyvä kolmen tähden hotelli, joka on norjalaisomistuksessa.
Kolosjoki, Nikel
2012-07-03 07:20:06
Zapoljarnyin jälkeen tie kiertää oikealta tunturiselänteen ja saapuu noin 25 kilometrin kuluttua entiseen Kolosjoen kaivoskylään, nykyiseen Nikelin kaupunkiin (Никель).

Sen asukasluku on vajaat 15 000 henkeä. Kaupunki on muodostettu Kuolassa tavanomaiseen tapaan kaivoskombinaatin yhteyteen.

Niin on miltä näyttää.

Nikelissä luonto on pahoin saastunut, ja kaupunki alakuloisen näköinen.
Ympäristön pilaantumista on tapahtunut vuosikymmeniä, ja kasautuvat vaikutukset ovat jokaisen nähtävissä. Nikelin sulatto on avaamisestaan eli vuodesta 1946 lähtien päästänyt ympäristöönsä niin paljon rikkilaskeumaa ja raskasmetalleja, että kasvillisuus on kilometrien säteellä yksinkertaisesti kuollut.

Maa on musta ja Kuun kaltainen.

Paikkakunta symboloi itäisen kulttuuripiirin kielteisiä puolia: ympäristön häikäilemätöntä tuhoamista, sotkuisuutta ja välinpitämättömyyttä.
Näkymää ja mielikuvaa täydentävät luotaantyöntävät, ankean parakkimaiset talot. Niissä kai elelee veli venäläisiä, jotka haluavat varmaankin juoda itsensä hengiltä ennen kuin ehtisivät kuolla sulaton saasteiden haittavaikutuksiin.
- Nikelin monoliitti
  2012-07-07 14:53:52
  Hauska yksityiskohta löytyy Nikelin kaupungin keskusaukiolta.
  
  Kyseessä on kivipaasi, monoliitti, joka on otettu "uusiokäyttöön".
  
  Paasi on sama monoliitti, jonka suomalaiset pystyttivät Alaluostarille (Näsykkään) vuonna 1938 Petsamon Suomeen liittämisen ja alueen kehityksen kunniaksi.
  
  Sittemmin venäläiset ovat kuljettaneet monoliitin Nikelin keskusaukiolle, jossa se muistomerkkinä symboloi venäläisten tekemää Petsamon valtaamista vuonna -44.
- Petsamo pelasti maan
  2012-07-09 10:20:28
  Kun Petsamon alue tuli vihdoin liitetyksi Suomeen Tarton rauhassa, suomalaiset geologit alkoivat tutkia aluetta ja löysivät Kolosjoelta rikkaat malmivarat.
  
  Nikkelijuonteiden löytyminen 1920-luvun alussa oli jonkinasteinen yllätys.
  Sitten kesti oman aikansa selvittää keskeisimpien malmikohtien laajuus, mutta hyödyntämiseen päästiin jo 1930-luvulla.
  
  Laadultaan Petsamon malmi oli hyvää.
  Siinä oli 3,87 prosenttia nikkeliä ja 1,96 prosenttia kuparia.
  Vertailun vuoksi mainittakoon, että Talvivaaran malmissa on 0,22 prosenttia nikkeliä ja 0,13 prosenttia kuparia.
  
  Nikkeli on strateginen metalli. Sitä käytetään seosaineena raudan ja etenkin teräksen valmistuksessa. Nikkeli parantaa teräksen lujuutta sekä kosteuden- ja lämmönsieto-ominaisuuksia. Sotatarviketeollisuus käyttää nikkelillä aikaansaatua laatuterästä erityisesti aseiden, ammusten, panssarilevyjen ja moottoreiden valmistukseen.
  
  Nikkelistä vallitsi maailmalla pulaa 1930-luvulla. Niinpä Petsamon Kolosjoen malmivarat kiinnittivät brittien, venäläisten ja saksalaisten huomion pohjoiseen.
  
  Voidaan myös sanoa, että Petsamon nikkeli pelasti Suomen toisessa maailmansodassa. Perustetelen tätä seuraavaksi.
  
  Talvisodan jälkeen Petsamon alue (lukuun ottamatta Kalastajasaarennon länsikaistaletta) palautui Suomen hallintaan, vaikka venäläiset olivat pystyneet miehittämään sen. Kesällä 1940 Petsamosta tuli sitten "kansainvälisesti kuuma poliittinen peruna", josta suurvallat siis kiinnostuivat:
  
  1) Brittiläinen yritys, joka oli perustanut Petsamon Nikkeli Oy –nimisen tytäryrityksen ja rakentanut kaivoksen, sulaton ja teollisuusradan, vaati kaivosta takaisin itselleen ja nikkelin kuljettamista brittien sotateollisuuden hyväksi.
  
  2) Neuvostoliitto havahtui nikkelin tärkeyteen ja esitti kesäkuussa 1940 kaivoksen toimiluvan siirtämistä kokonaan itselleen. Neuvostojoukot tehostivat vaatimusta ryhmittymällä rajalle. Muutenkin Neuvostoliitto painosti ja uhkaili Suomea monin eri tavoin kesän ja syksyn 1940 aikana. Seitsemän kertaa käytiin neuvotteluja Moskovassa kireissä tunnelmissa helmikuuhun 1941 asti, kuitenkaan suostumatta venäläisten vaatimuksiin.
  
  3) Heinäkuussa 1940 saksalainen yritys I.G. Farbenindustrie AG ja Suomen valtio tekivät sopimuksen, jonka mukaan 60 prosenttia nikkelituotannosta vietäisiin Saksaan. Sopimuksen myötä saksalaiset arvioivat malmion riittävän 20 vuodeksi Suur-Saksan tarpeisiin. Sopimukseen oltiin tyytyväisiä molemmin puolin.
  
  Suomi neuvotteli siis kaikkien tahojen kanssa poliittisesti ahtaassa raossa.
  Käytiin kovaa vääntöä Saksan ja Neuvostoliiton kanssa nikkelitoimitusten jaosta.
  
  Neuvostoliitto yritti neuvotella nikkelistä myös Saksan kanssa kahden kesken.
  Vaikka NL:n ulkoministeri Molotov kävi Berliinissä marraskuussa 1940 varta vasten vaatimassa Suomen kysymykseen lopullista ratkaisua, Saksa kieltäytyi palaamasta aiheeseen, enää.
  
  Näin Petsamon nikkeli pelasti Suomen Neuvostoliiton hyökkäykseltä välirauhan aikana.
  
  Siksi pidän Petsamon tuntureita Isänmaan pyhinä tuntureina.
  
  Välillisesti, Saksan kiinnostuksen kautta, nikkeli siis vahvisti Suomen kansainvälispoliittista asemaa. Nikkeli myös varmisti saksalaisten ase- ja tavaratoimitukset Suomeen Jatkosodan aikana. Petsamon nikkeli oli asetoimitusten vaihtoraha. Ja Suomi pystyi käymään 1941-44 onnistuneen taistelun totalitääristä Neuvostoliittoa vastaan.
  
  Saksa piti malmiota elintärkeänä sotateollisuudelleen. Ja sitähän se olikin.
  Vuonna 1943 Saksan nikkelihuolto perustui Petsamosta saatavaan malmiin,
  kun 73 prosenttia nikkelistä saatiin sieltä.
  
  Syksyllä 1944 Petsamosta saatiin 87 prosenttia kokonaiskulutuksesta.
  Saksan nikkelin kokonaiskulutus vuosina 1939-1945 oli 50 000 tonnia, ja
  Petsamo täytti noin neljäsosan koko sodanajan tarpeesta.
- Nikel on koettava
  2012-07-12 13:33:14
  Nikel on koettava.
  
  Kaikkien pitäisi nähdä se alue. Kaikkien pitäisi nähdä, kuinka ympäristöarvot ovat toissijaisia ja kuinka ympäristön pilaajia ei valvota, ei laiteta maksamaan tuhoista eikä saateta vastuuseen teoistaan.
  
  On selvää, että Nikelin ja Zapoljarnyin nikkelisulatot ovat kuuluneet vuosikymmeniä maailman pahimpien yksittäisten rikki-, nikkeli- ja kuparipäästölähteitten joukkoon. Alueella koko ekosysteemin toiminta on vakavasti häiriintynyt.
  
  Vaarallisimmat vesistöihin ja kalastoon kohdistuvat vauriot rajoittunevat sulattojen lähiympäristöön. Mutta kiertelemättömästi:
  
  Nikelissä kyse on pöyristyttävästä ympäristörikoksesta.
  
  Venäläinen toiminta on tuhonnut tarunhohtoisen ja ”pyhän kaivosalueen” luonnon.
  
  Kesäretkelläni 2011 katselin mykistyneenä saasteiden pilaamaa Nikelin ympäristöä. Puuton ja pensaaton maa kertoi karua kieltään välinpitämättömyydestä. Tämä on niin erilaista toimintakulttuuria..
  
  Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Petsamon alueen omistus ei missään tapauksessa ole oikeissa käsissä. Alue pitää nopeasti saada länsimaisen sivistyksen ja ympäristönormien piiriin.
  
  Voi olla, että pohjoisessa (ja tässä kirjoituksessa) tuntuvat korostuvan havainnot ympäristövahingoista. Tämä on luonnollista, sillä niin paljon on kaunista, jylhää ja puhdasta maisemaa. Kontrastit ovat niin rajut. Ja kun samalla tietää ja ymmärtää pohjoisen luonnon haavoittuvuuden ja palautumiskyvyn, onhan se saastuttaminen järkyttävää.
  
  Kuolan niemimaalla on useita maailmanlopun maisemia, jotka matkailija voi nähdä omin silmin. Pahimmat niistä ovat Montšegorsk, Zapoljarnyi ja Nikel.
  
  Nikelistä lähdin mielelläni nopeasti jatkamaan kohti Norjan rajaa.
- Yle Uutiset 3.6.2014
  2014-06-06 17:42:33
  Yle Uutiset 3.6.2014:
  
  ”Petsamon Nikkelistä tuli rikkipilvi Pohjois-Norjaan
  
  Pohjois-Norjassa lähellä Venäjän rajaa havaittiin viime viikon keskiviikkona ennätyssuuri rikkidioksidipäästö. Harmaa rikkipilvi myös näkyi ja haisi Paatsjokilaaksossa Norjan puolella. Päästö oli lähes kuusi kertaa enemmän kuin Euroopassa sallittu raja-arvo.
  
  Nähtävästi reipas itätuuli toi kunnon rikkitupsauksen Venäjältä Pohjois-Norjaan viime viikolla. Myös Suomessa havaittiin kohonneita rikkipitoisuuksia, jotka jäivät kuitenkin paljon alle sallitun rajan.
  
  Norjan ilmantutkimuslaitos mittasi Paatsjokilaaksossa Svanvikissa 28.5. puolen päivän aikaan rikkidioksidia lähes 2000 mikrogrammaa kuutiometrissä ilmaa. Päästöt ovat ilmeisesti peräisin muutaman kilometrin päässä Venäjän puolella olevista Nikkelin metallisulatoista.
  
  Asiasta kertovat sanomalehti Finnmarken ja Norjan yleisradioyhtiön NRK. Suurimmillaan hetkellinen päästö Svanvikissa ylitti lähes kuusinkertaisesti Norjan ja EU:n sallitun tuntiraja-arvon 350 mikrogrammaa.
  
  Finnmarkenin haastatteleman ilmantutkimuslaitoksen tutkijan Tore Berglenin mukaan tuona keskiviikkona rikin 350 mikrogramman tuntiraja-arvo rikkoontui kahdesti. Tutkijan mukaan itse Nikkelin kaupungissa mitataan jopa 6000–7000 mikrogramman rikkipäästöjä.
  
  Koholla myös Suomessa
  
  Ilmatieteenlaitoksen tutkija Pia Anttila vastaa Yle Lapin uutisten sähköpostikysymykseen Nikkelin rikkipäästöjen mahdollisesta näkymisestä Suomessa, että Inarin Raja-Joosepissa Venäjän rajalla oleva mittausasema havaitsi myös tuona keskiviikkona kohonneen rikkidioksidiarvon 30 mikrogrammaa.
  
  Tämän vuoden korkein rikkidioksidipitoisuus 100 mikrogrammaa mitattiin huhtikuussa Raja-Joosepissa. Sekin jää kauas sallitusta. Tutkija Anttilan mukaan vuosi näyttää kaiken kaikkiaan aika levottomalta ja pieniä päästöepisodeja on riittänyt joka kuukaudelle.
  
  Norja on viime vuodet arvostellut maailman suurimpiin kuuluvan kaivannaisyhtiön Norilsk Nickelin tytäryhtiön Kola Mining and Metallurgy Combine KMMC:n Nikkelin laitosten kasvavia raskasmetallipäästöjä. Norilsk Nickelillä on tuotantolaitos myös Suomessa Harjavallassa ja se on Talvivaaran nikkelituotannon suurasiakas.
  
  Norilsk Nickel vaikenee
  
  Norjan mukaan Venäjän Nikkelin sulattojen raskasmetallipäästöt ovat kasvaneet kymmenen vuotta tasaiseen tahtiin. Venäjän viranomaisten mukaan päästöt ovat pysyneet samanlaisina 1990-luvulta lähtien, jolloin ne alenivat murto-osaan Neuvostoliiton ajan huippumääristä.
  
  Norjalaistutkijat eivät ole keksineet selitystä päästöjen kasvulle ja asiaan ei ole saatu vastauksia kaivannaisjätti Norilsk Nickeliltä. Yhtiö ei ole vastannut myöskään Yle Lapin uutisten sähköpostilla yhtiön viestinnän osoitteeseen lähetettyihin kysymyksiin Nikkelin päästöistä.
  
  Norjalaisen ympäristöjärjestön Bellonan tietojen mukaan Murmanskin alueministeriö on antanut KMMC:lle luvan jatkaa nykypäästöillä nähtävästi vuoteen 2018 asti.”
  
  Artikkeli: http://yle.fi/uutiset/petsamon_nikkelista_tuli_rikkipilvi_pohjois-norjaan/7276556
Salmijärven sillalla
2012-07-04 08:41:04
Nikelin kaupungin jälkeen tie kiertää Koutsjärven eteläpäähän, josta se kaartuu pohjoiseen kohti Salmijärveä, Kolttaköngästä, Norjaa ja Kirkkoniemeä.

Salmijärven sillalla pysähdyin hetkeksi. Katselin vielä, kuinka järven takana hirvittävän nikkelisulattamon piiput tupruttivat savua itään, kohti mustia, puuttomia rinteitä. Toisella suunnalla, lännessä, Norjan puolella, metsä oli terveen vihreää.

Lännessä Petsamon alueen ja Norjan välisenä rajajokena virtaa Paatsjoki, joka saa alkunsa Inarijärvestä. Joki laskee Norjan puolelle Paatsvuonoon. Joessa on monta komeaa koskea. Tunnetuin niistä lienee rajanylityspaikan lähellä sijaitseva putousmainen Kolttaköngäs, johon tosin on rakennettu pato ja vesivoimalaitos 1960-luvulla.

Kolttaköngäs näkyy tällä vuoden 1939 kartalla.
Karttakuvassa näkyvät myös Kolosjoki, Yläluostari, Parkkina (= Petsamon hallinnollinen keskus), Trifona ja Liinahamari:

http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Talvisota/Kartat/cwdata/Petsamo.html

Salmijärven kylässä asui ennen sotia yli 1500 asukasta.
Nyt kylän alueella on sotilasrakennuksia.
Kylästä on Kolttakönkäälle ja Norjan rajalle noin 31 kilometriä.

Noin 21 kilometriä ennen rajanylitystä on tienristeys.
Jos risteyksestä lähtee oikealle (itään), liittyy ko. tie 28 kilometrin päässä Zapoljarnyin ja Nikelin väliseen tiehen (, jota juuri äsken olin kulkenut).

Jatkoin suoraan rajanylityspaikalle, josta siirryin Norjaan. Pyörähdin Kirkkoniemen keskustassa. Sieltä jatkoin Norjan ja Suomen väliselle rajalle Näätämöön.
- Raja-asukastodistus
  2012-07-06 08:24:34
  Toukokuun lopussa 2012 astui voimaan Norjan ja Venäjän välinen "raja-alueen rajoitettu viisumivapaus".
  
  Koska Norja ei kuulu Euroopan Unioniin, se voi tehdä tällaisia erillissopimuksia omin päin.
  
  Sopimuksen mukaan raja-alueen asukkaat saavat käydä rajan toisella puolen matkailemassa maksimissaan15 päivää kerrallaan ilman viisumia, mikäli ovat asuneet rajalla yli 3 vuotta. Asukas hankkii vain raja-asukastodistuksen, joka maksaa vähemmän kuin viisumi.
  
  Todistuksella saa liikkua 30 kilometriä leveällä vyöhykkeellä molemmissa maissa. Käytännössä alue on Petsamovuonon ja Munkefjordin välinen alue.
  
  Vyöhykkeen sisällä Norjassa asukkaita on 9000 Kirkkoniemen alueella. Venäjän puolella raja-asukastodistukseen oikeutettuja asukkaita on
  45 000 Petsamon alueella.
  
  Norjalaisten oletetaan käyvän viisumivapauden myötä entistä enemmän Venäjällä tankkaamassa ja lyhytmatkoilla.
  
  Venäläiset puolestaan käynevät Norjan puolella vaateostoksilla ja ostamassa elintarvikkeita sekä mm. vauvan vaippoja, jotka ovat Norjassa kolme kertaa edullisempia kuin Venäjällä.
Pohjoisen matka
2012-07-18 10:10:14
Sellainen oli reissu; hieno ja mahtava. Monta maisemaa ja tunnetta tuli koettua.

Kuolan niemimaa, Murmansk ja Petsamon alue ovat eksoottisia ja varteenotettavia matkakohteita. Luonto on erikoinen ja niin on historiakin, joten kannattaa jo ryhtyä uusiin matkavalmisteluihin.

Arktisen alueen merkitys kasvussa, ja yleinen kiinnostus pohjoiseen on lisääntynyt. Matkailijakin pysyy paremmin kärryillä tilanteesta ja näkee myös uutisten rivien väliin, kun hän käy säännöllisesti omin silmin katsomassa, mitä pohjoisessa todella tapahtuu. Tässä matkailupointit:

* Kiehtova Petsamo, Suomen itäinen käsivarsi

* Tunturien jylhyys, "kuin kivettynyt ukkosen jyly"

* Ilmasto ja luonnon monimuotoisuus

* Historia

* Kontrastit

* Murmansk

* Turjanperä, Teriberka on pieni kalastajakylä Barentsinmeren rannikolla
120 kilometriä Murmanskista koilliseen. Pienestä kylästä voi kohta tulla Suuren Energiapelin napapaikka. Kartta:

http://www.kt70.com/~jamesjpn/photos/russia/teriberka/Tereberka.jpg

***
Suljetut sot.alueet
2013-02-25 08:57:35
Suomen Pietarin pääkonsulaatin julkaisemassa mediakatsauksessa 22.2.2013 on seuraava uutinen:

"Ulkomaalaisbisnekselle tulee entistä tiukempia rajoituksia sotilasalueilla. Venäjän hallitus tiukentaa elinkeinoelämän mahdollisuuksia sotilasalueilla. Kuolan niemimaalla ne ovat Zaozersk, Vidjajevo, Severomorsk ja Ostrovnoi.

Yhteensä 42 kaupunkia tai kylää on nimetty Venäjällä suljetuksi sotilasalueeksi, ja niistä 23:een ulkomaalaisilla yrityksillä ei ole jatkossa pääsyä. Kuolan niemimaalla on paljon suljettuja sotilasalueita, jonne meneminen ilman erityislupaa on kiellettyä.

Sotilasalueilla sijaitsee Venäjälle strategisesti merkittäviä tukikohtia.
Kuolan niemimaalla on erityisesti Pohjoisen laivaston ydinsukellusveneitä. (BarentsNova 10.1.2013)"
Shtokman lykkääntyy
2013-07-02 16:37:39
Yle Lappi raportoi 28.6.2013:

”Venäläinen energiajätti Gazprom jäädyttää toistaiseksi kaavaillun maakaasunporausprojektinsa Barentsinmerellä, kertoo IndustryWeek.

Yhden maailman suurimman kaasukentän Shtokmanin kehittäminen jää hamaan tulevaisuuteen.

Gazprom odottaa maakaasun markkinatilanteen muutosta tai tekniikan kehittymistä sellaiseksi, että Shtokmanin kaasukentän hyödyntäminen on kannattavaa.

Ranskalainen öljy-yhtiö Total pysyy kuitenkin toistaiseksi Gazpromin kumppanina hankkeessa, jos sitä aletaan jossain vaiheessa toteuttaa.”

Linkki artikkeliin: http://yle.fi/uutiset/gazprom_vetaytyy_shtokmanista/6709543

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

Takaisin ylös

Luetuimmat keskustelut

Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
24.04.2024 23:47Ikävä
26
1366
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
24.04.2024 00:15Isovanhempien jutut
7
1292
Ei luottoa lakko maahan
Patria menetti sovitun ksupan.
25.04.2024 00:45Suomen Keskusta
5
1206
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
25.04.2024 00:55Ikävä
2
1204
Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
25.04.2024 00:14Ikävä
1
1183
Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
25.04.2024 00:38Maailman menoa
1
1181
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
25.04.2024 02:23Jyväskylä
42
1177
Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
25.04.2024 00:43Vaipat
2
1154
Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
25.04.2024 01:00Tunteet
3
1139
Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
25.04.2024 00:32Hämähäkit, kotilot ja hyönteiset
2
1130

Vastaukset

K-159 Kuolavuonossa kirjoitti:

Andrejevanlahti kirjoitti:

Meridoktriini kirjoitti:

Andrejevanlahti kirjoitti:

Atomflot kirjoitti:

Atomflot kirjoitti:

Vuonotukikohdat kirjoitti:

Cold Fever 1 kirjoitti:

Cold Fever 1 kirjoitti:

Cold Fever 1 kirjoitti:

Cold Fever 1 kirjoitti:

Cold Fever 1 kirjoitti:

Cold Fever 1 kirjoitti:

Cold Fever 1 kirjoitti:

Cold Fever kirjoitti:

Venäjän alueet kirjoitti:

Atomflot kirjoitti:

Suomen Petsamo kirjoitti:

Jäämerentie kirjoitti:

Jäämerentie kirjoitti:

Luetuimmat keskustelut

Mielessäni vieläkin T

Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

Ei luottoa lakko maahan

Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

Sinäkö se olit...

Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

Hyvää yötä ja kauniita unia!

Lepakot ja lepakkopönttö