Jos henkilöllä on ainoina omaisina esim. 5 sisaren- ja veljen lasta ja hän on testamentannut omaisuutensa vain yhdelle näistä.
Mikäli tämä kieltäytyy perinnöstä, niin meneekö perintö siten tasan noille neljälle muulle omaiselle?
Perinnöstä kieltäytyminen
ho-hoh-
47
1548
Vastaukset
- 10+18
Ei, vaan ko. lapsen lapsille.
- 9+13
Perintökaaren mukaan jos testamentin saaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa on tullut voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdaltaan panna täytäntöön, tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä.
Mikäli testamentinsaajalla on jälkeläisiä, saavat he perinnön. Muussa tapauksessa mainitut 4 omaista.- ho-hoh-
ok. Kun testamentin saajalla on jälkeläisiä, niin perintö hyppää yhden sukupolven yli- perhe ei siis pääse tavallaan irti siitä perinnöstä (eikä perintöverosta)
Entä, jos testamentin saaja ei voi hyväksyä sitä, että esim. hänen omat sisarensa eivät peri mitään, niin voidaanko testamentti jotenkin mitätöidä, niinkuin sitä ei olisi OLLUTKAAN, vaikkapa siten, että kaikki perintöön oikeutetut moittivat sitä.
Raastuvassako mahdolliset testamentin moittimiset käsitellään. - 9+13
ho-hoh- kirjoitti:
ok. Kun testamentin saajalla on jälkeläisiä, niin perintö hyppää yhden sukupolven yli- perhe ei siis pääse tavallaan irti siitä perinnöstä (eikä perintöverosta)
Entä, jos testamentin saaja ei voi hyväksyä sitä, että esim. hänen omat sisarensa eivät peri mitään, niin voidaanko testamentti jotenkin mitätöidä, niinkuin sitä ei olisi OLLUTKAAN, vaikkapa siten, että kaikki perintöön oikeutetut moittivat sitä.
Raastuvassako mahdolliset testamentin moittimiset käsitellään.Testamentin saajan jälkeläiset voivat tokia myös kieltäytyä testamentista.
ho-hoh- kirjoitti:
ok. Kun testamentin saajalla on jälkeläisiä, niin perintö hyppää yhden sukupolven yli- perhe ei siis pääse tavallaan irti siitä perinnöstä (eikä perintöverosta)
Entä, jos testamentin saaja ei voi hyväksyä sitä, että esim. hänen omat sisarensa eivät peri mitään, niin voidaanko testamentti jotenkin mitätöidä, niinkuin sitä ei olisi OLLUTKAAN, vaikkapa siten, että kaikki perintöön oikeutetut moittivat sitä.
Raastuvassako mahdolliset testamentin moittimiset käsitellään.Väärin.
Jos ainoa testamentinsaaja luopuu testamentista, testaattorin perintö lankeaa siten kuin testamenttia ei olisi ollutkaan - jollei testamentista muuta johdu.
Perintö lankeaa siten PK 2:2:n osoittamalla tavalla:
"Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä.
Milloin isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön."
Testamentista luopunut on yksi perinnönsaajista, ellei hän ilmoita luopuvansa myös perinnöstä. Jos hän sen tekee, hänen mahdolliset lapsensa tulevat hänen sijaansa.- Kenen tahto
Siispä testamenttiin on hyvä laittaa toissijaismääräys siitä, kenelle perintö siirtyy, jos saaja kuolee ennen perinnönjättäjää tai hän kieltäytyy perinnöstä.
Tokihan tuo yksi perijä voi jakaa jäljellejääneen osan sisarustensa kanssa, kunhan on ensin maksanut (koko) perintöveron. Sisarukset maksaisivat tietysti häneltä saamastaan vielä lahjaverot. Vainajan tahto ei tässä toteutuisi. Miksi hän muuten ei saisi testamentata kenelle tahtoo?????>>Siispä testamenttiin on hyvä laittaa toissijaismääräys siitä, kenelle perintö siirtyy, jos saaja kuolee ennen perinnönjättäjää tai hän kieltäytyy perinnöstä.>Tokihan tuo yksi perijä voi jakaa jäljellejääneen osan sisarustensa kanssa, kunhan on ensin maksanut (koko) perintöveron. Sisarukset maksaisivat tietysti häneltä saamastaan vielä lahjaverot.>Miksi hän muuten ei saisi testamentata kenelle tahtoo?????
- piirongin jalkaakaan
Testamentti on viimeinen tahto ja NÄKÖJÄÄN viimeinen kerta kun ihmisen tahto poljetaan maahan. Olisitko tehnyt elävälle. Hyi.
Kattoo ny näitä kirjotuksia.- ho-hoh-
Kun testamentin laatija kuolee, niin hänen kannaltaan on samantekevää, mitä sen jälkeen maailmassa tapahtuu, sillä viimeisellä tahdolla on hänelle merkitystä ja vaikutusvaltaa vain eläessä.
Jos testamentin laatija on elämässään aiheetta ja ilkeyksissään solvannut, polkenut maahan ja haluaa jättää perinnöttä esim. rakkaat sisareni, niin sillä on merkitystä vain niille, jotka hänen jälkeensä elävät .
(niin ja ei testamentin laatija ole kuollut)
- pohjat perukirjalle
Jos testamentissa mainittu perillinen esim. sisar luopuu perinnöstä, hänen osuutensa menee hänen lapsilleen (ikäänkuin häntä ei olisi olemassa). Silloin kai täytyy tehdä aukoton sukuselvitys 15 v. eteenpäin tästä luopujasta ja hänen lapsistaan,
Mutta entä testamentissa nimeltä mainitut ns. rahalahjan saajat (erityisjälkisäädös), jotka ovat perittävän siskojen lapsenlapsia. Riittääkö heistä ns. eläävirkatodistus vai pitääkö jokikisestä sisaruksesta hankkia aukoton sukuselvitys? - epätietoine
PERINNÖSTÄ LUOPUMINEN
Mihin/kehen otan yhteyttä, kun perunkirjoitus on tehty ja hyt haluan luopua perinnöstä? - LW
Sukuselvitys tarvitaan vain kuolleista ja niistä, jotka luopuvat perinnöstä tai testamentista. Sukuselvityksellä selvitetään kyseisen henkilön lapset.
Kaikista elossa olevista perillisistä ja testamentinsaajista tarvitaan sellainen virkatodistus, josta käy ilmi, että he ovat olleet elossa perittävän kuollessa. Omaa erillistä elossaolotodistusta ei välttämättä tarvita, jos elossaolotieto käy ilmi muista virkatodistuksista.
Perinnöstä luopumisesta tulee ilmoittaa sekä verottajalle että kuolinpesän muille osakkaille (tai pesän asioita hoitavalle henkilölle).
Luopujan sijaan tulevat hänen lapsensa, jos heillä olisi ollut oikeus periä testamentintekijä. Sisaren sijaan tulevat siis hänen lapsensa, mutta jos testamentti on tehty kummitytön (ei sukulainen) hyväksi, hänen lapsensa eivät tule hänen sijaansa, jos kummityttö luopuu testamentista. >>Luopujan sijaan tulevat hänen lapsensa, jos heillä olisi ollut oikeus periä testamentintekijä. Sisaren sijaan tulevat siis hänen lapsensa, mutta jos testamentti on tehty kummitytön (ei sukulainen) hyväksi, hänen lapsensa eivät tule hänen sijaansa, jos kummityttö luopuu testamentista.
- LW
Nyt on nix_nax lukenut Aarnio-Kankaansa & muut oikeuslähteensä vähän huonosti. Sijaantulo menee testamentista luopujan osalta samalla tavalla kuin perinnöstä luopujankin osalta, jollei testamentista muuta johdu.
Jos siis testamentti on tehty sisarelle, ja tämä luopuu testamentista, tulevat luopujan sijaan hänen lapsensa. Jos sisar luopuu testamentista koko sukuhaaran osalta, luopuminen ei tapahdu ehdoitta. Näinkin voi toki tehdä, mutta silloin sisarelle tulee maksettavaksi perintövero ja ne, joiden hyväksi luopuminen tapahtui, joutuvat maksamaan omaisuudesta lahjaveron. LW on varmaan lukenut edellä olevan sitaatin Aarnio-Kankaalta, mutta ei näy ymmärtävän sitä. Otetaanpa se vielä tähän:
"Testamentinsaajan harkinnassa on, vetoaako hän testamenttiin vai ei. Hän voi myös testamentintekijän kuoltua nimenomaisesti luopua vetoamasta testamenttiin. Tällöin omaisuus joutuu sille - jos testamentti ei muuta osoita - joka olisi ollut oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, ETTÄ TESTAMENTTIA EI OLISI TEHTY."
Aarnio-Kangas ei puhu halaistua sanaa sijaantulijasta testamentista luovuttaessa. Sen sijaan todetaan yksiselitteisesti, että omaisuus menee sille, joka sen saisi ilman testamenttia. Ja tämähän on aivan loogista perintökaaren säännösten perusteellakin.
Esimerkki:
Perittävä X:llä on lähimpinä perillisinä kaksi sisarusta A ja B. B:llä on kaksi lasta b1 ja b2. X on testamentannut koko jäämistönsä B:lle. B luopuu testamentista.
a) LW:n mukaan X:n testamentti on voimassa B:n sijaantulijoiden hyväksi. Jäämistö menee siis puoliksi b1:lle ja b2:lle.
b) Aarnion ja minun mukaan jäämistö menee niille, jotka olisivat perintöön oikeutettuja siinä tapauksessa, että testamenttia ei olisi tehty. Jos testamenttia ei ole, X:n perinnön saavat perintökaaren mukaan puoliksi A ja B. - Jos B sitten luopuu myös perinnöstä, b1 ja b2 sijaantulijoina saavat sen, mikä olisi tullut B:lle, eli kumpainenkin saavat 1/4 osan jäämistöstä.
Edelleenkin LW sotkee testamentista luopumisen ja perinnöstä luopumisen. Kun testamentista luopumisessa ei sijaantulijaa ole (jos Aarnio-Kankaasta sijaantulijan löydät, niin referoipa tänne!), puhe sukuhaarasta on turhaa; se liittyy vain perinnöstä luopumiseen, missä sijaantulo-instituutio on käytössä.
Ihmettelen, että rautalankaa pitää vääntää LW:llekin, joka sentään tähän astisilla muutamilla kommenteillaan on antanut kuvan jonkitasoisesta perintöasioiden hallinnasta.- LW
Ok, referoidaan:
Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus II (2008) s. 692:
"Jos testamentti ei muuta osoita, luopujan osuus joutuu sille, joka olisi ollut oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, että testamenttia ei olisi tehty. Testamentin toissijaismääräys voi ohjata luopujan osuuden muullekin kuin luopujan sijaantuloperilliselle. Mikäli testamentissa ei ole toissijaismääräystä, luopujan jälkeläiset tulevat hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä (PK 11:6). - - - Poikkeuksellisesti testamentista luopuminen voi johtaa siihen, että luopujan osuuden saa muu kuin hänen PK 11:6:ssa tarkoitettu jälkeläisensä. Tämä voi seurata testamentin tekijän tarkoituksesta, joka saadaan selville subjektiivisella tulkinnalla (11:1)."
Puronen: Perintö- ja lahjaverotus (2008) s. 99:
"Ellei testamentin määräyksestä, sen tarkoituksesta tai olosuhteista muuta johdu, voidaan pääsääntönä pitää sitä, että testamentista luopumiseen tulee soveltaa PK 11:6:n ohjetta (ex anal.), jonka mukaan, jos testamentinsaaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa tulee voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida panna hänen osaltaan täytäntöön, testamentinsaajan sijaan tulee hänen sijaantuloperillisensä. Testamentista luopumista on oikeuskirjallisuudessa pidetty laissa tarkoitettuna muuna perusteena."
Pääsääntö on siis se, että testamentista luopuneen sijaan tulevat hänen lapsensa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentintekijä.
Jos testamentissa on toissijaismääräys, toimitaan sen mukaan.
Jollei toissijaismääräystä ole ja voidaan päätellä, ettei testamentintekijä ole halunnut, että omaisuus menee sijaantuloperillisille, sovelletaan perintökaaren 11 luvun 7 §:ää, jonka mukaan luopujalta vapautuva testamenttiosuus jaetaan muiden yleistestamentinsaajien kesken. Kappas vaan! Kiitos vaivannäöstä, noinhan siinä Aarnion-Kankaan opuksessa näkyy präntätyn.
Minun painoksessani em. teoksesta, joka on vuodelta 1991, luopumisen seurauksesta ei ole kirjoitettu yhtään enempää kuin se, mitä referaatissani on. Seuraavassa kappaleessa mennään luopumisen muotoon ja sitten luopumisen ehtoihin. Kokonaan uutta on näin ollen jakso, joka alkaa "Testamentin toissijaismääräys voi ..." Luopujan sijaantulijasta ei minun painoksessani todellakaan ole halaistua sanaa.
Liekö sitten Aarnio (sillä minun painokseni on hänen kirjoittamansa) nyttemmin muuttanut käsitystään??? Olen vankasti sitä mieltä, että aiemmin referoimastani tekstistä ei voida perustellusti tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, jonka siitä olen tehnyt: Kun kerran testamentista luovuttaessa perintö jaetaan siten kuin testamenttia ei olisi lainkaan tehty, niin perintö jakaantuu PK 2 luvun säännösten osoittamalla tavalla. Ehkäpä Aarnio on uustulkinnut PK 11:6:n säännöstä aikaisempaa avarammin.
Edellä sanottu koskee yhtä lailla Purosen teosta Perintö- ja lahjaverotus. Minun painokseni on niin ikään vuodelta 1991. Olin tarkistanut luopumisasian myös Puroselta. Puronen kirjoittaa testamentista luopumisen seurauksesta vain ja ainoastaan: "Testamentista luopuminen johtaa siihen, että testamentattu varallisuus, ellei testamentista muuta johdu, siirtyy takaisin pesään, ts. joutuu sille, jolle se olisi mennyt ellei testamenttia olisi ollut."
Kun kumpainenkaan herroista ei tuohon aikaan ole puhunut mitään luopujan sijaantulijoista, he aivan ilmeisesti ovat olleet sitä mieltä, mitä ovat kirjoittaneet: perintö menee sille, jolle se olisi mennyt, ellei testamenttia olisi ollut.
Sinä olit Aarnion-Kankaasi hyvin lukenut, joten perun rautalangan väännön. Mutta, kuten edellisestä käynee ilmi, en minäkään lähteitäni huonosti ollut lukenut. Hyvä, että tuli herrojen nykyinen käsitys selvitetyksi. Se sitten pätenee tänä päivänä yleisemminkin - lain tulkinnasta kun kuitenkin on kysymys.- Niin tai näin..
Olen aiemminkin kertonut että näitä julkaisuja ei voi lukea kuin piru raamattua.
Jokaisessa tapauksessa on omia vivahteita ja oikeusasteissa voi käydä miten hyvänsä.
Kuten huomattiin "guru" joutui muuttamaan kantaansa kun oikeusasteissa lakia tulkittiin toisin.
>>Kuten huomattiin "guru" joutui muuttamaan kantaansa kun oikeusasteissa lakia tulkittiin toisin.
- No kerroppa
Miksi nämä gurut sitten muuttivat mieltään?
Tuliko heille ihan yks kaks mieleen että pohditaanpa asiat uudelleen?
En ole lakia lukenut mutta sen verran tiedän että lain tulkinta muuttuu vuosien saatossa,.
Kuka tuon tulkinnan muuttaa jos ei oikeusasteet ja heidän tuomiot?
Ilmeisesti näille guruille on tullut faktat eteen ja he ovat joutuneet toteamaan että yleinen tulkinta oikeuasteissa onkin eri mikä heillä oli alunperin.
Myös laaditut lait ovat alussa epäselviä miten ne alkavat toimia, miten oikeusasteet ne tulkitsevat.
Mutta jos olet sitä mieltä että oikeusasteet eivät määrittele lain tulkintaa niin Suomi on vapaa maa ajatuksien suhteen, joten ihan vapaasti.
Sitä, miksi gurut ehkä ovat muuttaneet mieltään, pitäisi kysyä heiltä itseltään. Ainakaan mahdolliseen mielenmuutokseen eivät ole vaikuttaneet KKO:n ennakkopäätökset, sillä yhtään sellaista ratkaisua, missä olisi kysymys testamentista luopumisesta, en löytänyt.
Selitys voinee olla, että he eivät alun perin, laajaa teosta synnyttäessään, ole tulleet kiinnittäneeksi johonkin yksityiskohtaan sen ansaitsemaa huomiota. (Itse olen silloin tällöin joutunut toteamaan, että mieltä askarruttaneeseen probleemaan alan perusteoksessa ei ole otettu mitään kantaa, vaan se on kokonaan sivuutettu.) Uusintapainoksessa sitten puute on huomattu, pohdittu asiaa paremmin, ja kirjoitettu pohdinnan tulos. Virike on voitu saada myös jonkun muun asiaa käsitelleen kirjoituksesta tai tutkielmasta. Tietysti myös ylempien oikeusasteiden asiassa mahdollisesti tekemät ratkaisut ovat voineet vaikuttaa asian uudelleen arviointiin.
Tässä sijaantulosta esimerkki, missä testamentinsaaja oli kuollut ennen testaattoria. Testaattorin tahto on testamentin tulkinnassa ensisijainen kriteeri ja PK 11:6:n tulkintaolettama toissijainen.
KKO:1978-II-96
"Testamentin tekijä oli määrännyt testamentissaan omistamansa kiinteistön sisarelleen A:lle ja tämän miehelle B:lle. B:n kuoltua ennen testamentin tekijää myönnettiin A:n ja B:n lapsille, vaikka heillä ei olisi isänsä kautta ollut oikeutta periä testamentin tekijää, sijaantulo-oikeus, kun sen voitiin katsoa vastaavan testamentin tekijän tahtoa."
PK 11:6
"Jos testamentin saaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa on tullut voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdaltaan panna täytäntöön, tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä."- LW
Itse olisin enemmänkin sen kannalla, että yllä mainittujen teosten kirjoittajat eivät ole muuttaneet kantaansa, vaan sinänsä selvä asia on vain kirjattu auki teosten myöhempiin painoksiin.
Oikeastaan laki on kyllä melkoisen selkeä. Mitä muutkaan tuo "jos ei testamenttia muutoin voida hänen kohdaltaan panna täytäntöön" sitten voisi tarkoittaa kuin testamentista luopumista? Itse en ainakaan heti keksi mitään, vaikka jotan muitakin tällaisia tilanteita varmaan voi olla. Tai no ehkä se, että testamentinsaaja kuolee testamentintekijän jälkeen, mutta ennen kuin on ehtinyt testamenttiin vedota.
Perintökaaren 11:7:ssäkin korostetaan PK 11:6:n ensisijaisuutta:
"Milloin joku on testamentilla määrännyt koko jäämistöstään tai kaikesta, mikä ei ole perillisen lakiosaa, eikä testamenttia voida panna täytäntöön jonkun testamentin saajan kohdalta, on, mikäli 6 §:stä ei muuta johdu, yleisjälkisäädöksen saajain osuuksia vastaavasti lisättävä."- 9+13
PK 15 luvussa on lueteltu tilanteet, joiden takia perintöä tai testamenttia ei voida panna toimeen. Testamenttiin soveltuvat testamentintekijän kuoleman aiheuttaminen tahallaan rikollisella teolla tai hävittänyt testamentin tai osallistunut näihin tekoihin.
Olin itse tuolla alkuperäisessä vastauksessani sen tulkinnan kannalla, että testamentista luopujan osuus menee tämän perillisille jos ovat perillisasemassa PK 11:6 perusteella. Ihmettelen eniten sitä, miksi tulkinta on Aarnion teoksessa ilmeisestikin muuttunut vasta viime vuosina tähän suuntaan. >>Itse olisin enemmänkin sen kannalla, että yllä mainittujen teosten kirjoittajat eivät ole muuttaneet kantaansa, vaan sinänsä selvä asia on vain kirjattu auki teosten myöhempiin painoksiin.
- LW
Monisanaisuuden puuttuminen testamentista luopumisen kohdalla johtuu varmaan siitä, että sijaantulon samanlaisuutta on pidetty itsestäänselvänä.
Perinnöstä luopumista käsittelevät kohdat on monesti kirjoitettu niin, että otsikon alla puhutaan sekä perinnöstä että testamentista luopumisesta. Kirjat ovat muutenkin tiiliskiviä, joten miksi kirjoittaa samaa asiaa kahteen kohtaan, kun se kuitenkin menee pääsääntöisesti samalla tavalla. (Ks. esim. Jäämistöoikeus I:stä luku Perinnöstä luopuminen perittävän kuoleman jälkeen.)
Myös PK 17:2a:ssa perillinen ja testamentinsaaja rinnastetaan.>>Monisanaisuuden puuttuminen testamentista luopumisen kohdalla johtuu varmaan siitä, että sijaantulon samanlaisuutta on pidetty itsestäänselvänä
- LW
nix_nax kirjoitti:
>>Monisanaisuuden puuttuminen testamentista luopumisen kohdalla johtuu varmaan siitä, että sijaantulon samanlaisuutta on pidetty itsestäänselvänä
Milloin tämä kannan muutos on mielestäsi tapahtunut?
- Onko...
Ollut vallalla 2 tulkintaa?
Testamentin saajan kieltäytyessä perinnöstä:
a: testamenttia raukeaa jolloin perintö menee siten kuin ilman testamenttia.
b: testamentti jää voimaan ja jakautuu testamentin perillisille ikäänkuin testamentin saaja olisi kuollut.- LW
Ei ole ollut kahta tulkintaa, vaan sijaantulo aina jollei testamentintekijä ole muuta määrännyt.
- Niin mutta
LW kirjoitti:
Ei ole ollut kahta tulkintaa, vaan sijaantulo aina jollei testamentintekijä ole muuta määrännyt.
Mitenkäs nämä gurut ovat sitten niin pahasti haksahtaneet ensinmäisellä kerralla ja miksi he sitten muuttivat kantaansa?
Tämä vain osoittaa sen että kukaan ei ole erehtymätön, kaikki tekevät virheitä paitsi itse ukko jumala.
Vastapuolelle kertoi eräässä käräjäistunnossa tuomari että joko Aarnio on tulkinnut väärin tai oikus on väärässä, ei tosin ollut juuri tämä tapaus.
Eli todistettavasti on 2 virheellistä tulkintaa tai tulkinnan tulkintaa. - LW
Niin mutta kirjoitti:
Mitenkäs nämä gurut ovat sitten niin pahasti haksahtaneet ensinmäisellä kerralla ja miksi he sitten muuttivat kantaansa?
Tämä vain osoittaa sen että kukaan ei ole erehtymätön, kaikki tekevät virheitä paitsi itse ukko jumala.
Vastapuolelle kertoi eräässä käräjäistunnossa tuomari että joko Aarnio on tulkinnut väärin tai oikus on väärässä, ei tosin ollut juuri tämä tapaus.
Eli todistettavasti on 2 virheellistä tulkintaa tai tulkinnan tulkintaa.Ei ole ollut kahta kantaa, vaan mm. juuri Aarnion ja Kankaan kanta on ainakin parikymmentä vuotta ollut se, että testamentista luopujan sijaan tulevat hänen perillisensä, jos he ovat testamentintekijään nähden perillisasemassa.
Jos luopuminen tapahtuu ehdoitta, perinnöstä luopuja vetäytyy pesästä ja hänen tilalleen tulee laissa määrätty sijaisperillinen. Jos taas luopuja haluaa siirtää osuutensa muulle kuin sijaisperilliselleen tai jos oikeustoimesta suoritetaan korvausta, merkitsee se perintöosuuden luovuttamista (tällöin oikeustoimen verotuksellinen kohtelu on erilainen kuin luopumisessa).
Kenen gurun kanta siis on ollut muunlainen ja milloin? LW kirjoitti:
Ei ole ollut kahta kantaa, vaan mm. juuri Aarnion ja Kankaan kanta on ainakin parikymmentä vuotta ollut se, että testamentista luopujan sijaan tulevat hänen perillisensä, jos he ovat testamentintekijään nähden perillisasemassa.
Jos luopuminen tapahtuu ehdoitta, perinnöstä luopuja vetäytyy pesästä ja hänen tilalleen tulee laissa määrätty sijaisperillinen. Jos taas luopuja haluaa siirtää osuutensa muulle kuin sijaisperilliselleen tai jos oikeustoimesta suoritetaan korvausta, merkitsee se perintöosuuden luovuttamista (tällöin oikeustoimen verotuksellinen kohtelu on erilainen kuin luopumisessa).
Kenen gurun kanta siis on ollut muunlainen ja milloin?>> juuri Aarnion ja Kankaan kanta on ainakin parikymmentä vuotta ollut se, että testamentista luopujan sijaan tulevat hänen perillisensä, jos he ovat testamentintekijään nähden perillisasemassa.
- LW
nix_nax kirjoitti:
>> juuri Aarnion ja Kankaan kanta on ainakin parikymmentä vuotta ollut se, että testamentista luopujan sijaan tulevat hänen perillisensä, jos he ovat testamentintekijään nähden perillisasemassa.
Ei kun näin sanoivat Aarnio ja Kangas esim. teoksessa Avioliitto, perintö ja testamentti vuonna 1994:
"PERINNÖSTÄ LUOPUMINEN
Perillisellä JA TESTAMENTINSAAJALLA on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen vastaan perinnön. - - - Jos luopuminen tapahtuu ehdoitta on kysymyksessä perinnöstä luopuminen. Luopuja vetäytyy pesästä ja hänen tilalleen tulee laissa määrätty sijaisperillinen."
No okei, ei siitä ole kuin 18 vuotta, eli liioittelin vähän kun puhuin paristakymmenestä. Mutta käsillä ei juuri nyt satu olemaan tämän antiikkisempia teoksia. Jos sinulla on antiikkinen Jäämistöoikeus I, niin mitäs siinä sanotaan perinnöstä ja testamentista luopumisesta? - LW
LW kirjoitti:
Ei kun näin sanoivat Aarnio ja Kangas esim. teoksessa Avioliitto, perintö ja testamentti vuonna 1994:
"PERINNÖSTÄ LUOPUMINEN
Perillisellä JA TESTAMENTINSAAJALLA on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen vastaan perinnön. - - - Jos luopuminen tapahtuu ehdoitta on kysymyksessä perinnöstä luopuminen. Luopuja vetäytyy pesästä ja hänen tilalleen tulee laissa määrätty sijaisperillinen."
No okei, ei siitä ole kuin 18 vuotta, eli liioittelin vähän kun puhuin paristakymmenestä. Mutta käsillä ei juuri nyt satu olemaan tämän antiikkisempia teoksia. Jos sinulla on antiikkinen Jäämistöoikeus I, niin mitäs siinä sanotaan perinnöstä ja testamentista luopumisesta?Selvitin itse kun en jaksanut odottaa:
Vuoden 1991 Jäämistöoikeus I -teoksessa todetaan, että perillinen voi aktiivisesti luopua perinnöstä ja että sama koskee testamentista luopumista. Muutamaa sivua myöhemmin todetaan, että luopujan tilalle tulevat hänen sijaantuloperillisensä.
En tosin lukenut tai nähnyt tätä painosta itse, vaan käytin "agenttia".
Nyt mentiin jo yli 20 vuoden... - Kuten todettu
LW kirjoitti:
Selvitin itse kun en jaksanut odottaa:
Vuoden 1991 Jäämistöoikeus I -teoksessa todetaan, että perillinen voi aktiivisesti luopua perinnöstä ja että sama koskee testamentista luopumista. Muutamaa sivua myöhemmin todetaan, että luopujan tilalle tulevat hänen sijaantuloperillisensä.
En tosin lukenut tai nähnyt tätä painosta itse, vaan käytin "agenttia".
Nyt mentiin jo yli 20 vuoden...Näillä palstoille kirjoitettuun asiaan pitää suhtautua kriittisesti.
Ihan sama kuka kirjoittaa niin asia pitää tarkistaa aina riippumattomista lähteistä.
Mukaan tulee inhimillisiä virheitä, väärin ymmärryksiä, vanhaa tietoa jne..
Kukaan ei ole erehtymätön LW kirjoitti:
Selvitin itse kun en jaksanut odottaa:
Vuoden 1991 Jäämistöoikeus I -teoksessa todetaan, että perillinen voi aktiivisesti luopua perinnöstä ja että sama koskee testamentista luopumista. Muutamaa sivua myöhemmin todetaan, että luopujan tilalle tulevat hänen sijaantuloperillisensä.
En tosin lukenut tai nähnyt tätä painosta itse, vaan käytin "agenttia".
Nyt mentiin jo yli 20 vuoden...Nythän on kysymys siitä, mitä Aarnio ja Puronen ovat parikymmentä vuotta sitten testamentista luopumisesta kirjoittaneet ja mitä sillä tarkoittaneet - ei siitä, minkälaista infoa heiltä tai muilta tahoilta myöhemmin on ollut saatavissa.
Jäämistöoikeus II keskittyy testamenttiin, ja siitä olen v:n 1991 painoksesta referoinut Aarnion kirjoituksen testamentista luopumisesta siltä osin kuin on kysymys mahdollisesta sijaantulijasta. Sijaantulosta ei ole mitään mainintaa, todetaan vain yksiselitteisesti, että "omaisuus joutuu sille - jos testamentti ei muuta osoita - joka olisi ollut oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, että testamenttia ei olisi tehty". Minkäänlaista viittausta perinnöstä luopumiseen ja ehkä vastaavanlaiseen sijaantuloon ei ole.
Minulla on myös Jäämistöoikeus I:n painos vuodelta 1991. (Viimeisin on v:lta 1999) Otsikolla "Perinnöstä luopuminen" todetaan aluksi, että vakiintuneesti on katsottu perillisen voivan aktiivisesti luopua perinnöstä, ja sama koskee testamentista luopumista. "Vallitseva käsitys on nyttemmin kirjattu lakiin. PK 17:2a §:n mukaisesti perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät ..."
Seuraavassa viisi riviä käsittävässä kappaleessa todetaan, että "perittävän kuoleman jälkeen perillinen voi luopua oikeudestaan vastikkeetta. // Luopujan osuus joutuu puolestaan sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää (ex anal. PK 16:3). Luopuminen merkitsee siis sananmukaisesti vetäytymistä pesästä."
Edellä oleva sijaantulijasta lausuttu koskee perinnöstä luopumista. Testamentista luopumisesta ei tässä yhteydessä siis todeta muuta kuin että sekin on mahdollista. Jos olisi tarkoitettu, että myös testamentista luopumisessa on sijaantulija, niin olisihan luontevaa, että sekin olisi kerrottu ja samalla kerrottu, mihin sijaantulo tällöin perustuu, kun se ei perustu PK 16:3:een. (Peruste on ex anal. PK 11:6.)
Kun testamenttioikeutta käsittelevässä erikoisteoksessa (jäämistöoikeus II 1991) testamentista luopumisen seuraamuksena kerrotaan v a i n, että "omaisuus joutuu sille, joka olisi ollut oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, että testamenttia ei olisi tehty", niin eihän tuosta jälkeenpäin voida tulla kuin kahteen johtopäätökseen: joko 1) kirjoittaja on ollut sitä mieltä, että sijaantulijaa ei ole; tai 2) kirjoittaja on ollut huolimaton jättäessään kertomatta oleellisen asian eli sijaantulijan. Se, että kirjoittaja myöhemmin kertoo sijaantulijasta, perustunee näin ollen joko siihen, että kirjoittajan käsitys on muuttunut, tai siihen, että kirjoittaja on huomannut puutteen ja on sen korjannut.- LW
nix_nax kirjoitti:
Nythän on kysymys siitä, mitä Aarnio ja Puronen ovat parikymmentä vuotta sitten testamentista luopumisesta kirjoittaneet ja mitä sillä tarkoittaneet - ei siitä, minkälaista infoa heiltä tai muilta tahoilta myöhemmin on ollut saatavissa.
Jäämistöoikeus II keskittyy testamenttiin, ja siitä olen v:n 1991 painoksesta referoinut Aarnion kirjoituksen testamentista luopumisesta siltä osin kuin on kysymys mahdollisesta sijaantulijasta. Sijaantulosta ei ole mitään mainintaa, todetaan vain yksiselitteisesti, että "omaisuus joutuu sille - jos testamentti ei muuta osoita - joka olisi ollut oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, että testamenttia ei olisi tehty". Minkäänlaista viittausta perinnöstä luopumiseen ja ehkä vastaavanlaiseen sijaantuloon ei ole.
Minulla on myös Jäämistöoikeus I:n painos vuodelta 1991. (Viimeisin on v:lta 1999) Otsikolla "Perinnöstä luopuminen" todetaan aluksi, että vakiintuneesti on katsottu perillisen voivan aktiivisesti luopua perinnöstä, ja sama koskee testamentista luopumista. "Vallitseva käsitys on nyttemmin kirjattu lakiin. PK 17:2a §:n mukaisesti perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät ..."
Seuraavassa viisi riviä käsittävässä kappaleessa todetaan, että "perittävän kuoleman jälkeen perillinen voi luopua oikeudestaan vastikkeetta. // Luopujan osuus joutuu puolestaan sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää (ex anal. PK 16:3). Luopuminen merkitsee siis sananmukaisesti vetäytymistä pesästä."
Edellä oleva sijaantulijasta lausuttu koskee perinnöstä luopumista. Testamentista luopumisesta ei tässä yhteydessä siis todeta muuta kuin että sekin on mahdollista. Jos olisi tarkoitettu, että myös testamentista luopumisessa on sijaantulija, niin olisihan luontevaa, että sekin olisi kerrottu ja samalla kerrottu, mihin sijaantulo tällöin perustuu, kun se ei perustu PK 16:3:een. (Peruste on ex anal. PK 11:6.)
Kun testamenttioikeutta käsittelevässä erikoisteoksessa (jäämistöoikeus II 1991) testamentista luopumisen seuraamuksena kerrotaan v a i n, että "omaisuus joutuu sille, joka olisi ollut oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, että testamenttia ei olisi tehty", niin eihän tuosta jälkeenpäin voida tulla kuin kahteen johtopäätökseen: joko 1) kirjoittaja on ollut sitä mieltä, että sijaantulijaa ei ole; tai 2) kirjoittaja on ollut huolimaton jättäessään kertomatta oleellisen asian eli sijaantulijan. Se, että kirjoittaja myöhemmin kertoo sijaantulijasta, perustunee näin ollen joko siihen, että kirjoittajan käsitys on muuttunut, tai siihen, että kirjoittaja on huomannut puutteen ja on sen korjannut.Tässä keskustelussa oli kylläkin alun alkaen kyse siitä, kuka saa omaisuuden testamentinsaajan luopuessa testamentista. Sinulla oli siitä väärä käsitys, joka on nyt oikaistu.
Tämän jälkeen olet väittänyt, että perintökaaren 11:6:n mukainen sijaantulo olisi testamentista luovuttaessa jotenkin uusi asia. Kysyin sinulta aiemmin tässä ketjussa, milloin tämä muutos on mielestäsi tapahtunut, mutta siihen et ole vastannut.
Oikeuskirjallisuudessa käsitellään perillisasemaa koskevia oikeustoimia perittävän kuoleman jälkeen monessa muussakin teoksessa kuin Jäämistöoikeus II:ssa. Yksi vanhimmista sinulle referoimistani teoksista on vuodelta 1994.
Se, että luopujan osuus "joutuu sille, joka olisi ollut oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, että testamenttia ei olisi tehty" on edelleen aivan käypää tekstiä ja löytyy mm. Jäämistöoikeus II:n uusimmasta painoksestakin. Jollei sijaantulijoita ole, näin se menee tänäkin päivänä.
Et ole kertonut löytäneesi mistään oikeuslähteestä nimenomaista mainintaa siitä, että omaisus EI menisi testamentin luopujan sijaantuloperillisille, vaan että se menisi lakimääräisille perillisille. Tällaista tulkintaa en ole minäkään löytänyt mistään. Jos tämä olisi joskus ollut vallitseva tulkintatapa, joku olisi varmaan tuon lauseen jonnekin kirjoittanut.
Ymmärrän, että sinua harmittaa, että olit väärässä. Olet kuitenkin tänne kirjoittamillasi teksteillä osoittanut tuntevasi jäämistöoikeutta erittäin hyvin. Älä siis takerru tähän asiaan vaan jatka entiseen malliin! On ihailtavaa, että joku jaksaa tehdä tällaista "kansanvalistustyötä". LW kirjoitti:
Tässä keskustelussa oli kylläkin alun alkaen kyse siitä, kuka saa omaisuuden testamentinsaajan luopuessa testamentista. Sinulla oli siitä väärä käsitys, joka on nyt oikaistu.
Tämän jälkeen olet väittänyt, että perintökaaren 11:6:n mukainen sijaantulo olisi testamentista luovuttaessa jotenkin uusi asia. Kysyin sinulta aiemmin tässä ketjussa, milloin tämä muutos on mielestäsi tapahtunut, mutta siihen et ole vastannut.
Oikeuskirjallisuudessa käsitellään perillisasemaa koskevia oikeustoimia perittävän kuoleman jälkeen monessa muussakin teoksessa kuin Jäämistöoikeus II:ssa. Yksi vanhimmista sinulle referoimistani teoksista on vuodelta 1994.
Se, että luopujan osuus "joutuu sille, joka olisi ollut oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, että testamenttia ei olisi tehty" on edelleen aivan käypää tekstiä ja löytyy mm. Jäämistöoikeus II:n uusimmasta painoksestakin. Jollei sijaantulijoita ole, näin se menee tänäkin päivänä.
Et ole kertonut löytäneesi mistään oikeuslähteestä nimenomaista mainintaa siitä, että omaisus EI menisi testamentin luopujan sijaantuloperillisille, vaan että se menisi lakimääräisille perillisille. Tällaista tulkintaa en ole minäkään löytänyt mistään. Jos tämä olisi joskus ollut vallitseva tulkintatapa, joku olisi varmaan tuon lauseen jonnekin kirjoittanut.
Ymmärrän, että sinua harmittaa, että olit väärässä. Olet kuitenkin tänne kirjoittamillasi teksteillä osoittanut tuntevasi jäämistöoikeutta erittäin hyvin. Älä siis takerru tähän asiaan vaan jatka entiseen malliin! On ihailtavaa, että joku jaksaa tehdä tällaista "kansanvalistustyötä".En jaksa jankata kanssasi pitempään siitä, olenko ollut väärässä vai oikeassa. Aiemman käsitykseni olen perustanut 1991 julkaistuihin Aarnion ja Purosen teoksiin. Noiden lähteiden valossa alkuperäinen kantani on ollut perusteltu - oletpa sinä asiasta mitä mieltä tahansa. Nyt perustan muuttuneen kantani teosten myöhempien painosten esittämiisi referaatteihin. Olen jo aiemmin kiittänyt sinua niistä ja myöntänyt, että sinä olet ollut oikeassa. Joten pidä hyvänäsi!
Miksipä muuten et referaatteihin jo aiemmin vedonnut, vaan vasta kun niitä pyysin? Itsehän olin Aarnioon jo alkuvaiheessa vedonnut. Olisi nimittäin hyvä perustella mielipide tai informaatio, jos siihen mahdollisuus on.
>>Et ole kertonut löytäneesi mistään oikeuslähteestä nimenomaista mainintaa ...- omgelma on..
LW kirjoitti:
Tässä keskustelussa oli kylläkin alun alkaen kyse siitä, kuka saa omaisuuden testamentinsaajan luopuessa testamentista. Sinulla oli siitä väärä käsitys, joka on nyt oikaistu.
Tämän jälkeen olet väittänyt, että perintökaaren 11:6:n mukainen sijaantulo olisi testamentista luovuttaessa jotenkin uusi asia. Kysyin sinulta aiemmin tässä ketjussa, milloin tämä muutos on mielestäsi tapahtunut, mutta siihen et ole vastannut.
Oikeuskirjallisuudessa käsitellään perillisasemaa koskevia oikeustoimia perittävän kuoleman jälkeen monessa muussakin teoksessa kuin Jäämistöoikeus II:ssa. Yksi vanhimmista sinulle referoimistani teoksista on vuodelta 1994.
Se, että luopujan osuus "joutuu sille, joka olisi ollut oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, että testamenttia ei olisi tehty" on edelleen aivan käypää tekstiä ja löytyy mm. Jäämistöoikeus II:n uusimmasta painoksestakin. Jollei sijaantulijoita ole, näin se menee tänäkin päivänä.
Et ole kertonut löytäneesi mistään oikeuslähteestä nimenomaista mainintaa siitä, että omaisus EI menisi testamentin luopujan sijaantuloperillisille, vaan että se menisi lakimääräisille perillisille. Tällaista tulkintaa en ole minäkään löytänyt mistään. Jos tämä olisi joskus ollut vallitseva tulkintatapa, joku olisi varmaan tuon lauseen jonnekin kirjoittanut.
Ymmärrän, että sinua harmittaa, että olit väärässä. Olet kuitenkin tänne kirjoittamillasi teksteillä osoittanut tuntevasi jäämistöoikeutta erittäin hyvin. Älä siis takerru tähän asiaan vaan jatka entiseen malliin! On ihailtavaa, että joku jaksaa tehdä tällaista "kansanvalistustyötä".Että jos vastauksillaan saa "luottamusta" tällä palstalla ja ihmiset "oppivat" luottamaan sokeasti kaikkiin vastauksiin jopa vääriin.
Kritiikkiä ei hyväksytä eikä virheitä myönnetä.
Mikä arvo on vastauksilla jos yksikin prosentti on pielessä, kuka kertoo sen virheellisen tidon kun kritiikkiä ei sallita?
Vastausten arvo olisi paljon suurempi jos myönnetään virheet ja annetaan muiden oikaista asioita.
Vastauksista tulee monesti esille narsistisia piirteitä jolloin tulee mieleen että onko taustalla halu auttaa vai pätemisen tarve? omgelma on.. kirjoitti:
Että jos vastauksillaan saa "luottamusta" tällä palstalla ja ihmiset "oppivat" luottamaan sokeasti kaikkiin vastauksiin jopa vääriin.
Kritiikkiä ei hyväksytä eikä virheitä myönnetä.
Mikä arvo on vastauksilla jos yksikin prosentti on pielessä, kuka kertoo sen virheellisen tidon kun kritiikkiä ei sallita?
Vastausten arvo olisi paljon suurempi jos myönnetään virheet ja annetaan muiden oikaista asioita.
Vastauksista tulee monesti esille narsistisia piirteitä jolloin tulee mieleen että onko taustalla halu auttaa vai pätemisen tarve?Kritiikkiä sallitaan ja se on jopa toivottavaa - jos se on asiallista ja perustuu muuhun kuin mutu-tietoon. Valitettavasti juuri nimimerkki "omgelman" kohdalla vuosikausia jatkunut "kritiikki" on ollut tuota viimeksi mainittua lajia.
- LW
nix_nax kirjoitti:
En jaksa jankata kanssasi pitempään siitä, olenko ollut väärässä vai oikeassa. Aiemman käsitykseni olen perustanut 1991 julkaistuihin Aarnion ja Purosen teoksiin. Noiden lähteiden valossa alkuperäinen kantani on ollut perusteltu - oletpa sinä asiasta mitä mieltä tahansa. Nyt perustan muuttuneen kantani teosten myöhempien painosten esittämiisi referaatteihin. Olen jo aiemmin kiittänyt sinua niistä ja myöntänyt, että sinä olet ollut oikeassa. Joten pidä hyvänäsi!
Miksipä muuten et referaatteihin jo aiemmin vedonnut, vaan vasta kun niitä pyysin? Itsehän olin Aarnioon jo alkuvaiheessa vedonnut. Olisi nimittäin hyvä perustella mielipide tai informaatio, jos siihen mahdollisuus on.
>>Et ole kertonut löytäneesi mistään oikeuslähteestä nimenomaista mainintaa ...Lupasin toisessa keskustelussa, että vastaan tässä ketjussa testamentista luopumista koskeviin asioihin. Tässä siis lisää selvitystä. Sijaantulo PK 11:6:n mukaisesti on ollut minulle aina niin selvä asia, että en ole koskaan joutunut sitä tällä intensiteetillä oikeuskirjallisuudesta hakemaan. Siksi kyseiset oikeuskirjallisuuden kohdat eivät ole tulleet "nappia painamalla", vaan niiden etsiminen on vienyt hieman aikaa - samoin kuin niiden sivujen, mihin tulen nyt viittaamaan.
Olen siis sitä mieltä, että alkuperäinen kantasi ei ollut perusteltu vaan väärä.
Minulla ei tälläkään hetkellä ole käsissäni vanhoja teoksia, vaan uusi (vuoden 2008) Jäämistöoikeus II. Teoksen luvussa "Testamentin saajaa koskevat määräykset" viitataan kuitenkin jo melkoisesti vanhempiin teoksiin kuin Jäämistöoikeus II vuodelta 1991. Oikeustieteeseen syvällisemmin perehtyneet tunnistanevat Aarnion ja Kankaan lisäksi myös sellaiset nimet kuin Martti Rautiala ja Gösta Walin.
Jäämistöoikeus II s.498:
"PK 11:6:ssa ilmaistua sääntöä sovelletaan kuitenkin myös silloin, jos testamenttia ei muutoin voida testamentinsaajan kohdalla panna täytäntöön. Tässäkin tapauksessa testamentin ensisaajan jälkeläiset siis tulevat hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentinsaaja.
Mitä lainsäätäjä on tarkoittanut ilmaisulla "jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdallaan panna täytäntöön"? Kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa sääntö on jäänyt lähes kokonaan huomiotta. Asiasta on esittänyt selväsanaisen kannanoton Martti Rautiala. Se on aiheellista ottaa tähän kokonaisuudessaan.
""Paitsi testamentin saajan kuolema voivat muutkin syyt olla esteenä testamentin täytäntöönpanemiselle ja jolloin 6 §:ssä edellytetty sijaantulo-oikeus voidaan myöntää. Tällaisia tapauksia on esim. testamenttiin perustuvan oikeuden menettäminen (PK 15 luku) ja kieltäytyminen testamenttia hyväkseen käyttämästä. (Rautiala: Perintö ja testamentti uuden perintökaaren mukaan 1967 s.297)""
Rautialan kannanotto vastaa sanatarkasti Ruotsin perintökaaren esitöissä esitettyä tulkintaa...
- - -
Kun lain esitöissä todetaan, että PK 11:6:sta ilmikäyvää oikeusohjetta voidaan soveltaa myös silloin, kun testamentin saaja luopuu testamenttiin perustuvasta oikeudestaan, käyttää Rautiala tässä yhteydessä ilmaisua "kieltäytyy testamenttia hyväkseen käyttämästä". Asiallisesti ottaen kysymys on samasta asiasta. Kun henkilö luopuu oikeudestaan vedota testamenttiin, hän kieltäytyy testamenttia hyväkseen käyttämästä.
Ruotsalaisessa oikeuskirjallisuudessa Gösta Wallin on korostanut sitä, että PK 11:6 soveltuu myös tilanteeseen, jossa testamentin ensisaaja elää testamentin tekijän kuollessa ja luopuu testamentin tekijän kuoleman jälkeen vetoamasta testamenttiin. (Walin: Kommentar till ärvdabalken. Del I, s.274)"
En tosiaan tiedä, onko tämä sama luku tai samat asiat tuossa Jäämistöoikeus II:n vuoden 1991 painoksessa. Mutta selvää on, että kannanotto sijaantuloon ei ole mitenkään uusi taikka muuttunut asia, kuten olen tässä keskustelussa jo aiemmin todennut. Harmi, että tämä on mennyt sinulta jostain syystä ohi, mutta eikö kuitenkin ole hyvä, että tiedät asian nyt? Väärät neuvot voivat sitä paitsi tulla melkoisen kalliiksi - testamentista luopumalla ja sukupolven yli hyppäämällä kun voidaan saada aikaan suuriakin verosäästöjä. LW kirjoitti:
Lupasin toisessa keskustelussa, että vastaan tässä ketjussa testamentista luopumista koskeviin asioihin. Tässä siis lisää selvitystä. Sijaantulo PK 11:6:n mukaisesti on ollut minulle aina niin selvä asia, että en ole koskaan joutunut sitä tällä intensiteetillä oikeuskirjallisuudesta hakemaan. Siksi kyseiset oikeuskirjallisuuden kohdat eivät ole tulleet "nappia painamalla", vaan niiden etsiminen on vienyt hieman aikaa - samoin kuin niiden sivujen, mihin tulen nyt viittaamaan.
Olen siis sitä mieltä, että alkuperäinen kantasi ei ollut perusteltu vaan väärä.
Minulla ei tälläkään hetkellä ole käsissäni vanhoja teoksia, vaan uusi (vuoden 2008) Jäämistöoikeus II. Teoksen luvussa "Testamentin saajaa koskevat määräykset" viitataan kuitenkin jo melkoisesti vanhempiin teoksiin kuin Jäämistöoikeus II vuodelta 1991. Oikeustieteeseen syvällisemmin perehtyneet tunnistanevat Aarnion ja Kankaan lisäksi myös sellaiset nimet kuin Martti Rautiala ja Gösta Walin.
Jäämistöoikeus II s.498:
"PK 11:6:ssa ilmaistua sääntöä sovelletaan kuitenkin myös silloin, jos testamenttia ei muutoin voida testamentinsaajan kohdalla panna täytäntöön. Tässäkin tapauksessa testamentin ensisaajan jälkeläiset siis tulevat hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentinsaaja.
Mitä lainsäätäjä on tarkoittanut ilmaisulla "jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdallaan panna täytäntöön"? Kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa sääntö on jäänyt lähes kokonaan huomiotta. Asiasta on esittänyt selväsanaisen kannanoton Martti Rautiala. Se on aiheellista ottaa tähän kokonaisuudessaan.
""Paitsi testamentin saajan kuolema voivat muutkin syyt olla esteenä testamentin täytäntöönpanemiselle ja jolloin 6 §:ssä edellytetty sijaantulo-oikeus voidaan myöntää. Tällaisia tapauksia on esim. testamenttiin perustuvan oikeuden menettäminen (PK 15 luku) ja kieltäytyminen testamenttia hyväkseen käyttämästä. (Rautiala: Perintö ja testamentti uuden perintökaaren mukaan 1967 s.297)""
Rautialan kannanotto vastaa sanatarkasti Ruotsin perintökaaren esitöissä esitettyä tulkintaa...
- - -
Kun lain esitöissä todetaan, että PK 11:6:sta ilmikäyvää oikeusohjetta voidaan soveltaa myös silloin, kun testamentin saaja luopuu testamenttiin perustuvasta oikeudestaan, käyttää Rautiala tässä yhteydessä ilmaisua "kieltäytyy testamenttia hyväkseen käyttämästä". Asiallisesti ottaen kysymys on samasta asiasta. Kun henkilö luopuu oikeudestaan vedota testamenttiin, hän kieltäytyy testamenttia hyväkseen käyttämästä.
Ruotsalaisessa oikeuskirjallisuudessa Gösta Wallin on korostanut sitä, että PK 11:6 soveltuu myös tilanteeseen, jossa testamentin ensisaaja elää testamentin tekijän kuollessa ja luopuu testamentin tekijän kuoleman jälkeen vetoamasta testamenttiin. (Walin: Kommentar till ärvdabalken. Del I, s.274)"
En tosiaan tiedä, onko tämä sama luku tai samat asiat tuossa Jäämistöoikeus II:n vuoden 1991 painoksessa. Mutta selvää on, että kannanotto sijaantuloon ei ole mitenkään uusi taikka muuttunut asia, kuten olen tässä keskustelussa jo aiemmin todennut. Harmi, että tämä on mennyt sinulta jostain syystä ohi, mutta eikö kuitenkin ole hyvä, että tiedät asian nyt? Väärät neuvot voivat sitä paitsi tulla melkoisen kalliiksi - testamentista luopumalla ja sukupolven yli hyppäämällä kun voidaan saada aikaan suuriakin verosäästöjä.En ollut huomannutkaan, että olit vielä tänne jatkanut sen jälkeen, kun luulin debatin haudatuksi.
Tunnen toki Rautialan, hänen Avioliitto-oikeutensa ja Esineoikeuden oppikirjansa (Simo Zittingin kera) minulla vieläkin on. Mainitsemaasi Rautialan teosta en ole lukenut.
Sitä, minkä edelle olet lainannut jäämistöoikeus II:n 2008 painoksesta Rautiala-sitaatteineen, en löydä 1991 painoksesta. Siinä sijaantulosta puhutaan monessakin kohtaa, mutta VAIN perinnöstä luovuttaessa, kertaakaan ei testamentista luovuttaessa.
>> Mutta selvää on, että kannanotto sijaantuloon ei ole mitenkään uusi taikka muuttunut asia- LW
nix_nax kirjoitti:
En ollut huomannutkaan, että olit vielä tänne jatkanut sen jälkeen, kun luulin debatin haudatuksi.
Tunnen toki Rautialan, hänen Avioliitto-oikeutensa ja Esineoikeuden oppikirjansa (Simo Zittingin kera) minulla vieläkin on. Mainitsemaasi Rautialan teosta en ole lukenut.
Sitä, minkä edelle olet lainannut jäämistöoikeus II:n 2008 painoksesta Rautiala-sitaatteineen, en löydä 1991 painoksesta. Siinä sijaantulosta puhutaan monessakin kohtaa, mutta VAIN perinnöstä luovuttaessa, kertaakaan ei testamentista luovuttaessa.
>> Mutta selvää on, että kannanotto sijaantuloon ei ole mitenkään uusi taikka muuttunut asiaItse asiassa voisi olla ihan mielenkiintoista kaivaa esiin vanhoja teoksia ja tutkia, mitä niissä sanotaan sijaantulosta testamentista luovuttaessa. Tosin, kuten Aarnio ja Kangas toteavat, "Kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa sääntö on jäänyt lähes kokonaan huomiotta." Aarnio-Kankaassa puhutaan kuitenkin nimenomaan säännöstä, ei tulkinnasta. Tämä osoittaa mielestäni aika selkeästi, millainen sääntely on ollut ainakin perintökaaren säätämisestä alkaen.
Rautialan ja Gösta Wallinin lisäksi mainitsinkin jo tuon Aarnion ja Kankaan teoksen Avioliitto, perintö ja testamentti, josta minulla on vuoden 1994 painos. Siinähän todetaan nimenomaan, että luopujan vetäytyessä pesästä hänen tilalleen tulee laissa määrätty sijaisperillinen.
Ottaen huomioon sen, mitä Aarnio ja Kangas sanovat vuoden 1967 teokseen viitaten SÄÄNNÖSTÄ ja mitä PK 11:6ssa ja 11:7:ssä sanotaan, pidän asiaa edelleen itsestäänselvänä.
PK 11:6
Jos testamentin saaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa on tullut voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdaltaan panna täytäntöön, tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä.
PK 11:7
Milloin joku on testamentilla määrännyt koko jäämistöstään tai kaikesta, mikä ei ole perillisen lakiosaa, eikä testamenttia voida panna täytäntöön jonkun testamentin saajan kohdalta, on, mikäli 6 §:stä ei muuta johdu, yleisjälkisäädöksen saajain osuuksia vastaavasti lisättävä.
Tuossa 7 §:ssähän asia sanotaan ihan suoraan. Jollei testamenttia voida jonkun testamentinsaajan kohdalta panna täytäntöön, tulee sovellettavaksi 6 § ja sen jälkeen vaihtoehtona on se, että muiden testamentinsaajien osuuksia lisätään.
Aiemmin mainitsemani Wallinin kommentit koskien Ruotsin vastaavaa lainsäädäntöä antavat vielä lisävahvistusta asiaan.
Oikeastaan voitaneen todeta, että laki on riittävä oikeuslähde sijaantulon ratkaisemiseksi tilanteessa kuin tilanteessa. Se, että asia on kirjoitettu auki vasta myöhemmissä Jäämistöoikeus-teoksissa, ei poista sitä faktaa, että asia oli jo vuonna 1965 sanottu laissa. Aarnio ja Kangaskin viittaavat nimenomaan tuohon Rautialan vanhaan teokseen, jossa käsiteltiin silloin uutta perintökaarta, eivätkä esitä asiaa omana uutena tulkintanaan.
- LW
Tietoa tosiaan löytyy netistä helposti, mutta, myös luotettavista lähteistä. Kaikkien netin käyttäjien saatavilla ovat esim. verohallinnon sivut, josta löytyy tällainen teksti:
"Testamentinsaajana oleva henkilö voi halutessaan luopua testamenttiin perustuvista oikeuksistaan joko kokonaan tai osittain. Luopuminen voi olla ns. tehokas luopuminen, jolloin luopuja vapautuu myös perintöveron suorittamisvelvollisuudesta tai ns. tehoton luopuminen, jolloin luopuja ei vapaudu perintöverosta. Jos testamentista luovutaan tehokkaasti, omaisuus menee testamentin toissijaiselle saajalle. Ellei toissijaista saajaa ole, omaisuuden saavat testamentinsaajan jälkeläiset, jos he ovat testamentintekijän perillisiä, tai muut yleistestamentin saajat. Jos testamentti raukeaa luopumisen vuoksi, omaisuus siirtyy lakisääteisen perimysjärjestyksen mukaisesti perillisille."
http://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Lahjan_saaminen_ja_antaminen/Perinto_ja_lahjaverotus__usein_kysyttya(15124)#Voikotestamentistaluopua
Myös maanmittauslaitoksen sivut ovat erinomainen lähde:
2.29.3.2 Perittävän kuoltua tapahtunut luopuminen
"Perillisellä ja testamentinsaajalla on PK 17:2a:n mukaan oikeus luopua perinnöstä myös perittävän kuoleman jälkeen, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan. Perunkirjoitukseen osallistuminen ei vielä estä perinnöstä luopumista (ks. perinnön vastaanottamistahdon ilmoittamisesta yleisesti PK 16:2).
Luopuminen on tehtävä edellä mainituin tavoin kirjallisesti. Luopumistahto voidaan ilmaista myös perukirjassa, mutta sen tulee olla silloinkin siten yksilöity, että luopuminen on riidatonta.
Luopuminen voi tapahtua myös rintaperillisen osalta vastikkeetta. Vastikkeetta luopuminen merkitseekin pesästä vetäytymistä, jolloin luopuja menettää osakkuusasemansa.
Mikäli luopuminen on tapahtunut vastiketta vastaan, kysymyksessä ei ole pesästä vetäytyminen. Tällä on merkitystä määriteltäessä luopujan asemaa pesän osakkaana.
Mikäli luopuja ei ole luopunut perinnöstä koko sukuhaaransa osalta, tulee hänen tilalleen hänen sijaantuloperillisensä. Perillinen voi luopua perinnöstä ilman maistraatin lupaa myös koko sukuhaaransa osalta, vaikka hänen sijaantuloperillisensä olisivat alaikäisiä."
http://www.maanmittauslaitos.fi/node/5544
Perinnöstä tai testamentista luopuminen on hyvä verosuunnittelukeino, ja oikeastaan ainoa, joka on käytettävissä silloin kun perittävä on jo kuollut. Yhdet verot jäävät kokonaan maksamatta kun hypätään yhden sukupolven yli ja vero saattaa jakaantua useammalle perinnönsaajalle, jolloin hyödytään veroprogressiosta.
Hyvä on kuitenkin muistaa, että peritty omaisuus on tällöin sijaantulijan omaisuutta, ei luopujan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1355639- 333465
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O171893Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak231875Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.241720Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta731558Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt141473Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni171360Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111356Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi231308